Vaihtamalla ei välttämättä parane

Ei se aina välttämättä parane, mutta usein kyllä paranee. Jos sä lähdet ulos nopeassa tahdissa palavasta talosta, niin ei se ole karkuun juoksemista. Kovat jätkät tietysti jää sisään.

Tällaisesta paikasta voi löytää uuden kumppanin http://bit.ly/seoikea vaikka simmut kiinni.

Jokainen vie seuraavaan suhteeseensa edellisen suhteensa ongelmat. Jos ei osaa, ei se suhde parane uudella suhteella.

Toki jonkun toisen kanssa voi olla helpompi selvitellä niitä ongelmia. Tai ehkä toinen ei hermostu samoista asioista kuin edellinen kumppani.

Totuus on kuitenkin se, että aika kultaa muistot ja jokaisessa suhteessa on myös ongelmia.

Huonosta suhteesta pois lähteminen on ihan järkevää. Ei suhteessa eläminen voi olla elämän tarkoitus. Jos löytää uuden suhteen, niin sehän on vaan hyvä. Voi sitä olla yksinäänkin onnellinen.

Kumppanin jättäminen uuden rakkauden vuoksi on aina riskipeliä. Vaihtamalla voi parantua tai sitten ei. Mahdollisuudet ovat 50/50. Tiedän ihmisiä, jotka ovat tosi tyytyväisiä uudessa suhteessa ja vastaavasti ihmisiä, jotka ovat pettyneitä ja haikailevat exäänsä. Sen olen kuitenkin huomannut, että ne jotka eroavat kerran eroavat hyvin helposti toisenkin kerran. On kai siitä muistaakseni joku tutkimuskin tehty, että kerran eronneilla madaltuu kynnys erota toisenkin kerran. Tiedä sitten mistä se johtuu.

Vaihtamalla useinmiten paranee, mutta vain väliaikaisesti. Uudessa suhteessa menee aluksi lujaa ja lempi ja erotiikka kukkii. Mutta kukkiiko enää kymmenen vuoden päästä niin onkin kokonaan toinen juttu.

Niin, kun tutustuu vähän enemmän huomaakin usein tehneensä ihan väärin.

Eksää on moitittu samoista asioista, joita tämä uusi tekee vielä enemmän esim. harrastus vie paljon enemmän aikaa. Voinette kuvitella, että ei helposti enää muutu, sillä vasta nyt näyttää kotitapansa, miksikähän muutoin on päätynyt eroon jo aikaisemmin.
Toinen asia on tarkastella uuden rhan käyttöä ja sitä mitä on saanut aikaisemmassa elämässä kokoon säästymään, sillä erotessa aina kuitenkin osa kuuluu kummallekin eli kyllä sen näkee jos haluaa.
Mitä kalliimmat menopelit ja harrastukset, usein on niin että velkaa kulutusluotoissa, oma asuntoa ei ole ja lastenelläkkeitä maksettavina. Tämän yhtätön pitäisi kertoa, että sellaista tukea ei ole saatavissa. Riittääkö pelkät pusut, halailut, small talk ja seksi. No ei ainakaan minulle, sillä kun kaiken maksat ja elätät vielä tämän rakastajan, voin sanoa että jossain vaiheessa kyllä rupeaa tökkimään.
Eiköhän sitä kannattaisi ajatella ihan omin ajatuksin ja ilman silnisilmäisyyttä.

Se riskihän on otettava, eikös kaikki jotka vanhasta suhteesta eroon haluavat ole kuitenkin tyytymättömiä sen hetkiseen suhteeseen ja "aika kultaa muistot" sanotaan harva muistaa ne ongelmat jotka vanhaa haikailevat eli tuskin se vanhakaan suhde olisi pidemmän päälle onnistunut. Jokaisessa suhteessa on varmasti jossain vaiheessa omat ongelmansa kyllähän sen jokainen tietää ja ymmärtää. Suurin osahan vanhaa haikailee, jotka eivät itse ole muuttuneet uudessakaan suhteessa vaan vanhat ongelmat jotka olivat myös edellisessä suhteessa tulevat samanlaisina eteen se taitaa olla suurimmassa osassa se ongelma kuitenkin.

Repikää tästä iloa:(

Petin mun miestä ja lähdin nykyisen matkaan. Mentiin naimisiin. Ostettiin asunto, laitoin oman osuuteni rahana (osituksessa exältä saamani) ja mies otti velkaa. Sama asunto kuitenkin takauksena. Nyt kolmen avioliittovuoden jälkeen nykyinen pettää. Voi V...ttu! Erossa asunto yhteinen, ei tehty mitään sopimuksia kirjallisesti, että maksettu osuus mun....eli jos eroan, menetän lisäksi rahani, tai puolet niistä. Nykyinen ilmottanut tämän "otettuaan asioista selvää".

Kun haen lapsia exältä, tämän koti aina siisti (nykyinen ei osallistu kotitöihin kuin riidan jälkeen), ex vaikutta ystävälliseltä kun voisi olla ihan tappiin asti perkele, vaan ei ole. Käynyt nyt viime aikoina useasti mielessä, miten tyhmä ja idiootti ihminen joskus voikaan olla. Miten totta se onkaan, että ongelmat selvitettävä siinä suhteessa jossa ollaan. Nyt on pakko, vaikka ei huvittaisi. Rahan takia.

Voi v, senkus käyt lakimiehen puheilla ja pakotat miehen hyväksymään avioehdon jossa sanelet omat osuutenne asunnosta. Keksi joku keino millä saat miehen allekirjottamaan. Ota pankista todistus siitä kenen rahoja siihen on laitettu ja kyllä sä nyt petturista yliotteen saat. Jos voit viel todistaa maksanees muutenkin enemmän niin et ainakaan heikommalle jää erossa.

Kovaa tekstiä ja monesti yksipuolista tuomitsevaa tekstiä täällä. Sydän ja järki ei mene aina yksiin. Mutta mitäs kun se elämä onkin aika lyhyt kuitenkin, taas tänään näin. Niin saisiko lupaa olla edes hetken onnellinen, vaikka tulevat vastoinkäymiset olisivatkin järkyttävät? Itsepähän niistä otan vastuun. Ja jos se elämä olisi pidempikin niin en halauaisi katkerana miettiä, vitsit kun en tarttunut onneeni kun oli mahdollisuus...Mietin vain muita, mielestäni sekin on väärin, vaikka sitä koko ajan toteutankin. Ja kyllä, vaikka uusi onni floppaisikin, itsepähän otan siitäkin vastuun.
Näin sanovat jopa lähipiiri joka tietää tilanteeni.
Mielestäni on todella väärin moralisoida tavallisia kunnollisia ihmisiä ja heidän elämää kun kukaan ei tiedä mitä kotona oikeesti on. Kaikenlaiset pelimiehet/naiset on erilukunsa, mutta ovathan hekin joskus oikeesti rakastuneet ja lopettaneet seikkauilunsa. Annetaan ihmisten olla ja katsotaan mitä vikaa minussa on että puoliso löysi toisen? Ei monellakaan ole pokkaa tähän.
Aina olen vuosia ajatellut jos puolisoni löytää toisen, vika on minussa, meissä Kaikenlaisten ongelmien johdattimena ja kyllä minua on kohdeltu raa`asti, minähän löysin onnen etsimättä.
Kyllä olen 1 ja 2 ja jälkimmäisestä taivaassa=)

Näissä kirjoituksissa näkee hyvin sen, että entisestä suhteesta on lähdetty monesti hyvinkin vähäpätöisen syyn vuoksi ja silmälaput silmillä. Luuloteltu ja kuviteltu, että elämän autuus ja ilo löytyy seinien ulkopuolelta ja toiselta henkilöltä.

Niinhan sitä aluksi voi luullakin, uusi höpöttelee rakkauttaan saadekseen rakastella. Kuljetaan ehkä paikoissa joissa ei paljon elämän murheista haastella. Lapset ex:n luona eivär muistu edes mieleenkään, on päästy vastuuta pakoon. Hetkenhän tämä huuma kestää, mutta normaali ihminen palaa arkeen jossain vaiheessa ja huomaa että on tehty suusia virheitä.

Joten ei pidä luulla mitään, jokaisen pitäisi elää sitä elämän kohtaa missä on, eikä lähteä hakemaan jo mennyttä nuoruutta. Täytyy osata edetä elämässä, seksissä iän mukaan, pitää osata ymmärtää muutos myös puolisossa.

Vanhar ukot kyllä ovat kyttäämässä nuorempia naisia jatkuvasti, näitä ikuisia poikia, joilla ei sitten olekaan mitään annettavaa, vanhuus tulee heillekin ja voivat olla aivan hirviöitä sitten.

En ole koskaan etsinyt yhtään mitään. Elänyt tavallista arkea ja elämää. Toisille lähinnä naureskellut jos ovat jtn yrittäneet. Moraali on ollut aina tallella.
Itsetuntoa löytyy myös.
Kukaan ei uskoisi missä tilanteessa olen nyt jos tietäisivät.
Rakkauteni on varmaan väärin mahdollinen, koska olemme tuttuja jo vuosia. En vain ole tajunnut asiaa aiemmin. Etsimisestä varsinkaan ei ole kysymys, siinähän hän on ollut ja hän tunnusti tunteensa vihdoinkin ja se oli siinä. Piste. Mitään en voinut, tai olisin ehkä voinutkin mutta se olisi ollut itseäni kohtaan väärin sillä hetkellä. Nythän tämä on väärin muita kohtaan.
Tilanne on äärimmäisen hankala.

Vanhaa en todellakaan haikaile vaikka erosta on jo vuosia ja uusi kumppanikin rinnalla ollut muutaman vuoden, olen onnellinen samaa en voinut sanoa vanhasta liitosta. Uskon, että jos ihminen joka ei ole uusissakaan suhteissa tyytyväinen etsii hän jotain ihmeellistä elämästään mitä ei voi saavuttaa kuitenkaan. Se, että olen onnellinen nyt johtuu siitä, että rakastuimme heti ja se vei jalat altani eikä tunteet ole laantuneet ajan kuluessa. Vanhassa suhteessa sitä ei todellakaam ollut eli se ei ollut oikeata rakkautta nyt tiedän millaista se on.

Niin, et miten mun elämänlaatu paranee kun vaihda tuhkamunan miehen tai kohduttoman naisen mieheen joka saa katseella raskaaksi tai naiseen joka on paksuna kun sitä katsoo..??

Ei nyt ihan kaikkea sentään pysty suhteissa korjaamaan,
vaikka paljon pystyykin ...Tosin...Voin sitä sit joskus kysyä itseltäni
oliko vaihto järkevää ja lapset kaiken sen paskan arvoista,
että kannatti vaihtaa ja jättää ex ja sen lapset?
Voi olla, että vastaus on kielteinen ...mutta..

siitä täytyy ottaa selvää!