Onko koulutuksella ja ammatilla väliä rakkaudessa?
Ajatteletteko/katsotteko te korkeastikoulutetut pahasti duunareita? Eli ajattelette, että he ovat tyhmiä ja saamattomia vätyksiä?
Asia on vaivannut minua yhdeksän kuukautta, ja joskus tuntuu tosi pahalta, joten vastatkaa käsi sydämellä ja sanokaa myös ystävienne tilanne, mitä he ovat mieltä.
Itse en haluaisi tyttöä, jolla on vain elämänkoulutus; kävisi päivittäin minun ja Kelan rahoilla ostamassa vaatteita sun muita, ei kiitos. Ja tuosta ammatista, no se on puhdasta duunarihommaa. Lukiota enkä yliopistoa en ikinä edes ajattele. Ei ole minun paikkoja ne. Eikä myöskään kauppaopisto tai insinöörikoulutus, pelkkää istumista suurimman osan ajasta, vaikka olisihan se kiva suunnitella jotakin. Mutta onhan tässä aikaa....
Ajatteletteko/katsotteko te korkeastikoulutetut pahasti duunareita? Eli ajattelette, että he ovat tyhmiä ja saamattomia vätyksiä?
Asia on vaivannut minua yhdeksän kuukautta, ja joskus tuntuu tosi pahalta, joten vastatkaa käsi sydämellä ja sanokaa myös ystävienne tilanne, mitä he ovat mieltä.
Itse en haluaisi tyttöä, jolla on vain elämänkoulutus; kävisi päivittäin minun ja Kelan rahoilla ostamassa vaatteita sun muita, ei kiitos. Ja tuosta ammatista, no se on puhdasta duunarihommaa. Lukiota enkä yliopistoa en ikinä edes ajattele. Ei ole minun paikkoja ne. Eikä myöskään kauppaopisto tai insinöörikoulutus, pelkkää istumista suurimman osan ajasta, vaikka olisihan se kiva suunnitella jotakin. Mutta onhan tässä aikaa....
Vastaukset 21
Vanhimmat
ei mulle ainakaan.
Itseasiassa mä mieluummin ottaisin itselleni raksamiehen, tai rekkakuskin, kun jonku pukupellen (sori tökerö ilmaus...)
Oho sori, täähän olikin korkeestikoulutetuille, no.. sitä mä en kyllä oo, mutta siis nii...
mutta luonteella, fiksuudella ja asenteella on. Usein korkeammin koulutetut on sivistyneempiä kaikin puolin (myös tunne puolella.) Tosin, ei AMK.set vaan pisimmälle pötkineet älypäät yliopistoissa, jotka elää mielenkiinnolleen. Jollain tapaa ihmisen äly korreloi myös "sielun syvyyden" kanssa.
Mutta siis, mies voi olla ihan tavallinen duunari, jos muuten on palikat päässä ja sydämessä kohdallaan. Kaikkia ei kiinnosta tylsä teoria ja kuivan tekstin lukeminen.
Toisaalta ymmärrän jopa yhteiskunnan rahoilla loisijat, sillä eliitti loisii työntekijöiden kustannuksella jatkuvasti, eikä arvosta sitä. Molemmat ääripäät, meinaan...
Kirjoitat kahdesta eri asiasta, siitä että on duunari ja siitä että on Kelan (ja miehen) elätti. Mutta kysyit kai tuosta ensimmäisestä. Minulle ammatti ei ole mitenkään olennainen asia. Ihailen ihmisiä, joilla on kädentaitoja (esim. puusepät). Tulotaso on monella duunarilla samaa luokkaa kuin itselläni. Kädentöitä tekevistä monet ovat yrittäjiä ja voivat itse vaikuttaa tuloihinsa, ei se ammatti mitään kerro.
Olennaista on, että on sopivasti yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja saman tyyppiset elämäntavat.
Elämäntapatyöttömän kanssa en voisi olla.
Eli ajattelette, että he ovat tyhmiä ja saamattomia vätyksiä?
no en helvetti ajattele noin. useammin kuitenkin koulutetuissa on mielenkiintoisia tapauksia. mut vittumaisimmat taitaa kans löytyy niistä.
ns. duunarit on useammin sellasta harmaata massaa eli ei negatiivista, ei positiivista. suurin osa koulutetuista kans sitä samaa mut siis hajonta on rajumpaa kun löytyy enemmän noita ääripäitä.
mä haen kumppanissa enemmän keskusteluseuraa enkä jotain piikaa tai lastenkaitsijaa joten se vaikuttanee mun näkemyksiin. kotirouvaa hakiessa vois kriteerit olla ihan toiset ja harmaa duunari houkuttais tasaisuudessaan enempi
No, itse olen akateeminen ja seurustelen miehen kanssa, joka ei ole akateemisesti koulutettu. Ja oikeastaan olen aina kiinnostunut enemmän duunarimiehistä kuin akateemisista, minkä olen tulkinnut johtuvan omasta duunariperhetaustastani. Tunnen vain oloni luontevaksi ei-niin-akateemisten ihmisten seurassa.
Koulutusta merkittävämpää mulle on kuitenkin suhtautumistapa muihin ihmisiin. Eli akateeminen mies, joka väheksyisi sukutaustaani, ei kävisi. Eikä duunarimies, jolle korkeampi koulutukseni aiheuttaisi itsetunto-ongelmia. Molempiin tyypeihin olen törmännyt, ensiksi mainitun tyypin kanssa myös seurustellut.
Tykkään ihmisistä, joissa hengen ja ruumiin ominaisuudet, kyky abstraktiin ajatteluun ja konkreettiseen tekemiseen yhdistyvät tasapainoisella tavalla. Sitä tasapainoa olen itsessänikin koko tietoisen elämäni ajan tavoitellut.
Eipä suurta merkitystä. Jossain määrin varmaan luonne ja muut ominaisuudet vaikuttavat siihen millaiseen ammattiin hakeutuu mutta en mä nyt naisia tutkinnon perusteella arvioi.
Nykyinen on työssäkäyvä opiskelija. Ei sillä ole mitään merkitystä, paitsi että yhteistä aikaa on välillä vähän kun neiti on välillä myöhään illalla töissä. Mutta sehän muuttuu sitten joskus kun hän valmistuu.
En minäkään haluaisi tyttöä jonka joutuisin elättämään. Ei Suomen palkkaus/verotusjärjestelmä oikein kannusta siihen.
Koulutus ei merkitse vaan ihminen ja persoona. Yhteiset mielenkiinnon kohteet. Ketään en kuitenkaan ala elättämään-toimeen on tultava ja rahaa on osattava käyttää oikein. Itse olen akateemisesti koulutettu, mutta minulla on myös opistotason duunarin koulutus.
Ei ammatilla ole väliä, kunhan nyt jotain tekee työkseen että pystyy itsensä elättämään. Minä en siipeilijöitä hoida. Hoidan tasan tarkkaan omat laskuni ja ostokseni omilla rahoilla enkä suostu toisen elätettäväksi.
Minä haluan rakastaa miestä, en hänen ammattiaan.
Itse olen duunari mutten tosiaan välitä mitä toinen osapuoli on. Toki sitten menee sukset ristiin jos osapuoli on pinnallinen ja päälle vielä korkeasti kouluttautunut niin hohhoijaa.
Olen nimittäin niihin törmännyt, joilla on kihahtanut hattuun se, että ovat opiskelleet lukiossa ja sieltä taas jatkaneet yliopistoihin sun muihin. Jotkut ovat ylimielisiä ja asettavat itsensä muiden (ammattikoululaisten) yläpuolelle.
Olen toki itsekkin käynyt lukion muttei se minun juttuni ollut eikä sen puoleen yliopistokaan. Ihminen ei ole sen parempi vaikka kävisi mitä koulua vaan.
Ihan samaa mieltä. Tärkeintä ei ole tutkinto vaan se että sillä saa mielekästä työtä. Opiskelusta ja yleissivistyksen laajentamisesta ei ole koskaan haittaa mutta tutkinnon tavoite on tai sen ainakin tulisi olla työllistyminen. Sivistys lähtee muualta, mm. siitä paljonko lukee ja seuraa maailman tapahtumia.
Ongelmana koulutusjärjestelmässä on että joka saatanan AMK puskee nykyään pihalle medianomeja ja ties mitä nomeja ihan liikaa. Ei niille kaikille löydy koulutusta vastaavaa työtä. Koulujen pitäisi tarjota tutkintoja ensisijaisesti työelämän tarpeisiin. Ei ole kenenkään etu opiskella 3-6 vuotta tutkintoa jonka jälkeen ei saa pahimmillaan minkäänlaista palkkatyötä.
"Ei ammatilla ole väliä, kunhan nyt jotain tekee työkseen että pystyy itsensä elättämään."
mielestäsi kaikki työttömät ovat itse syllisiä työttömyyteensä?
"Ihminen ei ole sen parempi vaikka kävisi mitä koulua vaan. "
Kerro tämä niille treffipalstojen maisteri/kandi/mitälie koko elämä yliopistolla naisille, joille ei vaan hyvää aviomiestä enää löydy?
Kävin kolme vuotisen amiskan (lukio ei ollut minun juttu eka luokan jälkeen sen tiesin), tein niitä töitä, tein toki muitakin duunarin töitä. Eipä ollut mulla mitään peeniskateutta toimihenkilöille työpaikoilla.
Nyt opiskelen taas, toivon että se mahdollistaa uudet haasteet ja mielenkiintoiset työt aikanaan. Teen sen että voisin tarjota myös paremman kodin perheelleni sitten joskus. Moni haluaa "pärjätä omillaan" mikä on hieno juttu mutta kyllä minä tahdon että jotain on tilillä myös kuun lopussakin.
Ei kenenkään etu ole vekslata ammatteja edes taas, Suomessa nyt on vaan pätkätöiden kulttuuri noussut pinnalle usealla alalla. Ammatin vaihtoon joutuu usea henkilö useammin kun vakityöt on kiven alla. Työtön demonisoituu nopeasti ja aukkoinen cv tietää hiljaista syrjäytymistä työmarkkinoiltamme.
Vielä voi ajatella että amiskan hitsaaja pääsee normi palkalla hitsaajaksi ja siitä voi amk:in kautta ylentyä suunnitteluun ja esimiesasemaan. monessa käytännön duunissa on urakka palkka niin hyvä että jos pakufirmaan saa tuulta siipiensä olle niin töitä on niin paljon kuin jaksaa painaa- ei siis 3-4 tonnin palkka itsestään tule. Kyllä sitten vakio palkalla saa pakertaa työlistoilla vähemmällä rahalla.
Moni lukion käynyt yliopiston knoppi vaan luulee että se kirjaviisaus antaa Jeesuksen viitan työelämässä. Paska asenne se on siviilissäkin.
"Varmoja" aloja on tietysti joilla pysyy abaut vakio tai nouseva kannattavuus kilpailun puitteissa joten se on toki työntekijän etua myös.
Myöskin työnjohtoon on juurtunut vanhoillinen ajatus kanta, miten ammattiaan vaihtavalla voi olla vuosien työkokemus uudesta ammatistaan johon juuri valmistui?
Minusta parisuhde on jotain muuta kuin taskulaskimella joka euron summaamista ettei vaan ole kyseessä "elätys" puolin ja toisin. En minä kenenkään siivellä suostu asumaan ja samaa toivon kumppanistanikin. Omat laskuni olen aina maksanut siitä ei tarvii mainita.
Minne EINO ne tehtaat menee? Halpis maihin, Bulgariaan, Kiinaan. Intiaan, Turkkiin. Ei se AMK:jen vika ole että tehdään talouslaskelmia minne tehdas kannattaa osakkeenomistajien voiton maksimoimiseksi siirtää, ja kas "nomit" on ilman töitä kun ulkomailla ei heitä tarvita. mitä ne Nokialta potkut saaneet tekevät? Menevät kirvesmies kurssille? ?
Se on paska nakki niille jotka luki vuosia "väärän alan" korkeamman tutkinnnon!
"Minne EINO ne tehtaat menee? Halpis maihin, Bulgariaan, Kiinaan. Intiaan, Turkkiin. Ei se AMK:jen vika ole että tehdään talouslaskelmia minne tehdas kannattaa osakkeenomistajien voiton maksimoimiseksi siirtää, ja kas "nomit" on ilman töitä kun ulkomailla ei heitä tarvita. mitä ne Nokialta potkut saaneet tekevät? Menevät kirvesmies kurssille? ?"
No sitähän mä vähän niinkun kritisoin. Kaikki myydään ja ulkoistetaan. Se on väärin. Me tarvitaan töitä kotimaahan, sen nyt luulisi olevan itsestäänselvää ihan kaikille. En todellakaan kannata töiden viemistä ulkomaille. Ihmisellä on tai ainakin tulisi olla oikeus elättää itsensä palkkatyöllä. Siitä tehdään koko ajan vaikeampaa.
Oma lisänsä on ylikoulutus joillain aloilla. Siitä voi syystä kritisoida ammattikorkeakouluja, yliopistoja ja jopa ammattikouluja. Koulutusta ei kannata tarjota jos koulutus ei työllistä. On hurjaa että joillain aloilla työllistymisprosentti on jotain 80. Eli joka viides jää työttömäksi. Siis joku tutkinnon eteen kovasti töitä tehnyt ja jopa lainaa ottanut ihminen. Ei se ole oikein. Ja on se myös AMK:n vika.
Miinustikohan Älymies tämän?
Koska kuka muu voisi olla sitä mieltä että on hyvä asia että työpaikkoja vähennetään jatkuvasti?
On toki liirunlaarun koulutuksia, joilla on kehno markkina sektori työllistyä, kyllä minä Einon pointin löysin toki.
Huvittavaa että meilläpäin lehdessäkin oli artikkeli työvoima pulan lähivuosista ihan kunnanjohtajaa tais pähkäily koskea mistä saa sitä "parempaa" työvoimaa kun omat ei kelpaa.
Mielestäni juuri tavisten ostovoimaa pitää lisätä, he kuluttavat eniten- alkaa rattaat taas pyöriä.
Pelkkä palveluiden hinnan nosto ei tätä tee koska palvelut jakautuu rikkaille joilla on vara mällätä hinnasta riippumatta mutta vähemmällä volyymillä.
Työntekijä ansaitsee palkkansa, se että vain optio miljonääri kahmii voitot ei edistä Suomen hyvin vointia.
Jykä ja hänen bestia Jutta tietää nyt sen. Jos Portugali kosahtaa kuten Kreikka (Saksan 40 miljardia ei Jyrgeniä lämmitä kun hävisivät) niin oi tätä valtion velka riemua.
Kuten Irwin lauloi: kun on jätkä niin jätkäksi jääkin ?
Kyllä mä haluan naisen jolla on elämässä muitakin tavoitteita ja sisältöä kuin rahan hankkiminen jonkin peruspuurtamisen parissa ja perheen perustaminen.
en halua elättää ketään, mutta periaatteessa koulutuksella ei ole väliä. Silti haluan miehestä myös keskusteluseuraa, joten samantyyppiset elämänarvot ja uutisten seuraaminen yms. on tärkeää. Tähän mennessä mieheni ovat olleet taviksia eli aika lailla duunareita tai pienyrittäjiä. En koe, että olisi mitään akateemistakaan vastaan, mutta taidan olla sellaiselle liian itsenäinen ja "miehekäs", koska vaihdan itse auton renkaat, tapetoin seinät jne. Elämässäni on paljon mielenkiinnon aiheita laidasta laitaan, joten pelkkä filosofinen pohdiskelukaan ei ole mun juttu
Hei, ei kouluja käymätön tyttö välttämättä halua joka päivä shoppailla.
Pomppas silmään vaan tekstistäsi. Riippuu tietysti luonteesta mutta itselläni on ollut tosi hiljaisia, työttömiä aikoja, ja ei kyllä tehnyt mieli uusia vaatteita ostella kun jostain Kelalta vähän rahaa sai. Kyllä se meni vuokraan, laskuihin ja auton romun tankkaamiseen.
Itse olen köyhistä taustoista, ja nyt kyllä yliopistossa erinäisten vaiheiden jälkeen, mutta edelleen tulen parhaiten toimeen muiden köyhistä taustoista tulevien ihmisten kanssa jotka ovat sitten enemmän taikka vähemmän köyhiä edelleen. Seurustelen talkkarin hommia tekevän miehen kanssa. Tiedän että köyhyys ei välttämättä ole oma syy saati laiskuutta ollenkaan, sitä voi oikeasti joutua parhaansa yrittäneenäkin tilanteeseen josta ulospääsy ei olekaan naks ja poks vaan.
mä en ikinä oo mikään rikas ollut, enkä mä rahasta niin välitäkään. Mulle riittää, että sitä rahaa on sen verran riittävästi, et jos jotain vaatetta tarvii ni saan sen ostettuu, ja aina on raha ruokaan ja pesuaineisiin.
En oo ikinä ollu mikään himo shoppaaja, enkä muutenkaan mikään rahan turhaan käyttäjä. Maksan laskut ja hoidan raha-asiat aika pitkälti niinkun pitääkin.
Rikasta miestäkään en halua, lähes poikkeuksetta kun on hyvä tuloisiin miehiin törmännyt, ne pitää itseään ylempiarvoisina kun muut. Toki poikkeuksiakin on.
Mä olen pennust asti oppinu sen asian, että rahalla ei saa rakkautta, mutta arjen asioissa se auttaa paljon, kun sitä rahaa on sopivasti, Liikaa mä en sitä tarvitse
Koulutuksella tai ammatilla ei ole väliä, kunhan tykkää puhua (yksilön kannalta) "turhista" asioista kuten musiikista, kirjoista, yhteiskunnasta, taloudesta jne. jotain.
Monel menee koko elämä tuohon..Minkä otan..
Itse mietin minkä saan.
Onko hän töissä vai työtön, johtaja vai duunari ,aivan herttaisen yhden tekevää...
Ihmiset kasaa mitä oudoimpia syitä itselleen, mutta totuus on se
ettei kukaan aidosti välittävä mene yhteen ammatin kanssa,
vaan ihmisen. Jos ammatilla on merkitystä tai sillä, että onko ylipäätään töissä niin kysymyksessä on niin sanottu kauppa.
Ei rakkaus. Rakkaudella ja rahalla ei ole mitään yhteistä keskenään,
joku voi sano, että on sillä... Ja sit heittää tähän sen vanahan sananlaskun,
mutta itte ainakin menisin kaihtimeen ennen kuin valitsisin
partnerin jonkun muun kuin ulkonäön , sisäisen kauneuden ja yli päätään sen tason perusteella joka parhaiten vastaa minua itseäni.