Ollaan oltu yhdessä jo vuosia. Miehellä ei ole omasta mielestään hyvä itsetunto, joten yritän häntä aina kehua ja kiittää. Sama ei vaan toimi toisinpäin. Jos teen jotain ruokaa tai leivon, hän arvostelee eli etsii aina viat vaikka mun mielestä olisi kuinka hyvää. Turhauttaa kun näen vaivaa hänen takiaan eikä koskaan mikään ole hyvää. Vain äidin ja hänen itse tekemänsä ovat hyviä. Lopetanko kokkaamisen ja annan olla, tehköön itse ruuat kun on kerran niin pätevä. Tulee vaan sellainen olo että valtataistelusta tässä hänen näkökulmastaan on kyse, ei halua antaa minulle yhtään mitään mikä tukisi mua. On vain vaikea säilyttää läheisyys kun ei saa mitään kiitosta eikä kannustusta koskaan. Voiko tällaista miestä opettaa, pitääkö hänelle rautalangasta vääntää miten naisia kohdellaan ? Alan tajuta miksi edellinen vaimonsa lähti kävelemään. Tosin heilläkin on vähän liiankin hyvät välit edelleen, mulla on olo, että tämä nainen pitää miestä koukussa ja varalla, jos vaikka tarvisi häntä vielä johonkin ja toinen on tyytyväinen tilanteeseen. Mä vaan tunnen itseni ihan turhaksi tässä kuviossa. Olen mielestäni ihan hyvän näköinen, mutta koskaan hän ei sano että näytän hyvältä, sekin on mielestäni omituista. En suostu olemaan kenellekään itsestäänselvyys, koska häntä en pidä itsestäänselvyytenä ja annan myönteistä palautetta hänelle ulkonäöstään ja tekemisistään, mutta alan väsyä olemaan ainoa joka tästä suhteesta pitää huolta.
Onko kukaan saanut miestä muuttumaan vai pitääkö alkaa katselemaan muita ? Tiedän että jokaisessa on vikansa mutta tämä saa minut surulliseksi. Vai pitäiskö vaan olla itsekkäämpi ?
Onko kukaan saanut miestä muuttumaan vai pitääkö alkaa katselemaan muita ? Tiedän että jokaisessa on vikansa mutta tämä saa minut surulliseksi. Vai pitäiskö vaan olla itsekkäämpi ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
En haluaisi masentaa, mutta ei ketään muuttaa voi, jollei toinen itse ala haluta olemaan toisenlainen. Muutoksen pitäisi lähteä miehestä itsestään, mutta eipä tuo näytä siihen halukkaalta... Omahyväinen, kehunkipeä paskiainen, sanoisin...
Jätäpä ukon kehuminen vähempään ja anna olla. On ihmisiä, jotka elävät toisten kehumisesta ja samalla toisen lyttäämisestä, eikä se lopu...
Tee asioita oman itsesi vuoksi, älä pistä koko ajan miestä itsesi edelle. Tuskin mitenkään herää huomaamaan, että voisi omaa käytöstään muuttaa - mutta miksi tuhlata helmiä sioille..?
Oletko koskaan puhunut hänelle näistä ajatuksistasi?