tosiKristityn ja ateistin maailma

tosiKristitty ei juuri usko tähän itsekkyyteen vaan se on miltei kiellettyä Raamatun mukaan. Ja joka ajattelee niin pakanoista ei ole nähnytkään palaa Jeesuksesta taikka edes osannut kuvitellakaan Jumalan Valtakuntaa.
Vaikka järkeni taistelee vastaan sydäntäni, olen sitä mieltä että elämä on pelkkä koetinkivi jossa valitaan joko Jeesuksen eteen polvistuminen taikka kadotus. Ja koska olen valinnut Jeesuksen haluan käyttää tämän elämäni (70 vuotta lyhyt aika loppujen lopuksi vaikka lopussa tuntuukin tarpeeksi pitkältä) siihen että osaisin kertoa Jeesuksesta ja rakkaudesta (tosin tähän mennessä suht heikoin tuloksin :). En halua olla itsekäs ja ajatella itseäni (tässä epäonnistun melki joka kerta kun yritän :DD), vaan yritän noudattaa Raamatun ohjetta ja Jeesuksen sanoja ja asettaa muut itseni edellä (ja se on vaikeata, melki mahdottomalta tuntuvaa usein). Ja älkäämme sekoittako näitä ulkoisesti uskovia jotka eivät ole sisimmässään polvistuneen Jeesuksen eteen, vaan ovat vieläkin itserakkaita ja kuolleita sisäisesti.

Tässäpä juuri piilee tosiKristittyjen tekemä ero muuhun maailmaan. Ateistin uskonto on itsekkyys ja tosiKristityn on PAKKO ANTAA RAKKAUTTA, jota ei makseta takaisin maallisin tavoin.
................
Mitä iloa siitä on että annat rakkautta niille jotka sitä sinulle takaisin antavat? Näinhän tekevät kaikki, vihaajat ja tyhmätkin. Tottakai jokainen näin tekee, ja jos ei tee, on tyhmä ja hullu. Rakkaus kaikkia kohtaan, niitäkin jotka ovat vääräuskoisia, on Raamatun ohje tosiUskovaisille ja sitä pitää (ainakin yrittää) noudattaa. Tosi rakkaus ei tule muista ihmisistä vaan ihmisestä itsestään, mutta sitä ei voi itseensä sytyttää.

LiberianGirl kirjoitti:

Tässäpä juuri piilee tosiKristittyjen tekemä ero muuhun maailmaan. Ateistin uskonto on itsekkyys ja tosiKristityn on PAKKO ANTAA RAKKAUTTA, jota ei makseta takaisin maallisin tavoin.
................
Mitä iloa siitä on että annat rakkautta niille jotka sitä sinulle takaisin antavat? Näinhän tekevät kaikki, vihaajat ja tyhmätkin. Tottakai jokainen näin tekee, ja jos ei tee, on tyhmä ja hullu. Rakkaus kaikkia kohtaan, niitäkin jotka ovat vääräuskoisia, on Raamatun ohje tosiUskovaisille ja sitä pitää (ainakin yrittää) noudattaa. Tosi rakkaus ei tule muista ihmisistä vaan ihmisestä itsestään, mutta sitä ei voi itseensä sytyttää.

Lue lisää

Think about it!! ;)

-miimma- kirjoitti:

Think about it!! ;)

kun tartun aina tälläisiin vastaamatta jätettäviksi tarkotettuihin viesteihin ja niistä jatkan. Mutta Raamatussahan on paras kuvaus siitä mitä usko on. Usko ei ole tietoa kuten jo nimikin sen sanoo. Mutta siitä taas voidaan vääntää käden ja toisenkin siitä että kumpi on loppujen lopuksi voimakkaampi usko vai tieto? (tosin olen saanut rauhan jo tästä kysymyksestä sillä molemmat todistavat puolestani)

LiberianGirl kirjoitti:

Tässäpä juuri piilee tosiKristittyjen tekemä ero muuhun maailmaan. Ateistin uskonto on itsekkyys ja tosiKristityn on PAKKO ANTAA RAKKAUTTA, jota ei makseta takaisin maallisin tavoin.
................
Mitä iloa siitä on että annat rakkautta niille jotka sitä sinulle takaisin antavat? Näinhän tekevät kaikki, vihaajat ja tyhmätkin. Tottakai jokainen näin tekee, ja jos ei tee, on tyhmä ja hullu. Rakkaus kaikkia kohtaan, niitäkin jotka ovat vääräuskoisia, on Raamatun ohje tosiUskovaisille ja sitä pitää (ainakin yrittää) noudattaa. Tosi rakkaus ei tule muista ihmisistä vaan ihmisestä itsestään, mutta sitä ei voi itseensä sytyttää.

Lue lisää

Että jumalan kieltävä voi olla aivan yhtä hyvä kuin uskovakin. aivan yhtä epäitsekäs, aivan yhtä jalo.

Mitä mieltä olet Hindusta joka lakaisee kaikki pieneliötkin edestään ettei vahingossa tallaisi ja tappaisi näitä. Hän ei usko sinun jumalaasi, mutta on kertasluokka tai kahta parempi ihminen kuin kukaan tääne kirjoittavista.

Mitä on se itsekkys jota sanot ateistien edustavan?
Miten se ilmenee?
Voiko sivullinen nähdä käytöksestä kumpi on uskova ja kumpi on ateisti?
Voiko jumalasi nähdä kumpi on parempi ihmisenä?

Ateisti kirjoitti:

Että jumalan kieltävä voi olla aivan yhtä hyvä kuin uskovakin. aivan yhtä epäitsekäs, aivan yhtä jalo.

Mitä mieltä olet Hindusta joka lakaisee kaikki pieneliötkin edestään ettei vahingossa tallaisi ja tappaisi näitä. Hän ei usko sinun jumalaasi, mutta on kertasluokka tai kahta parempi ihminen kuin kukaan tääne kirjoittavista.

Mitä on se itsekkys jota sanot ateistien edustavan?
Miten se ilmenee?
Voiko sivullinen nähdä käytöksestä kumpi on uskova ja kumpi on ateisti?
Voiko jumalasi nähdä kumpi on parempi ihmisenä?

Lue lisää

Että mun mielestä kun mun mielestä ateistin maailma on niin lohduton koska asiat perustuvat siihen kuin ne näyttävät olevat. Ja kun ajattelee sitä että jos uskovalla on vakaa usko että kaikki käy loppujen lopuksi niin kuin sen pitikin (joka on sitten suuri ? monelle), niin ainakin tämä antaa minulle paljon voimia, paljon enemmän kuin se mitä silmäni näyttävät minulle. Ja se jos olisin ateisti ja eläisin vain 70 vuotta sen jälkeen kaikki loppuisi voisi aiheuttaa minussa pienen paniikin (vaikka suultani vihaankin tätä maailmaa) koska jokin puoli on kuitenkin vielä kiintynyt tähän maailmaan (jossa on kuitenkin jotain hyvää). Eli pääasia se että ateistin elämä tuntuu niin lohduttomalta, ja se vaikuttaa sitten sydämmeen koska tuntuu kaikki niin turhalta pahalla tavalla. Ja voisin heittäää radikaalin väitteen jopa että kun ihmisten sydän kylmenee ilman toivoa paremmasta tällä tavalla niin silloin kylmenee lopulta rakkauskin maailmasta ja mitä silloin on enää elämässä elämisen arvoista jos kaikki on mautonta.

LiberianGirl kirjoitti:

Että mun mielestä kun mun mielestä ateistin maailma on niin lohduton koska asiat perustuvat siihen kuin ne näyttävät olevat. Ja kun ajattelee sitä että jos uskovalla on vakaa usko että kaikki käy loppujen lopuksi niin kuin sen pitikin (joka on sitten suuri ? monelle), niin ainakin tämä antaa minulle paljon voimia, paljon enemmän kuin se mitä silmäni näyttävät minulle. Ja se jos olisin ateisti ja eläisin vain 70 vuotta sen jälkeen kaikki loppuisi voisi aiheuttaa minussa pienen paniikin (vaikka suultani vihaankin tätä maailmaa) koska jokin puoli on kuitenkin vielä kiintynyt tähän maailmaan (jossa on kuitenkin jotain hyvää). Eli pääasia se että ateistin elämä tuntuu niin lohduttomalta, ja se vaikuttaa sitten sydämmeen koska tuntuu kaikki niin turhalta pahalla tavalla. Ja voisin heittäää radikaalin väitteen jopa että kun ihmisten sydän kylmenee ilman toivoa paremmasta tällä tavalla niin silloin kylmenee lopulta rakkauskin maailmasta ja mitä silloin on enää elämässä elämisen arvoista jos kaikki on mautonta.

Lue lisää

ne sanovat huumeveikotkin jotka eivät kestä elämän todellisuutta.

Suon uskonnon tuoman lohdun kaikille sitä tarvitseville. Kuka tietää vaikka itsekkin kuoleman lähestyessä joutuisin paniikkiin ja varmuuden vuoksi liittyisin taas kirkkoon. Ihan varmuuden vuoksi, eihän siinä mitään menetä, eihän?

LiberianGirl kirjoitti:

Että mun mielestä kun mun mielestä ateistin maailma on niin lohduton koska asiat perustuvat siihen kuin ne näyttävät olevat. Ja kun ajattelee sitä että jos uskovalla on vakaa usko että kaikki käy loppujen lopuksi niin kuin sen pitikin (joka on sitten suuri ? monelle), niin ainakin tämä antaa minulle paljon voimia, paljon enemmän kuin se mitä silmäni näyttävät minulle. Ja se jos olisin ateisti ja eläisin vain 70 vuotta sen jälkeen kaikki loppuisi voisi aiheuttaa minussa pienen paniikin (vaikka suultani vihaankin tätä maailmaa) koska jokin puoli on kuitenkin vielä kiintynyt tähän maailmaan (jossa on kuitenkin jotain hyvää). Eli pääasia se että ateistin elämä tuntuu niin lohduttomalta, ja se vaikuttaa sitten sydämmeen koska tuntuu kaikki niin turhalta pahalla tavalla. Ja voisin heittäää radikaalin väitteen jopa että kun ihmisten sydän kylmenee ilman toivoa paremmasta tällä tavalla niin silloin kylmenee lopulta rakkauskin maailmasta ja mitä silloin on enää elämässä elämisen arvoista jos kaikki on mautonta.

Lue lisää

Minua ärsyttää tämä alituinen yleistäminen ja ennakkoluulot, joita uskovaisilla, kuten sinulla, on ei-uskovista.

Minä olen kanssasi eri mieltä siitä, että ateistin maailma olisi lohduton ja että ateisti ei rakastaisi kuin niitä ihmisiä jotka häntä rakastavat.

Vaikka en usko Jumalaan (en kyllä kielläkään) niin rakastan kaikkia ihmisiä, enkä halua kenellekään mitään pahaa! (Sinun mielestäsihän se on mahdotonta koska en usko Jumalaan!!) En tietenkään aina toimi oikein, niinkuin ei kukaan voi, mutta yritän ainakin tehdä parhaani auttaakseni muita ja tehdäkseni heidän elämästään parempaa.

Sitten siitä lohduttomuudesta. En tietenkään voi sanoa muiden ei-uskovien puolesta mutta minä en ainakaan tunne eläämääni turhaksi tai lohduttomaksi vaikka vastoinkäymiset välillä koittelevatkin. Eli olen sitä mieltä, että elämän merkitykselliseksi kokemiseen, sekä ihmisten rakastamiseen ei tarvita välttämättä Jumalaa!

Julia kirjoitti:

Minua ärsyttää tämä alituinen yleistäminen ja ennakkoluulot, joita uskovaisilla, kuten sinulla, on ei-uskovista.

Minä olen kanssasi eri mieltä siitä, että ateistin maailma olisi lohduton ja että ateisti ei rakastaisi kuin niitä ihmisiä jotka häntä rakastavat.

Vaikka en usko Jumalaan (en kyllä kielläkään) niin rakastan kaikkia ihmisiä, enkä halua kenellekään mitään pahaa! (Sinun mielestäsihän se on mahdotonta koska en usko Jumalaan!!) En tietenkään aina toimi oikein, niinkuin ei kukaan voi, mutta yritän ainakin tehdä parhaani auttaakseni muita ja tehdäkseni heidän elämästään parempaa.

Sitten siitä lohduttomuudesta. En tietenkään voi sanoa muiden ei-uskovien puolesta mutta minä en ainakaan tunne eläämääni turhaksi tai lohduttomaksi vaikka vastoinkäymiset välillä koittelevatkin. Eli olen sitä mieltä, että elämän merkitykselliseksi kokemiseen, sekä ihmisten rakastamiseen ei tarvita välttämättä Jumalaa!

Lue lisää

Tämä on syvällisempi ja suurempi asia kuin yhden ihmisen (mielestäni hetkittäinen) turvallisuuden tunne. Puhun nyt siitä, kun vaikka kävelet yksin pimeällä kadulla ja pelkäät mitä seuraa nurkan takana, niin silloin olo voi tuntua turvattomalta. Myös mielestäni silloin kun joku on kuollut voi olo tuntua surulliselta. Se mitä yritän sanoa että uskovainen ihminen pystyy välttämään KAIKKI ikävät asiat maailmassa. Jumala voi viedä kaikki lähimmäiset ja rahat ja katon pään päältä ja seinät jalkojen alta, ja kuitenkin uskovainen tietää että kaikki tapahtuu hänen omaksi hyväkseen eikä sure vaan luottaa Jumalaan ja iloitsee Jumalan rakkaudesta ja armosta, ja ETUOIKEUDESTA KOETTELEMUKSIIN. (Tosin tämä vaatii jo niin todellista uskoa että silloin on maailma muutenkin evvk).

Mutta älä sano etten tunne ateisteja, sillä niitä on maailmani pullollaan. En tunne yhtään henkilöä joka ajattelisi samoin kuin minä uskosta ja Jumalan armosta.
Mutta palaan vielä tähän turhuuteen, itse luotan Jumalaan ja siihen että ihmiselämä on korkeintaan 120 vuotta ja ikuisuuteen verrattuna hyvinkin pieni aika. Mutta jos olen ateisti ja ajattelen, nytkun nuorikin olen vielä eikä ruumiini ole kyllästänyt maailmaan, niin tuntisin lohduttomuutta siitä että elän vain vähän aikaa ja sitten kaikki loppuu, ja voi loppua jo huomennakin. Todellista sokeutta mielestäni on se että pystyy vaan "porskuttamaan" eteenpäin unohtaen kuinka hiuskarvan varassa elämä on. Sama asia on se että kuinka paljon näkee ihmisiä jotka eivät voi hyvin, ovat surullisia tai vihaisia syystä tai toisesta, ja enkä ole edes tehnyt mitään heidän hyväkseen. Kuulostan hieman muoviselta juttujeni perusteella mutta näinhän asia syvimmiltään on. Voin sanoa että sinunkin Julia ympärilläsi on ihmisiä on jotka ovat surullisia ja vihaisia etkä ole heitä auttanut (syystä tai toisesta). Mutta nyt mikä oikeesti ottaa päähä koko tos hommassa, että helkkari jos te elätte vaan kerra, ni miks ette ota siitä ees mitää irti?

ChocolateThai/LiberianGirl kirjoitti:

Tämä on syvällisempi ja suurempi asia kuin yhden ihmisen (mielestäni hetkittäinen) turvallisuuden tunne. Puhun nyt siitä, kun vaikka kävelet yksin pimeällä kadulla ja pelkäät mitä seuraa nurkan takana, niin silloin olo voi tuntua turvattomalta. Myös mielestäni silloin kun joku on kuollut voi olo tuntua surulliselta. Se mitä yritän sanoa että uskovainen ihminen pystyy välttämään KAIKKI ikävät asiat maailmassa. Jumala voi viedä kaikki lähimmäiset ja rahat ja katon pään päältä ja seinät jalkojen alta, ja kuitenkin uskovainen tietää että kaikki tapahtuu hänen omaksi hyväkseen eikä sure vaan luottaa Jumalaan ja iloitsee Jumalan rakkaudesta ja armosta, ja ETUOIKEUDESTA KOETTELEMUKSIIN. (Tosin tämä vaatii jo niin todellista uskoa että silloin on maailma muutenkin evvk).

Mutta älä sano etten tunne ateisteja, sillä niitä on maailmani pullollaan. En tunne yhtään henkilöä joka ajattelisi samoin kuin minä uskosta ja Jumalan armosta.
Mutta palaan vielä tähän turhuuteen, itse luotan Jumalaan ja siihen että ihmiselämä on korkeintaan 120 vuotta ja ikuisuuteen verrattuna hyvinkin pieni aika. Mutta jos olen ateisti ja ajattelen, nytkun nuorikin olen vielä eikä ruumiini ole kyllästänyt maailmaan, niin tuntisin lohduttomuutta siitä että elän vain vähän aikaa ja sitten kaikki loppuu, ja voi loppua jo huomennakin. Todellista sokeutta mielestäni on se että pystyy vaan "porskuttamaan" eteenpäin unohtaen kuinka hiuskarvan varassa elämä on. Sama asia on se että kuinka paljon näkee ihmisiä jotka eivät voi hyvin, ovat surullisia tai vihaisia syystä tai toisesta, ja enkä ole edes tehnyt mitään heidän hyväkseen. Kuulostan hieman muoviselta juttujeni perusteella mutta näinhän asia syvimmiltään on. Voin sanoa että sinunkin Julia ympärilläsi on ihmisiä on jotka ovat surullisia ja vihaisia etkä ole heitä auttanut (syystä tai toisesta). Mutta nyt mikä oikeesti ottaa päähä koko tos hommassa, että helkkari jos te elätte vaan kerra, ni miks ette ota siitä ees mitää irti?

Lue lisää

Olet kyllä aivan oikeassa siinä että usko voi tehdä elämästä turvallisempaa ja parempaa. Eikä minusta ole mitään väärää siinä että uskoo, ja tulee niin onnellisemmaksi.

Se mistä puolestaan olen eri mieltä kanssasi (ChocolateThai/ LiberianGirl) on se, etteikö kuvailemaasi turvallisuuden tunnetta ja mielenrauhaa voisi tuntea ilman että uskoo Jumalaan.

Henkilökohtaisesti en ole vielä saanut maailmankuvaani selkeäksi suhteessa Jumalan olemassaoloon, eli olen agnostikko. En niinollen varsinaisesti usko Jumalaan mutten myöskään kiellä etteikö hän voisi olla olemassa.

En voi sanoa muiden ei-uskovien puolesta mutta MINÄ en tunne itseäni turvattomaksi pelottavissakaan tilanteissa. En osaa eritellä mistä se johtuu mutta niin vain on. Ja toiseksi en tunne ahdistusta siitä etten ehkä eläkään kuin tämän maallisen elämäni ajan. Minusta on vain hyvä asia että ihmiset voivat saada lohtua kuolemanjälkeisen elämän ideasta mutta minä en halua luottaa johonkin mistä en ole varma. Sen sijaan yritän elää parhaimman taitoni mukaan täällä maan päällä, niin että voisin päättää elämäni hymyillen.

Kysyit viestissäsi että jos kerran ei-uskovat ajattelevat elävänsä vain tämän lyhyen elämän niin miksi he eivät sitten ota siitä mitään irti. En oikeen ymmärrä mitä tarkoitit sillä. Sitäkö että ei-uskova ei voisi saada elämästään mitään irti? Voi tottakai olla ihmisiä, jotka uskonsa ansiosta saavat elämästään enemmän irti. Mutta ei ole oikein väittää että ilman uskoa elämästä ei saisi mitään irti!

Pikemminkin voisi ajatella, että uskovat eivät eläisi täysillä koska odottavat niin hartaasti kuolemanjälkeistä elämää, jossa sitten kaikki on mahdollista ja onni hymyilee... Minä puolestani yritän elää täällä maan päällä täydesti juuri siksi, koska ajattelen että elän tosiaankin vain sen lyhyen ajan jonka saan täällä olla.

Julia kirjoitti:

Olet kyllä aivan oikeassa siinä että usko voi tehdä elämästä turvallisempaa ja parempaa. Eikä minusta ole mitään väärää siinä että uskoo, ja tulee niin onnellisemmaksi.

Se mistä puolestaan olen eri mieltä kanssasi (ChocolateThai/ LiberianGirl) on se, etteikö kuvailemaasi turvallisuuden tunnetta ja mielenrauhaa voisi tuntea ilman että uskoo Jumalaan.

Henkilökohtaisesti en ole vielä saanut maailmankuvaani selkeäksi suhteessa Jumalan olemassaoloon, eli olen agnostikko. En niinollen varsinaisesti usko Jumalaan mutten myöskään kiellä etteikö hän voisi olla olemassa.

En voi sanoa muiden ei-uskovien puolesta mutta MINÄ en tunne itseäni turvattomaksi pelottavissakaan tilanteissa. En osaa eritellä mistä se johtuu mutta niin vain on. Ja toiseksi en tunne ahdistusta siitä etten ehkä eläkään kuin tämän maallisen elämäni ajan. Minusta on vain hyvä asia että ihmiset voivat saada lohtua kuolemanjälkeisen elämän ideasta mutta minä en halua luottaa johonkin mistä en ole varma. Sen sijaan yritän elää parhaimman taitoni mukaan täällä maan päällä, niin että voisin päättää elämäni hymyillen.

Kysyit viestissäsi että jos kerran ei-uskovat ajattelevat elävänsä vain tämän lyhyen elämän niin miksi he eivät sitten ota siitä mitään irti. En oikeen ymmärrä mitä tarkoitit sillä. Sitäkö että ei-uskova ei voisi saada elämästään mitään irti? Voi tottakai olla ihmisiä, jotka uskonsa ansiosta saavat elämästään enemmän irti. Mutta ei ole oikein väittää että ilman uskoa elämästä ei saisi mitään irti!

Pikemminkin voisi ajatella, että uskovat eivät eläisi täysillä koska odottavat niin hartaasti kuolemanjälkeistä elämää, jossa sitten kaikki on mahdollista ja onni hymyilee... Minä puolestani yritän elää täällä maan päällä täydesti juuri siksi, koska ajattelen että elän tosiaankin vain sen lyhyen ajan jonka saan täällä olla.

Lue lisää

Julia Julia, mä taidan nähdä sussa asioita, jotka on suurempia kun sä ite taidat ittestäs ymmärtää. Mä en tiedä miten sulle todistaisin Raamatusta, mutta uskon että Jumala tekee sen sulle pian. Mutta sun juttus on kyllä täyttä asiaa, niis on enempi ite asiaa kun melki koko palstas.