Mies kiristää rahalla

Parempaa ei ole tiedossa.
Mies ei sinua rakasta. Kukaan ei kohtele rakasta ihmistä tuolla tavalla.
Elämäsi ei muuttuisi huonompan, vaikka lähtisit heti kävelemään. Sinkkuna saisit sekä työmarkkina-, että asumistukea.

Miksi vitsissä sinun pitäisi ymmärtää miestäsi, joka on ollut melkomoisen veemäinen sinua kohtaan?
Minä en ainakaan suostuisi ymmärtämään. Koko tilanne on paljastanut miehestäsi erittäin ikävän piirteen. Nimittäin sen, miten hän suhtautuu heikommassa asemassa olevaan ihmiseen. Hän lyö lyötyä.
Et rakasta miestäsi enää tuon asian vuoksi. Mies taas ei ole koskaan tajunnutkaan, mitä on rakkaus ja sitoutuminen puolisoon myötä -ja vastamäessä. Rakkausliitossa kaikki yhteinen jaetaan, silloin kun jommalla kummalla menee huonommin.
Olet menettänyt luottamuksen mieheesi. Se on suurin ongelma, suurempi kuin työttömyytesi, rahattomuutesi ja sairautesi. Niiden ei olisi tarvinnut tuhota liittoanne, jos puolisosi olisi ollut kypsä ihminen rakastamaan. Miehesi itsekkyys ja kehittämättömyys ovat tappanut rakkautesi.

Rahalla kiristäminen on vain yksi monien ongelmien ilmentymistä.

Ihmettelen hieman alkuperäisiä liiton solmimisperusteita.
En näe perusteita kohenemiseen.
Matot halki!

Nouse "niskan päälle"...eli jos kohtelee sinua paskamaisesti niin anna samalla mitalla takaisin...oikeastaan tuplaten takaisin. siitä hän ainakin huomaa että et ole alistuva osapuoli....näin minä tein ja toimii yhä! Jos olisin aikaisemmin tajunnut asian mitä ajaa takaa niin olisin lähtenyt ajat sitten!!! Rakkaus...sitä kun uskoo ja toivoo että toinen muuttuu...vaan ei....

Teet hirveän väärin itsäsi kohtaan ottaessasi vastaan noin sikamaista käytostä, keneltäkään. Varsinkaan mieheltäsi.
Hänen pitäisi tukea ja kannustaa sinua fyysisten ja psyykkisten vaivojesi kanssa kamppaillessa. Sen sijaan sinä vain odotat ja ja odotat parempaa vaikka hyvin tiedät ettei asiat miehen puolelta tule paranemaan. Hän on alikehittynyt ja tietoisesti ilkeä, paha ihminen.

Vapaaehtoisesti kuunnella ja katsoa itseen suuntautunutta, toisen tuonlaista käytostä, on lähes rikollista. Sinä ole osasyyllinen tuon mies-irvikuvan käytokseen kun suostut olemaan sylkykuppina ja rättimattona.

Heti tänään sinun pitäisi poistua tuosta sairaasta ilmapiiristä. Tee mitä tahaansa se vaatiikin mutta hae katto pääsi päälle muualta.

Suomi on vapaa maa, sina tietenkin voit jatkaa tuota helppoa, sairasta samaa rataa ja hyvin harkiten tuhota itsesi.
MUTTA on toinenkin tie. Aivan pikkuisen vaikeampi ja vaatii sinulta aloitekykyä ja aivojen pienimääräistä käyttoä: Muuta kauas tuosta irvikuvasta ja elä yksin ja omillasi!

Lypsät miestä opiskelujesi loppuun asti ja aiot lähteä sitten kävelemään maksamatta velkaasi takaisin..? Reilua! Eipä teillä taida kovin mukavaa olla yhdessä, lähde pois ja ota vastuu omasta elämästäsi... Enää ei tarvitse anella rahaa ja kuunnella valitusta. Ja raha-asiatkin paranee kun suuntaat Kelaan/Sossuun/Työkkäriin..

ps. aika reilua syyttää kumppania omasta lihavuudesta ja sairastelusta, liikkuako ei voi muualla kuin kuntosalilla..? ;)

"sillä kun pyysin kuntosalikorttia, jotta saisin laihdutettua (olen aiemmin laihduttanut salilla hyvin tuloksin), hän kieltäytyi. Tuloksena oli, että menin sairauteni seuraavan kerran huonontuessa entistä huonompaan kuntoon ja jouduin sairaalaan"

Tekosyyt on säälittäviä.

Ehkä miehesi ei ajatellut "tahdon" sanoessaan, että elämässä voisi tulla niitä ylämäkiäkin ja aikoja jolloin hän joutuu tukemaan sinua. Kenties hän on pettynyt kun kaikki ei mennytkään täydellisesti ja sairastuit. Mitkä ovat hänen arvonsa? Kenties raha näyttelee siinä aika suurta osaa ja hän arvottaa sinut sen perusteella kuinka paljon pystyt tuomaan rahaa yhteiseen talouteen. Avioliittonne on kuin bisnes yritys hänelle? Puhu asioista hänelle ja ota selvää siitä mitä hänen mielessään liikkuu. Muistuta häntä siitä mihin hän sitoutui sanoessaan "tahdon".

Toisaalta minua vähän kummastuttaa nykyiset perusteet mennä naimisiin. Avioliittoonhan on tarkoitus astua silloin kun päämääränä on elää yhdessä kestäen niin myötä kuin vastamäet toista tukien. Ihminen voi sairastua milloin vain, vakavastikkin. Aito kumppanuus on tietysti sitä, että silloin se vahvempi osapuoli tukee heikompaa. Miltähän miehestäsi olisi tuntunut jos hän olisi itse ollut se joka sairastui ja sinä se joka olisit kääntänyt takkisi ja evännyt hänen tukemisensa...tuskinpa hän on sitä niin pitkälle edes miettinyt. Olettaa kaiketi oman elämänsä olevan yhtä juhlaa seuraavat 50 vuotta.

En tiedä mikä sairautesi on ja kuinka vakava se on, mutta monestihan ihminen joutuu olemaan aika yksin sairautensa kanssa. Löytäisitkö mistään vertaistukea kuten keskustelu ryhmiä samaa sairautta sairastavien kanssa? Sairastuneen läheisen tukeminen on raskasta ja sairastuneen itsensäkkini täytyy ottaa vastuuta siitä omasta jaksamisestaan ja tervehtymisestään. Miehesi ei voi sinua parantaa ja olisi mielestäni väärin häneltä odottaakaan sellaista.

Mitä tulee taloudelliseen tukeen niin en sitten tiedä mitä olette avioliittoa solmiessanne sopineet. Ette ehkä osanneet ottaa huomioon mahdollista jomman kumman osapuolen sairastumista? Aito kumppani tietysti tukisi heikommassa asemassa olevaa myös taloudellisesti oman kykynsä mukaan. Uusien vaatteiden hankkiminen tms. ovat kyllä ihan perusasioita missä toista pitäisi auttaa.

"Pahinta ei ole aineellinen puute, vaan jatkuva valitus ja moittiminen. Ymmärrän miestä, kun häntä potuttaa elatukseni, mutta toisaalta ei ole minun vikani etten saa tukea, enhän ole laatinut sääntöjä. Olen kuitenkin koko ajan saanut tehtyä lopputyötäni, ja sen jälkeen minulla tulee olemaan paremmat työllistymismahdollisuudet. "

Aivan niin, ei ole sinun vikasi jos et saa mistään rahaa ja tukea. Tuossa tulee esiin miehesi itsekkyys ja se miten hän sinut arvottaa. Hän ei ehkä osaa ajatella tulevaisuuteen tarpeeksi pitkälle tai nähdä, että sinä vielä voit työllistyä ja osallistua perheenne kuluihin. Kuten kaikessa, puhuminen olisi tärkeää. Toivottavasti pystytte vielä kommunikoimaan ja keskustelemaan asioista? Jos tilanne on pitkään tuollainen niin luultavasti katkeroidut entisestään miehellsi kun hän käänsi takkinsa sinulle hädän hetkellä. Luottamuskin siitä kärsii.

Et suinkaan sinä itse anna lupaa moiseen käytökseen omalla käytökselläsi ja asennoitumisellasi. Se pitää näkyä ihmisen nilkan asennosta, että ei ole alistettavissa, ja jos se ei näy, niin mieäs hyväksikäyttää takuuvarmasti. Ne on 'rakennettu' jotenkin sillä lailla - kierosti.

Juu...Kyllä olen samaa mieltä ed. kanssa, että miksi ihmeessä annat toisen siinä itseäsi nöyryyttää..?
Meillä oli aikanaan tilanne, että oltiin samalla viivalla koulutuksien kanssa, oltiin rakastuneita, mentiin naimisiin, tehtiin lapsia ja mies kouluttautui lisää työnsä ohessa..
Itse odotin lapsien kasvaessa, milloin se mies kantaa kortensa kokoon lasten hoidossa, että minäkin pääsisin leivän syrjään.
No, sitä aikaa ei tullut koskaan.
Mies oli aina töissä, koulussa tai niihin liittyvissä juhlissa.
'Minä ja lapset kotona.
Rahat oli miehen takana ja jouduin pyytämään omilta vanhemmiltani rahat esim.hammaslääkäriin.
Tätä touhua jaksoin aikani, kunnes sain hoitotyötä. Opiskeluun ei ollut varaa.
Selkäni ei kestänyt raskasta työtä ja aikani ei riittänyt kaikkeen.
Olin yksinhuoltaja ilman yksinhuoltajan etuuksia.
Ei sitten mitään järkeä!
Otin eron, muutin lasten kanssa kaupunkiin vanhempieni lähelle ja menin takaisin koulunpenkille.
Nyt on paremmin, valmistun ja työpaikka on valmiina odottamassa.
Vanhempani ovat auttaneet lasten kanssa ja olen ollut tiukkana, että miehen on nyt katsottava lapsia omilla vuoroillaan, siitä ei nyt luistella!
Rahat riittävät nyt paremmin, kun voin itse valvoa rahankäyttöä, ennen en päässyt edes yhteiselle tilille, kun ne miehen mielestä olivat hänen rahojaan.
Sinullekkin neuvon nyt, että ota elämäsi omaan haltuusi ja lähde!
Rakkaus on jo kulahtanut tuossa vaiheessa, etkä tule onnelliseksi miehesi kanssa.
Kyllä ne kilot karisee, kun lähdet lenkille ja valvot syömistäsi ja tuskin niin syötkään, kun pysähtynyt elämäsi lakkaa siellä korvessa.
Olet vielä nuori, älä pilaa elämääsi siellä korvessa...

Luonnevikainen ukko, hoidon tarpeessa.

Minusta hänen asenteensa heti parisuhteen alussa on ollut vinksahtanut.

Avioituessamme aloituspalkkani ensimmäisessä työpaikassani oli noin 2 x teollisuuden parhaan tason asentajan.
Vaimo oli marketin myyjä. Hänen kokoaikaisen työn palkkansa oli noin 1/5 minun palkastani.

Kaikki kulumme menivät minun tililtäni. Vaimon palkka meni hänen tililleen.
Ensimmäisen auton ostimme "vaimon rahoilla".

Perheen kasvaessa vaimo jäi kotiin 7:ksi vuodeksi ja heti alkuun siirryimme yhteen tiliin, joko rva tai hra.

Kotivuosien jälkeen vaimo palasi kaupan elämään osa-aikaisena.

Ilmeisesti huomattavalla osalla on omat tilinsä sekä yksi yhteinen.
Me pidämme sitä hankalana.
Omalla järjestelyllämme ei koskaan tarvitse edes keskustella kulujen jakautumisesta.
Niukkana aikana kumpikin elää tilanteen mukaisesti eikä vastaavasti ryhdy tuhlaamaan pelkästään sen vuoksi että rahaa sattuisi olemaan.

Minä en ole edes kiinnostunut vaimoni kuluista.
Hän kyllä tarkistaa pankkien tiliotteet ja yhteisen luottokorttimme yhteenvedon.
Ei kontrolloidakseen minua vaan laskutuksen aiheellisuutta.

Kannaottoni miehesi luonteeseen on melko jyrkkä mutta kun en tajua!
Hopeat jakoon!

voi hyvä jysäys, itse olen mukisematta elättänyt vaimon 22 vuotta ja lapset siinä sivussa, nyt tosin kaksi jo lentää siivilleen pikkuhiljaa, että homma alkaa helpottaa minulla.
Mutta kaikkea kanssa.

Asiat tilanteiden vaatimusten mukaan!

Rakennusaikana vaimo oli tiukoilla 2:n alle 3-vuotisen kanssa hoitaessaan ok-työmaan kaikki asiat muurareiden aputöitä myöten.
Lisäriesana rahan niukkuus.

Minä vaelsi 2,5kk jalka kipsissä ympäri Etelä-Suomea haalimassa rakennusrahoja.

Olemme eläneet hyvin vaihtelevia jaksoja.
Aktiiviaikana minun tuloni olivat noin 80% kokonaisuudesta.
Nyt eläkkeiden suhde on noin 1 / 4.
Noilla ei ole ollut mitään käytännön merkitystä.

"Kotiuduttuani" palkkatyöstä 53-v olen päässyt toteuttamaan itseäni keittiössä.
Hankin ja teen kotona ollessamme kaikki ateriat, paitsi vuodessa yhden jonka vaimo haluaa periaatteessa tehdä.
Vaimo sanoi katselleensa marketin kassalla 22-vuotta ruokia ja menettäneensä aikaisemminkin olemattoman mielenkiintonsa niihin.

"Kotiutumiseenni" liittyen, pidän luottamuksen osituksena sitäkin että vaimo jätti ajokorttinsa silloin uusimatta.
Minä kuljettelen.

Otan itselleni vuosittain vapaata kerran, kaksi häätämällä vaimoni tyttöjen matkalle, 1 - 3 viikkoa /reisu.

En todellakaan ymmärrä muuta vaihtoehtoa kuin elämisen tilanteiden vaatimusten mukaan, puolin ja toisin.
Poikkeuksena tekstiilien käsittely. Siihen en saa puuttua.

Joku rahallisella ylivallalla tai naisten seksillä kiristäminen on minusta sairasta!
Minkään asteista, kummankaan suuntaista nälvimistä näen mutta en ymmärrä.
Miksi sellaiset ihmiset asuvat, tai edes liikkuvat yhdessä?

Ap, olet aika ikävän miehen vaimo. Et tiedä millainen sinä olet, mutta kirjoituksesi perusteella miehesi on ääliö pahimmasta päästä.

Mikähän on miehesi koulutustausta? Korpeaako jossain kenties sinun "akateemisuutesi". Minulle meinaan näin kävi edellisessä liitossa. Mies nousi jokaisessa muussa asiassa niskan päälle, yritti varmaan sillä pitää yllä jotain, joka oli hänelle vaikeaa. En tiedä, mutta samalla tavalla kun yritin tehdä gradua, niin vaikeaksi kävi. Jokainen syömäni perunanpala laskettiin ja kommentoitiin. Ilmoitettiin sitten, miten paljon kulutan. Miten turhaa opiskeluni on. Kuljin rääsyissä ja valmistumiseni jälkeen jouduin lainaamaan (yli kolmekymppisenä!) vanhemmiltani rahaa ostaakseni siistit vaatteet, jotta kehtasin edes mennä työhaastatteluihin. Miehen tilipussista ei rahaa löytynyt. YTHSllä hoitui kuitenkin lääkärissäkäynnit, ilmaiseksi, siksi ihmettelen noita juurihoitojasi ja terveyspulmia, kun kirjoilla olevalle opiskelijalle ne ovat ilmaisia (tai olivat joitakin vuosia sitten). Samoin yliopistolta löytyi punttisali, varmaan joudut kuitenkin käymään siellä edes joskus. Kävisit samalla reissulla. Opiskelijana et ole myöskään oikeuttu muihin sosiaalietuihin. Siihen ei vaikuta miehesi tulot vaan asemasi opiskelijana, jolloin saat muita opintososiaalisia etuja. Opiskelija ei saa työmarkkina tms tukea. Ei edes ilman miestä.

Opiskelu kuitenkin kannattaa. Meillä avioliitto kaatui melko pian sen jälkeen kun sain hyvän työpaikan. Mies kävi yhä ilkeämmäksi ja minun oli päivä päivältä vaikeampi palata kotiin. Ahdisti niin paljon. Tutkinto ja työpaikka olivat siinä vaiheessa kultaakin arvokkaammat asiat elämässäni. Osituksessa huomioimme sen, että mies oli kantanut suuremman osan elatuksesta, jolloin velkainen asunto jäi käytännössä ex-miehelleni. Minusta se oli kohtuullista. Ei hän siitä kuitenkaan suuria summia saanut.

Voi hitto vieköön!
Nyt olet kestänyt jo niin kauan tuota sontaa, että teepä nyt suunnitelma ja kestä vielä aikasi.
Hoida sisulla opiskeluhommat loppuun ja hanki työpaikka. Kun saat töitä, etsit itsellesi asunnon. Sanot ukolle, että kiitti kaikesta, nyt pärjäänkin jo omillani, sinäkin varmaan. Muistuttele vielä pakatessa kaikista ilkeistä sanoista ja teoista. Tai kirjaa ne ylös ja läppää laput kouraan luettavaksi ennen kuin oven suljet ja lähdet.

Oletko huomannut että olet aikuinen ja sinun tulee ihan itse hoitaa omat asiasi, olet kuin perheen lapsi joka, kritisoi vanhempiaan kun ei saa mitä tahtoo.

Jos sinua kohdellaan noin kun sanoit, miksi et lähde kävelemään, vai etkö ole saanut lupaa mieheltäsi. Ota asia esille ja kerro mitä mietit ja koet, koska sinä olet ainoa ketä asialle voi tehdä mitään. Kyllä jokaisen täysivaltaisen ihmisen tulee hoitaa itse oma hyvinvointinsa, turha siitä muita on syyttää.

Kiristä miestäsi pimperolla sillä pankin päällähän ne naiset istuu.

Huomasitte kai että ketju oli vuodelta 2011, hahhah. Mutta teidän mielestä neuvojenanto kai parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Etkö ymmärrä erota?? pyydä apua vaikka sivulta. Kyllä pääset tuosta tilanteesta.

Eroa.

Lievää rankempaa liiottelua!
Kukaan oikeustoimikelpoinen mies ei toimi noin! Eikä kukaan täysjärkinen nainen siedä tuollaista.
Yksittäisenä tapauksena jossakin tilanteessa tuollainen saattaisi olla mahdollista mutta aloittaja antaa kuvan tuon jatkuvuudesta.

Oi oi, voimia. Rakkaus on sitä, että yrittää auttaa, ei nöyryyttää tai tehdä oloa epämukavaksi.

Uskon, että tilanteesi paranee ja pääset omillesi. Silloin voit puhua suoraan hänelle, että onko hän rakastava puolisosi vai kotityranni? Niissä on aika suuri ero.

Kaikkea hyvää!

Minusta sinun kannattaa keskittyä viemään opintosi päätökseen ja sen jälkeen vasta miettiä jatkoa, mitä sen jälkeen. Jos alat ennalta kesken kaiken miettimään noita lähtemisiä niin voit vahingossa jonkun riidan yhteydessä paljastaa suunnitelmasi miehelle. Ja se tuskin hyvällä kuulee moista?

Et sinä avaaja tarvitse mitään kuntosalikorttia. Lähde lenkille ja kilot lähtee. Jollet pysty kävelemään, mene lähimmälle ulkokuntosalille. Ei omasta terveydestä huolehtimiseen tarvita kuntosalikorttia. Jumppaa kotona, tanssi tunti päivässä. Kasvikset ovat halpoja. Syö niitä paljon ja juo kraanasta vettä.
Uimahalli on myös edullinen liikuntapaikka.