En tiedä mitä teen mieheni tai elämäni kanssa eteenpäin, olen ollut kihloissa miehen kanssa 7 kuukautta ja hän on alkanut äksyilemään minulle kaikesta. En tiedä johtuuko se hänen jouduttuaan juuri työttömäksi. mutta aikasemminkin on tapahtunut lievää väkivaltaa. Hän mukamas leikillä hiljaa potkii ja lyö minua mutta se sattuu minua, sitten hän haukkuu minua kaikella mahdollisilla nimillä; huora, läski jne. olenhan minä lihonnut jonkin verran mutta ylipainoa ei ole kuin 3 kiloa? niin mikä mättää? hän leikillään uhkailee lopettaa suhteen ja siitä on tullut riitaa, kerran hän pystyi jotenkin kuristamaan minua jolloin minulle tuli verta vuotava haava kaulaan ja siitä jäi arpi. Hän pelaa jatkuvasti ja minä istun koneella päivät pitkät, asumme yhdessä. Yhteistä aikaa vietämme jonkin verran mutta se pelaaminen on aivan kamalaa, äänet täysillä enkä saa siihen sanoa mitään tai kuuluu huoritteluja. Pettämistä ei onneksi kummaltakaan osapuolelta ole ollut. Seksiä harrastetaan melkein päivittäin kun hän tulee päälleni tyrkyttämään useimmiten, suostun siihen sitten vaikka ei haluttaisikaan aina. Seksistä on mennyt maku kun se on aina samanlaista eikä hän oikein osaa tyydyttää minua, saan todella harvoin. kerran parissa kuukaudessa hän nuolee minua joka on ihanaa ja silloin saan tai silloin kun jaksan itseäni seksin aikana tyydyttää. En kerta kaikkiaan tiedä mitä teen asian kanssa. Toivottavasti osaatte sanoa näkökulmianne asiaan ja auttaa minua hädässä.
Apua kaipaavalle
Mariella11
7120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mies on väkivaltainen niin henkisesti kuin fyysisesti. Ihan suoraan sanottuna en ymmärrä miks kukaan nainen olis tuollaisen mulkeron kanssa.
Niinhän se varmaan on, en vaan pysty eroamaan hänestä. Rakastan miestäni enkä pysty olla ilman häntä. En näkisi tulevaisuutta enää jos eroan, elämäni on loppu. Minulla on menneisyys jota kadun, seksikumppanit eivät olleet parhaasta päästä ja siitä hän jaksaa aina naljailla. En tiedä mitä teen, olen ihan poikki,hajalla.
Kuulostaa minusta aika kamalalta. Olette olleet kihloissa 7 kuukautta, haluatko elää elämäsi tuollaisessa suhteessa loppuun asti? Mielestäni naistaan väkivaltaisesti kohteleva ja haukkuva mies ei myöskään ole sopiva isäksi, sillä myös lapset saavat aina oman osansa siitä. Ihmettelen, miksi ylipäätään edes tulit jakamaan tämän tarinan muitten kanssa, jos et kerran miehestä sanojesi mukaan kykenisi edes eromaan; ulkopuolisella voi olla tähän ainoastaan yksi ainoa neuvo, ja se on eroaminen. Älä jää värjöttelemään nurkkaan, jos sinua kohdellaan huonosti, sillä se ei todellakaan ole sen arvoista. Yleensähän haukkuminen juontaa juurensa haukkujan omaan huonoon itsetuntoon, joka sitten pitää purkaa muihin. Miksi hän tahtoo murskata itsetuntosi ja "vitsailee" vielä erolla? Voisit tietenkin kokeilla äijään omaa lääkettään, ja katsoa miten se vaikuttaa.
Oletko ylipäätään edes jutellut näistä sinua vaivaavista ongelmista miehesi kanssa? Sillä aviopuoliso on myös sellainen, jonka kanssa pystyy puhumaan kaikesta ja joka ymmärtää sinua, jaattehan elämän keskenänne. Eroaminen tuntuu aina vaikealta varsinkin kun asuttekin yhdessä, mutta yritä tarkastella tilannettasi järjellisesti: mies kohtelee sinua kuin roskaa ja on vieläpä työtön. Kuvailujesi perusteella siis sanoisin, että Suomesta löytyy paljon parempiakin yksilöitä kumppaniksi. Joten haloo!, on aika nousta sorrosta jälleen vahvojen joukkoon.
Pahoinpitelijää EI voi rakastaa. Se mitä sinä tunnet tuota hirviotä kohtaan EI ole rakkautta vaan jotain muuta, täysin sairasta.
Onko koskaan tullut mieleesi asua omillasi, antaa alapääsi hiukan jähtyä, esim vuoden, pari. Ala hyvä nainen kehittämään yläpäätäsi - sitä harmaata massaa joka sijaitsee korviesi välissä!
Tällä hetkellä sinun ainoa olemisen takoitus on huorata niin että alapääsi savuaa, samalla antaa yläpääsi totaalisesti tyhjentyä.
Herätys! Jätä miehet ja ala elää itseäsi kehittäen, oppien uutta, mene kursseille äläkä heitä kaikkein kalleinta lahjaasi - elämääsi - tuolla lailla sioille!
Olemme 20 vuotiaita ja asumme pienellä paikkakunnalla opintojeni vuoksi, ei siis ihme ettei hänellä ole juuri nyt töitä. Olen tehnyt samoin hänelle henkisesti, haukkumalla takaisin ja hän suuttuu ja loukkaantuu, mutta itse en saa loukkaantua hänen puheistaan. En pidä tuota pahoinpitelynä koska rakastan häntä, olen ihan sekaisin enkä tajua mistään mitään. En uskalla kavereiden kanssa jutella asiasta kun he alkavat huutaa ja sitten saattavat mennä etsimään mieheni jostain ja pitää sille kunnon saarnan, ja he eivät koskaan hyväksyisi häntä. Minun elämäni hajoaa käsiin, en osaa tehdä asialle yhtään mitään. Olen ihan pohjalla, ainakin tuntuu sille. On meillä paljon hyviäkin päiviä, ehkä kerran viikossa- kerran kahdessa viikossa tulee riitaa.
Mieti mihin oikein olet rakastunut. Mies haukkuu sinua ja käy välillä käsiksi, et yleensä nauti teidän välisestä seksistä, mies ei tunnu arvostavan sinua nimeksikään. Rakastatko sinä oikeasti tuollaista miestä. Voiko hänessä olla jotain muuta niin hyvää, että sen takia kestät kynnysmattona olemisen. Vai onko kyse siitä, että sinun on helpompi olla miehesi kanssa yhdessä kuin kerätä rohkeutta ja lähteä. Ajatteletko, että tuttu tuska on helpompi kestää kuin tuntematon. Ei ero ole maailmanloppu, vaikka se hetken aikaa tekeekin tosi kipeää.
Älä tee lapsia. Jos haluat itse päästä hengestäsi niin sille ei voi kukaan mitään, mutta älä koskaan hanki tuollaiseen suhteeseen lapsia. Sinulla ei ole oikeutta altistaa lapsia tuollaiselle perhe-elämälle.
Harmi ettei aikuisten huostaanotto ole mahdollista, se voisi pelastaa sinunkin henkesi. Tilanne ei tule muuttumaan paremmaksi, vain pahemmaksi.