Ihastuin puolitoista vuotta sitten mukavaan mieheen, jonka kanssa olemme seurustelleet siitä asti. Hän on tosi lempeä, luotettava, sitoutuva (jopa liiankin), ja varmasti olisi mainio elämänkumppani ja joskus isä lapsilleni.
Nyt on vaan alkanut häiritsemään että hänestä löytyy jatkuvasti lisää uusia, akkamaisia piirteitä, mitä en voi yhtään kestää. Olen aika topakka ja jääräpäinenkin nuori nainen ja kaipaan MIESTÄ, siis miehekästä miestä rinnalleni. Ikää minulla on 24, ja olen todella naisellinen nainen tuosta räjähtelevästä luonteesta huolimatta. Ihanteeni on tietysti miehekäs mies, joka ei turhia neiteile. Poikaystäväni on 29.
Poikaystävälläni on rasittavan pitkä tukka, jota hän ei suostu leikkaamaan, hän jopa ajatteli laittavansa jotkut kiharat hiuksiinsa. Ja minähän kilahdin, typerää ehkä mutta en minä halua miestä jolla on joku helkkarin permis! Hän on pitkä ja ok näköinen, mutta minusta tuntuu että hänessä on liikaa "naista" minulle tai tähän suhteeseen. Tottakai ihmistä pitää rakastaa vaikka ulkonäkö muuttuisikin. Mietin vaan että missä määrin...
Hän myös tykkää kovasti leipomisesta ja muusta vastaavasta, mikä on toki ihan jees, mutta itse joudun olemaan suhteessamme se joka vaihtelee auton renkaat tai palaneet lamput. Mitä hittoa!
Jos satun kehaisemaan jotain tuttavaa joka on metsästysseurassa tms, niin poikaystäväni hirveän kärkkäästi ilmoittaa vihaavansa äijäilyä tai semmosia suomileijona rinnuksissa kulkevia miehiä (jotka itse miellän ihan normaaleiksi). Hän myös saarnaa jatkuvasti neutraalin kasvatuksen puolesta, että ei pitäisi olla minkäänlaista jakoa miesten ja naisten töiden välillä. Hän pitää kovasti taiteista ja kotimaisista laatutuotteista, kun taas minulle on aika lailla sama onko mulla päällä Marimekon vai jonkun H&M:n paita.
Kaikki nämä piirteet on alkaneet nyt kärjistyä ja tulla näkyvämmin esiin. Kun tavattiin, ihastuin siihen energiseen ja hauskaan poikaan, joka myös näytti silloin ihan erilaiselta (oli lyhyttukkainen ja pukeutui siististi). Nykyisin hänellä on päällä jotkut kirjavat kauluspaidat ja hän alkaa näyttää enemmän hipiltä kuin siltä minun rakkaaltani..
Onko muille käynyt samoin? Sitä toista osapuoltahan ei voi muuttaakaan. Hän suutahti minulle kun mainitsin ihan nätisti tästä asiasta ja siitä että hänellä on kivat hiukset ilman kiharoitakin, että kylläpä olen pinnallinen ihminen. Ehkä joo... Tuntuu vaan ettei hän ole enää sellaista mitä elämässäni kaipaan kaikkine neitimäisyyksineen, tällä hetkellä minulla on aika rankkaa muutenkin ja haluaisin miehekkään vahvan luonteen johon nojata ja joka ei pillahda itse ensimmäisenä itkuun...
Nyt on vaan alkanut häiritsemään että hänestä löytyy jatkuvasti lisää uusia, akkamaisia piirteitä, mitä en voi yhtään kestää. Olen aika topakka ja jääräpäinenkin nuori nainen ja kaipaan MIESTÄ, siis miehekästä miestä rinnalleni. Ikää minulla on 24, ja olen todella naisellinen nainen tuosta räjähtelevästä luonteesta huolimatta. Ihanteeni on tietysti miehekäs mies, joka ei turhia neiteile. Poikaystäväni on 29.
Poikaystävälläni on rasittavan pitkä tukka, jota hän ei suostu leikkaamaan, hän jopa ajatteli laittavansa jotkut kiharat hiuksiinsa. Ja minähän kilahdin, typerää ehkä mutta en minä halua miestä jolla on joku helkkarin permis! Hän on pitkä ja ok näköinen, mutta minusta tuntuu että hänessä on liikaa "naista" minulle tai tähän suhteeseen. Tottakai ihmistä pitää rakastaa vaikka ulkonäkö muuttuisikin. Mietin vaan että missä määrin...
Hän myös tykkää kovasti leipomisesta ja muusta vastaavasta, mikä on toki ihan jees, mutta itse joudun olemaan suhteessamme se joka vaihtelee auton renkaat tai palaneet lamput. Mitä hittoa!
Jos satun kehaisemaan jotain tuttavaa joka on metsästysseurassa tms, niin poikaystäväni hirveän kärkkäästi ilmoittaa vihaavansa äijäilyä tai semmosia suomileijona rinnuksissa kulkevia miehiä (jotka itse miellän ihan normaaleiksi). Hän myös saarnaa jatkuvasti neutraalin kasvatuksen puolesta, että ei pitäisi olla minkäänlaista jakoa miesten ja naisten töiden välillä. Hän pitää kovasti taiteista ja kotimaisista laatutuotteista, kun taas minulle on aika lailla sama onko mulla päällä Marimekon vai jonkun H&M:n paita.
Kaikki nämä piirteet on alkaneet nyt kärjistyä ja tulla näkyvämmin esiin. Kun tavattiin, ihastuin siihen energiseen ja hauskaan poikaan, joka myös näytti silloin ihan erilaiselta (oli lyhyttukkainen ja pukeutui siististi). Nykyisin hänellä on päällä jotkut kirjavat kauluspaidat ja hän alkaa näyttää enemmän hipiltä kuin siltä minun rakkaaltani..
Onko muille käynyt samoin? Sitä toista osapuoltahan ei voi muuttaakaan. Hän suutahti minulle kun mainitsin ihan nätisti tästä asiasta ja siitä että hänellä on kivat hiukset ilman kiharoitakin, että kylläpä olen pinnallinen ihminen. Ehkä joo... Tuntuu vaan ettei hän ole enää sellaista mitä elämässäni kaipaan kaikkine neitimäisyyksineen, tällä hetkellä minulla on aika rankkaa muutenkin ja haluaisin miehekkään vahvan luonteen johon nojata ja joka ei pillahda itse ensimmäisenä itkuun...
Vastaukset 42
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä, että teillä on menneet "perinteiset" miehen ja naisen roolit toisinpäin, eli vaihtaneet paikkaa. Toivoisit mieheltäsi vahvuutta ja tietynlaista aggressiivistyyppistä miehekkyyttä. Ehkä myös sitä, että hän asettaisi sinulle rajoja ja olisi samalla turvallinen, naisestaan huolehtiva uros. Kuten totesit, toista ei kannata yrittää muuttaa. Voisit kertoa hänelle, mitä tällä hetkellä odotat parisuhteeltanne, ja yrittää saada häntä tajuamaan, mitä sinulta siinä puuttuu. Jos hän on fiksu mies, niin hän kyllä ymmärtää ja ehkä jopa alkaa muuttuakin. Mutta jos ei, niin ei liene muuta vaihtoehtoa kuin alkaa varautua eroon.
Siis mitähän nimimerkki "neuvoja" mahtaa oikein selittää?
Toki tuon parinskunnan tulee keskustella asiasta, mutta ei se tuosta miehestä tyhmää tee, jos on sellainen kuin on. Ei hänen tarvitse persoonaansa muuttaa. Enemmänkin pallo on naisella. Hyväksyykö toisen sellaisena kuin on vai ei. Jos kaipaa aggressiivisempaa ja "miehisempää" miestä, niin turhaa yrittää toista muuttaa ja kituutella suhteessa.
Ongelmanne ei ole se minkälainen miehesi on vaan se, mikä on sinun kuvasi ja odotuksesi miehelle yleensä. Sinä pidät tiettyjä asioita miehekkäinä mutta ei se tarkoita että ne ovat sinällään sen miehekkäämpiä kuin sinun miehesi piirteet. Ne ovat vain miehekkäämpiä nimenomaan sinulle. Se on sinun kuvasi miehestä ei koko kuva miehekkyydestä. Myös herkkä mies voi olla turvallinen omalla tavallaan ja myös miehekäs omalla tavallaan.
Toinen ristiriita mielikuvassasi on se että jaat miehesi ikäänkuin "palasiin". Hänessä on hyviä puolia ja sitten niitä joista et pidä ja ajatuksesi mukaan olisi mahdollista muuttaa vain ja ainoastaan nuo huonot puolet ja pitää kaikki hyvät. Mutta se ei mene niin. Ihminen on kokonaisuus, "paketti" jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ei siitä voi valita rusinoita pullasta. Jos haluat perinteisen "äijän", saat sitten sellaisen kaikkine hyvine ja huonoinen puolineen. Jos haluat nykyisen miehesi hyvät puolet, saat samalla myös ne sinusta vähemmän miehekkään puolet.
Olette ilmeisesti myös ajatusmaailmaltanne aika erilaisia. Et selvästikään arvoista taidetta, muotia tasa-arvoa jne. yhtä korkealle kuin hän. Sinulla on perinteisempi maailmankuva jossa äijämäisyys, metsästys yms. ovat normaaleja miehisyyden merkkejä. Miehellesi ne vain ovat jotain ihan muuta.
" Sinä pidät tiettyjä asioita miehekkäinä mutta ei se tarkoita että ne ovat sinällään sen miehekkäämpiä kuin sinun miehesi piirteet"
Älä nyt jauha paskaa. Jos AP:n mies tykkää kulkea suunnilleen hame päällä ja leipoa pullaa, niin ei se ole millään mittareilla miehekästä.
Kiitos kovasti viesteistänne, mukava kuulla vähän toisten näkökantaa.. Ja kyllä, se on ihan totta että ajatusmaailmamme on erilaiset. Toisaalta taas niissä on paljon yhteistäkin. Ja puhuin tuossa kirjoituksessani nimenomaan siitä mikä MINUSTA on miehekästä ja mitä arvostan miehessä, en suinkaan yleisesti miehistä :)
Sitä minun ihannemiestäni poikaystäväni ei oikeastaan vastaa, mutta ne oli muut asiat joihin hänessä ihastuin. Luonteeltaan hän on ihan mainio! Olen itse aika kummallinen nainen, vaikka ulkoisesti olenkin nätti ja naisellinen niin kaipaan tosi paljon omaa rauhaa ja olen aika kova luonteeltani, en ollenkaan semmonen "pehmeä" äitihahmo.. Tuntuu että nykyisessä suhteessa varon koko ajan sanojani koska mies loukkaantuu äärimmäisen helposti, joudun hirveästi pidättelemään omia ajatuksiani. Kotonani totuin riitelemään ja sitten sopimaan, poikaystäväni mököttää ja sulkeutuu.
Sekin on ihan totta että se perus-Suomi-äijä on sellaista mitä tällä hetkellä kaipaan ja itsekseni harmittelen sitten ettei poikaystäväni ole sitä :/ HALUAISIN hyväksyä tuon pitkätukan ihan sellaisenaan mutta en vaan oikein pysty ja osaa, ehkä aikaisempi armeijan töissä ollut poikaystäväni vastasi sitä ihannemieskuvaani paremmin. Hänen kanssaan ei koskaan tullut riitojakaan. Nyt joudun hoitamaan sairaat vanhempani ja vielä mummini, hoidan käytännössä heidän kotityönsä melkein kokonaan, minulla on opiskelut ihan vaiheessa ja kesällä on vielä kesätyöt edessä, mutta en koe saavani poikaystävältäni mitään apua... Hän on enempi semmonen viinilasin kilistelijä, kun toivon salaa että olispa joku tosimies kaverina joka pistäs tuulemaan ja saisin itekin välillä hengähtää :) Kotoa opin semmosen tekevän miehen mallin ja nyt olen äimänä kun paljastuu tuollaiset "naismaiset" piirteet.. Se on tosi turhauttavaa.
Ja kyllä, olen koettanut rakentavasti ja nätisti tästä puhua, mutta mies tuumaa heti että en hyväksy häntä tyyliin "yy se ei rakasta mua" ja menee kuoreensa ku simpukka konsanaan. Puhuminen ei oikein onnistu.
Ymmärrän tilannettasi nyt paremmin, tuon lisäyksesi luettuani. Eli miehessäsi on kyllä paljonkin hyvää sinunkin mielestäsi, vaikka hän ei ihan ihannemieskuvaasi vastaakaan. Ei sinun kai auta muu kuin punnita mielessäsi, ovatko nuo hyvät puolet kuitenkin niin arvokkaita, että haluat jatkaa suhdetta myös näiden vaikeiden aikojen yli. Yritä myös saada käytännön apua muualta, koska ei sinun yksin tarvitse jaksaa kaikkea.
Miehesi kuulostaa ihmishirviöltä-eroa välittömästi. Sillä on jopa perusteltuja mielipiteitä, terveitä harrasteita-ja pitää, tavaton, laatutuotteista ja taiteesta.
Heh heh! ;D
"jotka itse miellän ihan normaaleiksi"
Normaalia leijonriipus?!! mikä helkutin juntti se siellä toisessa päässä on! :D kumppanisi kuulostaa tyypilliselle älykkäälle koulutetulle miehelle. menee hukkaan sun kans. hae jostain semmonen äijä niin saat mitä haluut (eli selkääs pierunhajun keskellä)
ei mut ihan tosi. molempien parempi lähtä omille teilleen. et sinäkään voi vastata hänen naisihannettaan tippaakaan.
kärjistin tossa et älä suutu... täällähän kuuluu sanoo suoraan kuten itsekin teit. kun ei näitä oikein kasvokkain kehtais sanoakaa!
Heh, niin.. Olen itsekin miettinyt että mitenkähän vastaan hänen ihannenaistaan, mutta niinku sanoin niin poikaystäväni on ihan supersitoutuvainen, jopa liiankin (on minusta aika mustis). Hän siis jatkuvasti muistuttaa minua että olen hänelle rakkainta maailmassa eikä hän haluaisi ikinä luopua minusta. Totta kai hänkin on rakas minulle, mutta välillä vähän turhan outo.. :) En edes oikeastaan tiedä miksi hän on niin valtavan rakastunut, olen itekin aika hankala ihminen niinku sanoin, astetta jääräpäisempi ja kovasanaisempi. Toisinaan vaan tuntuu että kaipailen semmosta perusjätkää enkä hippimäistä haihattelijaa..
Mutta oonpa yllättynyt positiivisesti että vastailette noin järkevästi, ootin jotain paljon pahempaa :P Saa tässä itsekseen höpisemällä ajatuksia jotenkin koottua..
Mitä ilmeisemmin sinä olet parisuhteen juntti. Hae itsellesi uusi mies vaikka jostain maanpuollustuskerhosta.
Eroa
Minä nimittäin ottaisin omakseni kyseisen miehen.
Etsi sinä se "todellinen miesmäinen suomalainen mies", koska itse en sellaista haluaisi. Autoja korjaava metsästysseurassa käyvä tosiäijä ei todellakaan viehätä tätä neitoa.
Ja olen ihan naisellinen nainen, mekkoja pidän varmasti enemmän kuin normi suomalainen nainen ja itseäni tykkään laittaa.
Minusta sinä et ansaitse miestäsi, kun haluat häntä muuttaa. Hän ansaitsee parempaa.
öh, naisellinen suomalainen nainenko oikeasti haluaa jonkun tukkaansa kihartavan homon joka pukeutuu kuin hippi? :D Että näin! Onnea sinulle edellinen kirjoittaja!
Kyllä vain minullekkin kelpaisi välillä sivistynyt mies näitten piereskelevien ja kaljaa kittaavien junttien jälkeen!
"Kyllä vain minullekkin kelpaisi välillä sivistynyt mies näitten piereskelevien ja kaljaa kittaavien junttien jälkeen!"
Luulempa että sulla sähkölamput ja autonrenkaat vaihdattava neiti ei kuitenkaan sekään kelpaisi.
Kyllä miehen pitää olla jossain määrin miehinen eikä mikään androgyyni neiti. On selvää ettei kukaan mies täytä kaikkia miehisyyden vaatimuksia (mistä helvetistä löytyy jääkiekosta pitävä yli 100kg penkistä nostava oopperat, viinit ja vapaaottelutekniikat tunteva sulavakäytöksinen korkeastikoulutettu luokkahitsari James "Bauer" Bondin???)
Mutta kyllä miehessä pitää jotain miehisyyttä olla. ei voi olla samaan aikaan kaamea nössö kaikilla rintamilla.
jo ei ole mustasukkainen miehekkäille miehille - siis tämä miehesi, niin sitten ehkä. Minulla ole hieman naisellinen miesystävä, joka osoittautui sitten mustasukkaiseksi ns. perinteisille miehille - epäili itse koko ajan, että taidan tykätäkin enemmän sellaisista. Piti ottaa lähetymiskielto. Eli ne naiselliset voi olla myös vaarallisia.
Jos kummppanisi on liian naisellinen - kärsiikö ns. "yhteiselämänne" -ettei jossain vaiheessa tule mieleen katsella aidan toiselle puolelle...
Minusta kuvasi ns. tosimiehestä on aika lailla idealistinen ja kiiltokuvamainen. Oman kokemukseni mukaan suuri osa "tosimiehista" on lähinnä jämäkän turvallisesti tekemättä kotitöitä, jämäkästi kittaamassa kaljaa metsästyskavereittensa kanssa ja jämäkästi hiljaa kun pitäisi puhua tunteista. Toki se voi olla sitä mitä mieheltäsi kaipaat mutta epäilen että ajat takaa jotain tavoittamatonta filmitähteä joka on kaikkea sitä josta haaveilet.
Joo, suomileijona rinnuksissa kulkeva äijä on yleensä aika jämäkästi juntti.
Ap:n tapaus ei vielä kuulosta yhtään pahalta mutta itse torjuin juuri miehen joka oli liian naisellinen omaan makuuni. Tiesin hänen käyttävän vähän kajaalia koska hän oli aika rockhenkinen mutta sitten hän alkoi vaatia minultakin yletöntä meikkaamista koska "tosinaisen" kuulemma kuuluu laittaa koko meikkipussin arsenaali naamansa. Perimmäinen syy tähän oli se, että mies itsekin meikkasi paljon enemmän kuin antoi aluksi ymmärtää eli käytettiin puuteria, kajaalia ja jopa huulipunaa (rockhenkisesti mutta silti). Se on itselleni ehdoton turn-off. Hänellä oli myös napakoru mikä oli aika "hinttiä" mielestäni.
Hän oli muutenkin jotenkin itseään täynnä, puhui mielellään itsestään ja vastaili kysymyksiini mutta minusta ei halunnut tietää oikein mitään, riitti että minulla oli lävistyksiä (joku fiksaatio ilmeisesti..). Silti en kuulemma meikannut tarpeeksi naisellisesti? Käytän kajaalia ja ripsaria yleensä ja joskus myös jotain muuta "tehostusta" mutta mielestäni sellainen yletön meikkaaminen on typerää ja itsensä peittelyä, tavallaan.
Mutta eksyin hieman aiheesta eli juu, miehen naismaiset piirteet vielä menisivät esim. ap:n tapauksessa mutta tuo kohtaamani "mies" oli kyllä liikaa minulle..
Ap: kysy ensin mieheltä "rakastatko minua?" ja kun hän puhkeaa vakuuttelemaan lempeään, anna hänelle hyvin yksiselitteinen pikku tehtävä, esim. vanhempiasi koskien, "jos rakastat teet tämän puolestani". Eli pakotat hänet ottamaan vapaaehtoisesti osavastuun omasta taakastasi, ei vihjaillen vaan melko vääpelimäisesti.
Miesystäväsi ei tutustuessanne uskaltanut olla se, mitä on, vaan esitti perusmiestä. Suhteessanne hän on rohkaistunut olemaan oma itsensä. Varsin viehättävä ihminen, joka ainoastaan suomalais-agraarisesta viitekehyksestä käsin on "liian-sitäjasitä, ja liian vähän tätä". Hän on sanalla sanoen androgyyni luonne, ja niin olet muuten sinäkin!
Ehkä osa ärsytyksestäsi johtuu omista salaisista peloistasi sen suhteen, että ajatuksiltasi olet liian maskuliininen, ja siksi luulet että yber-miehekäs kumppani ratkaisisi naisellisuusongelmasi. Ei muuten pidä paikkaansa!
Yritä muuten relata, hankkia suvullesi apujoukkoja itsesi lisäksi, älä käytä miesystävää stressilelunasi. "Näe hyvä hänessä":
Vielä tuota vaihdattamaan vaippoja joltain kumppaninsa sukulaisilta!!!!! :O
Kuules, dille!
Eiköhän ne sukulaisten hoitamiset kuulu vain ja ainoastaan niille sukulaisille tai palkkaa hän hoitoapua, jos ei itse pärjää tai pyytää muita sukulaisiaan avuksi!!
Ei varmasti kuulu kenenkään poikaystävän asiaksi ruveta huolehtimaan
tytön vanhemmista, kun ei tahdo saada edes niitä OMIA sukulaisia niihin hommiin, vaikka niillehän ne hommat kuuluisi!!
Höh!
voi hyvänen aika sentään mikä neuvo.
"Ap: kysy ensin mieheltä "rakastatko minua?" ja kun hän puhkeaa vakuuttelemaan lempeään, anna hänelle hyvin yksiselitteinen pikku tehtävä, esim. vanhempiasi koskien, "jos rakastat teet tämän puolestani". Eli pakotat hänet ottamaan vapaaehtoisesti osavastuun omasta taakastasi, ei vihjaillen vaan melko vääpelimäisesti. "
AP valittaa että mies on neitimäinen ja sinun neuvosi on alistaa? JOs mies on neitimäinen nössö, se kyllä alistuu mutta lopputulos onkin nössö tossunalla oleva tohvelisankari. Jos mies taas ei ole täysi nössö, tuo saa aikaan sodan.
Ihan sama kumminpäin menee, homma on aina perseellään.
Hm, lähinnä tarkoitan ihan pihatöitä ja semmosta, ruohonleikkuuta jne, missä kaipailee välillä apua.. :) Ei mun porukat ihan noin huonossa kunnossa ole, eikä edes sairaalassa :D On mullakin jotkut fyysisen jaksamisen rajat.. Ja joo, en kaipaa mitään filmitähteä ku ihan normaalia miestä joka ei kulkisi marimekon riemunkirjavissa kauluspaidoissa, tai käyttäisi enemmän hajuvesiä kuin minä tai suunnittelisi permanenttiä...
Joku rasisti nahkatukka olisi sulle sopiva.
Ota semmonen.
Miten tuo mies on ihastunu suhun? Varmaan joku kokeilu ;)
No huh huh. Ymmärrän ap:ta kyllä ihan hyvin. Itse en tykkää ns. äijistä, eli suomileijona, metsästys, jääkiekko-on-elämä-tyypeistä, mutta silti tuollainen neiteily olisi turn off. Ei siis mitään ennakkoluuloja tai että tuomitsisin, mutta ei sellainen tyyppi sytyttäisi miehenä. Uskon että monilla miehillä sama, eli on luonnollista kaivata naisellisuutta ja varmaan hiukka häiritsisi jos naisystävä haluaisi ajaa tukan siiliksi ja käyttäisi vain maihinnousukenkiä korkkareiden sijaan..
Toinen juttu on sitten, että miten ylipäänsä hyvin erilaiset halut kohtaa. En usko että toista voi muuttaa, päinvastoin, ajan kanssa nou seikat alkavat ärsyttää yhä enemmän ja enemmän. On toisaalta väärin vaatia toista muuttumaan ja toisaalta väärin "elää valheessa" vain koska ei halua loukata toista. Vaikeita asioita. :0
Jos toista rakastaa todella täydestä sydämestään, toisen erityispiirteetkin ovat rakkaita ja sellaisenaan hyväksyttäviä, ilman kritiikin tarvetta, naureskelusta puhumattakaan. Kunnioitus on sana, joka puuttuessaan särkee parisuhteen, siis kunnioitus jos puuttuu toista kohtaan, ero on vain ajan kysymys.
Olette niin nuoria vielä, aloittaja ainakin. Stereotypiat istuvat lujassa, ja ehkä ajatus "mitä mun kaverit ajattelee mun poikaystävästä" merkitsee myös paljon.
Sydänsuruja tulossa marimekkomiehelle..
Kun poikaystäväsi on vielä noinkin nuori, hän ei välttämättä itsekään vielä tiedä mistä moiset ominaisuudet johtuvat. Minun ystäväni heräsi ymmärtämään vasta 45-vuotiaana, että hän onkin transsukupuolinen ja siitä alkoivat kaikki muutokset. Tutkimus sukupuolisesta identiteetistään ja tuloksena juuri tuo transsukupuolisuus. Sitten sukupuolen korjausprosessiin mukaan. Nämä ovat erittäin vaikeita asioita kumppanille. Ei ole helppoa kävellä naiseksi muuttuvan vierellä julkisesti. Mieti todellakin mihin olet ryhtymässä. Saattaa olla, että miehesi haluaa muttua naiseksi. Juuri tuo äijäilyn inhoaminen kuuluu kuvaan. Ehkä voisitte yhdessä tutustua asiaan ja kysellä häneltä mielipidettä asiasta.
Äijäilyn inhoaminen tarkoittaa, että haluaa muuttua naiseksi? Haluavatko kaikki futista pelaavat ja kamppailulajeja harrastavat naiset muuttua mieheksi? Haluaakohan Eva Wahlström muuttua mieheksi?
Kaikkia ei vain kiinnosta perinteiset äijäharrastukset. Sitäpaitsi aloittaja todennäköisesti poimi vain ne asiat, jotka ovat hänen mielestään naismaisia miehen käytöksessä.
jep kaveri pukee maripaitaa ja johan on trans... kaikkea sitä kuulee kun elää pitkään
Jätä se miesparka ja anna sen löytää itselleen sopivampi nainen. Sinä voit etsiä jonkun punaniskan, että voit sitten 30- vuotiaana alkaa yksinhuoltajaksi kun mies ei ymmärrä.
Tehän olette ihan tasapainossa: ukkosi on hiukan akkamainen ja sinä olet hiukan äijämäinen... ;)
Jos asia onkin niin päin että sinä et ole sujut maskuliinisen puolesi kanssa kun taas miehellesi on ihan OK olla vähän "neiti"?
Hyvä huomio! Meillä juttu toimii juuri näin ja suhde on täydellinen; miehelläni on hiukan keskivertomiestä enemmän naiselliseksi luokiteltuja ominaisuuksia ( ei ulkonäöllisiä) ja minulla taas vastaavasti miehekkäitä(pukeudun miehkkäästi).
Pohdittuamme, miksi suhteemme toimii niin täydellisesti, totesimme tämän yhdeksi syyksi.
Mieheni exä oli AP:n kaltainen persunainen...ja minun exäni persumies...
Kyllä se vaan niin on että kun on oikean ihmisen kanssa sitä rakastaa toista sellaisena kuin toinen on. Jos siis on kykenevä rakastamaan toista ihmistä sellaisena kuin toinen on. Kumppanin etsimisvaiheessa kannattaa kiinnittää toisen ihmisen ominaisuuksiin huomiota että "haluanko tuollaista". Ei niin että "ompa kivaa nyt kun on niin hempeää" ja sit kun ensihuuma on haihtunut niin sit toinen ärsyttää, ei se mitään rakkautta ole, mun mielestä se on jotain muuta.
Asia on erikseen jos toinen ei osaa ottaa huomioon sinua, siis auttaa vaikka sinua kun on paljon töitä ja huolehtimista läheisistä. Minusta rakkauteen kuuluu toisen tukeminen. Jos aiheesta sanot tuollaisesta asiasta se on mielestäni hyvä asia. Toisen hyväksyminen sellaisena kuin on, on eri asia kuin että tarvitsisi alkaa hyväksymään sitä että toinen ei tue sinua. Jos suhteeseen haluaa panostaa haluaa tukea toista.
Tosin sinun tapauksessa ei ehkä kannata alkaa edes pyytämään että hän sinua auttaisi koska et selkeästikään ole enää häneen kauhean ihastunut koska hänen piirteensä ärsyttävät sinua. Jos et ole mukana jutussa ei kannata häneltäkään alkaa vaatimaan että hänen tulisi olla, älä särje hänen sydäntään niin että vaadit häneltä vaikka mitä mutta et kuitenkaan halua hänen kanssaan olla.
Minulla on ollut nuorempana kauhean tarkat krireerit sen suhteen mitä miehen tulee olla mitä ei saa olla. Mun mielestä toisen ihmisen hyväksyminen lähtee myös jonkin verran siitä kuinka paljon itseään hyväksyy ja myös siitä että tietääkö sen mitä hakee miehestä. Opin kuitenkin että täydellisiä miehiä ei ole, jos sellaista alkaa etsimään jää yksin. Kun sitten löydät sen "miehisen miehen" niin voit taas olla tilanteessa jossa mies ei vaikka ole kovinkaan herkkä sinun tunteillesi tms. Pahimmassa tapaksessa sellaiset karjut eivät edes lähtökohtaisesti osaa edes kunnioittaa naisia. Hyviä miehiä ei ainakaan minun mielestäni ole kovin helppo löytää.
Mutta onnea ja menestystä metsästykseen.
Suomileijona paidassa kulkeva mies ei todellakaan ole normaali ;D. Suomileijonamiehet ovat ihan samaa sarjaa kuin hipit, mutta vaan toisesta ääripäästä.
Kyllä se sun poikaystävä oppii olemaan miehekäs ajan saatossa. Tuollaiset ongelmat ovat kaikkea muuta kuin sellaista mistä pitäisi olla huolissaan.
Opettele räjähtelyn ja kilahtelun sijasta kommunikoimaan tarpeesi ja mieti myös itseksesi, mitkä oikeasti on sitä mitä suhteelta tarvitset. Onko se äijäilyä ja renkaanvaihtoa vai jotakin mikä liittyy enemmänkin sinun huomioimiseesi ihmisenä.
mulle esim. jo se, että mies käyttää puolikin tuntia päivässä hiusten laittoon, on neitimäistä. en tykkää.
leipova, ruokaa laittava mies on seksikäs, koska pitää huolta perheestään. mä en suostu tekemään yksin mitään miesten hommia, mutta avuksi voin olla. mun mieheni on todella äijämäinen luonteeltaan ja ulkonäöltään, mutta ei tod piereskele koko ajan tai käytä leijonariipusta. tekee kotitöitä enemmän kuin minä:)
Suurin osa äijäilijöistä on juuri niitä munattomimpia mammanpoikia, joilla on vakavia identiteettihäiriöitä. Äijäily on rooli, joka otetaan, kun epävarmuus omasta miehuudesta alkaa aikuisuuden kynnyksellä ja halutaan "pelata varman päälle" ja oma luovuus ja persoona ei ole kehittynyt.
Ne kaikki äijäilijät on ihan samasta muotista :D. Toistensa kopioita.
Mielestäni joku pitkän tukan ja kikkuroiden ottaminenhan on juuri sitä miehekästä, poikamaista ja hauskaa. Miehekästä se on siksi, että sellainen ilmaisee että mies kulkee omia polkujaan välittämättä mistään leijonapaitojen typeristä muoteista.
Eikös toisen tyylisuunnan halveksinta ole juuri sitä samaa, mitä suomileijonapaidat, metsästäjät ja äijäilijät harrastavat -suvaitsemattomuutta? Tuskin koskaan olen tavannut enemmän makaroonien läpi maailmaa tuijjottavaa ihmisryhmää kuin nämä. Ei siis ihme, että fiksu ihminen hivenen karsastaa k.o. ryhmittymää. Toki poikkeuksia on kaikissa ihmisryhmissä mutta sehän vahvistaa säännön.
On ihan älytöntä väittää naiseudeksi sitä, että arvostaa laatua ja kotimaisuutta. Eikös nuo äijäilijät juuri ole tätä hyvä-Suomi porukkaa? Tuokin on ihan ristiriitaista mielipiteessäsi. Taiteissa ei ole mitään neitimäistä. Ole hyvä ja tutki, kumpi sukupuoli taiteen historiassa yleensäkin on ollut se uranuurtaja. Tutki yleensäkin, mitä taide on ja mikä siinä on tärkeää. Saatat yllättyä.
Kun vituttaa niin kerro se Keijolle: www.vittukunvituttaa.org
hei, kuka on sanonut että ap. haluaa jonkun juntin suomi-karjun? Mielestäni hän puhui ihan normaalista perusmiehestä joka muistuttaa enemmän miestä kuin naista. Onko se väärin? Veikkaan että 98% miehistä on juuri näitä kunnollisia, mukavia miehiä.
leijona-tunnuksia se kaipaili
Suomileijona-koru löytyy kyllä varmaan kolmasosalta suomalaisia miehiä, taitavat rippilahjaksi jo niitä jaella jos ei ristiä poikanen halua. Minusta siinä ei ole mitään skiniä. Mikä ihmeen lukutaito teillä ihmiset on, jos tulkkaatte perus "suomi-miehen" olevan skini ja nahkatukka? Onko normaalit, kunnolliset suomalaiset miehet siis skinejä?
kolmasosalla - ehkä nurmoolaisessa ammattikoulussa
opettajilla, lääkäreillä, yliopisto-opiskelijoilla mm. en ole nähnyt ikinä kellään
Jos se mies nyt noin kamalasti ärsyttää sua, niin miksi ihmeessä olet hänen kanssaan? Siksikö, että sulla olisi joku terapeutti, joka tukisi sua vaikeassa elämäntilanteessasi? EIhän koko suhteessa ole mitään järkeä, jos toinen vain ärsyttää. Kyllä kuulostaa vähän siltä, että tunteesi ovat kuolleet ja suhteenne on tullut tiensä päähän. Ehkä olisi aika myöntää se itsellesikin.