anopin perintö

Eihän aloittaja sanonut missään vaiheessa että tavarat olivat päämäärä, käsitin sen niin että hän ihmetteli tilannetta, anoppi ehkä halusi antaa niitä tavaroitaan miniöille vaan ei oikein tiennyt miten. Joten ei tarvitse heti alkaa ivailemaan ihmistä joka vaan kertoo.
Itse ollut samassa tilanteessa joskus mutta minä tiesin jo anopin sanoessa että se on vaan puhetta, ja siksi toiseksi tavaroita joita hän lupaili oli itselläni jo ennestään. Eikö keskustelu voisi pitää sillä tasolla ettei kenenkään tarvitsisi pahoittaa mieltänsä toisen ilkeyden vuoksi. Sinä joka sanoit mielistelystä aloittajalle, eiköhän mennyt vähän mielikuvituksesi asioiden edellä, sinä pilaat keskustelut ilkeydelläsi.Ja neuvoja hän ei sinulta pyytänyt, siis miksi aloit niitä jakelemaan.

kyllästynyt typeriin kirjoitti:

Eihän aloittaja sanonut missään vaiheessa että tavarat olivat päämäärä, käsitin sen niin että hän ihmetteli tilannetta, anoppi ehkä halusi antaa niitä tavaroitaan miniöille vaan ei oikein tiennyt miten. Joten ei tarvitse heti alkaa ivailemaan ihmistä joka vaan kertoo.
Itse ollut samassa tilanteessa joskus mutta minä tiesin jo anopin sanoessa että se on vaan puhetta, ja siksi toiseksi tavaroita joita hän lupaili oli itselläni jo ennestään. Eikö keskustelu voisi pitää sillä tasolla ettei kenenkään tarvitsisi pahoittaa mieltänsä toisen ilkeyden vuoksi. Sinä joka sanoit mielistelystä aloittajalle, eiköhän mennyt vähän mielikuvituksesi asioiden edellä, sinä pilaat keskustelut ilkeydelläsi.Ja neuvoja hän ei sinulta pyytänyt, siis miksi aloit niitä jakelemaan.

Lue lisää

Meillä samoin, appi kuoli jolloin anoppi (poikien lapseton äitipuoli) lupaili kaikenlaista, sekä rahat että tavarat päätyisivät poikien perheisiin kun hänestä aika jättää.

En pitänyt hänen sanomisiaan pätevinä, koska mitään paperia ei tehty.

Ja niin siinä kävikin, että kun anoppi hiljattain kuoli, niin mitä häneltä jäi, sen jakoivat hänen omat sisarustenlapsensa. Mieheni veli ei päässyt edes kuolinilmoitukseen, mitä kyllä ihmettelimme, sillä veljen pojille tämä naisihminen oli ollut isoäidin asemassa.

Mutta tavarat siis jaettiin yksinkertaisesti niin että anopin sisarustenlapset kävivät asunnosta valikoimassa haluamiaan tavaroita ja loput menivät kirpputorille. Rahoista en tiedä, mutta kai ne kristillisesti jaettiin lain mukaan.

Tuntuu hyvältä, kun emme koskaan edes odottaneet saavamme sieltä mitään, vaikka siellä oli toki mieheni ja hänen veljensä edesmenneen äidinkin kirjoja ja tauluja ym. Mennyt mikä mennyt, ja tavaraahan se vain oli loppujen lopuksi. Mitään riitaa ei onneksi ole syntynyt sukulaisten kesken.

Oot just näitä vittumaisia anoppeja. Tyrmäät lapsenlapsiltasi kaiken ja viet kesän ilot mökillä. Ei jää hieno muisto mummosta lapsille :(

olet syvältä kirjoitti:

Oot just näitä vittumaisia anoppeja. Tyrmäät lapsenlapsiltasi kaiken ja viet kesän ilot mökillä. Ei jää hieno muisto mummosta lapsille :(

Haha, "Olet syvältä", nyt meni kyllä aamukahvit väärään kurkkuun. Jos haluat lapsillesi kesän ilot mökillä, niin hanki itsellesi mökki. Mitäs muuta anoppi tyrmäsikään lapsenlapsiltaan? Omat rahansa ja tavaransako? Aikuinen ihminen saa vielä vanhanakin tehdä omalle omaisuudelleen mitä itse haluaa.

TULEVILLA perillisillä ei ole mitään sanomista hänen mökkikauppoihinsa tai siihen miten hän keksii nauttia rahoistaan. Lasten tai muidenkaan sukulaisten mielipidettä ei tarvitse kysyä. Eihän voi riistää lapsenlapsilta sellaista, mikä ei olekaan lasten. Muisto mummosta ei tarkoita muistoa hänen omaisuudestaan, se on kyllä jotain ihan muuta.

Teit oikein :-)

Kumpa ihmiset nauttisivatkin omaisuudestaan itse ! Itsehän se on hankittu ja pitää siitä muistaa iloita myös.

Miksi pitäisi säästellä muille mökkiä tms ? Näin on, että sukulaiset hankkikoot ja hoitakoot itse omat mökkinsä kamansa.

olet syvältä kirjoitti:

Oot just näitä vittumaisia anoppeja. Tyrmäät lapsenlapsiltasi kaiken ja viet kesän ilot mökillä. Ei jää hieno muisto mummosta lapsille :(

-Pitänee tehdä vähän kahdella kädelläkin ennenkuin voi tuumata yhdellä sormella!

Teit ihan oikein. Omituisia ihmisiä kun luulevat että perintö on joku heidän oikeutensa. Olen sitä mieltä että jos joku jotain haluaa niin hankkikoon itse. Olet itse mökkisi hankkinut ja saat sen tietysti myydä jos haluat ja sitten upotella rahat vaikka Kreikan rannoilla gigoloiden uimahousuihin. Ihan vaan miniäsi kiusaksi :) Tuhlaa kaikki rahat jos vaan kerkiät ja vielä viimeisillä päivilläsi osta miniäsi nimissä osamaksulla vvaikka mitä:)

olet syvältä kirjoitti:

Oot just näitä vittumaisia anoppeja. Tyrmäät lapsenlapsiltasi kaiken ja viet kesän ilot mökillä. Ei jää hieno muisto mummosta lapsille :(

Miniä ei ole lapsenlapsi, eikä perijä. Laki on sellainen.

olet syvältä kirjoitti:

Oot just näitä vittumaisia anoppeja. Tyrmäät lapsenlapsiltasi kaiken ja viet kesän ilot mökillä. Ei jää hieno muisto mummosta lapsille :(

Kyllä sitä ollaan mummoja kynimässä, joko oma mummosi on kynitty ja putsattu. Jos olisin rikas niin ostaisin kalliin maljakon ja rikkoisin sen kuolinvuoteellani.

Ihmiselle itselleen ei anneta mitään arvoa, aina vaan raha ja raha.

olet syvältä kirjoitti:

Oot just näitä vittumaisia anoppeja. Tyrmäät lapsenlapsiltasi kaiken ja viet kesän ilot mökillä. Ei jää hieno muisto mummosta lapsille :(

Hanki itse mökit sun muut mukavuudet lapsillesi. Taitaa mennä sinun hankkeesi kädestä suuhun? /Olisikohan kaljaan ja tupakkaan?/

Anoppisi on kunnioitettava ihminen, kun on silloin huonoina aikoinakin pystynyt säästämään jotakin. Nytkö hänen pitäisi ne jakaa ahneille pennuilleen ja vielä ahneimmille miniöilleen jo eläessään ja itse kituuttaa jotakuinkin päiväkerrallaan,

HÄH?

Te ootte kuin korppikotkat vain oottamassa toisen kuolemaa!

"Oma tupa, oma lupa" kirjoitti:

Hanki itse mökit sun muut mukavuudet lapsillesi. Taitaa mennä sinun hankkeesi kädestä suuhun? /Olisikohan kaljaan ja tupakkaan?/

Anoppisi on kunnioitettava ihminen, kun on silloin huonoina aikoinakin pystynyt säästämään jotakin. Nytkö hänen pitäisi ne jakaa ahneille pennuilleen ja vielä ahneimmille miniöilleen jo eläessään ja itse kituuttaa jotakuinkin päiväkerrallaan,

HÄH?

Te ootte kuin korppikotkat vain oottamassa toisen kuolemaa!

Lue lisää

Voihan olla että anoppi ei ole itse säästänyt huonoina aikoina mitään vaan on itse perinyt vanhemmiltaan talot ja tilat.
Jos puoliso on kuollut niin avioliiton aikana hankkimasta omaisuudesta puolet on lasten ja sitä ei saa anoppikaan laittaa menemään minne sattuu. Anoppi omistaa vain oman puolikkaansa niin kauan kun elää.

Sinä "eloisa anoppi" olet itse omaisuutesi hankkinut (näin oletan) ja sinulla on täysi oikeus tehdä sille mitä haluat. Jos jotain sattuu jäämään perinnöksi, niin se on kiva yllätys perillisille. Mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta "odottaa" perintöä, eikä ainakaan laskea mitään sen varaan. Olen aina ihmetellyt kun jotkut puhuvat meidän mökistä, vaikka se on heidän vanhempiensa kesämökki. Eihän heillä (lapsilla) ole siihen oikeasti mitään osuutta eikä arpaa niin kauan kuin mökki on vanhempien omistuksessa. Ärsyttää sellaiset siipeilijät.

Hienoo ja loistavaa kirjoitti:

Teit ihan oikein. Omituisia ihmisiä kun luulevat että perintö on joku heidän oikeutensa. Olen sitä mieltä että jos joku jotain haluaa niin hankkikoon itse. Olet itse mökkisi hankkinut ja saat sen tietysti myydä jos haluat ja sitten upotella rahat vaikka Kreikan rannoilla gigoloiden uimahousuihin. Ihan vaan miniäsi kiusaksi :) Tuhlaa kaikki rahat jos vaan kerkiät ja vielä viimeisillä päivilläsi osta miniäsi nimissä osamaksulla vvaikka mitä:)

Lue lisää

Minua (nainen 25) ottaisi pahasti päähän, jos vanhempani myisivät talon jossa asuvat tällä hetkellä ja myisivät irtaimiston. Minulla on erittäin vahva tunneside kotiini, jossa minä edustan jo 6.sukupolvea, isäni ollessa 5:tä sukupolvea. Ja suuri osa vanhempieni hallussa olevista tavaroista on esi-isiltämme perittyä antiikkia. En usko esi-isien halunneen, että jonain päivänä tulevat sukupolvet vaan päättävät myydä kaiken jättämättä jälkipolville mitään. Itse aion kaikin tavoin turvata sukuni omaisuuden mieheltäni avioehdolla. Itse en voisi myydä rakasta sukutaloamme ja unohtaa sukupolvesta toiseen periytynyttä omaisuutta vaikka jonain päivänä minulla olisi siihen oikeus omistajana. Tuhlari vanhusten kannattaisi ensin muistella miten ovat omaisuutensa saaneet, ennen kuin alkavat myymään mitään!!!

Ihan oikein teit. Omilla iäkkäillä vanhemmillani on rahaa ja omaisuutta, mutta elelevät tosi tosi säästeliäästi.Monet kerrat olen sanonut, että satsatkaa itseenne ja nauttikaa elämästä, älkää lakseko joka senttiä.Itse omalla työllään ovat omaisuutensa hankkineet ,mikään ei ole tulllut ilmaiseksi.Yleensä käy niin, kun vanhemmista aika jättää niin lapset alkavat tappelemaan perinnöstä ja lopputulos on vaitettavan usein sellainen, että välit menevät poikki.Parempi kun ei jää mitään ,niin ei tarvitse riidelläkään.

Hyvä,itse olen tehnyt ihan samalla lailla,täytin 65 viime vuonna ja jäin eläkkeelle.Myytiin talo ja muutettiin kerrostaloon vanhuudenpäiviä viettämään.Osan talorahoista on jo annettu perilliselle,lopuilla aiotaan matkustella ja pitää hauskaa kun vielä jaksaa.Eipä itsekään ole perintöjä saatu,kaikki on hankittu töissä käymällä.

Oikein, pitää itse nauttia kun vielä voi. Tänä päivänä suurimmalla osalla lapsista on jo omat asunnot ym vempeleet. Olen omille vanhemmilleni sanonut, että käyttäkää ja tehkää!

pykälät kirjoitti:

Voihan olla että anoppi ei ole itse säästänyt huonoina aikoina mitään vaan on itse perinyt vanhemmiltaan talot ja tilat.
Jos puoliso on kuollut niin avioliiton aikana hankkimasta omaisuudesta puolet on lasten ja sitä ei saa anoppikaan laittaa menemään minne sattuu. Anoppi omistaa vain oman puolikkaansa niin kauan kun elää.

Lue lisää

"Jos puoliso on kuollut niin avioliiton aikana hankkimasta omaisuudesta puolet on lasten ja sitä ei saa anoppikaan laittaa menemään minne sattuu. Anoppi omistaa vain oman puolikkaansa niin kauan kun elää. "

Ei pidä paikkaansa, otapa asioista selvää, että ei tule ikävää yllätystä sitten kun odotat automaattisesti periväsi puolet (puolesta puolet-sillä anoppikin perii) perinnöstä.
Voihan olla, että anoppi omistaakin kaiken eikä ole tyhjätasku ollenkaan.

Niimpä. Miksi ihmisen pitäis viimeset elinvuodet kituuttaa parilla leivänkannikalla vaan, että jotku pyrkyrit saa sitte tuhlata ne rahat?
Oiskohan ite valmiita luopumaan omista reissuista ja muista hankinnoista, että perilliset sitten saa törsätä. Järkeä? Harvempi normi-ihminen omana elinaikanakaan antaa tonneittain rahaa lapsille ja lapsenlapsille. Periaatteessa sama, molemmissa tilanteissa joutuu tinkimään omista hankinnoista.

pykälät kirjoitti:

Voihan olla että anoppi ei ole itse säästänyt huonoina aikoina mitään vaan on itse perinyt vanhemmiltaan talot ja tilat.
Jos puoliso on kuollut niin avioliiton aikana hankkimasta omaisuudesta puolet on lasten ja sitä ei saa anoppikaan laittaa menemään minne sattuu. Anoppi omistaa vain oman puolikkaansa niin kauan kun elää.

Lue lisää

Käsittääkseni kyllä aviopuoliso perii kaiken, jollei muusta ole kirjallista todistusta.

Tuleva perijä kirjoitti:

Minua (nainen 25) ottaisi pahasti päähän, jos vanhempani myisivät talon jossa asuvat tällä hetkellä ja myisivät irtaimiston. Minulla on erittäin vahva tunneside kotiini, jossa minä edustan jo 6.sukupolvea, isäni ollessa 5:tä sukupolvea. Ja suuri osa vanhempieni hallussa olevista tavaroista on esi-isiltämme perittyä antiikkia. En usko esi-isien halunneen, että jonain päivänä tulevat sukupolvet vaan päättävät myydä kaiken jättämättä jälkipolville mitään. Itse aion kaikin tavoin turvata sukuni omaisuuden mieheltäni avioehdolla. Itse en voisi myydä rakasta sukutaloamme ja unohtaa sukupolvesta toiseen periytynyttä omaisuutta vaikka jonain päivänä minulla olisi siihen oikeus omistajana. Tuhlari vanhusten kannattaisi ensin muistella miten ovat omaisuutensa saaneet, ennen kuin alkavat myymään mitään!!!

Lue lisää

Olet sinä mitä mieltä tahansa, kyllä vanhemmillasi (isälläsi?) on oikeus myydä omaisuutensa, jos niin haluaa. Toki saatat sitten periä osuutesi rahana, jos vanhemmiltasi jotain jää.

Kuulostaapa itsekkäältä. Minulla ei ole tarvetta saada äidiltä perintöä, vaan haluan hänen nauttivan elämästään. Rakkaudesta hän kuitenkin haluaa säästää asioita minulle kuten minäkin lapsilleni.

Aviopuoliso kirjoitti:

Käsittääkseni kyllä aviopuoliso perii kaiken, jollei muusta ole kirjallista todistusta.

Jos avioparilla on lapsia, leski ei peri mitään, vaan saa pitää oman puoliskonsa liiton aikana hankitusta omaisuudesta, kuolleen puolison osuuden perivät lapset. Leski saa hallinta- ja asumisoikeuden parin yhteiseen asuntoon. Toki jos lapsia ei ole, jäljelle jäävä perii kaiken.

Aviopuoliso kirjoitti:

Käsittääkseni kyllä aviopuoliso perii kaiken, jollei muusta ole kirjallista todistusta.

Niin omituiselta kun kuullostaakin niin avioparista jos toinen menehtyy niin toinen ei peri kaikkea vaan saa 50% omaisuudesta ja toiset puolet menee lapsille automaattisesti.

Meillä isovanhempien kuoltua vanhempani ei halunnut mitään ja tuli suoraan lapsenlapsille kaikki. Maksoi kyllä silti verot kun en olis itsekkään ottanut muuten vastaan vaan valtio olis kuitannu kaikki.
Joskus vaan tulee niin tarpeetonta,mutta kallisarvoista. sellaista mitä haluaa suvussa säilyttää kun ollut sukupolvelta toiselle menevää.

Tuleva perinnötön kirjoitti:

Olet sinä mitä mieltä tahansa, kyllä vanhemmillasi (isälläsi?) on oikeus myydä omaisuutensa, jos niin haluaa. Toki saatat sitten periä osuutesi rahana, jos vanhemmiltasi jotain jää.

Lue lisää

Ei kaikki ole aina noin selvää. Meillä 5 sukupolvea asunut samassa rintamamiestalossa. Vaarin kuoltua mummo ei jaksanut pitää huolta isosta omakotitalosta. Mummo sai asunnosta 50% ja lapset toiset 50%. Mummo halus myydä asunnon ja lapsilla ei silloin ollut varaa lunastaa kun suht nuoria ja oma asuntolaina päällä (olis ollut 70 000€ kaikilta kolmelta lapselta lunastusosuus ostaa mummo pihalle).
Näin ollen mummon pyynnöstä laki päättää että asunto myyntiin metsineen, tontteineen, asunto ja tavarat.

Mummolle ei käynyt että lapset olis vienyt kauppaan, olis leikannu nurmikon kesäsin, olis kerännyt marjat, olis haravoinut, olis pilkkonut ja kaatanut puita, olis siivonnut ja käynyt auttamassa. Halus kerrostaloon missä ei tarvinnut miettiä asioita.

2 vuotta sitten mummon kuoltua oli lapset ensimmäisenä jo jakamassa rahoja joita mummolla oli paljon. Perunkirjotuksessa tulikin kaikille yllätyksenä että oli testamentannut rahat sotaveteraaneille.
Kerrostalossa oli vuokralla ja sitä ei paljo jaeta.
Joskus elämä yllättää yllättävillä käänteillä.

Nykyinen hallitus on nostamassa eläkeikää ja pienentämässä nuorten tulevaisuuden eläkkeitä verukkeella "tulette saamaan isot perinnöt suurten ikäluokkien kuollessa".

Niin kuin tästäkin edellisestä kirjoittajasta huomaamme, todellisuudessa kuitenkin osa suurten ikäluokkien ihmisistä on ahneita vanhuksia, jotka myyvät nuorilla kiskurihintaan itse pilkkahinnalla ostamansa asunnot. Tällä rahalla voikin sitten rällätä Mallorcalla kuolemaan asti, kun nuoret maksavat 30 vuotta pientä yksiötä, ja työskentelevät hautaan asti.

Suuret ikäluokat ovat myös käyttänyt suuren osan maapallon luonnonvaroista, ja jättävät jälkeläisilleen perinnöksi saastuneen elinympäristön.

ahneus ja itsekkyys kirjoitti:

Haha, "Olet syvältä", nyt meni kyllä aamukahvit väärään kurkkuun. Jos haluat lapsillesi kesän ilot mökillä, niin hanki itsellesi mökki. Mitäs muuta anoppi tyrmäsikään lapsenlapsiltaan? Omat rahansa ja tavaransako? Aikuinen ihminen saa vielä vanhanakin tehdä omalle omaisuudelleen mitä itse haluaa.

TULEVILLA perillisillä ei ole mitään sanomista hänen mökkikauppoihinsa tai siihen miten hän keksii nauttia rahoistaan. Lasten tai muidenkaan sukulaisten mielipidettä ei tarvitse kysyä. Eihän voi riistää lapsenlapsilta sellaista, mikä ei olekaan lasten. Muisto mummosta ei tarkoita muistoa hänen omaisuudestaan, se on kyllä jotain ihan muuta.

Lue lisää

Ja niitä mökkejä saa vuokratakin, jos sellaista ei ole varaa hankkia itselleen omaksi.

Eipäs niinkään! kirjoitti:

Jos avioparilla on lapsia, leski ei peri mitään, vaan saa pitää oman puoliskonsa liiton aikana hankitusta omaisuudesta, kuolleen puolison osuuden perivät lapset. Leski saa hallinta- ja asumisoikeuden parin yhteiseen asuntoon. Toki jos lapsia ei ole, jäljelle jäävä perii kaiken.

Lue lisää

Ei mene ihan noinkaan.

Leski perii kyllä puolisonsa ja periikin suurimman osan.

Se toki riippuu lesken päätöksestä, että ottaako perintöä vastaan ja millaisena sen ottaa. Kuoleman tapauksessa on ihan sama homma, että täytyy maksaa "tasinkoa", eli jos leski on köyhempi osapuoli, hän saa ensin tasinkona niin paljon perinnöstä, että hänellä on puolet yhteisestä ja sulhasen varallisuudesta. Tämän jälkeen loppuosa jaetaan niin, että lakiosa on leskelle puolet ja lapsille 1/4 (siis yhteensä, ei jokaiselle erikseen) Nämä ovat siis lakiosat, joita ei voi testamentilla muuttaa. Jäljelle jäävän neljänneksen sen sijaan voit testamentata vaikka talosi talonmiehelle, jos mieli tekee.

Niin ikävältä kuin se joillekin voi kuulostaakin, niin lapsiaan ja puolisoaan ei voi jättää perinnöttömäksi. Se on tietenkin mahdollista siirtää lastensa "yli" lapsenlapsille perintö, mutta käsittääkseni siihen tarvitsee omien lasten suostumuksen.

mummoa kunnioittaen kirjoitti:

Ei kaikki ole aina noin selvää. Meillä 5 sukupolvea asunut samassa rintamamiestalossa. Vaarin kuoltua mummo ei jaksanut pitää huolta isosta omakotitalosta. Mummo sai asunnosta 50% ja lapset toiset 50%. Mummo halus myydä asunnon ja lapsilla ei silloin ollut varaa lunastaa kun suht nuoria ja oma asuntolaina päällä (olis ollut 70 000€ kaikilta kolmelta lapselta lunastusosuus ostaa mummo pihalle).
Näin ollen mummon pyynnöstä laki päättää että asunto myyntiin metsineen, tontteineen, asunto ja tavarat.

Mummolle ei käynyt että lapset olis vienyt kauppaan, olis leikannu nurmikon kesäsin, olis kerännyt marjat, olis haravoinut, olis pilkkonut ja kaatanut puita, olis siivonnut ja käynyt auttamassa. Halus kerrostaloon missä ei tarvinnut miettiä asioita.

2 vuotta sitten mummon kuoltua oli lapset ensimmäisenä jo jakamassa rahoja joita mummolla oli paljon. Perunkirjotuksessa tulikin kaikille yllätyksenä että oli testamentannut rahat sotaveteraaneille.
Kerrostalossa oli vuokralla ja sitä ei paljo jaeta.
Joskus elämä yllättää yllättävillä käänteillä.

Lue lisää

haha... se näki hyeenat tanssimassa haudalla ja järjesti källin. Go mummo! Kunnon sakaali tämänkin ketjun aloittaja.

mummoa kunnioittaen kirjoitti:

Ei kaikki ole aina noin selvää. Meillä 5 sukupolvea asunut samassa rintamamiestalossa. Vaarin kuoltua mummo ei jaksanut pitää huolta isosta omakotitalosta. Mummo sai asunnosta 50% ja lapset toiset 50%. Mummo halus myydä asunnon ja lapsilla ei silloin ollut varaa lunastaa kun suht nuoria ja oma asuntolaina päällä (olis ollut 70 000€ kaikilta kolmelta lapselta lunastusosuus ostaa mummo pihalle).
Näin ollen mummon pyynnöstä laki päättää että asunto myyntiin metsineen, tontteineen, asunto ja tavarat.

Mummolle ei käynyt että lapset olis vienyt kauppaan, olis leikannu nurmikon kesäsin, olis kerännyt marjat, olis haravoinut, olis pilkkonut ja kaatanut puita, olis siivonnut ja käynyt auttamassa. Halus kerrostaloon missä ei tarvinnut miettiä asioita.

2 vuotta sitten mummon kuoltua oli lapset ensimmäisenä jo jakamassa rahoja joita mummolla oli paljon. Perunkirjotuksessa tulikin kaikille yllätyksenä että oli testamentannut rahat sotaveteraaneille.
Kerrostalossa oli vuokralla ja sitä ei paljo jaeta.
Joskus elämä yllättää yllättävillä käänteillä.

Lue lisää

eikös noi rintamamies talot oo tehty sotien jälkee niin mites siihen välii mahtuu 5 sukupolvee ?

Eikö Suomen laissa ole pykälä, että lapsilla on oikeus vaatia perintöosansa tässätapauksessa isän jättämä perintö, jollei perikunnalla ole sopimusta siitä etteivät lapset vaadi perintöosaansa sinun vielä eläessäsi? Tarkoitushan on turvata lapsille heille kuuluva osuus ja taata ettei sitä tuhlata, omalle puoliskollesi voit tehdä mitä lystäät.

Eipäs vieläkään niin kirjoitti:

Ei mene ihan noinkaan.

Leski perii kyllä puolisonsa ja periikin suurimman osan.

Se toki riippuu lesken päätöksestä, että ottaako perintöä vastaan ja millaisena sen ottaa. Kuoleman tapauksessa on ihan sama homma, että täytyy maksaa "tasinkoa", eli jos leski on köyhempi osapuoli, hän saa ensin tasinkona niin paljon perinnöstä, että hänellä on puolet yhteisestä ja sulhasen varallisuudesta. Tämän jälkeen loppuosa jaetaan niin, että lakiosa on leskelle puolet ja lapsille 1/4 (siis yhteensä, ei jokaiselle erikseen) Nämä ovat siis lakiosat, joita ei voi testamentilla muuttaa. Jäljelle jäävän neljänneksen sen sijaan voit testamentata vaikka talosi talonmiehelle, jos mieli tekee.

Niin ikävältä kuin se joillekin voi kuulostaakin, niin lapsiaan ja puolisoaan ei voi jättää perinnöttömäksi. Se on tietenkin mahdollista siirtää lastensa "yli" lapsenlapsille perintö, mutta käsittääkseni siihen tarvitsee omien lasten suostumuksen.

Lue lisää

Kuten ketjussa on monesti todettu, leski ei peri, ellei vainaja tehnyt puolison hyväksi testamenttia tai kuollut lapsettomana. Ei se muutu miksikään vänkäämällä. Leskellä on oikeus tasinkoon, jos hän oli pariskunnan vähävaraisempi osapuoli. Jos leski oli kertakaikkiaan tyhjätasku, hän saa 50% vainajan kuolinpesän arvosta ja vastaavasti vähemmän, jos hänellä itselläänkin oli omaisuutta. Puolisoaan varakkaampi leski ei saa mitään tasinkona.

Ja nyt se tärkein pointti, leskellä ei ole lakiosaoikeutta. Niin ikävältä kuin se kuulostaakin..., puolisonsa voi jättää ihan perinnöttömäksi. Ja jos vielä haluat vängätä asiasta, esität varmaan asiaa koskevan lainkohdan (sellaista ei tosin ole, mutta väitteen esittäjän on pystyttävä perustelemaan väitteensä).

Aviopuoliso kirjoitti:

Käsittääkseni kyllä aviopuoliso perii kaiken, jollei muusta ole kirjallista todistusta.

Aviopuoliso ei peri, vaan hänellä on avio-oikeus puoleen omaisuuteen. Onhan mahdollista että puolison kuoltua on tehty perinnön jako, lapset ovat saaneet silloin jo isänsä osuuden. Tällöin anoppi omistaa kokonaan oman osuutensa.

on vaikiaa kirjoitti:

Kuten ketjussa on monesti todettu, leski ei peri, ellei vainaja tehnyt puolison hyväksi testamenttia tai kuollut lapsettomana. Ei se muutu miksikään vänkäämällä. Leskellä on oikeus tasinkoon, jos hän oli pariskunnan vähävaraisempi osapuoli. Jos leski oli kertakaikkiaan tyhjätasku, hän saa 50% vainajan kuolinpesän arvosta ja vastaavasti vähemmän, jos hänellä itselläänkin oli omaisuutta. Puolisoaan varakkaampi leski ei saa mitään tasinkona.

Ja nyt se tärkein pointti, leskellä ei ole lakiosaoikeutta. Niin ikävältä kuin se kuulostaakin..., puolisonsa voi jättää ihan perinnöttömäksi. Ja jos vielä haluat vängätä asiasta, esität varmaan asiaa koskevan lainkohdan (sellaista ei tosin ole, mutta väitteen esittäjän on pystyttävä perustelemaan väitteensä).

Lue lisää

Eli elossa oleva puoliso ei saa käyttää eikä myydä omaisuutta miten haluaa. Jos omaisuus on yhdessä hankittu niin lentääkö jäljelle jäänyt ulos kodistaan lasten niin halutessa?

pykälät kirjoitti:

Eli elossa oleva puoliso ei saa käyttää eikä myydä omaisuutta miten haluaa. Jos omaisuus on yhdessä hankittu niin lentääkö jäljelle jäänyt ulos kodistaan lasten niin halutessa?

Lue lisää

"Eli elossa oleva puoliso ei saa käyttää eikä myydä omaisuutta miten haluaa."

Väite on väärä, eikä viestistäsi ilmene, mihin sen perustat. Elossa oleva puoliso saa käyttää omaa omaisuuttaan ihan kuinka haluaa, sama koskee toiselta tasinkona tullutta omaisuutta. Sen sijaan testamenttausoikeutta ei ole lapsettomana kuolleen leskellä (joka siis taas perii puolisonsa kokonaisuudessaan toisin kuin jos vainajalla oli lapsia) siihen osaan omaisuudesta, joka lesken kuoltua kuuluu ensiksikuolleen toissijaisille perillisille, ja sen osan omaisuudesta lahjoittelemisessakin voi olla aikanaan perillisillä setvittävää.

"Jos omaisuus on yhdessä hankittu niin lentääkö jäljelle jäänyt ulos kodistaan lasten niin halutessa?"

Miten kysymys liittyy siihen, että leskellä ei ole perintöoikeutta, jos vainajalla oli rintaperillisiä? Avioleskellä, toisin kuin "avoleskellä", on aina myös leskensuoja puolisoiden yhteisenä asuntona käytettyyn kotiin (jos koti oli kokonaan puolisoiden eli ei osaksikaan kolmansien osapuolten omistuksessa). Siitä rintaperillisen jakovaatimuskaan ei voi häntä häätää. Ja tämä pätee aivan riippumatta siitä, oliko asunto yhdessä hankittu vai ainoastaan vainajan omistuksessa.

on vaikiaa kirjoitti:

"Eli elossa oleva puoliso ei saa käyttää eikä myydä omaisuutta miten haluaa."

Väite on väärä, eikä viestistäsi ilmene, mihin sen perustat. Elossa oleva puoliso saa käyttää omaa omaisuuttaan ihan kuinka haluaa, sama koskee toiselta tasinkona tullutta omaisuutta. Sen sijaan testamenttausoikeutta ei ole lapsettomana kuolleen leskellä (joka siis taas perii puolisonsa kokonaisuudessaan toisin kuin jos vainajalla oli lapsia) siihen osaan omaisuudesta, joka lesken kuoltua kuuluu ensiksikuolleen toissijaisille perillisille, ja sen osan omaisuudesta lahjoittelemisessakin voi olla aikanaan perillisillä setvittävää.

"Jos omaisuus on yhdessä hankittu niin lentääkö jäljelle jäänyt ulos kodistaan lasten niin halutessa?"

Miten kysymys liittyy siihen, että leskellä ei ole perintöoikeutta, jos vainajalla oli rintaperillisiä? Avioleskellä, toisin kuin "avoleskellä", on aina myös leskensuoja puolisoiden yhteisenä asuntona käytettyyn kotiin (jos koti oli kokonaan puolisoiden eli ei osaksikaan kolmansien osapuolten omistuksessa). Siitä rintaperillisen jakovaatimuskaan ei voi häntä häätää. Ja tämä pätee aivan riippumatta siitä, oliko asunto yhdessä hankittu vai ainoastaan vainajan omistuksessa.

Lue lisää

Perustan sen sinun kirjoitukseen. Jos elossa oleva ei peri niin silloin ei voi perimätöntä omaisuutta eli tulevaa lasten omaisuutta hukata.
Tiedän että tässä on kysymys kahdesta eri asiasta. Siis OMASTA omaisuudesta ja YHTEISESTÄ omaisuudsta. Omaansa saa tietenkin käyttää niinkuin haluaa mutta kuolleen puolison omaisuuteen on perillisillä eli lapsilla sanottavansa.
Myös avioehto vaikuttaa asioihin puolisoiden omaisuuden jaossa, nimenomaan siinä OMASSA omaisuudessa.

mummoa kunnioittaen kirjoitti:

Ei kaikki ole aina noin selvää. Meillä 5 sukupolvea asunut samassa rintamamiestalossa. Vaarin kuoltua mummo ei jaksanut pitää huolta isosta omakotitalosta. Mummo sai asunnosta 50% ja lapset toiset 50%. Mummo halus myydä asunnon ja lapsilla ei silloin ollut varaa lunastaa kun suht nuoria ja oma asuntolaina päällä (olis ollut 70 000€ kaikilta kolmelta lapselta lunastusosuus ostaa mummo pihalle).
Näin ollen mummon pyynnöstä laki päättää että asunto myyntiin metsineen, tontteineen, asunto ja tavarat.

Mummolle ei käynyt että lapset olis vienyt kauppaan, olis leikannu nurmikon kesäsin, olis kerännyt marjat, olis haravoinut, olis pilkkonut ja kaatanut puita, olis siivonnut ja käynyt auttamassa. Halus kerrostaloon missä ei tarvinnut miettiä asioita.

2 vuotta sitten mummon kuoltua oli lapset ensimmäisenä jo jakamassa rahoja joita mummolla oli paljon. Perunkirjotuksessa tulikin kaikille yllätyksenä että oli testamentannut rahat sotaveteraaneille.
Kerrostalossa oli vuokralla ja sitä ei paljo jaeta.
Joskus elämä yllättää yllättävillä käänteillä.

Lue lisää

Mummohan toki voi testamentata rahat sotaveteraaneille, mutta lapset voi edelleen vaatia osuutensa. Testamentilla ei voi kumota tässäkään tapauksessa lakia. Eli jos kaikki vaativat osuuttaan sotaveteraanit saavat vain puolet rahoista. Eli jos hän olisi halunnut antaa rahat ainoastaan sotaveteraaneille, olisi hänen pitänyt tehdä se eläessään.

pykälät kirjoitti:

Perustan sen sinun kirjoitukseen. Jos elossa oleva ei peri niin silloin ei voi perimätöntä omaisuutta eli tulevaa lasten omaisuutta hukata.
Tiedän että tässä on kysymys kahdesta eri asiasta. Siis OMASTA omaisuudesta ja YHTEISESTÄ omaisuudsta. Omaansa saa tietenkin käyttää niinkuin haluaa mutta kuolleen puolison omaisuuteen on perillisillä eli lapsilla sanottavansa.
Myös avioehto vaikuttaa asioihin puolisoiden omaisuuden jaossa, nimenomaan siinä OMASSA omaisuudessa.

Lue lisää

"Jos elossa oleva ei peri niin silloin ei voi perimätöntä omaisuutta eli tulevaa lasten omaisuutta hukata"

No eipä tieteennii voi, jos se on jonkun toisen omaisuutta eli lasten olevaa omaisuutta - ei siinä ole mitään lapsille "tulevaa" omaisuutta. Kuvittelin kyllä, että kysymys tietysti koskee lesken omaa omaisuutta, harvemmin kai muutenkaan ollaan kiinnostuneita siitä, mitä jonkun toisen omaisuudelle voisi tehdä. Tai niin no, jotkut on siitä kyllä yltiöpäisenkin kiinnostuneita, miten voisivat kuluttaa jonkun toisen omaisuutta, mutta jätetään nyt se.

"kuolleen puolison omaisuuteen on perillisillä eli lapsilla sanottavansa"

Niin ja se, mikä jää mahdollisen tasingon ulkopuolelle, on suoraan lasten eikä lesken omaisuutta. Ei siis mitään ongelmaa, koska omaisuus ei ole lesken vaan lasten. Ainoa poikkeus tietysti se asunto, joka jää lesken hallintaan, vaikka olisi lasten omaisuuttakin.

"avioehto vaikuttaa asioihin puolisoiden omaisuuden jaossa, nimenomaan siinä OMASSA omaisuudessa"

Ei kun päinvastoin. Avioehto vaikuttaa nimenomaan vain siihen, saako tasinkona toiselta omaisuutta. Omansa saa pitää, eikä siihen avioehdot mitään vaikuta, koska jos leski on varakkaampi, hänellä on kuitenkin oikeus olla luovuttamatta tasinkoa. Mutta saako tasinkoa, siihen ja vain siihen avioehto vaikuttaa.

ihmetteleee ? kirjoitti:

eikös noi rintamamies talot oo tehty sotien jälkee niin mites siihen välii mahtuu 5 sukupolvee ?

Sinne voi muuttaa heti valmistumisen jälkeen jo vaikka 3 sukupolvee ja sen jälkeen vaan töpinäksi, niin kyllä uusia sukupolvia tulee maailmaan.

on vaikiaa kirjoitti:

"Jos elossa oleva ei peri niin silloin ei voi perimätöntä omaisuutta eli tulevaa lasten omaisuutta hukata"

No eipä tieteennii voi, jos se on jonkun toisen omaisuutta eli lasten olevaa omaisuutta - ei siinä ole mitään lapsille "tulevaa" omaisuutta. Kuvittelin kyllä, että kysymys tietysti koskee lesken omaa omaisuutta, harvemmin kai muutenkaan ollaan kiinnostuneita siitä, mitä jonkun toisen omaisuudelle voisi tehdä. Tai niin no, jotkut on siitä kyllä yltiöpäisenkin kiinnostuneita, miten voisivat kuluttaa jonkun toisen omaisuutta, mutta jätetään nyt se.

"kuolleen puolison omaisuuteen on perillisillä eli lapsilla sanottavansa"

Niin ja se, mikä jää mahdollisen tasingon ulkopuolelle, on suoraan lasten eikä lesken omaisuutta. Ei siis mitään ongelmaa, koska omaisuus ei ole lesken vaan lasten. Ainoa poikkeus tietysti se asunto, joka jää lesken hallintaan, vaikka olisi lasten omaisuuttakin.

"avioehto vaikuttaa asioihin puolisoiden omaisuuden jaossa, nimenomaan siinä OMASSA omaisuudessa"

Ei kun päinvastoin. Avioehto vaikuttaa nimenomaan vain siihen, saako tasinkona toiselta omaisuutta. Omansa saa pitää, eikä siihen avioehdot mitään vaikuta, koska jos leski on varakkaampi, hänellä on kuitenkin oikeus olla luovuttamatta tasinkoa. Mutta saako tasinkoa, siihen ja vain siihen avioehto vaikuttaa.

Lue lisää

Teen työtä ja säästän omaisuutta jota en voi käyttää eläessäni koska se on lasten perintöä. Näinkö....
Jos puolison kanssa on hankittu omaisuus puoliksi eikä kummallakaan ole henkilökohtaista omaisuutta niin kai elossa oleva saa oman puolikkaansa käyttää niinkuin tahtoo. Selkokielellä.....
Eihän omaisuutta hankita yksinomaan siksi että lapsilla on perittävää.

pykälät kirjoitti:

Teen työtä ja säästän omaisuutta jota en voi käyttää eläessäni koska se on lasten perintöä. Näinkö....
Jos puolison kanssa on hankittu omaisuus puoliksi eikä kummallakaan ole henkilökohtaista omaisuutta niin kai elossa oleva saa oman puolikkaansa käyttää niinkuin tahtoo. Selkokielellä.....
Eihän omaisuutta hankita yksinomaan siksi että lapsilla on perittävää.

Lue lisää

"Teen työtä ja säästän omaisuutta jota en voi käyttää eläessäni koska se on lasten perintöä. Näinkö...."

En ymmärrä nyt yhtään, mistä puhut. Tottakai saat tehdä omaisuudellasi mitä haluat, vaikka kaataa kurkusta alas, kuten monet tekevät. Mihin tuokin kommenttisi nyt liittyi?

"niin kai elossa oleva saa oman puolikkaansa käyttää niinkuin tahtoo"

Onko joku muuta väittänyt?

mimmin kritiikki kirjoitti:

Aviopuoliso ei peri, vaan hänellä on avio-oikeus puoleen omaisuuteen. Onhan mahdollista että puolison kuoltua on tehty perinnön jako, lapset ovat saaneet silloin jo isänsä osuuden. Tällöin anoppi omistaa kokonaan oman osuutensa.

Lue lisää

Yhteinen omaisuus on puoliksi aviopuolisoiden. Kun toinen kuolee, kuolleen puolisko jakautuu lapsille. Yhteinen koti jää leken asuttavaksi kuolemaansa asti. Jos leski muuttaa pois ja asunto myydään. Asunto toteutunut myyntihinta menee puoliksi lasten ja lesken kanssa. Vaikka leski asuisi kuolemaansa asti kymmeniä vuosia asunnossa, lapset maksavat jaetun pesän perintöverot myös asunnosta. Pesää ei ole pakko jakaa, ellei leski halua päästä "rasitteista" eroon (mökkiä, osakkeita, laivaa, autoja, metsää) omistaminen on aika kallista lesken makseltavaksi.

Kuolleen puolison anopin jäämistön perijöinä ovat kuolleen lapsen lapset/lapsi.

LiFfe! kirjoitti:

Teit oikein :-)

Kumpa ihmiset nauttisivatkin omaisuudestaan itse ! Itsehän se on hankittu ja pitää siitä muistaa iloita myös.

Miksi pitäisi säästellä muille mökkiä tms ? Näin on, että sukulaiset hankkikoot ja hoitakoot itse omat mökkinsä kamansa.

Lue lisää

Itse hankittua? Höpö, höpö, jokaisen omaisuus sisältää yhden tai useamman perintöosuuden. Vanhempiesi omaisuus sisältää heidän vanhemmilta perittyjä osuuksia. jne. harvalla on niin puhtaasti itse hankittu omaisuus, joka ei kuollessa sisällä keneltäkään muulta saatua omaisuutta/rahaa.

Ei ole pakko hankkia omistus-sitä- jaomistus-tätä. Paljon huolettomampaa on olla omistamatta mitään. Perinnöille voi sanoa myös kiitos ein. Ei ole pakko ottaa perintöä vastaan. Kummasti veriraha kelpaa kaikille, lopulta jopa heillekin, jotka muuta väittävät tavallasi.

mummoa kunnioittaen kirjoitti:

Ei kaikki ole aina noin selvää. Meillä 5 sukupolvea asunut samassa rintamamiestalossa. Vaarin kuoltua mummo ei jaksanut pitää huolta isosta omakotitalosta. Mummo sai asunnosta 50% ja lapset toiset 50%. Mummo halus myydä asunnon ja lapsilla ei silloin ollut varaa lunastaa kun suht nuoria ja oma asuntolaina päällä (olis ollut 70 000€ kaikilta kolmelta lapselta lunastusosuus ostaa mummo pihalle).
Näin ollen mummon pyynnöstä laki päättää että asunto myyntiin metsineen, tontteineen, asunto ja tavarat.

Mummolle ei käynyt että lapset olis vienyt kauppaan, olis leikannu nurmikon kesäsin, olis kerännyt marjat, olis haravoinut, olis pilkkonut ja kaatanut puita, olis siivonnut ja käynyt auttamassa. Halus kerrostaloon missä ei tarvinnut miettiä asioita.

2 vuotta sitten mummon kuoltua oli lapset ensimmäisenä jo jakamassa rahoja joita mummolla oli paljon. Perunkirjotuksessa tulikin kaikille yllätyksenä että oli testamentannut rahat sotaveteraaneille.
Kerrostalossa oli vuokralla ja sitä ei paljo jaeta.
Joskus elämä yllättää yllättävillä käänteillä.

Lue lisää

Lapsille kuuluu lakiosat, testamentti ei ohita sitä.

Pelaa sitä bingoa kirjoitti:

Nykyinen hallitus on nostamassa eläkeikää ja pienentämässä nuorten tulevaisuuden eläkkeitä verukkeella "tulette saamaan isot perinnöt suurten ikäluokkien kuollessa".

Niin kuin tästäkin edellisestä kirjoittajasta huomaamme, todellisuudessa kuitenkin osa suurten ikäluokkien ihmisistä on ahneita vanhuksia, jotka myyvät nuorilla kiskurihintaan itse pilkkahinnalla ostamansa asunnot. Tällä rahalla voikin sitten rällätä Mallorcalla kuolemaan asti, kun nuoret maksavat 30 vuotta pientä yksiötä, ja työskentelevät hautaan asti.

Suuret ikäluokat ovat myös käyttänyt suuren osan maapallon luonnonvaroista, ja jättävät jälkeläisilleen perinnöksi saastuneen elinympäristön.

Lue lisää

Nimenomaan hautaan asti;) Enempään ei kukaan pysty...

ihmetteleee ? kirjoitti:

eikös noi rintamamies talot oo tehty sotien jälkee niin mites siihen välii mahtuu 5 sukupolvee ?

Haluan huomauttaa, ettemme asu missään rintamamies talossa vaan ihan aidolla maatilalla, joka on rakennuttu 1800-luvun alkupuolella. Ja olemme ihan oikeaa talonpoikaissukua... Meidän mailtamme on lohkottu joskus sodan jälkeen 5 rintamamies tonttia, joista olemme pystyneet ostamaan 2 takaisin...

on vaikiaa kirjoitti:

"Teen työtä ja säästän omaisuutta jota en voi käyttää eläessäni koska se on lasten perintöä. Näinkö...."

En ymmärrä nyt yhtään, mistä puhut. Tottakai saat tehdä omaisuudellasi mitä haluat, vaikka kaataa kurkusta alas, kuten monet tekevät. Mihin tuokin kommenttisi nyt liittyi?

"niin kai elossa oleva saa oman puolikkaansa käyttää niinkuin tahtoo"

Onko joku muuta väittänyt?

Lue lisää

Sittenhän meitä on kaksi jotka ei ymmärrä toistensa juttua.
Jätän omaan arvoonsa sen mikä on oikein. Ilmeisesti tavallinen maallikko on ruudun toisellakin puolen.

mummoa kunnioittaen kirjoitti:

Ei kaikki ole aina noin selvää. Meillä 5 sukupolvea asunut samassa rintamamiestalossa. Vaarin kuoltua mummo ei jaksanut pitää huolta isosta omakotitalosta. Mummo sai asunnosta 50% ja lapset toiset 50%. Mummo halus myydä asunnon ja lapsilla ei silloin ollut varaa lunastaa kun suht nuoria ja oma asuntolaina päällä (olis ollut 70 000€ kaikilta kolmelta lapselta lunastusosuus ostaa mummo pihalle).
Näin ollen mummon pyynnöstä laki päättää että asunto myyntiin metsineen, tontteineen, asunto ja tavarat.

Mummolle ei käynyt että lapset olis vienyt kauppaan, olis leikannu nurmikon kesäsin, olis kerännyt marjat, olis haravoinut, olis pilkkonut ja kaatanut puita, olis siivonnut ja käynyt auttamassa. Halus kerrostaloon missä ei tarvinnut miettiä asioita.

2 vuotta sitten mummon kuoltua oli lapset ensimmäisenä jo jakamassa rahoja joita mummolla oli paljon. Perunkirjotuksessa tulikin kaikille yllätyksenä että oli testamentannut rahat sotaveteraaneille.
Kerrostalossa oli vuokralla ja sitä ei paljo jaeta.
Joskus elämä yllättää yllättävillä käänteillä.

Lue lisää

Älä höpötä. Lakiosa kuuluu lapsille joka tapauksessa. Ja aina voi ottaa asianajajan hoitamaan perintöriitoja.
Ja olittehan te jo saaneet puolet omaisuudesta isän kuoltua.

olet syvältä kirjoitti:

Oot just näitä vittumaisia anoppeja. Tyrmäät lapsenlapsiltasi kaiken ja viet kesän ilot mökillä. Ei jää hieno muisto mummosta lapsille :(

Mummostako ei siis jää hienoja muistoja, jollei voi lomailla kesämökillä? Muistuttaako mökki mummoa?
Jospa vuokraisit mökin jostakin. Muistaisiko lapsi mummon sitten paremmin?

Turhaa varmaan ehdottaa, että tapaisitte mummon säännöllisesti. Lapselle jäisi muistoja.

Eipäs vieläkään niin kirjoitti:

Ei mene ihan noinkaan.

Leski perii kyllä puolisonsa ja periikin suurimman osan.

Se toki riippuu lesken päätöksestä, että ottaako perintöä vastaan ja millaisena sen ottaa. Kuoleman tapauksessa on ihan sama homma, että täytyy maksaa "tasinkoa", eli jos leski on köyhempi osapuoli, hän saa ensin tasinkona niin paljon perinnöstä, että hänellä on puolet yhteisestä ja sulhasen varallisuudesta. Tämän jälkeen loppuosa jaetaan niin, että lakiosa on leskelle puolet ja lapsille 1/4 (siis yhteensä, ei jokaiselle erikseen) Nämä ovat siis lakiosat, joita ei voi testamentilla muuttaa. Jäljelle jäävän neljänneksen sen sijaan voit testamentata vaikka talosi talonmiehelle, jos mieli tekee.

Niin ikävältä kuin se joillekin voi kuulostaakin, niin lapsiaan ja puolisoaan ei voi jättää perinnöttömäksi. Se on tietenkin mahdollista siirtää lastensa "yli" lapsenlapsille perintö, mutta käsittääkseni siihen tarvitsee omien lasten suostumuksen.

Lue lisää

Älkää nyt hyvät ihmiset uskoko ylläolevaa höpötystä... Leski ei peri mitään paitsi jos lapsia ei ole...

Miten hyvin tunnet tämän "ahneen" miniän, ja lue hänen kirjoituksensa uudelleen, et voi vastata hänelle noin kun et tiedä asioitten taustaa. Ehkä tämä miniä auttoi eniten anoppiaan ja sillä anoppi lupaili muisto esineit.
Olen itsekkin anoppi ja ei tulisi mieleenikään sanoa miniästäni tuollalailla, se on vaan sinun tulkintasi tuo persoittelu, joku toinen saattaisi tulkita toisella lailla.
Teeppä testamentti ettei vaan se perso saa mitään jälkeesi.

Eipäs vieläkään niin kirjoitti:

Ei mene ihan noinkaan.

Leski perii kyllä puolisonsa ja periikin suurimman osan.

Se toki riippuu lesken päätöksestä, että ottaako perintöä vastaan ja millaisena sen ottaa. Kuoleman tapauksessa on ihan sama homma, että täytyy maksaa "tasinkoa", eli jos leski on köyhempi osapuoli, hän saa ensin tasinkona niin paljon perinnöstä, että hänellä on puolet yhteisestä ja sulhasen varallisuudesta. Tämän jälkeen loppuosa jaetaan niin, että lakiosa on leskelle puolet ja lapsille 1/4 (siis yhteensä, ei jokaiselle erikseen) Nämä ovat siis lakiosat, joita ei voi testamentilla muuttaa. Jäljelle jäävän neljänneksen sen sijaan voit testamentata vaikka talosi talonmiehelle, jos mieli tekee.

Niin ikävältä kuin se joillekin voi kuulostaakin, niin lapsiaan ja puolisoaan ei voi jättää perinnöttömäksi. Se on tietenkin mahdollista siirtää lastensa "yli" lapsenlapsille perintö, mutta käsittääkseni siihen tarvitsee omien lasten suostumuksen.

Lue lisää

Hyvin näyttää olevan ihmisten tiedot perintö asioista hatarat, ei ihme että kuolin pesän jakotilaisuuksissa tulee riitoja kun kaikilla on oma kummallinen käsitys perinnöstä. Ottakaa hyvät ihmiset selvää asioista ja sanokaa vasta sitten.
Kaikkihan me jätämme tämän maailman joskus ja jokainen tekee omilla rahoillaan IHAN MITÄ HALUAA, ja silloin ei ole toisilla mitään nokan naputusta.Ja se että jos joku haluaa käyttää omat tienaamansa rahat itse on mielestäni itsestään selvää, ja kenellään ei ole oikeutta mennä ilkeilemään moraalin nimissä. Raha on kuitenkin vaan rahaa, ja sitä on nykyään lapsilla usein enemmän kuin vanhemmilla.
Typerät moraali aspektit ovat tietämättömien ihmisten ajatuksia jotka he voisivat pitää sisällään.

Muistot ja mummo kirjoitti:

Mummostako ei siis jää hienoja muistoja, jollei voi lomailla kesämökillä? Muistuttaako mökki mummoa?
Jospa vuokraisit mökin jostakin. Muistaisiko lapsi mummon sitten paremmin?

Turhaa varmaan ehdottaa, että tapaisitte mummon säännöllisesti. Lapselle jäisi muistoja.

Lue lisää

Kesä mökki ei ole mikään syy siihen että lapsille ei jäisi hyviä muistoja mummostaan, joten olet ihan pihalla sanoessasi loukkaavasti toiselle niin. Tämän mummon lapsilla on ehkä omat mökit ja miksi hänen pitäisi pitää mökkiä jos ei halua. Katsoppa vähän miten nykyaikana on elämän meno äläkä ujuta sekaan 40 luvun ajatuksia.

sulleko ei kelpaa? kirjoitti:

Itse hankittua? Höpö, höpö, jokaisen omaisuus sisältää yhden tai useamman perintöosuuden. Vanhempiesi omaisuus sisältää heidän vanhemmilta perittyjä osuuksia. jne. harvalla on niin puhtaasti itse hankittu omaisuus, joka ei kuollessa sisällä keneltäkään muulta saatua omaisuutta/rahaa.

Ei ole pakko hankkia omistus-sitä- jaomistus-tätä. Paljon huolettomampaa on olla omistamatta mitään. Perinnöille voi sanoa myös kiitos ein. Ei ole pakko ottaa perintöä vastaan. Kummasti veriraha kelpaa kaikille, lopulta jopa heillekin, jotka muuta väittävät tavallasi.

Lue lisää

Miten niin "jokaisen omaisuus" miten voit sanoa niin kun et tiedä yksityisten ihmisten tilanteita.
Minä olen ainakin ihan itse hankkinut omaisuuteni ja siinä ei ole vanhemmilta perittyä osaa missään, molemmat oikeita tyhlareita ja rakastaneet velkoja. Joten minun omaisuuteni on vaan minun, ja jos siitä jää lapsille jotain niin okay, mutta minun lapsillani on kaikilla omat palkat paljon korkeammat mitä minulla koskaan, heillä on jo nyt se omaisuus minkä minä olen kerännyt ihan itse mieheni kuoltua. Minun lapseni haluavat että nauttisin elämästä ja että matkustaisin ja että olisin onnellinen, siis ei mitään perintöjen odottajia yksikään heistä. Joten älä yleistä hyvä ihminen, maailmassa on niin paljon eri tyylejä elää kuin se joka sinulla on.

Tuleva perijä kirjoitti:

Minua (nainen 25) ottaisi pahasti päähän, jos vanhempani myisivät talon jossa asuvat tällä hetkellä ja myisivät irtaimiston. Minulla on erittäin vahva tunneside kotiini, jossa minä edustan jo 6.sukupolvea, isäni ollessa 5:tä sukupolvea. Ja suuri osa vanhempieni hallussa olevista tavaroista on esi-isiltämme perittyä antiikkia. En usko esi-isien halunneen, että jonain päivänä tulevat sukupolvet vaan päättävät myydä kaiken jättämättä jälkipolville mitään. Itse aion kaikin tavoin turvata sukuni omaisuuden mieheltäni avioehdolla. Itse en voisi myydä rakasta sukutaloamme ja unohtaa sukupolvesta toiseen periytynyttä omaisuutta vaikka jonain päivänä minulla olisi siihen oikeus omistajana. Tuhlari vanhusten kannattaisi ensin muistella miten ovat omaisuutensa saaneet, ennen kuin alkavat myymään mitään!!!

Lue lisää

Tulevale perjälle
Olisikohan niin että jos haluaisivat myydä niin ainahan voisit ostaa itse sen ihan itse, sillä sinun vanhemmillasi on täysi oikeus eläessään tehdä omaisuutensa kanssa miten haluavat. Ei kai jokun egoistin vuoksi tarvitese asua jossain talossa tavaroitten kanssa vaan jos joku lapsista niin toivoo. Jos niin olisi että he myisivät kaiken niin toivottavasti voisit pitää suusi kiinni, sillä kaikilla on oikeus omiin asioihinsa ilman aikuisten lasten niihin sekaantumista.Tunne syyt on jokaisella mutta pitää muistaa että sinä et ole omistaja vaan vanhempasi.Tuhlari vanusten omaisuus on heidän ja sinä olet perijä vasta sitten kun heitä ei enää ole. Kauheaa ruikutusta omaisista ja rahan himosta.

miljoonaperijätär kirjoitti:

Eikö Suomen laissa ole pykälä, että lapsilla on oikeus vaatia perintöosansa tässätapauksessa isän jättämä perintö, jollei perikunnalla ole sopimusta siitä etteivät lapset vaadi perintöosaansa sinun vielä eläessäsi? Tarkoitushan on turvata lapsille heille kuuluva osuus ja taata ettei sitä tuhlata, omalle puoliskollesi voit tehdä mitä lystäät.

Lue lisää

Miljoonaperijälle
Eiköhän ole niin että hankit omat rahasi itse, ja sen tekevät muutkin, inhoitavaa keskustelua. Minun äitini myi talonsa ja kieltäydyin ottamasta häneltä mitään sillä kaikki oli hankittu hänen omalla työllään, ja sanoin hänelle että minulla ei ole osaa ei arpaa siihen, miksi olisin ollut ottamassa, itselläni on tulot ja aion elää niiden voimin, en siis äitini hankituilla rahoilla, hän on kapaapeli ottamaan omat päätöksensä, sillä rakastan häntä en tavaroita ja taloja enkä muutakaan omaisuutta. Raukkoja te joilla omaisuus menee päähän,

taivahantalikynttilä kirjoitti:

Älkää nyt hyvät ihmiset uskoko ylläolevaa höpötystä... Leski ei peri mitään paitsi jos lapsia ei ole...

Mitä tämä siis merkitsee?
Jos on ollut aviossa 50 v. niin onko tosiaan niin, että leskellä ei ole lainkaan omaisuutta, vaan kuollut puoliso omistaa kaiken, eikä leski peri mitään?
Kuka laskee omaisuuden ja sen hankkimisen?
Jokainen hankintako pitäisi olla kirjoissa ja kansissa?
Kyllä omaisuus on yhdessä syntynyt niille, jotka tyhjättaskuina ovat taipaleensa aloittaneet.
Avioehto on olemassa. Käytettäköön sitä, jos oma omaisuus on niin kallis, ettei puolisolle siitä riitä.
Ahneet lapset ja heidän puolisonsa varsinkin ovat monta kertaa jakamassa lesken omaisuutta suoraan hautajaisista.
Mitä tarkoittaa, ettei leski peri mitään. Mierontiellekö olet leskiraukan ajamassa.

Aviopuoliso kirjoitti:

Käsittääkseni kyllä aviopuoliso perii kaiken, jollei muusta ole kirjallista todistusta.

No tämän kyllä tiesinkin, että Suomessa ei tunneta perintöoikeutta ja siitä sitten tuleekin kovin riitaa.

Pääperiaate on että puolisoiden omaisuus ja varat lasketaan yhteen, leski saa toisen puolen, jos hänellä on enemmän omaisuutta hänen ei siitä tarvitse luopua.
Joten lapset saavat kuolleen omaisuudesta osuutensa. Voidaan jättää pesäksi, mutta siihen kannattaa tehdä yhteiset pelisäännöt.
Ovat varsin kinkkisiä juttuja ja ikävä kyllä haaskalle löytävät myös vieraat, eräällekin leskelle ilmaantui seuraa aivan vietävästi, mutta kun rahoja eivät saaneet, ei kiinnostanut enää tämä leskikään.

Aviopuoliso on pesän osakas siinä kuin lapsetkin, eikä hänellä ole eikä tarvitse antaa valtaa kaikkeen.
Minusta kaikessa elämässä pitäisi lasten ja vanhempien pitää yhtä ja toimia aina hyvässä hengessä.
Leskelle pitää jäädä oikeus elää elämäänsä, mutta ei hänkään saisi saada kaikkea valtaansa.

Myös vanhemmilla on paha tapa suosia jotakin lapsistaan, sekin on täysin väärin. Uskon monesti olevan kyse myös tietämättömyydestä.
Monta pahaa perheriitaa vältetään, kun vanhemmat aina ja kaikessa pitävät lapsiaan ihan tasa-arvoisina, samoin lasten tulee antaa leskekksi jääneen äidin tai isän elää elämäänsä normaalisti.
Sitten on tietenkin erityistapauksia, joissa joko leski tai jokin lapsista on kyukenemätön järkevään ajatteluun ja toimintaan, saattaa jo olla ulosotossa asioita, silloin on ajateltava asioita järkevästi, tietenkin tällekin kuuluu osuutensa. Mutta onko hänestä asioiden hoitajaksi onkin sitten jo eri juttu.

Tässä vain hipaisu asioihin, sillä nämä asiat ovat mutkikkaita ja kuten kirjoitin hyvin paljon on tietämättömyyttä.

Oma tupa, oma lupa kirjoitti:

Mitä tämä siis merkitsee?
Jos on ollut aviossa 50 v. niin onko tosiaan niin, että leskellä ei ole lainkaan omaisuutta, vaan kuollut puoliso omistaa kaiken, eikä leski peri mitään?
Kuka laskee omaisuuden ja sen hankkimisen?
Jokainen hankintako pitäisi olla kirjoissa ja kansissa?
Kyllä omaisuus on yhdessä syntynyt niille, jotka tyhjättaskuina ovat taipaleensa aloittaneet.
Avioehto on olemassa. Käytettäköön sitä, jos oma omaisuus on niin kallis, ettei puolisolle siitä riitä.
Ahneet lapset ja heidän puolisonsa varsinkin ovat monta kertaa jakamassa lesken omaisuutta suoraan hautajaisista.
Mitä tarkoittaa, ettei leski peri mitään. Mierontiellekö olet leskiraukan ajamassa.

Lue lisää

Jos on avioehto niin siinä ptää olla maininta että se on myös voimassa kuolemantpauksessa ja jos sitä ei ole niin silloin puolet on lesken. Yksi asia mitä ei voi edes avioehdolla ohittaa on lesken asumisoikeus siinä asunnossa missä asuvat ja niin edelleen. Sitä ei voi poistaa millään pykälällä koska se on avioliittolaissa ja niin edelleen. Jos ei ole avioehtoa niin lekis perii puoelt omaisuudesta ja toinen puoli on perikunnan.

mummoa kunnioittaen kirjoitti:

Ei kaikki ole aina noin selvää. Meillä 5 sukupolvea asunut samassa rintamamiestalossa. Vaarin kuoltua mummo ei jaksanut pitää huolta isosta omakotitalosta. Mummo sai asunnosta 50% ja lapset toiset 50%. Mummo halus myydä asunnon ja lapsilla ei silloin ollut varaa lunastaa kun suht nuoria ja oma asuntolaina päällä (olis ollut 70 000€ kaikilta kolmelta lapselta lunastusosuus ostaa mummo pihalle).
Näin ollen mummon pyynnöstä laki päättää että asunto myyntiin metsineen, tontteineen, asunto ja tavarat.

Mummolle ei käynyt että lapset olis vienyt kauppaan, olis leikannu nurmikon kesäsin, olis kerännyt marjat, olis haravoinut, olis pilkkonut ja kaatanut puita, olis siivonnut ja käynyt auttamassa. Halus kerrostaloon missä ei tarvinnut miettiä asioita.

2 vuotta sitten mummon kuoltua oli lapset ensimmäisenä jo jakamassa rahoja joita mummolla oli paljon. Perunkirjotuksessa tulikin kaikille yllätyksenä että oli testamentannut rahat sotaveteraaneille.
Kerrostalossa oli vuokralla ja sitä ei paljo jaeta.
Joskus elämä yllättää yllättävillä käänteillä.

Lue lisää

Jos on rintaperillisiä niin ei voi testamentata kuin puolet omaisuudesta mutta jos elinaikana on lahjoittanut rahnasa niin on eri asia ja tämänkaltaisissa tapauksissa pitää testaemntti aina riitauttaa että rintaperilliset saavat osuutensa rahoista ja edes laikiosuuden.

Anna palaa! Kaikki vaan menemään,matkustellen,lomaillen,huonekaluja uusien autoa myös. Minutkin haluttiin periä samalla,olen lapseton,kun äitini kuoli. Silloin jo kysyttiin mökkini kohtaloa. Niinpä olen sen järjestänyt yli oman sukupolveni periytymään. Jos elän ja tilanteet muuttuvat myyn koko mökin ja annan rahat minne lystään.

olet syvältä kirjoitti:

Oot just näitä vittumaisia anoppeja. Tyrmäät lapsenlapsiltasi kaiken ja viet kesän ilot mökillä. Ei jää hieno muisto mummosta lapsille :(

Mummonko se pitää sinun lapseni elättää ja hoivata vai kuuluisiko se ehkä sinulle? Kuka haluaa ehkä ilkeitä,pahatapaisia lapsia kiusakseen mökille? Itse olemme mökkimme hankkineet ja siitä määräämme,ei lapset.

mummeli vm-45 kirjoitti:

Hyvä,itse olen tehnyt ihan samalla lailla,täytin 65 viime vuonna ja jäin eläkkeelle.Myytiin talo ja muutettiin kerrostaloon vanhuudenpäiviä viettämään.Osan talorahoista on jo annettu perilliselle,lopuilla aiotaan matkustella ja pitää hauskaa kun vielä jaksaa.Eipä itsekään ole perintöjä saatu,kaikki on hankittu töissä käymällä.

Lue lisää

Kannattaa tallettaa tarvittavaa vanhuuden ajan hoitoa varten rahansa. Nuoret hankkikoot itse tarvitsemansa.

LiFfe! kirjoitti:

Teit oikein :-)

Kumpa ihmiset nauttisivatkin omaisuudestaan itse ! Itsehän se on hankittu ja pitää siitä muistaa iloita myös.

Miksi pitäisi säästellä muille mökkiä tms ? Näin on, että sukulaiset hankkikoot ja hoitakoot itse omat mökkinsä kamansa.

Lue lisää

Elävältä minutkin jo yritettiin periä,kun olen lapseton. Äitini perunkirjoituksen jälkeen sisareni mainitsi mökkini nimen ja kysyi entäs se? Vaikenin. Paperit olen tehnyt ,ei pääse käsiksi mihinkään jälkeeni jäävään,vaan se siirtyy seuraavalle polvelle.

Niin. Onhan niitä perheitä paljonkin joissa kaikki hoitaminen, huolehtiminen tai ylipäänsä kaikki suhdetoiminta on naisen harteilla. Pojat on poikia, he saavat tehdä tai olla tekemättä ihan mitä huvittaa. Painelevat synnyinkodissa käydessään jo alusta alkaen sohvalle makoilemaan isukin seuraksi ja naisväen väsäämää sapuskaa odottelemaan. Saati sitten siinä vaiheessa kun äitsykkä ei muista missä vessa on tai osaa itse peseytyä. Taitaa pojat kadota kuin pieru saharaan siinä vaiheessa.

Eipä ole mikään ihme jos tällaisessa tapauksessa jotain lupauksia olisi annettukin, sillä välit menevät väkisinkin aika läheisiksi kun toisesta huolehtii loppumetreillä. Eikä välttämättä ole rahallisesti arvokkaista asioista kyse, vaikka harmittaakin, vaan ihan siitä samasta minkä takia biologisetkin lapset ajautuvat yleensä riitoihin jonkun perähikiän hometalon hallinnasta. Vaikkei se miniä biologista sukua oikeasti olekaan. Samaan vaasiin liittyy kaikilla omia muistoja ja se on saatava.

Sääli ettei mummeli hoitanut asioita ajallaan jos jotain halusi antaa. Ehkä ei muisti pelannut kun samoja asioita lupaili ja ylipäänsä luotti että te jälkipolvet hoidatte asioita sovussa. Ja se sopu on tosiaankin varmaan paras, tai ainoa ratkaisu, ei voi mitään.

Eli tapausta tuntematta sanoisin että hieman ikävästi kyllä sanottu MikoPetteri....

Laki on nykyään muuttunut niin, että myös avopuolisot voivat periä toisensa, vaikkei keskinäistä testamenttia olisikaan.

Puolisoa ei voi sulkea pois omaisuutensa perijöistä. Suomen lain mukaan puoliso perii aina 50% omaisuudesta ja lapset loput 50%. Mikäli haluaa testamentilla osoittaa perintöä jollekin voi sitä osoittaa 25%, omaisuudestaan, jolloin lapset perivät toiset 25%, puolison perintöosuus ei tässäkään tapauksessa muutu.

MM kirjoitti:

Laki on nykyään muuttunut niin, että myös avopuolisot voivat periä toisensa, vaikkei keskinäistä testamenttia olisikaan.

Puolisoa ei voi sulkea pois omaisuutensa perijöistä. Suomen lain mukaan puoliso perii aina 50% omaisuudesta ja lapset loput 50%. Mikäli haluaa testamentilla osoittaa perintöä jollekin voi sitä osoittaa 25%, omaisuudestaan, jolloin lapset perivät toiset 25%, puolison perintöosuus ei tässäkään tapauksessa muutu.

Lue lisää

"Suomen lain mukaan puoliso perii aina 50% omaisuudesta ja lapset loput 50%."

Jaa. Mikähän "Suomen laki" mahtaa olla kyseessä?? Joku sinun perseestäsi vääntämä? Nimittäin Perintökaari, joka OIKEASTI Suomessa säätelee sitä kuka perii ja mitä, ei väitettäsi tue.

Jos kuolleella on rintaperillisiä (=lapsia), niin puoliso ei PERI YHTÄÄN MITÄÄN.

Puoliso toki VOI saada tasinkoa, jos on kuollutta puolisoaan köyhempi. Mutta vain silloin. Ja tämä ei tietenkään ole "perimistä" millään tavalla.

Jos aviopuolisoiden omaisuudet ovat yhtä suuret, tai kuollut oli köyhempi, niin puoliso ei todellakaan peri senttiäkään. Kaikki omaisuus menee lapsille.

Puoliso perii ainostaan, jos kuolleella ei ole lapsia ollenkaan, eikä hän ole tehnyt testamenttia.

Tämä kummallinen ja 100 % väärä käsitys jostain mystisestä puolison oikeudesta perintöön on hämmästyttävän yleinen!

MM kirjoitti:

Laki on nykyään muuttunut niin, että myös avopuolisot voivat periä toisensa, vaikkei keskinäistä testamenttia olisikaan.

Puolisoa ei voi sulkea pois omaisuutensa perijöistä. Suomen lain mukaan puoliso perii aina 50% omaisuudesta ja lapset loput 50%. Mikäli haluaa testamentilla osoittaa perintöä jollekin voi sitä osoittaa 25%, omaisuudestaan, jolloin lapset perivät toiset 25%, puolison perintöosuus ei tässäkään tapauksessa muutu.

Lue lisää

Ei se nyt ihan noin mene :-)
Lapsilla on aina se oikeus 50% pesästä ja sitä ei voi testamentilla supistaa 25% osuuteen.

Jos testamentilla joku näin tekee niin aivan varma on, että lapset nostaessaan tästä metakan ja vaatimalla sen 25% osuudestaan sen saavat.

joo50%ainakuuluumuks kirjoitti:

Ei se nyt ihan noin mene :-)
Lapsilla on aina se oikeus 50% pesästä ja sitä ei voi testamentilla supistaa 25% osuuteen.

Jos testamentilla joku näin tekee niin aivan varma on, että lapset nostaessaan tästä metakan ja vaatimalla sen 25% osuudestaan sen saavat.

Lue lisää

Lapsille kuuluu lakiosa, ei välttämättä 50%

Aivan roskaa!!! kirjoitti:

"Suomen lain mukaan puoliso perii aina 50% omaisuudesta ja lapset loput 50%."

Jaa. Mikähän "Suomen laki" mahtaa olla kyseessä?? Joku sinun perseestäsi vääntämä? Nimittäin Perintökaari, joka OIKEASTI Suomessa säätelee sitä kuka perii ja mitä, ei väitettäsi tue.

Jos kuolleella on rintaperillisiä (=lapsia), niin puoliso ei PERI YHTÄÄN MITÄÄN.

Puoliso toki VOI saada tasinkoa, jos on kuollutta puolisoaan köyhempi. Mutta vain silloin. Ja tämä ei tietenkään ole "perimistä" millään tavalla.

Jos aviopuolisoiden omaisuudet ovat yhtä suuret, tai kuollut oli köyhempi, niin puoliso ei todellakaan peri senttiäkään. Kaikki omaisuus menee lapsille.

Puoliso perii ainostaan, jos kuolleella ei ole lapsia ollenkaan, eikä hän ole tehnyt testamenttia.

Tämä kummallinen ja 100 % väärä käsitys jostain mystisestä puolison oikeudesta perintöön on hämmästyttävän yleinen!

Lue lisää

Niin puolisohan ei tosissaan peri mitään ja tässä olet täysin oikeassa ja perillisiä ovat siis lapset, eli juurikin näin.

Mutta selvähän se on että kun omaisuus on 100% josta sitten ilman avioehtoja tai muita puolisolle kuuluu se 50% niin lapset sitten perii sen lopun eli 50%.

Eli suomeksi sanottuna kuolinpesän omaisuus 100%, josta kuolleen aviopuoliso pitää sen oman puolikkaansa 50% ja lapset perii lopusta 50% sen oman osansa jakaen.

lakiosaton kirjoitti:

Lapsille kuuluu lakiosa, ei välttämättä 50%

Väärin, 100% kuolinpesän omaisuudesta menee aina 50% lapsille ja leskelle jää hänen puolikas pesästä eli 50% ja leskihän ei ole perijä vaan lapset ovat perijöitä.

Testamentilla kun on erittäin vaikea ohittaa lapsille kuuluuvaa 50% osuutta pesästä ja jos olet toista mieltä niin heitä tästä vaikka joku oikea tapaus jossa näin olisi tehty (uskon vasta sitten kun oikealla tapauksella näytät tuon väittämäsi toteen).

joo50%ainalpasille kirjoitti:

Väärin, 100% kuolinpesän omaisuudesta menee aina 50% lapsille ja leskelle jää hänen puolikas pesästä eli 50% ja leskihän ei ole perijä vaan lapset ovat perijöitä.

Testamentilla kun on erittäin vaikea ohittaa lapsille kuuluuvaa 50% osuutta pesästä ja jos olet toista mieltä niin heitä tästä vaikka joku oikea tapaus jossa näin olisi tehty (uskon vasta sitten kun oikealla tapauksella näytät tuon väittämäsi toteen).

Lue lisää

Lakiosa on puolet siitä mitä rintaperillinen muuten perisi.

Otetaan yksinkertaisuuden vuoksi helppo esimerkki, jossa puolisoiden omaisuudet ovat hieman eri suuruiset.

Aviopari, yksi lapsi. Vaimon omaisuus 120, miehen omaisuus sata. Vaimo kuolee. Mies saa avio-oikeuden nojalla puolet yhteisestä pesästä, eli 110 (120 100 / 2). Toinen 110 menee lapselle.

Sama aviopari. Sama omaisuus. Vaimo on tehnyt testamentin jossa testamenttaa koko omaisuutensa miehelleen. Vaimo kuolee. Mies saa avio-oikeuden nojalla puolet yhteisestä pesästä, eli 110. Lapsi, joka ilman testamenttia perisi 110, vaatii lakiosaansa. Se on puolet siitä, mitä hän saisi ilman testamenttia. Lapsi saa siis 55.

Toisen 55 perii aviomies (ja tässä vaiheessa todellakin puhutaan PERIMISESTÄ, koska testamentti on olemassa).

Eli loppujen lopuksi miehen osuudeksi tulee 165 ja lapsen osuudeksi 55.

Nämä kaikki säännöt löytyvät aivan helposti Perintökaaresta, mm. lakiosan suuruus.

MM kirjoitti:

Laki on nykyään muuttunut niin, että myös avopuolisot voivat periä toisensa, vaikkei keskinäistä testamenttia olisikaan.

Puolisoa ei voi sulkea pois omaisuutensa perijöistä. Suomen lain mukaan puoliso perii aina 50% omaisuudesta ja lapset loput 50%. Mikäli haluaa testamentilla osoittaa perintöä jollekin voi sitä osoittaa 25%, omaisuudestaan, jolloin lapset perivät toiset 25%, puolison perintöosuus ei tässäkään tapauksessa muutu.

Lue lisää

"Laki on nykyään muuttunut niin, että myös avopuolisot voivat periä toisensa, vaikkei keskinäistä testamenttia olisikaan"

Väitteesi ei pidä paikkaansa. Avopuolisot eivät edelleenkään peri ilman testamenttia. Mitä tulee aviopuolison perimisoikeutta koskevaan väitteeseesi, nimim. Aivan roskaa!!! oli jo sitä oikein kommentoinut.

Aivan roskaa!!! kirjoitti:

"Suomen lain mukaan puoliso perii aina 50% omaisuudesta ja lapset loput 50%."

Jaa. Mikähän "Suomen laki" mahtaa olla kyseessä?? Joku sinun perseestäsi vääntämä? Nimittäin Perintökaari, joka OIKEASTI Suomessa säätelee sitä kuka perii ja mitä, ei väitettäsi tue.

Jos kuolleella on rintaperillisiä (=lapsia), niin puoliso ei PERI YHTÄÄN MITÄÄN.

Puoliso toki VOI saada tasinkoa, jos on kuollutta puolisoaan köyhempi. Mutta vain silloin. Ja tämä ei tietenkään ole "perimistä" millään tavalla.

Jos aviopuolisoiden omaisuudet ovat yhtä suuret, tai kuollut oli köyhempi, niin puoliso ei todellakaan peri senttiäkään. Kaikki omaisuus menee lapsille.

Puoliso perii ainostaan, jos kuolleella ei ole lapsia ollenkaan, eikä hän ole tehnyt testamenttia.

Tämä kummallinen ja 100 % väärä käsitys jostain mystisestä puolison oikeudesta perintöön on hämmästyttävän yleinen!

Lue lisää

Vai roskaa kyllä puoliso saa pitää omaisuuden ei kuulu
lapsille niin ei mitään ja jos ei ole mitä jakaa sillä leski saa
asua omistamassaan asunnossa, siis ei peri vaan kuuluu hänelle.
kun yhdessä ovat sen hankkineet, ahneet lapset jos himoitsette lesken omaisuutta ja varsinkin naispuoliset hävetkää.toivoisin
että kaikki vanhukset käyttäisi elinaikanaan hankkimansa omaisuuden omaan hyvinvointiin.

Aivan roskaa!!! kirjoitti:

"Suomen lain mukaan puoliso perii aina 50% omaisuudesta ja lapset loput 50%."

Jaa. Mikähän "Suomen laki" mahtaa olla kyseessä?? Joku sinun perseestäsi vääntämä? Nimittäin Perintökaari, joka OIKEASTI Suomessa säätelee sitä kuka perii ja mitä, ei väitettäsi tue.

Jos kuolleella on rintaperillisiä (=lapsia), niin puoliso ei PERI YHTÄÄN MITÄÄN.

Puoliso toki VOI saada tasinkoa, jos on kuollutta puolisoaan köyhempi. Mutta vain silloin. Ja tämä ei tietenkään ole "perimistä" millään tavalla.

Jos aviopuolisoiden omaisuudet ovat yhtä suuret, tai kuollut oli köyhempi, niin puoliso ei todellakaan peri senttiäkään. Kaikki omaisuus menee lapsille.

Puoliso perii ainostaan, jos kuolleella ei ole lapsia ollenkaan, eikä hän ole tehnyt testamenttia.

Tämä kummallinen ja 100 % väärä käsitys jostain mystisestä puolison oikeudesta perintöön on hämmästyttävän yleinen!

Lue lisää

Miten puoliso perii jotain joka hänellä on jo eläessään siis oma osuutensa. On pahasti kukkia hatussa.

Lapsenlapsillehan se menisi. Miniällä olisi vain hallintaoikeus alle 18-vuotiaiden lastensa perimään omaisuuteen (jonka kyllä voi käsittääkseni testamentilla muuttaa). Jos lapsia ei tästä pojan ja miniän liitosta olisi syntynyt, ja miniä olisi leski, menisi perintöosuus muiden anopin lasten jaettavaksi, ei miniälle.

ML kirjoitti:

Lapsenlapsillehan se menisi. Miniällä olisi vain hallintaoikeus alle 18-vuotiaiden lastensa perimään omaisuuteen (jonka kyllä voi käsittääkseni testamentilla muuttaa). Jos lapsia ei tästä pojan ja miniän liitosta olisi syntynyt, ja miniä olisi leski, menisi perintöosuus muiden anopin lasten jaettavaksi, ei miniälle.

Lue lisää

"Miniällä olisi vain hallintaoikeus alle 18-vuotiaiden lastensa perimään omaisuuteen"
Hallintaoikeudella jota perintökaari tarkoittaa (käyttää ja nauttia tuotosta) ei tule miniälle missään tilanteessa.
Alaikäinen hallitsee varallisuuttaan ja holhoaja auttaa tässä tehtävässä.
Alaikäinen saa tuoton ja käyttöoikeuden, ei miniä.

Miniä ei peri.
Poika perii ja hänen jälkeensä lapset.
Kannattaa ottaa lakimies apuun.

Itäsuunta kirjoitti:

Miniä ei peri.
Poika perii ja hänen jälkeensä lapset.
Kannattaa ottaa lakimies apuun.

Siis ei tietenkään miniä virallisesti peri. Mutta avioeron sattuessa miniä ottaa myös peritystä omaisuudesta puolet, mikäli ei ole avioehtoa, eikä perinnön osaa suojattu testamentilla.

Ja vielä liittyen yhteen edelliseen kommenttiin, etteikö anoppia perisi kuolleen pojan leski (eli miniä), vaan että kaikki menisi lapsenlapsille, niin pitää kyllä paikkansa, jos lapsia on. Jos lapsia ei ole, niin anopin kuollessa yksi perillisistä on kuollut poika, jonka taas perii leski, eli kyllä lakiosa siinä tapauksessa menee miniälle.

38 kirjoitti:

Siis ei tietenkään miniä virallisesti peri. Mutta avioeron sattuessa miniä ottaa myös peritystä omaisuudesta puolet, mikäli ei ole avioehtoa, eikä perinnön osaa suojattu testamentilla.

Ja vielä liittyen yhteen edelliseen kommenttiin, etteikö anoppia perisi kuolleen pojan leski (eli miniä), vaan että kaikki menisi lapsenlapsille, niin pitää kyllä paikkansa, jos lapsia on. Jos lapsia ei ole, niin anopin kuollessa yksi perillisistä on kuollut poika, jonka taas perii leski, eli kyllä lakiosa siinä tapauksessa menee miniälle.

Lue lisää

"Jos lapsia ei ole, niin anopin kuollessa yksi perillisistä on kuollut poika, jonka taas perii leski, eli kyllä lakiosa siinä tapauksessa menee miniälle. "

Ei kuollut peri yhtään mitään. Kuolleen sijaantuloperillisiä ovat hänen lapsensa, eivät ketkään muut, eikä todellakaan leski!!

Jos lapsia ei ole, niin kuolleen pojan osuus menee hänen sisaruksilleen.

Tämä ketju on kyllä ollut aika karmaisevaa luettavaa; ei ihme että Suomessa on niin paljon perintöriitoja kun tietämys aivan perusasioista on täysin perseestä!

minun ex-anoppini saa viedä omaisuutensa vaikka hautaan kunhan pysyy poissa minun läheltäni.Ahne,tekopyhä ylipainoinen iljetys koko ämmä.

38 kirjoitti:

Siis ei tietenkään miniä virallisesti peri. Mutta avioeron sattuessa miniä ottaa myös peritystä omaisuudesta puolet, mikäli ei ole avioehtoa, eikä perinnön osaa suojattu testamentilla.

Ja vielä liittyen yhteen edelliseen kommenttiin, etteikö anoppia perisi kuolleen pojan leski (eli miniä), vaan että kaikki menisi lapsenlapsille, niin pitää kyllä paikkansa, jos lapsia on. Jos lapsia ei ole, niin anopin kuollessa yksi perillisistä on kuollut poika, jonka taas perii leski, eli kyllä lakiosa siinä tapauksessa menee miniälle.

Lue lisää

Lapsi perii, ja jos on alaikäinen, määrätään hänelle holhooja,joka varjelee lapsen omaisuutta. Ei siihen pääse leski kiinni.

Ei kuollut lapseton poika peri mitään. Lapsettoman ihmisen perii hänen vanhempansa. Jos vanhempia ei ole, perillisiä ovat sisarukset. Mutta kuollut ei kuoltuaan enää peri mitään.

Jakamattomasta pesästä EI saa kukaan hakea yhtään mitään, ei mitään!

pes.hoitaja kirjoitti:

Jakamattomasta pesästä EI saa kukaan hakea yhtään mitään, ei mitään!

Milläs sen estät? Ihan konkreettisesti siis.

No onko järkeä katkaista välit jonkun mattorullan takia? Meillä meni jako niin että työnnettiin jokaisen auto tavaraa täyteen, että saatiin siivottua asunto myyntikuntoon. Paljon taisi lastit keventyä jo matkan aikana tienvarren roskiksiin.

Ole iloinen, että siivoavat pesän, etkä joudu ottamaan komeroihisi mattorullia.
Harvassa huushollissa lopultakaan on kallisarvoista omaisuutta. Jos on, ne on oltava perunkirjoituksessa ja perintöverot maksettava.

Juu. Jos teet minun tahtoni mukaan, niin astiasto on sinun?

Lupasiko oikeasti, vai puhuiko vain lämpimikseen? Itsellä on sellainen kokemus, että edesmennyt vanhempi puhui maiden antamisesta lapsenlapsille. Perinnönjaon jälkeen sitten sain kuulla, eli olisi maat kuuluneet sisaren lapsille. Ongelmana vain on, että jotkut puhuvat muutenkin vähän mitä sattuu eikä sen mukaan voi kyllä aina toimia.

Lapset osaavat olla todella röyhkeitä. Ruskeakielinen lipominen on vastenmielistä seurattavaa.

Niinpä. Vanhaa taloustavaraa on kirpparit pullollaan, jos ei uusi kelpaa. En ymmärrä näitä mummon silmälasien kyttääjiä ollenkaan.

Puheet ovat puheita eivätkä päde, toisin kuin esim. kirjallisesti määritellyt (ja niistä maksettavat verot) on maksettu.

Olen ollut samassa tilanteessa ja päätynyt siihen, että pystyn elämään ilman
ent. anoppini tavaroitakin.

Mieheni peri - rintaperillisenä - osan myös niistä tavaroista, joiista olin kiinnostunut.

Miniä ei perintöoikeuden mukaisesti sinänsä peri yhtään mitään.

Jos anoppi auttaa miniää lastenhoidossa, niin miten se pitäisi ilmaista paperilla? Työsuhde?

Ennen kuin se muisti menee, niin nauttikaa mummit ja papat elämästä! Elämä on kuin vr.. Jos sen antaa olla;)

Ompas sinulla huumorit VITUN PASKPÄINEN STADILAISHOMO.

HAISTA SINÄ vanhantavarankauppoja SUOLTAVA TEINIHYMIÖPASKA PITKÄ PASKA, HUEHUEUHEEHHAHAAHAHHAAHAHAHHAHAH!

Voisikohan perinnöstään olla mahdollista luopua? Kannattaisi kysyä asianajajalta jos oikeasti olet tuota mieltä. Sitä, kenelle omaisuus tälläisessä tapauksessa menisi, en tiedä? Valtiolle vai kaukaisemmille perillisille (isäsi sisarukset jne) joilla ei normaalisti perintöoikeutta olisi.. Toisaalta perinnölle voi olla halukkaita ottajia/ostajia suvussa vaikka sen perisitkin, eli sillä keinolla siitä olisi mahdollisuus eroon päästä. Tai sitten yksinkertaisesti myymällä se perinnön jälkeen eteenpäin (ainahan tontilla jonkunlainen arvo on, vaikka talo olisikin ns. purkukuntoinen)..

... kirjoitti:

Voisikohan perinnöstään olla mahdollista luopua? Kannattaisi kysyä asianajajalta jos oikeasti olet tuota mieltä. Sitä, kenelle omaisuus tälläisessä tapauksessa menisi, en tiedä? Valtiolle vai kaukaisemmille perillisille (isäsi sisarukset jne) joilla ei normaalisti perintöoikeutta olisi.. Toisaalta perinnölle voi olla halukkaita ottajia/ostajia suvussa vaikka sen perisitkin, eli sillä keinolla siitä olisi mahdollisuus eroon päästä. Tai sitten yksinkertaisesti myymällä se perinnön jälkeen eteenpäin (ainahan tontilla jonkunlainen arvo on, vaikka talo olisikin ns. purkukuntoinen)..

Lue lisää

Mutta eikö kuitenkin aina pidä maksaa perintövero? Kun en kuitenkaan sellaista viitsisi maksaa sellaisesta millä ei ole arvoa (talo on todella huonossa kunnossa, varmaan asuin kelvoton jos joku sen tarkastaisi ja täynnä kaikenlaista rojua...)

Verottaja tulee pieni PENIS kädessä luoksesi, ja verottaa sua siitä talosta.

Voisiko Verottajan muurata peruskiveen ja talon myydä Venäjälle? Pääsisi kahdesta lahosta yliaikaisesta paskasta eroon kerrarlla, eh ja heh

ei kiitos... kirjoitti:

Mutta eikö kuitenkin aina pidä maksaa perintövero? Kun en kuitenkaan sellaista viitsisi maksaa sellaisesta millä ei ole arvoa (talo on todella huonossa kunnossa, varmaan asuin kelvoton jos joku sen tarkastaisi ja täynnä kaikenlaista rojua...)

Lue lisää

Jos luovut perinnöstä niin et sinä tietenkään mitään perintöveroa silloin joudu maksamaan.

Pese kätesi koko roskasta ja anna jonkun muun hoitaa, jos ei sinua kiinnosta.

Ei voi. Lakien mukaan perintö menee rintaperillisille ja seuraavaksi perintöjärjestyksessä näiden lapsille. Piste. Mikäs mustalainen *anteeksi, mutta tulee laiton hevoskauppa mieleen, vitsi ja sori toiv. ei loukkaa, eli ei mulla mitään romaneja vastaan* tai huijari sinä olet, jos olet kärkkymässä jonkun sulle sukua edes omaamattoman tavaroita? Ja kenen imbesillin aloitus tuo on? Ei edes lakia koskevalla palstalla se, eli ei ole mielestäni asiallinen keskustelun avaus, vaikka tää sairaspäiden nörttien saitti sitä ilmeisesti oikein mainostaakin, että siksi minäkin tulin tälle keskustelupalstalle etusivun kautta...

Itse olen ajatellut, että ehkä muutan tietokoneineni; mikäli jos muut asiasta määräävät vain antavat luvan, mun yhdenkin erittäin iäkkään dementtisen tuntemano luokse hetkeksi ihan asumaan, koska siellä käy eräs entinen koulukiusaajani hoitamassa vanhusta, joka on minun mielestäni epäiellyttävän uteliaan ja ilkeämielisen uteliaan oloinen ja jota en misään määrin haljuaisi millään tavalla sidoksiin kanssani edes viidennettä kautta ja joka irvistelee minulle moikkaamisen sijaan, jos ja vaikka kun erittäin harvinaisesti kyseisellä paikkakunnalla käydessäni edes törmään kyseiseen, enkä edes ole keskustellut tyypin kanssa koskaan aikuisiälläni tarkemmin, eli en tunne...

Kuule sitä ei lahjoitella yhtään mitään. Vedä perunanenäsi solmuun jumikallo,jos sua kiiinnostaaa kenenkään sulle kuulumattomin omaisuudet! Vedä oikein solmuun se ruma rivari-nenäsi*vitsi*! Hyvä kyllä, jos tossa keskusteun avauksen tapauksessa se pitää paikkansa, ettei menehtynyt anoppi olisi lahjoittanut tyhmeliini- poikansa opportunisti- typerysminiälle mitään! Noita paskakaläjä- kasvatettuja, joille ainoastaan raha on muka menestyksen mittari.. Toisille se on koulutus ja rehellisyys.

Minkälaisena pappina toimit sen kymmenen vuotta????
Uskosi tai "uskosi" sinut vapauttakoot katkeruudestasi. Pappina osaisit sen tien ainakin teoriassa.
Anteeksiannnosta äidillesi, äitisi ymmärtäminen, mallisen mammonan alttarin turhuus ja Jumalaan turvaaminen...niistä puhukoon sinulle simpäsi ääni.

Aviopuolisoilla kaikki omaisuus on yhteistä, riippumatta kumman nimissä omaisuutta on. Ilman avioehtoa kaikki on yhteistä. Kuolessa jäljelle jäävän omaisuus on puolet omaisuudesta ja lapsille puolet.

laki on laki kirjoitti:

Aviopuolisoilla kaikki omaisuus on yhteistä, riippumatta kumman nimissä omaisuutta on. Ilman avioehtoa kaikki on yhteistä. Kuolessa jäljelle jäävän omaisuus on puolet omaisuudesta ja lapsille puolet.

Lue lisää

Ei se nyt ihan noinkaan ole. Puolisot omistavat kumpikin oman omaisuutensa itse myös avioliitossa; omaisuudesta ei siis tule "yhteistä". Sillä, kenen nimissä omaisuus on, on siis merkitystä. Avioliiton kestäessä kumpikin siis vapaasti hallinnoi omaa omaisuuttaan, kuitenkin tietyin rajoituksin (puolisoiden yhteisenä kotina toimivaa kiinteistöä tai asuntoa ei saa myydä ilman toisen suostumusta, vaikka toinen puoliso omistaisikin sen yksin).

Myöskään perinnönjako ei mitenkään välttämättä mene noin kuten sanoit.

Jos on vaikkapa vaimo, jonka omaisuus on 500 000. Miehen omaisuus on 100 000. Mies kuolee. Yhteenlaskettu omaisuus 600 000, josta vaimon laskennallinen osuus puolet, eli 300 000.

Vaimon ei kuitenkaan tarvitse antaa omasta omaisuudestaan tasinkoa miehensä perillisille. Eli hän voi vapaasti pitää tuon oman omaisuutensa, 500 000. Miehen perilliset saavat siis ainoastaan 100 000.

Toki, jos vaimo haluaa, hän voi päättää maksaa tasinkoa miehensä perillisille. Silloin vaimon osuudeksi tulee 300 000 ja lasten 300 000.

Aloittajaa mitenkään haukkumatta totean vain, että jokaisen pitäisi tietää ettei suullisilla lupauksilla ole mitään merkitystä kun tulee perinnönjaon aika. Silloin edetään lakipykälien mukaan myös lähisukulaisten kesken, katsotaan onko virallisesti todistettua testamenttia eikä ruveta muistelemaan mitä lupauksia kukin on saanut.

Suullisissa lupauksissa on monenlaista ongelmaa: muistaako saaja asian oikein, onko hän ymmärtänyt lupauksen oikein, onko vainaja ollut kuinka tosissaan luvatessaan, onko kenties muuttanut mieltään sen jälkeen, tai onko ehkä luvannut samoja esineitä usealle. Ja toki sekin, puhuuko lahjaa haluava totta... Parempi siis, ettei niitä menneitä puheita ruveta edes muistelemaan.

pykälien mukaan kirjoitti:

Aloittajaa mitenkään haukkumatta totean vain, että jokaisen pitäisi tietää ettei suullisilla lupauksilla ole mitään merkitystä kun tulee perinnönjaon aika. Silloin edetään lakipykälien mukaan myös lähisukulaisten kesken, katsotaan onko virallisesti todistettua testamenttia eikä ruveta muistelemaan mitä lupauksia kukin on saanut.

Suullisissa lupauksissa on monenlaista ongelmaa: muistaako saaja asian oikein, onko hän ymmärtänyt lupauksen oikein, onko vainaja ollut kuinka tosissaan luvatessaan, onko kenties muuttanut mieltään sen jälkeen, tai onko ehkä luvannut samoja esineitä usealle. Ja toki sekin, puhuuko lahjaa haluava totta... Parempi siis, ettei niitä menneitä puheita ruveta edes muistelemaan.

Lue lisää

nim.pykälien mukaan, niinhän se pitäs mennä,ei ihmisten "hyvyyteen"ole luottamista, mitä tulee perinnönjakoon. On tilanteita myös, että joku lapsista tai miniöistä on hoitanut vanhukset hautaan, ja ovat säästäneet näin rahojaan itseasiassa kaikille perillisille. Kun sitten koittaa perinnönjaon aika näitä asioita ei enää muisteta,eikä sitä valtavaa työmäärää mitä joku omainen on tehnyt, ihan rakkaudestaan vanhempiinsa. Elikä kaikki paperille hyvissä ajoin.

Pitää aina jättää omaan arvoonsa mummun lupaukset, että tuon sitten saat kun kuolen.
Jos haluaa antaa lahjan, antakoon nyt eläessään, kuoltuaan kukaan ei lahjoita mitään kenellekään, ja on pelkkää riidankylvöä mennä sanomaan, että tuon mummu mulle lupasi. Joku toinen sanoo saman, ja kolmaskin. Mummuilla on tuollainen taipumus, että lahjoittelevat kuolemansa jälkeen tavaroitaan ympäriinsä.

Omalla kohdallani olen tehnyt sen, että olen liimaillut taulujen selkäpuolelle nimiä, ja astioiden pohjiin myös tarralappuja, koska tiedän, mikä perillisiä viehättää. En kuitenkaan rupea niitä eläissäni jakelemaan, olisi kovin autiota elää tyhjässä lukaalissa.
Jos silti riitaantuvat, en sille mitään voi.