Onko kenelläkään muulla tunnetta siitä, että koko parisuhde ja edes siihen pääseminen on liian vaikeaa. Siis vaikka tulisi mahdollisuuskin ja kenties löytäisi jonkun kiinnostavan ihmisen, niin ei tiedä, että haluaisiko sittenkään.
Tuntuu jotenkin raskaalta ajatukselta, kuinka vainoharhainen näin naisena pitäisi miesten suhteen olla. Pitää pelätä, että haluaako mies vain seksiä (ja tämä myös pitkän seurustelun jälkeen) Pitää pelätä, että jättääkö mies jonkun kauniimman ja/tai nuoremman tai parempiluonteisen takia. Mitään et saa uskoa, mitä mies sanoo, ei hän kuitenkaan tarkoita sitä. Kaikkea pitää epäillä ja pelätä. Koskaan et voi luottaa mihinkään, et ainakaan siihen että mies oikeasti olisi tosissaan ja hänellä voisi olla tunteita sinua kohtaan. Kaikki pitää testata ja kaikkea pitää epäillä. Ja kaikkein vähiten kannattaa luottaa siihen, että se hyvältä ja kunnolliselta mieheltä vaikuttava on oikeasti sitä. Ne kuulemma vasta kieroja tyyppejä ovatkin. Sinne kunnollisen pinnan alle kuitenkin kätkeytyy joku väkivallakko tai joka helman perässä juokseva sarjapettäjä.
En vaan jaksa. Menee liian vaikeaksi.
Tuntuu jotenkin raskaalta ajatukselta, kuinka vainoharhainen näin naisena pitäisi miesten suhteen olla. Pitää pelätä, että haluaako mies vain seksiä (ja tämä myös pitkän seurustelun jälkeen) Pitää pelätä, että jättääkö mies jonkun kauniimman ja/tai nuoremman tai parempiluonteisen takia. Mitään et saa uskoa, mitä mies sanoo, ei hän kuitenkaan tarkoita sitä. Kaikkea pitää epäillä ja pelätä. Koskaan et voi luottaa mihinkään, et ainakaan siihen että mies oikeasti olisi tosissaan ja hänellä voisi olla tunteita sinua kohtaan. Kaikki pitää testata ja kaikkea pitää epäillä. Ja kaikkein vähiten kannattaa luottaa siihen, että se hyvältä ja kunnolliselta mieheltä vaikuttava on oikeasti sitä. Ne kuulemma vasta kieroja tyyppejä ovatkin. Sinne kunnollisen pinnan alle kuitenkin kätkeytyy joku väkivallakko tai joka helman perässä juokseva sarjapettäjä.
En vaan jaksa. Menee liian vaikeaksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Monenko miehen käyttämä sitten olet? minkä näköinen ja ikäinen olet?
Mitäpä se sinua liikuttaa. ATM nörtti liimatukka tiedonjanoonsa ihan pakahtuu?
Pelätä saa jos pelottaa mutta ei se ota jos ei annakkaan.
Itse sain takkiini molemmista parisuhteistani ja meni aikaa ennen kuin pystyin taas ajattelemaan, että ehkä miehissä sittenkin on joku johon voin vielä luottaa ja joka rakastaisi minua omana itsenäni.
Nyt olen taas ottanut askeleita erästä ihanaa miestä kohden ja toki, mietin toisinaan että entä jos saan taas takkiini? Meninkö ihastumaan taas liian helposti tms.. Mutta koska todella pidän tästä miehestä ja haluan ottaa selvää voisiko meillä olla tulevaisuutta niin minun täytyy ottaa riski ja hyvästellä pelkoni.
Joo, pahuus kyllä aina on löytynyt kaikkialta kaikista mahdollisista muodoista. Mutta sen kanssa pitää vaan oppia elämään! Parempi vaan toisaalta ettei edes ajattele koko asiaa. Voihan sitä alussa ihan vaan tutustua kaveripohjaltakin, jos varsinkin oikein pelkää tutustua ja luottaa muihin miehiin, niin voisit ruveta tekemään samaa kuin mitä eräs naispuolinen kaverinikin, jolla ollut kanssa ties mitä ikäviä pettymyksiä jätkistään. Eli tutustua ihan ekana kaverimielessä joku puolivuotta ja sitten vasta suhde aloittaa, jos juttu sitten toimisi. Siinä mielessä kyllä minusta aika huono idea, jos heti aikaisemmassa vaiheessa ihastunut ja sitten myöhemmin se onkin jo mennyt ohi :D No joo... toisaalta sinänsä aika ymmärrettävää tapaukselta, jolla niin paljon yllättäviä ikäviä paljastuksia moneen otteeseen.
Sitten toisaalta mitä kanssa useasti kuullut, kuinka jollain eräällä elämänsä aikana useatkin suhteensa ollut ollut ikävän paskoja ynm, mutta sitten lopulta myöhemmin niiden monien läpikäytyjen paskojen jälkeen on ollutkin luvassa myöhemmin se uskomaton poikkeustapaus :)
Riski on olemassa hautaan asti ja sen jälkeen ei ole mitään riskeerattavaa. Joko ne hyväksyy ja uskaltaa silti tai karkoittaa toiset ennemmin tai myöhemmin läheltään. Rohkeankaan ei silti tarvitse olla sinisilmäinen.
Ei parisuhteeseen meno vaikeaa ole. Se vaan että löytää oikean ihmisen niin kaikki kolahtaa paikoilleen. Jos pitkä väli edellisestä seurustelusta voi olla pientä nykimistä aluksi. Kyllä se siitä kuitenkin. Jos molemmilla sama tavote. Ei pidä liikoja miettiä.
Olen sitä mieltä tämä johtuu kaikesta sinkkuhöpinästä jota tulee telkkarisarjoista, lehdistä ja netistä. Vai keksiikö joku paremman syyn?
Onneksi olkoon ap: olet luokkaa mölönpölömaximus.
Miksi haukut aloittajaa? Minusta hänen aloituksensa oli mielenkiintoinen. Etkö itse koe että nykyään on hankalaa päästä suhteen alkuvaiheesta varsinaiseen suhteeseen?
Tarkoitin kärjistämistä ja vainoharhaista asennetta.
Vainoharhaisuus on realismia nykyään kun niin moni on sairaita satunnaisseksin harrastajia ja huijaavia hyväksikäyttäjiä. Niitä on sekä miehissä että naisissa. Sellaisia ihmisiä pidetään nykyään jotenkin arvostettavina, kun tv ja nettikin pursuavat samaa sinkkuhöpöhöpö ajattelua.
Pääsisipä joskus edes siihen alkuvaiheeseen. Jo pelkkä treffeille pääsy on mahdotonta.
Ei se vaikeaa ole vaan tulee mukavuudenhaluiseksi eikä haluakkaan seurustelua vaan elää omaa elämää. Ei tarvitse ottaa toista huomioon eikä jakaa mitään. Olen ihminen joka on alkanut nauttia yksinasumisesta tai sitten olen irtaantunut läheisriippuvuudesta. En ole koukussa kehenkään enkä mihinkään.