Olin pitkään ns. yksiavioinen, mutta sitten annoin pikkusormen ja koko käsihän siinä meni. Ensimmäinen salasuhteeni kesti 9 kk. Se oli raastavaa. Ei siksi, että olisi ollut huono omatunto, vaan siksi, että kaiken aikaa tiesin, että suhde päättyy jonakin päivänä. En koskaan luvannut itseäni kokonaan, eikä vaatimusta esitetty. Olosuhteet ajoivat meidät erilleen.
Tuon suhteen jälkeen minulla on ollut useita vastaavia. Ja aina samalla periaatteella. Olen tehnyt tytölle selväksi, että hän saa minut määräämättömäksi ajaksi, mutta ei loppuelämäkseen. Että ymmärtääkö hän, että kaiken mahdollisen ihanan jälkeen sattuu. Ja kun vastaus on ollut myöntävä, niin ollaan heittäydytty nauttimaan hetkistä.
Sattuuko suhteitten päättyminen minuun? Kyllä, olen aina ollut rikki niiden jälkeen. Oliko viimeisin salasuhde viimeinen? Mistä sen tietää? Voi olla, että on. Voi olla ettei. Toistaiseksi olen onnistunut luovimaan avioliitossani, koska vaimoni ja minun suhde on ainutlaatuinen. Jos se päättyy, niin senkin kanssa on sitten vain elettävä.
Tiedän, että olen rikkonut sydämiä. Kyse on ollut kuitenkin ihmisten välisistä vapaaehtoisista jutuista, joissa molemmat osapuolet ovat tienneet, mihin ovat ryhtyneet. Ovat antaneet intohimoiselle rakkaudelle hetken tilaa elämässään. Tehneet elämää suurempia asioita. Ja ovat rikkaampia myöhemmin, vaikkakin hetkellisesti myös rikkonaisempia.
Suhteet eivät ole olleet pelkkää seksiä vaan kokonaisvaltaisia. Yhdessä oleminen on ollut upeaa syvällisine keskusteluineen ja hullutteluineen. Aloite eroihin on aina tullut toiselta osapuolelta - luonnollisesti - koska jossakin vaiheessa nainen kuitenkin alkaa pohtimaan suhteen tulevaisuuttomuutta ja ryhtyy ajattelemaan tunteitten sijasta järjellä. Naiset ovat paljon miehiä parempia siinä. Olen sen sisäistänyt ja senpä takia tyydynkin odottamaan naisen päätöstä, johon sitten on myös tyytyminen, koska se on syntynyt pitkällisen ahdistavan vaiheen jälkeen. Normiaika salasuhteilleni tuntuu olevan puolesta vuodesta vuoteen. Eikö se olekin se aika, jolloin suhteet muutenkin ovat parhaimmillaan? :)
Elämäni olisi helpompaa, ( mutta köyhempää) jos en olisi näin helposti ihastuva, ja jos minuun ei olisi niin helppo ihastua. En tiedä, mikä minussa vetoaa, mutta jokin se on, koska naiseni ovat olleet järjestään minua reilusti nuorempia, kauniita ja sellaisia, jotka saisivat kenet vaan. Sitä paitsi he ovat myös keskimääräistä älykkäämpiä, hyvin koulutettuja ja fiksuja, sillä vain sellaiset naiset vetoavat minuun.
Olen paha. Sori :) Kohta taas joku jossain saa kokea minut.
Tämä on yhden miehen avautuminen. Kaltaisiani on paljon.
Ja mikä hurjinta, voin olla juuri se työtoverisi, naapurisi, sukulaisesi, harrastuskaverisi, josta et kuunaan uskoisi...
Tuon suhteen jälkeen minulla on ollut useita vastaavia. Ja aina samalla periaatteella. Olen tehnyt tytölle selväksi, että hän saa minut määräämättömäksi ajaksi, mutta ei loppuelämäkseen. Että ymmärtääkö hän, että kaiken mahdollisen ihanan jälkeen sattuu. Ja kun vastaus on ollut myöntävä, niin ollaan heittäydytty nauttimaan hetkistä.
Sattuuko suhteitten päättyminen minuun? Kyllä, olen aina ollut rikki niiden jälkeen. Oliko viimeisin salasuhde viimeinen? Mistä sen tietää? Voi olla, että on. Voi olla ettei. Toistaiseksi olen onnistunut luovimaan avioliitossani, koska vaimoni ja minun suhde on ainutlaatuinen. Jos se päättyy, niin senkin kanssa on sitten vain elettävä.
Tiedän, että olen rikkonut sydämiä. Kyse on ollut kuitenkin ihmisten välisistä vapaaehtoisista jutuista, joissa molemmat osapuolet ovat tienneet, mihin ovat ryhtyneet. Ovat antaneet intohimoiselle rakkaudelle hetken tilaa elämässään. Tehneet elämää suurempia asioita. Ja ovat rikkaampia myöhemmin, vaikkakin hetkellisesti myös rikkonaisempia.
Suhteet eivät ole olleet pelkkää seksiä vaan kokonaisvaltaisia. Yhdessä oleminen on ollut upeaa syvällisine keskusteluineen ja hullutteluineen. Aloite eroihin on aina tullut toiselta osapuolelta - luonnollisesti - koska jossakin vaiheessa nainen kuitenkin alkaa pohtimaan suhteen tulevaisuuttomuutta ja ryhtyy ajattelemaan tunteitten sijasta järjellä. Naiset ovat paljon miehiä parempia siinä. Olen sen sisäistänyt ja senpä takia tyydynkin odottamaan naisen päätöstä, johon sitten on myös tyytyminen, koska se on syntynyt pitkällisen ahdistavan vaiheen jälkeen. Normiaika salasuhteilleni tuntuu olevan puolesta vuodesta vuoteen. Eikö se olekin se aika, jolloin suhteet muutenkin ovat parhaimmillaan? :)
Elämäni olisi helpompaa, ( mutta köyhempää) jos en olisi näin helposti ihastuva, ja jos minuun ei olisi niin helppo ihastua. En tiedä, mikä minussa vetoaa, mutta jokin se on, koska naiseni ovat olleet järjestään minua reilusti nuorempia, kauniita ja sellaisia, jotka saisivat kenet vaan. Sitä paitsi he ovat myös keskimääräistä älykkäämpiä, hyvin koulutettuja ja fiksuja, sillä vain sellaiset naiset vetoavat minuun.
Olen paha. Sori :) Kohta taas joku jossain saa kokea minut.
Tämä on yhden miehen avautuminen. Kaltaisiani on paljon.
Ja mikä hurjinta, voin olla juuri se työtoverisi, naapurisi, sukulaisesi, harrastuskaverisi, josta et kuunaan uskoisi...
Vastaukset 44
Vanhimmat
Kuten huomaat täällä on paljon naisia, jotka haluavat hetken olla kakkosia!
Sinulla papparaisella juoksua piisaa, joskus ne juoksut loppuvat ja vaippojasi nätit tytöt vaihtelee, mutta muuhun et kelpaa.
itse varattuna arvostan sinua... ihana löytää miehiä jotka antaa läheisyyttä ja hauskaa seuraa... pusu
"VarattuN-"
Kiitos. Tunnut oivaltaneen kirjoitukseni syvimmän olemuksen. Kunpa olisi jokin tapa, jolla voisimme jakaa tuntemuksiamme enemmänkin... Pusu sinullekin.
Toki voit ajatella, että kaltaisiasi on paljon. Mutta tosiasia on, että kaltaisiasi on todella vähän, eivät vain täällä pullistele. Miksi yleensä olet parisuhteessa kun olet niin "helposti ihastuva". Maailma on täynnä kiinnostavia ihmisiä ja aina silloin tällöin joihinkin niihin ihastutaan mutta että aletaan pettämään, se on tietoista itsekästä toimintaa, jolla haetaan... niin mitä?
Mikset lopeta parisuhdettasi ja anna naisellesi mahdollisuutta löytää oikea aito miehekäs mies, jolla on selkärankaa ja joka ei ole niin heikko ja omaan napaansa tuijottava kuin sinä.
Siis tuo sana mullekin tuli mieleen ekana, sääli.
Vähän kuin pikkupoika, joka on ottanut asenteen, että hänen ei tarvitse kantaa vastuuta valinnoistaan ja seuraamuksista. Hänen ei tarvitse seisoa sanojensa takana ja ylipäätänsä parisuhteenkin tulisi jotenkin palvella häntä itseään, mutta hänen ei tarvitse mitenkään seistä sen takana ja osallistua siihen jos ei halua tai sattuu ihastumaan.
Tottakai tuo jossain määrin "pahaa", kun loukataan ja satutetaan ihmisiä, jotka luottavat. Mutta ennen kaikkea surullista, säälittävää ja raasumaista. Eskarilaisen kanssa käydään läpi näitä asioita, että aina ei saa tehdä ja saa mitä haluuuuuuuu vaikka kuinka ihastuttais, suututtais tai mitä tahansa. Ja jos johonkin lähdetään ja luvataan, niin lupaukset pidetään. Ja sitten joku aikuinen ihminen ei ole vieläkään noita perusjuttuja elämässään oppinut sisäistämään vaan eletään sellaisella lapsen tasolla. Petettykin voi tuosta päästä eroon vaihtamalla ja ottamalla vastuuta omasta elämästämään, kun asiat paljastuu. Mutta lapsen tasolla oleva pettäjä on tuon asenteensa ja tekosyidensä vanki ("Nokun mä ihastun vaan helpolla", "Muutkin tekee").
Noilla kakkosilla ja petetyllä voi olla vaikka minkälaiset mahikset kehittää elämäänsä haluamaansa suuntaan ja tuskin murehtivat loppuelämäänsä ap:n perään. Eli loukkaamisista huolimatta, ei mua heidän asemansa säälitä niin paljoa vaikka symppaankin enemmän.
Ja samaan aikaan kun selitellään ja oikeutetaan löysää asennetta omaan vastuunottokykyynsä, niin samaan aikaan löytyy pilvin pimein niitä aikuisia miehiä (isejä, puolisoita), jotka arvostavat itseään, osaavat ottaa vastuun teoistaan ja sanoistaan ja sitoumuksistaan, osaavat käyttää järkeään eivätkä alenna itseään aivottomaan pikkumielihalujen perässä toimimiseen kun tiedostavat pidemmällä aikavälillä seuraukset. Ja jos tuli haluttua parisuhteeseen, jossa eivät lopulta vaan voi keskusteluista ja yrityksistä huolimatta olla onnellisia, niin irtisanoutuvat siitä. Ja näitä miespuolisia persoonia, joilla on vahva selkäranka ja arvostus sitä kautta itseäänkin kohtaan, löytyy kyllä paljonkin. Jos asetan ap:n kaltaisen pojun tuollaisen miehen viereen, niin ei mulle kyllä tulis ekaksi mieleen, että ap on paha, säälittäisihän sellanen, että joku on noin tuuliajolla ja "kyvytön".
Jotenkin tosiaan säälittää, että koetaan noin vaikeaksi se, ettei toimita sen lapsuudesta tutun "MÄHALUUUUUUUUUN"-fiiliksen mukaan. Miten se voi olla joillekin edes niin vaikeaa, onko jokin vaihe elämässä jäänyt käymättä läpi? Jos itse toimisin haluamisteni ja ohimenevien fiilisteni mukaan, olisin todenäköisesti eronnut, 200 kiloinen, irtisanottu, korviani myöten veloissa ja lapset huostaanotettuina.
Tuskin sinä muuta olet särkenyt, kuin itsesi vaan.
Mitähän mietit, kun vanhenet ja vehkeesi ei enää pelaa?
Näin sinkkunaisena ajattelen, että ei sunlainen älykääpiö kiinnosta yhtä panoa enempää ja jos noin tyhmä olet mitä kirjoitit- niin ei sitä yhtäkään-.
Meissä naisissa on yksilöitä, jotka nimenomaan haluavat parisuhteeseen lääninpässin kanssa. Iloitkoon siitä. Jos voivat, koska nuo naiset yleensä on sen miehen mallin imeneet omasta isästään. Joka on semmoinen, kuin sinä...
Että pudotkoot edes joskus omenat puusta kauemmaksi.
Olet oikeassa. Itseäni olen matkan varrella särkenyt - myös. Mutta itsepähän polkujani tallaan.
Mutta sori tuskin sinäkään saisit minulta sitä yhtäkään panoa. En harrasta yhden illan juttuja. Kun panen, tiedän, että se ei jää siihen ;)
Ap, jollain tavalla tekstisi vaikuttaa minun kirjoittamaltani, sillä erotuksella vain että olen nainen. Tai sitten voisit olla eksäni. Toi on ihanaa, ettet lupaile itsestäsi enempää kuin voit antaa. Mekään eksäni kanssa emme luvanneet toisillemme muuta kuin muutamia ihania hetkiä irti arjesta. Siitä huolimatta vaikka tietää ettei kyse ole vuosisadan rakkaustarinasta, mä ainakin oon helvetin rikki jokaisen suhteen päättymisen jälkeen. Kotona pitää yltää ihmeellisiin näyttelijänsuorituksiin, ettei siellä tajuta mitään, liekö aina edes onnistuu.
Voisithan sinä olla miehenikin...
Tässä herääkin heti klassinen kysymys eli miten aloittaja suhtautuisi siihen, jos hänen vaimollaan olisi muita miehiä? Valitettavan usein on niin, että pettävät miehet eivät millään hyväksyisi vastaavaa käytöstä vaimoltaan, vaan ovat jopa yllättävän mustasukkaisia vaimostaan.
Tähänpä kysymykseen aloittaja ei ole kommentoinut. Taisi olla paha kysymys.
Ja pah! Joku katkera kakkonen se taas siellä provoilee, kun ei sitä ukkomiestä saanutkaan itselleen, vaan fiksu ja kaunis sivistynyt vaimo sai pitää omansa! Sinä huora paljastit itsesi sillä, että sanoit kakkosten olevan kauniita, nuoria, fiksuja ja koulutettuja. Kaikki tietävät, että kakkoset ovat rumia, vanhoja, läskejä tuulipukuun pukeutuvia lähiölehmiä, jotka eivät ole käyneet kuin nippa nappa sen peruskoulun. Hah! Minä nauran teille kakkoset!! Kohta taas lähdemme mieheni kanssa ihanalle etelänlomalle, ja näkisittepä ne timanttikorvikset jotka sain! Ette lähiölehmät edes osaa kuvitella sellaisia, teillähän on vain rihkamaa. Vaimot ne vaan porskuttaa!
Kuulehan nyt. Jos joku on kakkosen kirjoittama provo, niin sinä olet.
Pidä turpasi kiinni huora-kakkonen! Voihan sitten olla, että tuo aloittaja olisikin muka mies, joka pettää vaimoaan näiden nuorten naikkosten kanssa. No kai se koulutuskin on suhteellista, ja äly ja sivistys. Jos pitää jotain kampaajaksi opiskellutta hihittävää pikku pissistä korkeasti koulutettuna ja älykkäänä, niin sehän kertoo vain tuon miehen omasta tasosta. Sitäpaitsi, kohta nekin pikku pissikset on paksuna ja synnyttävät äpärä-pentuja maailmaan joiden isiä eivät edes tiedä. Siitä se niiden huorien rappeutuminen lähtee! Eivät saa laihdutettua läskejään pois synnytyksen jälkeen, niin kuin me kauniit ja oikeasti sivistyneet vaimot, sillä meillä on kurinalaisuutta, toisin kuin huorilla. Sitten ei enää mahdukaan ne pikku hamoset päälle, eikähän ne niin kovin käytännöllisiäkään ole lasta hoitaessa, joten laittavat sen tuulipuvun päälle, ja kahisevat matkalla sossuun ruinaamaan rahaa. Mutta mitäpä tätä sinulle huora-kakkoselle kerron, sillä sinähän tiedät siitä jo kaiken ihan omasta kokemuksesta. Häpeä huora, jos osaat! Kannattaisi oppia häpeämään, sillä kyllä sinäkin tuulipuvussasi vielä täriset, kun saat vastaasi salarakkaasi kauniin ja vahvan tyylikään sivistyneen vaimon. Se päivä sinullekin koittaa, usko pois!
Jahas.."palkittu kirjailija" on eksynyt tännekin..Miten ihminen voikin käyttää noin rumaa kieltä..hyi.
Voi että alkaa ärsyttää nämä vaimot, joiden miehet pettävät. Perkele, menkää itseenne, ja etsikääm itsellenne uskollinen mulkku, mikä helvetti saa teidät roikkumaan miehessä, joka itseään jakaa ja orkkuja antaa vaikka naapurissa Perkele että voi olla olemassa tyhniä vaimoja. Itse en ole tullut ikinä petetyksi, koska aviomioeheni tiesi ja muutkin suhteet, että se on kerrasta poikki, maailma on MULKKUJA täynnä, kun annatte aina anteekis niin teette näitä selkärangattomia pettäjiä. perhana lukekaa edes joku terapiakirja niin viisastutte arvostamaan itteenne.
Ei jestas! Ei ihme että VAIMO nimimerkkiä mies pettää....
Ja kyllä itse olen vaimo, kaunis, koulutettu, sivistynyt, pian keski-ikäinen mutta sitäkin enemmän kakkonen koska aviomiehelläni on sinunlaisesi arvomaailma!
No tuskin tuo nimimerkki VAIMO oli oikeasti mikään vaimo. Joku provoileva kakkonenhan se selvästi oli. Kyllähän nyt noin läpinäkyvän provon heti tunnistaa.
Provohan se taitaa olla. Tosin olen lukenut tuon kaltaisia kommentteja vuosien ajan tältä palstalta, eli paha mennä sanomaan ihan varmasti tuostakaan. Kyllä täällä on välillä vaimojenkin kirjoittamana niin kummallisia juttuja, että ihan itseäkin punastuttaa heidän puolestaan. Olen itsekin pahimpina aikoina kirjoittanut aika saman kaltaisia kommentteja ihan tosissaan tänne, pakko myöntää.
Jos vaimosi tuon tietää ja hyväksyy, on luovimisesi ok. Mutta enpä usko. Siinä yksi itserakas paska selittää tekemisiään ja lisää vielä päälle.
Tuollaisen toiminnan jälkenn voi tulla iso pysähdys. Näin meillä kävi. Mies halvantui . Ensimäisen sairaalamatkan jälkeen, nämä syrjähypyt tulivat täytenä yllätyksenä silmilleni. Miten keskustella niistä miehen kanssa, joka puhuu suunnilleen kaksi sanaa ja osaa kyllä itkeä ja itkeä.
Mietin ja tein päätökseni. En eroa enää keskiiässä. Mutta elän täysillä. Miehestä ei ole enää seksuaaliseen kanssakäymiseen. Yhtä hoitamista. Rahaa on ja sitä käytän surutta. Kaikki intervallijaksot, mitä hoitokodissa on, vietän lomilla ja miehiäkin on. Tällä kertaa vakituinen. Lisäksi ostan ulkopuolista apua: kaikki siivoamiset, pyykit ym kaitsemisavut , kun lähden reissuilleni. Talous- ja raha-asiat on järjrstetty niin, että niihin pystyy tällä hetkellä puuttumaan vain minä ja yksin minä. Kiinteä varallisuus pysyköön. Enkä tunne huonoa omaatuntoa. Ehei! En rakasta tuota ihmistä enää. Luulisin, että tilanne olisi toinen ilman hänen terveenä elämäänsä kaksoiselämää.
Juuri näin!
Itse eletään kuin pellossa mutta kyllä sitten itketään puolison apua kun ollaan sairaana. Toimit aivan oikein. Toivottavasti miehesi tajuaa mielensä sopukoissa saavansa juuri sen mitä toiminnallaan ansaitsikin.
Onpas julmaa. Eli se on nyt ihan ok. että hän -petetty nainen pettää omaa halvaantunutta miestään kenties varattujen miesten kanssa? Eikö riittäisi se rahalla mällääminen ja matkustelu? Tai mitä jos eroaisi siitä miehestään, mutta kuitenkin järjestäisi hänen hoitonsa -silloin olisi vapaa naimaan vittu raikuen niin paljon kuin sielu sietää, ilman että on pettäjä itsekin. Kunhan vaan sitten muistaa, että nussii vapaita miehiä... Lienee tuo miehen sairastuminen jo ihan tarpeeksi kova rangaistus sille miehelle.
Ehkäpä vaimo pettääkin nimenomaan vapaiden miesten kanssa. Ei hän ainakaan sanonut pettävänsä ukkomiesten kanssa. Voi kuulostaa vähän julmalta, mutta mies saa kyllä ihan sitä mitä on itse kerjännytkin.
Eli on siis ihan ok. jos vaimo pettää miestään, jos mies vain on vapaa? Sitten se kuitenkaan ei ole ok. jos mies pettää vaimoaan vapaan naisen kanssa... Mikäs logiikka tässä on? Minun mielestäni myöskään halvaantuminen ei ole sopiva rangaistus pettäjälle, vaan kyllä se on potku persuuksiin, eli avioero. Jotain suhteellisuuden tajua tähänkin. Joka tapauksessa tuo ylistämäsi nainen, on nyt pettäjä -ei mitään sen kummempaa.
Tottakai vapaiden miesten kanssa. En alentunut varattuihin. Nykyinen, vakituinen on leski. Asuu toisessa kaupungissa ja tapaamme siellä. Teemme kuukaudenkin mittaisia lomamatkoja.
Julmaa, kirjoitti joku. Eikö se ollut julmaa, kun hän petti minua ennen sairauttaan. Jouduin käymään kaikki paperit läpi sairastumisen jälkeen ja sieltähän nousi aineistoa esille, kuvien, kirjeiden, yhteistietojen kera. Salaisesta kätköstä löytyi myös pari viagra pakettia ja muutama kondomipaketti.
Voisin tietysti erota. Minulle se olisi helpompaa. Mutta miehelle ei. Hän haluaa olla omassa kodissaan, jossa käyvät myös lapset perheineen. Ostan runsaasti apua ja hoidan kaiken mallikkaasti. En rakasta häntä, mutta en vihaakkaan, enkä kiusaa.
Olen mielestäni ansainnut sen hellyyden, mitä nyt saan. Mitä en viime vuosina miehen terveenä ollessa saanut.
Olen jättänyt täysin rauhaan naiset, vapaat ja varatut, joista mm. kuvia löytyi. Joskus käväisi mielessä, että soitanko hoitoavuksi.
Yritän olla murehtimatta menneitä. Nautin ja riemuitsen elämästä niin kauan kuin jaksan, mutta varatut miehet saavat minulta rauhan. Mieheni vien tänä iltanakin mökille, missä hän liikkuu pyörätuolin kanssa, käytän saunassa ym. Hoitokodissa hän taantuisi alta aikayksikön. Kahden viikon päästä sitten pitkälle matkalle kultani kanssa. Onko väärin ja julmaa?
Olette sairasta porukkaa kaikki!
Miksi olet parisuhteessa? Et selvästikään arvosta vaimoasi niin paljon että pystyisit olemaan hänelle rehellinen, ja pilkkaat hänen luottamustaan. Eikö vaimosi mielestäsi ansaitsisi oikeaa rakkautta ja uskollista miestä? Sinulla ei taida olla paljoa kokemuksia todellisesta rakkaudesta jos pystyt käyttäytymään noin. Rakastava ihminen ei halua loukata, eikä laita omaa itsekkyyttään toisen edelle. Luulenpa että olet päätynyt yhteen väärän ihmisen kanssa, olisiko näin? Etkö halua koskaan kokea aitoa rakkautta?
Haluat vain omistaa ja saada kaiken. Olet ahne, välinpitämätön, kylmä ja ajattelematon. Parempia miehiä on pilvin pimein. Ps. se että/jos tuot rahaa kotiin ja viet matkoille (tms. vakioselityksiä) ei oikein riitä tekemään sinusta kunnollista puolisoa.
"se että/jos tuot rahaa kotiin ja viet matkoille (tms. vakioselityksiä) ei oikein riitä tekemään sinusta kunnollista puolisoa."
valitettavasti se vain riittää suurimmalle osalle petetyistä naisista, niin kuin tältä palstalta on selväksi käynyt. Kaikki sympatiani on sellaisen naisen puolella, jota petetään hänen selkänsä takana, eikä tiedä asiasta. Sitten jos saa tietää, mutta raha, matkat, korkea elintaso ylipäänsä ajaa sen edelle, että olisi aidosti kunnioittava ja rakastava puoliso, kertoo vain siitä että ei se vaimokaan ole suhteessa sen kummemmin koko sydämestään koskaan ollutkaan kuin se pettävä miehensä.
Miten niin "valitettavasti"? Jokainen saa haluta suhteeltaan sitä mitä haluaa. Vaikkapa elintasoa, etenkään ellei siitä muuta saa. Hyvä, että edes sitä.
Entä jos naisella olisi mahdollisuus löytää mies, joka on uskollinen ja antaisi koko sydämensä naiselle. Rakastaisi ja arvostaisi häntä niin kuin aviopuolisoa kuuluu. Ei vain olisi niin varakas kuin pettäjämies... Mikä silloin on tämä nainen, joka laittaa omaisuuden aidon rakkauden yläpuolelle?
Kommenttini tuohon:
Joillekin ihmisille, erityisesti naisille aito rakkaus tarkoittaa ihan ok puolisoa (ei liikaa riitoja, arki sujuu jne), lapsia sekä hyvää elintasoa: taloa, autoa, kesämökkiä ja matkustamista yms. Kun on tyytyväinen suhteen puitteisiin (joita arvostaa) niin on tyytyväinen myös puolisoonsa. Uskottomuutta sietää näin luonnollisesti paljon paremmin, kuin joku toinen suhteessa, jossa arvostetaan vain suhteen sisältöä.
Jokatapauksessa oli parisuhteen "rakastamismalli" mikä tahansa, uskottomuus pitkittyessään syö ennenkaikkea uskotonta itseään. Vaikka sitä on hirveän vaikea tunnistaa saati sitten myöntää edes itselleen.
Rakastaminen on ennenkaikkea ajan antamista kumppanilleen. Jos käyttää aikaansa enemmän harrastuksiin, ystäviin, töihin, ja etenkin salasuhteen "hoitoon", niin aivan armotta kumppani jää vaille sitä huomioita, jota parisuhde jatkuakseen vaatisi. Kun vielä pidemmälle ajatellaan, niin kumppani, joka ei panosta vakisuhteeseen, ei myöskään saa vastapainoksi kumppaniltaan mitään. Siksi uskoton alkaa yhä enemmän ajatella vakisuhteen olevan "tylsä" "harmaa" ja "liian arkinen" - ja antaa sitä enemmän aikaa salasuhteelle. Näin käy, jos kyseessä on uskottomuus (varakkaampi tai varattomampi rakkaus..). Jos suhteessa panostetaan liiaksi työhön, ystäviin, harrastuksiin.., niin siinä tapauksessa sanotaan "olemme kasvaneet erilleen". Näissä kaikissa tilanteissa tulee aika, jolloin on pakko pitää tilannekatsaus. Siinä pohditaan onko vakisuhteessa enää mitään tunnetta, järkeä ja tahtoa jäljellä.
Niin. Naiset todella ajattelevat järjellään ennemmin kuin miehet!
Meissä kaikissa asuu pikku narsisti. Katsomme lähteen pinnasta ihaillen omaa kuvaamme, haluamme seikkailua, flirttiä,ihailua, peliä "vieraan" kanssa joka ei tunne arkista minäämme ja jolle saamme esittää itsestämme luomaamme fantasiaminäämme. Okei. Mutta entä se oikea rakkaus, joka ei etsi omaa parastaan vaan toisen parasta.
Ei mikään ole niin helppoa kuin itsepetos. Ei vieraiden kanssa naiminen ole rakkautta vaan viettien tyydytystä. Jännityksen hakemista omaan tyhjyyteen. Toivoisin, että pettäjät ja muut valehtelijat avioitusivat vain keskenään.
Tosin turha toivo. Ihminen on aina tyytymätön, huonolla moraalilla ja itsetunnolla.
Kuules ukko! Tosiasia on, että sinä et tiedä rakkaudesta mitään ja olet hormoniaddikti. Mukavat ja ihanat mielihyvähormonit ja välittäjäaineet alkavat jyllätä sulla, kun ihastut ja se on sitten menoa. Rakastat sitä vauhdin tunnetta..
Sanot, että sulle käy vaan laadukas, opiskellut ja fiksu nainen.. Olet siis naisen välineellistäjä.. Säälin sinua, säälin vaimoasi ja niitä (muka) fiksuja naisia, jotka kanssasi suhteisiin alkavat. Itse en koskisi kaltaiseesi mieheen, vaikka opiskellut olenkin!
Olet itserakas ja sovinistinen, eläimelliselle tasolle valahtanut epärehellinen ja itsekäs ihminen!!
Sori vaan, ei ole tarkoitus loukata, mutta ehkä voisit hieman miettiä omia tekojasi ja niiden vaikutusta muihin. Olet kuin lapsi hiekkalaatikolla!!!!!!!
:) joo kiitos vaan luonnehdinnasta. Kaikki me olemme itserakkaita. Joka muuta väittää, valehtelee. Eläimelliselle tasolle...pyh...eläimet eivät kysele tai sovi.
Sovinistinen en ole. Arvostan naisia. Useimmat ystävistäni on naisia; suurin osa myös heistä, joiden kanssa on ollut suhde.
Ja jos välineellistämistä on mieltymykseni tietyntyyppisiin naisiin, niin emmekö me kaikki välineellistä? Sullakin Raisa lienee kriteesisi kumppanisi suhteen.
Äläkä turhaan haaskaa energiaa säälimiseen. Ei siitä ole mitään hyötyä :)
En ole ketään mihinkään pakottanut. Vai pitääkö ajatella niin, että nainen on automaattisesti uhri, kun lankeaa minuun? Voi taivas!
Onko mulla joku sivuolento, joka kirjoittaa puolestani? Tekstisi on edelleen kuin minun elämästäni. Mun ystävistä suurin osa on miehiä ja suurin osa entisistä salarakkaista on ystäviäni ja loputkin varmaan olisivat, mutta ovat muuttaneet muualle.
Välineellistämisestä sen verran, että mulla on helvetin kovat kriteerit miehen suhteet, ulkonäkö ja koulutus ovat erittäin tärkeitä.
Eikä meitä todellakaan tarvi sääliä, meillä on kivaa ja kaikki osapuolet on vapaaehtoisesti mukana.
:) onpa kiva, että on joku saman henkinen. Tätä kuviota ei voi ymmärtää kukaan muu kuin saman kokenut.
Mites voitais jutella asiasta enemmänkin? Olisi vähintäänkin terapeuttista vaihtaa ajatuksia.
[email protected]
Ei ole kriteeriä, ihastun mieheen, joka on kokonaisuutena hyvä ja ihana ihminen ja lisäksi kolahtaa fyysisesti. Ei täydellinen, ainoastaan hyvä minulle.. Ja vaikka olenkin akateeminen, niin saattaisin ryhtyä suhteeseen, vaikka roskakuskin kanssa, jos on hyvä ihminen.. Ja jos tuntuu oikealta ja on älykäs ja fksu. En tietoisesti kyyli tietynlaisia miehiä. Tumma tai vaalea, kunhan on oikea mulle! Uskon, että me ihmiset olemme eläimellisiä paskoja, mutta rakkaus onneksi tuo edes vähän toivoa tähän olemiseen!!
Jos olisinkin varattu ja ja päätyisin "pettämään", sen pitäisi johtua siitä, että kumppanini olisi väärä minulle ja se "toinen" oikea. Jolloin myös lopettaisin suhteeni ja kertoisin kumppanilleni asiasta. En voi elää salaista elämää, se on väärin!! Se on itsekästä!
Nainen, joka lankeaa sinuun on vain himonsa uhri, ei sinun uhrisi, ainoastaan sokea ihminen, joka ei osaa hillitä haluaan! Ja koska naiset tuntevat vetoa röyhkeisiin miehiin, sinä lienet kovin haluttu!
Tsemppiä sulle vaan!
Ei toi ap ole yhtään röyhkeän tuntuinen. Erittäin mielenkiintoinen. Varmasti lankeaisin, jos kohdalle sattuisi. Veikkaan, että hän on noin 40 v, fiksu, hyväkäytöksinen, komea, ei suinkaan mikään tunteeton moukka. Rehellinen itselleen ja toisille naisille. Rakastaa varmasti vaimoaan.
Harmi, että vain nuoremmat naiset kelpaavat hänelle. Oman ikäisistä ja muutaman vuoden vanhemmista löytyy myös kauniita, fiksuja ja koulutettuja naisia. Vink vink.
Sanon tuohon mitä monesti moneen muuhunkin: aikansa kutakin. Vielä joskus kuitenkin pysähdyt miettimään miksi olit pitkään yksiavioinen. Mikä oli se juttu, joka sai sinut rakastumaan rakastumiseen. Mitä elämältäsi oikeastaan haet. Ja onko suhteesi vaimoosi todella niin ainutlaatuinen kuin haluat uskoa.
Kirjoitit kahdeksan kappaletta, joissa ylistit sivusuhteitasi. Kerroit kuinka rikki olet niiden päättymisen jälkeen. Sanoit myös elämäsi olevan köyhempää ilman salasuhteita. Vaimostasi kirjoitit vain "Toistaiseksi olen onnistunut luovimaan avioliitossani, koska vaimoni ja minun suhde on ainutlaatuinen. Jos se päättyy, niin senkin kanssa on sitten vain elettävä." Todellisuudessa et ole vielä rikkonut kenenkään sydäntä. Toiset naiset ovat onnellisia päästessään sinusta eroon heti, kun siltä tuntuu. Sillä he eivät halua sydänsuruja eikä vaikeuksia muutoinkaan. Ainoa nainen, jonka sydämen voit mahdollisesti särkeä on vaimosi. Etenkin, ellei hän ole keskimääräistä älykkäämpi, hyvin koulutettu ja fiksu.
Et ole paha. Olet vain kadoksissa itseltäsi. Se on paha.
Touche
hmmm...mutta kun vaimoni on pitkälle koulutettu, mitatusti älykäs (:D = todella reilusti keskimääräistä älykkäämpi) ja huomattavan fiksu. Miksi hitossa luulet minun muuten olevan hänen kanssaan?
Mitä haen elämältä? Oisko ELÄMISTÄ.
Niinpä niin. Mutta oletko miettinyt miksi hitossa vaimosi on sinun kanssasi, kun kerran on älykäs ja huomattavan fiksu? Ei taida tietää seikkailustasi? Vai ei välitä? Oli niin tai näin, suhteenne ajautuu kyllä kriisiin jossain vaiheessa. Toisaalta mitä muuta sekään on kuin elämistä...
Olet kuin se mies, johon olen ihastunut... mutta onko hänellä sitten useita muitakin naisia yhtäaikaa? Meillä ei kylläkään ole seksisuhdetta.. Itse olen kaunis, nuorempi, saisin todellakin miehen kuin miehen jos niin haluaisin, fiksu ja älykäs (tai niin luulin...) Hän ei ehkä ulkoisesti ole muiden miesten mielestä uhka mutta oi sitä charmia...vanhan ajan herrasmies, kliseisesti sanottuna aito alfauros joka olemuksellaan saa naisen kuin naisen lähelleen mutta jolle ei kelpaa kuin harva ja valittu. Hän VOI kuoria kerman kakun päältä.
Käytän tätä hyväkseni, sinua koska hän toimii niin samoin kuin sinä. En usko sun olevan hän, mutta aika hyvä kaksoisolento kuitenkin.
Kysyn, miten kestät itsesi kanssa? Miten kestät arkeasi vaikka toinen nainen tulee ajatuksiisi, miten saat itsesi toimimaan niin tunteettomasti itsesi kohtaan? Miksi teet tätä itsellesi?
En toivo sulle enkä hänelle mitään pahaa. Hän on aina ollut minulle avoin, kuunnellut, selittänyt eikä ole koskaan halunnut minua loukata.
Silti toivoisin hänen lopettavan sen, tämän. Toivon hänen joku kerta rakastuvan niin lujaa toiseen, että tietää miltä se tuntuu. Rakastaa saavuttamatonta, vaikkakin se olisi jo sovittu ja puhuttu ennalta - tuleva, ettei sitä tule.
Kukaan ei ole hänen naisensa arvoinen, ei tietenkään, eihän hänen naisensa ole toisen miehen lumoissa, paha nainen. Ihmettelen vain sitä, kun oma nainen on hänelle niin huipputärkeä, ihana ja paras niin miksi ryhtyä toisen naisen kanssa sitten mihinkään, miksi lumota tahallaan toinen nainen ja sitten kertoa se tosiasia, saat tietyillä ehdoilla, omaksesi et koskaan. Huomaan kirjoittavani ikäänkuin Hän, mies olisi saalistaja tms, mutta niin se ei mene. Hän toimii huomaamattaan, en tiedä tekeekö sen tahallaan, testaa omaa viehätysvoimaansa vai kiusaa vaan. Kuitenkin onnistuu, saa huomion heräämään.