Ollaan tunnettu erään ystäväni kanssa nyt lähemmäs 6 vuotta.
Ystäväni on sanavalmis, karismaattinen ja suosittu. Meillä on ollut omat ylä- ja alamäkemme, mutta varsinaisia meidän keskeisiä riitoja ei kovinkaan paljoa.
Minulla on aina hauskaa hänen kanssaan, haluaisin olla hänen ystävänsä lopun elämääni ja kokea hänen kanssaan vielä vaikka mitä.
Ongelma kuitenkin on, etten luota häneen. Jutut, jotka hänelle kerron, tulevat yleensä toisesta päästä takaisin omaan korvaan, vaikka nimenomaan kieltäisin kertomasta.
Olisi aiheita suuttua hänelle, mutta hän jotenkin valitsee aina oikeat sanat oikeissa paikoissa, eikä hänelle voi olla kauaa vihainen.
Siis, voiko ystävyyssuhde toimia luottamusta?
Ystäväni on sanavalmis, karismaattinen ja suosittu. Meillä on ollut omat ylä- ja alamäkemme, mutta varsinaisia meidän keskeisiä riitoja ei kovinkaan paljoa.
Minulla on aina hauskaa hänen kanssaan, haluaisin olla hänen ystävänsä lopun elämääni ja kokea hänen kanssaan vielä vaikka mitä.
Ongelma kuitenkin on, etten luota häneen. Jutut, jotka hänelle kerron, tulevat yleensä toisesta päästä takaisin omaan korvaan, vaikka nimenomaan kieltäisin kertomasta.
Olisi aiheita suuttua hänelle, mutta hän jotenkin valitsee aina oikeat sanat oikeissa paikoissa, eikä hänelle voi olla kauaa vihainen.
Siis, voiko ystävyyssuhde toimia luottamusta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta millaiseksi se keskinäinen viestintä sitten menee, jos ei voi luottaa, ettei salaisuuksia kerrota eteenpäin? Jos tykkäät kevyestä jutustelusta ja riennoista, niin sitten se varmaan antaa jotain. Eikö hän itse kerro itsestään mitään? Olisi näet aika loogista, ettei juorutäti luota muihin, vaan on vain luottavinaan. Show must go on.
Ystävä on ystävä, kaverit kavereita. Ystävyys on niin iso asia eikä niitä ole ihmisillä oikeasti moniakaan. Ihmisten kynnys ystävyyteen on kuitenkin erilainen. Ilman luottamusta ei ole olemassa ystävyyttä, mutta kivaa aikaa voi viettää silti kavereitten kanssa joiden kanssa viihtyy. Valitettavasti välillä joutuu miettimään mitä kertoo sillä ihminen on lopulta aika raaka. Vain kypsä ihminen kykenee pitämään asiat omana tietonaan sillä juoruaminen kertoo aina jostakin juoruajasta. Se on vain sellaista rakaa touhua tämä elämä ja jos ei halua olla yksin, on tehtävä valintoja.
Oikeastaan hän voi hyvinkin avoimesti kertoa asioistaan kaikille. Hän on myös aika laskelmoiva.
Minullakin on ystäviä, jotka eivät pysty pitämään salaisuuksia. Se ei ole ongelma, koska olen tuntenut heidät lapsesta asti ja tiedän, ettei heille kannata kertoa mitään salaista.
Kyllä ystävyyteen ehdottomasti kuuluu luotto. Nenille on tullut itsellekkin joskus. Luottamuksen mentyä hiipuu kyllä kaveriohjalle. Kertoa voi vain yleisiä asioita. En itse ainakaan voi avautua enää aidoista tunteista ja ajatuksista.
Ystävyyteen kuuluu luottamus, joka on sanaton, eli ystävä ei kerro asioitasi, ilman että sun pitaa pyytää sitä. Niin se vain on. ja jos vielä pyynnöstä huolimatta kertoo, niin hylkää moinen p----! ei ole oikeasti ystäväsi.
Mutta toisinkin voi käydä. Minulle on käynyt niin, että huomattuani (ikävä kyllä toivomuksistani huolimatta) ystävien petturuuden luottamuksen suhteen, yritin hiivuttaa ystävyyttä kaveruuden suuntaan. Ystävyyttäni tarvittiin usein, kun omalta puolelta oli kiinnostusta tai huvitti. Eihän sitä nyt viitsi omista asioistaan juuri mitään kertoa, kun sen jo tietää ja on nähnyt monien vuosien perusteella, miten käy. Annapa olla, tämä kun ei joillekin riitä, vaan aletaan kaivelemaan ja utelemaan ja lopulta päädytän keittiöpsykologian ratkaisuihin, eli tiedetään toisen asiat paremmin kuin hän itse, kun ei todellisuudessa tiedetä mitään...siinä vaiheessa olen lopettanut yhteydenpidon, koska mikä roolini siinä vaiheessa tässä nk.ystävyyssuhteessa ylipäätään on? En keksi sille mitään hyvää nimitystä.