Olen kiinnittänyt pitemmän aikaa huomiota siihen, että erästä sisaruksistani vanhempani tuntuvat jotenkin suosivan. Suosinta on varsin hienovaraista, mutta kuitenkin selkeää. Esimerkiksi vanhempieni mielestä tämän erään sisarukseni kaikki ehdotukset ovat aina loistavia, kun taas esimerkiksi minä saan äärimmäisen harvoin omille ehdotuksilleni mitään kannatusta.
Syytä tähän olen ihmetellyt, sillä periaatteessa ei minulla ja tällä sisarellani ole mitään suurempia eroja, mutta ilmeisesti kuitenkin on jotain. Ja nyt se sitten välähti mistä kaikki johtuu (ja ilmeisesti olen typerys, kun en tajunnut tätä aiemmin).
Eli nykyisen käsitykseni mukaan syynä vanhempien suosioon on se, että sisareni on aina mielinkielin heitä kohtaan (etenkin äitiäni). Hän on aina kaikesta samaa mieltä, eikä ikinä esitä mitään eriäviä mielipiteitä mistään asiasta ja asettuu kaikessa aina vanhempiemme puolelle. Ja tuntuu olevan sitä mieltä, että "äiti on aina oikeassa kaikessa".
Siis toki minäkin rakastan vanhempiani ja pidän heitä fiksuina ja heidän mielipiteitään monessa asiassa järkevinä, mutta tämä ei kuitenkaan estä minua näkemästä myöskin heidän puutteitaan, ja sitä, että hekin saattavat välillä erehtyä. Tai että voin myös kertoa heille, jos olen jostain asiasta eri mieltä. (Ja lisättäköön vielä, että molemmat, sekä minä, että sisareni olemme jo aikuisia ihmisiä, joten siitä ei ole kyse, että sisareni olisi jotenkin nuori ja lapsellinen).
Syytä tähän olen ihmetellyt, sillä periaatteessa ei minulla ja tällä sisarellani ole mitään suurempia eroja, mutta ilmeisesti kuitenkin on jotain. Ja nyt se sitten välähti mistä kaikki johtuu (ja ilmeisesti olen typerys, kun en tajunnut tätä aiemmin).
Eli nykyisen käsitykseni mukaan syynä vanhempien suosioon on se, että sisareni on aina mielinkielin heitä kohtaan (etenkin äitiäni). Hän on aina kaikesta samaa mieltä, eikä ikinä esitä mitään eriäviä mielipiteitä mistään asiasta ja asettuu kaikessa aina vanhempiemme puolelle. Ja tuntuu olevan sitä mieltä, että "äiti on aina oikeassa kaikessa".
Siis toki minäkin rakastan vanhempiani ja pidän heitä fiksuina ja heidän mielipiteitään monessa asiassa järkevinä, mutta tämä ei kuitenkaan estä minua näkemästä myöskin heidän puutteitaan, ja sitä, että hekin saattavat välillä erehtyä. Tai että voin myös kertoa heille, jos olen jostain asiasta eri mieltä. (Ja lisättäköön vielä, että molemmat, sekä minä, että sisareni olemme jo aikuisia ihmisiä, joten siitä ei ole kyse, että sisareni olisi jotenkin nuori ja lapsellinen).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Monenlaisia nousi mieleeni - annan nyt tulla satunnaisessa järjestyksessä.
Olen sitä mieltä, että vanhempien olisi viisasta kohdella lapsiaan mahdollisimman tasapuolisesti. Toisaalta täydelliseen tasan menemiseen ei voi päästä, vaikka yrittäisi. Tilanteet vaihtelee, taloudellinen tilanne ei ole vakio, vanhemmatkin muuttuu vanhetessaan ja ennenkaikkea lapset ovat erilaisia.
Tarkoitan sitä, että es teidän tapauksessanne sisaresi ja äitisi lienevät temperamentiltaan ja mielipiteiltään lähempänä toisiaan kuin sinä äitisi kanssa. Niin vain on ja niin saa olla. Heillä niinsanotut kemiat pelaa hyvin yksiin ja he löytävät toisistaan helposti tukea valinnoilleen ja mielipiteilleen. Heillä synkkaa eikä se tarkoita sitä, että sisar mielistelee.
Itse olen kasvanut kolmen sisaren ja kahden veljen pesueessa - nyt jo kuolleilla vanhemmillani oli siis 6 lasta.. Heidän suhteensa ja välinsä meihin jo aikuisiin lapsiin oli omanlaisensa ja erilainen itse kuhunkin. Minä asuin fyysisesti kaikkein kauimpana ja olimme tekemisissä vähemmän ja aivan eri lailla, kuin samalla paikkakunnalla asuvat sisarukset. Minusta oli aivan turha mitata ja verrata välien laatua ja mahdollista suosimista. Vaikka millaisen mittarin otat, niin aina tulee tulokseksi, että jotakin suositaan ja lellitään.
Minulla on mieheni kanssa neljä lasta - opiskelevia nuoria jokainen. Panostamme tasapuoliseen kohteluun, mutta sanomista on tullut. Etenkin teinivuosina kaksi lapsista katseli suurennuslasilla ja aina löysivät aiheen luulla, että toiset saa enemmän ja helpommalla kuin itse. Jos jollekin ostettiin takki tarpeeseen toinen saattoi nostaa älämölön, että miksi tuo saa ja minä en. Eikä muistanut ollenkaan, että hänelle ostettiin viime kuussa. Murjotti jossakin, että kun tuo aina saa.
No näistä tunnelmista on onneksi kasvettu aikuisemmaksi eikä minun korviini ole enää tullut murinoita. Tiedä sitten mitä pinnan alla muhii.
Kaikki lapset ovat toivottuja ja rakkaita, mutta täytyy myöntää, että välillä joku lapsista on läheisempi kuin toinen. Lähinnä nämä tuntemukset liittyvät ongelmalliseen tai es sairastelun vuoksi haastavaan vaiheeseen lapsen elämässä. Kun lapsi tarvitsee vanhempiaan erityisen paljon hänestä tulee hyvin läheinen, koska häntä täytyy ajatella lähes jatkuvasti. Tämä voi toisista lapsista tuntua suosimiselta, vaikka ei sitä olekaan.
Tasapainoilua on elämä. Aloittajalle sanoisin, että luo vanhempiisi ikioma läheinen suhde äläkä kiinnitä huomiota siihen, miten systeri toimii. Se on heidän asiansa.
No, en minäkään usko, että sisareni olisi mitenkään tietoisesti mielistelemässä äitiä (Tai ainakin toivon niin).
Vaikka tietysti välillä tulee ihmeteltyä, että voiko olla muka mahdollista, että kaksi ihmistä oikeasti ovat aina kaikesta samaa mieltä.
Tämä tulee konkreettisesti esiin äidin ja isän kuoltua ja varsinkin näiden jälkeen asioiden hoidossa, siinä sitä sitten kuulee yhtä ja toista.
Jokainen etsii paikkaansa elämässä. Joten olen vakaasti sitä mieltä, että äitien ja isien pitää ehdottomasti pyrkiä täyteen tasapuolisuuteen, niin teoissa kuin puheissa. Kaikille lapsille asiat puhuaan samalla tavalla.
Jos eri tavoin on toimittu, sillä varmasti saavat lapsien välit rikki lopuksi elämää.
Kaikki lapset iästä huolimatta eivät pääse eroon vanhemmistaan ajatuksissa.
Meillä kaikilla on siis vain yhdet vanhemmat, siitä olen saanut todisteen sillä, että lapsi joka oli pieneä annettu muualle pakottavista syistä ja hänelle oli kerrottu äidin kuolleen. Tämä ei koskaan sitä uskonut, vaan etsi ja löysi äitinsä, itse olleb yli 60 vuotta, ehtivät tavata puoli vuotta, ennekuin äiti kuoli.
Kuten käsky sanoo kunnioita isääsi ja äitisi jnd. pitää hyväksyä. Käsky pyytää kunnioittamaan, siinä ei pyydetä olemaan samaa mieltä kaikesta.Kun kukaan meistä ei tiedä kaikkea, eivät myöskään meidän isämme ja äitimme tiedä kaiikia asioita, heidänkin tulisi hyväksyä että lapsensa kasvaessa saa tietoa, jota heillä ei ole.
Lasten ja vanhempien pitäisi aina pystyä keskustelemaan, kuten kaikkien ihmisten, paljon vähemmän tapahtuisi ikäviä asioita.
Milloin pääsisimme siihen, että voisimme kaikesta vapaasti keskustella, arvostaisimme toisiamme pyyteettömästi ja nauttisimmem onnellisesta yhdessäolosta.