Monenlaista elämäntarinaa täältä saa lukea, mutta harvoin siitä että uskoton katuu ja on pahoillaan. Minä olen. Olenko ainoa tällä palstalla? Petin neljä vuotta sitten miestäni ja lasteni isää harrastuskaverin kanssa. Suhde kesti vain muutaman kuukauden ja tapaamiset tapahtuivat lähinnä seksin merkeissä. En itsekään osaa sanoa, mikä minut siihen ajoi. Jännityksen kaipuu kai. Oman elämän arkisuus ja harmaus. Minut käräytettiin enkä tänä päivänäkään tiedä kuka sen teki. Mies riehui ja haukkui pari päivää, sitten oli masentunut pitkän aikaa. Pyysin itkien anteeksi ja sovittiin, että jatketaan yhdessä, kun lapsiakin on. Mutta mieheni on ollut ihan toista maata sen jälkeen. Ei väkivaltainen tai aggressiivinen mitenkään, mutta etäinen. Kaikki sellaiset spontaanit hellyydenosoitukset, joita ennen oli, ovat tyystin poissa hänen taholtaan. Rakastelemme sentään joskus, mutta silloinkin mieheni on jotenkin varautunut. Välillämme on kuin kuilu. Olen koettanut häntä hyvitellä ja huomioida, mutta hän ei juuri siihen reagoi. Olen todella surullinen siitä, että petin miestäni ja pilasin välimme. Haluaisin hänen takaisin samanlaisena kuin hän ennen oli, mutta taitaa olla liian myöhäistä. Tiedän, se on oma vikani. Jos saisin siirtyä ajassa taaksepäin, peruuttaisin kaiken. Enkä ole ainoa uskoton, joka katuu. Sukulaismiehenikin jäi vuosia sitten pettämisestä vaimolleen kiinni ja kertoi, että vaikka vaimo ja hän jatkoivat yhdessä, hän vaistoaa koko ajan ettei vaimo rakasta ja kunnioita häntä kuten ennen ja se tuntuu tosi pahalta. Kuten tuntuu minustakin mieheni etäisyys. Miksi sitä pitikin olla sellainen idiootti?
Kaduttaako ketään?
Surullinen mieli
382827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Minua ei kaduta uskottomuuteni exän aikana. Se johtuu siitä, ettei minulla ollut mitään positiivisia tunteita häntä kohtaan.
Pettäjän rooli on ikävämpi kuin petetyn. Täytyy kokea oman tuskansa lisäksi kumppanin tuska. Mutta jos näin on, niin sillon suhteella on toivoa.
Minun kohdallani exän mielestä toinen mies oli ihan ok. Pääasaia että pysyisimme yhdessä. Uskottomuuteni oli mielestäni jo tarpeeksi hälyyttävää suhteemme tilasta, mutta tämä exän mielipide oli kuin piste iin päälle.
Näinhän se useimmiten menee. Menetettyä luottamusta on melkein mahdotonta saada takaisin. Miehesi tuntee itsensä niin loukatuksi, eikä hän usko sinun vakuuttelujasi. Hän käy mielessään läpi tapahtunutta ja odottaa, ei voi oikein muutakaan. Hänen tunteensa sinua kohtaan ovat muuttuneet, nyt ne ovat sekä sitä entistä rakkautta että vihaa. Hänen on pakko tyydyttää tarpeensa silloin tällöin, ja siksi rakastelette, mutta ei se tilannetta muuksi muuta. Pettämisen voi antaa anteeksi sanomalla niin, mutta ei sitä voi unohtaa. Jos hän ei lähimmän viiden vuoden aikana ihastu toiseen naiseen, niin sitten pahimmat tuskan tunteet voivat unohtua ja voitte palata lähes normaaliin elämään, mutta entisen kaltaista rakkautta suhteessanne tuskin tulee enää koskaan olemaan. Teidän pitäisi puhua tilanteestanne enemmän, ja sinun pitäisi jotenkin saada hänet vakuuttuneeksi, että se todellakin oli vain seksiä etkä koskaan ole lakannut rakastamasta miestäsi. Pohtikaa yhdessä, mistä jännityksen kaipuusi olisi voinut johtua (oletteko aloittaneet nuorina yms.) ja menkää terapeutin puheille, jos molemmilla on oikeasti vielä halua yrittää.
Elämä on täynnä valintoja... Parisuhteessa voi valita, onko uskonnlien puolusolleen ja rakastaa, vai murskaako tämän sydämmen. Joskus vain tekee väärän valinnan - esim. tyhmyyttään. Kannattaa kuitenkin AINA pitää järki päässä ja tehdä oikeita valintoja. Itse olen ollut parisuhteessa jo useita vuosia. Ja voin sanoa, että minulla on ollut tilaisuuksia pettää, mutta aina olen valinnut puolison rakastamisen ja kunnioittamisen.
Sinä yksinkertaisesti teit väärän valinnan, jota joudut katumaan tod.näk. loppu elämäsi. Ikävää, mutta täysin oma vikasi. Tuskin kukaan pakotti sinua olemaan tämän toisen kanssa...?
Kannattaa hoitaa asiat niin että ei jää kiinni. Vain ääliö tunnustaa petoksen.
Ehkä ajan kanssa miehesi pikkuhiljaa alkaa normalisoitua, suhteenne paranee jne. Mutta yhtä hyväksi se ei enää luultavasti tule. Luokkasit miestäsi niin pahasti, että hänen on vaikeaa, hyvin vaikeaa ellei jopa mahdotonta, antaa anteeksi. Pettäminen sattuu niiiiiiiiiiiin kovasti ja se murskaa koko maailman. Ehkäpä teidän kannattaisi kuitenkin käydä parisuhdeterapiassa, jos ette sitä ole vielä kokeilleet... Lisäksi teidän kannattaa puhua avoimesti ja rehellisesti niin uskottomuudestasi kuin muistakin asioista. Puhukaa vaikkapa tunti ennen nukkumaanmenoa, se oikeasti auttaa paljon. Lisäksi yritä tehdä miehellesi kaikin keinoin selväksi, että rakastat häntä, etkä olisi valmis luopumaan hänestä, ja että kadut suuresti virhettäsi ja olet ottanut opiksi.
Miehesi sydämen korjaantuminen vie todella pitkään, jos se ylipäätään voi korjaantua. Sinä voit tietysti omalta osaltasi auttaa tässä projektissa, olla rakastava ja ymmärtävä vaimo.
Jospa se oli salarakkaasi muija, joka sinut käräytti ukollesi?
Nyt on pikkurouvalta jäänyt älyämättä yksi elämän perustotuuksista: rakkaus loppuu toisen uskottomuuteen. Anteeksi voi antaa, mutta rakkaus ei palaa enää koskaan. Turha parkua, kun on paskat housussa.
Suhde on naimissa olevalta todella merkki, että rakkaus jota ehkä on ollut puolisoa kohtaan on loppu. Sitä ei korjaa enää mikään, varsinkaan miehille on höpöhöpö tuputtaa siinä vaiheessa jotain parisuhdeterapiaa, turhaan hukkaan heitetttyä rahaa jotta terapeutit hankkiin. Ihan hhyvä on jutella ystävien kanssa ja lukea itse kirjoja, sekä kuunnella omaa sydäntä.
Sieltä saa parhaan neuvon , haluaako elää liitossa jossa ei luottamusta ja toinen ei rakasta sinua niinkuin haluaisit. Luottamus on tärkein, ja kun se on rikottu, oli se sitten yksi panoerehdys tai kaksi(jos mies rakstuu toiseen ja alkaa suhteilee silloin ei enää mitään toivoa parantua)...niin luottamushan siinä menee.
Vaikka toisiaan yrittää jatkaa ja on seksielämääkin, täytyy tosiaan muistaa, että miehen on tarpeensa tyytydettävä jotenkin, mutta voit olla varma että hän tyydyttää niitä muuallakin vielä, toisen nasien luona. Valitettavasti on usein näin, että uskotaan että asalasuhde on loppu, mutta niinkuin et huomannut ennenkään (mikä myös on epänormaalia, sillä jos puolisot rakastaa toisiaan oikeesti, aistii heti jos miehellä joku toinen),,,niin et huomaa nytkään.
Ei todella, rikottua luottamusta ja rakkautta ei voi korjata. Se on mysö jokaisen joka housut alas heittää toiselle ja on naimissa hyvä muistaa. Siinä vaiheessa voi aina sanoa:EI, OELT KYLLÄ HALUTTAVA, MUTTA RAKASTAN JA KUNNIOTAN PUOLISOANI NIIN PALJON, ETTÄ EN HALUA AIHEUTTAA HÄNELLE NIIN SUURTA KIPUA ETTÄ PETTÄISIN.
Valitettavasti itse rakastajaren olleena huomasin, että miehellä ei todella käynyt mielessäkään kieltäytyä rakastelusta, j aitse aloitti aina, vaikka kotona vastasynnyttänyt vaimo ja kaksi pientä lasta. Mutta niinhän mies sanoikin, järkiliitto ja eropaperit olleet ennekin jo pöydällä valmiina, kylmä liitto ja ei todelliset tunteet mukana. Ehkä myös menty naimisiin liian aikaisin, ja mies tanssinut aina vaimon pillin mukaan. Katui vain, että ei ollut aikanaan uskaltanut erota. Ja housut ei olleet pysyneet jalassa koko avioliiton aikana, en ollut ensimmäinen toinen nainen, mutta nyt oli eka kerta kun pitkä suhde ja vahingossa piru sattuikin mies itse rakastumaan.
Tässä vaiheessa on hyvä tietää, jos puoliso on tervejärkinen, ei pelastusta liitolle enää ole, kukaan terve ei voi elää onnellisena kumppanin kanssa, joka on loukannut niin paljon. Siinä vaan kuluttaa omaa kallista elinaikaa, parempaa on tarjolla kun vain antaa siihen mahdollisuuden.
Millon sä lopetat tuon tarinasi kertomisen? Olisiko sun lopultakin aika mennä purkamaan tuntojasi esim. mielenterveystoimistoon? Olet jauhanut samaa eri ketjuissa monta kuukautta. Jotkut haluaa todellakin vertaustukea ja purkaa tuntojaan täällä ja saattaapa jotain auttaakin avautuminen tuntemattomille. Sinua se ei auta.
Jätä jo ainakin vaimon mielenterveyden arviointi ihan ammatti-ihmisille. Sä et saanut sitä miestä ja sillä selvä. Uskoisit jo. Oletko kertaakaan ajatellut, että vaimo rakastaa miestä hänen vioistaan huolimatta? Ei pitkässä liitossa pistetä lusikoita jakoon hetken hairahduksesta. Jos mies olisi tosi mies ja sinua rakastanut, olisi hän sinut valinnut. Mutta kun ei rakastanut. Sinä vain retkahdit. Tottakai sanoi sulle, että rakastaa, vain sen takia, että saisi panna sua. Vai olisitko antanut ilman mitään tunteita?
Anteeksi, kuinka? Olenko miehen halunnut? Hän kyllä itkun kanssa joka päivä soittelee, ja on niin katkera eräästä jutusta. Mikä sinulla on hätänä? Saanut tätä miestä, hei haloo, mies halusi minut, vieläkin. Olen se jota hän on kauan halunnut ja kaivannut, mutta vaikeaa sitä on uskoa kun et itse ole kokenut sellaista henkistä yhteyttä, leider.
Luuletko olevasi joku ns.voittaja, kun mies jää kotiinne velvolliuuden tunnosta lapsia kohtaan, mutta tietäen että liitto ei tule kestämään enää kauaa? Hänen omatunto lapsiaan kohtaan on todella ihailtavaa, mutta mitä sinä vaimona hehkutat jostakin voitosta, olet suuri häviäjä siten, että olet menettänyt rakkauden, luottamuksen, arvostuksen,,,olet vain äiti ja kodin ylläpitäjä, joskus saat seksiä koska himot ne ovat hiirelläkin. Onko se voittajan elämää?
Ei, se on itsetunnossa rypemistä, arvuuttelua, epäilyä, katkeruutta.
Kun tilanne käy kaikille vihdoin selväksi tai sietämättömäksi paineeksi on mies sen luona jonka luokse sydän jäi, tai jos tämä ei anna siihen enää mahdolisuutta, etsitään hellyyttä ja rakkauden tunnetta muualta, tiedä se. Sillä, hän ei rakasta sinua, tiedät sen niin hyvin valitettavasti, auts, se koskee.
Oma on jokaisen valinta kuinka jatkaa, onko niin onnellinen, vaiko vain tyytyväinen? Kukaan, ei kukaan, halua olla vain tyytyväinen, silloin sitä onnea aletaan etsiä muualta. Ehkä se löytyy, ehkä ei, mutta sitä pitää näköjään edesauttaa.....ei ole mitään järkeä elää vain tyytyväisenä ja kylmänä,.nämä ovat tuon miehen sanoja.
Etköhän se ole sinä, anteeksi, joka nyt tukea ja selkeää pääkoppaa tarvitsee? Ystävien tukea petettynä ja kaikki rikottuna. Etäisyyttä miehestä, joka ei edelleenkään ole täysillä mukana, ja sinulla epävarmuus, eikä ensimmäistä kertaa.
Terapiat eivät tätä miestä auta eikä hän halua, menetetty tunne rakkaudesta, oli se kuka tahansa kohteena, sitä ei enää korjata.
Tosiaankin, hae jo itselles apua. Keskity omiin asioihisi, eikä tuon vaimon. Kyllästyttää kun joka ketju pilataan tällä saman asia jankkaamisella.
No minkä helvetin takia se sitten ei sinua valinnut, jos elää huonossa avioliitossa, kärsii siinä oikein? Munaton mies. Lapset selviävät erosta, vaimo selviää erosta. Mies vaan ei halua luopua saavutetuista etuuksistaan. Ts. rakastaa vaimoaan ja hyvää elämää hänen kanssaan, sua sanoo rakastavansa, että saisi sulta pesää.
Säälittävä ruikuttaja koko mies. Mä kyllä pistäisin sakset ristiin, jos ukko ruikuttaisi noin.
En ole petetty vaimo vaan kakkonen, joka tietää tasan tarkkaan paikkansa. Mies rakastaa vaimoaa. Minä saan häneltä hyvää seuraa ja hyvää seksiä. Muuta en vaadi. Koskaan ei ole vaimoaan haukkunut.
En voi käsittää, miten voit olla noin hölmö, että uskot kaiken, mitä mies vaimostaan sanoo? Ethän sä voi mitenkään tietää, onko vaimo onnellinen, kärsiikö tilanteesta lainkaan. Mun mielestä, jos vaimo tietää, että mies on pettänyt häntä useasti, niin vaimo on rautaa. Ei mitään vikaa itsetunnossa. Päinvastoin. Tietää ettei mies mihinkään lähde. Ja pakottamisesta ei tuossa varmasti ole kyse.
Minun mielestäni tuollainen vaimo ei todella ole rautaa, vaan jollakin tavalla riippuvainen. Häntä ei ehkä ole koskaan rakastettu oikein, jotta ymmärtää että mikään avioliittolaki ei salli pettämistä, ja se on huoraamista sekä rakkauden absoluuttista särkemistä.
Tottakai tuollainen mies on luuseri, käyttää vaimon riippuvuutta hyväksi, ja kakkosta yrittää pitää myös itsellään, mutta jos kakkonen tosiaan on viisas niin lopettaa kun huomaa ukon vedätyksen. Voi olla että mies välittää kyllä vaimostaan, mutta rakasta ei todella, kun rakastaa ei voi jakaa eikä vastavuoroisesti rakastella tai panna muita.Tämä on totuus.
PETETYT VAIMOT:KUVITELKAA JOS SINÄ TEKISIT NOIN, MITÄ MIEHESI TEKISI?
EHEI, EI HÄN KUUNTELIS SELITYKSIÄSI, VAAN LÄHTISIT ULKORUOKINTAAN HETI, TAI HÄN LÄHTISI. SAISIT VIELÄ JOS HUONOSTI MENEE SELKÄSAUNAN SIIHEN LISÄKSI , JA MIEHESI OTTAIS KOSTOKSI HETI UPEAN RAKASTAJATTAREN EHKÄ.
MUTTA EROAMASSA OLISI HETI. MIKSI SITTEN NAISET ROIKKUVAT LUUSERI PETTÄJÄSSÄ? EIKÖ SE OLE KAUHEAN OKSETTAVAA ANTAA PIMPSAA MIEHELLE JOKA JUURI EHKÄ (KOSKA MISTÄS TIEDÄT?) KÄVI ORKUILLA TOISEN NAISEN SÄNGYSSÄ? HYI HELVETTI, OLETTEKO IHAN TOSISSANNE ETTÄ VOITTE ANTAA TUOLLAISELLE, NAISENA, NAISELLA TÄYTYY OLLA RAKKAUTTA JA TUNNETTA MUKANA, EI VAIN HIMOT AINAKAAN PIDEMMÄN PÄÄLLE.
JA KYLLÄ SE ON NIIN, ETTÄ USEIMMITEN MIEHET AVAUTUVAT KAKKOSELLE NAIS,SUN MUISTA ASIOISTA PAREMMIN KUIN OMALLE VAIMOLLE, JA KYLLÄ KERTOVAT MYÖS SYYT MIKSI PETTÄVÄT, NÄIN SE MENEE, EI VÄLTTÄMÄTTÄ AINA MOLLATA VAIMOA, MUTTA SEN MYÖNTÄVÄT ETTÄ RAKKAUTTA EI OLE. JOSKUS VOI MIES KYLLÄ RAKASTAA VAIMOA, MUTTA MITÄ SELLAINEN LIITTO ON KUN NUSSITAAN MUUALLA? SAIRASTA TOUHUA.
Niinhän itsekin olet roikkunut tuossa miehessä ja jakanut hänet toisen naisen kanssa eli vaimon kanssa. Ihan yhtä sairasta touhua!
Niin oli, siksi lopetin ja vaadin mieheltä ratkaisua. Itse luuserina ei uskaltanut sitä tehdä, voi ressukkaa. Siellä nyt kotona päätä silitellään kun taas meijän iskää yritettiin viedä lapsilta....jesses.
Voi pikku mussukkaa, yritti tuhma nainen ottaa minulta miehen...heh. Mies soittaa vieläkin lähes päivittäin, mutta ei jatkoa jos ei osaa tehdä selkeitä ratkaisuja, ressukka.
Ei vaan jaksa lukea ton hullun sepustuksia. EI VAAN JAKSA!
Petetty on ansainnut tulla peteytksi. Aina melkein.
Komppaan terapiat höpöhöpö kommenttia. Aika tavalla samanlaiset kokemukset varatusta miehestä, luottamuksen ja rakkauden katoamisesta. Ihmisten pitäisi todella ajatella käyttäytymistään. Pettäminen ei ole pikkujuttu näinäkään aikoina, vaikka siltä saattaa tuntuakin. Vastuullinen, impulssejaan kontrolloimaan kykenevä ihminen ei petä puolisoaan. Jos pettää, hän varmaan myös ymmärtää seuraukset. Uskon silti, että joskus suhteen onnellinen jatko on mahdollinen, mutta se vaatii paljon petetyltä.
Kertoisitko, mihin tämä perustotuus on kirjoitettu? Siihenkö samaan sananlaskukirjaan kuin tuo :" Turha on parkua, kun paskat on housusa"
Luottamus on kaikissa elän osa-alueissa tärkeä asia, jos sen rikkoo, sitä ei hevin saa takaisin.
Perheessä on aina myös vaikeita aikoja, jos niiden myötä sitten tekee niin valtavan virheen, että syksyy toisen syliin, saattaa siitä seurat ikuinen syyllisyys ja sen kanssa eläminen onkin sitten kovaa elämää.
Paljon tapahtunee myös sitä, että ihminen väsyy tässä yhteiskunnassa olevien suurten vaatimusten vuoksi ja väsyneenä uupuneena joutuu hyväksikäytetyksi toisen henkilön taholta, näitä kärkkyjiä riittää. Menee vaikka työkavereiden kanssa ulos ja kertoilee väsymystään, syyttelee usein puolisoaan, vaikka tällä väsymykseen ei ole oikein mitään osaa, niin sitä sitten lohduttaja lohduttaa omaan sänkyyn tämän väsyneen. Varmaan ymmärrätte, että on tapahtunut totaalinen virhe ja elämän kovuus senkun pahenee.
Tämä on pelottavaa, mihintämä yhteiskunta vie perheen elämän.
En tiedä kaduttaako mutta VITUTTAA.........
Perhana törmätä nyt ihan täyteen pelimieheen, mikä leikki kanssani "maksullista"miestä, en minä hänelle seksistä rahaa antanut, mutta maksoin kaikki muut kulut.
Sitten tämä pelle vielä osoittautui varatuksi ja pani uuden naisystävänsä soittamaan minulle.
Voi Onnea Vaimo, on sinulla oikeen kultainen sohvaperuna.
Mun mies petti mua. Ja ap:lle lohdutukseksi sen verran, että kyllä pettämisestä pääse yli. Se vain vaatii ihan kamalan paljon. Täällä sivuilla toitotetaan lakkaamatta toista "totuutta", mutta elämässä joskus se rakkauskin voittaa.
Uskon myös omasta miehestäni, että hän katuu. Aidosti. Krokotiilillä on paljon kyyneleitä, tiedän, mutta joskus joku tekee vain yksinkertaisesti virheen, jota ei pysty sen tarkemmin erittelemään sen paremmin itselleen kuin toiselle. Vaikka tuntuu, että pitäisi. Tai toinen sitä vaatii.
Selviämiseen vaikuttaa ihan kamalasti muutama seikka, lähtökohtana on se petetyn kyky kestää ja hänen oma itsetuntonsa ja aiemmista pettymyksistä elämässä selviäminen. Siis se, millainen selviytysmisstrategia ihmisellä on. Siihen on ulkopuolisen mahdotonta vaikuttaa, vain ihminen itse voi sitä halutessaan muuttaa.
En tunne miestäsi, mutta tunnistan kyllä petetyn tunteet. Ja pettämisen seurauksena miehesi on jäänyt aika yksin niiden tunteiden kanssa, joiden kanssa on kamala olla yksin. Niihin jää vähän kuin "jumiin". Niin kävi minullekin. Pahasta irti päästämisen luulisi olevan helppoa, vaan se ei ole sitä. Se herättää ristiriitaisia ja epämiellyttäviä tunteita ja ajatuksia; päästänkö toisen kuin koira veräjästä? annanko kävellä itseni yli? hyväksynkö jollain tavalla tapahtuneen? Ja miksi toinen pääsee niin "helpolla"?
Paluuta siihen vanhaan ei oikeasti ole. Jumissa tökötetään tasan niin kauan kun halutaan se vanha takaisin. Sitä ei vain enää ole! Me menimme terapeutille, ja hän sanoi heti, että se suhde, joka meillä oli, on nyt kuollut. Haluatteko rakentaa yhdessä uuden? Irtipäästäminen ja eroaminen vanhasta teki myös kipeää. Siellä oli paljon sellaista jota olin halunnut mukaani. Mutta se ei ollut mahdollista.
Me rakensimme uuden suhteen, uuden tavan olla yhdessä, joka on monin tavoin parempi ja toimivampi kuin vanha. Silti on yhä hetkiä, jolloin tulee kaipaus johonkin siitä vanhasta. Surutyö kestää varmaan vuosia. Niin kuin se kestäisi erossakin.
Ilman hyvää terpeuttia emme olisi koskaan selvinneet. Niin solmuun kaikki asiat menivät. Tuntui, että elämässämme ei ollut enää yhtään "puhdasta" kohtaa. Tuntui, että kaikki paikat, sanat, elokuvat, biisit jne muistuttivat pettämisestä jollain tavalla. Maailma alkoi näyttää olevan täynnä yhtä pelkkää pettämistä. Tuntui musertavalta ja masentavalta se täälläkin hoettu matra, että vain ero on ainoa ja oikea ratkaisu. Silti sisällä huusi koko ajan se ääni, että kaikkien yhteisten vuosien rinnalla, kaiken rakkauden rinnalla, onko se yksi virhe sitä kaikkea isompi? Ei se ollut.
Ap:lle, miehesi on varmaan tällä hetkellä sisältään hyvin yksinäinen. Ristiriita sen sen välillä, että hän kaipaisi lohdutusta ja läheisyyttä enemmän kuin koskaan, mutta ei pysty sitä sinulta ottamaan, repii varmaan miehesi sisuskaluja. Koita löytää joku keino, jolla voisit lohduttaa. Joku uusi tapa, jonka miehesi kokisi lohdutukseksi. Kun mä kieltäydyin läheisyydestä, mun mies alkoi kirjottaa lappuja. Joka aamu niitä oli keittiön tai makkarin pöydällä. Parerista leikattuja sydämiä, joissa luki rakastan sinua tai tiedän, että olet kovilla tms. Joskus ne ärsytti, joskus huvitti, mutta kun sitten yhtenä aamuna en löytänyt lappua, tajusin, miten paljon ne olivat antaneet. Lappuja sain yli vuoden. Sitten sanoin, että lopettaa, ettei homma arkistu liikaa ja siitä mene maku. Mutta ne lappuset merkitsivät paljon tunnetasolla. Näin, että mieheni tajusi yksinäisyyteni, tarpeeni saada lohdutusta ja ymmärsi, että vanhoilla tavoilla se ei onnistu. Joten hän keksi uuden, sellaisen joka lohdutti juuri minua, eikä luovuttanut.
Lohduta. Petetyn olo on niin kamala. Tue, koska miehesi kaipaa tukea, koska hän on niin vaikean asian edessä. Etsi vain sellaiset kenot, jotka toimivat miehellesi, ei siis sinusta "loistavat" vaan miehellesi sopivat.
Kiitos "petetty". Sain luottamusta tulevaan kirjoituksestasi. Olen se petetty, joka on ilmoittanut olevansa valmis vielä yrittämään ja mies itse valitsi tämän mahdollisuuden.
Tuo, mitä sanoit vanhan suhteen jättämisestä, mietityttää. Olen ajatellut, että pitäisikö mennä pariterapiaan. Nyt tuntuu vielä enemmän tämän luettuani, että pitäisi.
Hyvä kun joku voi kerta pettämisen jälkeen noin ajatella, mutta entä sitten kun taas toistuu..taasko alat parisuhdeterapiaan ja luotat krokodiilinkyyneliin?
Tai jos miehesi antaa rakastua itsenäsä ja aloittaa suhteen?
Luuletko tosiaan voivasi, vain sinun halulla, pitää miestä? Tietäen että tulee taas toistumaan.
On eri syitä miksi mies etsii rakkautta kodin ulkopuolelta. Oikeasti moni sitten paljatuttua alkaa selittää tekosyitä pelastuakseen ulkoruokinnalta, valitettavasti rehellisesti sanoa että ei oikeasti halua olla enää yhdessä ei uskalla monikaan.
Ja jatkavat salasuhdettaan, koska suhdehan siis on salasuhde ja on salassa. Miehet osaavat peittää niin hyvin jäljet.
Lähtökohta on, että ei toistu. Että ihmisellä on kyky oppia, kasvaa ja kehittyä. Niin miehelläni kuin minullakin. Pettäminen ei tee ihmisestä pahvista kuorta, jolta viedään kaikki kyvyt inhimillisyyteen ja ihmisyyteen.
Osasinkin jo odottaa kysymystä siitä, että entä kun toistuu... minusta siinä kysymyksessä kuuluu kysyjän katkeruus ja se, että antaa katkeruudelle niin ison osan elämästä. Minä en antanut, se on minun selviämisstrategiani. Vihaan yhä tekoa, mutta en teon tekijää. Kuten vihaan kaikkea vääryyttä maailmassa.
Minä en pidä miestäni toiveillani, haluillani tai pakolla. Mieheni on kanssani, koska on itse minusta erillisenä yksilö valinnut niin. Haluaa elää kanssani, selvitä ongelmista ja rakastaa minua. Onko sitä niin vaikea ymmärtää? Hän voisi halutessaan lähteä, mikä minä olen ketään pitämään? Sellaista taikasauvaa tai sellin avainta minulla ei ole koskaan ollut, että voisin aikuisen ihmisen tahdon ja ruumiin sitoa vastoin tahtoa itseeni. Sen lisäksi en edes tahtoisi. Olen sen verran vahva ihminen, selvinnyt myös paljosta muustakin kuin pettämisestä elämäni aikana, että pakko on vieras käsite.
Kun joku täällä kertoo selvinneensä tai katuvansa, alkaa valitettavan nopeasti se loanheitto ja ilkeily. Sitä en ymmärrä. Miksi minun selviäminen on jollekin niin vaikea kestää? Ei se ole ainoa tie, eikä varsinkaan helpoin. Mutta selviäminen on yksi vaihtoehto muiden joukossa. Erokin on minusta aivan yhtä hyvä vaihtoehto, jos sen tuntee oikeaksi. Minusta se ei tuntunut ja minä tein ratkaisuni älyllisenä ihmisenä sillä elämänkokemuksella joka minulle oli siihen asti kertynyt.
Minä en luule mitään. Luulemisella en tee tässä elämässä mitään. Minä joko tiedän faktat ja muiden asioiden osalta minun on vain pakko luottaa. Niin se vain on, jotta pää pysyy kasassa ja voin sanoa eläväni onnellisesti ja terveellä ja rauhallisella mielellä. Pahasta irtipäästäminen vapauttaa. Vaikka se on vaikeaa. Ilman katkeruutta elämä on parempaa.
Ap:n kysymykseen voin vastata että kyllä se kadutti ja aikaa on tapahtuneesta jo useita vuosia. Mun tarinani on varmaan sieltä perinteisestä päästä eli aloin seurustelemaan melko nuorena ja lapsetkin tuli tehtyä siinnä samassa rytäkässä , sitten elämä vakiintui ja opiskelujen jälkeen mentiin töihin , työvuorot olivat mulla ja nykyisin ex :lla täysin ääripäistä eli ei paljon nähty muuta kuin "lastenvahti vuoron vaihdossa" , siihen kun lisätään että olin ex::n mielestä viellä vähän väärää genreä eli perinteinen asetelma että miehen pitää olla selkeesti naista vanhempi ja oltiin saman ikäisiä niin soppa oli valmis , jossain vaiheessa sitä vain jäi miettimään että oliko tää mun elämäni nyt tässä . Oma "petturuus" rajoittui yhteen karseaan täysin sponttaaniin kännipanoon josta jäin heti kiinni eli aika tyypillistä meille miehille :D , no siitä viellä jatkettiin "yhteiseloa" useita vuosia mutta kun ei sitä todellista yritystä löytynyt kummaltakaan osapuolelta niin loppuhan suhteelle tuli . Varmasti myös ex osasi jollain tasolla jopa odottaa että tämä petos tulisi tapahtumaan koska ei meillä oikein mikään osa-alue toiminut kunnolla suhteessamme. Eniten omassa "petturuudessa" kaduttaa se etten olisi edes itse uskonut että menisin tekemään sellaista ja kait sekin että tulipahan samalla satutettua myös toista osapuolta , mutta tehty mikä tehty ja erokin tuli vähän viiveellä , toiseksi eniten kaduttaa että en tajunnut tai halunnut tajuta jo heti alussa ymmärtää näitä jokseenkin selkeitä merkkejä meidän täysin erilaisista arvostuksistamme perhe-elämää kohtaan , oltaisiin voitu laittaa pillit pussiin ja mennä eriteille ennen lasten tekemistä.
Minua kaduttaa. En ole mitään ikinä elämäni aikana niin paljoa katunut kuin pettämistä. Itseinhoni teon jälkeen oli sanoinkuvaamaton, hirveintä oli katsoa tuskaa, jonka rakkaalleni aiheutin. Siksi erosimme. Hän halusi erota, koska ei voinut enää edes katsoa minua ja minä halusin erota, koska en halunnut nähdä hänen kärsivän lähelläni.
Ihminen tekee virheitä. Omasta virheestäni on jo vuosia aikaa, mutta ei mene vieläkään päivääkään, jolloin en ajattelisi tekoni hirveyttä. Sen jälkee opin, että vaikka taivas kaatuisi päälle, en petä enää ikinä, (enkä ole pettänytkään). Pettäminen ei ole käynyt edes mielessäni. Sitä helvettiä en halua käydä enää ikinä läpi enkä tuottaa rakkaimmalleni sellaista tuskaa ja surua.
Tekoni seuraa minua luultavasti hautaan asti. Ei jätä ikinä rauhaan.
Katunut olen ja kadun edelleen. Varsinkin kun ex-vaimo ilmoitti eilen vievänsä lapset uuden miehensä kanssa lomaileen Kreikkaan. Avioliittomme päättyi eroon pettämisen jälkeen. Ja lähes joka viikko joudun tapaamaan työn merkeissä sen muijan kenen kanssa petin. Vähänkö vi...taa sen tympeä omahyväinen ilme.
Kaduttaako pettäminen vai se, että jäi kiinni? Aina kuulutetaan rehellisyyden perään, niin miksei siitä sitten iloita ja oteta opiksi vastaisuudessa?
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Pettäjä-rikkoo-rakkauden/875/
Niinpä, "petetty", tuossa artikkelissahan se käy selville, että kun puoliso ei ole kelavnnut ennen siis on petetty, ei kelpaa tulevaisuudessakaan, ei varmasti.
Rajua mutta totta. Kun yritetään taas uudelleen, ei siitä mitään tuu, rakkaus on rikottu ja luottamus, ja ei LIEKKI RAKKAUDEN TODELLAKAAN SYNNY ENÄÄ SAMAAN PETETTYYN PUOLISOON, HÖPÖHÖPÖ. Terapeuttein jutut voi lukea kirjallisuudesta,. ei aikuista ihmistä muuteta,siis vanha koira ei muut, ehkä rauhoittuu vähäksi aikaa, mutta ei lopullisesti.
Mihin uskon ja olen kokenut, että jos mies on elänyt liitossa jossa on pettänyt ja siten tuntenut syyllisyyttä tosiaan, että tällainen ihminen ei halua toisessa liitossa tosiaankaan aiheuttaa niin hirveää kärsimystä toiselle, siihe tarvitaan rakkautta, siis kakkonen johon todella rakastuu, tai sitten eron jälkeen uusi.
Onneksi olkoon. Tuhosit uskottomuudella luottamuksen ja tapoin miehesi täyden rakkauden ja kunnioituksen sinua koskaan. Valitettavasti et tule saamaan häntä enää koskaan takaisin sellaisena kuin oli. Se että kadut ei suhdettanne auta. :(
Tuossa eräs kirjoittaja sanoi että on kummallista jos rakastaa toista eikä huomaa merkkejä jos toinen pettää. Mutta entä kun on niin, että varmasti huomaa merkit ja on vahva epäilys, mutta toinen kiistää aina kaiken, niin mitä voi tehdä?
"Mutta entä kun on niin, että varmasti huomaa merkit ja on vahva epäilys, mutta toinen kiistää aina kaiken, niin mitä voi tehdä?"
Jos epäilys on tarpeeksi vahva ja toinen kiistää kaiken, niin silloin kannattaa kääntää todistustaakka. Eli jos toinen ei petä, niin kyllä sen pitäisi pystyä aukottomasti todistamaan missä on ollut, kenen kanssa, onko puhelimsesta on soiteltu ja niin edelleen. Jos ei pysty niin ei mahda mitään.
Tuo vaatii etukäteen sen kovan päätöksen siitä, että nyt mentiin syyttömyyden rajan ylitse ja se on toisen tehtävä vaihtaa tämä mielipide ja jos se ei onnistu, edessä on ero ja sillä sipuli.
Tässä systeemissä on sekin hyvä puoli että hommaan saadaan ratkaisu. Itse en suostu puremaan kynsiä ja olemaan epätietoisuudessa. Tämä tarkoittaa sitä että mikäli epäilen kumppania petoksesta enkä saa vakuuttavia todisteluita päinvastaisesta, eroan.
Vihaan epätietoisuutta. Jos kumppanin elämäntapa aiheuttaa epävarmuutta ja epäilyksiä, eroan mielummin kuin elän purren kynsiä. Näin myös siinä tapauksessa vaikka mitään petosta ei olisi tapahtunutkaan.
Silloin kun huomaa merkit ja toinen kiletää asian. On jo tilanne ettei se toinen kunnioita sinua jotta voisi kertoa totuuden haluaa siis elää sellaista elämää minkä on valinnut. Suurin osa pettureistahan ei kadu pettämistä vaan sitä kiinnijäämistä heillehän ihannetilanne on se, että saisivat jatkaa pettämistä ja pitää myöskin sen ydinsuhteen siinä samassa elossa. Pettämisestä varmasti moni pääsee yli, muttei koskaan siitä tunteesta, että on tullut petetyksi, loukatuksi ja huijatuksi. Se on sitten eriasia pystyykö sen jälkeen jatkamaan vaikka aloittaisi kaiken alusta uudelleen. Sen jälkeenhän kun ei voi koskaan tietää milloin tulee taas tilanne jossa toinen on lopulta kuitenkin epärehellinen, pystyykö ihminen voittamaan kiusauksen sen tullessa eteen? Se onkin sitten aivan eri asia, voihan sitä mennä vuosiakin hyvin eikä pettämistä tapahdu, kuitenkin elää sen tunteen kanssa, että se on mahdollista ja sen ettei sitä toista ihmistä kuitenkaan tunne niin hyvin voiden häneen 100% luottaa on niin kuluttavaa. Se syö ihmistä vaikkei sitä halua itselleen myöntää. Anteeksihan voi antaa, muttei se todellakaan tarkoita, että pitäisi jatkaa enää sen jälkeen suhdetta ja ajaa itsensä elämään mikä ei ole enää vapaasti elettävää ilman tuskaa ja että olisi luottamusta kuitenkaan.
Kadutko sinä sitä että loukkasit miestäsi niin pahasti vaiko vain, että jäit kiinni eikä miehesi enää huomioi sinua ja anna rakkautta kuten ennen?
Itse petettynä voin ainakin sanoa, että pettäminen jättää niin syvät haavat, että niiden parantumista pitää odottaa vuosia. Eikä se haava enää koskaan kokonaan parannu. Arpi jää, viiltävä arpi, joka joskus muistuttaa kipeästi olemassaolollaan.
Mieheni on pyytänyt anteeksi, toivonut, että ei koskaan olisi salasuhdetta aloittanutkaan. Näin ajattelee nyt, kun kiinnijäämisestä on jo muutamia vuosia ja edelleen käy itsekin tätä prosessia itsensä kanssa läpi. Aluksi hän jotenkin vain kielsi mielestään koko asian käsittelyn. Vaikka oli jäänyt kiinni ja kävimme terapiassa. Mutta hän ei pystynyt ajattelemaan tekoaan sen enempää. Vasta nyt muutaman vuoden jälkeen hän on alkanut todella käsittelemään ja kokemaan tuskaa pettämisestään. Sitä ennen hän kärsi katsoessaan minun tuskaani. Miettii monesti, että antaisi mitä vain, jos pystyisi kääntämään kellot taaksepäin aikaan ennen pettämistä. Nyt tietäisi, mitä olisi pitänyt tehdä.
Olisi pitänyt puhua omalle vaimolle, eikä mennä avautumaan jonnekin muualle, joka johti salasuhteeseen.
Itsestäni voin sanoa, että ymmärrän ap:n miestä täysin. Suhteeseen voi jäädä, mutta se vaatii paljon keskustelua, pettäjän vakuutusta siitä, että toinen suhde on loppunut ja myös tekoja siitä, että oma puoliso on todella se tärkein. Nyt ei auta sanat, vaan teot. Sanat ovat vain helinää, niitä voi lausua ja ne voivat olla valetta. Mutta tekoja on vaikeampi valehdella pitkän päälle. Ja juuri sanat ovat minulle ainakin se asia, joita en halua kamalasti kuulla, sillä niin pitkään kuulin myös valheita mieheni suusta. Ainoa asia, joka merkitsee, on teot ja sitä kautta keskustelut kaikista asioista.
Ja tuo pohdinta siitä, että pitää aloittaa suhde kokonaan uudelta pohjalta. Se on täysin totta. Ette voi jatkaa siitä, mihin jäitte. Se on täysi mahdottomuus. Te jäitte ennen suhdetta tilanteeseen, joka johti pettämiseen. Ei sellaista tilannetta voi jatkaa ja ajatella, että nyt on kaikki hyvin.
Täytyy todellakin antaa vanhan suhteen kuolla. Vain te pystytte sen tekemään ja miettimään, mitä se tarkoittaa. Tähän tarvitsette terapeuttia avuksi. Yksin sitä mekaniikkaa ei pysty oikein hahmottamaan.
Ja vaikka se vanha suhde kuolee ja sieltä vähitellen, hitaasti, alkaa nousemaan uusi suhde, et voi kuitenkaan olettaa, että miehesi on antanut sinulle anteeksi ja kaikki on hyvin. Hän ei tule koskaan unohtamaan tekoasi, aina tulee olemaan pieni särö luottamuksessa. Aluksi se särö on kanjonin levyinen, sitten, sinun tekojesi myötä se voi kaventua ohueksi haaleaksi säröksi. Mutta se olet vain sinä, joka voi auttaa siinä miestäsi. Se ei ole hänen tehtävänsä. Hän rupeaa luottamaan sinuun sitä myötä, kun sinä sitä teoillasi vahvistat.
Ja kun hän alkaa vähitellen luottamaan sinuun enemmän, voitte vähitellen kokea myös enemmän läheisyyttä.
Teidän täytyy vain molempien ymmärtää se, että menneeseen ei ole paluuta. On vain tulevaisuus ja se on teidän käsissänne. Ja sinulla, pettäjällä, on täysi vastuu sen tulevaisuuden vahvistamisesta ja luottamuksen keräämisestä puolisoasi kohtaan. Hän avautuu sinulle vähitellen. Ja yksikin takapakki, jonka sinä aiheutat, vie teidät aina alkuun. Ja niitä aloituksia ei suhteenne kovin montaa kestä. Se kannattaa pitää mielessä.
Meillä niitä aloituksia oli vähän liikaa siinä mielessä, että ajatus jatkosta alkoi olemaan minulle täysi mahdottomuus. Tuntui, että ei enää kertakaikkiaan pysty luottamaan, eikä ehkä ollut niin paljon haluakaan. Mutta mieheni sinnikkäällä työllä selvisimme siitäkin, matka on ollut pitkä, enkä vieläkään pysty sanomaan, että tästä olemme selvinneet. Ehkä olemme sillä tiellä, sitä toivon, mutta kuten sanottu, tämä tulee olemaan elämän mittainen matka, jossa auttaa vain rakkaus omaa puolisoa kohtaan.
Ei tarvitse ajatella, mitä muut sanovat ja mikä on muiden mielipide (yleensä se on ohje petetylle heittää pettäjä pihalle). Mutta ainoa, jonka ajatuksia täytyy kuunnella on pettäjä omiansa ja petetty omiansa. Kun ne ajatukset ovat täysin selviä ja se on varma tahto jatkaa toisen kanssa, silloin voi oikeasti onnistua. Jos tätä tahtoa ei ole molempien puolelta täysillä, ei yritys kannata. Niin rankkaa tämä on. Uskon, että tämä on vielä rankempaa kuin eroaminen.
Mutta meillä ainakin kantaa kaikkien rankkojen hetkien yli tieto siitä, että tuntee toisen ihmisen olevan se, jonka kanssa haluaa olla ja jonka takia haluaa jaksaa myös niitä huonoja päiviä. Meillä ainakin niitä hyviä päiviä on onneksi paljon enemmän, joten sen takia vielä olemme yhdessä.
Kirja: Revitty sydän - voiko uskottomuudesta toipua. Booky.fissä maksaa 7.70e. Ei paljon maksa investoida. Auttoi itseäni jatkamaan vaikka erosin miehestäni pettämiseni jälkeen. Sopii sekä pettäjälle että petetylle osapuolelle :) Ja sieltä voi löytää niitä "syitäkin" tarkemmin.
Pariterapia kuulostaisi olevan ainoa vaihtoehto tällaisissa tilanteissa mikäli molemmat siihen tahtovat osallistua.