Kysytäänpäs nyt mielipiteitä täältä! Olemme uusioperhe, molemmilla pienet lapset edellisistä liitoista ja yhteinen tulossa. Minulta tietenkin loppui alkoholin käyttö kun tulin raskaaksi. En sitä mieheltä edellytä, mutta odottaisin että voisi vähän vähentää? Meillä lapset on aina toisilla vanhemmilla joka toinen viikonloppu.
Mies ottaa olutta yleensä niinä viikonloppuina, kun lapset ovat meillä, toisena päivänä, joko pe tai la kun lapset ovat menneet nukkumaan. Monesti on niin paljon juonut että on krapula. Itse en jaksa välttämättä kuunnella kännisen juttuja kovinkaan kauaa ja menen nukkumaan. Ei hän mihinkään lähde, tissuttelee kotona.
Niinä viikonloppuina, jotka olemme kahdestaan, hän juo oikeastaan aina vähintään toisena päivänä. Ennen kävimme aina yhdessä baarissa, emme juurikaan erikseen eikä hänkään ole usein mihinkään lähtenyt nyt odotusaikana. Juo kotona. Viikolla hän ei onneksi juo.
Ongelma ei sinänsä ole välttämättä edes tuo juominen, vaan se, että ei osaa ottaa sopivasti! Joka ikinen kerta kun lähtee johonkin, on ihan koomassa! Ei osaa huolehtia itsestään, on useasti loukannut itsensä ja näyttääkin ihan vammaiselta kun kävelee huojuen puolelta toiselle. Se on ällöttävää! Ja vaarallistakin! Olen sanonut useasti että ei viitsisi ottaa niin paljon mutta ei mene perille ollenkaan!
Lisäksi lupasi olla kuukauden selvinpäin, ihan omasta tahdostaan krapulapäissään meni niin sanomaan. Oli ihan oma idea. No, eihän se onnistunut alkuunkaan. Ottikohan jo seuraavana viikonloppuna muistaakseni...
Ei sillä, en vaadi mitään absolutismia ja saisi mun puolesta välillä juoda, mutta kun haluaisin viettää viikonloppuja yhdessäkin. En jaksa yhtään kattoa kännistä, en voi sille mitään! Olisiko kovasti vaadittu jos ottaisi vaikka kerran kuukaudessa? Mietin vain, että kun vauva syntyy, niin meinaako se tolleen ryypätä senki jälkeen. Että mä sitte hoidan vauvan ja katton kännistä miestä viikonloput. Ei kiitos. Pitäis kai senkin vähän nyt totutella tähän tilanteeseen? Ettei voi enää noin paljoa juoda? Tuntuu vain, että se viinan kans läträäminen on tärkeintä elämässä. Haaveilee vaan terassille menosta ja kaljan juomisesta...
Mun huoli olis väistynyt jonku verran jos olis ollu sen kuukauden selvinpäin, mutta ei meininkiäkään! Ei pystynyt. Ja jos on viikonlopun selvinpäin niin on usein aika kiukkuinen. Eikö tää oo jo jonku sortin ongelma? Näytän huomenna miehelle tän keskustelun kun herää krapuloissaan. Kertokaas mielipiteitä!
Mies ottaa olutta yleensä niinä viikonloppuina, kun lapset ovat meillä, toisena päivänä, joko pe tai la kun lapset ovat menneet nukkumaan. Monesti on niin paljon juonut että on krapula. Itse en jaksa välttämättä kuunnella kännisen juttuja kovinkaan kauaa ja menen nukkumaan. Ei hän mihinkään lähde, tissuttelee kotona.
Niinä viikonloppuina, jotka olemme kahdestaan, hän juo oikeastaan aina vähintään toisena päivänä. Ennen kävimme aina yhdessä baarissa, emme juurikaan erikseen eikä hänkään ole usein mihinkään lähtenyt nyt odotusaikana. Juo kotona. Viikolla hän ei onneksi juo.
Ongelma ei sinänsä ole välttämättä edes tuo juominen, vaan se, että ei osaa ottaa sopivasti! Joka ikinen kerta kun lähtee johonkin, on ihan koomassa! Ei osaa huolehtia itsestään, on useasti loukannut itsensä ja näyttääkin ihan vammaiselta kun kävelee huojuen puolelta toiselle. Se on ällöttävää! Ja vaarallistakin! Olen sanonut useasti että ei viitsisi ottaa niin paljon mutta ei mene perille ollenkaan!
Lisäksi lupasi olla kuukauden selvinpäin, ihan omasta tahdostaan krapulapäissään meni niin sanomaan. Oli ihan oma idea. No, eihän se onnistunut alkuunkaan. Ottikohan jo seuraavana viikonloppuna muistaakseni...
Ei sillä, en vaadi mitään absolutismia ja saisi mun puolesta välillä juoda, mutta kun haluaisin viettää viikonloppuja yhdessäkin. En jaksa yhtään kattoa kännistä, en voi sille mitään! Olisiko kovasti vaadittu jos ottaisi vaikka kerran kuukaudessa? Mietin vain, että kun vauva syntyy, niin meinaako se tolleen ryypätä senki jälkeen. Että mä sitte hoidan vauvan ja katton kännistä miestä viikonloput. Ei kiitos. Pitäis kai senkin vähän nyt totutella tähän tilanteeseen? Ettei voi enää noin paljoa juoda? Tuntuu vain, että se viinan kans läträäminen on tärkeintä elämässä. Haaveilee vaan terassille menosta ja kaljan juomisesta...
Mun huoli olis väistynyt jonku verran jos olis ollu sen kuukauden selvinpäin, mutta ei meininkiäkään! Ei pystynyt. Ja jos on viikonlopun selvinpäin niin on usein aika kiukkuinen. Eikö tää oo jo jonku sortin ongelma? Näytän huomenna miehelle tän keskustelun kun herää krapuloissaan. Kertokaas mielipiteitä!
Vastaukset 29
Vanhimmat
Minun mielestäni sinun pitäisi puhua miehesi kanssa ongelmasta. Voihan olla että purit vain sydäntäsi. Toivottavasti helpotti.
Alkoholiongelma ei varmaankaan helpotu, luultavasti vain pahenee, ikävä kyllä.
Niin mä jotenki ajattelin että jos se näkis muiden mielipiteitä aiheesta niin pistäis vähä miettimään. Ollaan keskusteltu tästä aika monta kertaa... Seuraava kerta on mun osalta viimeinen, jos ei meno muutu niin mä lähden. En jaksa tätä. Mä pyysin ettei olis tänään ottanu kaatokänniä mut kyllähän mä jo tiesin ku lähti, että ihan turha on lupauksia pyydellä. Niitä kun ei pidetä. Mutta jos ei oo valmis tekemään töitä tän eteen, saa mun puolesta ettiä jonku joka jaksaa tollasta alkoholistia kattella. Mä en jaksa.
Nyt se tuli kotiin reissultaan. Kävi kusella vessassa, kuset tosin on vessan lattialla ja housuilla. Ei meinannu pystyssä pysyä. Normimeininkiä. Ikää on kuitenki 30v niin luulis vähän olevan jo järkeä päässä mutta ei näytä olevan...huoh... Mun piti taluttaa se sänkyyn, ettei olis kaatunu läppärin ja telkkarin päälle. Nyt oli kyllä viimenen kerta kun kattelen, seuraavasta kerrasta lähden litomaan. Adios! Saapahan aamulla lukea tämän jos alkais ne loput aivosolut pelata, jos niitä edes enää on jäljellä...
Tuu mulle tyttöystäväksi. Mä osaan käyttäytyä. En juo kovinkaan usein. en käy edes baareissa. tänä vuonna kerran olen käynyt baarissa uutena vuotena. Osaan siivota, en kuse lattialle, olen mukava, olen kiltti, tykkään halata en polta, osaan pestä omat pyykkini, no en oo rikas, mut tuun omillani toimeen, olen ystävällinen. Olen siis hyvä mies.
Tää on niin tuttua mulle.Mun mies juo humalahakuisesti noin kaks kertaa viikossa kotona yksikseen. Kaatuilee ,kuseksii vessan lattialle ,kiroilee itsekseen! Oma valintani on ollut sietää vaikka meillä ei ole edes yhteisiä lapsia.Totta puhuen juuri miehen alkoholinkäyttö oli aikanaan syy,miksen edes harkinnut lapsentekoa.Koska olet noin nuori ,voisit miettiä mitä haluat tulevaisuudelta.T yydytkö katkeroitumaan juopon kanssa vai haluatko selväpäisen ,itseään ja toisia kunnioittavan elämänkumppanin,Valinta on sinun. Toista et pysty muuttamaan ,on ihan sama mitä sanot tai teet , et hyvällä etkä pahalla. Ratkaisu juomattomuuteen täytyy tulla omasta tahdosta.
Ihan ensimmäisenä tuli mieleen, että miksihän lienee miehen ensimmäinen liitto kariutunut... Mies on varmasti kertonut asiaan omat versionsa, mutta voisikohan alkoholinkäytöllä olla osuutta asiaan? Tuskinpa tuollaiset käytösmallit ihan hetkessä syntyy..
Itsekin raskaana olevana minusta tuntuu erityisen käsittämättömältä tuollainen käytös. Meillä mies on ihan pyytämättä vähentänyt juomistaan raskauden alettua (no, ei me kyllä olla kumpikaan mitään baareilua ja ryyppäjäisiä harrastettu ennen raskauttakaan mutta ollaan kuitenkin otettu silloin tällöin, yhdessä ja erikseen). Joskus hän saattaa ottaa oluen saunan jälkeen tai käydä yhdellä työkavereiden kanssa, mutta viimeisen kahdeksan kuukauden aikana yhteenlasketut tuopit ovat kahden käden sormilla laskettu. Mieluummin hän viettää kotona aikaa kanssani, ihmettelee yhdessä vatsan kasvua ja sieltä pompahtavia liikkeitä. Raskaus on ihana jakaa yhdessä - mitä kaikkea miehesi kännipäisyydensä vuoksi menettääkään!
Faktahan on, että ei se tule tuosta mihinkään muuttumaan lapsen syntymisen myötä - pahenemaan vain. Jos ei hän nytkään pysty olemaan kotona ja juomatta, niin mitäs luulet tapahtuvan kun vauva huutaa päivät yöt ja sinun huomiosi on täysin siinä. Yhtenä päivänä tulet huomaamaan, että miehesi on kännissä joka ilta, tai ainakin pikku tuhnuissa. Haluatko sinä todellakin elää sellaista elämää?
tipuli81, samanmoisia ajatuksia tuli mieleen, olisiko eka liitto kariutunut juuri tuon takia.
ja nuo ongelmat ei itsestään parane, joten olisi varmaan parempi sanoa adios, vaikka vaikeaa onkin kun olet hänelle raskaana.
muuten, meitä miehiä jotka eivät juo on myös olemassa, kuten myös täysin raaittiita naisia, jos sellaisen löydätte, pitäkää kiinni.
Miehesi on alkoholisti. Ei hän pysty enää tahdonvoimallaan pysäyttämään juomista sen jälkeen kun on ensimmäisen annoksen kipannut. Järki lakkaa toimimasta ja aivojen välittäjäaineet huutavat lisää viinaa.
Ilman apua asia ei tule muuttumaan. Ennemmin tai myöhemmin mies on siinä pisteessä, että hän joko ei ota ollenkaan ja säilyy hengissä tai juo ja kuolee ennen aikojaan.
Sinun kannaltasi ehkä olennainen asia olisi ymmärtää, että hän ei riko lupauksia pahuuttaan. Hän varmasti uskoi itsekin pystyvänsä olemaan kuukauden ottamatta, mutta aivot ovat jo pilalla; ne huutavat alkoholia ja se on vähintään yhtä suuri riippuvuus kuin heroiini addikteille.
Pelasta oma perheesi ja lähde. Käy myös kysymässä neuvoja Alkoholi-palstalta. Voit tutustua myös Al-Anonien toimintaan mutta henkilökohtaisesti en pidä heitä kovin uskottavina.
Päihdelinkki-sivusto testeineen on hyvä paikka aloittaa todellisuuden kohtaaminen
Älkää akat viittikö olla noin pikkumaisii! Saa sitä nyt kerran viikossa ottaa kaljaa, ei ole ongelma eikä mikään.
Niin, jos ei ole perhettä. Mutta jos on pieni vauva kotona (kuten tällä miehellä kohta on) niin ei tosiaankaan ole ok että mies juo itsensä ihan koomaan ja kusee nurkkiin, vaikka se olisi "vain" kerran viikossa.
No voi itku. Kyllä aikuinen mies kaljaa voi ottaa. Naisten marttakerho täällä taas koolla.
Aikuinen mies hallitsee itsensä eikä juo itseään jalattomaksi. Sehän nimenomaan kertoo siitä ei-aikuismaisesta käytöksestä jos ei osaa ottaa kohtuudella ja tunne omia rajojaan...
Niinpä niin. Vaikeaahan se on kun ei oikeen osaa päättää:" Monesti on niin paljon juonu että on krapula." " Ei hän mihinkään lähde, tissuttelee kotona. " Mutta kohta: "Nyt se tuli kotiin reissultaan. Kävi kusella vessassa, kuset tosin on vessan lattialla. Ei meinannu pystyssä pysyä. Normimeininkiä." Siis kumpi on normi meininkiä? Tissuttelee kotona, kuten alkuperäisessä versiossa, vai tulee ympäripäissään kotiin baarista? Mitenkähän tarina etenee, varmaan kohta paskaa keittiön pöydälle ammuskellen kattoon.
Selvennystä... siis ei usein lähde baariin nyt kun olen raskaana, ehkä kerran kuukaudessa on käynyt. Tuo sattui olemaan juuri se kerta, kun lähti baariin. Ja silloin on ihan normaalia, että on noin humalassa, tai sanotaanko näin, etten ole nähnyt ikinä baarista tultaessa miestä hyvässä kunnossa... Kirjoitin kyllä alkuperäisessä versiossa, että ei ole käynyt usein baarissa raskausaikana, mutten ilmeisesti tarpeeksi selvästi...
Nosta kissa pöydälle ja juttele miehesi kanssa kun hän on selvinpäin (eikä edes krapulassa). Kerro että et kestä tuollaista juomista ja haluat tilanteeseen muutoksen ja jos sitä ei tule sinä otat ja keräät lapsesi ja lähdet siitä huushollista.
Muutos on lähdettävä hänestä itsestään mutta hänen on havahduttava todellisuuteen oikein kunnolla ja tehtävä itse valintansa mitä hän elämältään haluaa. Onnellisen perhe-elämän vai pahenevan alkoholismin sillä alkoholistihan hän on jo.
Miksi, voi miksi, aloit lisääntymään tuon miehen kanssa?!!
Tiesit aivan tarkkaan jo edeltäpäin että viina on iso ongelma tuon miehen (teidän kummankin ja lastenne ) elämässä. Miksi lisää lapsia tuohon sotkuun???
Mies ei voinut yhtäkkiä, tietäessään sinun olevan raskaana, alkaa kännäämään holtittomasti. Nuo merkit olivat siellä jo paljon, paljon aiemmin.
No, nyt on liian myohäistä. Mies ei selvästikävn pysty olemaan ilman viinaa, siis todella heikko luonne. Sinun on parasta ottaa katraasi ja poistua kuvioista. Sinulla EI ole oikeutta antaa lastesi nähdä tuollaista elämää. Sinun VELVOLLISUUTEESI kuuluu taata huolellisesti ja harkiten hankkimillesi lapsille turvallinen ja rauhallinen kasvuympäristo!
Juopottelut ja kännäilyt eivät edusta sitä.
Toivottavasti opit tästä ainakin sen verran että et hyokkää lisääntymään enää heti ensimäisen vastaantulijan kanssa.
On olemassa yleisesti tunnettu käsite: SEURUSTELUAIKA.
SE on aika jolloin tutustutaan toiseen ihmiseen, siis korvien välin tasolla-yläpväällä. EI alapäällä! Tuo aika saattaa kestää vuoden, pari. Se EI ole : " Hei tässä alapääni, sun kämppä vai mun? Mun kakarat ei ooo kotona. Seuraavana aamuna: Määä oon muuten Impivaaran Miina, kukas säää ooot?"
Jätä hyvä nainen miehet omiin oloihinsa ja keskittäydy täysillä hankkimiisi lapsiin. Ellet tiedä mitä se tarkoittaa, mene kirjastoon ja hae ilmaiseksi oppimateriaalia.
Mielestäni alko on silloin ongelma jos pitää alkaa lupaileen itselleen, et on kuukauden tipatta. Sen kun ei nyt pitäis olla kenellekkään temppu eikä mikään. Saati, että oikein saavutus...
Ylipäätään ihmettelen, et mikä pirun tarve ihmisillä on myrkyttää kehoaan tohon tahtiin kuten miehesi tekee?!
Täällä eukko kitisee alkoholin käytöstä vaikka
* En ota kuin perjantaina ja lauantaina illalla kotona tv:n ääressä
* En ota kuin 1 tai 2 olutta per ilta
* En käy missään firman riennoissa ja kavereiden kanssa terassillakin vain n. kerran vuodessa
Nalkuttaisitko sinä minulle näistä "juomisista"?
Alkaa todella vituttamaan kun kaiken kukkuraksi eukko on laiska kuin sika ja kaikki kodin pyöritys jää vain minun harteille. Jos ei muutosta tapahdu niin en varmasti tule jaksamaan tätä loppuelämän ajan.
"Todella kypsä": En todellakaan nalkuttaisi! Tuota muutosta voisit vaikka vähän kiirehtiäkin...jos ei toimi niin kantapäät vastakkain!
AP taas on haksahtanut alkoholistiin. Muutoksen saataa saada aikaan korkeintaan sinun lähtösi, vaikka tuskin sekään...
Minusta tuollaisen ongelma-juomisen takana on aina masennusta, jotain surumielisyyttä. Millainen parisuhde teillä on tunnetasolla. Hukuttaako mies viinaan jotain murheitaan joita ei osaa sanoiksi pukea?
En lähtisi eroamaan ennenkuin olette vähän kerrallaan aukaisseet uusioperheenne ongelmia. Pyydä häntä miettimään olisiko jotain harrastusta joka häntä kiinnostaisi. Kyllä te molemmat tarvitsette rakkautta ja huolenpitoa. Ja se kun on teistä molemmista kiinni. Yritä löytää aikaa myös itsellesi siellä kotona virkistäytymiseen, tarkoittaa sitä että tee joka päivä jotain sellaista josta pidät.
Palautappa mieleen, miksi halusit mennä naimisiin hänen kanssaan ja kysy samaa puolisoltasi. Pelissä on nimittäin tosi paljon, te luotte lapsillenne sen ainutkertaisen lapsuuden jonka päälle heidän elämänsä rakentuu. On aika ajatella perhe-elämäänne teidän kaikkien parhaaksi, aikuisten itsekkyyden vuoksi on moni lapsi terapiassa lopun ikäänsä.
Kaikki juopot ja huonosti naisia kohtelevat miehet saavat aina naisen kun naisen. kiltti ja hyvä tapainen mies jää ilman naista. Pitäsikös tässä alkaa tosi vittumaiseksi mieheksi ja juopoksi kun kerran nillle on kysyntää? Alanko siis vai olenko ilman naista loppuelämäni??
No äläpäs yleistä. Minulla ainakin on kiltti ja hyvätapainen mies. Kusipäätä en ottaisi.
Kun eteen tulee vaikeuksia, niin aikuiset ihmiset osaavat edes yrittää selvittää niitä. Miksi mennä kenenkään kanssa yhteen, jos heti ensimmäisten vaikeuksien myötä pitää erota? Siinä sitä sitten saakin kiertää ja tehdä lapsia vaikka kuinka monen eri ihmisen kanssa ennen kun tajuaa että vaikeuksia tulee vastaan jokaisen kanssa.
No enmä yleista mut mun kohdalla tää pitää paikkansa. olen aina ollut se kiltti ja hyvä käytöksinen joka jää jonon hännille. Tunnen paljon miehiä jotka on tosi vittumaisii ja kohtelee muijaansa tosi huonosti. Kukaan ei kiinnostu musta kun naiset luulee et olen vaan joku nössö, vaikken ole. Kyllä minäkin juon alkoholia mut osaan käyttäytyä silloinkin kun olen juonut. Mut monet tuntemani miehet
alkaa heti kännissä haukkumaan tyttöystäväänsä huoraksi ja pettäjäksi. Sit mä vaan mietin et miks toi nainen seurustelee tollasen miehen kanssa?
Jos pitää haukkua naistaan pettäjäksi niin se yleensä vain kuvastaa oman mokan vierittämistä toisen niskoille. Huoripukki siis itse.
Mutta ihmettelen itsekkin miksi joku nainen voi tuollaisen miehen kanssa olla, jos se todella kohtelee naistaan kuin rättiä.
Voi kuinka tuttua. Sulla ei oo nyt kuin kaksi vaihtoehtoa. Lähteä hyvän sään aikana, tai sopeutua elämään alkoholistin kanssa. Mikään puhe ei auta. Jos ei se itse tajua, sinä et saa sitä tajuamaan. Älä hukkaa elämääsi yrittämällä sitä.
Joo, kännääjä on kännääjä jatkossakin, piakkoin kotihäirikkö, pitkän päälle aivonsa pehmentävä sammuilija, lopulta agressiivinen lapsellesi vaarallinen. Viisitoista vuotta olen kännisen menoa katsonut lapsen kanssa, hyvänä puhujana puoliso on aina saanut jäädä, koskaan ei ole vielä perhejuhlia sammumatta käynyt läpi vaikka ummet ja lammet luvannut. Sitten narahti pettämisestä, naissuhde kohta kaksi vuotta, naiselle osti koruja yhteisillä varoilla, lupasi ja vannoi rakkauta ja aviolittoa. Syynä se vakioselitys, että olen niin ikeä ja kylmä puoliso, nimitteli sairaaksi selä takana. No, emme asu lasten kanssa juopon petturin kanssa enää, avioero on vielä kesken. Mies on tyyppinä heikko ja selkärangaton Auervaara. Tässäkään tapuaksessa ero ei ole ollut helppoa valmisteltavaa, itsenäisenä naisena sen toteuttaminen on. Suositus, lähde vielä kun voit!
karu totuus: elä alkoholistiin kanssa tai lähde!
pystyt "taistelemaan" perheesi puolesta vaikka toista naista vastaan, mutta aina tulet "häviämään" alkoholille.
mieti lapsia ja tulevaa lastasi.. haluavatko he ihan oikeasti elää perheessä, jossa he eivät ikinä tiedä missä kunnossa isä on? vai haluaisivatko he elää turvallisessa kodissa jossa heitä rakastetaan ja heillä on turvallinen ja hyvä olla.
alkoholi ja lapset eivät sovi yhteen!
kaljottelu ei varmasti tule ajankanssa vähenemään, siksi sinun on päätettävä oma ja lastesi elämän suunta ja elettävä sen mukaan!
kysyppä ohimennen mieheltäsi, että mitä jos sinä joisit samalla lailla, jolloin kaikki vastuu olisi hänen harteilla? tulisit, menisit miten sattuu ja missä kunnossa vaan? ja todella alkoholi pyörisi usein pää-asiana mielessäsi, sopisiko se elämän tyyli hänelle? empä usko.. hän varmaankin sanoisi : minähän en juoppoa akkaa kattelisi.. niin juuri.. mieti tarkkaa elämäsi suuntaa ja elä toiveittesi mukaan