Kysymys on tässä.
mitkä ovat suurimmat koettelemukset tällä palstalla?
huuhaa
23661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
tämänkaltaiset turhat uudet otsikot ja tyhjänpäiväiset chattiviestit (tämä hyvänä esimerkkinä), sekä kirjoittajat, jotka piiloutuvat epämääräisten vaihtuvien
Joissa ei ole mitään sisältöä,kuten edellinen
kirjoittaja totesi.
Niinpä kirjoitankin omiani tähän saumaan.Viime vii
kolla tapahtunut terrori-isku New Yorkiin ja Penta
goniin täytti tiedoitusvälineet.Ihmisten hätä ja
kauhu alkoi hiljalleen muuttua ainakin USA:ssa
vihaksi ja kostonhimoksi.Se pelottaa.Massiivinen
isku johonkin maahan ilman,että edes ollaan
varmoja,kuka tai ketkä olivat iskun takana,tuottaa
vain viattomien kärsimyksiä.Viha on voimakas kiiho
te,jonka tulokset ovat tuhoisat.nyt mitataan tämä
ns. länsimainen sivistys,onko sitä olemassakaan.
Euroopan on syytä olla huolissaan,vaikka emme ole
osallisina,paitsi NATO-maat,jotka saattavat olla
terrori-iskujen uusia kohteita.
Tämä aihe on nyt minun taholtani loppuunkäsitelty.
Nyt palaan iloisempiin tunnelmiin.Syyskuu on
kauneimmillaan.Juuri sellainen syksy,josta niin
kovin pajon pidän.Olen syksy-ihminen ja olen ollut
aina.Kevät on rankkaa aikaa.Mistä lie johtuu.
Syksyn kauniit värit,pimenevät illat ja ilman
raikkaus piristävät mieltä.
Odotan taas uutta kirjalähetystä,jonka toivon
saavani viikonlopuksi.Oleen näköjään kirja-addikti
Toiset tarvitsevat perjantaipullon,minä tarvitsen
perjantaikirjat.Liekö pahakin riippuvuus?
No vanha kissani ainakin pitää siitä,että saa
maata mahani päällä,kun luen sängyssä.Paha,paha
tapa.Mutta eihän sitä kukaan ole näkemässä.
Telkaaria en ole viitsinyt katsoa enää vuosiin.
Ohjelmat ovat niin typeriä,että tympäisee
kuullakin saati katsoa.Tulipahan päivän
ruikutuskin aikaisiksi.Enemmän pitäisi löytää
ilon aiheita,joita on enemmän kuin tulee ajatellek
si.Ikäkin tuo omat opetuksensa.On opittava
luopumaan.Sekin on opittava,ettei enää tule nuorem
maksi,toivottavasti vain viisaammaksi.Sitä on
vain itse vaikea arvioida.
Luopumisen oppiminen on tärkeää.Pystyä irrottamaan
lapsensa,terveytensäkin,joskus jätettävä työnsäkin
Minä sen sijaan aion jatkaa vähitellen kypsyvän
kriisin seuraamista ja siitä kirjoittamista,
mutta teen sen pääasiassa etusivujen välittömässä
takamaastossa ja jopa sekalaisilla
nimimerkkikatrailla.
Joten tämä taustan rauha toivottavasti säilyy.
Tein tänään tavanomaisen suunnillen
kertaviikottaisen parinkymmenenkilometrin
pyöräretkeni vähäisen asian varjolla. Olen tehnyt
niitä nyt puolisen vuotta noin kerran viikkoon ja
seurailen samalla luonnontapahtumia. Oli vielä
niin lämmintä, että tarkeni ajella
paitahihasillaan, auringonpaisteen määrän mukaan
vaan kääri hihoja auki ja kiinni. Tuuli karisteli
tänään lehtiä puista ja se on aina kivaa
katseltavaa. Monesti yritän päästä liikkeelle
juuri ensimmäisen syysmyrskyn alkajaisiksi kuin
lentelemään tuulen kieputtamien lehtien kanssa.
Punaisia kärpässieniä oli teiden varsilla suurin
parvin, niitä ei näkynyt viikko sitten kuin vasta
joitakin. Monesti kerään joitakin sieniä pussiin
kotiin vietäväksi ja syötäväksi, mutta sekin tapa
on vähenemässä, kun ne pitäisi valmistaa niin
heti ja monta pussillista on jo unohtunut
jääkaappiin päiväkausiksi.(sitä tää netti teettää)
Matkani varrella on pieni metsälampi, jonka
rannalle pysähdyn joiksikin minuuteiksi
katselemaan. Kesällä lammessa sukelteli yksi
vesilinnunpoikanen syötävää etsien, nyt sekin oli
varmaan saanut siipensä kantaviksi ja muuttanut
maisemaa. Vain sudenkorentoja väistelemässä
putoilevien lehtien tanssia.
Lemmikeistäni olen kirjoittanut tuolla toisaalla
ja aion jatkaa aina joutessani niistä
kirjoittelua siellä vielä edelleenkin. Nyt
torstai-iltana, kun kirjoittelen tätä, netti
jumittelee, enkä pääse hakemaan sitä
sivunumeroa... Noin tuntia myöhemmin, yhteydet
pelaa jälleen,karvapallerosivu oli 780-
pseudohippi,mr.kat..lisää karvapalleroita
Minä olen niille elämilleni lähinnä
kiipeilyteline. Kun niiden huoneessa tekee
jotain, siivoaa tai muuta, niin niitä on aina
uteliaina tutkimassa vieressä tai harjan edessä
tai selässä. Kun istahtaa lattialle, ne hyppivät
ympärillä ja päällä kuin pehmeät karvapallerot,
olkapäille, päänpäälle, ojennettua kättä pitkin
ja ääntelevät keskenään kuin keskustellen
vaimeasti kuin talviset punatulkut muuten
äänettömässä metsässä.
Nyt keskustelupalsta tuntuu olevan jumissa,
taitaa olla parasta laittaa tämä muualle
varastoon odottelemaan.. Tuntuu olevan netissä
paljon muitakin yhteyksiä tukossa kuin vain
suomi, olisikohan tämä sitä paljon varoitellun
viruksen syytä, mikä on riehunut muutamanpäivän.
> No vanha kissani ainakin pitää siitä,että saa
maata mahani päällä,kun luen sängyssä.Paha,paha
tapa.
En tiennytkään tätä, nyt täytyy laittaa tuo
lihava kollini kuriin, silläkin on tapana kömpiä
mahani päälle kun luen. Painaa ryökäle pahasti,
mutta en ole poiskaan raaskinut häätää.
Minullakin on tapana lukea sängyn päällä lojuen,
päiväpeitto suojana (vaikka olisi miten lämmin
tahansa). En osaa muuten lukeakaan, tuntuu kun
aivot pelaisi (toivon mukaan edes silloin) kun
muu kroppa lepää. Telkkarista olen samaa mieltä,
harvoin tulee avattua. Ihmettelen, mihin hyvät
asiaohjelmat ja dokumentit ovat kadonneet. Katson
yhtä ainoa sarjaa, tiistai-iltaisin tulevaa Bad
girls, siihen olen syystä tai toisesta mieltynyt.
Loistavasti näytelty, takuuvarmaa englantilaista
laatutyötä, ja aihe yllättävä, kuvaa naisia
vankilassa. No, perjantaisin on kyllä tapana
avata punaviinipullo, ja rentouta vaikka tämän
palstan ääreen.
On ollut hienot syyspäivät, ja viljelypalstani
tuli käännetty ennätysvauhtia, koko 100 m2
kolmessa päivässä! Oli pakko laittaa lapion
heilumaan hurjaa vauhtia, koska pari seuraava
viikonloppua kuluu perhejuhlissa, ja tämän
jälkeen taas ei ilmoista tiedä. Kumma kun parina
ensimmäisenä iltana oli aivan kuitti, tänä iltana
taas ei väsytä yhtään.
P.S. Hassua muuten, tuo keskustelun avaajalle
vastannut olin minä, en edes muistanut
kirjoittaneeni viestiä. Joskus saatan käyttää
satunnaista nikkiä, vaikka harvemmin.
On siitä seuraa.Ja se ryökäle osaa käyttää
hyväkseen minua.Olem kuin joku portsari avaamassa
ovia,kun ex-herra menee ulos ja sisään.
Täällä takamaisemissa ne piilevät piilevät,sanoo
evolutionisti.
Jos televisioista puhutaan, niin kuulunen
keskusteluryhmän keskiarvoon suhteutettuna
suurtöllääjiin. Yleensä kaikki tiedeohjelmat (jos
ovat riittävän korkeatasoisia) ja samoin
luontodokumenteista kiinnostavimmat ja nyt
männäviikolla jostain syystä uutisiakin eri
maiden kanavilta.
Punaviinipullon paikka on jääkaapissa, missä se
yleensä ehtii oleilla muutaman kuukauden ennen
loppumistaan. Erinäiset liharuokalajit saavat
siitä hömpsäyksen kutreilleen ja kokkikin pienen
kutriensa alle makuhermojen mureuttamiseksi ja
vireyttämiseksi gastronomisia makunautintoja
odotellessaan.
Kyllä hyvä punaviinikruunaa ruuan,nutta minulla on
riesana herja maha.Närästää kaikki,maidosta
alkaen.En voi juoda edes kahvia.Olen jo vuosia
juonut teetä,tosi erittäin vahvaa,että aamulla
herään.Se ei jostain syystä ärsytä mahaa.
Punaviivä lasillinen juuri ja juuri,kunhan se on
sopivan vähähappoista.Valkoviini tulee vauhdilla
vessanpönttöön,en tiedä miksi.Sappoko lie vai
mikä.
Viikottaisen pyöräretkeni kylkiäishavaintoja:
Ruskan väreistä taitaa tulla tänä syksynä
laimeat, ei vielä paljoakaan väriläiskiä, vaikka
oli jo yksi pakkasyö. Liekö syksyn pitkässä
lämpimyydessä ja runsaissa sateissa syytä.
Viime viikon myrskyt olivat kammanneet
merenrantaniityt sileiksi. Auringon pilkahduksia
merellä. Meren päällä alapilvitasolta rohkeasti
ylöspäin puskevia kapeita kumpupilviä, jotka
lässähtivät lattanoiksi keskipilvikerroksen
inversioon. Joutsenen poikaset opettelevat
siipien käyttöä.
Ei vielä keräämiseen houkuttavia suuria
mustesieniparvia, vain yksittäiskappaleita.
Traditionaalinen valkoposkihanhiniitty oli
tyhjänä, vain höyheniä jäljellä. Jokohan etelän
houkutukset ovat kutsuneet tipuset luokseen.
Eksotiikkana uuden hedelmäpuodin
avajaistarjouksena halpoja etelän hetelmiä
matkamutusteluksi.
Parin päivän takaa.
Ruska osoitaa kirkastumisen elkeitä.Koivut
vetävät kultakaapua päälleen ja rohkeimmat
vaahterat keikaroivat uskaliaasti
maailmantilanteestä piittamatta tulenpunaisissa.
Metsälammen pintapieneläväiset ovat vähentymään
päin, vain vesimittareiden valiojoukko jatkaa
luisteluaan rantaheinien myrskysuojassa (Tuli
mieleen, että pitää ottaa selvää vesimittareiden
elinkaaresta). Metsissä puolukat hehkuvat
maukkaimmillaan.
Linnut olivat hiljaa, vain yksi korppi kuulutteli
kuuluvasti matkasuunnitelmiaan. Iso varisparvi
teki tutkimuksia ratsastustilan hevosenpullien
sisällöstä, onkohan niissä heikäläisille
syötävää?. Merenrannan ruovikossa soi syystuulen
laulu ja taivaalla heitteli nopeita pilviä.
kun tummien pilvien välistä kurkistava aurinko
hetkeksi valaisee ruskan kultaamat koivikot Tuuli
ajelee rapisevia lehtiä pitkin teitä ja
lehtevimmissä paikoissa pitää hiljennellä
vauhtia, ettei märkien lehtimattojen liukkaus
kippaa ketoon.
Värikontrastia parhaimmillaan: räiskyvän
punalehtisen villiviinin syleilyynsä kietoma
tummanvihreä vuorimänty.
Tyrnin marjat ovat maukkaimmillaan. Vaikka ne
pehmenevätkin kohtapuoliin, pakkasilla niitä voi
mainiosti mutustella kevääseen asti. Joku
urbaanisissi vaan on tyhjentänyt paikoitellen
joitakin pensaita kokonaan.
Meri oli aidosti harmaa peilaillen lähestyvän
sadealueen harmautta ja pohjoisenpuoleinen tuuli
tekee merestä entistäkin viluisemman näköisen.
Jotkut malikkamaiset vaaleat syyssienet ovat
peittelemässä paikoitellen nurmikoita.
Oraville saattaa tulla kovat oltavat talvella,
kun männynkäpyjä näyttää olevan vähän ja
pörröhännät tekevät tutkimuksia puusta toiseen.
olen seurailut oravia vuosikausia.Talvella on
hauskaa katsella,kun ne kiertelevät runkoja
leikkien piilosilla oloa.Kaapelia pitkin juostaan
naapurin tammista etsimään terhoja näin syksyllä.
En tiedä ovatko ne pesärosvoja,koska kuusissa
pesii paljon lintuja kesäisin.luulisi
kuitenkin,että kuusien kävyt riittävät niille
veijareille.
Ikibanha(?) ainakin iso rusakkon on melkein
kotieläin naapurien ja oman pihani
hangilla.Silloin sen erottaa paremmin.Se ei
hätkähdä vähästä.Vaikka menen parvekkeelle
hätistelemään sitä omenapuiden kimpusta(eivät ole
tehneet yhtään omenaa vielä) se vai heiluttelee
korviaan ja loikkii harvakseltaan toiselle
tontille.Laiska kissakaan ei sitä häiritse.
Syksysumuisella kirjastomatkalla löytyi hyvä
parvi härmämalikoita (makoisa sieni). Hyviin
härmämalikoihin en olekaan törmännyt moniin
vuosiin ja paluumatkalla makuhermoja jo kihelmöi
herkun odotus, että saisi ne nopeasti
paistinpannulle. Paistaessa niistä lähtee hyvin
voimakas tuoksu ja se houkutteli
haistamisetäisyydeltä uteliaita paikalle
ihmettelemään, mistä kumman herkusta on kyse, kun
eivät tunnistaneet tuoksua ja itse en ehtinyt
saada kuin pienet maistiaiset, kun muut
maistelijat tyhjensivät pannun. Pitänee tehdä
uusi retki sienten luo, jos niitä olisi vielä
lisää ja ajoittaa paistaminen ihmisettömämpään
aikaan.
Kirjalöytöjä Leena Tähtisen aikamatkailua
kuolleiden kanssa ja Martin Reesin ennen alkua
Sieniä pitäisi käydä saalistamassa.On vain liian
sateista.Pihalla kasvaa vain kelvotonta ruskeaa
nomikäsenytoli-sientä.Myrkyllistä.
Vaihtuvien nimimerkkien avulla voi hämätä palstan
pahimpia häiriköitä, kuten klassisen tyypin
feikkaajaa, joka on mielistynyt kaikkein
asiallisimpien kirjoittajien terrorisointiin ja
toisaalta palstan suurviestisuoltajan voi
houkutella muutaman viestin ajaksi asialliseen
kirjoitustyyliin sieltä sienimetsän kätköistä,
johon hän kiireimmän kaupalla luikkii pakoon,
runnistettuaan kirjoittajan.
Oma lukunsa kokonaan on rintamalinjojen takana
tapahtuva sissitoiminta, jonka jäljet jäävät
lähes kaikilta huomaamatta. Vain joku satunnainen
menneidenmuistelija saattaa törmätä sissien
jälkiäjättämättömän toiminan jälkiin, jos omistaa
harvinaisen visuaalistoimintaisen muistiyksikön.
(Sitäpaitsi sissitoiminnan peruskurssiin kuuluu
historian muuttaminen niin eteen- kuin
taaksekinpäin ja joutavimmat otsikot ovat
otollisinta materiaalia, kuten esimerkiksi tuossa
vieressä.)
Se edellinen vierustakin näkyi loikkaavan
toissasivulle, mutta asiaan:
Tuollainen vakaaseen historiankulkuun
radikaalisti puuttuva aikamatkailu on yllättävän
työlästä ja normaalilogiikkasoftaa syvästi
halveksivaa.
Tämän hyvintuntemamme todellisuuden pakottaminen
mustan aukon painovoimakenttien velloman
madonreiän muodostaman aikasilmukan läpi saa
aikaan paradoksaalisuuspyörteen muodostamia
epätodellisuusilmiöitä kuten läpimenneen yksilön
eri kertaluokan monistumia, toiseksi muuttumisia
ja outoja katoamisia ja sitten nämä
kerrannaiskopiot tappelevat keskenään ja
annihiloivat toisiaan ja muita läheisyyden
olioita olemattomuuksiin.
RR pk 0.2.2.2 9°32'N 77°37'W
Jatkan noiden entisten luontohavaintojen perään, kun tuntuu aiheellisesti liittyvän niihin.
Metsänkeskeislampi oli pääosin vielä jäässä. Vain saapuvan veden lähdepuoli oli sula ja auringonvalaisema matalavetinen hiekkarinteen edus.
Viimekesäistä korppia ei kuulunut vielä maisemassa, mutta lokkilaumat olivat jo saapuneet merenrantaruovikoiden pesimäpaikoilleen ja eteläsuomalaisittain eräältä parhaimmista lintulammikoista kuului kauaskantava moniääninen soidinlaulu. (pitää muistaa ottaa seuraavalle retkelle kiikari mukaan ja vähän tarkkailla.)
Yleisilmeellisesti kasvihuoneilmiön voimistuminen pidentää keväisin lehdettömyyden tuntua. Paikalliset lehtipuut ovat geneettisesti sopeutuneet menneiden aikojen lumisiin keväisiin ja kasvun laukaisijana toimii päivän piteneminen eikä lämpö, joten lämmöistä piittaamatta lehdet rävähtävät puihin vasta toukokuun ekaviikon paikkeilla Etelä Suomen rannikkokaistaleella.
Jatketaan sitä matkailuvalmistelukurssitusta. Tällä viestillä kommentoitavassa kirjoituksessa mainitaan eläimiä, joiden älykkyyteen matkaseurueen kissaolioilla (kissamusikaalissa Mewsett, päänäyttelijäkissa käytti itsestään ranskankielista kissaolionimekettä (jota en nyt muista), mutta mikä voisi soveltua puheenaoleviin kissamaisuuksiin) voisi olla syytä tutustua ennen tapaamista. Elukkaisista voi lukea sivulla (aika pitkä tarina)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=102&conference=626&posting=500000000029615
Toinen semmoinen luonnostakirjoittelupaikka on (mutta tämä toimii eri systeemillä, sivulle ei pääse suoraan, vaan useamman alenevan klikkauksen välityksellä): http://www.eurosuomi.com/
-oikeanlaidan menusta Keskustelualue
-keskustelualueella autoilujen ja kahvilan jälkeen harrastuksista luonto ja vaikka siltä alueelta luontohavaintoja, mikä tosin keskittyy netisteltävään luontoon.
(Ylläolevassa mainitun alkuperäiseläimellisyys on saanut jatkoa (105), jota en vielä kai linkittänyt tukikohtaan)
Viimeisen pyöräretkeilyn olennaisin sisältö keskittyi pyöräilyopintoihin. Muutama kilometri lähdön jälkeen huomasin polkimessa oudontuntuista klappia ja kun kiristäminenkään ei tuntunut tehoavan, aavistelin ongelmia tulevaksi, mutta jatkoin uhkarohkeasti vain eteenpäin.
Noin viiden kilometrin jälkeen poljin putosi kokonaan ja toterin kierteiden kadonneen tyystin kevytmetallikammesta. Mielessä käväisi ajatus, jospa kärsityt kuumuusvauriot (joista kirjoittelin erinäisesti muualla) olivat haurastuttaneet metallin. Yritin kiinnittää poljnta narusysteemillä, mutta polkemiskierto katkaisi systeemin.
Eipä sitten muuta kuin yhdellä polkimella eteenpäin. Muutaman kilometrin jälkeen taitoa alkoi kertyä siinä määrin, että koukkasin vielä kymmenen kilometrin päähän hakemaan yhden kirjan (joskus mainostamani viimeisten päivien vaelluksen 8. osa) Kehittelemällä rautalanganpätkästä toiseen polkusimeen varvaslenkin, homma alkoi sujua pyörittämällä kuin yksijalkaiselta konsanaan. Tarinaan liittyy tietenkin teologiskoulutuksellisia opintokokonaisuuksia, kuten aikaisemmin siihenkin, kun veneestä oli "lainattu" airot, joista ehkä toiste jossakin muualla. Luontotarkkailu jäi tällä erää kuitenkin vähiin.
Elämänturvallisuutta uhkaava naapuripyromaanihautomo on saanut uusia tulkinnallisia kuvioita.
Jossakin ehkä jollain nimpsulla kirjoittamani monipersoonallisuusilmiö lienee saanut uusia monistumia. Poliisitutkinnasta (ja siellä tunnustellut) kotiinpalannut pyromaanilapsukainen inspiroi äitiinsä pyromanistisen sivupersoonan, (noin kymmenkunnan aikaisemman lisäksi), joka lienee iskenyt jo kolmesti kotioloihin verrattavassa ympäristössä (siis omassa kotonaan tai alle metrin etäisyydellä omasta kotoaan) ilman suuria tuhoja (toistaiseksi). Niissä motiivina on ollut viha. Viha naapurihuoneiston asukasta kohtaan, viha lapsen harrastamaa aku-ankka-kulttuuria kohtaan ja viha miehen tuijottamaa televisiota kohtaan, jonka tuijottelusta, varsinkin formuloista on tullut säännönmukaisesti kiistoja miehen ja lasten välille ja kun jussinakin tuli vormuloita...
Mieleen on hiipinyt ajatus myöskin siitä, että naapurirapun asunnossaan muutamia vuosia sitten kuoliaaksi palanut huumetyttö saattaisi kuulua äidin (tai poikien) polttorepertuaariin. Siellä kun kuulemma oli oli tolupulloja (jotka ovat vakioituneita sytysvälineitä kyseisessä perheessä, kuten sadan metrin päässä poltetun koulunkin tapauksessa). Huumeilija aiheutti runsaasti häiriöitä ja uhkaakin talon muille asukkaille ja olen arvellut, että puheenaolleen perheen lapsukaisten huumeharrastusten eräs välikappale olisi ollut kyseinen nuori nainen ja kenties muunkin tarjonnan muodossa, jolloin äidillä saattaisi olla mielestään hyvätkin syyt päästellä päiviltä lastensa turvallisuutta uhkaava tekijä. Tytön palo ilmeisesti poliisitutkinnoissa kuitattiin itsemurhaksi ja jätettiin yleishyödyllisenä tekona luultavastikin tarkemmin tutkimatta. Kuten myös joitakin vuosia sitten tapahtunut kahden tämän talon huumekauppiaan yliannostuskuolema, mikä tutkinnallisesti kaiketi kirjattiin "luonnolliseksi", vaikka minun havaintojeni mukaan kysessä oli huumekauppareviireista ja mustasukkaisuusjutuista toimeenpantu teloitus. (mikä juttu ei liittyne millään muotoa puheenaolevaan perheyhteisöön, vaan poliisitehokkuuteen)
Nyt tässä lähinnä odotellaan tulevia ja arvaillaan seuraavia siirtoja. Tappaako nainen miehensä myrkyllä (lavastuksellisesti tietenkin), kuten on useasti kuuluvasti uhannut tehdä, vai polttaako mahdollisesti muun perheensä (ja hirvittäen, koko talon) ohessa vai tappaako mies naisensa puukolla, kirveellä tai muuten tyylilleen uskollisesti, rahvaanomaisesti, kuten myöskin on uhannut tehdä, vai polttavatko häiriintyneet lapset vanhempansa ja talon muut asukkaat säntäilevät taas kerran henkienhädissä pihalle ovista, ikkunoista, parvekkeilta.
Portaan asujaimisto alkaa harventua pelosta. Pari juoppoa yksinäistä miestä ei uskalla enää asua täällä, vaan ovat siirtyneet naisystäviensä luo turvaan. Muutama äiti on lähettänyt lapsiaan muualle asumaan. Kolme perhettä on muuttanut pois rapusta. Yksi mies otti juuri palovakuutuksen ja pelkää heikon sydämensä puolesta. Joillakin vuorokausirytmi on on ollut vuosia nyrjähtäneenä, kun joku perheenjäsen on yöt palovartijana.
Sivupersoonallisuudet sikiävät ja toteuttavat itseään äärimmäisen sadistisessa ja pedofilistisessä lastenkasvatuksessa, mikä siirtyy perinnöllisesti sukupolvesta toiseen pääosin äitien välityksellä ja mukaan tarvitaan yleensä myös jollakin tavoin ääriuskonnollisen vinksahtaneisuuden omaama mies, joka ei ymmärrä puuttua puolisonsa tekemisiin.
Mediataistelu kiihtyy. Kyseinen nainen käy kaikenaikaa propagandistista todellisuudenmanipulointikampaanjaa lähinnä puhelimitse. Esimerkiksi, että viimeisin pääpolttaja ei olisikaan ollut hänen poikansa (todisteista ja tunnustuksista välittämättä) vaan kaduntoispuolpoika, jonka perhe katsoi parhaimmaksi lähteä alueelta vaikka mihin vähän kauemmas. Uusin levitettävä selitys kotipalosta, kun selitys yksinään yöllä syttyneesta telkkarista ei mennyt läpi poliisitutkijoihin ja tekniseen isännöitsijään, on että kadullakulkijat ovat heittäneet jotain palavaa ikkunasta sisään.
Muissa maisemissa käymämme keskustelun inspiraatiojälkitilassa sattui käymään sattumoisin niin, että villiksi muissakin yhteyksissä mainittu spekulaatiomylly jäi jauhamaan aivokoppani uumeniin (olenko muistanut missään mainita, että pienenä luin koko Agatha Christien tuotannon Nti Marbleineen ja Herculeineen. Siitäseuraavassa.(siis ei kirjoista, vaan mietteistä)
Nimeltämainitsemattomien henkilöiden pitkällisiä edesottamuksia monesti kummastelleena, niin sinä, arvoisa lukija, kuin myöskin kirjoittaja, olemme päätyneet pähkäilemään, että olemme tekemisissä emme ainoastaan jollakin tavalla sairaan, vaan myöskin varsin älykkään henkilön kanssa.
Spekulatiivisessa mielessäni olen tunnistavinani ovelan juonen maisemiin hivuttautumiseksi ympäristöstä kootussa valepuvussa. Lainataan yhdeltä fysiologinen tila, joltakin maailmankatsomuksellinen näkökulma ja hämäyksen vuoksi joltain vielä siviilisäädyllinen status. Sitten leikkisästi näytelmähahmon eri piirteitä taitavasti hyväksikäyttäen suoritetaan hämäävä luikahtaminen asiallisten lampaiden laumaan ja valepuku menee täydestä lammaspaimeneen, vaikka alta pilkottavat ilmiselvät suden tassut.
Miksi moinen? Näin valtakunnallisena hiljaissesonkilomakautena keskustelukumppanit ovat vähissä muilla maisemilla ja jos jollakin sellaisella vakioituneeseen hahmoon personoituneena äärimmäinen irroittelu ei ole mahdollista ja käyttämäni välittäjän laitumilla lapmaidenrienaamisessa ei ole niin suurta hohtoa, kuin täällä traditionaalisella laitumella, on hämäysoperaatioon paneutuminen palkitsevampaa läpimennessään.
Susihukkasen äänensävyt ovat susihukkasmaisia, vaikka niillä latelisi perilammasmaisia fraaseja. Lavastetun henkilökohtaisen elämäntarinan paljastaminen oli myöskin mielestäni hieman liian avonaista ollakseen uskottavaa, mutta näennäisavoimuudella herkkiin sieluihin vetoaminen tuottaa monesti tulosta.
Ällös pitäne, korkea-arvoisa lukija, mietteitäni julman rienaavina, vaan ainoastaan ympäristotekijöiden muokkaamana villispekulatiivisuutena.
Pakkasta kymmenkunta astetta ja mereltä kaakosta tuulee kovaa, viimeyönä liki 20 m/s. Siitä kehkeytyy kuvitelma, että kun isot aallot lyövät ulkosaariston rantaan, kova tuuli tempaa pärskeet mukaansa ja vie pitkälle. Koko ranta ja rannan puut saavat jääkuorrutuksen ja olisivat matalalta paistavan auringon punakeltaisessa valossa mitä kuvauksellisemman oloisia.
Vaan mitenkäs menisin, katselemaan ja kuvailemaan. Vene jäi sisälahteen jäiden taakse vangiksi. Jäitä ei ole vielä niin paksulti, että pääsisi vielä niitä pitkin. Teitä ei mene kovinkaan monessa paikassa sopivan rantaan.
Rahatilannekin sen verran jännä, ettei arvaa törsätä laadukkaisiin diafilmeihin. Joten pitänee tyytyä kuvitelmiin, kunnes luonnon kutsu käy vastustamattoman mukaansatempaavaksi.
3460, 2460, 160, 200, 420, (880 uskoontulosta),
(940 Tao...), ((980 Koh...)), ((1120 (elukoita)),
(1260 Olen), (1340 Mitä), 2480, 2840, 3200
Tuolloisessa formaatissa sivunumerointi perustui ketjujen lukumääriin ja sivun numerotyksikkö oli 20. Uudistuksessa sivun koko kasvatettiin 50:een ketjuun ja numeroinnissa siirryttiin ykkösyksiköintiin.
Tuolloinen 0-kohta puolestaan on nyt sivulla n.84, niin tavoitteeseen pitäisi pystyä pääsemään laskukaavalla 84 (x/50)
Kokeillaanpa kokeeksi vaikka tuota 940Tao:a:
84 940/50=102,jotain ja etsitty löytyy sivulta 102, joten kaava toiminee. Tarkemmaksi kirjoituspäivämäärien tutkailuksi menee pelkkien numeroiden perusteella etsiskely.