Viesteistä näkyy, miten paljon uskottomuus herättää tunteita kun kielenkäyttökin menee aika alhaiselle tasolle. Psyyke ei helposti kestä uskottomuuden ajatustakaan ja ilmeisesti ahdistusta puretaan rumalla ja ei-rakentavalla kielenkäytöllä.
Olen jo keski-ikäinen nainen ja huomannut, että maailmassa on kaksi uskollista miestä: toinen on oma aviomies ja toinen oma isä. Heistä kummastakaan ei voi uskottomuutta todeksi uskoa.
Keskustelu uskottomuudesta ajautuu heti "genitaalien alueelle", siitä puuttuu täysin uskottomuuden henkinen puoli. Lienee kuitenkin biologinen tosiseikka,että ihminen ei ole luotu yksiavioiseksi vaan yksiavioisuus on länsimaisen itsekeskeisen kulttuurin tuotos.Kuvittelemme omistavamme tuon toisen halut ja kehon, myös tunteet ja mielen. Rakkaamme ei saa tuntea muita kohtaan samoin kuin minua kohtaan. Ja kuitenkin niin usein tuntee samoja syviä tunteita muitakin kuin kumppaniaan kohtaan. Ja kuten avioliitossakin; syvä tunne johtaa myös hyvään seksuaaliseenvuorovaikutukseen. Missä nuoria voisi valmentaa näihin elämässä vastaantuleviin tosiasioihin ? Tuo alatyylin keskustelukulttuuri ei poista "ongelmaa", ehkä sillä osan peloistaan saa talttumaan, hetkeksi.
Olen jo keski-ikäinen nainen ja huomannut, että maailmassa on kaksi uskollista miestä: toinen on oma aviomies ja toinen oma isä. Heistä kummastakaan ei voi uskottomuutta todeksi uskoa.
Keskustelu uskottomuudesta ajautuu heti "genitaalien alueelle", siitä puuttuu täysin uskottomuuden henkinen puoli. Lienee kuitenkin biologinen tosiseikka,että ihminen ei ole luotu yksiavioiseksi vaan yksiavioisuus on länsimaisen itsekeskeisen kulttuurin tuotos.Kuvittelemme omistavamme tuon toisen halut ja kehon, myös tunteet ja mielen. Rakkaamme ei saa tuntea muita kohtaan samoin kuin minua kohtaan. Ja kuitenkin niin usein tuntee samoja syviä tunteita muitakin kuin kumppaniaan kohtaan. Ja kuten avioliitossakin; syvä tunne johtaa myös hyvään seksuaaliseenvuorovaikutukseen. Missä nuoria voisi valmentaa näihin elämässä vastaantuleviin tosiasioihin ? Tuo alatyylin keskustelukulttuuri ei poista "ongelmaa", ehkä sillä osan peloistaan saa talttumaan, hetkeksi.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Uskottomuus aiheuttaa aina katkeruutta, etenkin kun siihen liittyy jättäminen ja jättämisen pelko.
Katkeruus saa aikaan ihmisessä hirveitä tekoja.
Perään kuulutan pettäjän moraalia ihmisenä.
Vaikka olin vain pelkkä toinen nainen, ajattelin kuitenkin myös vaimon tunteita ja hänen hyvin vointiaan ajattelen edelleen, kun tilalleni astui uusi nainen.
Uusi kakkonen vain pyysi jättämään miehen rauhaan.
Sorruin täysin, siitä seurasi henkinen putoaminen.
Vaimon vikahan tämä ei ole, että mies on tapapettäjä,
enkä minä ole miehen teoista hänelle ilmoitus velvollinen.
Uskon vaan että pettäjä kärähtää vielä, ei se ole minun tehtävä.
Boooring.. Miksiköhän roikut täällä..Eiköhän genitaalialueen asiat ole kysymyksessä ensisijaisesti, halloo..Harvoin on muusta kysymys vaikka kakkoset sitä kuvittelevat.
Niinpä niin... Ja kuitenkin... Vaikka kyse on VAIN genitaalialueista eli ei mistään, minkä pitäisi ykkösen asemaa horjuttaa pettäjän elämässä, silti täällä huudellaan toista akkaa huoraksi ja ties miksi... Miksi muuten itse roikut täällä? Saadaksesi heitellä merkityksettömiä kommenttejasi? Aloittajalla sentään oli jotain sanottavaakin...
Juuri tuota mm. sinunkin tapaasi puhua tarkoitan. Auttaako ongelman mitätöinti ja väheksyminen olotilaasi ?Poistaako se ongelman ?
Booooring, tuttu tapa selittää uskottomuus, pelkällä genetaali alueen himolla.Moniko vaimo ymmärtää sen? Siitä on merkkinä täällä kielenkäyttö vain viitaten genetaali alueisiin.
Syy on pettäjän päässä se genetaali alue.
Vika pettäjillä on tosiaan siellä päässä iskeä ja panna naista kuin naista välittämättä tuskasta ja pahasta olosta mitä he aiheuttavat sillä.
Siinä siu BOOOOOORING. Nuole sitä seuraavan kerran.
karkeaa kielenkäyttöä.
mutta niin totta....
Väärin, yksiavioisuus on Raamatun Uuden testamentin aikaansaannos, ja se levisi länsimaihin ja muuallekkin kristinuskonmukana.
Ja kolmas uskollinen mies muuten löytyy täältä.
Olipa harvinaisen fiksu kirjoitus aloittajalla! Jos pettäminen olisikin vain genitaalialueille rajoittuvaa, mutta kun ei. Olen pettänyt mies, ja kyllä minulla olivat tunteet vahvasti pelissä mukana. Yksiavioisuus on kulttuurin tuotos. sille ei ole ihmismielen kanssa mitään tekemistä.
Niinpä kun se vain olisi pelkkää seksiä.
Tämähän on petettyjen vaimojen takoma uskomus, että toinen nainen on vain pelkkä "patja", ymmärrän että tällä tavalla he helpottavat omaan oloansa, kuitenkaan tietämättä mitä siinä toisessa suhteessa on oikeasti tapahtunut.
Ja tietysti mies kiinni jäädessään vakuuttaa, että toinen nainen on ollut vain pelkkä "patja" ja hänellä ei ole tunteita tätä kohtaan.
Mutta usein miten se todellisuus jotain aivan muuta.
ja siihen todellisuuteen palataksemme : http://www.suhdesoppa.fi/avioero/yleisimmat-avioeron-syyt/
Jos muutakin kuin patja, niin miksi sitten kakkosena jatkaa? Ja pettäjälle; jos muutakin kuin tyhjennykseen, niin miksi ei sitten eroa ja mene yhteen tämän ihastuksensa/rakkautensa kohteen kanssa?
Näin helppoa se olisi kun sen vain suostuisivat kaikki osapuolet näkemään. En todellakaan usko, että kukaan ketään voi väkisin pitää. Eikä sitä loppujen lopuksi haluaisikaan.
Pettäjät itse ottaisivat vastuun tekemisistään ja tunteistaan, niin kaikki siinä viimein olisivat tyytyväisiä.
Ja nämä kakkoset, jos te todella haluaisitte tämän pettäjän ja tällä pettäjällä teitä kohtaan suuria tunteita, niin ei siinä ole mitään vaikeutta ottaa eroa ja olla sitten ihan vapaasti yhdessä. Mutta te molemmat (kakkoset ja pettäjät) itse omilla teoillanne mahdollistatte tämän kuvion jatkumisen hamaan käryyn saakka. Ja vielä jatkot sen jälkeenkin. Jotenkinhan tämä salailu ja muu seläntakana touhuaminnen on se teidän suhdettanne koossa pitävä asia.
Puhuinko että kysymyksessä on elämää suurempi rakkaus?
Puhuin, että yleensä mukana on tunteita (nämä ovat mielestäni hieman kaksi eri asiaa), eli kysymyksessä ei ole ainoastaan panosuhde.
Tuntuu siltä, että monilla on se käsitys, että nämä suhteet ovat vain sängyssä vietettyä aikaa. Useinmiten, jos ne kestävät pitkän aikaa (vuosia), kysymyksessä myöskin hyvä ystävyys suhde.
siis hetkinen, kuuluuko ystävyysuhteisiin nykyään seksikin mukaan, olempa tippunut kehityksen kelkasta pahoin???
Minä taas luokittelen yleensä sivusuhteet seksisuhteiksi. En ystävyyssuhteiksi, vaikka ne kestäisivät vuosia. Kyseessä on ystävyyssuhde vain silloin, kun seksisuhteen päättyessä ystävyys jatkuu. Hyvin useasti salasuhteen päättyessä päättyy niin seksi kuin "ystävyyskin". Siksi onkin erittäin kova riski alkaa sekstailemaan hyvän ja etenkin ainutlaatuisen ystävänsä kanssa, vaikka häntä himoitsisi erittäin paljon, tai suorastaan intohimoisesti. Seksisuhteen löytää tarvittaessa aina jostain uuden, mutta oikein hyvää uskottua ystävää ei.
Seksisuhteissa on toki jonkin verran ellei paljonkin tunteita mukana. Mutta ne eivät ole ystävyydentunteita vaan jotain aivan muita.
No joo! Ap "osa elämää" aloittaa rinta rottingilla, hänen elämässään on 2 uskollista miestä: " toinen on OMA aviomies ja toinen OMA isä. Heistä kummastakaan ei voi uskottomuutta todeksi uskoa." Ymmärsinkö väärin, vai tarkoititko noin yleensä?
Oman isän näkee yleensä eri silmin kuin muut miehet. Emotionaalinen tunneside isään on ainoalaatuinen. Se, että isäkin on seksuaalinen olento on alitajuisesti torjuttu. Isäänhä liitetää kauniita ajatuksia, vastuuta ja velvollisuuksia.
Omaan mieheen on omistusside. On luvattu olla rinnalla, myötä ja vastamäessä. Ja kuten kirjoitit:" psyyke ei kestä uskottomuuden ajatustakaan." Olet oikeassa. Jos tulet petetyksi, muutut varoisemmaksi, voit jopa ahdistua tunteiden epätasapainosta ainakin depressioon.
Miksi sitten tuskaa tuottavia ihmissuhdepelejä. Siksi, että ihminen on tuntteittensa ja halujensa vietävissä. Jo iso Kirjakin sanoo: kaikkein petollisin on ihmissydän. Myös moraalinvartijat nuo piispan vihkimyksen saaneet lurjukset pujahtavat vieraisiin lakanoihin. Väittävät sitä kiimaa rakkaudeksi. Rakkaus ei kuitenkaan tee lähimmäiselleen, aviopuolisolleen mitään pahaa.
Oikeassa olet myös siinä että ihminen on taipuvainen moniavioisuuteen. Silloin pätee myös islamilainen laki: mies voi ottaa korkeintaan 4 vaimoa, mutta kaikille on taattava sama elintaso ja " vieralut" pidettävä tasapuolisina.
Kuningas Salomolla oli aikanaan tuhat vaimoa jalkavaimot päälle, että näin siihen aikaan.
Täällä koti-Suomessa nämä pikku- nyhveilijät ovat aivan eri kategoriassa.Pientä iltajuoksua ja ollaan jo niin " Ridge Forresteria" ja siihenkin tarvitaan pientä "vahvistusta."
Elikä ap. keski-ikäinen täti, älä vain nyt "villitysvuosissa" ala deittaileen muita, sillä kuten sanoit, paras mies on kotimies! Hauskat keväät Suule!
Tarkoitin juuri sitä, että näin olemme taipuvaisia ajattelemaan;"minun mieheni ei ainakaan petä, mutta ne toisten miehet".
Ja olisi aika kauheaa kuulla isänsä pettäneen äitiä, mutta miehiä ne isämmekin ovat.
Minun mieheni on pettänyt, isänikin siitä päätellen millaisia riitoja kuulin vanhempieni käyvän.
Minusta on hölmöä ajatella "minä tai minun /mieheni/isäni ei voi pettää". Näin ajattelemalla pettää vain itseään.
Tässä ns. moniavioisuudessa on aina ollut se ongelma, ettei se ainakaan perinteisessä mielessä ole ollut kovinkaan tasapuolista. Miehille on sallittu useita kumppaneita, mutta naisille ei. Islamin mukaan miehellä voi olla neljä vaimoa, mutta naisten on tyydyttävä yhteen mieheen, halusivat tai eivät. Jos yksikin näistä neljästä vaimosta pettää miestään, joutuu hyvässä lykyssä kivitetyksi. Jokainen tajuaa, ettei tuollainen ole reilua eikä tasapuolista. Kristinusko on siinä mielessä ollut paljon tasapuolisempi, että vaimolla ja miehellä on tasapuoliset oikeudet ja velvollisuudet.
Niissä maissa, joissa on moniavioisuus, on naisen asema siinä mielessä parempi, että siellä mies ottaa vaimoksi myös toisen naisen ja kolmosenkin. Siellä ei ykkösvaimolla ole varaa huoritella kakkosvaimoja kuten näissä ns. yksiavioisissa sivistyneissä maissa, joissa kuitenkin lähes joka miehellä on epävirallinen kakkosvaimo. Kakkos naisen asema yksi-avioissa maissa on liian heikko. Harvassa tapauksessa kakkonen saa viettää esim. juhlapyhiä miehen kanssa, vaikka heillä olisi yhteinen lapsikin. Ykkösvaimon aseman ovat feministit nostaneet liian vahvaksi ja samalla on luotu seksikielteinen ilmapiiri. Mies on ykkösnaisen tossun alla eikä mies uskalla pitää enää puoliaan eikä kantaa täyttä vastuuta kakkosvaimoistaan. Mies on joutunut pikku pojan asemaan. Tämä malli ohjaa lapsetkin samaan vastuuttomaan ajatteluun, että on ykkösluokan ihmisiä ja kakkosluokan ihmisiä. Kakkosluokan ihmisiä voi huoritella ja sortaa ja heitä voi käyttää hyväksi ja kun heitä ei enää käytetä, heidät voi heittää pois oman onnensa nojaan.
Ja millä keinoilla on päästy siihen ykkös naisen asemaan? Senkin voi kyseenalaistaa. Vaimolla on tarve saada ihana koti eikä jäädä ikisinkuksi joka taas luokitellaan vähintää yhtä ala arvoiseksi kuin kakkosena olo.
Kakkos suhde on miesten tapa hankkia elämään ne ilot ja tyydytykset mitä parisuhde ei heille tarjoa.
Näin se usein menee, kotona voi olla kaikki hyvin, mutta kuka pystyy syömään suolatonta ruokaa jos on suolaan oppinut.
Vai pitäisi kakkosnaisen olla virallisesti kakkosvaimo? No, muuttakaa Saudi-Arabiaan niin asia järjestyy. Mutta vakavasti puhuen ei kenenkään ole pakko ryhtyä kakkosnaiseksi. Se on ihan oma valinta, jos sen tyhmyyden tekee. Turha siinä sitten kiukutella, jos on "epävirallinen" asema, jos itse siihen on hankkiutunut. Tyhmyydestä sakotetaan. Btw, yksiavioisuus ei ole feminismin aikaansaamaa vaan kristinuskon. Se on ihan eri juttu. Ja kannattaa muistaa, että ei niissäkään maissa, joissa moniavioisuus on sallittu, se toimi kovin hyvin. Vaimojen välillä on mustasukkaisuutta ja kilpailua ja moniavioiset perheet ovat melkoisia juonittelunpesiä. Ei ehkä huoritella, mutta muuten riidellään ja puukotetaan toisiaan selkään. Eikä se kakkosvaimokaan oikein tykkää hyvää, kun mies ottaa sen kolmosvaimon.
Miten muuten on muka mahdollista, että joka miehellä on se kakkosnainen? Ensinnäkin miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon eli jos joillain miehillä on kaksi, kolme naista, niin moni mies jää silloin ilman. Ilmankos yksinäisiä miehiä on nykyään niin paljon, kun joillakin on kaksi tai kolme naista. Yksiavioisuudessa on sekin hyvä puoli, että kumppaneita riittää tasaisemmin kaikille, kun jokaisella saa olla vain yksi. Moniavioisuudessa joillakin on monta ja toisilla ei yhtään.
"Ja millä keinoilla on päästy siihen ykkös naisen asemaan? Senkin voi kyseenalaistaa. Vaimolla on tarve saada ihana koti eikä jäädä ikisinkuksi joka taas luokitellaan vähintää yhtä ala arvoiseksi kuin kakkosena olo."
Hyvä kommentti, mut edellinen lainaus herätti minut.
Kysymyksellä, miksi avioliitto on solmittu jos siihen kuuluu pettäminen ja hyvän olon tunteen hakeminen toisesta naiselta?
Uudella sohvalla saa viikonlopuksi vapaata kaverien kanssa, jos äijä karkaa baariin ja sekoilee siellä, viikolla etelässä asia on korjattu.
Sitä on tämän päivän onnellinen avioliitto ja pettäjä tietää miten juttu on hanskassa.
Aivan. Kenenkään ei ole pakko Suomessa ryhtyä kakkosnaiseksi, mutta Saudi-Arabiassa on. Siellä nainen menee naimisiin silloin kun käsky käy. Eroa ei saa, vaikka henki olisi uhattuna.
Näköjään monet suomalaiset naiset eivät arvosta vapauttaan. Se on surullista.