Minulla erosta on reilut 6 vuotta ja olen jo itsekin ollut vuoden uudelleen naimisissa. Oikeastaan elän elämäni parasta parisuhdetta, mutta siitä huolimatta mielessäni on ajoittain haikeus. Miehelläni oli ollut jo pari vuotta, aikaisempiakin syrjähyppyjä oli, ja minä hain aikanaan eroa. Tekemäni eropäätös oli ehdottomasti oikea ratkaisu. En toivo exälleni ja hänen uudelle puolisolleen mitään pahaa, mutta tälle avioliittomme lopullisesti sekoittaneelle naiselle en vaan voi antaa anteeksi. Anteeksianto ei ehkä ole paras sana tässä. En vaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, sillä en todellakaan voi arvostaa naimisissa olevaa naista, joka tietoisesti hakeutuu suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa. Hänen näkemisensä toisaalta inhottaa minua ja toisaalta olen hieman utelias, miten hänellä ja exälläni menee.
Sellaiset tilaisuudet, joissa hänet tapaan (lasten ja lastenlasten juhlat) hoidan toki asiallisesti mieltäni osoittamatta. Halveksunta sitä naista kohtaan tuskin tulee haihtumaan. Olen itse aina ajatellut, että en halua tehdä toiselle naiselle sellaista, mitä en soisi itselleni tehtävän. Exäni kanssa olisi oikeastaan mukava olla jollakin tavalla tekemisissä, vaikka muistella entisiä aikoja, mutta tähän on suurena kynnyksenä edelleen tuo nainen, jonka "uhriksi" koen exäni joutuneen. Syynä tuntemuksiini on myös se, että exäni uusi on melkoinen mölö, ei hallitse näissä suurta hienotunteisuutta vaativissa yhteisissä tilanteissa käyttäytymissääntöjä eikä näköjään älyä, että joissain tilanteissa hänen olisi syytä hieman vetäytyä takavasemmalle.
Ex- miestäni kohtaan tuntemaan myötätuntoon sekoittuu myös hieman sääliä: hän luopui todella paljosta, toivottavasti sai enemmän tilalle?
Millaiset ovat muide, pitkän avioliiton kokeneiden tunteet exän uutta kohtaan?
Sellaiset tilaisuudet, joissa hänet tapaan (lasten ja lastenlasten juhlat) hoidan toki asiallisesti mieltäni osoittamatta. Halveksunta sitä naista kohtaan tuskin tulee haihtumaan. Olen itse aina ajatellut, että en halua tehdä toiselle naiselle sellaista, mitä en soisi itselleni tehtävän. Exäni kanssa olisi oikeastaan mukava olla jollakin tavalla tekemisissä, vaikka muistella entisiä aikoja, mutta tähän on suurena kynnyksenä edelleen tuo nainen, jonka "uhriksi" koen exäni joutuneen. Syynä tuntemuksiini on myös se, että exäni uusi on melkoinen mölö, ei hallitse näissä suurta hienotunteisuutta vaativissa yhteisissä tilanteissa käyttäytymissääntöjä eikä näköjään älyä, että joissain tilanteissa hänen olisi syytä hieman vetäytyä takavasemmalle.
Ex- miestäni kohtaan tuntemaan myötätuntoon sekoittuu myös hieman sääliä: hän luopui todella paljosta, toivottavasti sai enemmän tilalle?
Millaiset ovat muide, pitkän avioliiton kokeneiden tunteet exän uutta kohtaan?
Vastaukset 58
Vanhimmat
Eiköhän tuo mennyt niin, että ex-miehesi rikkoi oman avioliittonsa. Vaikka kieltämättä tuon "toisen naisen" toiminta on ollut erittäin paheksuttavaa, niin siitäkin huolimatta hän on toiminut väärin vain omaa ex-miestään kohtaan - ei siis sinua kohtaan.
Ainut joka on toiminut tuossa tilanteessa väärin sinua kohtaan, on tuo ex-miehesi.
Hyvä kuitenkin kuulla, että olet saanut elämäsi hyvälle mallille!
No johan on "sivistynyt amatööri" ja ihan kirjaimellisestikin sellainen.
Näillä keskustelupalstoilla näkee usein kirjoitelmia joissa eronnut nainen haukkuu miehensä lyttyyn ja tietenkin jättää kertomatta kaiken sen mihin hän kenties itse on avioliiton aikana sortunut.
Ja sitten, "good fellows"-jengi vastailee positiiviseen sävyyn: hyvä kun jätit sen roiston (mies) ja aloitit elämäsi uudelleen.
Eikö tää asetelma ole jo hieman vanhanaikainen? Tulee mieleen ne 50-luvun kotimaiset elokuvat joissa mies tehtiin sanan varsinaisessa merkityksessä mustavalkofilmillä mustavalkoiseen rooliin.
Eiköhän asia ole niin, että naisella on oma "tärkeä" rooli siinä että avioliitto menee päin persettä?
Aika kuivaa luettavaa vielä näinäkin päivinä nämä miehiä mollaavat kirjoitukset joista mitä todennäköisimmin 70% on aivan pelkkää panettelua.
Tooota hmmm ... viittisitkö lukea uudestaan, ajatuksella. Aloittajahan ei juurikaan mollaa exää, vaan enemmänkin uutta puolisoaan, jolle on kade. Exähän saa myötätuntoa - vai mikä sulta jäi väliin = ymmärtämättä.
Kokonaan toinen juttu on mieästen 'temput' kautta aikain, mutta onneksi naiset ovat kirineet perässä, historia on hyvä opettaja.
Martta hyvä, ota kaulin kouraan, istu alas mukavaan tuoliin, ja kuuntele.
Kuusi vuotta on liian pitkä aika käyttää tuollaiseen turhaan murehtimiseen ja menneessä elämiseen. Tuosta viestistäsi valitettavasti käy ilmi, että roikut joka solullasi kiinni tilanteessa mikä ei ole ollut todellisuutta enää pitkään aikaan missään muualla kuin korviesi välissä.
Sinulla on vielä hyvä, antoisa ja rikas elämä elettävänä. Paras tapa saada uutta sisältöä vanhan tilalle on hankkia itse uutta seuraa. Aloita vaikka tuolta http://bit.ly/seuranhaku uuden ystävän etsiminen.
Hyvää ja lämmintä kesää sinulle toivoo
Pertti Virtanen
Seuranhakupalvelua en tässä vaiheessa tarvitse, sillä olen ollut vuoden verran ihan onnellisesti uudessa avioliitossa. 34 vuotta yhdessä on kuitenkin niiiin pitkä aika, että eron jälkeen menneitä ei voi koskaan kokonaan unohtaa. Tavoitteeni on, että voisin muistella menneitä pelkästään kiitollisuudella. Omasta mielestäni olen tähän suuntaan jo melkoisesti edennyt eron jälkeisinä vuosina.
Matti Kurosta lainaten sanoisin, että ei voi estää lintuja lentämästä päänsä yli, mutta voi estää niitä tekemästä pesäänsä pään päälle. Jokainen aikuinen ihminen vastaa itse teoistaan. Toiseen ihmiseen ihastuminen on kai enemmän sääntö kuin poikkeus pitkässä avioliitossa. Jokaisen henkilökohtainen valinta on kuitenkin se kumman asettaa etusijalle, oman puolison vai uuden ihastuksen. Tästä valinnasta ei voi puolisoa syyttää. Hyvään parisuhteeseen ja sen rakentamiseen tarvitaan aina kaksi. Jos toinen härkä vaan makaa ja toinen yrittää kiskoa kuormaa, ei matka etene ollenkaan. Parisuhde on sitä, että tullaan toista puolitiehen vastaan. Sen vuoksi en ihan ymmärrä niitä, jotka laittavat esim. vaimon syyksi sen, että mies menee vieraisiin.
Hyvä, että suhdeasiat ovat kunnossa nyt. Kuitenkin, asia selvästi edelleen vaivaa sinua, eikä se ole pidemmän päälle hyväksi. Jos eivät ole tuttuja jo ennestään, niin lukaise vaikkapa Eckhart Tollen kirjoja.
Ne voivat auttaa vanhojen asioiden irtipäästämisessä ja nykyiseen, parhaaseen, tilanteeseen keskittymisessä.
Hyvää ja lämmintä kesää sinulle toivoo
Pertti Virtanen
Saa vihata? Käsittämätön kysymys. Jos noin pitkään vihaat, tuskin pääset vihastasi irti ilman ammattiapua. Oletko sellaista harkinnut?
Ehkä sä tarttisit jonkun tavan käsitellä asioita.
"Saa vihata? Käsittämätön kysymys. Jos noin pitkään vihaat, tuskin pääset vihastasi irti ilman ammattiapua. Oletko sellaista harkinnut?"
Höpönlöpön. Kyllä ihminen voi vihata jotain ihmistä vuosikausia ilman minkäänlaisia mielenterveusongelmia. Jos vitus on taka -alalla eikä kuul arkeen niin eihän siinä mitään.
Mullakin on muutavia vihamiehiä, sellaisia joiden kanssa aloittaisin mielelläni vaikka ihan perinteiset turpakäräjät. Ei tässä minulla mitään ongelmaa ole. Niitä ongelmia tulee lähinnä silloin jos satumme oikeasti vihamiesten kanssa samaan paikkaan, silloin tulee aina nokkapokkaa ja nyrkit heiluu.
mutta semmosta se on. Tämä elämä. ei aina kädellä kukat kädessä kedolla antaen anteeksi.
juu ei kaikista voi tykätä, mullakin on kaksi vittumaista sukulaista jotka pettivät bisneksissä, aina kun ne näen, niin tekis mieli vetää turpaan.
Paljon enemmän käsittämätöntä on se, jos aikuinen immeinen ei kykene asennoitumaan muuten kuin vihaamalla. Se on negatiivinen tunne, joka ei kasvata, kehitä eikä vie eteen päin, negatiiviset asiat vain kalvavat ja syövät mieltä eivätkä anna lupaa ajatella toisin. Ihmiselle on annettu järki ja tunne sitä varten, että niitä saa käyttää, ymmärtää.
Vihaamme sitä jota pelkäämme, jolle olemme kateellisia,mustasukkaisia. Tottakai sinua pännii,että jouduit (?) tuon naisen takia eroamaan. Voi olla että suuntaat kaikki kielteiset tunteet tuohon naiseen, ja arvostelet hänen käytöstään.
Sinua näyttää (?) ahdistavan kun et tiedä heidän yksityiselämästään, ovatko onnellisia, ehkä onnellisempia kuin te aikoinaan. Turha miettiä. Tavallista arkea on sielläkin,pyykinpesuineen ja muine askareineen.
Olet nyt turhan korrekti. Haluaisit jutella entisen miehesi kanssa kahden, pieni ripaus rakkautta ja ja kaihoa, " muistatko silloin."
Emme halua luopua rakastamistamme ihmisistä. Ymmärrän Sinua täysin. Nuo on niin peri-inhimillisiä tunteita. Ihmiset ovat yllättävän samanlaisia. Ei sinulla varmaan niin tulisia mustasukkaisuuden tunteita ole kuin nyxällä. hän epäilee, että vanha rakkaus leimahtaa liekkeihin. Olettehan kokeneet miehesi kanssa jotain ainutlaatuista joissa hänellä ei ole osaa eikä arpaa.
Kyllä miehelläsikin on tunteita sinua kohtaan.Mitä sydänalassa läikähtää, tuntee hän vain itse ja nyxä tarkkailee ja vartioi ettei
"kontaktinne" ole "niinkuin ennen".
Miksi olet niin hienotunteinen ja formissa? Etkö voi suoda pientä hymyä ja taputusta entiselle miehellesi? Heitä pois nuo käyttäytymissäännöt, eikö ko. henkilö ole lastesi isä?
Jotenkin huomaan, että rakastat häntä vielä omalla tavallasi.Ja en voi uskoa kirjoitusasusi perusteella etteikö hän myös Sinua.
En haluaisi olla tuo nyxä, kun Ex on noin fiksu. Hänenkin ois helpompi mollata sinua jos olisit jotenkin deekiksellä.Lopuksi iskelmän sanoin: " muistosi on mulle kallis, muuta kun jäljel ei oo". Kevättä!
Vittu, mitä paskaa!
Missä höttömaailmassa oikein elelet..
Ei ne kuule monetkaan exät kaipaile, eikä haikaile entistensä perään, höh!
Voi, että olet naiivi!!
Kiitos viikon nauruista! Hohohohohhoh! ;D
Se koira älähtää,johon kalikka kalahtaa! Höttömaailma on siellä sun puserosi sisällä! Pelottaako vai annatko joka asiaan vastauksen " Vittu mitä paskaa!" Täyttä ummetus-pask....oli oma vastauksesi hörönaurun säestyksellä!
No voi, loukkasko narsistin omahyväsyyttä, kun tuli tietoosi, että sun perään nyt ei kukaan kaipaile, eikä tule kaipailemaankaan ja luulos ja juttus ovat ihan
sairaan mielesi tuotetta!
Ja joo, naurut tuli ihan siitä, että tuollaisesta huurupäästä on itselläkin sen varran kokemusta, että vielä 5 vuoden jälkeenkin lähettelee yks kaltaisesi minulle rakkauskirjeitään, ja tekstareita, vaikka uusi kulta on ollut kainalossani jo 4 vuotta ja hän on se, jota rakastan.... ;D
Jos se pönttö exäni oletkin sä, niin pliis, lopeta jo ne haikailusi, en todellakaan
koskaan kaipaile aikojamme, nyt olen vasta onnellinen, hei oikeesti! ;)
Hanki elämä.....
Itse narsistihan siellä löhöilee.Huurupäinen kokemus on sinulla itsestäsi kun luet tekstiäsi. Niinpä uusiokultaa taitaa hohotuttaa tuon tuostakin, kun kaverina on nimimerkki " PASKAN MARJAT"
joka pitää kutinsa joka tilanteessa.
..samaa mieltä hohottajan kanssa, että tuollaista rääväturpa-akkaa ei tule tosiaankaan ikävä, itse luulee vain niin!
...vaihdevuotiset kulahtaneet kurppaKaisat, joilla suuret luulot itsestään, ihmettelen vain, miksi?
...tais tuollakin vanhalla ruttuturvalla mennä naama punaiseksi. Heh!
"muistosi on mulle kauhistus...muuta et koskaan ollutkaaaaaan.."
täällä samoin ajatteleva ja pitkä parisuhde oli, myös välillä haikea olo, vaikka erosta 10 vuotta!
Jotenkin myös tuntuu, että mies on "uhri", mutta toisaalta osaan jo nauraa jo koko jutulle.
Eipähän tarvii pestä miehen likapyykkiä ja ei tarvii vahtia, oli aikamoinen pettäjä koko avioliittomme ajan.
Itse lähdin ja se saa minut aina "maanpinnalle", vai odotinko, että mies jättää toisen naisensa jonka kanssa oli jo aviossa ollessamme, varmaan luulin olevani niin tärkeä miehelle, että haluaa minut takaisin.
Mutta, eipä halunnutkaan, joten miksi vielä kaipaan välillä, ehkä siksi kun ei halunnutkaan entistä elämää, ja se vaivasi.
Selvästi tämä toinen nainen oli hänelle ja on edelleenkin rakkaampi, ja en syytä sitä enää, vaikka oli alussa eron jälkeen kauankin, että pidin syyllisenä toista naista.
Eteenpäin vaan ja nyt pitää elää omaa elämää viimeinkin.
Juuri näin!
Kyllä se elo tuli sen exän kanssa nähtyä ja koettua, eikä niin hääppöistä ollut,
muistoissa vilahtelee alkuaikojen huuma, mutta loppuajan rääkki on kuitenkin se oikea muisto, kun vain muistelee oikein.
Ikävä ei ole, eikä tule, uusi elämä on mukavampaa ilman exää.
Näinhän se menee. Olisihan se tuntunut hyvältä, jos mies olisi edes puolella sanalla osoittanut, että minun kanssani voisi jatkaa. Ehdotuksiini sain vastaukset, että ei voi luvata olla uskollinen ja toisella kertaa sanoi, että minun kanssani jatkaminen olisi pelkkää velvollisuutta. Itse minäkin eroa hain, koska vaihtoehtona olisi ollut jatkaa liitossa, jossa olisi tämä kolmas mukana. Sellaiseen en sentään alentunut! Nyt sentään säilyi itsekunnioitus vaikka itsetunto vähän kolhuja kärsikin.
Minäkin voin reilusti tunnustaa, että tämä toinen nainen oli exälleni rakkaampi. Loppupelissä minulle kuitenkin kävi hyvin. Ihan yllättäen sattuma toi tielleni viisaan ja ihanan miehen, jonka kanssa elän nyt kypsää ja aikuista parisuhdetta innokkaasti eläkepäiviä odottaen.
Niin se menee, kun yhden oven painaa perässään kiinni, toinen avautuu edessäsi! ;D
Onnea!
Vihaa niin kauan kuin tykkäät mutta tiedä se, että se haittaa tasan yhtä ihmistä maailmassa ja se olet sinä itse. Katkeroituminen, aina ehdottomasti elämään lisäpontta tuova ja hyvä asia ;)
Juuri noin, muut ei sitä noteeraa, eikä voisi vähemmän kiinnostaakkaan..
Tuleepahan katkeralle itselleen vaan ylimääräiset viivat suun ympärille
vanhentamaan entisestään hapanta naamaa.. ;D
Katkeroituminen ja viha tuovat tottatosiaan lisäpontta myös ap:n nykyiseen liittoon...
"" tuo nainen, jonka "uhriksi" koen exäni joutuneen."" Oliko mies raasusi niin vietävissä ? Jos hän olisi arvostanut sinu, ei kukaan ois saanu häntä lähtemään luotasi. Miehesi on yhtä syyllinen kuin se toinen nainenkin.
Oletko tarkastellut sisintäsi, sitä, mistä viha johtuu ? Viha ei ole rakkauden vastakohta, vaan välinpitämöttömyys, sellaista, jota kovasti rakastaa, myös vihaa, kun huomaa huonot ja ei niin mukavat puolet.
Siis 'rakastat' edelleen ex-miestäsi, mutta osoitat vihasi naiselle, jota et edes tunne, oikeasti. Jotainhan hänessä on, kun puolisosi jätti sinut takiaan, ja sitä sinä et voi "antaa anteeksi". Siis sitä, että hän on jotenkin paree kuin sinä.
Muutenkin kirjoituksestasi paistaa asenne, että olet jotenkin paremman luokan immeinen, kun "et voi arvostaa". Sillä ei ole mitään merkitystä, onko liitossa, suhteessa, vai missä, kun tunteet alkavat elää ja vietti viedä. Sinähän et voi millään päättää ja määrätä, kuka kenellekin tässä elämässä kuuluu ja halajaa.
Minusta sinä voit ajatella niin, että ex miehesi ei ollut sulle oikea!! Ja nyt hän kenties on löytänyt sen oikean itselleen. Ansaitset muutenkin jotakin parempaa - Ja nythän sinulla on parisuhde, joka on todella hyvä.
Jätä menneisyys, sen miettiminen aiheuttaa tuskaa vain. Ei se toinen nainen välttämättä tietoisesti ole ängennyt siihen naimisissa olevan miehen viereen, on vain onneton rakastunut ex-mieheesi ja mies häneen, juttu riippuu siitä, mistä näkökulmasta sitä tarkastelee.
no, mulle täysin tuntematon ihminen, en ole koskaan edes tavannu, enkä ole exäänikään tavannu seitsemään vuoteen, hänestäkin on tullu mulle vieras ihminen.
Elän tässä ja nyt, menneestä muistan lapsuuteni ja ekan liittoni huippuhetket.
Sama täällä, erostani on 4 vuotta, enkä todellakaan voi antaa anteeks sille toiselle naiselle joka alko tietäen hyvin tapaamaan naimisissa olevaa miestä, sama koskee ex miestäni. Suhteen paljastuminen oli todella masentavaa, luotin mieheeni satavarmastI! Vielä paljastumisensa jälkeenkin hän yritti kiistää jyrkästi edes tuntevansa kyseistä naista. Et niin vaan ei lopulta todellakaan tunne ihmistä jonka kanssa eli kymmeniä vuosia! Ja mitä hakee sellanen nainen jonka on saatava varattu mies! Onhan siinä varmaan tietty jännitys, luulisin niin kun pitää tapailla salaa ja silleen!
Purat exää tuntemasi vihan kokonaan hänen uutta vaimoaan kohtaan. Samalla säälit exää. Olet kiinnostunut heidän elämästään saadaksesi jotain todisteita siitä, ettei heillä mene hyvin. Se sopisi sinulle hyvin, koska haluaisit kostaa exän puolisolle "varkauden" ja sääliä sitämyöten exää vielä enemmän.
Et ole vielä läheskään päässyt yli erostasi. Sitten kun pääset, et enää vihaa exän "toista naista" etkä sääli exää.
En sääli eksääni! Ja mikä huvittavinta tälle uudelle naiselle ei sitte kelvannutkaan entinen mieheni, vaikka vielä ilmoitin hälle että ole hyvä nyt kun ero oli selvä!
Näin se menee kuten "nainen47'" haastaa, niin kauan kun roikut entisessä ja odotat miestäsi palaavaksi niin kaun tunnet katkeruutta ja vihaa ja se syö sinua itseä se näkyy sinussa ja vääristyneissä kasvoissasi, valitettavaa että sinulle kävi näin mutta tämä on vain elämää. Et pysty noiden kahden rakastavaisen liittoa rikkomaan siispä unohda jo ne ja jatka omaa elämää!
Pistipä tähän silmään kommenttisi "Ex- miestäni kohtaan tuntemaan myötätuntoon sekoittuu myös hieman sääliä: hän luopui todella paljosta, toivottavasti sai enemmän tilalle? "
Eli kuitenkin säälit exää... ja vielä kuvittelet, että hän luopui paljosta. Entä jos se oletkin sinä, joka kokee luopuneensa paljosta?
Kyllä tuo nainen 47* on ihan oikeassa siinä, että pääset vihastasi vain pääsemällä yli erostasi. Keskityt aivan liiaksi exääsi ja tämän uuteen naiseen. Keskity itseesi. Mieti mitä elämältä haluat ja toimi.
,
Itse erosin 5 vuotta sitten, enkä ole kaipuuta tuntenyt ex-eukon pariin. Ei missään muodossa. Ero oli valtavaa tappelua, ja sen jälkeen ex-eukko on yrittänyt kunnostautua lasten tapaamisten estämisessä.
Ei minkäänlaisia fiiliksiä takavuosiin.
Eikä tosin ole ollut innostusta hakeutua mihinkään vakavampaankaan suhteeseen.
Jep, kerran sikamaisen eron kokenut niin häipyy kaikki haavekuvat jostain suomalaisen naisen rakkaudesta. Ei toimi.
Jep. "Ei toimi", jos sinä et 'toimi'.
Haaveista ei koskaan pidä luopua! Se on kyllä jämpti niin. Jos ex ei rakasta tai itse ei rakasta exää, niin ei se suinkaan tarkoita, etteikö joku muu voisi rakastaa exää tai itseä.
Ikävä ero johtuu useinmiten ikävästä liitosta, johon toinen on täysin kyllästynyt.
Oma eroni oli pitkä ja vaikea - johtuen ainoastaan siitä, ettei ex suostunut minkäänlaisiin sopimuksiin. Tai olisi suostunut: lapset hänelle ja minulta rahat pois. Vaihtoehtoisesti lapset minulle (ehdoilla, joihin sisältyi paljon kuluja) ja minulta rahat pois. Liittoomme puolestaan oli: tee sinä kaikki, hoida lapset ja koti, työsi ja anna rahaa minulle. Exälle "sopimus" tarkoitti sitä, että hän yksin "sopi" eli saneli. Matkan varrella olen huomannut, ettei kaikki suomalaiset miehet onneksi tällaisia ole.
Kun toinen erossa lyö vain kapuloita rattaisiin ja on hankala, niin kysymys on ainoastaan hänen henkilökohtaisista angsteistaan, traumoistaan ja selvittämättömistä asioista. Tai ihan oikeista mielenterveysongelmista. Usein kuulee sanottavan "hoitakaa ero nätisti, ihan vaikka lastenne takia". Koska ihmiset eroavat juuri sen takia, ettei toisen kanssa voi hoitaa mitään nätisti, yhdessä ja sovussa, niin on turha kuvitella eronkaan hoituvan "järki kädessä".
itsekkin "menetin"miehen toiselle naiselle, mutta eron jälkeen aloin tapailla varattua miestä,ja emme voineet millään lopettaa, vasta sitten ymmärsin ex.ää ja hänen uutta naistaan.
Ei sitä vaan voi pakottaa itseään tuntemaan jotain jos ei tunne, kukaan ei omista toista, sen opin.
Mitä häh? "Saa vihata" (ja halveksua).
Ala rakastaa exäsi uutta naista. Pistä menneet pakettiin ja aloita uusi elämä itsekin. Näin pääset vihastasi.
:). juuri näin.
Päivälleen 6 v sitten mies lähti työkaverinsa matkaan. Itse elelen lasten kanssa, eikä uutta suhdetta ole, ei myöskään yhdenillan juttuja ainuttakaan. lennän töistä kotiin ja kuskaan lapsia harratuksiin, ruokin,siivoan, autan läksyissä jne sitä tavallsita arkea, muuta ei juuri jaksakkaan, (mitä mies ei jaksanut.)Pitäis tehdä kaikki heti ja nyt, mitään ei saisi suunnitella ja tehdä "aikatauluja". Vihan tunne tulee silti välillä niin, että itseäkin hirvittää. En pysty hyväksymään toimintaa, että tungetaan toisten parisuhteen sekaan, jos ei aiempia asioita ole vielä hoidettu ja puitu loppuun. Molemmat ovat yhtä syyllisä mielestäni x ja se "uusi". Itse en kyllä sekoaisi kehenkään, jos tiedän ettei ole selvittänyt aiempia välejään ja lähtisi hurmioituneena jättäen toisen hoitamaan kaiken. No enpä ole hoitanu, hoitakoon ukko itse. Asun yhteisessä kodissamme lasten kanssa, maksamme sitä edellen yhdessä ja olemme vielä jopa naimisissa. Varmaan mies säälii, kun ei ole otttanut eroa(avioehtoa ei ole, joten ehkä siinä syy) , mutta nyt saa vihdoin tehdä itse jotain asioiden eteen, eikä odottaa että minä hoidan,kun hän vaan lennosta lähti sitä uutta autuaaksi tekevää elämää viettämään. V.... vai vielä pitäis iloita ja hyvmyillä kun tavataan. Eipä ole kehdannu uutta näytille tuoda ns. sukujuhliin, eikä ole omia vanhempiakaan pyytänyt "uuteen" kotiinsa kyläilemään. No kukin tyylillään, niin minäkin. hakisi nyt edes vaatteensa, mutta kun ei... Nooo kerran vkossa lapsia tapaa muutaman tunnin, jos ei nyt satu muita kiireitä.
Erosta jonkin verran aikaa, enkä todella voi antaa anteeksi tälle exän uudelle naisystävälle enkä exällekään heidän käyttäytymistä selkäni takana, valehtelua ja kieroilua. Ei ollut ymmärrystä exällä miten tälläinen käytös vaikutti hänen ja lasten väleihin ja nyt tämä naisystävä on koko suvun asioita hämmentämässä ja sotkemassa. Vanha sanonta pitää paikkansa, että kun m...kku lähtee viemään niin järki katoaa. Lapset ei halua käydä lapsuuden kodissaan silloin kun tämä naisystävä on siellä, entinen elämä on exän pitänyt jättää kokonaan kun naisystävä on mustasukkainen lapsistakin. Exä ei vaan ole vielä tajunnut tilanetta, mutta varmaan silmät aukeavat jossain vaiheessa kun uutuuden viehätys katoaa. Onneksi lapset ovat pystyneet puhumaan kanssani avoimesti tilanteesta, mutta exä kyselee mitä lapsille kuuluu varmaan salaa tältä naiselta, outoa käytöstä tältä naiselta kun on itsekkin äiti.
Niin pitkään kun haluaa. Vaikka elämänsä loppuun saakka. Halpamainen ämmä joka tunki elämääsi lupaa pyytämättä. Ja niitä riittää meille kaikille. Vain ikä voi loppua kesken ja olla esteenä.
Muista kuitenkin rakastaa itseäsi. Kukaan ei voi kieltää sinulta sitä mitä tunnet.Vihassa ja rakkaudessa ei ole sääntöjä näinkään päin.
Sellainen, joka vihaa, ei osaa rakastaa. Ei edes itseään.
Ja sulla on puurot ja vellit sekaisin: "halpamainen ämmä" tunki aloittajan miehen elämään, kysyi häneltä lupaa tai ei, mutta mies otti tunkeutumisen vastaan, sai siis jotain parempaa ja enemmän.
Ja siitähän sitä kannattaakin elämänikäistä vihaa kantaa ja tyhjentää negatiivisella tunteella omaa itseään ja sisältöään. Näin tekevät yksinkertaiset urvelot, jotka eivät mihinkään muuhun pysty.
"positiivisella" kommentoinnilla elämänsisältönsä rikastuttajasta. :DD
Vihanpito ei varmaan kannatakkaan ja raastaa varmaan eniten itseä(toinenhan on onnensa kukkuloilla), mutta tunteilleen ei mitään voi. Eihän se x:kään tunteilleen mitään kuulema voinut kun toisen matkaan lähti. Pitäisikö synninpäästö antaa sille antaa??? Kyllä mä itseäni ja lapsia rakastan(jopa jollain tasolla ehkä x_kin, onhan meillä 25 yhteistä vuotta takana. Olen silti pärjännyt enkä roiku x:ssä, anteeksi en vaan voi antaa petturuutta.Nytkin on "lyylin" kanssa kai reissussa ja lasten vko tapaaminen venynyt kahteen viikkoon, kun iskällä on muita menoja. Ehkä joskus voi antaa anteeksi, mutta unohtaa ei koskaan. Erota voi muutoinkin,kuin valehtelemalla ja kieroilulla. Ehkä asiat ottaisi toisin,jos asioista olisi eds keskusteltu. Nyt vaan aamulla purjehdittiin kotiin, pakattiin pari paitaa kassiin ja ilmotettiin, että muutan pois, siihen sitten jäin lapsille selittämään shokin keskellä mistä on kyse. Pitäisikö siitä iloita ja unohtaa saman tien? Kyllä mä olen ainakin miestäni rakastanut, enkä pysty vieläkään hyppäämään tosta vaan jonkun kelkkaan. Tosin enpä kotoa paljon mihinkään pääsekkään. Eipä ole noita sukulaisia ja naapureita, mihin lapset tuupata. Tänä päivänäkään mies ei pysty/halua puhua asioista, olettaa vaan että olemme valmiina "hauskan"pitoon kun ovesta sattuu purjehtimaan sisään ja lähtiessään "vilkuttaa" heipat ja on kun mikään ei olisi viella, paitsi ettei iskä vietä arkea perheen kanssa. Noooo...onhan se helppoa elämää, vailla vastuuta ja luulee että raha korvaa en, kun sillon tällön lintsille tms. vie.
Tunnetko paremminkin ? Suorasukainen tapani kommentoida pahasti metsään meneviä juttuja ei estä olemasta positiivinen. Eikä positiivisuus kai tarkoitakaan sitä, että pitää olla mielin kielin joka asiassa.
Viha on negatiivinen tunne, asioitten esittämistapa taas ihan jotain muuta. Töksähtely ei liene vika maailman pahimmasta päästä, mut jos sullen on, niin pidä hyvänäsi.
Paasikivi sanoi: "Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Tosiasioita vastaan asettuminen on turhaa ponnistelua eikä voi viedä menestykselliseen tulokseen."
Tunteille voi paljon muutakin kuin tuntea. Se, että tietty sama tunne samasta asiasta toistuu useasti - jopa vuosia kertoo siitä, ettei ihminen ole kohdannut tosiasoita, on epätasapainoinen, koska ei ole työstänyt, käsitellyt ja eritellyt tunteitaan. Tunteiden käsittelyyn ei tarvita mitään muuta kuin oma itsesi. Et tarvitse siihen keskusteluja exän kanssa, et hänen selityksiään, vain oman itsesi. Pikemminkin keskustelut exän kanssa voisi olla haitaksi. Sinun täytyy löytää oma tiesi.
Usein kuulee sanottavan mikä on erossa huonosti. Sensijaan että keskityttäisiin miettimään mikä on hyvin. Sinun kohdallasi on hyvä, että isä sentään joskus tapaa lapsiaan. Viikkotapaaminen on vier¨ähtänyt vain kahteen viikkoon. Aina isä ei tapaa lapsiaan koskaan tai pari kertaa vuodessa. Siinäkin on omat hyvät ja huonot puolet.
Mitähän hyvää siinä on,ettei lapset näe isäänsä. Jos olisimme aikanaan edes riidelleet jatkuvasti, niin ehkä olisi vertailukohta, mikä nyt on paremmin. Nyt ei ole muuta eroa aiempaan,kun se ettei toinen ole paikalla. Muutoin arki kulkee omia uomiaan. Minähä se olen joka saa selitellä mksi ei nyt tule ja kuunnella ne tunteen purkaukset ym. Alkaa olla jonkin sortin kuilu jo lasten ja isän välillä, sen huomaa kun näkevät toisiaan. Ei tunnu löytyvän enää mitään yhteistä tekemistä. Isä vaan odottaa, että lapset odottaa kun hän joskus saapuu ja tekemiset pitäisi olla keksitty tai sitten on se isä nenä nyrpällään. Hän vaan pulpahtaa miten itse haluaa, kysymättä mitään etukäteen. Aikatauluja hän ei kestä, joten vakiopäivien määrittelykään ei hälle sovi. Kaikkien pitää vaan elää hänen suunnitelmiensa mukaan. Kyllä olen tunteitani eritelly ja käsitellyt jo usean vuoden, mutta olen nitä ihmisiä jotka haluaisivat keskustella asiat loppuun, ennen sitä viimeistä pistettä. Vaikea joitain asioita on käsitellä syvällisemmin, jos ei edes tiedä missä ollut vika, jäi vain läjä ksymyksiä vailla vastauksia. Ei taida mieskään olla täysin tasapainossa, kun ei tapaa enää ketään tuttuja, ei ole edes omia vanhempiaan kylään pyytänyt tms. En tiedä miksi,mutta ei kuulukkaan minulle. Joskus vaan mietin,onko hältäkin jäänyt asia käsittelemättä,kun ei mistään voi puhua. Helpompi mennä tuli hännän alla, niin ei kerkiä mietiskellä. Pois silmistä pois mielestä,,helppoa(ko)
Toista ei voi muuttaa (tosiasia), ei liitossa eikä sen jälkeen.
"Hän vaan pulpahtaa miten itse haluaa, kysymättä mitään etukäteen."
Siis ex tulee ja vie lapset kotiinsa milloin haluaa? Vai ex tapaa lapsia luonasi?
Oli kysymys kummasta vaihtoehdosta tahansa, niin en yhtään ihmettele mikset pääse asiasta yli. Juuri tuollaisessa tapauksessa tilannetta todella helpottaisi se, ettei isä rehellisesti tapaa lapsiaan ollenkaan, kun se kerran on hänelle niin vaikeaa. Eikä pysty sopimaan aikatauluista ja pitämään kiinni sopimuksista. Sinun - ja myös lasten elämä pyörii exän navan ympärillä. Kiltisti odotat, että ex oppisi noudattamaan sopimuksia ja aikatauluja. Keskustelisi kanssasi, jotta saisit vastauksia. Näin ei tule ikinä tapahtumaan. Miksi tulisi, kun ei ollut tullut tähänkään asti? Tilanne menee vain huonommaksi kokoajan, ellet toimi.
Nyt ilmoitat exälle, että hän voi tavata lapsia luonaan tapaamissopimuksen mukaisesti, ennalta sovittuina aikoina. Ellei saavu lapsia noutamaan, niin huti tuli. Voit sanoa lapsille, ettet pysty vaikuttamaan heidän isänsä tekemisiin. Olet pahoillasi, ettei lasten isä pidä lupauksiaan eikä se johdu lapsista. Lasten isän käytös osoittaa vain vallankäyttöä. Sekään ei liene niitä parhaita asioita, joita voi lastensa kanssa jakaa.
Hän ei vie lapsia luokseen, vaan tulee siihen yhteiseen kotiimme, jonka edelleen yhdessä omistamme. Lapset ei edes halua hänen "uuteen" kotiinsa, koska isä vaan juttelee sen uutukaisensa kanssa ja siellä ei ole edes mitään tekemistä. Olen useasti sanonut hälle näistä asioista, ei auta, hän toimii vain oman aikataulunsa ja mielihalunsa mukaan. Ei meidänkään ole pakko täällä "odotella", mutta jos päätänkin lähteä jonnekkin, niin lapset pahottavat mielensä, kun tänäänhän se (esim) iskä käy yleensä. Olemme toki olleet poissakin, jolloin hälle tullut ns. hukkareissu, lopputulos on ettei taas lapset tiedä millon ehkä tapaavat taas .Sitten voikin olla ettei herraa näy, kun on kiireitä. Kyllä näistä on lastenkin kanssa puhuttu....mutta .... pr...
omaan pussiin pelaaminen tuntuu sulla sujuvan erinomaisestai.
Mikset siis tee asialle loppua? Kenenkään ei tarvitse tuollaiseen alistua. Minulle on ajatuksenakin mahdoton, että lasten tapaamiset järjestettäisiin luonani. Se on nimenomaan vain vallankäyttöä ja toisen kontrollointia.
Minäkään en ymmärrä miten ihmiset - etenkin naiset viitsivät aina myötäillä ja mukautua exän oikkuihin. Ollaan aivan liian kilttejä ja sopeutuvia. Sitten voidaan huonosti ja odotetaan muutosta exältä, vaikka itsestä se muutos lähtee-tai on lähtemättä. Aivan järkyttävää, ettei osata pitää puoliaan eikä näyttää omia rajoja.
Näetkös että naiset on selvästi kestävämpiä kun miehet :) Lasten eteen mitä vaan. Mies taas tekee ratkaisut vain ja ainoastaan omaa hyvinvointiaan ajatelle.
Ja millä ne ajattelee...
Naisten kannattaisi ottaa miehistä oppia - ja ajatella edes vähän myös omaa hyvinvointiaan. Lapset eivät tee mitään katkeroituneella ja elämäänsä tylsistyneellä, alistuneella äidillä.
Jos tekisi kuten mies,ei olisi äitikään läsnä. Kyllä itseään pitää ajatella,mutta huomioda muutkin.sitten olis mies katkera kun lapset olisi tiellä,eikä voisikaan huoletonna mennä,vaan joutuisi huomioimaan muitakin.
Kirjoitin "Naisten kannattaisi ottaa miehistä oppia - ja ajatella edes vähän myös omaa hyvinvointiaan". eli siis "myös" omaa hyvinvointiaan eikä "vain". Kultainen keskitie on keksitty.
Minun mies löysi uuden noin 6vuotta sitten.Ei olisi halunnut erota,mutta ei uudesta naisestakaan.Muutin pois ja hain kuitenkin sen eron,koska liitto tympäisi siinä vaiheessa,ja jatko miehen ehdoin.Mies oli hurjana ja jahtasi joka kadunkulmassa.Muutti naisensa luokse,jajatkoi ilmeisesti omia reissujansa.Nainen soitti ja kyseli onko mies luonani,jahtasi vuorostaan.Vaihdoin numeron,oli lapsiltani saanut sen.Jahtaus jatkui.Vaihdoin taas numeron,vaihdoin asuntoa.Mies oli muuttanut taas toisen naisen luokse,ja sama peli jatkui hänen kanssaan.Oli niin paljon tapahtumia,että muutin toiselle paikkakunnalle.Kaikkeen sitä piti joutua.