Miten päästä irti vaikeasta "suhteesta"? Olen nyt tapaillut erästä miestä yli vuoden ajan. Tapaamme päivittäin ja yövymme toistemme luona aina vain kun on mahdollista. Mies ei kuitenkaan halua aloittaa suhdetta kanssani, vaikka itse olisinkin siihen valmis. Tilanne on vaikea sen vuoksi, että olen rakastunut tähän mieheen ja siksi en osaa tehdä loppua koko jutulle. Haluan itse olla suhteessa ja suunnitella tulevaisuutta, mutta mies ei ole tähän valmis. Silti hän haluaa päivittäin olla kanssani ja viettää aikaa kanssani. En haluaisi tuhlata aikaa ja tunteitani tämänlaiseen, mutta olen todella eksyksissä tällä hetkellä. En ymmärrä hänen käyttäytymistään, koska se on niin ristiriitaista. Mies ei halua puhua asioista, kaiken pitäisi vain mennä omalla painollaan. Tunnen olevani jumissa koko jutussa, koska eteenpäin emme tunnu menevän. Rakastan kuitenkin, joten en haluaisi myöskään menettää häntä.. Jos joltain löytyy hyviä neuvoja tähän tilanteeseen, niin niitä nyt tarvittaisiin..
sitoutumiskammoinen mies
kkj
111237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ellei nykytilanne sovi sulle, niin sitten sinun on pistettävä mies selkä seinää vasten ja tehdä selväksi, että se on joko kaikki tai ei mitään. Mies tekee sitten omat johtopäätöksensä. Voihan se olle, että tieto menettämisestäsi auttaa miestä voittamaa sitoutumiskammonsa.
Itse olen aikalailla samassa tilanteessa tällä hetkellä. Ollaan kylläkin tapailtu vasta viitisen kuukautta. Puhuttiin asiasta, eikä kumpikaan halua menettää toista. Mies ei kuitenkaan ole valmis seurustelemaan tällä hetkellä, eikä oikeastaan tiedä mitä haluaa. Itse olen miettinyt, etten halua asettaa mitään uhkavaatimuksia. Pakko antaa hänelle aikaa, vaikka se itsestäni pahalta tuntuukin. Samalla toivottavasti opin olemaan taas omillani ja hän samalla tajuaa ettei voi elää ilman minua:)
En haluaisi siis myöskään menettää omaa mussuani, mutta en ehkä halua huomata seisovani samassa tilanteessa edelleen, kun meillä tulisi reilu vuosi..
Mitäs se tarkoittaa että tavataan jopa päivittäin, ja öitä vietetään yhdessä usein, eikä muka seurustella? Tarvitseeko siinä joku kirjallinen dokumentti luoda, että nyt ollaan kimpassa? Vai onko molemmilla tai jommalla kummalla samaan aikaan muidenkin kanssa vipinää.
Jos on vuoden, tai vaikka viisikin kuukautta kuten Havunneulasella, tapaillut vain yhtä ja ainoaa ihmistä, ja tunteet ovat sitä luokkaa että kumpikaan ei halua menettää toista, niin miten sitä voi olla kutsumatta seurusteluksi?
AP kirjoittaa, että mies ei halua yhtään suunnitella tulevaa ja elää vain päivän kerrallaan. Kyllä minä silti luokittelisin tuon seurusteluksi, mutta semmoiseksi joka junnaa paikallaan. Jos suhteessa ollaan tuossa pisteessä, on aika keskustella asiasta ja koittaa löytää yhteinen sävel, kuten normaaliin seurusteluun kuuluu.
Älä näe häntä muutamaan päivään/viikkoon. Miehelle tulee ikävä sinua ja ehkäpä hän tajuaa mitä saattaa menettää.
tai paremminkin ehkä maistaa jotain muuta kuin sinua tuona aikana ja silloin se tulee omaksi syyksesi.niin vastuuton olento on mies.joka ei rakasta.
Itse olen nyt saanut hetken selvitellä ajatuksiani ja päätynyt jonkinlaiseen tasapainoon pääni sisässä.
Kai me ainakin käytännössä seurustellaan, mutta ilman mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Emme siis ole vastuullisia toisillemme, jos tulee halu tapailla muita tai muuten vain lähteä nykyisestä järjestelystä. Haluamme siis ilman mitään sisäisiä tai ulkoisia paineita katsella mihin tilanne kehittyy. Kuitenkin toiselle on ilmoitettava, jos mukaan on astumassa kolmansia osapuolia.
Pidän tilanteesta tietyllä tavalla. Emme kuitenkaan ole tunteneet niin pitkään ettäkö tietäisin haluanko olla koko loppuelämäni juuri hänen kanssaan. Ajatus siitä, että hän haluaisi nyt olla jonkun muun kanssa on hirveä. Pallo on kuitenkin minulla. Ei tarvitse miettiä että josko se käy kylillä laittamassa muita pimuja, vaan että siitä kerrotaan. Silloin voin päättää itse jäänkö katselemaan tilannetta, vai lähdenkö kävelemään.
Samalla, kun annan hänelle tilaa, voin opetella taas myös ottamaan itselleni tilaa. Ikinä en haluaisi menettää omaa elämääni ja elää vain hänelle.
Myöskin jos tilanne jatkuu samanlaisena, eikä hän jatkossakaan tee ratkaisua mihinkään suuntaan, niin ainakin tiedostan tilanteen ja voin päättää itse, kauanko jaksan odotella. Ja voihan olla että, muista syistä emme vain halua jatkaa yhdessä. Olen siitä onnekkaassa tilanteessa, että tämän combon toinenkin osapuoli osaa puhua ja haluaa selvittää asioita keskustelemalla.
kkj, oisko sinun mahdotonta kääntää asia päälaelleen ja ilman mitään uhkavaatimuksia ottaa tilanne haltuusi. On kuluttavaa ja ahdistavaa miettiä, että vain toinen voi koska vain lopettaa suhteen. Myöskin sinulla on valta päättää kauanko pysyt tilanteessa. Jo se voi helpottaa toisen osapuolen oloa, ettei koko vastuu jatkosta ole hänellä ja jos haluaakin astua eteenpäin pieni askel kerrallaan, niin sinun maailmasi ei kaadu täysin, jos sitten myöhemmin tuleekin jotain ja suhteenne loppuu.
Kiitoksia kaikille neuvoista.Saimme keskusteltua, mutta...mies sanoo rakastavansa minua, mutta ei halua seurustella kanssani. Pelästytin kai hänet myös, kun sanoin, että hänen olisi nyt vihdoin aika päättää. Tämän vaatiminen johtui työtarjouksesta, jonka sain toiselta puolelta Suomea.
Omastanikin mielestä tämä on ollut todellista ja seurustelua, koska olemme viettäneet kaiken aikamme yhdessä. Mies kuitenkin sanoo yhtenä päivänä rakastavansa ja toisena sen, ettei koskaan ole ollut tosissaan kanssani. Olen niin surullinen koko tilanteesta. Tuntuu, että olen tuhlannut tuhottomasti aikaa ihmisen kanssa, joka ei ole edes sen vertaa kunnioittanut minua, että haluaisi ottaa minut ja juttumme tosissaan. Kaiken tämän mietinnän jälkeen hyväksyin siis työtarjouksen ja lähden parin viikon päästä toisiin maisemiin. Ehkä tämä on paras ratkaisu tähän tilanteeseen, aika sen kai näyttää..
Pahoja tilanteita-Mies ei huomaa mitä on nenän edessä, ennenkuin on liian myöhäistä...Miehet ajattelevat asioita eritavalla kuin naiset. Miehet tyytyvät olemaan pohtimatta, sen hetkinen tilanne riittää vallan mainiosti ja lopulta "hirttää" kiinni. Ei ole uusia odotuksia. Naiset pohtivat syvemmin asioita, suunnittelevat ja haluavat edetä suhteessa.
Jos joku mies tämän nyt lukee: LAPUT POIS SILMILTÄ!!! Katso sitä naistasi vähän tarkemmin, uusin silmin, siinä voi olla kaikki, mitä ihmiseltä ja suhteelta haet. Tartu tilaisuuteen rohkeasti kiinni, ennenkuin on liian myöhäistä ja menetät ihmisen, joka olisi sinulle sopiva. Miksi muutoin olisit häntä tapaillut!!!
niimpä, minut on eheyttänyt ja rikkonut sama, sitoutumiskammoinen mies...
Kyllä voi viettää aikaa toisen kanssa ilman seurusteluakin. Mielestäni varsinainen seurustelu on sitä, että molemmat hyväksyy sen, että ollaan pari ja kerrotaan siitä muille.
Itselläni on vähän vastaava tilanne, joka on kestänyt kauan aikaa. Mies ei ole vielä valmis suhteeseen, vaikka vietämmekin paljon aikaa keskenämme ja muutenkin olisimme kuin seurusteleva pari. Olemme kyllä jutelleet, että sitten kun aika on sopiva. Vielä hän ei ole valmis kertomaan asiasta muille. Olen hyväksynyt tämän, vaikka se alussa harmittikin, mutta en halua aiheuttaa hänelle enempää paineita, kun muutenkin on ollut hänellä stressattavaa. Otan kyllä asian taas puheeksi, kun aika on sopiva, ellei hän itse tee aloitetta.
Mullakin vähän samantapainen tilanne, tavataan parisen kertaa viikossa ja pidetään yhteyttä. Sovittiin ettei hän ole valmis siirtymään vakavaan seurusteluun, mutta jatketaan ja katsotaan mitä tuleman pitää. Mutta miten kauan? Tuskin tästä tulee mitään uutta ihastumista, joten miten tässä voi oikein tapahtua..? Ajaudutaan vain yhteen...? Mä pelkään että me tapaillaan vielä ensi vuonna eikä mitään ole muuttunut. Kannattaako siis odottaa? Ollaan tapailtu n 2,5 kuukautta. En näe merkkejä että hän kallistuisi kumpaankaan suuntaan vaan on tyytyväinen näin. MInäkään en oikein tiedä, mutta haluaisin ehkä yrittää seurustella, ja katsoa miten se onnnistuu. Nyt en ole numero 1, vaan kaverit ovat, emme liiku toisten kavaereiden kanssa juurikaan vaan tavataan kaksistaan ja vietetään loput ajasta omien kvereiden kanssa.
Ajattelen, että suhteessa viettäisimme enemmän aikaa yhdessä, kavereidenkin kanssa, ja pitäisimme vielä tiiviimmin yhteyttä, ja toki olisi silloin päätetty että ollaan yhdessä ja halutaan olla juuri toisen kanssa. Ja samalla ehkä istuttaisiin alas ja tehtäisiin kompromissejä jotta pienet epäkohdat korjautuisi, nyt ne vain annetaan olla. Siinä olisi se ero...ja sitä haluaisin kokeilla, että toimiiko juttu. Tällainen tapailu kyllä toimii, mutta mitä sitten? Kauanko kannattaa tapailla, kun tuntuu ettei mikään muutu? Voiko ikinä muuttua, voiko varmuus tulla siitä, että halutaan seurustella...? Vai tuleekose aina heti tai ei ollenkaan?