Sinkut ja pariutuneet/perheellistyneet ystävät

Tyttönen_82

Minkälaisia kokemuksia palstan sinkuilla on kaverisuhteista pariutuneiden tai perheellistyneiden kanssa? Onko elämäntilanteen muutos tuonut muutoksia kaverisuhteisiinne? Oletteko kokeneet jäävänne ulkopuolelle tai onko joku tehnyt selväksi että kaverisuhde ei enää toimi esim. sinkun ja perheellisen välillä? Oletteko kokeneet jopa vähättelyä oman sinkkuutenne takia pariutuneiden/perheellistyneiden suunnalta?

Toivottavasti saadaan keskustelua aikaiseksi aiheesta ja vähän vaihtelua perinteisiin keskustelunaiheisiin. Jos paikalla on joku jo perheellistynyt/pariutunut, voi hänkin valaista asiaa omasta näkökulmastaan olla sinkun kaveri.

12

562

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • maahinen_xx

      Ei mulla oo kuin "työkavereita" ja heistä suurin osa perheellisiä. Mutta joo, siis kyllä ainakin työpaikan suhteissa "kaveruus" näyttää menevän jonkin verran tuon parisuhde statuksen (jos katstoo miten työajan ulkopuolella porukkat ovat tekemisissä). Perheelliset ja pariutuneet ehkä voivat järjestää jotain ett vie puolisot johonkin, jne. ja ehkä sitten se vaikuttaa siihen ett ystävystävät tiiviimmin, jne. Vähän sama koira, talon pystyttäjä, lapsi, yms. asioiden suhteen, ett samassa tilanteessa olevat löytävät toisensa. En ole kokenut jäävän ulkopuolella, kun en ole koskaan ollut sisäpuolellakaan, mutta voin hyvn kuvitella että joku varmaan voi kokea.

    • justus--82

      mulla on ainakin semmosia kokemuksia että niitä kavereita jotka seurustelevat / ovat hankkineet lapsia niin ei aivan niin useasti näe kuin silloin kun nekin olivat sinkkuina,, mutta ei muuten kyllä huomaa mitään syrjintää ja kun bileitä järjestetään niin kyllä minutki on aina kutsuttu mukaan, eikä tule mitenkään ulkopuolinen olo vaikka muut ovatki pariskuntia, ja mun mielestä ei semmonen ole oikea kaveri jos alkaa hylkimään siksi että itse seurustelee ja toinen on sinkku.

    • poikanen_8x

      Mun kokemuksen perusteella sen jälkeen kun alkaavat seurustelemaan vakavammin, niin aika tuppaa riittämään niille parille oikeesti hyvälle ystävälle ja "normikaverit" unohtuu taka-alalle.

      Muutamassa vuodessa aika monta kaverisuhdetta muuttunu tasolta pyörittiin yhessä säännöllisesti tasolle törmätään ohimennen pari kertaa vuodessa. Toki myös työ/opiskelukuviot jne muuttunu ja osin myös oma vika kun ei oo jaksanu itkeä jatkuvasti seuraa.

      Joidenkin seurassa voi olla edelleen ihan ku enennkin ja joidenkin seurassa tuntu aika ulkopuoliselta kun on sinkku.

    • jackaroo

      Joihinkin se parisuhteeseen ryhtyminen ei paljoa vaikuttanut kaverisuhteisiin ja joillakin se taas käytännössä päätti useimmat niistä. Nämä jutut olivat aina ihan täysin siitä kaverista ja yhdessä poikkeustapauksessa siitä hänen tyttöystävästään kiinni.

      Kyllähän sen ymmärtää ettei suhteessa ollessa sitä aikaa enää niin paljoa riitä kavereille ja kaiken maailman kaupungilla pyörimiseen, mutta kyllähän se hyvä olisi vielä sitä yhteyttä pitää vaikka sitä on päässytkin parisuhteeseen.

      Kaikkein hankalinta ainakin minulle oli se että jos meni kaverin luona käymään, niin joskus se tyttöystävä oli sitten jäänyt siihen vielä jalkoihin pyörimään ja ainakin minusta se jutustelu jäi aina vähän vaisummaksi kuin jos olisimme olleet kaverin kanssa ihan kahdestaan.

      Pikkuhiljaa yhä useampi kaveri alkoi olla parisuhteessa ja sitä tavallaan jäi itse yksin. Ei pariskuntien kanssa nyt vain voi käydä samalla lailla ulkona tai missään muuallakaan kuin sinkkumiesten kanssa. Joskus sitä saattoi tuntea itsensä kaupungin yksinäisimmäksi ihmiseksi kun halusi lähteä jonnekin, mutta kaikki joille sattui soittamaan olivat juuri tuolloin jossain tyttöystäviensä kanssa.

      • Elämä on..

        Joudun samaistumaan tähän :(

        Ymmärrän kyllä että kavereilla on "parempaakin" tekemistä nykyään. Muutama eka kaveri kun alko seurustelemaan. niin ei vielä hirveesti omaa elämää haitannu. Kysäsin aina välillä jos kerkeis tekemään jotain, mut jos ei ehtiny, niin tein sit jotain kivaa muiden kamujen kanssa.

        Nyt tässä vuosien mittaan vaan tilanne on edenny tasolla ettei oo mitenkään erikoista ettei ykskään ihminen sano edes moi mesessä/puhelimella kuukauteen tai pariin, saati sitten että kaipais ihan oikeesti seuraa jossain. Sitkun tavataan ekaa kertaa moneen kuukauteen niin pitäs jaksaa olla ilonen ja esittää parasta kaveria jne. Ymmärrän kyllä, että ovat kiireisiä omien elämiensä kanssa, mutta kaverisuhteen ylläpito tuntuu vaan jääneen kokonaan mun vastuulle. En mä koe mielekkääks yrittää itkeä ihmisten seuraa, jotka ei osota mitään mielenkiintoa mun seuran suhteen...

        Seuraava kysymys tietysti sit on kuinka joustava ja ymmärtäväinen ja kärsivällinen mä voin olla. En oikeen koe saavani hirveesti irti siitä, että näen joskus randomisti jonkun ihmisen, joka on enempikin puolituttu kuin kaveri nykyään..


      • jackaroo
        Elämä on.. kirjoitti:

        Joudun samaistumaan tähän :(

        Ymmärrän kyllä että kavereilla on "parempaakin" tekemistä nykyään. Muutama eka kaveri kun alko seurustelemaan. niin ei vielä hirveesti omaa elämää haitannu. Kysäsin aina välillä jos kerkeis tekemään jotain, mut jos ei ehtiny, niin tein sit jotain kivaa muiden kamujen kanssa.

        Nyt tässä vuosien mittaan vaan tilanne on edenny tasolla ettei oo mitenkään erikoista ettei ykskään ihminen sano edes moi mesessä/puhelimella kuukauteen tai pariin, saati sitten että kaipais ihan oikeesti seuraa jossain. Sitkun tavataan ekaa kertaa moneen kuukauteen niin pitäs jaksaa olla ilonen ja esittää parasta kaveria jne. Ymmärrän kyllä, että ovat kiireisiä omien elämiensä kanssa, mutta kaverisuhteen ylläpito tuntuu vaan jääneen kokonaan mun vastuulle. En mä koe mielekkääks yrittää itkeä ihmisten seuraa, jotka ei osota mitään mielenkiintoa mun seuran suhteen...

        Seuraava kysymys tietysti sit on kuinka joustava ja ymmärtäväinen ja kärsivällinen mä voin olla. En oikeen koe saavani hirveesti irti siitä, että näen joskus randomisti jonkun ihmisen, joka on enempikin puolituttu kuin kaveri nykyään..

        ---En oikeen koe saavani hirveesti irti siitä, että näen joskus randomisti jonkun ihmisen, joka on enempikin puolituttu kuin kaveri nykyään.. ---

        Minulla se kyllä menee niin että jos sitä joskus ollaan oltu hyviäkin kavereita ja tiiviissä kanssakäymisessä, niin kyllä ne jutut tuntuvat vielä vuosienkin jälkeen menevän hyvin yhteen. Mutta sitten on niitä kavereita joiden kanssa ei koskaan oltukaan kuin vain vähän tekemisissä ja kun välissä on paljonkin vuosia niin vähän vaikeampaahan sitä on yrittää palata siihen menneeseen.


      • Elämä on..
        jackaroo kirjoitti:

        ---En oikeen koe saavani hirveesti irti siitä, että näen joskus randomisti jonkun ihmisen, joka on enempikin puolituttu kuin kaveri nykyään.. ---

        Minulla se kyllä menee niin että jos sitä joskus ollaan oltu hyviäkin kavereita ja tiiviissä kanssakäymisessä, niin kyllä ne jutut tuntuvat vielä vuosienkin jälkeen menevän hyvin yhteen. Mutta sitten on niitä kavereita joiden kanssa ei koskaan oltukaan kuin vain vähän tekemisissä ja kun välissä on paljonkin vuosia niin vähän vaikeampaahan sitä on yrittää palata siihen menneeseen.

        Niin oot kyllä ihan oikeassa, että laatu korvaa tässä tapauksessa määrää. Mutta missä menee raja, että laatu korvaa pitkät tauot ja kaveria voi edelleen sanoa kaveriks?

        Mutta kaipa tuo joo vähän tapauskohtaista on. Näiden ei koskaan niin läheisten immeisten kanssa on melko sama näkeekö kerran vuodessa vai kerran kuukaudessa. Toisaalta taas niitä ihmisiä, joiden seurassa oikeesti viihtyy, toivois näkevän edelleen useemminkin. Ja samalla silti helpompi sanoa kaveriks ihmistä, jota tapaa harvoin, mutta on mukavaa seuraa, kuin ihmistä, jota tapaa useammin, mutta seura ei ole kovin hääppöstä..


      • jackaroo
        Elämä on.. kirjoitti:

        Niin oot kyllä ihan oikeassa, että laatu korvaa tässä tapauksessa määrää. Mutta missä menee raja, että laatu korvaa pitkät tauot ja kaveria voi edelleen sanoa kaveriks?

        Mutta kaipa tuo joo vähän tapauskohtaista on. Näiden ei koskaan niin läheisten immeisten kanssa on melko sama näkeekö kerran vuodessa vai kerran kuukaudessa. Toisaalta taas niitä ihmisiä, joiden seurassa oikeesti viihtyy, toivois näkevän edelleen useemminkin. Ja samalla silti helpompi sanoa kaveriks ihmistä, jota tapaa harvoin, mutta on mukavaa seuraa, kuin ihmistä, jota tapaa useammin, mutta seura ei ole kovin hääppöstä..

        ---Mutta missä menee raja, että laatu korvaa pitkät tauot ja kaveria voi edelleen sanoa kaveriks?---

        Niin, ehkä sitä pitäisi tehdä jokin ero ystävän ja kaverin välille, ystävät ovat niitä joiden kanssa sitä viihtyy ja tulee hyvin juttuun vaikka välissä olisi useitakin vuosia, kun taas kaverit niitä joiden kanssa se kommunikointi on vähäisempää vuosien tauon jälkeen kohdatessa.

        Kyllä minulla on muutamia lapsuudenystäviä joiden kanssa en oikeastaan ole paljoa enää tekemisissä ollut yläasteen jälkeen, mutta kyllä me aina pitkään olemme jutelleen kun nähty on. Ihan kuin niitä välissä olleita vuosia ei olisi koskaan kulunutkaan. Sitten on taas joitain lukio/yliopisto kavereita, joiden kanssa ei paljoa tule juteltua kun ei ole enää sitä yhdistävää asiaa (koulu), vaan lähinnä vain jotain ympäripyöreää juttua tulee puheltua kohdatessa.


    • Tyttönen_82

      Minulle tämä aihe on hyvinkin ajankohtainen, koska tällä hetkellä kaikki ystäväni ovat parisuhteessa, osa jo perheellisiäkin. Ainoastaan muutama kaverin kaveri on sinkkuja, mutta asuvat eri kaupungissa kuin minä ja heitä tapaa harvemmin.

      Yleensä en ole tuntenut oloani ulkopuoliseksi tai kokenut että minut on jätetty ulkopuolelle. Tapaamme tavallisesti tyttökaverin kanssa kahdestaan, tyttöporukalla tai isommalla porukalla jossa on pariskuntia ja sinkkuja. Joskus harvoin on ollut tilanteita että olemme olleet liikenteessä pariskunta minä. Tämäkin vielä menee, mutta joskus on ollut niin että tilanne on ollut monta paria minä, siinä se oma sinkkuus kyllä korostuu ainakin omassa mielessä.

      Perheellistyneiden kavereiden kanssakin on mennyt pääasiassa hyvin, ja olen kahden ystävän lapsen kummikin ja näin minut on otettu osalliseksi lapsiperheiden elämää. Muutenkin ystäväni ovat sellaisia, että osaavat puhua muustakin kuin lapsista ja lapsiperheiden touhuista, ja haluavat tavata ilman lapsiakin joskus. Ainoastaan yhden kaverin kanssa yhteydenpito on katkennut sen jälkeen kun perheellistyi. Ystävä muuttui sellaiseksi, että tavallaan nosti itsensä jalustalle astuttuaan perheellisten ihmeelliseen maailmaan. Kaikki piti tehdä aina hänen ehdoillaan ja hänen mukaansa, tehdä vain hänen haluamiaan asioita ja ehkä pahimpana puhua vain hänen asioistaan. Jossain vaiheessa ystävä alkoi jo suoraan pomottaa minua, ja siinä vaiheessa yhteydenpito sitten katkesi, enkä kyllä jäänyt sitä ihmissuhdetta kaipaamaan sillä ystävä tämä ihminen ei ollut ollut enää muutamaan vuoteen.

    • mablab

      Mulla oikeastaan kaikki ystävät perheellisiä/naimisissa/seurustelee. Ystävien puoliskoista on tullut enemmän tai vähemmän omiakin ystäviä. Mua ei itseä häiritse liikkua yhden tai useamman pariskunnan kanssa ainoana sinkkuna.

      Aika ongelmatonta on ollut toistaiseksi, mä olen tosin aika joustava luonne, enkä suuremmin hermoile, jos lapsiperheenarki vie niin ajan, ettei paljon ehditä viettää aikaa yhdessä. Eipä se ystävyys siitä mihinkään katoa, aina kun tavataan, jatketaan siitä, mihin on viimeksi jääty, oli siitä miten kauan tahansa. Varmaan sekin vaikuttaa kun olen todella lapsirakas. Lähinnä ystävät tuskastuu kun mä leikin niiden muksujen kanssa, enkä aina huomaa viihdyttää niitä aikuisia. :D

      Me jutellaan mitä jutellaan, yleensä aiheet vaihtelee hyvin laidasta laitaan, ihan kuin silloin kun ei lapsia ollut. Lapset ja vanhemmuus on vain avartaneet ja syventäneet juttuja. Ehkä mulle on käynyt älyttömän hyvä tuuri ystävien kanssa, mutta ei ongelmia mulla ainakaan. Joku on saattanut taustailla, mutta palannut sitten kuvioihin kun on voinut.

    • likka-85

      mä olen kyllä huomannut sen, että kun kaverit on alkaneet seurustelemaan ni monille on siitä kumppanista tullut se ykkös juttu, eikä ne kaverit tunnu enää niinkään kiinnostavan.
      Mulle se on sama, oonko suhteessa vai sinkkuna, mä pidän aina kavereihin paljon yhteyttä. Mut hyvänä esimerkkinä just tosta muutoksesta yks kaveri, joka sinkkuna ollessaan kävi meillä päivittäin tai sit touhuttiin jotain muuta kimpassa, ja sen jälkeen kun se rupes seurustelee (jotai 4kk sitte) ni se ei sen jälkeen oo käyny kun pari kertaa ja nekin ollu sit, jos niillä on ukon kanssa ollu jotain riitaa...

      sopii hyvin tohon se: remember me? i was your friend when u were single...

    • Gordon Gekko

      Kyllähän kavereiden seurustelu vähentää tapaamiskertoja, ja erityisesti jos kaverin perheessä on pieniä lapsia. Useimmilla kavereilla pieniä lapsia alkaa olemaan, ja tapaamiset on heidän kanssaan aika kortilla, niitä joutuu suunnittelemaan viikkokausia etukäteen ellei ole joku säännöllinen esim. sulkkisvuoro. Vanhoihin hyviin opiskeluaikoihin ja vähän sen jälkeisiin aikoihin verrattuna tietty spontaanisuus kavereiden näkemisessä on muisto vain.

      Kaverit eivät niinkään ole ajaneet pois, monet vain tuntuvat olevan niin kiireisiä ja viihtyvän (tai joutuvan olemaan) perhepiirissä, että heitä ei jaksa aina vongata lähtemään johonkin.

      Itsellä vaikuttaa sekin, että ehkäpä parhaat kaverit ovat hajonneet eri kaupunkeihin kuin missä itse tällä hetkellä olen. Sitähän voi tietysti yrittää muuttaa.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      257
      4151
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      264
      3391
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1768
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1625
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      296
      1406
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      131
      907
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      850
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      806
    9. anna hänen mennä

      Jos rakastat jotakuta, anna hänen mennä. Jos hän palaa, hän oli aina sinun. Jos ei, hän ei koskaan ollut. Tällaiseen rakkauteen tämä mies uskoo.
      Ikävä
      54
      769
    Aihe