Että sen pitikin tulla nähdyksi juuri jossakin Etu-Töölössä, eikä jollakin muulla ainakin helsinkiläisiä kuohuttavista kuuluista kaduista.
Olipa tuo ollut pelkkää ulkokuorta tai ei, asiasta uutisoiminen näytti virittäneen hieman Alepan mainosten värittämää, kanssakeskustelijoita ja lukijoita "kasvattavaa" keskustelua:
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/jattilaishamahakki_jarkytti_ohikulkijoita/?ref=tf_iOKboksi_p1
Oi aikoja, oi tapoja!
Ennen aikaan äidit siirsivät tyttärilleen mattolaitureiden taian, se kun ainakin kuului naisten ikiomaan valtakuntaan.
Nyt he saattavat siirtää tyttäriensä tileille sopivan summan, jotta myös länsimainen naisen voi silpoa ja istuttaa häneen silikonit.
Niin kasvatuksellisesti arveluttaviksi, että ne pitää ehdottomasti poistaa, ovat kuitenkin tänä aamuna lukemani mukaan käyneet vain helsinkiläiset mattolaiturit.:
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/helsinki_lopettamassa_kasvatuksellisesti_arveluttavat/
Pääkaupunkilaisten, edes etu-töölöläisten, yksinoikeudeksi ei sovi jättää nähtäväksi hämähäkkiä vain oikeinpäin.
Joten taannoin esiintymisillään ainakin näennäiskeskustelua herättänyt leipuri jälleen asialle::)
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=96&t=605&a=6510
http://lirama.net/song/246071
Hämähäkki kerrankin oikein päin
7
91
Vastaukset
- 1+1=2
Kataisen kansan leikkausbudjeteista muilta osin:
Niin, mikä on Suomen kohtalo Suomi24:n silmin?
http://www.suomi24.fi/?utm_source=topicstripe&utm_medium=topicstripe&utm_campaign=topicstripe#topic1
Ja sitten onkin lainasadun vuoro:
Herrasväki Västäräkin tarina.
Herra Nicolas Västäräkki saisoi suuren roskakasan korkeimmalla huipulla ja mittaili ympäristöä arvostelevin silmäyksin.
- Kuulehan, Elviira, hän puhkesi puhumaan, minusta paikka näyttää hyvältä.
- Niin aivan, rakkaani, sirkutti rouva Elviira Västäräkki keikuttaen näppärästi pyrstöään. - Juuri samaa minäkin ajattelin.
- Tuo korkea kallio suojaa sopivasti tuulelta, jatkoi herra Nicolas Västäräkki, ja nuo pienet kuuset ja vihreä sammal sen rinteessä tekevät paikan varsin somaksi. Minusta on nimittäin hyvin tärkeätä, että - hm - nouseva polvi saa varttua kauniissa ympäristössä.
- Oih, huudahti rouva Elviira Västäräkki ja loi katseensa varpaisiinsa. Häntä ujostutti aivan sanomattomasti - niin, ja sitten hän rakasti niin suunnattomasti herra Nicolas Västäräkkiä.
- Oma pikku vaimoseni... virkkoi tämä hellästi, ja rouva Elviira Västäräkin lävitse kävi sellainen ihastuksen väristys, että hänen piti hypähdellä sinne tänne roskakasalla.
- Kuule, Nicolas, tule katsomaan, mikä täällä on! hän huudahti äkkiä. Herra Västäräkki riensi paikalle. Siinä seisoi puoleksi risujen peittämänä tyhjä, vanha pahvilaatikko, jonka kyljessä luki suurin kirjaimin "Herkku granular", ja tämän alla oli punaisen ja vihreän kehyksen sisällä kaunis maisema: kullankeltainen vehnäpelto ja punainen tupa ja sinihameinen maalaistyttö.- 1+1=2
- Tämäpä vasta oli löytö! huudahti herra Nicolas Västäräkki haltioissaan, ja rouva Elviiran pienet mustat silmät paistoivat innosta ja ylpeydestä.
- Kuule, Nicolas, tiedätkö, mikä juolahti mieleeni? Että me voisimme rakentaa pesän ihan tämän aarteen viereen. Niin että - hm - olisi kaunista katseltavaa... tuota noin... niinkuin sinä äsken niin kauniisti sanoit ...
Rouva Elviira Västäräkkiä ujostutti niin onnettomasti - hän ei voinut sille mitään, hänen piti taas katsoa varpaisiinsa.
- Aivan niin, pikku Elviirani, auttoi herra Nicolas Västäräkki, tarkoitat, että kun pienet lapsukaisemme ensi kertaa avaavat silmänsä tähän maailmaan, he näkevät tämän ihanan taulun ja saavat sitä joka päivä katsella. Eikö niin, sitähän tarkoitit?
- Oih, juuri sitä, rakas Nicolas. Sinä puhut aina niin kauniisti. Rouva Elviira Västäräkki sulki silmänsä pelkästä onnesta.
- Siis se on päätetty asia, lausui herra Nicolas Västäräkki arvokkaasti kakisteltuaan pois tilapäisen liikutuksen, - hän oli nimittäin aika tunteellinen pohjimmiltaan, vaikka useimmiten osasikin peittää mielensä läikkymisen miehiseen lujuuteen. - 1+1=2
1+1=2 kirjoitti:
- Tämäpä vasta oli löytö! huudahti herra Nicolas Västäräkki haltioissaan, ja rouva Elviiran pienet mustat silmät paistoivat innosta ja ylpeydestä.
- Kuule, Nicolas, tiedätkö, mikä juolahti mieleeni? Että me voisimme rakentaa pesän ihan tämän aarteen viereen. Niin että - hm - olisi kaunista katseltavaa... tuota noin... niinkuin sinä äsken niin kauniisti sanoit ...
Rouva Elviira Västäräkkiä ujostutti niin onnettomasti - hän ei voinut sille mitään, hänen piti taas katsoa varpaisiinsa.
- Aivan niin, pikku Elviirani, auttoi herra Nicolas Västäräkki, tarkoitat, että kun pienet lapsukaisemme ensi kertaa avaavat silmänsä tähän maailmaan, he näkevät tämän ihanan taulun ja saavat sitä joka päivä katsella. Eikö niin, sitähän tarkoitit?
- Oih, juuri sitä, rakas Nicolas. Sinä puhut aina niin kauniisti. Rouva Elviira Västäräkki sulki silmänsä pelkästä onnesta.
- Siis se on päätetty asia, lausui herra Nicolas Västäräkki arvokkaasti kakisteltuaan pois tilapäisen liikutuksen, - hän oli nimittäin aika tunteellinen pohjimmiltaan, vaikka useimmiten osasikin peittää mielensä läikkymisen miehiseen lujuuteen.Nyt alkoi ahkera touhu. Muovailtiin ja muurattiin ja vuorattiin - ja keikutettiin kiireesti pyrstöä ja välillä vähän sirkutettiin. Ja tuossa tuokiossa oli syntynyt hieno, lämpöinen pesä, jonka aukosta avautui näköala pahvilaatikon "Herkku granulariin" ja kaikkeen ihanuuteen sen alapuolella.
- Oih, huokasi rouva Elviira Västäräkki, kun kaikki oli valmista, ja he istuivat taas roskakasan korkeimmalla huipulla. - Olen niin onnellinen... Hän aikoi taas sulkea silmänsä, kuten aina ollessaan tunteittensa vallassa, mutta huomasi samassa jotain, joka sai hänen pienen sydämensä jähmettymään kauhusta. Samoin kävi herra Nicolas Västäräkin. Vaistomaisesti he painautuivat toisiaan vasten silmät naulittuina kamalaan näkyyn: vain pienen matkan päässä heistä juoksenteli yli tien laiskasti suuri musta kollikissa. Se lönkytti välinpitämättömän näköisenä edelleen laahaten kiiltävänsileätä häntäänsä perässään, nuolaisipa se kerran huolettomasti rintapieltäänkin, kuin ei mitään olisi tapahtunut, mutta Västäräkkipariskunnalta ei jäänyt huomaamatta viekas kiilto ja murhanhimoinen salama sen keltaisissa silmissä, kun se sivuutti roskakasan uusine asukkaineen.
Kun he olivat tointuneet säikähdyksestään, otti herra Nicolas ensimmäisenä puheenvuoron ja lausui:
- Rakas Elviira, tämä ei käy päinsä. Tänne emme voi jäädä.
- Ah, rakas Nicolas, juuri tuota minäkin ajattelin, vaikeroi rouva Elviira Västäräkki.---ja ehdimme jo pikku kotimmekin kunnostaa - ja se kaunis maisena - oih, en kestä tätä. Rouva Elviira Västäräkki kätki päänsä puolisonsa siiven alle ja nyyhkytti. - 1+1=2
1+1=2 kirjoitti:
Nyt alkoi ahkera touhu. Muovailtiin ja muurattiin ja vuorattiin - ja keikutettiin kiireesti pyrstöä ja välillä vähän sirkutettiin. Ja tuossa tuokiossa oli syntynyt hieno, lämpöinen pesä, jonka aukosta avautui näköala pahvilaatikon "Herkku granulariin" ja kaikkeen ihanuuteen sen alapuolella.
- Oih, huokasi rouva Elviira Västäräkki, kun kaikki oli valmista, ja he istuivat taas roskakasan korkeimmalla huipulla. - Olen niin onnellinen... Hän aikoi taas sulkea silmänsä, kuten aina ollessaan tunteittensa vallassa, mutta huomasi samassa jotain, joka sai hänen pienen sydämensä jähmettymään kauhusta. Samoin kävi herra Nicolas Västäräkin. Vaistomaisesti he painautuivat toisiaan vasten silmät naulittuina kamalaan näkyyn: vain pienen matkan päässä heistä juoksenteli yli tien laiskasti suuri musta kollikissa. Se lönkytti välinpitämättömän näköisenä edelleen laahaten kiiltävänsileätä häntäänsä perässään, nuolaisipa se kerran huolettomasti rintapieltäänkin, kuin ei mitään olisi tapahtunut, mutta Västäräkkipariskunnalta ei jäänyt huomaamatta viekas kiilto ja murhanhimoinen salama sen keltaisissa silmissä, kun se sivuutti roskakasan uusine asukkaineen.
Kun he olivat tointuneet säikähdyksestään, otti herra Nicolas ensimmäisenä puheenvuoron ja lausui:
- Rakas Elviira, tämä ei käy päinsä. Tänne emme voi jäädä.
- Ah, rakas Nicolas, juuri tuota minäkin ajattelin, vaikeroi rouva Elviira Västäräkki.---ja ehdimme jo pikku kotimmekin kunnostaa - ja se kaunis maisena - oih, en kestä tätä. Rouva Elviira Västäräkki kätki päänsä puolisonsa siiven alle ja nyyhkytti.- Rohkeutta, pikku 'Elviira, puhui herra Nicolas Västäräkki liioitellun iloisesti - hänenkin oli vaikea salata liikutustaan. -Etsimme itsellemme uuden ja paremman paikan, onhan maailmassa tilaa.
Ja sitten he lensivät kauas monen pellon ja metsän ylitse ja joen toiselle puolelle, missä maa oli autio ja asumaton. Sinne he rakensivat uuden, entistä ehomman kodin harmaan, ränsistyneen aidan suojaan. Siellä he elelivät onnellisina ja saivat monta pientä västäräkkiä, joille piti opettaa pyrstön keikuttaminen ja monet muut taidot.
- Oikeastaan tämä jokimaisema ruovikkorantoineen ja lumpeineen on vieläkin parempi ympäristö lastemme kasvatukselle, kuin se roskakasa ja kaunis maisema pahvilaatikon kyljessä. Tämä on avarampi - ja se juuri on hyvin tärkeätä lastemme sielunelämälle. Eikö niin, rakas Elviira? puheli herra Nicolas Västäräkki eräänä päivänä. Ja rouva Elviira loi häneen ihailevat pienet mustat silmänsä ja virkutti vienosti:
- Oih, olen ajatellut juuri samaa. - Sinä vain osasit sen niin kauniisti sanoa...
(Kirsti v. Boehm) - 1+1=2
1+1=2 kirjoitti:
- Rohkeutta, pikku 'Elviira, puhui herra Nicolas Västäräkki liioitellun iloisesti - hänenkin oli vaikea salata liikutustaan. -Etsimme itsellemme uuden ja paremman paikan, onhan maailmassa tilaa.
Ja sitten he lensivät kauas monen pellon ja metsän ylitse ja joen toiselle puolelle, missä maa oli autio ja asumaton. Sinne he rakensivat uuden, entistä ehomman kodin harmaan, ränsistyneen aidan suojaan. Siellä he elelivät onnellisina ja saivat monta pientä västäräkkiä, joille piti opettaa pyrstön keikuttaminen ja monet muut taidot.
- Oikeastaan tämä jokimaisema ruovikkorantoineen ja lumpeineen on vieläkin parempi ympäristö lastemme kasvatukselle, kuin se roskakasa ja kaunis maisema pahvilaatikon kyljessä. Tämä on avarampi - ja se juuri on hyvin tärkeätä lastemme sielunelämälle. Eikö niin, rakas Elviira? puheli herra Nicolas Västäräkki eräänä päivänä. Ja rouva Elviira loi häneen ihailevat pienet mustat silmänsä ja virkutti vienosti:
- Oih, olen ajatellut juuri samaa. - Sinä vain osasit sen niin kauniisti sanoa...
(Kirsti v. Boehm)Kaukana Portugalista, mutta yhtä lailla Suomen maaseutusta on tehty pakettia. Se on autioitunut, tyhjä ja pimeä, kunnes sen hämäristä ilmestyy hyppelehtimään eteemme eräs pin-up -harakka Hakkarainen messissään miesmaahanmuuttajista koottu kassaroilla aseistettu matalapalkka-armeija?
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/1b/Devon_Billhook.jpg/300px-Devon_Billhook.jpg
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011052313769874_uu.shtml
- meilläpäin
sanotaan, että itsensä kanssa keskusteleva henkilö sairastaa skhizeiniä
- 1+1=2
Suomi24:lle luulisi olevan yks hailee, millä tavalla ns. keskusteluviestejä synnytetään tai ns. keskustelua? Kuhan häntä edes jotenkin...
Ai eikö?;D
Vai onko se niin, että tyrehdyttämään?;D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Veroaste on Suomessa viitisen prosenttiyksikköä liian matala
Veropohjaa on rapautettu käytännössä koko kulunut vuosituhat, jonka vuoksi valtion menoja on jouduttu rahoittamaan velka932576Kyläkauppias ajoi kännissä töistä kotiin
Ei edes kallis auto estä humalassa ajamista, vaikka luulisi alkolukko olevan sellaisessa jo vakiovarusteena. https://ww971552- 671485
EU komissio - EU-elpymisrahoja voidaan käyttää TILAPÄISESTI väärin!
Espanja ohjasi miljardeja euroja – Nyt EU-komissio teki yllättävän paljastuksen Skandaaliksi noussut Espanjan EU-rahoje131218Kiitos upeasta palvelusta kukkamyyjä
Kiitos sinulle upea kaunis kukkamyyjä Kuhmon torilla 🌹 Upea iloinen asenteesi ja kaunis hymysi pelasti päiväni ❤️ Jäi19966- 81953
Miehet trikoissaan
On se kauhian näkköistä, kun miehet tiukossa trikkoissa juoksentelloo ja mulukku paestaa trikkoijjen läpi. Kahtokkee pe40867Ratikka Turkuun
Ei hyvä. Ja syy on siinä , kukaan ei osaa suunnitella oikeaa reittiä. Pitää huomioide, kiskoja sijaintia ei voi muutta112851- 54803
- 30726