Hei.
Olen sinkkuunnuttuani pohtinut omaa markkina-arvoani siltä kannalta, että miten menneisyyteni vaikuttaa markkina-arvooni. Minulla on takana vaikea historia mitä en pysty pidemmälle tutustuessa pitämään piilossa, mutta olen kyllä läpi käynyt traumani ja olen elämässä kiinni taas. Olen siis selviytynyt tapahtuneista ja elämäni on pyörinyt mukavasti vuosia, ainoastaan menneitä en voi muuttaa.
Tilanne on nyt tämä: minulla on kiikarissa eräs hyvin mukava mies, mutta minua arveluttaa hänen mahdollinen suhtautuminen menneisyyteeni. Jos annan asioiden edetä pidemmälle, ennemmin tai myöhemmin käy ilmi mitä minulle on vuosia sitten tapahtunut. Jos vastaavasti jätän suhteen kehittymättä, julkikuvani pysyisi siistinä. Ironista tässä on se, että tapahtuneet eivät arjessa ole vaikuttaneet pitkiin aikoihin. Ongelmana lähinnä on se, että menneitä en pysty suhteessa piilottelemaan (jos yritän, elämässä aikajana menee vähintään kummalliseksi) ja raju menneisyyteni luultavasti vaatisi kumppanilta jonkinlaista käsittelyä.
Mitä mieltä olette? Miltä teistä tuollainen tieto tuntuisi? Lähtisitkö suhteeseen raiskatun kanssa?
Olen sinkkuunnuttuani pohtinut omaa markkina-arvoani siltä kannalta, että miten menneisyyteni vaikuttaa markkina-arvooni. Minulla on takana vaikea historia mitä en pysty pidemmälle tutustuessa pitämään piilossa, mutta olen kyllä läpi käynyt traumani ja olen elämässä kiinni taas. Olen siis selviytynyt tapahtuneista ja elämäni on pyörinyt mukavasti vuosia, ainoastaan menneitä en voi muuttaa.
Tilanne on nyt tämä: minulla on kiikarissa eräs hyvin mukava mies, mutta minua arveluttaa hänen mahdollinen suhtautuminen menneisyyteeni. Jos annan asioiden edetä pidemmälle, ennemmin tai myöhemmin käy ilmi mitä minulle on vuosia sitten tapahtunut. Jos vastaavasti jätän suhteen kehittymättä, julkikuvani pysyisi siistinä. Ironista tässä on se, että tapahtuneet eivät arjessa ole vaikuttaneet pitkiin aikoihin. Ongelmana lähinnä on se, että menneitä en pysty suhteessa piilottelemaan (jos yritän, elämässä aikajana menee vähintään kummalliseksi) ja raju menneisyyteni luultavasti vaatisi kumppanilta jonkinlaista käsittelyä.
Mitä mieltä olette? Miltä teistä tuollainen tieto tuntuisi? Lähtisitkö suhteeseen raiskatun kanssa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se on miehen asenteesta ja ymmärryksestä kiinni. Pystyisin elämään sellaisen naisen kanssa jos se käy terapiassa puhumaan asiasta ja pystyy käsitellä traumaa ja haluaa parantua siitä eikä siten siis vaikeuta parisuhdetta. Ei se naisen vika oo jos mies ei pysty sellaista ymmärtämään.
terapiani olen käynyt vuosia sitten ja olen 'parantunut', jos voi niin sanoa. Elämäni tällä hetkellä pyörii kuin kellä tahansa, muutoin.
miksi siitä pitäisi mainita?
ja jos aiot mainita niin sano se heti kun suhde alkaa ohi mennen..
Täsäkään oikein oo järkeä.
En usko että sun tarvitsee sanoa asiasta. Ei kai mennyttä elämää kovin tarkkaan käydä läpi suhdetta aloitettaessa?
En alussa aio sanoa asiaa, mutta mietin missä vaiheessa tämä kannattaa tuoda esille. Mies vaikuttaa niin mukavalta että luulisin että hänen kanssaan voisin taivaltaa yhteistä matkaa vaikka autuaimmille poluille asti, joten missä vakavuusvaiheessa kannattaa ylipäätään asia ottaa esille.
Toisaalta suunnitteleminen ei välttämättä auta paljoa, sillä minun elämässä ei tarvitse paljoa pintaa syvemmälle raapia kunnes tapahtuneiden asioiden vaikutukset alkavat tulla esille. Raiskaaja kuului aikanaan lähipiiriini ja hänen "taakseen" jäi minulle rakkaita ihmisiä, joita kaipaan yhä edelleen, ajoittain. Todellinen lähipiirini on siis hyvin pieni. Mutta tilanteeni on verrattavissa kuin olisin olisin eronnut jehovantodistajista ja koko sukuni kuuluisi tähän uskonryhmään. Eli toisinkääntäen, miten entinen jehovantodistaja voi mahdollisimman pitkään viivyttää asian esille tulemista?
Minun täytyy myöntää, minä pelkään. Minun on ollut helppoa elää yksin ja olen ollut onnellinen pienestä läheisyydenkaipuusta huolimatta. Kaveri- ja ystäväsuhteissa kukaan tuskin aavistaa menneistäni mitään, ja luultavasti tuo mieskään on mitään aavistanut. Ei ole helppoa ei, kun kaapista löytyykin ronttosauruksen luuranko.
Oletko sä tosiaan noin pässi? Ei kaikki ole vitsiä tai "yhteiskunnallista kannanottoa".
Sekin on varmaan naisen vika, että tuiki tuntematon mies tuikkaa tuntemattoman naisen juomaan tyrmäystippoja, odottaa että naisen kontrolli pettää ja on sammumispisteessä, sitten raahaa mukanaan ja käyttää hyväkseen täysin puolustuskyvytöntä naista ja sitten lemppaa jonnekki kun nainen alkaa selvitä.
Kunnolliset naiset eivät baareissa pyöri.
No, jos olet tosiaan käsitellyt asiat ja saanut pääsi ja elämäsi ainakin enimmäkseen kuntoon, niin mitäpä siitä sen kummempaa (mitenkään siis asiaa vähättelemättä). En ainakaan itse näkisi asiaa miinuksena. Tärkeintä on se millainen ihminen on tässä ja nyt, ei menneisyys.
En ole mies enkä raiskattu, joten olen ehkä väärä ihminen vastaamaan tähän kysymykseen. Mutta ystäväni on raiskatuksi tulemisen jälkeen muodostanut hyvinkin tasapainoisen parisuhteen, mennyt naimisiin ja saanut lapsenkin. En tiedä tarkalleen, missä vaiheessa ystäväni miehelleen kertoi tapahtuneesta, mutta melko alkutaipaleella käsittääkseni, koska tämän raiskaajan kanssa oli hänen tapauksessaan ongelmia vielä uuden suhteen alkaessa (yhteydenottoja).
Raiskaus ei sinun arvoasi alenna. Jos jotain, niin tapahtuma ja siitä kertominen (ei ensitreffeillä mutta aikanaan) auttaa erottamaan jyvät akanoista. Itse ainakin tarvitsen rinnalleni miehen, joka seisoo rinnallani silloinkin jos elämä on paskaa - vaikka joutuisin raiskatuksi parisuhteessa ollessani!