...jos en jaksa enää kuunnella ystäväni valituksia tai asioiden monimutkaistamista ja ylenpalttista dramaattisuutta. Olen huomannut, että omasta elämästäni on pikku hiljaa hävinnyt elämänhalu, kun olen kuunnellut hänen juttujaan. Milloin poikaystävä on täysi idiootti, milloin koulussa on vaikeaa yms. Olen alkanut ajatella meidän ystävyyssuhdetta ikään kuin terapeutti-asiakas -suhteena. Kaikki huomio on kääntynyt hänen elämäänsä. Omani jää varjoon. Kaikista masentavinta tässä yhtälössä on se, etten itse pääse jakamaan ilojani tai surujani silloin kun siltä tuntuu. Jos pääsen, hän hoitaa asian mumisemalla muutaman sanan ja kääntää keskustelun itseensä. Ymmärtäisin asian, jos tämä olisi ohi menevää, mutta tätä on jatkunut jo monta vuotta. En halua loukata ystävääni, mutta se taitaa olla vääjäämätöntä. Miten ihmeessä tästä voisi selvitä ilman suurempia haavereita?
Olenko huono ystävä...
Miettinyt jo kauan..
2231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsellä oli sama ongelma. Päätin sitten etten enää kulutu omaa aikaani toisen ongelmien ratkomiseen / jatkuvan mielipahan helpottamiseen ja karsin ystäväpiiristäni henkilön pois. Enkä ole katunut. Ystävä hädässä tunnetaan, mutta toisen roskakupiksi ei silti kannata ruveta.
Kannattaa ystävällisesti huomauttaa asiasta, että huomaatko kuinka sinä aina puhut mutta minun kertoessani asioistani et oikein kuuntele. Kerro, miltä sinusta tuntuu ja pyydä häntä lopettamaan jatkuva negatiivinen valitus.
Itsellä oli valittajakaveri, todella negatiivinen, jolle sanoin asiasta. Hetken muutoksen jälkeen hän aina jatkoi samaa, kunnes en enää jaksanut vaan lopetin yhteydenpidon.
Toinen oli itsestään puhuja, joka ei koskaan kuunnellut minua. Kun sanoin hänelle, että olen huomannut, ettei hän oikein kuuntele minua, hän nauroi ivallisesti ja sanoi "niin kun mua ei kiinnosta!" Eipä ole ystäväpiirissä enää tuokaan henkilö.