Kärsin masennuksesta enkä jaksa innostua oikein mistään, edes seksistä. Viimeksi oltiin silleen kaksi kuukautta sitten. Vaimoni on sanonut että kämppissuhde ei kiinnosta. Lähtisi kuulemma heti elleivät lapset olisi niin pieniä ettei pysty niitä yksin hoitamaan ja elättämään (luulee kai että muuttaisin maasta jos ero tulisi).
Mitään tunteita ei kuulemma ole ja sen kyllä huomaa. Nalkutukseen löytyy aina joku syy. Pyrinkin viettämään mahdollisimman paljon aikaa työreisuilla ettei tarvitse kuunnella ainaista valitusta. Kotona ollessa kuskaan lapsia harrastuksiin ja käyn iltaisin ruokakaupassa. Säilyy edes laiha sopu.
Masennus johtuu aika pitkälle stressaavasta työstä ja taloudellisesta ahdingosta johon olen ajautunut siitä syystä että vaimo on ollut kotona lasten kanssa 5 vuotta ja viimeiset pari vuotta on eletty luottokorteilla jonglööraten. Palkkani on hyvä muttei riittävä kolmen lapsen ja rouvan elättämiseen sekä 250 000 Euron velkojen hoitamiseen.
Viime viikolla olisi huvittanut, mutta rouva käänsi kylkeä ja valitti väsymystä. Viikonloppuna rouva oli kaverinsa kanssa viihteellä ja aamulla haistoin vanhan viinan lemun lisäksi aivan selvän miehen hajuveden ja sikaarin tuoksun. Eilen rouva tekstaili koko illan naama innosta hehkuen jonkun kanssa. Asiasta ei voi erehtyä, minua on petetty. Perheemme on rikki ja avioliitto rikottu.
Mitä teen? Olenko kuin mitään ei olisi tapahtunut vai heivaanko ämmän pihalle saman tien? Voiko petollisen naisen potkaista yhteisestä kodista pihalle samoin kuin miehen?
Se hyvä puoli tässä on että nyt ei enää masenna. Tunnen lähinnä raivoa ja oikeastaan olen tyytyväinen siitä että nyt tämä paska viimeinkin ehkä loppuu. Lapsia vaan käy sääli. Ehkä alan kerätä todistusainestoa vaimoni vittumaisuudesta (raivoaa lapsille, käyttää henkistä väkivaltaa ja jopa käy joskus käsiksi) - kun on tarpeeksi evidenssiä, ämmä pihalle ja avioero vireillle. Vai yritänkö kestää vielä 10 vuotta lasten takia?
Mitään tunteita ei kuulemma ole ja sen kyllä huomaa. Nalkutukseen löytyy aina joku syy. Pyrinkin viettämään mahdollisimman paljon aikaa työreisuilla ettei tarvitse kuunnella ainaista valitusta. Kotona ollessa kuskaan lapsia harrastuksiin ja käyn iltaisin ruokakaupassa. Säilyy edes laiha sopu.
Masennus johtuu aika pitkälle stressaavasta työstä ja taloudellisesta ahdingosta johon olen ajautunut siitä syystä että vaimo on ollut kotona lasten kanssa 5 vuotta ja viimeiset pari vuotta on eletty luottokorteilla jonglööraten. Palkkani on hyvä muttei riittävä kolmen lapsen ja rouvan elättämiseen sekä 250 000 Euron velkojen hoitamiseen.
Viime viikolla olisi huvittanut, mutta rouva käänsi kylkeä ja valitti väsymystä. Viikonloppuna rouva oli kaverinsa kanssa viihteellä ja aamulla haistoin vanhan viinan lemun lisäksi aivan selvän miehen hajuveden ja sikaarin tuoksun. Eilen rouva tekstaili koko illan naama innosta hehkuen jonkun kanssa. Asiasta ei voi erehtyä, minua on petetty. Perheemme on rikki ja avioliitto rikottu.
Mitä teen? Olenko kuin mitään ei olisi tapahtunut vai heivaanko ämmän pihalle saman tien? Voiko petollisen naisen potkaista yhteisestä kodista pihalle samoin kuin miehen?
Se hyvä puoli tässä on että nyt ei enää masenna. Tunnen lähinnä raivoa ja oikeastaan olen tyytyväinen siitä että nyt tämä paska viimeinkin ehkä loppuu. Lapsia vaan käy sääli. Ehkä alan kerätä todistusainestoa vaimoni vittumaisuudesta (raivoaa lapsille, käyttää henkistä väkivaltaa ja jopa käy joskus käsiksi) - kun on tarpeeksi evidenssiä, ämmä pihalle ja avioero vireillle. Vai yritänkö kestää vielä 10 vuotta lasten takia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos heität muijan pihalle, hän tulee melko nopeasti takaisin poliisin kanssa ja saat hilut ranteisiin ja ihan ikioman pikku kopin käyttöösi pariksi päiväksi.
Kotona sinua odottaa parhaassa tapauksessa pari jätesäkkiä ulko-ovella. Avaimesi ei enää sovi lukkoihin.