Ratkaisu neurooseihin - oma selvitymistarinani 1/3

2/3

Pähkinänkuoressa sanottuna ratkaisu on se, että lopetat harrastamasta sitä neuroosia ihan kokonaan joka tilanteessa, ja kestät ne vieroitusoireet jotka siitä tulevat.

Se on kuin tupakan poltto. Kun vierotusoireet lakkaavat, olet vapaa siitä neuroosin riippuvuudesta. Miksi sitten kolmessa päivässä olet vapaa? Koska nuo vieroitusoireet neuroosien kieltämisestä kestävät juuri vain sen pari-kolme päivää. Tupakassa vieroitusoireet kestävät kolme kuukautta. Paljon helpompaa siis :)

Ja jos sinulla jatkuu oireet kolmen päivän jälkeen, etkä koe päässeesi eroon neurooseista, et ole tarpeeksi yrittänyt. Etkö silloin ole vielä valmis luopumaan neurooseista? Sinun pitää myöntää itsellesi että vihaat niitä ja ne pilaavat elämäsi. Tulet onnistumaan 2-3 päivässä kun keskityt tähän.

Kun lopetat neuroottisten asioiden toistamisen, vieroitusoireena on PELKKÄ AHDISTUS! Se on se vieroitusoire, valmistaudu siihen. Mutta valmistaudu myös siihen että 3 päivän päästä olet vapaa ihminen!

Kaikki alkaa tästä. Pointti on se, että neuroosit pitää lopettaa heti ja nyt! Neuroosit eivät ole hyvästä, vaan sitovat sinua ja tuovat sinulle ahdistusta, kuten olet varmasti huomannut. Neuroosit vievät sinun aikasi ja aiheuttavat sinulle huolta ja murhetta. Takuulla haluat olla terve, etkä sairastaa neurooseja. Tunnusta siis nyt, että sinulla on neuroottinen elämäntyyli ja päätä vapautua siitä, alkaen tästä sekunnista. Heti!

Opetan sinulle nyt keinon ja tavan millä kiellät neuroosin tekemisen. Otan esimerkin. Sinun on vaikea valita se oikea maitopurkki siitä maitohyllystä. No miten nyt toimit siinä tilanteessa koska olet päättänyt että et enää ole neuroottinen? Kerron.

Menet siihen maitohyllylle, otat sen maitopurkin. Otat sen ensimmäisen purkin mikä siinä on saatavilla. Tartut siihen, pistät sen koriin ja lähdet katsomaan seuraavaa ostettavaa tuotetta. Kiellät itseltäsi koko neuroosin. Et rupea ’arpomaan’ ollenkaan. Siitä seuraa epämääräinen olo ja ahdistus. Kun kolme päivää kiellät itseltäsi neuroosit sataprosenttisesti, huomaat että et niitä enää tarvitse.

Kun kolmantena päivänä otat sen maitopurkin sieltä hyllystä etkä harrasta neuroottisuuksia edelleenkään, sinulle ei tule minkäänlaista ahdistusta siitä tilanteesta. Tulet sen huomaamaan.

Teet sen neuroottisen rutiinin siinä tilanteessa, koska et luota omaan tunteeseesi. Et luota siihen hyvään oloon joka sinussa sanoo, että voit ottaa sen purkin siitä hyllystä, ja se purkki on ihan samanlainen kuin mikä muukin purkki siinä vieressä.

Kaksi sanaa siihen tarvitaan, ne eivät ole mitään neuroottisia sanoja, vaan opastavat sinut toimimaan oikein aina neuroosin kohdatessasi. Ne sanat ovat: "Kuuntele sydäntäsi".

Kun meinaat alkaa toimittamaan neuroosia, levität kätesi, kuin sanoen " Ei!". Tee tämä ’Ei’ ja käsien levitys mielessäsi. Ja kuuntelet saman tien sydäntäsi.

Kuin laakson kukkulan päältä huudat ’Ei !’..ja jäät tavallaan kuuntelemaan sen ei-sanan kaikua aina hiljaisuuteen asti. Kuulet vain hiljaisuutta siinä hetkessä, syvää rauhaa, sieltä sinun oma tunteesi kertoo, että voit lähteä siitä tilanteesta pois, ilman että toimitat sen neuroosin, tai edes aloitat sitä. Siihen ei tarvita sanoja, se on vain tunne. Tunne sinun sisälläsi.

3/3

Se ’ei’ sanotaan tavallaan vihaisena ja kyllästyneenä sille sairaudelle, neuroosille. Totta kai sinua suututtaa se neuroosi ja nyt näytät sille. Näytät sille aidosti, että nyt tunteet saa tulla esille ja sinä neuroottinen elämä olet poissa.

Nyt tässä kohtaan kohtaat sen oman ahdistuksesi. Sen ahdistuksen mikä tulee kun kiellät joka tilanteessa kaikki neuroosisi.

Et pelkää sitä. Otat sen ahdistuksen avosylin vastaan ja NAURAT SILLE ILOISESTI!

Tutkit sitä, kuuntelet sitä, sillä se ahdistus on itsessään sinun hieno tunnemaailmasi, se on sinun tunnettasi se ahdistus. Kuuntele sitä, kuuntele sydäntäsi. Pian huomaat, että ei siinä ahdistuksessa olekaan mitään pelottavaa :D

Sanot sille tunneryöpylle että ’tervetuloa, sua onki jo odotettu’.

Tämä prosessin kautta opit siis kuuntelemaan sydäntäsi, opit kuuntelemaan tunteitasi.

Katsos kun neuroosi aiheuttaa sen, että tämän "tunteen" sijaan sinä kuuntelet järjen ääntä ja toimit sen järjen mukaan, josta seuraa sarja järjettömiä toistoja ja epävarmuutta. Et kuuntele sydäntäsi vaan järjellä ajattelet "Nyt se on noin, nyt se on noin, nyt se on noin, nyt se on noin..."

Tunne sisälläsi kertoo sen samantien, hetkessä, että se asia on "noin", eikä epävarmuudelle tai toistoille jää sijaa. Tämän kautta sinä opit elämään sydämelläsi, kuunteleen sydäntäsi. Siellä sinun tunteesi ovat, siellä olet SINÄ.

Näin saat tämän tunnelukkosi auki ja siitä eteenpäin aina ahdistuksen tullessa sanot mielessäsi "Ei!" ja kuuntelet hiljaisesti sydäntäsi. Silloin taas tiedät miten toimit.

Tämä koko 3 päivän paranemisprosessi ei vaadi sanoja, se ei vaadi minkään miettimistä, se on vain SANATON KIELTÄMINEN. Se on sanaton tunteen voitto neurooseista!

Näin elämästäsi häviää ne kaikki "listat". Neurooseissahan koko elämä on yhtä "listaa" jota pitää yllä ja jota muokkaa ja parantelee.

Tämän irtautumisprosessin aikana sinä tulet huomaamaan mitä ihmeellisimmissä paikoissa ja tunteissa niitä neurooseja onkin. Voit oivaltaa jopa ihan uusia neurooseja joita et vielä kunnolla ole edes tiedostanut. Näin minullekin kävi. Annat kaikkien niiden mennä, ne ovat pahasta.
Terve ihminen elää aina tunteen mukaan. Tämä ei liity mitenkään siihen asetteluun, että onko ihminen tunne-ihminen vai järki-ihminen. Neurootikolla ei ole tavallaan tunteita, koska se muuri on niin korkea ja jokainen tunnekin on monesti tarkkaan harkittu ja teennäinen.

Älä anna tuumaakaan periksi neurooseille, älä salli sitä pienintäkään neuroosia, sitä pienintäkään oven tarkistusta tai mitään, älä salli. Ole valmis ja päättäväinen jättämään koko neuroottinen elämä, ja huomaat kuinka nopeaa se irtautumisen ahdistus helpottaa.

Se on sitä terveyttä, mitä elit jo ennen niitä neurooseja. :)

Minä tuosta sinun kirjotuksesta sain taas intoa yrittää, kyllähän minä olen kaikenmaailman konsteja koittanut ja lukenut tästä vaivasta vaikka kuinka.

Pakkoneurooseja on vaikka mihinkä lähtöön, klassiset hella/ovi ongelma on myös mutta se nyt ei niinkään vaivaa enää.

Ongelma minulla on se että en siedä epävarmuutta, ja sitä kaavaa käyttäen muodostuu nämä minun pahimmat neuroosini, jota vastaan taistelen. Yritän mielessä vakuutella itselleni järjellä että varmaan siinä ei mitään ole, mutta niinkuin siinä käy, mitä kovemmin itselleni vakuutan, sitä enemmän se asia vaivaa.



-kiitos hyvästä kirjoituksesta!

vai nin

Kiitos kirjoituksestasi!

erossa=elossa
Ehdoton ei pakoilla, ei kannata vain vähentää ja siirtää.
Joskus on lopettaminenkin lopetettava. Nyt on oikea aika. Mä onnistuin,eikä kukaan ei ole sidottu pakkoihin, Me ollaan vapaita. Tämän jälkeen sitä osaa arvostaa elämää ihanan yksinkertaisena- ei meidän tarvitse kontrolloida elämäämme, se pitää vaan ottaa vastaan. Eli olla ja elää. Se ON oikeasti niin helppoa. Kokeile ja ihastu- ei vapauteen kuole.

Kiitos, huippuhyvin kuvailtu miltä neuroosien kanssa eläminen on ja millainen ahdistus ja syyllisyys tulee kun ne jättää tekemättä. Mutta niistä on vieroittauduttava kuin vaikka koukuttavista aineista. Itsellä on myös se luulo, että tekemisen tulee mennä nappiin, ennen kuin saan mielenrauhan. Se voi olla esim. vesihanasta käden pois ottaminen. Mieli pakottaa tekemään sen uudelleen, koska edellinen irrottaminen ei mennyt täydellisesti.

Lähden ohjeittesi mukaiseen neurooseista vieroittautumiseen. Kiitos vielä hienosta ohjeistuksesta!

Aina mulla kummittelee se että "nyt on nii vaikee olo, että teen ees vähän niin ja näin" Silloin helposti teen ja jään koukkuun ja asia pitkittyy... taas.
"Eihän yksi tällainen(mikä se oire ikinä onkaan) ole kiellettyä?" Ja sitten teen sen.
ARGH! sanokaa mulle vielä että saan antaa huutia KAIKILLE pakko oireilleni.

Voi apua... hallitsen niillä ahdistusta kun tulee hengenahdistusta ja rintapistoa ja tukaluutta.... otan oireeni "lääkkeinä" toimintaani ja sitten olen taas vankina niille.
Kun pelkään ahistusta se tulee(ja usein) ja jos en tee oiretta niin kuolen tai jotain... vai? Onko todella niin?
Vai onko niin, että ahdistus onkin vaaratonta ja saan pistää kädet puuskaan pakkojen suhteen? Ajatella... vähäks olis ihanaa, ettei TARVITSE tehdä mitään vaaan antaa sen olotilan tulla, olla ja mennä!

Tuo aloittajan viesti kyllä todella antoi voimia yrittää, kiitos! Silti kuitenkin tuntuu edelleen niin mahdottomalta päästä näistä eroon, kun juuri "päätin" hankkiutua eroon ja kokeilin pystyisinkö olemaan edes päivän niitä ilman - en pystynyt. Olen kyllä kovasti yrittänyt olla sinnikäs ja asennoitua asiaan oikein, jotta voittaisin oireeni, mutta ei... yhä tuntuu niin mahdottomalta. Ehkä joku päivä vielä, jos nyt edes vähän saisin vähennettyä näitä oireitani nyt kun kerran olen lomallakin ja stressin ei pitäisi olla suurimmillaan... silti aina joku pelko kyllä kalvaa... sen ylitse pääsyä odotellessa... Joku päivä vielä!

Tunnistan tilanteen, jolloin pakko kolkuttaa- en aloitakaan oirehtimista
Ahdistun, mutta annan sen tunteen olla jos se on tullakseen
Jatkan elämää

Ole rohkea, kun sairaus hiipii mieleesi ja tunnet ahdistusta
Pysy lujana kun vastustat oireita, jotka pilaisivat elämäsi
Luota elämän kantokykyyn

että koskaan paranen neurooseista ilman neurotiedettä. Hermosto on sen verran vilkas tai vastaavaa. Kuulemma äitini mahassa potkin ja melskasin enemmän kuin muut lapset. Periaatteessa olen "adhd" ja toivoton sählääjä ilman ajatusta. Ajatuksen kanssa ei vahinkoja synny. Keskittyminen vaatii ponnistelua ja aitoa tuskaa jos aihe ei ole mielestäni mielenkiintoinen. Omalla tavallani olen perfektionisti silloin kun vastuu on minulla. En voi sietää virheitä enkä huolimatonta jälkeä. Jos alan pilkkua viilamaan, "peitto on millimetrin tarkkuudella suora." Onneksi olen suuripiirteinen epäolennaisissa asioissa.

Hei taas. tulin pitkästä aikaa katsomaan olisiko joku muukin päässyt neurooseista eroon minun tavallani. Ajattelin antaa hieman palutetta vastaajille:

"Asijantunteva": Tunnuit olevan aika vihainen kirjoittaessasi. Ei minun selviytymistarinani ollut mikään mainospuhe..vaan todellakin minun oma ja henkilökohtainen kertomus miten selvisin omasta neuroosista. Olen nyt ollut jo 9 vuotta irti neurooseista. Vähättelit, että minulla ei ole ollut neurooseja. Yhtä vähän voin minäkin uskoa että Sinulla on yhtään mitään vaivaa koskaan ollutkaan. Kyse ei ole riitelystä, mainospuheesta tai oikeassaolemisesta. Kerron vain mikä minua auttoi. Josko joku muukin saisi tämän terveet 9 vuotta ja aina siitä vain eteenpäin.. :)

"neurootikon riivaama": Kiitos puolustuksesta :) Samaa mieltä, että hoito on monesti hidasta ammattipuolella. Ihmisestä löytyy itsestään isoja voimavaroja, ne vaan on joskus vähän piilossa.

"neurootikko.." Kiva kuulla että joku sai intoa yrittää mun tarinasta. Eli vakuutat itsellesi....sehän on just sitä neuroosin jatkumista. ;) Ei tarvi vakuuttaa mitään, vaan uskaltaa kohdata tunteet ja ahdistus. Nyt jälkeenpäin kun solmut ovat minulla niin sanotusti auenneet, niin tuntuu vähän hassulta, että jos minulle tulis ahdistus..niin miksen miettis, että mistä se tulee..ja heti huomais että mistä se johtuu.. En enää osaa pelätä ahdistusta. Jos ahdistaa, puen sen tunteiksi. Ja nyt puhun tietysti siitä ahdistavasta ja sekavasta olosta kun jättää tekemästä neurooseja.

"kkkkkkivvaaa" :D Jes!! Hienosti sanottu "...ei meidän tarvitse kontrolloida elämäämme, se pitää vaan ottaa vastaan. Eli olla ja elää..."

"Yleinen vuodattaja" No mites kävi yritykselle?

"okmin" Tää on just se, kun neurooseja alkaa miettimään ja niistä luopumaan, niin aina löytää uusia neurooseja mitä itsellä on ollu. Mutta jätäpä ne uudet ja ihmeellisetkin neuroosit pois mitä hoksasit, niin vapaudut lopullisesti.

"ehkä vielä joskus" Kuulen sun asenteesta just sen, että et ole vielä tarpeeksi kyllästynyt niihin neurooseihin, ne on sulle turhan turvallisia. Sun pitää huomata mitä ne sun elämälle tekee, niin vihastut, ja päätät olla sen ekankin päivän ilman neurooseja.

"jjuygyg" Just näin!

"en usko" adhd:sta ei minulla kokemusta

Kaikille tuleville lukijoille ja vastaajille "Tää on vaan mun oma selviytymistarina. Mulla ei ole mitään intressiä olla oikeassa tässä asiassa, kun tiedän että on monenlaisia tilanteita ihmisten elämässä ja monista eri lähtökohdista tullaan.. Minulla kävi näin, ja toivon että mahdollisimman moni kokis saman vapautumisen tunteen neurooseista."

Kiitokset kokeilen itse ehdottomasti tätä 10vuotta kärsinyt mutta ei ole ollut selkärankaa vielä pysyä "oikealla" tiellä.

Kokeillaampa ihan mielenkiinnosta miten pitkälle kestetään kolme päivää on lyhyt aika mutta pakko oireesta kärsivälle erittäin pitkä ilman rituaaleja. Pitäisi vaan pysyä päämäärässä eikä antaa periksi.

Mä en tiedä, oon yrittänyt monta kertaa mutta mun neurooseihin kuuluu KAIKKEA MAHDOLLISTA.. Just se toistaminen parillisilla luvuilla esimerkiksi.. Jos en toista jotain asiaa niin tarpeeksi kun pitää, niin mieleen tulee todella kamalia asioita kuten "minut raiskataan" tai että tuun ihmisten vihankohteeksi.. Tää on hirveen noloa, mutta kun tommoset asiat tulee mieleen mä en vaan osaa lopettaa koska pelkään että ne toteutuu.. Ja sanotaan vaikka että annoin olla ja kestin ahdistuksen, seuraavana päivänä se pahenee koska pelkään henkeni edestä että mieleen tulevat asiat kävisi toteeksi..

Ja täällä yksi neuroooooootikko! Luen aloittajan tekstit kun kerkiän.

Nyt vain totean, että kaipaan kovasti edes tämän neurootikko-neuroottinen-sanan käyttöä takaisin! Olen huomannut, kun jossakin hoitajan luona ollessani jostakin muusta syystä mainitsen, että olen kovin neuroottinen, monenlaista vaikeutta aina ollut elämässä, niin
mä huomaan, että se (siis nuorta, uutta auttajapolvea) ei tiedä, mitä tarkoitan.

Minulla on kurja kokemus, kun tämä ilmaisu "neuroottinen ihminen" ei avaudu enää ihmisille! Se on vahinko, koska me/minä kärsimme kovin. Nykyään on alettu korvata ilmaisuja jollakin typerällä ja raskaalla 'persoonallisuushäiriö' ja ties mikä häiriö. Se ei ole hyvä ilmaisu! Kuten ei luonnevikakaan. Minulle hahmottuu, että 'neuroottinen' todella tarkoittaa lääketieteellisesti katsottuna jotakin oikeaa ja kärsimystä tuottavaa. Neuroosit tuottavat meille kärsimystä, minkä tiedostamme, mutta esim. sitä tai tätä häiriöinen ei niinkään. Semmoinen ihminen vain on ja elää. (?)

Neuroottisesta luonteestaan paremmaksi pääseminen tosiaan tarvitsisi paljon uudelleen oppimista, siihen tukea. En minä ainakaan löydä apua asioihini, en tiedä mihin mennä. Vaikka olen jo keski-ikäinen reilusti. - Viestini siis: Oletteko kokeneet, että 'neuroottinen'-sanan sisältö vielä nykyisin ymmärretään?

Tää herra ottaa nyt tämän ohjeen käyttöön :)

Kiitos luin ohjeesi ja motivoiduin kyllä yrittämään sitä juuri tästä hetkestä. :)

Hei itse olne sairastanut pakkoajatusneurooseja jo kohta 10vuotta kiva kuulla tarinasi selveytymisestä ja se kyllä motivoi itseäkin yrittämään vaikka aita onki todella korkea siihen. Toi on aika suora ratkaisu minkä olet tehnyt mutta uskon että jos kantti vaan kestää niin noin s juuri menee saa noidankehän murtumaan ja pääsee pallosta ulos ja huomaa että mihin se kaikki aika onkaan menny :) Tsemppiä muillekkin sairastaville kyl meil kaikilla o edellytykset parantua :). Kokeillaan tällei tahdonvoimalla ja hyväksymällä nyt 3pv ja katotaan miltä tuntuu :)

Löysin moisen ketjun hetken etsittyäni ja ihan mielenkiinnolla minäkin selviytymisesi luin. Itsellä ollu jo monen monta vuotta pakkoajatuksia. Juuri tällä hetkellä olen todella huonossa jamassa ja eläminen tuntuu ihan kamalalta. Menetin perheeni tämän sairauden takia koska olen muuttunut jopa agressiivisesksi tuskan ollessa niin kova.Hienoa että olet vaivautunut kirjottamaan oman selviytymisesi tänne ainakin minä saan uutta toivoa aina kun näen että joku tästä helvetistä on selvinnyt. Mutta mitä jos minäkin juuri nyt ja tässä? let see.

Moikka !!...Just tänään ajattelin että voisko sitä pitää jotain ketjua yllä meille "pakkoilijoille" =))......

Luin tämän aloitustekstin ja ihan asiaa se on,toki en ihan varmaksi sano että onko vapautuminen just se 3 päivää....eiköhän se ole aika yksilöllinen juttu.

Itse sen verran mainitsen että olen muutama vuosi sitten käynyt kelan tukeman kogitiivisen terapian läpi ja terapeuttini oli psykiatri.Paljon jäi 3 vuodesta korvien väliin oppia ja ns. "työkaluja" käyttöön mutta ihan täysin en ole toipunut kun niinkuin me monesti teemme niin lipsumme ja annamme periksi peläten sitä ahdistusta mitä tulee jos jättää pakot tekemättä.

Näin lyhyesti kerron että itselläni on ...likaisuus,erite ja erityisesti oksennusneuroosi.Huvittavaa kyllä en pelkää yhtään jos itse oksennan mutta se ns."jälkipyykki"....Vaikka kuinka tähtäisin pönttöön alkaa vessan peruspesu ym,ym.......Jos näen länttejä jossain heti ensimmäisenä tietty mietin että oksuahan se on ja ralli on valmis......sillä hauskaahan tässä se on se että ne "oksuläntit" ym....onnistuu "leviämään" mitä vaikka mihin ja sitten pesukone saakin kyytiä =))

Lähden tästä asioille mutta mielellään jatkaisin tätä kirjoittelua muittenkin kanssa ja kuulosteltaisi kuulumisia ja "taisteluntahtoa" oireita vastaan.......Olisi myös mukava jos saataisiin ketju muodostumaan ja näin ollen oltaisiin vertaistukena toisillemme =)

Onko kukaan muu selvinnyt pakkooireesta itsellä sellainen elämäntilanne päällä että pakko on yrittää kaikkensa ja tämäkin apukeino tuli tarpeeseen. Kiva kuulla että joku tosiaan on selvinnytkin tästä paskasta.

ÄRSYKE--->REAKTIO vaihdetaan ÄRSYKE--->TIETOISUUS (hyväksyminen)--->REAKTIO ton ku muistaa joka kerta ku ahistus tulee ni pikku hiljaa huomaa että selviää muutakin reittiä pois siitä tuskasta ja ahdistuksesta kuin sen pakkoajatuksen suorittaminen.

Teillä kellään jotka Javia puolustatte ei ole kyllä mitään OCD:tä ollutkaan. Veljelläni on OCD Aspergerin sivun oireena ja hän tökkii, huutelee, ääntelehtii ja näin edespäin. Jos hän ei saa jotain asiaa tökättyä niin hän ei pysty elämään hetkeäkään kunnolla ennen kuin on siihen koskenut.

Olen pistänyt selkästi merkille sen että ns. kaaoksessa eläminen luo ahdistuksen ja sitä koittaa pitää "ohjat käsissä" ja olla tilanteen herra koko ajan.

Mitenköhän tuon nyt selkeyttäisi....???.....Esim. jos on epämiellyttävä olo kun kodin kaikki nurkat ei olekkaan putipuhtaat ja epäilee esim. wc-istuimen puhtautta(vaikka näyttäisikin puhtaalta)......olo on niin kauan ahdistunut ennenkuin on saanut asiat "järjestykseen" ......Nyt minulla on vaan jo sellainen vaihe että en jaksa tehdä oireitteni suhteen mitään,jatkuva väsymys vaan päällä....Toisaalta aika järkeenkäypä reagointi tuo väsymys.....jos aatellaan että on iät ja ajat koittanut kontroida elämäänsä.Eikös sen järkikin jo sano että voimiahan se vie ja väsymys iskee jos iskee "hanskat tiskiin" ja lopettaa jatkuvan tarkkailun ettei virheitä tule eikä tee.

11:33! PISTE.

Pakko-oireista luopuminen ei ole ihan simppeli juttu jos ajatellaan että aivot ovat jo tottuneet oireisiin.Kun lopetat niin sehän on selvääkin selvempi juttu että ahdistushan sieltä nousee pintaan mitä on pakkotoiminnoillaan koittanut sysätä syrjään.

Minä olen jo keski-ikäinen mutta läpi elämäni ollut enemmän tai vähemmän neurootikko(nyt lisäksi viel vaihtarioireet riemuna)

Aivojen "käskyttäminen" toiseen ajatusmalliin ei sitten käykkään päivässä eikä kahdessa.Itse esim kun saan "tarpeekseni" puhtailustani (mikä sen nyt milloinkin laukaisee?).......lopetan koko siivouksen ja annan olla vaan....Aluks ahistaa ihan per*****'.....väsyttää,uuvuttaa,masentaa.....makaa sängyllä kun muuta en jaksa ja sitten kun jaksaa niin koitan kävellä ulkoilmassa.....Mut sen voin sanoa ettei tämä helppoa ole.....sietokyvyn pitää olla vaan niin hiivatin vahva.

Jossain vaiheessa käy niin(voi mennä viikkojakin) ettei enään muista mikä se likaisuuden kohde olikaan ja miks yleensä pidän jotain likaisena......se tunne ikäänkuin haalistuu ajan kanssa ja menettää merkityksensä.Tosiasissahan koko yhteiskunta elää sopusoinnussa kaikenmaailman itiöitä,viruksia,bakteereiden symbioosissa.Ei nyt hirveesti naurattanut raaputtaa koiranpaskaa poitsun kengästä ja pohjan pesusta mut kun oli sen verran kalliit popot että en heittänyt pois (ennen oisin näin toiminutkin).....eli siedätin itselleni sen epävarmuuden et "jos nyt ei ihan puhtaaksi tullut ja hajuahan en saanut pois niin mitä sitten"!!.....Ei meillä koiranpaskaa varise eteisen lattialle.

Jos pääkoppa on rallattanut samaa rataa niin uuden säätäminen on työläs vaihe.Itse en usko yhtään tuohon kolmessa päivässä pakko-oireista eroon....eihän se ole edes mahdollista sillä silloin pitäisi kolmessa päivässä muuttaa koko ajatteluverkosto mikä vaatii aikaa....aikaa....aikaa.....Eli vanha ajattelumalli pitää purkaa pois ja syöttää uusi tilalle ja 3 päivää tähän taatusti ei riitä.

.

.

Itse olen yrittänyt tuhansia kertoja lopettaa tätä kaikkea mitä päässä pyörii nyt lapsen tultua elämääni olen päättänyt että minulla on muutakin annettavaa kuin tämä ja pistän pisteen i päälle ja kestän kaiken oireeni hyväksymällä itseni sellaisena kuin olen niin ruumiillisesti kuin muutenkin en yritä olla enää parempi mitä olen.

.

En jaksanut lukea ajatuksen kanssa loppuun asti, mutta sen verran mitä luin niin kyllähän tuossa pointtiakin on.
Tokihan siellä välittäjäaineissa jotai ongelmaakin on, mutta en nyt pelkästään niitä lähtisi syyttämään käytöksessä.
Sitä helposti tosiaan sortuu tekemään asioita itselle turvallisella tavalla kun pelkää muuten menettävänsä kontrollin.

Orbitofrontaalisen cortexin eli tutummin etuotsalohkon toiminnassa on havaittu jotain poikkeavaa ocd-potilailla.

Fyysisistä kompulsioista on vielä melko helppoa päästä eroon mutta usein silloinkin jää mentaalisia obsessioita ja kompulsioita jäljelle. Niiden kitkeminen on kaikkein vaikeinta, usein pitää suhtautumisen elämään kokonaan muuttua, esim. Eckhardt Tollen Läsnäolon voima voi olla hyvä apukeino uuden suunnan löytymisessä suhteessa siihen miten ylipäätänsä "ajattelee" tai oikeastaan "ei ajattele", samoin tunnettu ocd-tutkija Jeffrey M Schwartz painottaa mindfullnesin merkitystä, periaatteessa samaa asiaa kuin Tollella mutta Tollen teksteissä ja opetuksisa on enemmän spiritialistinen tyyli, Jeffrey M Schwartz on puhtaasti tiedemies, asioiden ydin on kuitenkin pitkälti sama. Tolle ei ole erikoistunut OCD-hen, mutta Tollen opetukset pätee moneen asiaan kuten esim. ahdistukseen. Youtubesta löytyy paljon materiaalia, ja Tollen kirjoja on myös suomennettu, tunnetuin niistä on miljoonia myynyt Läsnäolon voima (The Power of Now). Ideana keskittää kaikki huomio nykyhetkeen (koska mitään muuta hetkeä ei koskaan ole olemassakaan oikeasti), ahdistushan johtuu paljolti siitä että mieli harhailee joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa tai oikeastaan ajatukset harhailevat, mieli on jotain ihan muuta kuin ajatukset loppujen lopuksi, koska "tietoisuus" ja ajatukset ovat kaksi täysin eri asiaa. Tollen ajatukset tietysti pohjautuvat pitkälti intialaisiin ja buddhalaisiin perinteisiin mutta länsimaiselle ihmiselle Tollen esitystapa on helposti ymmärrettävä. Youtubesta kannattaa kuunnella myös esim. Ali Graymond - nimisen kanadalaisen naisen esityksiä, jotka ovat hyvin käytännönläheisiä. Hänellä on itsellään paha OCD-tausta, mutta on siitä monien takaiskujen jälkeen täysin parantunut ja on nykyisin ocd-terapeutti (vain ja ainoastaan ocd-terapeutti) ja omien sanojensa mukaa hänen onnistumisprosenttinsa asiakkaiden kohdalla on reilusti yli 80%. Suomeksi netistä löytyy vähän todella hyvää materiaalia mutta englanniksi löytyy todella paljon hyvää materiaalia esim. Youtubesta. Valitettavasti psykiatritkin usein ovat varsin pihalla OCD:sta ja todella hyviä terapeuttejakaan ei juuri OCD:n suhteen ole paljon. Asia vaatii terapeutilta erityistä perehtyneisyyttä, OCD on hyvin erilainen kuin moni muu asia, jonka vuoksi ihmiset terapeutille menevät eli ei riitä että terapeutti on joskus lukenut aiheesta pari kirjaa. OCD:n sisälläkin esim. pesemisrituaalit ja puhtaasti mentaaliset obsessio/kompulsiot ovat aika erilaisia asioita.

Aivot ovat kyllä neuroplastiset mutta hermosignaalien kulun muuttaminen kunnolla voi vaatia helposti 6kk. Toki alku on se vaikein yleensä ja jo muutamassa viikossa on mahdollista saada merkittäviä muutoksia. 3 päivää voi lievän OCD:n kohdalla toimia mutta vakavammassa tapauksessa täysin epärealistinen aikataulu.