Lapset lentäneet kotoa. Puolison kanssa ei muuta yhteistä kuin yhteinen yritys? Tunnen olevani yksin. Puolison mielestä mikä voi mätätä onhan minulla mahdollisuus mennä niin paljon kuin haluan. Mutta toivoisin parisuhdetta, jossa vietetään yhteistä aikaa ja puhuttaisiin edes hiukan, vai onko liikaa pyydetty suomalaiselta mieheltä. Olen miettinyt eroa syitä kyllä olisi, mutta tunnen itseni epävarmaksi. Miten saisin itseeni ryhtiä ja pääsisin tästä kaikesta irti.
avioero ainoa ratkaisu ?
ja taas pettynyt
7256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se ei ole helppoa, mutta pakollista: tee se ratkaisu-joko suuntaan, tai toiseen, äläkä katso taaksesi sen jälkeen. Asian murehtiminen syö sinut sisältä, ja sen tiedät itsekin.
Helpolta kuulostava tuo ajatuksesi. Olen sitä paljolti ajatellut ja nyt jotenki itsenikanssa sovinnossa. Katsotaan mitä elämä tuo.
Niin, jos joskus joku nainen haluaa mun kaa seurustella niin kyllä
suhden menee työn edelle silloin mulla ainakin. Mut sitä päivää ei taida tulla et joku nainen minuun rakastuu, kun mukavasta, kiltistä miehestä ei kukaan tykkää.
Hei, mistä niitä mukavia ja kilttejä mehiä löyty ? Minusta ainakin näyttä että kaikki sellaiset on jo varattu. Tuo työn ja vapaa ajan suhde on vaikea yhtälö. Voi tehdä paljonkin töitä kunhan vapaa aika on tosiaan yhteistä. Itsekki teen ennemmän kuin 8 tuntia päivässä ja joskus viellä viikonloppuisin.
Etteko te keskustele yhteisen yrityksen puitteissa yksitysasioistanne?
On vaikea uskoa että samassa puljussa ollessa 12 tuntia vuorokaudessa, ei väliin pujahda yhtset ideat ja ajatukset menneista ja tulevista.
Taitaakin olla ongemla siinä että teillä on liikaa yhteistä aikaa.
Otappa sinä yhden päivän tauko ja mene omillasi kokouksiin jotka sivuavat bisnestänne tai naapurikaupunkiin katsomaan ja kuuntelemaan luentoja, teatteria, konsertteja, elokuviin tai vain polkupyoramatka lähikylään jossa aivan yksin tai ystävättäresi kanssa pidätte kunnon pulinatauon kahvikupin ääressä.
Seuraavalla kerralla lähetä miehesi bisneksenne alaa käsittelevävn tilaisuuteen.
Pieni henkireikä ei kummalekaan olisi pahaksi. Vain irrottautua muutamaksi tunniksi siitä jokapäiväisestä samasta kaavasta oppiakseen jotain uutta.
Miten hyä onkin sitten kertoa toiselle saadusta kokemuksesta.
Meillä tuo yritystoiminta ei kulje noin. Minä työskentelen kotona. Mieheni muualla. Yhteistä aikaa meillä ei tosiaan arkisin ole ja viikonloppuisinkin hänellä useasti on omia menoja. Opiskelen tälläkin hetkellä noin päivän kuukaudessa. Otan kyllä taukoja työstä. Olin juuri lomalla ilman puolisoa. Mutta vasta viime aikoina oppinut antamaan itselleni tällaisen mahdollisuuden koska olen tähänasti kärsinyt ns. kiltin tytön syndroomasta, Mieheni on kyllä mennyt aina, huomioimatta minua tai lapsia. Mutta tuntuu että ihmisillä varsinkin naisilla on nykyisin niin paljon kiireitä etteivät ehdi oikein ottaa vapaata ( ainakin minun tuttavapiirissäni).
Miehesi ollessa jatkuvasti tyomatkoilla, miksi et silloin tälloin menisi mukaan? Hänen ollessaan kokousissa yms, voitte ainakin osallistua yhteiseen päivälliseen tyopäivän paadyttyä, oli siinä teidän yhtiokumppaneita mukana tai ei.
Niin ja jättäähän se teille yhteisen aamiaisen ( ellei miehesi tyopäivät ala aamiaiskokouksilla, kuten meilläpäin: tyypillisinä kokouspäivinä aamu 7sta ilta 20.00 tyotä täyttä hoyryä!)