negatiivinen kokemus haastattelusta

Kävin viikko sitten pankissa työhaastattelussa ja ihmettelin kun johtaja oli aivan liekeissä kehumassa minua positiiviseksi ihmiseksi ja että työhakemukseni oli laadittu todella hyvin.
Hän sanoi lähtiessä että ensi perjantaina soitellaan!

Odotin soittoa, mutta ei ole kuulunut mitään ja uskon että ikärasismi oli syy vaikka siellä kehuttiin että ei meillä ole ikärasismia. Täyttä valetta kaikki, vain johtajat saa olla miten vanhoja tahansa ja virtsa saa karkailla vapaasti, kukaan ei syrji, mutta toimihenkilöillä se on jokapäiväistä.

Pankeissa ikärasismi kukoistaa!

Yli 55-työnhakija kirjoitti:

Kävin viikko sitten pankissa työhaastattelussa ja ihmettelin kun johtaja oli aivan liekeissä kehumassa minua positiiviseksi ihmiseksi ja että työhakemukseni oli laadittu todella hyvin.
Hän sanoi lähtiessä että ensi perjantaina soitellaan!

Odotin soittoa, mutta ei ole kuulunut mitään ja uskon että ikärasismi oli syy vaikka siellä kehuttiin että ei meillä ole ikärasismia. Täyttä valetta kaikki, vain johtajat saa olla miten vanhoja tahansa ja virtsa saa karkailla vapaasti, kukaan ei syrji, mutta toimihenkilöillä se on jokapäiväistä.

Pankeissa ikärasismi kukoistaa!

Lue lisää

Monissa haastatteluissa olleena olen huomannut, että jos haastattelu menee hyvin niin monesti haastattelija innostuu hieman liikaakin tai jostain muusta syystä haluaa luoda toivoa paikasta. Viimeksi tällä viikolla kun kävin haastattelussa, sanottiin että olet ihan kärkipaikoilla. Tiesin heti, että ei soittoa kuulu, eikä ainakaan vielä ole kuulunut mitään.

Sama juttu käynyt monesti. Samaten nää puhelut mitä tulee jälkikäteen, "sun kohtalo nyt oli sijoittua toiseks". Kenelle ne soittaa että "sää olit nyt meidän viidenneks paras hakija?".

Haastatteluja, ja myöskin työpaikkoja on takana jo niin monta, että huvittaa jo kaikki kliseet mitä haastattelijat päästelee suustaan kun tietää että ne on pelkkää sanahelinää ja mitä ne todellisuudessa tarkoittaa.

Tarkennusta;

Sovin haastattelusta toimitusjohtajan kanssa, menin sitten sitten tapaamaan häntä paikan päälle. Yllätyksekseni huoneessa olikin neljä !!! miestä istumassa!
Tietenkin he kättelivät ja sanoivat nimensä, mutta kukaan ei missään vaiheessa tullut kertoneeksi, että missä ominaisuudessa he olivat tilaisuudessa.
Toimitusjohtaja sitten esitti kysymyksiä ja aina välillä tuon yhden äijän otsa meni ryppyyn ja hän kirjoitti jotain paperiin.
Mieleeni tuli, että jos kuitenkin ottaisin työtarjouksen leikilläni vastaan.
Sitten kun menen allekirjoittamaan sopimusta, otan mukaan isäni, veljeni ja siskon miehen. Pyydän heitä sanattomana tuijottamaan TJ:aa :-)

Eli kaikenkaikkiaan ei tullut sellaista fiilistä, että "Tervetuloa tiimiin, meillä on hyvä meininki!"

En usko, että joutuisin paljoakaan työskentelemään em. henkilöiden kanssa, koska työ olisi itsenäistä. Mutta jotenkin ahdistava olo tuosta jäi ja se palautuisi aina mieleen kun työssä olisi jotain haastavia tilanteita tai muuten olisi stressiä vaikkapa unenpuutteen tms. vuoksi.