Olen 25 vuotias nainen ja erosin vasta kolme kuukautta sitten entisestä miehestäni, jonka kanssa ehdin seurustella n. 3 vuotta josta kaksi asuin hänen kanssaan.
Nyt minulla on kuitenkin jo uusi, aivan ihana mies joka tuntuu olevan korviansa myöten ihastunut minuun, ja todella mustasukkainen turhaankin. Olen sanonut hänelle olevani eronnut entisestä miehestäni aikaisemmin, mutta vasta julkistanut sen myöhemmin, joka ei aivan pidä paikkaansa. Olen maannut exäni kanssa kerran uuden mieheni seurustelun aikana, eikä hän tiedä siitä, ja kadun että sen piti edes tapahtua.
Aloimme seurustella todella nopeasti (n. puolitoista viikkoa eron julkaisemisesta) ja hän kosi minua noin kuukauden seurustelun jälkeen, olin häkeltynyt ja halusin miettiä asiaa, koska kaikki tapahtui niin nopeasti. Lopulta suostuin ja hän on suunnitellut muuttavansa minun luokseni asumaan.
En ole aivan varma kuitenkaan oikeista tunteistani, onko hän sittenkin minulle vain laastari ja jos vain nautin hänen kiltteydestään ja hellyydestään? Aina välillä näen unia entisestä miehestäni ja haikailen hänen peräänsä vaikken enää haluaisi hänen kanssaan seurustella..
En halua loukata nykyistä miestäni ja enkä ole näyttänyt haluavani ketään muuta kuin hänet..
Huijaanko vain itseäni ja miestäni ja heitän laastarini sitten täysin erosta toivuttuani pois? Pelkään etteivät tunteeni olekaan aidot..
Kiitos asiallisista vastauksista!
Nyt minulla on kuitenkin jo uusi, aivan ihana mies joka tuntuu olevan korviansa myöten ihastunut minuun, ja todella mustasukkainen turhaankin. Olen sanonut hänelle olevani eronnut entisestä miehestäni aikaisemmin, mutta vasta julkistanut sen myöhemmin, joka ei aivan pidä paikkaansa. Olen maannut exäni kanssa kerran uuden mieheni seurustelun aikana, eikä hän tiedä siitä, ja kadun että sen piti edes tapahtua.
Aloimme seurustella todella nopeasti (n. puolitoista viikkoa eron julkaisemisesta) ja hän kosi minua noin kuukauden seurustelun jälkeen, olin häkeltynyt ja halusin miettiä asiaa, koska kaikki tapahtui niin nopeasti. Lopulta suostuin ja hän on suunnitellut muuttavansa minun luokseni asumaan.
En ole aivan varma kuitenkaan oikeista tunteistani, onko hän sittenkin minulle vain laastari ja jos vain nautin hänen kiltteydestään ja hellyydestään? Aina välillä näen unia entisestä miehestäni ja haikailen hänen peräänsä vaikken enää haluaisi hänen kanssaan seurustella..
En halua loukata nykyistä miestäni ja enkä ole näyttänyt haluavani ketään muuta kuin hänet..
Huijaanko vain itseäni ja miestäni ja heitän laastarini sitten täysin erosta toivuttuani pois? Pelkään etteivät tunteeni olekaan aidot..
Kiitos asiallisista vastauksista!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taidat olla ihan sekaisin. oot pannut eksääsi ja suostunut nykisen kosintaan. Siitä avioliitosta tuskin tulee mitään jos edes koskaan pääsette alttarille asti. Puolet avioliitoista päättyy eroon ja sun liittos on jo karilla vaikka et ole edes papin aamenta kuullut
Jos oikeasti välität tästä uudesta miehestä, olet hänelle rehellinen. Toisesta välittäminen tarkoittaa myös joskus toisen satuttamista, mutta tämä asia tulee pahenemaan ajan kanssa vyöryvän lumipallon lailla.
Ajattele tilanne, jossa tämä uusi mies luopuu vuokra-asunnostaan/myy asuntonsa muutaakseen sinun kanssasi yhteen mutta sinun tunteesi kylmenevät pari kuukautta yhteen muutonjälkeen (tai vaikka vuoden päästä).
Kuinka vaikeaa tämän uuden miehen on löytää uutta, hyvää vuokra-asuntoa? Tai millaisia rahallisia menestyksiä hän on kohdannut oikujesi takia?
Ja jos nyt ei ajatella vain materiaalia, vaan niitä tunteita, niin aseta itsesi tämän uuden miehen tilalle.
Eikö sinustakin olisi suhteen alkumetreillä mukava kuulla, että toinen on tunteistaan epävarma kuin luulla esim. vuoden verran, että toinen on yhtä hulluna sinuun kuin sinä häneen ja sitten "kuin puun takaa" toinen pudottaa pommin ja toteaa ettei itseasiassa olekkaan koko tämän yhteisen ajan aikana sinua rakastanutkaan, mutta kun oli vaan niin vaikea puhua ja tehdä päätös....
Olet itsekäs ja se tekee sinusta myös julman tätä uutta miestä kohtaan. Voit kumminkin vielä korjata tilanteen.
Mä olin oman puolisoni laastari aikoinaan. :) Ja varmaan mieskin mulle jonkin verran. Ja jos nykyäänkin tulisi oikea tai henkinen naarmu, niin mielelläni olisin laastarina hoitamassa sen haavan pois. Eli se oli sitä, että autettiin toisiamme luottamaan uudelleen ihmisiin ja siihen, että parisuhde voi olla hyväkin. Ja yhden huonon kokemuksen ei kannata antaa tuhota kaikkea kaunista ja hyvää mitä siitä voi seurata. Ja luojan kiitos olin tarpeeksi hyvä laastari ja mieheltä on luottamusongelmat ja sellainen kyyninen asenne parisuhteisiin täysin poissa. Monet naurut ja ilon hetket olisi muuten jääneet kokematta. Ja se kokemus, että toiseen voi luottaa ja turvata.
Sulla ongelma ei ole, että mies olisi laastari vaan se, että hän on sinulle VAIN laastari. Ihan kuin tämä mies ei olisi ihminen lainkaan, jonka tunteita voisi loukata. Laastarius on ok. Mutta vaikka se suhde on minkälainen tahansa, niin jokainen ihminen ansaitsee tietää totuuden ja saada osakseen rehellisyyttä. Sä valehtelet vaikka mitä exästäsi ja omista tunteistasikin! Pettänytkin vielä? Ja sitten suostut kihlaukseen kun olet epävarma ihan kuin se olisi jotenkin kilttiä. Sen sijaan, että sanoisit, että "hei, mun erosta on tosi vähän aikaa enkä ole toipunut siitä vielä. Mä en tiedä vielä omista tunteistani, mutta sun kanssa on kiva olla. Joten käviskö jos himmattais tahtia ja katsotaan mihin tää menee." Rehellisyyttä se mies tahtoo, ei että annat olettaa muuta. Ja sä olet nuori ihminen, mikä sua niin pelottaa ettet tiedä vielä tunteitasi. Mihin kiire? Mulla taisi kestää vuosi ennen kuin edes tajusinkaan ja ääneen todettiin miehen kanssa, että vakavasti rakastetaan. Ja siitä vielä piitkään katseltiin miten menee ja samalla nautittiin toisistamme kuitenkin ihan täysillä.
Kattele rauhassa, jos sä olet rehellinen miehelle tunteistasikin, niin ei tarttis noin paljon pelätä, että tuottaa pettymyksen. Se on normielämää että tollasissa vaiheissa tunteet heittelee ja on ihan tuuliajolla, ei siinä sen kummempaa. Kyllä se mies tämän ymmärtää, jos kertoisit. Mutta se, joka eniten tota miestä loukkaa on se, että annat käsittää muuta ja hän tulee pettymään. Sen sijaan, että olisi tilanteen tasalla. Ja tietenkään tosta ei mitään kummempaa tulekaan, jos korjausliikettä ei tehdä ja olla rehellisiä toisilleen. Ja hyi hyi vielä pettämisestä :( Mutta ei siihenkään se katuminen auta vaan asiasta oppiminen ja omien arvojen ja muiden ihmisten (jopa niiden jotka eivät ole sinä tai exäsi) arvostaminen. Ja jos olet exääsi ihmisenä noin kiinni, niin ehkä se pienempi tapailumäärä tekisi hyvää, jos ei susta naista ole kertomaan totuutta. Ja valitettavasti mielestäni kihlaus oli ehdottomasti väärä ratkaisu. Ja sun kannattaisi siitä puhua. Kihlaudutte sitten, jos joskus olette varmempia toisistanne ja itsestänne.
Tsemppiä ja kyllä se siitä! :) Nyt vaan lopetat sen väärien ratkaisujen tekemisen ja valehtelun. Paremmin se mies kehtää rehellisyyden ja bänät kuin epärehellisyyden ja shokkibänät.
Oli kuka tahaansa kenen tahaansa laastari, ei väliä. Sinä toimit kuin ammattihuora, otathan sinä maksut kehosi jakamisesta miehille? Niin ainakin ammattisisaresi tekevät.
Sitten muihin toisiasioihin: Tuo uusi huorakummanisi on jo tunkemassa asuntoosi vain vajaan kolmen kuukauden tutustumisen jälkeen!!! Teillä ei ole ollut seurusteluaikaa lainkaan! Teillä ei ole aavistustakaan millainen toinen henkilo on..
Normaalin täysijärkisen aikuisen on mahsotonta edes ajatella rynnätä huoraaman heti "hyvän päivän" jalkeen. Tietääko tuo mies edes nimeäsi? Hän 100% varmuudella ei tunne sinua muuten kun vain alapääsi. Tai sinä häntä.
Teidän alle 3kk.n kanssakäynti on ollut ameeban tasolla, ei seurusteluaikaa, ei kummankaan halua viitsiä nahdä vaivaa tutustua toiseen, ei edes pienintä vaivannakoä katsoa millainen toinen pohjimmilyaan on.
Nyt tuo mies-ameeba haluaa hyotyä sinusa ja haluaa ilmaisen asunnon + ilmaisen huoran.
Jos tuo saa sinulle korkeamman tason ihmisarvon tunteen, niin ei voi muuta kuin puistaa päätä.
Toisaalta Suomi on vapaa maa ja jokainen saa käyttäytyä niin äärettomän typeräsiti kuin haluaa.