Sitten kun aletaan puhumaan

Mulle ihan sama mitä jätkä tekee työkseen, olkoot vaikka paskakuski. Ite työtön tuleva opiskelija joten tuskin tässä tilanteessa on paljoa varaa edes nokkaansa kohautella jos sellaiseen edes olisi taipuvainen.

Onko sinulla joku alemmuuskompleksi koulutuksestasi?

Ihan vaan vinkkinä, että pahin turn-off on mies, joka häpeää ja vähättelee itseään. Koulutus tai työ ei ole yhtä tärkeää kuin terve itsetunto.

Jos asia noin paljon vaivaa sinua, niin lähde ihmeessä opiskelemaan. Nuorihan sinä vasta olet.

Duunari miehethän ovat niitä parhaita!!! :D

Aijaa. Mun mies on duunari ja yhessä ollaan oltu useempi vuosi. Jos se olis kertonu olevansa joku tärkeädiplomaattijohtajapäällikköjumala, niin toi 10 kilsaa ei olis riittäny pakomatkaan

Loppujen lopuksi on aivan sama, onko mies duunari vai liikemies.
Naiselle ei muu ole tärkeää, kuin se että:

-Mies/äijä/kundi maksaa kaiken, myös kulut joita mies ei itse aiheuta
-tuo kukkia joka päivä tai vähintään jollakin muulla tavalla huomioi naisen
-ei ilman ennakkosuostumusta naiselta; halaa, silitä tai tee muutakaan
lähikontaktia naista kohden, ettei hän tunne itseään ahdistetuksi
-ottaa kaiken paskan ja loan niskaansa miellyttääkseen naista

......noin aluksi.

Tänne olisi melkein sama, mitä mies tekee työkseen/ elääkseen.
Sillä vaakakupissa painaa vallan muut asiat enemmän, jotka vain ovat niitä tärkeämpiä asioita.
Puhekyky on yksi tärkeimmistä avuista, jotka täytyy löytyä.
Itsestä välittäminen ja huolehtiminen, täytyy näin ollen olla myöskin hallussa. Perusasioista pitää selvitä vähintään tyydyttävästi, sillä mies ei voi olla kiinni äitinsä helmoissa enään aikuisiällä.
Ehkä kaikista tärkeimpiin asioihin kuuluu, pettymysten kestäminen ja mahdollisen torjutuksi tulemisen kestäminen, ilman mitään tavatonta seurausta.
Sillä uskallan vaatia, koska itsekkin antaisin paljon itsestäni - sinulle tuntematon mies.
Olisitpa sitten duunari tai vaikka liikemies.

Mitään ei voi yleistää, mutta mä itse olen korkeakoulun käynyt, mun exä oli menestynyt, ylemmän tutkinnon suorittanut liikemies ja nyt olen löytänyt duunarin. Mä nautin elämästäni, koska tää duunari on niin paljon parempi mies, siis kiltimpi ja tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. Sillä on itsetunto kunnossa, se tietää mitä se ei osaa ja mitä se osaa ja sen mitä se osaa, se tekee hyvin. Ja sen kanssa mä saan olla ihan oma itseni.

Ei piä paikkansa!
Oma henk.koht. mielipide: duunari se olla pitää;)) itse kun tykkään tehdä vaikka ja mitä niin sitä toivoo että toinen samanmoinen eikä mikään "peukalo keskellä kämmentä" tyyppi.
Ja loppujen lopuks sillä ei ole mitään merkitystä mikä tai mitä tekee jos Rakkaus kolahtaa kohdalle!

Mieluummin hyvän itsetunnon omaava duunari,
kuin virkamies, jolle se virka-asema on humpsahtanut hattuun!
Ehdottomasti. =D

puolikutosella jenga svengaa riittää aivo ja linjat
lopullre joku osaman takorauta
jengataan vastakierteellä heppu teltasta kopterit joukoillre jotka nauttii tukiputket
'leutoa huokausta

Lähden karkuun vain jos sanoo olevansa kuvataiteilija. Sellaista piinaa en toivo kenellekkään, en edes pahimmalle vihamiehelleni Konepelti-Tiinalle Nakkilasta.

Mä en kelpaa kellekkään. Mulla on peukalo keskellä kämmentä eikä mulla lukupäätäkään ole.

Sellainen keikka työläinen ja työkkärin heittosäkki jolla on paskapalkka.

Koulutuksella ei ole merkitystä, vaan sillä, että pitää siitä, mitä tekee. Kuten joku jo totesi, pahin turn off on se, että mies häpeää koulutustasoaan tms. Aina on mahdollisuus tavoitella jotain muuta, ellei ole tyytyväinen. Ruikuttajat ei kiinnosta. Toinen yhtä paha turn off on se, jos korkeasti koulutettu mies kuvittelee koulutuksensa kiinnostavan minua, tai olevansa koulutuksensa ansiosta jotenkin parempi jotain toista.

Koulutus ei välttämättä takaa hyviä käyttäytymissääntöjä, siis kummankaan osapuolen kohdalla. Kyllä se on ihminen itsessään ja kahden ihmisen välinen kemia joka vaikuttaa mahdollisen suhteen syntymiseen ja kestämiseen.

Maltti on valttia ja hyvää kannattaa odottaa.

Itselläni on "liikemies", aina töissä palaverissa, työmatkalla. kun kerkeää kotiin käy laskemassa pari kertaa likumäkeä lapsen kanssa, juo kaljan ja painuu nukkumaan. Veljeni on duunari, naimisissa ja lapsia. Eivät ole köyhiä mutta tulevat ihan hyvin toimeen. tavallaan kadehdin veljeni elämää koska se on niin simppeliä, mutta toisaalta veljeni vaimo kadehtii minun elämää koska se on muka niin hohdokasta. Rakastan miestäni ja lastani yli kaiken. Ehkä tämä tilanne helpottaa jossain vaiheessa kun mies saa firmansa myytyä. kaikessa on hyvät ja huonot puolensa.

No kaippa se on sitten niin. Mutta jotenkin vaan tuntuu pahalta, tai sitten se johtuu siitä, kun ei osaa nauttia elämästään

Taloudelliselta kannalta jos miettii, niin moni duunari saa yhtä paljon tai enemmän palkkaa kuin joku maisteritason työntekijä. Lisäksi vielä mainittakoon, että nämä duunarit yleensä pääsevät vähintään 5 vuotta aikaisemmin työelämään, jolloin heillä on talolainaakin maksettu jo jonkinmoinen määrä kun vastavalmistunut maisteri rupeaa vasta miettimään talonhankintaa.

Jos taas miettii miten koulutus ja pääkopan sisältö korreloi, niin kyllä sekä mulkkuja että herrasmiehiä löytyy sekä duunareista että koulutetuista. Ja jos jotain kirjaviisautta mietitään, niin joku fiksu ja hyvin koulussa pärjännyt saattaa päätyä duunariksi koska ei halua viettää vielä 3 6 vuotta elämästään lukion ja yliopiston parissa. Ja lisäksi moni yliopistolainen suorittaa tutkintonsa minimiarvosanoilla rimaa hipoen, ollen älyltään keskitasoa tai sen alle.

Mutta sanonpa nyt senkin, että ei se korkeakoulutason tutkinto kenestäkään tee mitään käytännön asioista osaamatonta tyyppiä. Eikä ne kaikki putkimiehetkään välttämättä osaa sitä leikkimökkiä niin hyvin maalata. Ja jos puhutaan atk-puolesta, taitaa niidenkin hommien osaaminen olla sitä käytännön asiaa nykypäivinä.

Korkeasti koulutetulla on toki duunaria parempi mahdollisuus päästä näihin todella kovapalkkaisiin hommiin, eli vaikka kymppitonnin kuukausitienesteihin. Mutta ne touhut tuppaa olemaan usein niitä 12 tuntia päivässä, 7 päivää viikossa -duuneja. Eivät välttämättä sovi kaikkiin parisuhteisiin ne.

Terveisin diplomi-insinöörimies.

Kuvitteleeko joku todella, että se tulotaso on määräävä tekijä? Itse suosin korkeakoulutettuja, koska yleissivistys on yleensä parempi, aktiviteettia elämäsäs on muutakin kuin formuloiden ja jäkiksen katselu kalja kourassa sohvalla maaten, asenne maailmaa kohtaan on utelias ja asioita mietitään, ei vaan mennä nautana lauman perässä.

Toki nyt on kierroksessa duunari, kuitenkin läksynsä lukenut eli lukee kirjoja, ei kavahda teatteria tai oopperaa tai musikaaliakaan, on laajalta kiinnostunut ympäröivästä yhteiskunnasta ja seuraa aikaansa (jollain muulla tavalla kuin Halla-Ahoa mestariksi ja messiaaksi kutsumalla).

Eipäs! Tapailen juuri jätkää joka opiskelee yliopistossa ja välillä olen miettinyt että perus duunari amis voisi sopia omalle luonteelleni paremmin,koska en ole kiinnostunut hänen kanssaan samoista asioista ja oma perheeni on niin perus duunari demari kuin voi olla :p
Ja raksamiehet ja muut ruumiillista työtä tekevät ovat yleensä lihaksikkaita ;)

Ai että koulutus on se ainoa merkitsevä tekijä? Sanoppas, mikä niissä duunareissa niin ällöttää, että pitää karkuun lähteä? Jos kyse on siitä, paljonko tienaa töissä, niin kyllä duunarit saa nykyään heittämällä saman verran kuin korkeakoulun käynyt (riippuu alasta mutta kuitenkin). Tuntuupa siltä, että olet niin yksinkertainen että tuskin kannattaa nirsoilla ; ) Melkosta hommaa. Aloitus taisi olla vitsi?

En usko että koulutus tai sen puuttuminen vaikuttaa ihmis suhteisiin, se on keskinäinen kemia joka päättää ketkä ovat yhdessä. Mutta totta on että koulutetun ihmisen kanssa on mukavampi keskustella se kun ei koulutetun kanssa sillä laaja keskustelu kenttä on aina mukavampi kuin suppea.
Mutta suhteen kestäminen on aina ihmisissä itsessään,

Mä sanon aina ammatin siinä kirjoittelu vaiheessa niin tyttö melkeen siinä jo lopettaa koko jutun. Raksamiehellä ei vissiin kysyntää ole kun tapaamis asteelle ei hevin pääse

Noh, jos se onnellinen parisuhde on kiinni automerkistä tai kuinka paljon saa lomailla, niin muistapa itsekin kouluttautua korkeasti. Akateemikkoja ei varmaankaan hirveästi kiinnosta jotku parturipuolen tyhjäpäät ; )

Itse naisena opiskelen maisteriksi ja itselleni on aivan sama missä ammatissa mies toimii, kuhan tekee työnsä ja on muutenkin luonteeltaan kunnollinen. Tärkeämpää on se synkkaako vai ei. Jos toinen ei oikeasti miellytä eikä olla samalla aallonpituudella, niin ei siihen kohdallani kyllä auta minkäänlaiset tutkinnot taikka tulotkaan.

Arvostaisin enemmän ruumiillista työtä tekevää kuin toimisto rottaa.

Mut ku mä olen tuotannonliikennevalot.Ilman MUA ei tehdas pyöri.MÄ korjaan niitten suunnittelija pellejen kuvavirheet jotka ei osaa edes alkeellisimpiakaan asioita.MÄ ja MUN öljypannu jota ei vittu osannu ammattimiehet asentaa.vittu mä olen kova jätkä.

Anteeksi päättömästä tekstistäni.:DD