Etsinnässä tavallinen ja tasainen mies

Ensimmäisen rivin teksti osui meikäläiseen sana tarkasti.myöskin ikä haarukka täsmää.Sinunlaisia ei vain tunnu löytyvän juottoloista joissa tuntuvat viihtyvän vain ylivirkeät bailaajat jotka eivät osaa ajatella päivää pitemmälle tulevaisuuttaan.
Tietysti omaan sinkkuuteeni suurin syyllinen on että harvoin käyn baareissa koska juominen ei kiinnosta ja humalaisten seuraan ei kiinnosta lähteä aivan kuivin suin.

Olen nyt vuoden ettiny samanhenkistä naista, mutta toivotonta. Todellakin melkein kaikki ovat olleet juuri noita iki bilettäjiä jotka saa kiksejä siitä. Ei vaa enää yli kolmekymppisenä ymmärrä tota mikä siinä on niin kivaa.

Yhteinen harrastus saattais olla sellainen mikä yhdistäisi ja silloin ei tuollaista "turhaa biletystä" ehkä niin kaipaisi.
Ite oon aika paljon kotona viihtyvää tyyppiä, mut välillä on pakko päästä jonnekin.
Suomi on kaunis maa ja täällä riittää nähtävää ja koettavaa ja tulee huomattavasti halvemmaksikin kun terasseilla tms. notkuminen, tosin sinnekin voi tietysti joskus mennä.
Rauhallinen luonne on tietysti ihan hyvä (ei liian rauhallinen) itekin välillä kaipaa säpinää ja sitä tuo harrastukset, joskus pystyy yhdistämään jopa huvin ja hyödynkin..
Yleensä vaan ihminen joka on tottunut menemään ja on "vauhdikas" on myös ihmissuhteissaan sitä, vaikka suhteen alussa ihan toisen kuvan antaisikin itsestään, niin kyllä se todellisuus jossain vaiheessa sitten paljastuu kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin.
Ite kestä yksinolemistakin juuri noiden harrastusten avulla ja luulen että sieltä harrastusten parista se kaverikin lopulta vielä löytyy, toivotaan.

Marsissa! Olet väärällä planeetalla sellaista vapaata miestä etsimässä.

yleensä naisilla ovat sellaiset vaatimuset että niillä ikähaaarukoilla sitä ei vaan saa.
laskekaa vaatimustasoa tai nostakaa ikähaarukkaa

Minä tarkoitan sillä tasaisuudella ja rauhallisuudella sitä tasaisuutta ja rauhallisuutta, joka löytyy ihmisen sisältä. Toki ihmisellä saa - ja pitääkin - olla energiaa tehdä asioita ja omaa elämää. Se ihmissuhde ei saa olla ainoa elämänsisältö.

Se on vain valitettavan totta, että nykypäivänä sellaista vakautta ja kykyä pysähtyä ihmissuhteeseen on todella vaikea löytää (viitaten kommenttiin, että sellaista ei tältä planeetalta löydy).

Kyllähän meitä varmasti on paljonkin; rehellisyys, tasaisuus & rauhallisuus ei vaan näytä olevan kovinkaan myyvää näillä karjamarkkinoilla.

Ehkä se nykyajan ihmissuhteiden väliaikaisuus ja häilyvyys, johtuu juuri siitä, että ne väärät ominaisuudet "myyvät". Tai sitten nuo mainitut: rehellisyys, tasaisuus ja rauhallisuus, katoavat (tai kadotetaan) näillä ihmissuhdemarkkinoilla. Se tietynlainen vakaus ja pohja rakentaa mitään pysyvää puuttuu, kun noita vakauttavia asioita ei löydy ihmisistä enää.

Aina sitä itse olen suhteeseen ryhtynyt mielellä, että hänen kanssaan vielä yhdessä vanhenemme ja elämme yhdessä nämä päivämme maanpäällä. Kaikki ei aina vaan mene "käsikirjoituksen" mukaan; "arki" on suhteen pahin vihollinen. Myönnettäköön, että kyllä itsessä on vikaa, kun jotenkin sitä "arkea" kestää paremmin - aina tyytynyt kovin vähään ja ollut iloinen yhteisistä hetkistä. Olisi pitänyt ymmärtää, että toinen ei ole niin vähään tyytyvä, vaan aina pitäisi olla sitä "alkuaijan huumaa". Tarjoamani vakaus, rehellisyys ja tasaisuus ovat kait jonkinlaista happoa, joka tulee aina ajanmyötä lopettamaan kaikki suhteeni :(

Arkea voi olla monenlaista - uskoisin. Tärkeää lienee löytää se yhteinen tapa olla. Sellainen tapa, joka on tyydyttävä molemmille. Sitä alun huumaa ei varmaan loputtomasti voi kokea, mutta eihän se elämän tasaisuus ja vakaus sulje pois niitä juhlavampia ja vaihtelevampia hetkiäkään. Ehkä se alun huuma vie joskus liian kiireesti siihen yhteiseen arkeen ja, jos sitä arkea yrittää ihan vieraan ihmisen kanssa, niin harvoilta se taitaa onnistua. Hyvää tuuria ja sitkeyttä siihen onnistumiseen taitaa tarvita. Itse en halua lotota ihmissuhteissa, vaan rakentaa hitaasti ja harkiten. Ja eipä se hitaus ja harkitsevuuskaan kovin kovaa valuuttaa ihmissuhdemarkkinoilla ole, vaikka olisi sitten sen harkintakauden jälkeen paljonkin, mitä ihmissuhteeseen ja sen kestävyyteen olisi valmis satsaamaan.

On ihan pakko kommentoida!! Seurustelin juuri tuollaisen itseään tasaisena ja rauhallisena, erittäin kunnollisenakin itseään pitävän miehen kanssa. Toki tietyllä tapaa olikin, mutta tilanne meni siihen,että hän oli murrosikäisten lastensa pyöriteltävissä mennen tullen..teki sen siksi, koska koki syyllisyyttä pieleen menneestä avioliitostaan. Eipä tuossakaan sinänsä mitään, mutta se oli kyllä viimeinen niitti, kun löysin tämän niin kovasti epärehellisyyttä ja valehtelua karttavan miehen nettideitti-ilmoituksen, vaikka suhdettamme emme olleet lopettaneet..Arvaat varmaan miten sitten kävikään...Se suhde loppui siihen!

Luulen, että se "rauhassa ja harkiten" -tekniikka toimii siihen, että se ihmisen rehellisyys tulee esille. Se ei kyllä kieltämättä ole mielestäni viisas tapa toimia, että etsitään uusi suhde vielä vanhan ollessa "voimassa". Se ei ole sitä vakautta, vaan pikemminkin kertoo yksinjäämisen pelosta. Siihen vakauteen kuuluu kyky seisoa omilla jaloillaan.