Menimme naimisiin seurusteltuamme yli vuoden ajan. Se oli elämäni suurin virhe.
Ongelmani on se, että mies on häiden jälkeen hän on muuttunut täysin ja alkanut alistamaan minua jatkuvalla tahdilla. Ihan pienimmistäkin asioista. Jos keskustelemme jostakin aiheesta, enkä minä ole samaa mieltä, hän jää toistelemaan sanomiani lauseita matkimalla ääntäni ilkkuen. En ole koskaan missään oikeassa. Hän keskeyttää lauseeni ja voivottelee kuinka naiset eivät ikinä tajua mistään mitään. En saa sanoa mitään omista mielipiteistäni, aina on parempi jos hiljenen ja vain olen.
Tämä nyt oli vain pientä. Suurin ongelma kuitenkin on sängyssä. Häntä ei ole koskaan kiinnostanut se, että saanko minä tyydytystä, kunhan hän itse saa hommat hoidettua. Olen, tai olin ennen hyvinkin seksuaalisesti halukas, ja valmis miellyttämään kumppaniani jota rakastan, ja sitä haluaisinkin tehdä viimeiseen asti. Mutta siis hän on erittäin raju sängyssä. Hän vähät välittää siitä sattuuko minuun vai ei. Hän tykkää erityisesti peppuseksistä ja olen yrittänyt opetella itsekin siitä ttykkäämään mutten pysty.
Ja nyt hän haluaa koko ajan seksiä, siis ihan koko ajan, monen monta kertaa päivässä. Hänelle on turha sanoa ei, koska hänelle eikin on kyllä. Minulla on paikat oikeasti todella kipeänä ja useasti olen alkanut itkemään seksin aikana kun minuun on sattunut niin kovasti. Ja tuntuu että hän sitä enemmän kiihottuu siitä kun minuun sattuu!! Joskus hän pyytää anteeksi lopuksi ja sanoo "ettei voi sille mitään että haluaa minua niin kovasti".
Joskus olen vuotanut verta alapäästä kun hän on runnonut minut haavoille sieltä :(
Tämän kaiken jälkeen tunnen itseni erittäin arvottomaksi ja hyväksikäytetyksi. En pysty uskomaan että hän rakastaa minua, koen olevani esine, seksiobjekti. Ja minä pelkään häntä, pelkään milloin tulee seuraava kerta kun hän taas haluaa seksiä. Hulluinta on että huomaan syyllistäväni itseäni aina, vaikka järki sanoo ettei tämä ole normaalia. Olen menettänyt mielenkiintoni tyystin seksiin. Ja haluan korostaa että jokaikinen kerta on samanlainen, hän ei ole koskaan hellä!!! hän ei ole koskaan suostunut hyväilemään minua, saati tiedä mitään esileikeistä tai vastaavista
Ja sitten kuin takinkäännössä hän osaa taas olla niin upea ja ihana ja mahtava. Varsinkin kun hän huomaa silmistäni että haluaisin sanoa ettei kaikki ole hyvin. Ja sitten hän heittäytyy marttyyriksi ja kuuntelee surullista musiikkia ja sanoo ettei koskaan halua päästää minusta irti.
Pahinta on että olen avioliitossa,jota olen aina pitänyt pyhänä. Häät olivat hänen ideansa. Silloin luulin löytäneeni oikean kultakimpaleen josta haluan pitää kiinni, kaikki taisi olla vain valhetta. Mitä hittoa minä teen. Minua ahdistaa se suuri eroprosessi ja minua pelottaa että hän tekee minulle jotain pahaa jos sanon etten halua olla hänen kanssaan. Voi kunpa en olisi koskaan suostunut menemään naimisiin
Toivon asiallisia vastauksia, kirjoitin tämän viestin tänne koska en pysty kertomaan tästä kenellekkään. Kaikki kun luulee että meillä menee hyvin, näytämme täydelliseltä parilta yhdessä.
Olen 23, hän 25
Ongelmani on se, että mies on häiden jälkeen hän on muuttunut täysin ja alkanut alistamaan minua jatkuvalla tahdilla. Ihan pienimmistäkin asioista. Jos keskustelemme jostakin aiheesta, enkä minä ole samaa mieltä, hän jää toistelemaan sanomiani lauseita matkimalla ääntäni ilkkuen. En ole koskaan missään oikeassa. Hän keskeyttää lauseeni ja voivottelee kuinka naiset eivät ikinä tajua mistään mitään. En saa sanoa mitään omista mielipiteistäni, aina on parempi jos hiljenen ja vain olen.
Tämä nyt oli vain pientä. Suurin ongelma kuitenkin on sängyssä. Häntä ei ole koskaan kiinnostanut se, että saanko minä tyydytystä, kunhan hän itse saa hommat hoidettua. Olen, tai olin ennen hyvinkin seksuaalisesti halukas, ja valmis miellyttämään kumppaniani jota rakastan, ja sitä haluaisinkin tehdä viimeiseen asti. Mutta siis hän on erittäin raju sängyssä. Hän vähät välittää siitä sattuuko minuun vai ei. Hän tykkää erityisesti peppuseksistä ja olen yrittänyt opetella itsekin siitä ttykkäämään mutten pysty.
Ja nyt hän haluaa koko ajan seksiä, siis ihan koko ajan, monen monta kertaa päivässä. Hänelle on turha sanoa ei, koska hänelle eikin on kyllä. Minulla on paikat oikeasti todella kipeänä ja useasti olen alkanut itkemään seksin aikana kun minuun on sattunut niin kovasti. Ja tuntuu että hän sitä enemmän kiihottuu siitä kun minuun sattuu!! Joskus hän pyytää anteeksi lopuksi ja sanoo "ettei voi sille mitään että haluaa minua niin kovasti".
Joskus olen vuotanut verta alapäästä kun hän on runnonut minut haavoille sieltä :(
Tämän kaiken jälkeen tunnen itseni erittäin arvottomaksi ja hyväksikäytetyksi. En pysty uskomaan että hän rakastaa minua, koen olevani esine, seksiobjekti. Ja minä pelkään häntä, pelkään milloin tulee seuraava kerta kun hän taas haluaa seksiä. Hulluinta on että huomaan syyllistäväni itseäni aina, vaikka järki sanoo ettei tämä ole normaalia. Olen menettänyt mielenkiintoni tyystin seksiin. Ja haluan korostaa että jokaikinen kerta on samanlainen, hän ei ole koskaan hellä!!! hän ei ole koskaan suostunut hyväilemään minua, saati tiedä mitään esileikeistä tai vastaavista
Ja sitten kuin takinkäännössä hän osaa taas olla niin upea ja ihana ja mahtava. Varsinkin kun hän huomaa silmistäni että haluaisin sanoa ettei kaikki ole hyvin. Ja sitten hän heittäytyy marttyyriksi ja kuuntelee surullista musiikkia ja sanoo ettei koskaan halua päästää minusta irti.
Pahinta on että olen avioliitossa,jota olen aina pitänyt pyhänä. Häät olivat hänen ideansa. Silloin luulin löytäneeni oikean kultakimpaleen josta haluan pitää kiinni, kaikki taisi olla vain valhetta. Mitä hittoa minä teen. Minua ahdistaa se suuri eroprosessi ja minua pelottaa että hän tekee minulle jotain pahaa jos sanon etten halua olla hänen kanssaan. Voi kunpa en olisi koskaan suostunut menemään naimisiin
Toivon asiallisia vastauksia, kirjoitin tämän viestin tänne koska en pysty kertomaan tästä kenellekkään. Kaikki kun luulee että meillä menee hyvin, näytämme täydelliseltä parilta yhdessä.
Olen 23, hän 25
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja siis hänellä on muutenkin realiteetit ihan hukassa todellisuuden kanssa. Hän tosissaan uskoo JOSTAKIN KUMMAN SYYSTÄ että olen harrastanut parhaan kaverini kanssa lesboseksiä!! Tätä kaveria en tietenkään saisi nähdä ja hän syyttää kaveriani että hän yrittää manipuloida minua miestäni vastaan.
Mulla on mennyt itsetunto ja arvokkuus ihan nollille tämän suhteen takia. Kuitenkin jollakin sairaalla tavalla osa minusta silti rakastaa häntä, niin hullulta kuin se kuulostaakin. :(
Mitä veikkaatte, olenko nainut psykopaatin vai seksiaddiktin vai molemmat. Silti hän osaa olla niin kiltti ja viaton halutessaan, kukaan ei uskoisi mihin hän pystyy...En edes minä olisi uskonut.
olen niin surullinen
Ymmärrän tilanteen, me emme mieheni kanssa enää harrasta seksiä koska totesimme ettei homma toimi. Hoidamme itse omat tarpeemme ja molemmat hyväksyvät sen. Olemme myös oppineet, että elämällä voi olla paljon muutakin annettavaa kuin seksi, ja olemme onnellisia näin.
"Mitä veikkaatte, olenko nainut psykopaatin vai seksiaddiktin vai molemmat. "
Ainakin monella tavalla häiriintyneen ja rikkinäisen ihmisen. Tarkasta diagnoosista ei ole niin väli.
Eipä paljon muuta voi sanoa kuin että lähde pian. Hyvin pian... Olet vielä nuori ja sinulla on paljon edessä. Mutta nyt nuoruutesi menee hukkaan. Ei avioliitossa pitäisi toista pelätä tai ahdistua vaan olla onnellinen ja turvallinen olo.
Tuo olio on raiskaaja hirvio!
Sinun velvollisuutesi omaa temppelisiä, nimeltään Luojan lahjoittama keho, kohtaan on pitää siitä huolta ja kunnioittaa sitä - sinua itseäsi kokonaisuutena.
Mitä nopeammin poistut tuon psykopaatti pedon näkopiiristä sitä parempi.
Sinulla yksinkertaisesti EI ole oikeutta antaa tuon hirvion tuhota mieltasi ja kehoasi.
Hirvion käytos on rikollista, olen melko varma että voisit tehdä myos rikosilmoituksen käytyäsi lääkärillä.
Eroa.
Mitä väliä mikä on diagnoosi: eroa.
Mitä väliä että hän "joskus on ihana", hän raiskaa sinua: eroa.
Joo, varmaan riippuvaisuus tuntuu rakkaudelta ja jääräpäisyys vituttaa, kun ei...: eroa.
Vaikutatte varmaan täydelliseltä parilta ja jos siihen jää, varmasti olettekin, koska hän haluaa ja sinä annat: eroa.
Avioliitto ei voi olla pyhä vain toiselle osapuolelle: eroa.
Eroprosessi on vaikea jos leikkii kynnysmattoa eikä toimi heti, sen vaikeampi se on, mitä kauemmin on oltu naimisiss, nyt voisit miehen raiskauksien ja muuttumisen takia vielä ehkä hakea mitätöintiäkin: eroa.
Hän tekee sinulle pahaa, jos et varmista selustaasi, hae apua ja ota kavereita mukaan kun haet: eroa.
Hän ei rakasta sinua, hän valehteli, hän ei rakasta sinua, hän käyttää sinua, hän ei rakasta sinua, hän manipuloi: eroa.
Hän pilkkaa sinua, kohtelee kuin esinettä, halveksii, omistaa: eroa.
Mutta jos et halua erota, niin sitten ei mahda mitään. Varaudu kestämään tuota koko loppuelämäsi, sillä hän ei muutu... No, paitsi ehkä pahempaan suuntaan, eihähän vielä edes hakkaa sinua. Oma on valintasi. Osaat kyllä erota turvalllisestikin ja tiedät kyllä että sekopäitten kanssa vaikeneminen ei ole kultaa vaan saattaa tappaa.
Se, että olet edelleen tuossa liitossa, kertoo, että realiteetit ne on sinullakin hukassa ja se, että haluat kuitenkin marttyyripisteitä tästä "jollain tavalla rakastan häntä"-osiosta, kertoo, että ehkä sinunkin pitäisi hakea hoitoa ammattilaiselta.
Kuitenkin, lopultakin se on niin, että oli diagnoosi mikä tahansa, jos me emme itse suojele itseämme ja tee päätöksiä riippumatta siitä diagnoosiarvonnasta, niin saattaa käydä todella huonosti. Kukaan muukaan kun ei oikein pysty meitä pelastamaan eikä todellakaan eroamaan puolestamme. Vaikeneminen ei ole aina kultaa ja jos asioista ei pysty puhumaan, miten kukaan ulkopuolinen voisikaan tietää? Toisten suhteisiin missään ei nää sisälle eikä kukaan lue ajatuksia. Ei liitossa, suhteessa, työpaikalla, koulussa eikä muuallakaan.
Olet joutunut narsistisesti persoonallisuushäiriöisen uhriksi. Eropaperit vaan vetämään omasta hakemuksestasi. Jos tulee suukopua, ilmoita lujasti että teet rikosilmoituksen miehestä jos hän estää jotenkin eroasiassa. Jostakin syystä olet ollut hänelle otollinen uhri, jotenkin uhriutuva, epävarma, manipuloitavissa oleva.
Jos pelkäät henkesi ja turvallisuutesi puolesta, hankkiudu Ensi- ja turvakotien liiton suojiin joksikin aikaa, ja muuta sitten mieheltä salattuun osoitteeseen. Jos olet jo työelämässä, opinnot suoritettu, olisi hyvä idea muuttaa samantien kauaksi nykyisestä "kodista". Jonnekin missä sinulle olisi läheisiä ihmisiä.
Murra itse tuo vaikenemisen ja aiheettoman häpeän muuri asian ympärillä, puhu ystäville, sukulaisillesi, ammattiauttajille, puhu kunnes alkaa helpottaa.
Häpeä kuuluisi miehelle, ei sinulle, mutta hän ei kykene tuntemaan häpeää, vain sairasta nautintoa sinun kiusaamisestasi. Ei mitään syytä jatkaa avioliittoa, näethän sen itsekin! Pelko on huono syy pysyä suhteessa.
Enpä voi muuta suositella sinulle kuin eroa. Se vaatii kovaa luonnetta sulta, sillä ansaitset parempaa. Vaikka naiset yleensä valittavat miesten olevan sitoutumiskammoisia, niin tässä on hyvä esimerkki siitä, mitä vastakohta voi olla. Toivottavasti hän ei tosiaan tee pahaa eron aikana, sillä vaikuttaa melko omistushaluiselta ja kenties kostonhaluiselta tapaukselta. Jos haluat jutella luottamuksellisesti tilanteesta, niin mailia saa laittaa.