Missä iässä olette kokeneet että omat vanhempanne toivoisivat teidän rupeavan seurustelemaan.
Luonnollisesti varmaan useimpien vanhemmat ymmärtävät ns. "nörttisinkkuutta" ilman minkäänlaisia suhteita vastakkaiseen sukupuoleen paremmin kuin "pelimiessinkkuutta" jossa harrastetaan pelkkiä seksisuhteita.
Lisäksi vaikuttaa varmaan koulutustilanne. Koskapa tuo "nörttisinkkuus" yleensä korreloi hyvän koulumenestyksen ja korkeakoulussa nopean valmistumisajan kanssa, niin varmaan niin kauan kuin koulut ovat kesken niin sinkkuus on vanhemmille hyvä asia.
Jos taas on työtön niin varmaan vanhempien silmissä työpaikan saaminen on etusijalla seurustelusuhteen saamiseen nähden.
Itse olen miespuolinen "nörttisinkku". Itse havaitsin että 24 vuoden iässä isäni alkoi selkeästi toivoa minulle tyttöystävää. Olin silloin viimeistä vuotta opiskeleva teekkari ja olin opintojen ohessa käytännössä jo kokopäiväisesti työssä. Esim. 20-vuotiaana ensimmäisen vuoden opiskelijana en tätä toivetta vielä havainnut. Sen sijaan äitini on koko ajan tuntunut hyväksyvän ja pikemminkin toivovan minun jäävänikin "vanhaksipojaksi". Nyt on ikää 28 vuotta ja en usko että isäkään mitään enää kauheasti toivoo, koskapa on pitänyt suunsa aiheesta kiinni.
Luonnollisesti varmaan useimpien vanhemmat ymmärtävät ns. "nörttisinkkuutta" ilman minkäänlaisia suhteita vastakkaiseen sukupuoleen paremmin kuin "pelimiessinkkuutta" jossa harrastetaan pelkkiä seksisuhteita.
Lisäksi vaikuttaa varmaan koulutustilanne. Koskapa tuo "nörttisinkkuus" yleensä korreloi hyvän koulumenestyksen ja korkeakoulussa nopean valmistumisajan kanssa, niin varmaan niin kauan kuin koulut ovat kesken niin sinkkuus on vanhemmille hyvä asia.
Jos taas on työtön niin varmaan vanhempien silmissä työpaikan saaminen on etusijalla seurustelusuhteen saamiseen nähden.
Itse olen miespuolinen "nörttisinkku". Itse havaitsin että 24 vuoden iässä isäni alkoi selkeästi toivoa minulle tyttöystävää. Olin silloin viimeistä vuotta opiskeleva teekkari ja olin opintojen ohessa käytännössä jo kokopäiväisesti työssä. Esim. 20-vuotiaana ensimmäisen vuoden opiskelijana en tätä toivetta vielä havainnut. Sen sijaan äitini on koko ajan tuntunut hyväksyvän ja pikemminkin toivovan minun jäävänikin "vanhaksipojaksi". Nyt on ikää 28 vuotta ja en usko että isäkään mitään enää kauheasti toivoo, koskapa on pitänyt suunsa aiheesta kiinni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse kovasti haluamassa tyttöystävää ja vanhemmat aina vaan sanovat että "kyllä se sieltä sitten joskus tulloo", mutta kyllä heidän eleistään ja ohimenevistä puheistaan sen huomaa, että toivovat että minulla se joku jo olisi. Ikää 20 ja mies.
No kyllähän vanhemmat "leikkimielisesti" kyselevät, että milloin mä naisen hommaan. Siinä kun valmistuin joskus 26-v, niin alettiin odottamaan jo naista mulle. No sitä ei näkynyt. Lyhyt suhde oli 29-vuotiaana..se ensimmäinen ja viimeinen tähän mennessä. Nyt olen 34-vuotias ja naista ei ole näkyvissä. Eipä ne enää utele mitään. Tietävät että olen aika vaikea tapaus ja mulle naisen löytyminen olisi ihme.
IsompiLuuseri34v