Kaikki aina väittävät, ettei muiden ihmisten mielipiteillä ole mitään merkitystä oman parinvalinnan kannalta, ja että he tulevat valitsemaan/ovat valinneet puolisonsa täysin itse.
Täytyy myöntää, että itse en tuohon kykene. Siis kyllä minulle ainakin tulee mieleen, kun hieron tuttavuutta jonkun uuden miehen kanssa, että mitähän mahtaisivat perheeni ja ystäväni sanoa, jos näkisivät minut yhdessä tuontapaisen ja/tai tuonnäköisen miehen kanssa. Nauraisivatko selän takana, eivätkä enää kehtaisi tuntea minua, vai olisiko vastaanotto positiivinen.
Ihmettelen tässä, että onko tämä jonkinlaista pinnallisuutta, vai onko normaalia miettiä, että mitä läheiset ihmiset ajattelevat mahdollisesta puolisoehdokkaasta.
Täytyy myöntää, että itse en tuohon kykene. Siis kyllä minulle ainakin tulee mieleen, kun hieron tuttavuutta jonkun uuden miehen kanssa, että mitähän mahtaisivat perheeni ja ystäväni sanoa, jos näkisivät minut yhdessä tuontapaisen ja/tai tuonnäköisen miehen kanssa. Nauraisivatko selän takana, eivätkä enää kehtaisi tuntea minua, vai olisiko vastaanotto positiivinen.
Ihmettelen tässä, että onko tämä jonkinlaista pinnallisuutta, vai onko normaalia miettiä, että mitä läheiset ihmiset ajattelevat mahdollisesta puolisoehdokkaasta.
Vastaukset 27
Vanhimmat
mulla on sama tilanne. en alkanut seurustella fuksitytön kanssa kun olin 25 koska mietin "mitähän muut sanoisi".
En minä ainakaan kehtaisi ruman naisen kanssa olla. Ihmiset ajattelisivat että tuo on köyhä ja sillä on vielä ruma akkakin. Todellinen luuseri.
Etkä uskaltaisi lähestyä kaunista naista, koska miettisit että "mitähän nuokin ihmiset ajattelevat".
Ai no mikäs sä sitten nyt olet?
Itselles sä kai olet kumppania hakemassa etkä suvulles ja kavereilles? Jos sukulaises ja frendis yhtään välittää sun onnellisuudesta, niin ne hyväksyy juuri sen kumppanin jonka sä itselles parhaaks koet ja joka tekee sut onnelliseks. Jos taas ei hyväksyis, niin ovatko ne sellaisia kamuja ja sukulaisia silloin jotka susta ja sun onnestas välittää pätkääkään?
Joo joo. Helppo se on jeesustella, mutta ihmiset on niin laumaeläimiä että on ääääärimmäisen harvinaista jos ei yhtään mieti sitä mitä muut ajattelee ja tee valintojaan sen mukaan.
Se on valintakysymys. Tehdäkö itsensä onnelliseksi vai koittaako mielistellä muita. Ei siinä mitään jeesustelua ole.
Ei kai kyse ole vain muiden mielistelemisestä, vaan myöskin raadollisesti siitä, ettei halua vaikuttaa muiden silmissä naurettavalta tms.
Millaisiin tyyppeihin oikein ihastut, jos naurettavaksi pelkäät itsesi tekeväsi? Hirsutismista kärsiviä parrakkaita naisia? Hameessa ja sukkahousuissa kulkevia miehiä? Jos nyt ei ihan edellä mainittujen kaltaisia, niin tuskimpa sitä muiden silmissä naurettavalta vaikuttaisi, vaan olisivat iloisia puolestasi, että olet löytänyt kumppanin, joka tekee sinut onnelliseksi.
En kehtaisi kulkea julkisesti itseäni vanhemman naisen kanssa. Saati sitten lihavan.
Helpottiko?
Juuh, kyllähän tuo aika pinnalliselta kuulostaa kuin myös siltä, ettet todellakaan minkään tunteen mukaan puolisoa etsi. Kylmä bisnesdiili parhaan kantakirjan omaavan kanssa.
Itseäni ei kiinnosta yhtään mitä mieltä muut ovat. Jos tulee aiheesta avautuun, saatanpa jopa potkaista ko. avautujan lähipiiristäni pihalle. Minä valitsen vain itselleni puolisoa, muut saa olla mitä mieltä tykkää. Minähän sen kanssa olen, joten vain minun mielipiteeni kiinnostaa.
Täysin normaalia, kuka nyt esim.huomattavasti vanhempaa miestä kehtaisi tärkeille tutuilleen näytille viedä.
ketjussa pari asiallista vastausta ja loput provoja
Eipä juuri kiinnosta mitä tutut tai täysin tuntemattomat ajattelee. Poikkeus on vanhempani. Ei olla kovin läheisiä tai tavata usein, mutta silti... Paljon olen varmaan tämän takia menettänyt.
No aika extreme tapaus saa olla, että mielessä käy...
Heh!
Mulla on ihan oma lauma, johon kuuluu minä ja kaksi kissaa. Jos kissat eivät hyväksy (niin on käynyt!) saa mies lähteä. Siinä mun rajani. Muiden mielipiteistä en välitä! Luotan kissojen vaistoon.
Eipä kiinnosta muiden mielipiteet.
Se ehkä painaisi jos nainen dissaisi mun lähipiiriä tarkoituksella tai jos nainen olisi iältään joku lukioikäinen lapsekas teinityttö.
Kyse ei ole siis siitä miltä se toinen henkilö näyttäisi mun seurassa vaan enemmän siitä miten se nainen käyttäytyy tai ettei saa ihan lapsokaisiin sekaantujan tuhman sedän mainetta.
Jaa a eipä sillä ole väliä mitä muut ajattelee, kunhan itse tykkää. Mutta liian nuorta en kyllä huolis, enkä huomattavasti vanhempaakaan.
No kyllä se nainen saisi olla melkoisen erikoisen näköinen/käytöksinen että minä tuota asiaa alkaisin pohtimaan. Enpä yleensäkään ole kiinnostunut kauhean erikoisen näköisistä/käytöksisistä naisista, joten eipä tuossa varmaan mitään ongelmaa tule.
No, en minäkään kyllä ole valitsemassa puolisoa kenellekään muulle kuin itselleni, ja tietysti muiden mielipiteet ovat siinä asiassa sivuosassa.
Sanotaan kuitenkin näin, että lähipiirissäni on eräitä ihmisiä, jotka ovat erittäin kärkkäästi huomauttelemassa ja arvostelemassa, mikäli eivät jostain tyypistä jostain syystä pidä. (Eräskin jopa pelkän ensivaikutelman perusteella päättä, että onko joku "hyväksyttävää" seuraa vai ei).
(Kyseisissä ihmisissä on kuitenkin monia muita hyviä puolia ja joskus lisäksi heidän arvostelunsa jostain ihmisestä ovat jopa osuneet oikeaan)
Jotenkin tuntuu aika inhottavalta ajatus siitä, että se oma puolisonvalinta aiheuttaisi riitoja ja pahimmillaan välien rikkoutumisen esimerkiksi omaan perheeseen tai läheisiin ystäviin.
No ei muuta kuin hommaamaan lähipiirisi hyväksymä kumppani sitten. Voi olla aika mahdoton tehtävä löytää sellaista jonka kaikki hyväksyisivät. Mutta ei muuta kuin yrittämään. Omat tunteet ja rakkaudenhan voi sysätä romukoppaan. Pääasia että on lähipiirille mieluinen.
Sitten sun täytyy vaan antaa niiden huomauttelijoiden valita sulle puoliso. Toivottavasti ne ei muuta mieltään kesken kaiken. Onnea valitsemallesi tielle!
Niin kauan kun on kysesssä pikkuihastus, muiden mielipiteellä on merkitystä. Kun rakastuminen tai voimakas ihastus astuu kuvaan ulkonäkö, sosiaalinen status ja muiden mielipide eivät ole merkittäviä. Rakkaus ja henkinen yhteys ovat ainoat mitkä ratkaisee. Jos tunne on vahva, uskon että muiden hyväksyntä ehkä käy mielessä, mutta sillä ei ole loppujen lopuksi painoarvoa.
Tosin täytyy aikuisena naisena sanoa, että pikkuihastuksien kanssa en alkaisi muutaman kerran tapailua syvempään suhteeseen (sen verran, että näkee kolahtaako kun tutustuu enemmän). Jos tunne ei ole vahva, ei ole aineksia vaan ole pitkään suhteeseen, joka kestäisi. Hengaamalla ilman vahvoja tunteita huijaa itseään ja toista.
Ihan normaalia. Kyllä mä sitä sillä tavalla mietin että jos nainen on joku johon lähipiiri suhtautuu hyvin negatiivisesti niin siihen on joku syy. Tai sanotaanko että aina kun olen sekaantunut naiseen jota lähipiiri on karsastanut niin siihen on ollut tähän mennessä syy. Esimerkiksi nykyisestä läheiseni pitävät, ja onhan se tärkeää.
Kuinka moni sitä oikein edes kehtaa/uskaltaa alkaa arvostelemaan/haukkumaan toisen uutta kumppania?
Kyllä minäkin muistan joidenkin kavereideni seurustelleen minusta vähän huonompien naisten kanssa, mutta en minä nyt ole kenellekään heistä sitä kehdannut sanoa, en ainakaan sen suhteen aikana.
Luultavasti minulla riittäisi pokkaa arvostella kaverin naisvalintaa, jos nainen vaikka jäisi kiinni selvästä kaksinaamaisuudesta, eli jauhaisi yhtä p..aa toisille ja ihan päinvastaista toisille, esim. panettelisi tiettyjä uuden kumppaninsa kavereita tiettyjen ihmisten kuullen ja sitten näiden haukuttujen edessä taas morkkaisi niitä toisia, jotka eivät ole paikalla.