Erilaiset hynttyyt yhteen

kuule, sinusta voisi tulla kirjailija!
älä nyt pane pahaksesti, mutta nautin sanakäänteistäsi ja valokuvantarkan kuvauksesi tekemistä mielikuvista.

on sinulla kestettävää! näillä ihmisillä on selvästi huono itsetunto, sehän ilmenee jatkuvalla itsensä korostamisella ja toisten neuvomisella.
on se tosi ärsyttävää. mutta ehkä sinä viisaana ja fiksuna ihmisenä yrittäisit antaa niiden neuvojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?
varsinkin, kun rakastat miestäsi. minkä hän vanhemmilleen mahtaa, miesparka.

pahinta olisi, jos alkaisit painostaa häntä, tai jopa tekemään valintoja teidän välillänne... niinkuin tuolla jollakin palstalla neuvottiin.
ei kahden läheisen asian väliltä voi valita.... niiden kanssa on vain elettävä - edes jotenkin.

kun sinulla on oma työsi, ystäväsi, miehesi, harrastuksesti, ostoksesi.. yms yms..... ei sinun tosissasi tarvitse heistä välittää. naurat vain sisäisestä pikku sieluille ja ajattelet, ettet koskaan halua muuttua heidänlaisekseen.
kyllä sinä osaat! tsemppiä vain....

Kirjoitatko nyt ihan tosissaan? ja minkäikäinen olet? Onneksi ikä tuo mukanaan avarakatseisuutta, mutta sitä voi tietoisesti harjoituttaa jo nuorempana.

Muutamia kysymyksiä: Onko oma elämäntyylisi tai omien vanhempiesi tyyli se ainoa oikea? Mikä tekee ihmisestä paremman kuin toinen, vai voiko niin edes olla?
Ja onko anopin ja apen tapa elää ja olla, jotenkin sinulta pois? Mitä tarkoittaa tyylitön? Eikö jokainen ole jotain tyyliä - tyylejä kun käsittääkseni on monenlaisia.

Kukin elää ja asuu tavallaan. Ja jos se ei suoranaisesti vahingoita toista tai ole laitonta, lienee kullakin elää omalla tavallaan. He vietävät elämää kuten haluavat, sinun vanhempasi omalla tavallaan ja sinä miehesi kanssa omalla tavallanne.

Maailmaan mahtuu monenlaista tallajaa. Ja helpommalla pääsee kun elää omaa elämäänsä ja tilanteiden mukaan on mukana toisten elämässä

Heippa,
Olen lähipiirissäni ihmetellyt nuorten suhdetta vanhempiin. Ei ymmärretä, että kullakin sukupolvella on mittareita, millä arvioidaan meneekö elämässä hyvin vai huonosti. Esim oma äitini arvioi korujen perusteella, onko nainen tärkeä vai ei ?. Ja isäni sen perusteella, onko mies rakentanut talon perheelleen, vai onko vain pelkkä lusmu ? Vaikka mies olisi torhori, ei isä armoa antaisi. Mieheni vanhemmat ovat toista maata, missä arvot on täysin toiset. Anoppi mm pätee lasten kasvatuksessa ja kaikki mitä teemme lastemme eteen, on väärin.
Olen kuitenkin täydellisen törmäyksen estämiseksi ottanut roolin, missä kannustan ja kehun - vanhempiani ja appivanhempiani (siis vaikka tiedän, että nämä arvonsa ovat pr..eestä). Loukaantumisen sijasta on käynyt niin, että mieheni kanssa naureskelemme eroille, kun vierailut on ohi.
Tätä taktiikkaa kutsuisin huumorintajuksi, mistä nykyisin on puutetta paljonkin.
Tee niin sinäkin, kehu appiukkosi tärkeitä kontakteja, ja edullisia shamppoo kauppoja. Kysele lisää anoppisi mariskooleista ja design harrastuksestaan.
Omilta vanhemmiltani saadut arvot ovat voimissaan. Tohtoreihin ja muihin lukeneisiin nähden, on työläisperheeni pärjännyt hyvin. Sisareni kanssa meillä on omat talot pääkaupunkiseudulla, koska isäni on ollut mukana niitä toteuttamassa. Arvelen, että appiukon vertailut lukeneisiin sukulaisiin ovat silkkaa kateutta.
Eiko vain .. kuulostakin hauskalta appesi Shamppoo kaupat !!

Heippa mustavalkokauris!

Mene hyvä ihminen peilin eteen. Ei sieltäkään täydellisyys tuijota vastaan, vaan erittäin epätäydellinen ihminen. Sellainen, jonka elämäntehtävänä on tuottaa 100 % ajastaan vertailevaa negaatiota ja kriittistä kälätystä päässään.
Osaatko poimia ajatuksistasi pieniä myönteisiä hippusia, joitten kautta tarkastella miehesi vanhempia?
Osaatko antaa edes hieman anteeksi? Jos et kestä heitä, niin pidä välimatkaa ja ymmärrä, että vaikka sinun mittapuusi mukaan he eivät ole tyyliltään kelvollisia, niin se ei ole totuus ihmisestä.
Käsitä, että täydellistä totuutta emme vajavaisina ihmisinä voi muodostaa kenestäkään.
Kaikenlisäksi häpeät miehesi lapsuuden perhettä. Häpeäntunteesi tällaisesta ei ennusta sinulle hyvää avioliittoa. Syynä ei ole häpeänkohde, vaan sinun asenteesi ja syy siihen, eli sinä itse.

No jo on kirjoitus! Pelottaa ihan ajatella kuinka teräväkielinen ja arvosteleva anoppi sinusta aikaa myöden kehkeytyy, kun jo miniänä olet tuollainen "kärmeskieli".

Sääliksi käy jo etukäteen mahdollisia tulevia miniöitäsi.

Voi valkokauris! Appivanhempasi ovat ihania höpsöjä, ja sinä olet heidän poikansa tuleva vaimo, siis hupia riittää loppuelämäksi.
Eivät kyllä lähellekään vedä vertoja omille appivanhemmilleni. Ensin oli kyllä minullakin " huuli pyöreänä", että täh...mutta kun alkushokista selvisin, on kaikki rullannut ihan ok.
Olen kiitollinen heille mukavasta miehestäni, ja sanonkin sen heille joskus. Vaikka appivanhempieni näkemykset poikkavat täysin omistani, en arvostele heitä koskaan. Miehelleni he ovat maailman tärkeimmät ihmiset,ja en halua pahoittaa hänen mieltään.
Eikä miehenikään arvostele minun vanhempiani, vaikka ovat kyllä tosi originelleja tyyppejä.

Kirjoituksesi kertoo paljon.

Jonkin verran se kertoo appivanhemmistasi, jotka ovat omalaatuisia höpsöjä (btw kai sellainen saa olla? ei liene kiellettyä saati laitonta).

Enemmän aloitus kuitenkin kertoo kirjoittajasta itsestään. Missä on ymmärtämys toisenlaisia ihmisiä ja tapoja kohtaan? Missä on huumorintaju ja suvaitseminen? Missä joustaminen ja väistäminen?

"- koko perhe on tyylitön -" Mitäs otit miehen niin tyylittömästä porukasta, jos se on tärkeä juttu. Et sinä heitä saa muutettua oman tyylisi mukaisiksi eikä ole mitään syytä yrittääkään.

Pointtini on, että otetaan ihmiset sellaisina kuin he ovat. Vähemmän odotuksia ja oletuksia anopien ja miniöiden suhteen. Pyritään hyvään käytökseen ja asiallisiin suhteisiin. Se riittää.

Jos syntyy läheisemmät suhteet ja synkkaa oikein hyvin - se on sitten ylimääräistä hyvää ja ikäänkuin ekstraa bonusta.

Aivan, "mitäs otit miehen niin tyylittömästä porukasta", kyllä. Kunpa olisinkin tavannut koko perheen ensi treffeillämme ;). Tuskin vaihtaisin miestäni vanhempien kummallisuuksien takia, mutta olen kyllä miettinyt sitäkin, koska mitä vanhemmaksi ihminen tulee sitä enemmän vanhempien kaltaiseksi muuttuu. Valitettavasti. Huomaan sen itsessänikin.
En ole koskaan arvostellut appivanhempiani heidän kuulleen enkä miehenikään. En myöskään näytä nyrpeätä naamaa heille, vaan olen aina ystävällinen. Koen vain heidän tapansa hyvin ristiriitaisiksi ja erikoisiksi. Onneksi myös mieheni usein kokee ja toisinaan avautuukin minulle.Joskus on pakko purkautua mieltä painavista asioista, mutta se ei tarkoita että he tekisivät jotain väärää. Kiitos kaikille vastanneille ja ajatuksia vaihtaneille. :)

Kirjoitit Valkokauris, että olet tuntenut appivanhempasi n. 7 vuotta, itse olen tuntenut omani noin 10 vuotta. Tässä ajassa mielikuvani mieheni vanhemmista on muuttunut täysin, aivan kuten sinunkin.

Aiemmin niin boheemi sisustaminen, kaikkien koriste-esineiden ja lehtien säilöminen tuntui niin omalaatuiselta, ja huumorintajunsa hauskalta.

Nyt heidän "kotinsa" epäsiisteys häiritsee pahasti, ja koska heillä on koiria, jotka saavat tallustella sohvien ja sängyn päällä, kivenmuruja saa potkia lattialla, ja koirien tassuja ja mahanalustaa ei todellakaan pyyhitä sisälle tullessa.

Siivosin kerran heillä, kun olimme koiranvahtina, niin olohuoneen puolella kuului kova ratina kun imuroin lattiaa, matot oli viety jo tampattavaksi. Niitä ei ollut pölyn perusteella pesty ainakaan 3 vuoteen, jos silloinkaan.

Tunnistan appivanhempien piirteet täysin mieheni muissa sisaruksissa; toinen näistä ei ole siivonnut asuntoaan vuosiin, kerää tavaroita nurkkiin; ja toinen taas ei esim. pese käsiään, kun alkaa tehdä ruokaa, ja keittiöpyyhe on aina märkä, ja sillä pyyhkäistään välillä lattiaa, yäh.

Appivanhemmat ovat kovia pitämään meteliä meidän kaikkien asioista, että pitää tehdä noin ja noin, ja itse he eivät tee mitään vastaavien asioiden hoitamiseksi. Vievät auton aina samaan paikkaan huoltoon, kuten on viety 30 vuotta, aina sama vakuutusyhtiö, aina samat lehdet tilattuna. Eivät tajua mitä ideaa on kilpailutuksella.

Jos jokin hajoaa, siitä ei suinkaan kerrota vakuutusyhtiölle, ehei, vaan se joko jätetään korjaamatta tai sitten odotetaan 5 vuotta, ja silti joka ainoalla vierailukerralla muistetaan kertoa, että tuo ja tuo on rikki, ja pitäisi korjata.

Miten he tästä vielä enemmän voivat vanheta ja muuttua huonokuntoisemmaksi, kun ylipainoa on jo yli 20-30 kiloa, ja mitään eivät suostu tekemään? On puhuttu, että muuttaisivat lähemmäs kaupunkia, mutta ei, kun siitä pitää puhua vaan, ei oikeasta muutosta mitään tule. Katto tehtiin, mutta ei se paljon auta, kun sisältä haisee homeelta. Mielenkiintoista, miten aikovat asunnon saada myydyksi, kun se aika koittaa?

http://www.iltasanomat.fi/asuminen/art-1288477773431.html?pos=ok-nln

Pitäisi olla tyyliltään neutraali, siisti ja tilava. Ei tule onnistumaan.

Eli miten se kauheasti mainostettu "ikä tuo viisautta" toimii oikeastaan missä tilanteessa? Ei se pelkkä ikä mitään takaa, jos on elänyt ihan samalla tavalla koko ikänsä, eikä ole koettanutkaan muuttua ihmisenä. Ei pelkkä vanheneminen mitään viisautta tuo.

Senverran pinnallista koko vuodatus etten jaksa edes lukea aloitusta enkä ketjua loppuun asti.. Eikö ihmisillä ole muuta tekemistä kuin arvoida toisia ja näiden saavutuksia? Melkoista bling-bling elämää minusta..

Sinulle taitaa tuo ulospäin näyttäminen olla tärkeää. Miksi pitäisi hankkia jotain "laadukkaampaa autoa", jos on tyytyväinen nykyiseen? Ei auto voi olla mikään ihmisen mittari.
Yritä vähän sivistää itseäsi ja perehdy vaikkapa historiaan. Kyllä se nuorillekin antaa perspektiiviä elämään ja heitä kiinnostaa, jos vaan on yhtään kykyä ajatella.
Ja tuskin anoppisi olisi korkeaan virkaansa ilman koulutusta päässyt. Onkohan niin, että poikaystäväsi vanhemmat ovat huomattavasti koulutetumpia ja sivistyneempiä kuin omat vanhempasi? Heillä ainakin tuntuu olevan elämässään muutakin sisältöä kuin pakonomainen siivoaminen, jota itse kerrot harrastavasi.
Luultavasti he ovat sinuun yhtä pettyneitä, koska eivät olisi halunneet pojalleen vaimoa, joka ei ole kiinnostunut kuin siivoamisesta ja siitä, että kaikki olisi mahdollisimman "laadukasta". Olisi varmasti mukavaa, jos miniä olisi osannut keskustella vaikkapa historiasta ja suomalaisesta muotoilusta.

Kummallista, että tolvanalla on ihan järkevä poika. Et kai muuten olisi häneen iskenyt.
Voi myös olla, että poika on perinyt järkensä äidiltään, ja niin mammaparka on pää tyhjänä nyt.

On tietysti sinullakin opettelemista, kun joudut sukuun, joka arvostaa suomalaista disainia. Kun on itse pärjännyt ilman niitä, voi tulla ahdistunut olo.
Voit kuitenkin erottautua joukosta ja ruveta kleräämään vaikka Nanny Stillin lasia, se on vielä harvinaisempi keräilykohde. On muitakin hyviä suomalaisia muotoilijoita, Aalto onkin jo aika yleinen joka huushollissa. Aaltovaasiakaan ei näe kuin kesämökkien takan reunalla näinä päivinä.

Pahinta sinulle tietenkin on, että näyttävät ulospäin vaatimatonta ja ajelevat vanhalla autolla tyylittömissä kuteissa.
Hävettäähän sellainen. Varsinkin kun tietää, että se on vain ihan näyttämisen halua sekin. Kuvittelevat, että naapurit sanovat: Siinä në nyt menevät, vaatimattomat, hyvät ihmiset, joilla on kotyi täynnä taidetta ja Mariskooleja.
Hah.

Mutta varo, voi olla että sinusta tulee samanlainen. Taistele!

Ja sinusta muut näkökannat ovat besserwissereiden tuotoksia. Aina vaan pitäisi sanoa, että voi, voi sinua raukkaa, kun oletkin sattunut saamaan noin typerät appivanhemmat.

N IINKÖ

Valkokauris
Minä ymmärsin täysin mitä kirjoitit, ja voin sanoa että se ärsyttää vimmatusti. Ihmettelen miten moni on jo ehtinyt väännellä sinun kirjoituksesi ihan muuksi miksi se oli tarkoitettu. Siinäs näet, vain se todistaa että kaikki eivät ymmärtäneet mikä oli kirjoittamisesi tarkoitus. Toisin sanoen väärä paikka keskusteluun, olen minäkin joskus yrittänyt juuri KESKUSTELLA mutta muutamat kommentit panivat minut ymmärtämään että tämä ei ole oikea paikka siihen, kun niitä jotka vaan vaanivat että saisivat ojentaa toista on aivan liikaa tällä palstalla. Siis sama tarve kun sinun appivanhemmillasi ihan vaan realistisesti todettuna . Neuvoa en sinua aio, sillä olet niin paljon viisas että tiedät itsekkin.Pärjäilehän

Olipas mielenkiintoinen keskustelu, kun ap on niin hemmetin hyvä kirjoittaja! Lieneekö ihan kirjailija niin kuin joku epäilikin.

Appivanhempien rasittavuus perustuu pitkälti siihen, että heidän kanssaan on pakko olla tekemississä jonkin verran. Ymmärrän täysin kirjoittajan pointit, se ei ole arvostelua, vaan kulttuurien erilaisuutta, joka vaatii sopeutumista ja ap halusi siihen keinoja, sen sijaan aika moni keskittyi puolustamaan appivanhempia ja moittimaan miniää.

Tuli sieltä hyviäkin neuvoja, huumorintajua sun muuta. Mutta yksi ihan käytännön asia voisi olla, että välttää kyläilyä. Sitten kun lapsia tulee, epäsiisteys todella aiheuttaa ällötystä. Joten lapsia voi hoitaa lasten kotona, ei anoppilassa. Ei käy vierailulla kuin lyhyesti jne. tai tapaa kokonaan muualla, vaikkapa teatterissa. Appivanhempien kanssa ei ole pakko olla niin paljon tekemisissä. On tekemisssä sen verran, että pystyy tsemppaamaan ja ottamaan huumorilla ja ymmärryksellä nuo heidän erikoisuutensa. Heti tulee mieleen, että varmaan meidänkin menomme ja kotimme voi vaikuttaa aika epäsiistiltä kovin siistin ihmisen silmissä. minua puolestaan ahdistaisi, jos toinen jatkuvasti siivoaisi. Kyllä nuo ovat ihan yhtä todellisia kulttuurieroja kuin suomalsen ja afrikkalaisen kulttuurin välillä.

Luin tätä ketjua nyt vuosien takaa uudestaan ja se sai minut hymyilemään. Kaikista kommenteista sai jotain ajateltavaa ja jos ei muuta niin sen, että kaikki ihmiset eivät vain ymmärrä toisiaan. Tilanteeni on siis jatkunut samana. Erilaisuutemme on alkanut niin tympiä, että olen tiedostamatta ja tietoisestikin vältellyt heitä. Siitä on muodostunut nyt uusi ongelma; mieheni on huomannut sen ja uskoo myös ettei omat vanhempani pidä hänen vanhemmistaan. Hän on syvästi loukkaantunut enkä ihmettele. Hänen loukkaantumisensa näkyy siten, että hän on alkanut vältellä minun sukulaisiani. Kostaa siis. Olemme pattitilanteessa. Kumpikaan ei halua tavata toisen sukulaisia tästä syystä, mutta pakkohan on. Jos tämä tulisi ilmi vanhemmillemme, ei olisi enää paluuta hyvään. Joskus tuntuu ettei ole tästäkään. Olen loukannut miestäni ikuisesti eikä tällaista asiaa voi korjata...

Miksi menette yhdessä puolison vanhempien kanssa johonki mökille ja miksi. Itse miehen tullut aina tyttöystävien vanhempien kanssa toimeen mutta en lähtisi eden ruotsin ristelylle vanhusten ja en ole omienkaan vanhenpien kanssa aikuisena missään yhdessä käynyt kun on vähän erilaiset jutut ja se siitä. Appisi on pihi ukko kun ei itsella ole koskaan rahaa ollut ja onko nuorempanakaan ollut halua tienata kunolla ja ei pysty tekemään elämästään laadukasta ja mukavaa. Yritetään olla jotain mitä ei olla ja appi ukon kuittailu isäsi töistä on sitä katetutta kun hän itse kituuttaa pienell eläkkeellä.

Ap:n pitkä kirjoitus appivanhempien vertailu /omat vanhemmat.

No ei todella ole asiallista koskaan pitää itseään muita parempana, jossakin asiassa voi olla parempi, mutta toisessa huonompi. Sekin pitäisi oppia hyväksymään, että perheet ovat kaikki erilaisia ja ovat eläneet omalla tavallaan, jonka ovat aina jotenkin imeneet edellisestä sukupolvesta ja suvun tavoista.
Pitää olla suvaitsevainen appivanhempiaan kohtaan molempien, ei ole olemassa yhtä hyvää .
Te itse luotte oman kotinne, eikä sitäkään saa arvostella.

No tulipa esiin sekin, että appivanhemmat ovat äänessä ja tuovat esiin omia mielipiteitään, pitäisjkö asian olla mielestäsi niin, että sinä kerrot ja toiset kuuntelevat, onkohan sekään ihan oikein, että vanhuksilla ei saa olla mielipiteitä.

Sitä sanotaan keskusteluksi, että ihmiset voivat puhua keskenään, jos kertovat miten heidän aikanaan on tehty, ei se ole arvostelua, vaan kertomista.
Ja kuuntelu on sitä, että kuuntelee eikä heti lyttää kaikkea, silloin saattaa jopa saada ihan hyviä vinkkejä.
Heidän aikanaan ei ole ollut varmasti mahdollisuuksia aivan samaan kuin nykyisin.

Vanhan ihmisen hyvä olo tulee siitä, että heidät hyväksytään kertomaan tarinoitaan ja olemaan edes joskus kanssanne, omia lapsiaan kun kaipaa aina, tulette sen itse huomaamaan. Ajatuksenne tulevat muuttumaan, vaan ehtivätkö tehdä niin pahaa jälkeä ennen ja rikas elämää menee näin tuhotuksi.

Vanhus ei halupa olla seinätapetti, joka ei saa puhua, ei näkyä, ei haista, ei olla yhtään mitään, ette halua sitä itsekään.

Jokainen appivanhempi on myös äiti ja isä ja monet vanhemmat ovat appivanhempia eli siis teidän omat vanhempanne.