....usein näitä uusperheitä syntyy juuri kun kumppani rakastuu toiseen?
Miksi täällä palstalla roikkujat, useimmite petetyt vaimot, eivä ymmärrä, että maailmassa on todella olemassa oikeaa rakkautta ja sielujen sukulaisuutta? Kun se tulee omalle kohdalle, ja omasta liitosta se puuttuu, on se menoa! Siinä ei auta kuinka kaunis olet tai varakas. Se on asai jota on odotettu, kaikkihan haluavat rakastaa...itse...ei vain että toinen...ja se on niin ihmeellinen asai. Silloin tosiaan erotaan (siis lähtökohta on että kun petetään ei omassa liitossa ole oikeaa rakkautta) ja aletaan toisen kanssa , ja tiedättekö mitä? Se on ihaninta kun uskaltaa vain seurata sydäntä. Minun sukulaispiirisää on useita tällaisia uuseperheitä jotka alkoivat salasuhteena, eli tsemppiä salasuhteessa olevat, toivoa on aina:))))))
Miksi täällä palstalla roikkujat, useimmite petetyt vaimot, eivä ymmärrä, että maailmassa on todella olemassa oikeaa rakkautta ja sielujen sukulaisuutta? Kun se tulee omalle kohdalle, ja omasta liitosta se puuttuu, on se menoa! Siinä ei auta kuinka kaunis olet tai varakas. Se on asai jota on odotettu, kaikkihan haluavat rakastaa...itse...ei vain että toinen...ja se on niin ihmeellinen asai. Silloin tosiaan erotaan (siis lähtökohta on että kun petetään ei omassa liitossa ole oikeaa rakkautta) ja aletaan toisen kanssa , ja tiedättekö mitä? Se on ihaninta kun uskaltaa vain seurata sydäntä. Minun sukulaispiirisää on useita tällaisia uuseperheitä jotka alkoivat salasuhteena, eli tsemppiä salasuhteessa olevat, toivoa on aina:))))))
Vastaukset 18
Vanhimmat
aika tyhmästi kirjoitettu.
No musta taas kun itse olen uusperheellinen ja sitä kautta paljonkin keskustellut juuri uusperheellisten kanssa, niin viimeisin asia, jota kaipaisi olisi salasuhteella aloitettu uusperhe.
Siis ne voi olla sellasia miltei parinkymmenen vuoden stressi- ja riitarykelmiä että kun tarpeeksi paha ex osuu kohdalle. Siihen vielä sitten petetty ja jätetty ex ja SUORAAN suhteeseen! Jotenkin tossa miettii, että vaikka sitä kuinka innostaisi se pettäjän kanssa yhteenmeno, niin siinä on sitten lapset, jotka on kertaheitolla jätetty totuttelemaan eroon ja uuteen vieraaseen ihmiseen, joka mahd. jopa asuukin nyt heidän kodissa. Ja sitten vieläpä jos vanhemmat vaikuttavat asenteillaan lapsiin, tehdään pikkukiusaa arkien suhteen (miten tapaamiset, mistä vaatteet, kiristystä lapsien kautta jne jne) ja toki vielä sitten lastenvalvojilla, käräjillä riitelyt.
Oikeasti kun se elämä voi noissa kuvioissa olla yhtä helvettiä ihan ilmankin, kun opettelee tottumaan siihen, että oma koti onkin myös näiden itselle vieraiden lapsien lapsien koti ja miten se oma asema kotona ja miten puoliso käsitellyt tämän aika suuren muutoksen. Jotenkin tekisi mieli kehottaa, että jos ei nyt muuta, niin käykää vaikka lukemassa jonkun suomi24:n uusperhe-foorumia tai vaikka eroperhe.net:in keskusteluosiota. Lukisi ja perehtyisi asiaan ennalta. Ei se välttämättä suurta auvoa tulisi olemaan ja häpi häpiä. Että mitä sitten on luvassa. Itse koen, että mulla on sattunut käymään todella hyvä tuuri, kun miehellä (täysin vapaa silloin kyllä) asenteet kohdillaan ja exäkin on ihan fiksu ja mukava ihminen, osaavat hoitaa asiat ja lapsesta on tullut vuosien varrella erittäin tärkeä minullekin ja kiintynyt häneen. Niin moni pikkutekijä voisi tehdä koko sopasta aivan hirveän ja stressaavan. En todellakaan haluaisi lähteä tuollaisesta salasuhteesta liikkeelle uusperheeseen, ihan oman hyvinvointinikin vuoksi.
Mulla on ihan sama kokemus tuttavapiiristä. Kaikkein huonoiten uusperheistä onnistuvat ne, jotka ovat syntyneet pettämisen tuloksena. Eikä kyse ole aina siitä, että se ex-puoliso olisi katkera. Monta kertaa sen edellisen liiton lapsetkin ovat katkeria sille uudelle äiti-tai isäpuolelle ja inhoavat heitä, koska pitävät heitä osasyyllisenä vanhempiensa eroon. Varsinkin, jos ne lapset ovat murrosikäisiä avioeron sattuessa. Ne saattavat olla silloin tosi hankalia ja töykeitä vanhempansa uutta kumppania kohtaan.
Enkä tarkoittanut pahalla tuota katkeruutta. Sillä ihan oikeasti. Avioero etenkin pitkällä historialla ON rankka prosessi, koko arki ja elämä muuttuu. Puhumattakaan jos siinä on lapsia, johon se kaikki vaikuttaa. Jos se tulee vieläpä erittäin yllättäen ja mukana toinen nainen, johon vaihdetaan suoraan, niin se tekee asioista vieläkin vaikeampaa. Siinä on varmasti fiksuimman, vahvimman ja lempeimmänkin ihmisen sietokyky niin rajoilla, että helposti voi katkeroitua. Jos lapsia ei olisi, niin se mies lähtisi matkoihinsa uuden naisen kanssa, mutta lasten vuoksi siinä ollaan koko ajan tekemisissä ja lähetetään ne lapset isän ja tämän uuden naisen luo. Koulusta, tapaamisista, hankinnoista. On rippijuhlia, valmistujaisia. Mä olen tota joskus miettinyt, että se olisi varmasti aivan kamala paikka. Ja tämä ainoastaan eronneilta. Myös sillä pettäjällä voi hyvinkin tulla omat kriisinsä kun yhtäkkiä ne lapset onkin "erolapsia" ja heitä tavataan eikä olla samalla tavalla. Syyllisyyden tunteet voi tuoda aika ikäviä vivahteita kuvioon. Lapsiaikoina se elo voi muuttua oikeaksi hyvittelyjen paratiisiksi ja pieninkin turhautumisen ele voidaan tulkita, että sä et rakasta mun lapsia ja haluat savustaa mun lapset pois kotoa, saako äitipuoli komentaa, onko ok, että mies käy exänsä luona alkuun tapaamassa lapsia. Ja sitten on ne lapset. Ero voi olla hankala paikka ja sitten vielä ihan uusi ihminen isän kanssa ja tämä pitäisi siellä toisessa kodissa oppia ottamaan "reviirilleen". Ja samoja ongelmia voi toisella naisellakin olla, oppia että ei se petetty olekaan pois kuvioista, ne lapset onkin siellä kotona huutamassa iskää ja kertomassa miten se äiti tekee jauhelihakastikkeen ihan eri tavalla.
Pettämisestä voi päästä yli. Parisuhdekin voi onnistua vaikka huonot lähtökohdat olleet. Mutta on erittäin helppoa siinä alkuvaiheen katkeruuksissa muodostaa sellainen riitelyn ja negatiivisen asenteen noidankehä (kun kaikilla niitä paineita ja yksi pikku juttu vaikuttaa kaikkeen), joka voi jatkua läpi koko uusperhe-elämän. Jos vaikka 2-vuotias tenava niin se on sitten sitä ainakin sen 16 vuotta. Ja kaikki voi kääntyä vaikka kuinka päälaelleen, koska vaikka ihmiset voi erota niin vanhemman pestistä ei niin vaan erotakaan. Ja useimmat eivät haluakaan.
Enkä mun motiivi tästä kirjoittaa ole se, että hyi hyi pettäminen on pahaa ja mitään hyvää ei voi tulla. Mutta oikeasti tossa on niin paljon riskitekijöitä ja se homma voi jumittua piiiitkäksi aikaa todella pahaksi vaikka pettäminen ja avioero itsessään olisikin saatu käsiteltyä. Että mielestäni noita on ihan hyvä miettiä ennalta. Kun se kuvio ei sitten pyöri enää minkään uskottomuus/ykkönen vs. kakkonen tekijöiden ympärillä, niin se arki, uusperheys, eroriidat voi tulla yllätyksellä. Sitten ei ole enää niitä varastettuja pikku hetkiä, vaan hypätään suoraan uusperherumbaan.
Jos itselläni kävisi niin utopistisen hassusti, että löytäisin itseni salasuhteesta varatun ja lapsellisen miehen kanssa ja tämä haluaisi vieläpä erota, niin mä kyllä pysyisin kauan erossa tuosta tilanteesta ja katsoisin sitten. Ihan siksi, että se eron jälkeinen elämä on saatu pyörimään ja kummatkin vanhemmat löytäneet sen roolinsa eronneena vanhempana. Jos mä vakavissani miehen suhteen olisin, niin mä en haluaisi olla siinä murrosvaiheessa mukana missään nimessä.
Mutta äh, vaikka ei itselleni ole tuollaista osaa tullut, niin tuntuu kyllä todella pahalta niiden puolesta, jotka kokeneet lapsiperheessä eron ja sen, että saman tein mies mennyt yhteen juuri sen naisen kanssa, joka pettämisessä mukana. :( Kyllä se tuntuu aivan liian suurelta taakalta siihen kohtaan. Tiedän muuten tollasen tapauksen, jossa kakkonen ja pettäjä sai sitten vielä lapsen. Mutta ykskaks se pettäjä lähti takaisin petetyn luo. Ja siis petetystä tuli äitipuoli tälle pettäjän ja kakkosen lapselle, jota kakkonen sitten vei aina heidän kotiinsa joka toinen vkonloppu. Mieluiten ei pettämistä ollenkaan. Jos se ei onnistu, niin mieluiten ei pettämistä lapsellisten kanssa. Ja jos sekään ei onnistu ja vaihdetaan, niin oikeasti mielummin vaikka vuoden rauha-aika kuin 10 vuoden täyshelvetti. Ja siis ei ainoastaan petetyn vaan KAIKKIEN osapuolten kannalta ajateltuna.
Viisas kirjoitus. Kiitos.
Joo, näinhän se on että rakastumisen varjolla voi nykyisin tehdä mitä vain. Onhan se rakastuminen niin ihqua ja herttaista. Siinä rakastumisen huumassa on vain se ikävä puoli, ettei se välttämättä kestä kuin muutaman vuoden. Sitten alkaa se arki ja pikkuhiljaa saatetaan huomata, ettei vaihtamalla parantunutkaan. Samaa paskaa mutta vain eri paketissa. Ei ole mitenkään harvinaista, että nämä rakastumisen huumassa solmitut kakkosliitot päätyvät myöhemmin eroon tai ainakin pettämiseen. Vaikka sitä oltaisiin kuinka kiihkeän rakastuneita alussa, niin arki tulee siihen uuteenkin parisuhteeseen. Ja sitä myöten voi tulla myös se pettymys: Ei tämä ollutkaan parempaa.
Ja vielä lisäkommentti, eli pettymys tulee uuden rakkauden kanssa juuri siksi, että siinä entisessäkin liitossa, ne varsinaiset ongelmat johtuvat tästä pettäjästä, itseään ei voi pakoon juosta, joten..? Kannattaisi varmaankin panostaa siihen, millainen kumppani on itse, paremminkin, kuin että vaihtaa sitä kumppania jatkuvasti, mitä olette mieltä?
Petettyjen ihmisten elämä on todella vaikeaa, sillä ihminen käy läpi koko historiaansa. Jossakin hänen pitää saada jotakin ulos sanoa, jos hän kirjoittaa tänne. Annetaan hänen kirjoittaa tuntemuksiaan, sekin saattaa auttaa haavojen arpeutumista. Arvet jäävät aina, joten koskaan asia ei unohdu.
Ei loukata heitä vastauksilla vaan pikemmin yriteen lohduttaa.
Jos petetty kirjoittaa, hän luultavasti hakee oikeutusta teolleen, jonka ymmärtää itsekin olevan väärin. Saattaa kovastikin panetella ex- puolisoa, joka tosiasiassa on ihan hyvä tyyppi. Jonnekin se likasanko aina täytyy tyhjentää. Sitten haukutaan omia vanhempia ja lapset röykytetään oman tahdon mukaan, heille ei tässä tilanteessa oikein rakkautta ja huolenpitoa riitä. sitä nämä pettäjät eivät juuri itse huomaa ja ärtyilevät kaikille ja aivan suotta, sillä kyseessä on aivan oman itsetunnon kanssa taistelu.
Sivulliset vain joutuvat sylkykupeiksi ja syyllisiksi.
Kyllä uusioperheetkin onnistuvat ja lapset pärjäävät hyvin. Ainut ongelmahan niissä ovat juuri ne ex puolisot riidat ja kuinka lapsia käytetään peliunappuloina siinä välissä yrittämällä näin saada ongelmia siihen suhteeseen, eikä näissä ole kysymys edes siitä ovatko nämä suhteet alkaneet pettämisestä tai eron jälkeen muuten, aikuiset kun ovat erojen jälkeen katkeria vuosia syystä tai toisesta toisilleen eivätkä kestä toisen uutta onnea jos itselläkään ei ole hyvä olla.
Mä en sinänsä näe uusioperheissä mitään pahaa, onnea vaan toivotan, kuka sellaiseen uskaltautuu. Helppoa ei varmasti ole.
Musta sä kuitenkin turhaa hehkutat, että pettämisellä alkaneet uusioperhesuhteet olisi jotenkin hienoja. Miten kumpikaan voi luottaa toiseen, etenkään se, joka pettäjän on saanut itselleen. Eikö pelota, että kaikki toistuu, kun arki alkaa? Syöksytty suoraan edellisen puolison helmoista uuden hoidettavaksi. Missä vaiheessa ero on käsitelty pettäjän pään sisällä? Ei missään. Ongelmia tulee jatkossa satavarmasti. Näin mun lähipiirissä on käynyt.
Ilmeisesti itse olet perustanut uusioperheen entistä vaimoaan pettäneen miehen kanssa? Onnea vaan. Älä sitten ruikuta, kun pettää sinuakin.
Näin juuri, tulenpalava rakkaus muuttaa kaiken ja katkerat exät ovat katkeria ämmiä. Näin kävi minullekin, rakastuin elämäni mieheen ja sain kärsiä tosirakkauteni puolesta 15 vuotta! - Kunnes vanhalle ukolleni tuli taas ihana, upea tosirakkaus vastaan. Jee, nyt meitä exiä ja uusperheellisiä on jo kolmen vaimon verran. Neljäs vihitään ensi kesänä jossain kaukana.
Onneksi itse sain lapselleni yksinhuoltajuuden, menköön elämäni mies itäisiltä mailta löytämänsä 25 -vuotiaan kanssa ihan mihin lystää. Lykkyä tykö sinulle ja pidä varasi kun omasta liitostasi aikaa myöten puuttuu se jokin...
kyllä siinä rakkaus ja sielujen sukulaisuus karisi, kun tuli uusperheen helvetti vastaan. Jos saisin valita uudelleen, niin ei ikinä enää.
Tiedän lähisuvustani 3 tapausta ja kavereistani pari tapausta jotka lähtivät salasuhteesta. En tietenkään puollustele heitä, varsinkin äidilleni olin todella ankara. Kaikki ovat nykyäänkin vuosien jälkeen yhdessä ja onnellisina. Ei voi kun nauttia heidän puolestaan kun näkee kuinka heidän oma elämä muuttui paremmaksi ja ovat onnellisia.
Hulluahan se on mennä kaikille suosittelemaan jotakin joka on jollekin sattumalta onnistunut. Eiköhän suurin osa ajan myötä arjen mukana kuitenkin haalistu ihan samanlaisiksi tapasuhteiksi kun mistä ensin lähtivät. Ihminen kun ei yleensä muutu vaan tekee samat virheet uudelleen kun uutuuden viehätys haihtuu. Sitten on näitäkin joiden ei alunperin koskaan olisi pitänyt ajautua yhteen ja näillä on sitten vaikea epäonnistua toista kertaa yhtä rajusti joten se uusi suhde, ihan siitä huolimatta kuinka se on alkanut, on varmasti parempi.
Hulluahan se on mennä kenellekään avioliittoa tai mitään suhdetta suosittelemaan. Eroon päätyy pettämisten tai muiden syiden vuoksi. Eiköhän ne toiset ja kolmannet liitot voi onnistua yhtä isolla (tai pienellä) todennäköisyydellä kuin ensimmäinenkin...
Kyllä lähipiirissäni on useita uusioperheit-, jotka toimivat. Kaksi näistä alkoi kun toinen rakastui toiseen. Ei kuitenkaan jäänyt salasuhteilemaan pitkää, vaan myönnettiin pian että on rakastunut toisaalla, siten ei kiusaa ketään liian paljon.
Aivan höpöhöpö on täällä puhua että uusperheet eivät onnistu, Riippuu ihmisen älykkyysiosamäärästä ja puolisoiden kypsyydestä, EMME ELÄ ENÄÄ 1800 LUVULLA, UUSPERHEET OVAT NYKYAIKAA, JA KAS USEIN ALKAA UUDELLEEN RAKASTUMISELLA VARATTUNA OLLESSA.
Toki vaatii aikaa päästä yli erosta, mutta tämäkin riippuu paljon siitä miten kypsiä ja järkeviä ollaan. Ei saa katkeroitua ja olla kateellinen kun toinen löytääkin toísen. Juuri tänään keskustelin sellaisen parin kanssa joka alkoi noin, 8 vuotta ovat nyt naimississa ja elämässään onnellisimpia kuin ikinä.
Ja minä itse olin uusperhettä joka alkoi rakastumalla ja pettämällä, 5v sitä yhteiseloa kesti ja meno alkoi olla aivan samaa mitä silloin kun minun kanssa yhteen mentiin.
Kyllä harvassa on ne jotka on TODELLA onnellisimpia kuin ikinä, eikä tuttavapiirini ole älykkyysosamäärässä päällikkötasoa alempaa... kuitenkin niissäkin on ero tullut toisen kerran kun on petturuuden tieltä lähtenyt.
Näin kävi minullekin, ero siitä tuli 6v jälkeen, aivan siksi että suhde oli alkanut valheellisella tasolla, sain lopulta syyt itse että olin tullut ja hajoittanut heidän perheen.
Syytätte katkeria ex-ä uusperheen tuhosta. En usko tuohon oikein, sillä oma petturuus ahdistaa. Lasten käyttö pelinappula on usein juuri sen pettäjän tekemää, kun hän sillä yrittää saada aikaan enemmän lapsivapaata uuden kanssa kulkemiseen. Tästäko se kiikasti aikaisemminkun, että ei päässyt menemään enää teinin lailla.
Muutoin moniko pettäminen on tapahtunut masennuksen lääkkeen etsimiseksi. Minä ainakin olen näitä nähnyt jo monta, ja silloin ei hyvää seuraa, yleensä kompastuu juuri siihen kaikkein alyttömänpään seksin hakijaan. Tuskin voi paljon odottaa siltä suhteeltä. Toivottavasti masennus paranee ja äly astuu tialle.