Hei.
Onko teistä normaalia, että äitini soittelee 3-5 kertaa päivässä vaatien minua kertomaan mitä olen tehnyt tai parhaillaan teen? Itse hän soittelee ja kertoo, mitä on tehnyt, eikä yleensä kysy pystynkö puhumaan olenko esim. kaupassa tai virastossa, vaan alkaa selostaa asioitaan.
Tämä soittelu on pahentunut koko ajan, enkä tahdo jaksaa kuunnella päivästä toiseen ihmisten arvosteluja. Olen jo keski-ikäinen, mutta äitini kohtelee minua syytellen ja alistaen, muille sisaruksille hän soittelee harvemmin siksi, että he ovat naimisissa.Mutta säännöllisesti haukkuu sisarusteni puolisot minulle. En tiedä ihmistä jota hän ei arvostelisi.
Hän ajattelee asioista negatiivisesti ja surkuttelee itseään. Ihmisille puhelee liioitellen asioitaan. Puheet hipovat joskus jopa valehtelua. Isäni eläessä oli helpompaa, silloin isä saattoi sanoa, että älä nyt liioittele eikä äiti "roikkunut" minussa.
Olen puhunut asiasta jo psykologin kanssa ja hän puhui läheisriippuvuudesta. Pitääkö minun asettaa tiukat rajat soittelulle, siitäkin huolimatta, että tiedän saavani kuulla ilkeyjä ja arvostelua "kuinka en välitä äidistä" ?
Mielestäni minun ei tarvitse vastata joka päivä puheluihin, tosin hän on uhannut soittaa poliisille, jos en vastaa, sillä "hänen pitää tietää, etten ole vaarassa enkä kuollut".
Kertokaa mielipiteitänne!
Onko teistä normaalia, että äitini soittelee 3-5 kertaa päivässä vaatien minua kertomaan mitä olen tehnyt tai parhaillaan teen? Itse hän soittelee ja kertoo, mitä on tehnyt, eikä yleensä kysy pystynkö puhumaan olenko esim. kaupassa tai virastossa, vaan alkaa selostaa asioitaan.
Tämä soittelu on pahentunut koko ajan, enkä tahdo jaksaa kuunnella päivästä toiseen ihmisten arvosteluja. Olen jo keski-ikäinen, mutta äitini kohtelee minua syytellen ja alistaen, muille sisaruksille hän soittelee harvemmin siksi, että he ovat naimisissa.Mutta säännöllisesti haukkuu sisarusteni puolisot minulle. En tiedä ihmistä jota hän ei arvostelisi.
Hän ajattelee asioista negatiivisesti ja surkuttelee itseään. Ihmisille puhelee liioitellen asioitaan. Puheet hipovat joskus jopa valehtelua. Isäni eläessä oli helpompaa, silloin isä saattoi sanoa, että älä nyt liioittele eikä äiti "roikkunut" minussa.
Olen puhunut asiasta jo psykologin kanssa ja hän puhui läheisriippuvuudesta. Pitääkö minun asettaa tiukat rajat soittelulle, siitäkin huolimatta, että tiedän saavani kuulla ilkeyjä ja arvostelua "kuinka en välitä äidistä" ?
Mielestäni minun ei tarvitse vastata joka päivä puheluihin, tosin hän on uhannut soittaa poliisille, jos en vastaa, sillä "hänen pitää tietää, etten ole vaarassa enkä kuollut".
Kertokaa mielipiteitänne!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Anna soitella poliisille, mitä sitten? Kyllästyyhän poliisikin hyvin nopeasti tuommoiseen turhaan jäkätykseen.
Vaihda numerosi äläkä anna sitä äidillesi. Ei tietenkään äitisi käytös ole normaalia, siinä on ainakin lh:a. Simähän olet aikuinen ihminen!
Anna soittaa poliisille.
En ole aloittaja, mutta haluan mainita kokemuksestani:
Vaihdoin numeroni, mutta äiti sai sen numerotiedustelusta ilman lupaani. Minunkaan äidin käytös ei ole normaalia, mutta hän ei suostu hoitoon Harjavaltaan.
Äiti lopetti puhelut, kun en ole vastannut. Edelleen hän lähettää tekstareita, mutta en vastaa niihin koskaan, tarkoituksellisesti. Hänen pitää todellakin oppia, että keski-ikäinen on eri kuin alaikäinen.
No toki ei-salaisen numeron saa numerotiedustelusta ihan ilman numeron haltijan lupaa kuka tahansa....
Lady in pink!
Aina on ihmisiä, jotka pompottelee, jos joku pomppii. Oma äitikin voi olla sellainen. Aseta nyt jotkut rajat, niin saatat saada jopa kunnioitusta!
Miksi vastaat puheluihin, jos ne tulee sulle sopimattomassa paikassa? Jos et voi puhua, et vastaa. Jos pitäisit puhelinta äänettömällä ja katsoisit sitä vain kun itsellesi sopii?
Eikä siellä hätäkeskuksessa kukaan äitiäsi tosissaan ottaisi. Korkeintaan kysyisivät miten sen mielenterveys pelaa ;)
Sinä itse haluat että äitisi soittelee sinulle!
Jos todella haluaisit olla häneltä rauhassa, olisit tehnyt sen jo vuosia sitten.
Muttei se nytkään ole myohäistä. Vain älä vastaa puhelimeen hänen soittaessa! Niin yksinkertaista se on.
Hän saa soitella poliiseille, he ovat saaneet koulutuksen kuinka häirikkojä käsitellään ja se on osa heidän tyotään, siitä he saavat palkkansa! (jonka sinä veron maksajana maksat joka tapauksessa).
Sinun EI tarvitse avata oveasi hänelle mikäli hän yrittää tunkeutua asuntoosi!
Jos kuitenkin haluat kaiken tämän jälkeen jutella hänen kanssaan, kerro selvällä suomenkielellä että : "seuraavavn viikon lauantai-iltapäivänä minulla on pari tuntia aikaa, voisimmeko juoda kuppi kahvia yhdessä?"
Kohtele häntä kuten muitakin älykkäitä ja täysijärkisiä sen tunnin aikana (EI yksityisasioista keskustelua vaan maailmalla tapahtuvia jne). Saat huomata että muutaman kuukauden päästä hän on kohonnut älyllisesti tasolle jossa te voitte viettää sen tunnin kerran , pari kuukaudessa hyvällä mielin.
Muina aikoina, jätä jo hyvä ihminen äitisi rauhaan ja anna hänelle tilaisuus elää omaa elämäänsä!
Vaihda puhelinnumero salaiseksi niin puhelut loppu tai älä vastaa niinhin kun näät että äitisi soittaa.
Sano suoraan että älä soittele jatkuvasti. Jos ei usko siitä huolimatta, älä vastaa puhelimeen vaan lyö luuri korvaan. Tylyä mutta jos ei vähemmällä usko niin oma mokansa.
Minun äiti sai uuden merkityksen elämälleen, kun sain psykoosin monta vuotta sitten. Nyt se vaan lirkuttelee psykologien kanssa, joilta kyllä tippuu diagnoosia kuin diagnoosia, ja minä olen edelleen hänen viisivuotiaansa (olen yli kolmenkymmenen), Hänen huolenpitonsa ei ole ollut elämänneuvoja tai pystyä keskustelemaan mikä on tärkeää, vaan lähinnä tarjota tavaraa ja pestä pyykkiä yms.. Ei sitä ihan noin paljon tarvitse yhteyttä sallia.