Kysyisin erityisesti naisilta mutta myös miehiltä että kun kiinnostutte jostain ihmisestä, niin miten koette pienet ulkonäkö'virheet' tai erikoisuudet jotka huomaatte? Ehkä vasta myöhemmin.
Ne eivät tietenkään saa olla llian suuria tai muuten kiinnostus menisi mutta kuitenkin sellaisia jotka huomaa. Helpottaako se että ihastuksennekin on 'vain ihminen' eikä täydellisyys?
Muistelen viime kevättä kun toivoin yhdestä naisesta tyttöystävää ja joskus hänen nauraessaan tai muuten vain istuessaan hän jotenkin jännitti kaulaansa tai siirsi päätään niin että hänelle hetkellisesti muodostui pientä kaksoisleukaa.
Ne eivät tietenkään saa olla llian suuria tai muuten kiinnostus menisi mutta kuitenkin sellaisia jotka huomaa. Helpottaako se että ihastuksennekin on 'vain ihminen' eikä täydellisyys?
Muistelen viime kevättä kun toivoin yhdestä naisesta tyttöystävää ja joskus hänen nauraessaan tai muuten vain istuessaan hän jotenkin jännitti kaulaansa tai siirsi päätään niin että hänelle hetkellisesti muodostui pientä kaksoisleukaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mjoo, noinhan se tuntuu aika pitkälti menneen ainakin omien ihastusteni kanssa. Kaikki ovat kyllä olleet ulkonäöltään vähintään ihan nättejä, mutteivät kuitenkaan niitä kedon kauneimpia kukkasia, joita ite en uskaltais edes lähestyä. Ujous, tietty nörttimäisyys, lasit ja muut ns. 'epätäydellisyydet' yhdistäviä tekijöitä.
Olen kyllä joskus miettinyt, että ihastunko näihin naisiin ja tyttöihin todellisuudessa vaan oman heikon itsetuntoni takia, kun alitajuisesti tiedostan ettei niihin tosi kauniisiin olisi oikeesti mitään mahkuja, kun taas näille neideille saattaisin muka kelvatakin.
Helpottaa. Tällainen epätäydellisyys on tällä hetkellä kiikarissani...
Eikun miehen pitää ehdottomasti olla täydellinen, sellainen kuin netissä kaikki julkkikset ovat valokuvissa.
Yleensä toisessa näkee ne kauniit puolet eikä virheitä. Toki on ikäviä ihmisiä jotka ensimmäisenä kiinnittävät huomiota toisessa virheisiin. Erikoisuudet voivat tehdä ihmisestä persoonallisen. Itsessäni tuijotan virheitä liikaakin.
Muistan eräältä työpaikaltani nuoren naimisissa olleen naisen, joka oli ulkonäöltään ihan kaunis, mutta hänen naurunsa muistutti kirjaimellisesti aasia. Pohdin mielessäni johtuiko se tukahdetusta naurusta, vai eikö nainen vain osannut nauraa ja oli luonut itselleen aasia muistuttavan tekonaurun. Hänen tapauksessaan tuo virhe kyllä hyppäsi silmille niin, että jos hän olisi ollut vapaa, olisi kyllä ollut aika vaikea kiinnostua ilman että olisi oppinut nauramaan luonnollisesti niinkuin ihminen.
Ihme miinustusta, vaikka kyseessä ihan asiallinen keskutelunavaus.