Kirjoitin kännykällä junassa samalla kun istuin teinien vieressä.
Yksi teini kauhisteli siten miten keski-ikäiset ukot olivat jutelleet hänelle ja muut teinit hihittelivät. Teinit lähtivätkin sitten jo ensimmäisellä pysäkillä ja jäin fiilistelemään.
__________________________________________________________
Se kesä, niin kaukana, niin lähellä, kuten sinäkin, missä oletkin. Ehkä se nauru, jonka etäisyydessä kuulen, olet sinä, tai ehkä tuuli tuo tuoksusi luokseni, henkäisten. Mitä kauemmin muistelen, sitä vähemmän muistan, ja kasvoni urautuvat, auringon alla, sementoituvat ilmeeseen vakavaan. Mutta toispuoleinen virne, vielä huulille herää, ja kärsinyt selkä, kantaa päivään seuraavaan. Jalat joita joskus kehuit, joustavat kuin silloin. Taas junassa istun, kuin tykösi tullen, ja ikkunaan katson, sinne heijastuksesi kuvittelen, läpi tummien linssien. Taas lehdet kukkivat, ja tarina toistuu, vain mielessäni taas kotiisi retken teen. Teen kaiken samoin, ja kaiken toisin, näkisin sinut kuten silloin, kuin uuden, ja kun nuokut penkillä bussin, muistan kaiken vanhan. Ja se on uusi elo, tuttu hetki. Nyt on lämmin, linnut laulavat, ja yölläkin ihosi valaisee huoneen, kunnes taas kesä jättää, ja vie sinut mukanaan. Siksi nyt, ohimenevän hetken, säästele en, vaan annan sinun olla, se fantasia minulle, johon uskoa saatoin, ja siten sinut muistan, kun taas juna minut talveen kuljettaa, ja herään miettien, josko kesä oli uni vain.
Yksi teini kauhisteli siten miten keski-ikäiset ukot olivat jutelleet hänelle ja muut teinit hihittelivät. Teinit lähtivätkin sitten jo ensimmäisellä pysäkillä ja jäin fiilistelemään.
__________________________________________________________
Se kesä, niin kaukana, niin lähellä, kuten sinäkin, missä oletkin. Ehkä se nauru, jonka etäisyydessä kuulen, olet sinä, tai ehkä tuuli tuo tuoksusi luokseni, henkäisten. Mitä kauemmin muistelen, sitä vähemmän muistan, ja kasvoni urautuvat, auringon alla, sementoituvat ilmeeseen vakavaan. Mutta toispuoleinen virne, vielä huulille herää, ja kärsinyt selkä, kantaa päivään seuraavaan. Jalat joita joskus kehuit, joustavat kuin silloin. Taas junassa istun, kuin tykösi tullen, ja ikkunaan katson, sinne heijastuksesi kuvittelen, läpi tummien linssien. Taas lehdet kukkivat, ja tarina toistuu, vain mielessäni taas kotiisi retken teen. Teen kaiken samoin, ja kaiken toisin, näkisin sinut kuten silloin, kuin uuden, ja kun nuokut penkillä bussin, muistan kaiken vanhan. Ja se on uusi elo, tuttu hetki. Nyt on lämmin, linnut laulavat, ja yölläkin ihosi valaisee huoneen, kunnes taas kesä jättää, ja vie sinut mukanaan. Siksi nyt, ohimenevän hetken, säästele en, vaan annan sinun olla, se fantasia minulle, johon uskoa saatoin, ja siten sinut muistan, kun taas juna minut talveen kuljettaa, ja herään miettien, josko kesä oli uni vain.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oi kun sä oot herkkä. Ihan pikkuruinen pilluni kostuu tuota lukiessa.
Kiitos.
Tosi hieno runo. Sinä jos kuka ansaitsisit kauniin nuoren teininaisen kumppaniksesi.
Oi miten suloista. Täällä ne pedarit kannustavat taas toisiaan sairaissa haluissaan.
Ei vaan elämänkolhimat, syrjäytyneet ATM:t antavat toisilleen vertaistukea. Eikä tuossa Mies1985:n runossa sanottu mitään pedofiliaan viittaavaa.
Sinun viestissäsi sanottiin. Ja Mies1985 kirjoitellut täällä alaikäisiin lapsiin kohdistuneista seksimesettelyistään ja muista vastaavista teoistaan aiemmissa viesteissään.
Ihailen vain yli 16-vee teininaisia!
Antakaa te ikäiseni naiset pillua ATM:illekin niin saavat teinit olla rauhassa. Ei se teidän monen miehen nussima klamydiavittunne niin pyhä ole etteikö siihen ATM saisi koskea. Mene itseesi tekopyhä lutka!
Kopioi nämä viestisi ja vie ne mukanasi pöpilään seuraavan kerran kun sinne joudut. Selitä siellä sitten tohtorisedälle että naiset ovat vain tekopyhiä lutkia kun kokevat luontaista vastenmielisyyttä pedareita kohtaan. Tekee varmasti vaikutuksen tohtorisetäänkin.
Antakaa te ikäiseni naiset pillua ATM:illekin niin ongelmia ei ole.
Ensi kesänä tulee sitten rakkauden kesästä yhdeksän vuotta aikaa. Sen jälkeen suutelin lyhyesti maaliskuussa 2015.
Minun rakkauden keväästäni tulee tänäkeväänä 4 vuotta.
Olisi kiinnostavaa kuulla keväästäsi.
Itse en muista tuosta kesästä paljoa. Suurin osa taisi mennä kotisohvalla makoillessa vanhempieni kämpässä Espoossa. Kuuntelin James Bluntia, Good Charlottea ja Sunrise Avea. En bilettänyt enkä tehnyt naisiin tuttavuutta koska olin liian ujo. Ehkä pelasin pleikka kakkosta, en muista.
Noista ajoista olen mielestäni kehittynyt aika paljon ihmisenä, varmaan se oman asenteen muutos on ollut siinä peruspilarina. Sanotaan että vaihtamalla paranee - no vaihdoin koska oli pakko. Kait.
Tosin jos palstan tarjoamia työkaluja haluaa käyttää mittaamaan omaa tasoani, niin olen lähestulkoon samanlainen luuseri kuin silloinkin - enemmän koulutusta mutta toisaalta vähemmän hiusta päässä mikä ei EUROOPPALAISUUDEN kannalta tietenkään ole toivottavaa.
(Luolamadonnamaista typerää hihitystä)