Toivon heti aluksi, ettei häiriköt tule tähän ketjuun. Elämä on niin raskasta muutenkin, ettei jaksaisi enää sellaista. Kiitos siitä jo etukäteen.
Tilanne on se, että on paljastunut, että miehelläni on jonkinlainen suhde. Kysynyt olen suoraan, kieltää tietysti kaiken. Mutta on jäänyt valheista kiinni. En jaksa riidellä asiasta. Odotan, että mikä on niin vaikeaa tehdä päätöstä, erotaanko. Siis kuulostaa siltä että hän tekee päätöksen, mutta tarkoitan sitä, että jos hän tunnustaisi ja voisimme keskustella millainen ja kuinka vakava tuo suhde on, niin tietäisin jatkaisinko hänen kanssaan. Tuntuu, että hän vaan venyttää ja venyttää päätöstään. En ylipäätään ymmärrä kuinka tässä näin kävi. Meillä oli kaikki hyvin. Meille oltiin jopa kateellisia onnestamme. Mitä yhtäkkiä tapahtui.
Valaiskaa minulle te, jotka olette puolisonne selän takana pitäneet yhteyttä toiseen henkilöön, että miksi sitä ei tuoda julki, miksi siitä ei kerrota vaikka puoliso jo tietää? Kielletään viimeiseen asti. En tätä jaksa ymmärtää.
Vai eikö hän osaa päättää kumman ottaa, aivan kuin se olisi vain hänen päätettävissään. Meillä on kaikki asiat kunnossa, ja kuten jo sanoinkin en ymmärrä miksi olemme tässä tilanteessa. Ilmeisesti hän on halunnut jotain uutta elämäänsä kuitenkin. Olemme olleet pitkään yhdessä ja olemme siis naimisissa.
Täytyykö minun odottaa loputtomiin että hän tunnustaa vai otanko kamppeeni ja häivyn?
Tilanne on se, että on paljastunut, että miehelläni on jonkinlainen suhde. Kysynyt olen suoraan, kieltää tietysti kaiken. Mutta on jäänyt valheista kiinni. En jaksa riidellä asiasta. Odotan, että mikä on niin vaikeaa tehdä päätöstä, erotaanko. Siis kuulostaa siltä että hän tekee päätöksen, mutta tarkoitan sitä, että jos hän tunnustaisi ja voisimme keskustella millainen ja kuinka vakava tuo suhde on, niin tietäisin jatkaisinko hänen kanssaan. Tuntuu, että hän vaan venyttää ja venyttää päätöstään. En ylipäätään ymmärrä kuinka tässä näin kävi. Meillä oli kaikki hyvin. Meille oltiin jopa kateellisia onnestamme. Mitä yhtäkkiä tapahtui.
Valaiskaa minulle te, jotka olette puolisonne selän takana pitäneet yhteyttä toiseen henkilöön, että miksi sitä ei tuoda julki, miksi siitä ei kerrota vaikka puoliso jo tietää? Kielletään viimeiseen asti. En tätä jaksa ymmärtää.
Vai eikö hän osaa päättää kumman ottaa, aivan kuin se olisi vain hänen päätettävissään. Meillä on kaikki asiat kunnossa, ja kuten jo sanoinkin en ymmärrä miksi olemme tässä tilanteessa. Ilmeisesti hän on halunnut jotain uutta elämäänsä kuitenkin. Olemme olleet pitkään yhdessä ja olemme siis naimisissa.
Täytyykö minun odottaa loputtomiin että hän tunnustaa vai otanko kamppeeni ja häivyn?
Vastaukset 60
Vanhimmat
Olen entinen kakkonen, ja mies myös kielsi kaiken kun vaimo epäili. Vaikka oli ihan näyttöäkin. Ei vaan myöntänyt!
Kun ei myönnä, ei tarvitse olla altavastaajana. Toista voi vieläpä syyttää vainoharhaisuudesta ja mielenterveyden häiriöistä niin ettei lopulta kukaan enää tiedä mikä totuus on.
Pettäjän minä on jotenkin kehittymätön. Jos ei myönnä, ei ole mitään tehnytkään. Ei tarvitse olla pahoillaan tai pyytää anteeksi.
Ajattelehan tilannetta, jossa pettäjä tunnustaisi tekosensa. Siitä alkaisi asioiden setviminen, ja pettäjä olisi syyllinen. Eihän itsekeskeinen pettäjä sellaista halua! Hän haluaa ihailua ja palvontaa, tuntea rakkautta. Hän ei halua tuntea itseensä kohdistuvaa halveksuntaa ja vihaa.
Vaikka pettäjä tunnustaisi, ei hän siltikään kerro kaikkea. Hän kertoo vain sen mikä on pakko, kaunistellen.
Mitä jos pitäsitte tauon ja miettisitte mitä teette? Epäreilua, ettei toinen suostu aiheuttamiaan ongelmia edes käsittelemään. Eihän se sinun kuuluisi selvitellä, vaan hänen.
Ai mitä tapahtui? Joskus käy niin, että kun toinen on onnellinen, sitä vaan olettaa että toinenkin on. Joskus ei vaan ole huomannut, ei ole nähnyt eikä ymmärtänyt että toinen onkin ihan erillinen ihminen, joka kokee kaiken erilailla. Hän on saattanut kokea joutuneensa syrjään, ehkä hän ei ole saanut asioitaan tarpeeksi esille, ehkä hän on kokenut ettei ole enää tarpeeksi arvokas sellaisena kuin oikeasti on.
Meillä kaikilla on virheenä olettaa asioita. Kun ne ovat ennenkin olleet näin, niin ne ovat niin vieläkin... Mutta kun tilanteet ja mielipiteet ja kokemukset muttuvat ja kehittyvät, ihmiset muuttuvat. Ei varmasti ole helppoa pidemmässäkään suhteessa pysyä toisen muutoksen mukana. Milloin voi tietää, että rutiinien takana toinen haluaakin jotain muuta, jollei sille sanomalle ole oikeaa aikaa eikä paikkaa, tai ehkä sitä ei vaan kuulla tai ei ymmärretä.
Kovasti jaksamista sinulle. Toivottavasti saatte keskusteltua asiasta!
"Ajattelehan tilannetta, jossa pettäjä tunnustaisi tekosensa. Siitä alkaisi asioiden setviminen, ja pettäjä olisi syyllinen. Eihän itsekeskeinen pettäjä sellaista halua! Hän haluaa ihailua ja palvontaa, tuntea rakkautta. Hän ei halua tuntea itseensä kohdistuvaa halveksuntaa ja vihaa." Tuo pitää paikkansa. Tunnustaessa pettäjä joutuu katsomaan itseään peilistä, sitä hän ei halua tehdä. Hän haluaa pitää yllä illuusion omasta taitavasta ihmisten käsittelystään, sekä egoa hivelevästä kahden naisen miehen imagosta.
Toinen pettäjiin sopiva fakta on että pettäjä ei halua tehdä valintaa. Sitä on turha odotella. Hän vetkuttelee petetyn ja salasuhteen kanssa niin pitkään kun vain mahdollista. Kaksi naista korvaa toistensa puutteet.
Miehesi ei tunnusta, koska ei jaksa alkaa riidellä aiheesta.
Itselläni oli salasuhde kaksi vuotta ex-liittoni aikaan. Olin varma, että jossain vaiheessa eroaisin. Aika ei ollut valmis, keräsin voimia ja tahtoa. Ex kun laittoi hanttiin pahasti. Ei ottanut kuuleviin korviin puheitani erosta (eikä mistään muustakaan). Kun se lopulta koitti, ex pisti lisää kapuloita rattaisiin.
Sanoit, että liittonne on kiinni puolison tunnustamisesta. Ei se oikeasti ole. Sinun pitää pohtia tarkasti mitä saat liitolta, oletko tyytyväinen, onko myös puolisosi tyytyväinen. Kun hänelllä nyt kuitenkin on jonkinlainen salasuhde, niin se on oire. Hänellä ei ole kaikki hyvin, sinulla ei myöskään.
Ehdotan, ettet kysele tuosta suhteesta enää mitään. Puhut vain itsestäsi ja teidän suhteesta. Mietit miehesi kanssa mihin se on menossa. Jos miehesi ei keskustele, voit vetää siitä omat johtopäätöksesi. Arvioida tilanne esim. puolen vuoden päästä ja tehdä ratkaisu.
Se mitä ei ole ääneen sanottu, ei ole totta.
Jäin kiinni pettämisestä ja tunnustin vain sen yhden ainoan kerran ja laitoin sen kännisekoilujen piikkiin. Tosiasiassa miehiä on ollut 8 ja pettämiskertoja kymmeniä ja vielä enemmän jos pussailutkin lasketaan. En ikinä voi kertoa miehelleni kaikkea tätä, kuvittelen että hän on onnellisempi kun ei tiedä. Avioliiton jatkaminen olisi mahdotonta, jos hän tietäisi kaiken. Ja miksi sitten haluan jatkaa avioliittoa? Tuttua, turvallista, mukavaa, muutos pelottaa...
Periaate on, että tunnustan vain sen, mistä lyödään todisteen pöytään ja siitäkin kerron niin vähän kuin mahdollista ja vastaan vain siihen mitä kysytään. Yhdestä poistamatta jääneestä tekstarista oli pakko sanoa, että kännissä lähetin, enkä muista kelle, koska se oli sellaiselle miehelle, jota mieheni inhoaa.
hyi vittu mikä lutka. Kuula kalloon. Tuon takia teistä huorista pitää hakata irti se tieto.
Sinun elämäsi on sinun elämääsi. Ei sinun tarvitse odottaa, että joku toinen tekee siihen liittyviä päätöksiä. Toki siihen liittyviä päätöksiä on tehty tuon suhteen aloittamisen myötä, mutta vain sinä tiedät, haluatko jatkaa miehesi kanssa uskottomuudesta huolimatta, päättipä hän sitten mitä tahansa. Tai jatkoipa sitten tuota puhumattomuutta ja piilottelua.
Uskottomuus on suurin loukkaus kumppanille, selitetään se sitten millä tahansa. Mutta se itsessään ei ole syy eroon, vaan seuraus ja viite siitä, että syytä on. Liian usein syytetään niitä kakkosia, mutta kyllä se ensimmäinen askel uskottomuuden toteutumiseen tulee parisuhteen sisältä.
Angela neuvoi viisaasti, ettet enää puuttuisi siihen salasuhteeseen, vaan keskittyisit teidän kahden parisuhteeseen ja sen tilanteeseen. Jos te kaksi olette yhä totta, sitä kolmatta ei voi olla. Jos ette ole, päästä irti.
Kuuntele sydäntäsi, käytä pikkuisen järkeäkin, niin kyllä asia vähitellen kirkastuu ja tiedät mitä tehdä.
Hei Angela ja Kokemuksella. Kiitos lämpimästi fiksuista sanoistanne, olette pähkäilleet tuon asian juuri kuten minä itsekin sen jo tässä ehdin tehdä. Juuri näin olen toiminut, kun parin kysymyskerran jälkeen huomasin, etten saa irti mitään hänestä, ajattelin, että ok, olen edelleen oma ihana itseni, ja tiedän, että mieheni rakastaa ja arvostaa minua, joten jos sillä "häviän" tämän taiston, niin en ainakaan voi itseäni syyttää. Tosin, olen melkoisen varma siitä, että mieheni on vasta sanoisinko, tunnusteluasteella, eli soittelevat ainoastaan, en usko, että ovat tavanneet, en tietenkään tasan varma voi olla. Mutta sellainen tunne mulla on. Mutta siinä Angela oli väärässä, että mieheni ei olisi onnellinen, väitänpä että on. Mutta lisäpointtina tässä onkin, että hän on masentunut. Olen ehkä naiivi teidän mielestänne, mutta luulen ja ehkä toivon, että tämä johtuukin nimenomaan siitä että hän on sairas ja sanoo ettei mikään tunnu miltään, ehkäpä hän siksi tekee näin, että saisi tuntea edes jotain. Tiedä häntä. Mutta kaikkeni teen, etten häntä menetä, sillä meillä on oikeasti hyvä suhde. Hassua sanoa näin tälläisessä tilanteessa, mutta niin se vaan on.
Kiitos ideoistanne ja mielipiteistänne, arvostan niitä!
Sainpa voimaa!
MAsentunut, no olet sinä hyväuskoinen, tottakai hän siten vaikuttaa, on se nimittäin aika raskasta pyörittää kahta naista. Tässä on taasen vaimo, joka ei tajua että mies ei parannu pettämisestä. Se on aivan kuin krooninen tauti, ehkä pääsette jotenkin yli, mutta oletko valmis taas pian ottamaan vastaan tiedon, että miehesi on edelleen tuon toisen kanssa tai toinen uusi? Koska niin se menee. Kaikki voi vaikuttaa "SINUN " mielestä siltä etttä mieheltä ei puutu mitään ja on onnellinen, mutta hei, EI hän oikeasti sinua rakasta tai arvosta, koska jos niinkuin kuvailet kaikki olisi hyvin ja hän todella rakastaa oikeesti sinua, ei siihen tulee kukaan muu väliin.
Ei tee.
Parasta todella pitää paussi ja katsele eteenpäin vaikka puoli vuotta, huomaat että miehesi on jatkanut suhdetta, tässä totuus.
Saattahan se mies todella masentua kun on naimisissa ja sydän muualla.
itse olen ollut pettäjä ja tällä hetkellä kakkonen.. pettäjänä en kestänyt itseäni vaan peli oli vihellettävä poikki nopeasti, pää ei kestänyt tilannetta. Kuitenkaan en lyhyttä suhdetta puolisolleni paljastanut ja se loppui niin lyhyeen ettei epäilyksiäkään ehtinyt syntyä.
Tällä hetkellä olen suhteessa naimisissa olevaan mieheen. Vaimo on hänelle tärkeä ihminen ja ollut tuki ja turva vaikeina aikoina, ehkä siinä syy miksi olen ja tulen kakkosena pysymään? myös ydinperhettä lapsilleen hän pitää omaa onneaan tärkeämpänä asiana. En ole uhkavaatimuksia esittänyt, ehkä pitäisi? väärin tämä tilanne on hänen perhettään kohtaan. Vaimo on epäillyt ja epäilee, mies ei tunnusta missään tapauksessa, kieltää kaiken. Ei vaan ole mitään tunnustettavaa on hänen kantansa asiaan. Ero tulee hänen mukaansa vain jos vaimo sitä vaatii, hän ei tule koskaan sitä itse tekemään.
Vaikea tilanne kun vaimo on täysin pimennossa, hankala olisi päätöksiä tehdä arvailujen varassa? Mutta se naisen vaisto? saisitko epäilyillesi todisteita jostain? varmasti on olemassa ihmisiä jotka tietävät tai jotain pientä mikä todistaisi epäilyt aiheellisiksi ja valaisisi tilannetta?
ja sä roikut?
Olipa iloinen yllätys, että oli niin ihania ihmisiä täällä tänään vastaamassa. Kukaan ei kettuillut, vaan täysin asiallisia vastauksia ja vielä fiksuja ideoitakin,
iso kiitos kaikille!
No piti p.erkele jonkun tulla taas v.ttuilemaan. Häivy idiootti.
Etkö kestä totuutta? Niinpä. Yleensä se kirpaisee. Peili olisi tollaselle luuserille ihan paikallaan.
Nyt en ihan ymmärtänyt? Etttä tuo mahdollisesti petetty osapuoli olisi sinun mielestäsi luuseri?
Anteeksi??
Petetty kyllä kestäisi totuuden varmasti, jos joku sen hänelle ystävällisesti KERTOISI!
Nyt et ole lukenut oikein, kakkosena roikkuvan naisen tyhmyyttä ihmettelen...Sellainen on todellinen luuseri. Olen samaa mieltä, petetty kyllä kestää totuuden, ongelma siinä onkin se salaaminen. Nämä kakkoset eivät totuudesta ymmärrä mitään, tietoisesti ovat mukana valehtelussa, salailussa ja petoksessa. Kenelläkään ei ole oikeutta mennä "päättämään" toisen elämästä. Pettäjä ja kakkonen näin tekevät. Petetty tuskin haluaa olla sellaisessa tilanteessa. Ei anneta edes mahdollisuutta päättää millaisen elämän haluaa. Petetty on rehellisyyden ansainnut. Halveksittavaa on pettäjän ja kakkosen toiminta.
Okei, sori. Olen juuri tuota mieltä, olemme myös aikanaan keskustelleet mieheni kanssa näistä asioista ja sanoin juuri tuon saman lauseen silloin hänelle, että salatessaan he ottavat vallan toisen elämästä, päättävät että tässä mennään vaikka petetty olisi valmis luovuttamaan miehensä kakkoselle. Se tässä juuri onkin surullisinta, se on todella väärin, että he tuhlaavat tavallaan toisen ihmisen elämää näin. Mutta valitettavan paljon on nykyaikana ihmisiä jotka ovat niin häikäilemättömiä. Olen todella pettynyt mieheeni jos/kun hän valehtelee, hän on nimenomaan juuri itse niitä ihmisiä, jotka ovat hehkuttaneet sitä miten ketuttaa ihmiset joihin ei voi luottaa. Ja onko nyt niin, että hän itse juuri on yksi sellainen..
Sanottakoon tähän lopuksi vielä, että ehkä kauheinta ja raskainta tässä on tämä epätietoisuus. Se kalvaa, raastaa ja syö minut elävältä.
thisisshit:
jos vaimo tietääkin sinusta,mutta mies kieltää kaiken ,tee sinä ratkaisu ,ota tai jätä.
Älä nyt viitsi! Et usko tuohon itsekään. Totuuden kestää jokainen, mutta jatkuva epämääräisessä tilanteessa lilluminen käy voimille. Jos pettäjä ei voi rehellisesti tunnustaa ihmiselle, jonka kuitenkin joskus on puolisokseen valinnut, että hänellä on suhde, voi pettejä katsella sinne peiliin. Mietiskellä vaikka et mihis se rohkea ihminen joka polleena pyörittää kahta suhdetta katosi kun sen rehellisyyden aika olis. Ei se ole sen petetyn tehtävä penkoa ja selvitellä ja puristaa toisesta ulos et mikä nyt vaivaa. Ja se, että puoliso pettää, ei mitenkään laske sen petetyn älykkyysosamäärää. Petetty on todennäköisesti yhä oma itsensä mutta pettäjä ei enään tiedä kuka hän on.
Ääh sori en sitten taas kireessä lukenut loppuun noita kommenteja. Unohtakaa ja antakaa anteeksi tyhmyyteni. Taitaa se ÄO sittenkin tipahtaa ;)
Ota munaa mekkoon ja ime kuin tikkaria, elä elämää ja nauti panemisesta
Kirjoitit että mies on masentunut. Siis miten hän on sitten onnellinen??? Jos sinä olet ollut onnellinen, se ei tarkoita että miehesi on ollut.
Masentunut ei ole onnellinen!
Aika moni pettäjä taitaa syödä mielenterveyslääkkeitä tai ainakin masennuksen vuoksi pitäisi. Kumpi oli ennen, muna vai kana... Eli aiheuttiko pettäminen sen masennuksen vai huono parisuhde?
Eihän tossa ole tai ollu huonoa parisuhdetta miksi siis kyselet. On se kumma ettei voi uskoa mitä toinen kirjottaa. mitä syytä tossa olis valehdella.
ihme porukkaa
No, tätä nyt on tietysti hieman vaikea valaista tässä, mutta luullakseni tiedän mistä puhun. Eli tunnen kyllä mieheni. Me kyllä olimme onnellisia. Nyt kyllä näyttää siltä, että tosiaan tuon suhteen aloitus on tuonut masennuksen tullessaan, ei heti, mutta kuukauden-kaksi kestettyään.
En ole sanonutkaan, että mieheni olisi NYT onnellinen.
Näitä kirjoituksia juuri en tajua, että tullaan vääristelemään toisen sanoja ja vängätään tilanteesta, josta et voi tietää mitään.
Luota sanaani. Minä kyllä tiedän missä järjestyksessä tässä ollaan menty.
Nuo muut kommentit jätän ala-arvoiseen asemaansa, siis tuon toisen kirjoittajan.
Minä en voi käsittää, aikuisia ihmisiä, jos kerran tahtoo jonkun toisen kuin oman vaimonsa, niin miksi sitä ei sille vaimolle voi kertoa. Kuukausitolkulla piinataan toista siinä rinnalla. Kysymys kuuluu MIKSI???
Nämä miehet eivät monta kertaa halua ja kykene loukkaamaan omaa vaimoa silmätysten, selän takana sitten kyllä voidaan loukata ja tehdä mitä vain.
Ja monta kertaa miehet eivät haluta erota vaimostaan, mutta eivät ole kaikeen tyytyväisiä ja hakevat monta eri asiaa liiton ulkopuolelta. Ja vaikka haluaisivatkin erota niin itse eivät halua ja kykene sitä tekemään vaan antavat ja toivovat vaimon asian päättävän. Eivät halua erota kun on lapset ja asunto ja ihmis-suhteet.
Eräs mies sanoi että tälläinen hän vaan on, vaimo sitten päättää sietääkö vaiko ei.
Ja juuri siksi ovat nämä miehet kerran petettyyään ja anteeksi saaneena taas toistaneet tekonsa, koska raja madaltuu. Voi kun nämä ymmärtäisit sen.
Siis ihminen joka pettää ei ole onnellinen, tyytyväinen ehkä.
On näitä onnenpakkoja jotka ovat saaneet vaimot jotka sallivat vieraissa laukkaamisen ukoilleen.
Tottakai tuota miestä painaa syyllisyys, siksi vaikuttaa masentuneelta. Mutta älä hyvä ihme usko kaikkia selityksiä, hän ei oikeesti ole arvoisesi, koska naida naksuttellee toista selkäsi takana. Eikö tunnu pahalta? Hyi hitto. Rakkauden väliin ja kun liitossa asiat kunnossa ei tuu kukaan, ja kun se särkyy ei puolisoon todella rakastuta enää uudelleen, se on vain huonoa omatuntoa jos yrittää jäädä yhteen.
Tiedän kokemuksella, itse myös uskottelin niin, kaikki sanoivat ystäväni, että miehes ehkä rauhoittuu, ei se todella niin mennyt, tuhlasin vain kallista aikaani.
Koko ajan oli epäluottamus, ja seksi ei tuntunut enää miltään, siinä ei ollut sitä yhteyttä enää. Ja valitettavasti ei mies ollut jättänyt "henkisesti " rakastajaansa, joten erohan siitä tuli pidemmän kaavan mukaan,
Miksi odotat sitä, että mies tekee päätöksen jatkaako vai ei. Mitäpä jos miettisit asiaa vain omalta kannaltasi ja teksisit sen perusteella oman ratkaisusi. Nyt siis tiedät, ainakin lähes varmasti, että miehesi on pettänyt sinua. Yksityiskohtia et tule koskaan saamaan selville, sen epävarmuuden kanssa sinun on vain pystyttävä elämään. Vaikka miehesi lopettaisi sivusuhteensa tai mikä se nyt onkaan, sinulla ei ole mitään takuita siitä, etteikö miehesi voisi pettää sinua uudestaan. Joko jonkun toisen naisen kanssa tai sitten tämän saman jonka kanssa nyt pettää sinua.
Miltä sinusta tuntuu? Mikä parisuhteessa on sinulle tärkeää ja millä ei ole niin suurta väliä. Riittääkö sinulle, että puitteet ovat kunnossa ja koet jonkinlaista kumppanuutta miehesi kanssa. Onko sinulle väliä, jos mies käy välillä vähän vieraissa, kunhan palaa lopulta luoksesi eikä rakastu muihin. Kuinka tärkeää rakkaus ja keskinäinen luottamus on sinulle, pystytkö elämään parisuhteessa, jossa et voi luottaa mieheesi ja rakkauden kanssa on vähän niin ja näin.
Ero on rankka asia, mutta siitä pääsee yli ja sitten helpottaa. Taloudelliset ja muut käytännön asiat saa kyllä järjestymään, kunhan näkee vaivaa sen eteen. Parisuhdetta ei kannata jatkaa vain sen takia, että pelkäisi eroa.
No me emme ole vielä ihan noin pitkällä. Hän ei ole selitellyt yhtään mitään. Joten ei minulla ole mitä uskoa tai ei uskoa.
Mutta väitätkö ettei koskaan voi olla sellaisia tilanteita, että mies tajuaisi ensimmäistä kertaa aikovansa pettää/tai jo pettäneenä että se oli iso virhe, ja haluaisi ns entisen elämänsä takaisin. Minä olen ehkä sitten naiivi, mutta luulen että näinkin voi käydä. Tahdon antaa hänelle mahdollisuuden, mihinkään pettämisen hyväksymiseen en tietenkään alistu. Se tässä olisi kaikkein vaikeinta että miten voisi luottaa koskaan toiseen enää ja sen asian kanssa painin. Minä tiedän ettei mieheni tahdo erota. Ette te tiedä suhteemme laadusta mitään. Ette tiedä mitä olemme kokeneet yhdessä tässä kurjassa elämässä. Meillä on vahva yhteys kaikesta huolimatta. Mieheni ei ole "muka" masentunut vaan on lääkityksellä.
Totta on varmasti paljon noissa kirjoituksissanne, olettehan itse kokeneet saman, mutta tapaukset ovat silti aina hieman erilaisia.
Minä olen ihminen, joka ei tälläisessäkään tilanteessa lähde huutaen ja ovet paukkuen pois, vaan äärimmäisen surullisena, sillä jos menetän mieheni, on se mulle kova pala, sillä rakastan häntä todella. Hän tietää sen kyllä. Tiedän myös, vaikka hän ilmeisimmin jotain puuhaakin selkäni takana, että hän kyllä taas toisaalta arvostaa minua. Muutenhan olisi jo lyönyt paperit pöytään. Mutta en ole hölmö, en jää huijattavaksi, jos saan faktaa siitä, että pettää, niin keskustelu on tiukka ja ero varmaan tulee.
Olet pohtinut asiaa hyvin. Pidä linjasi. Täällä harvoin on positiivisia juttuja yhdessä selvitymisestä. Näitä kuintenkin löytyy. Tunnistan itseni kertomuksessasi. Ei muuta kuin tsemppiä. Kyllä te selviätte!!
Arvostaa? Ja samaan aikaa jokin suhde meneillään? Enpä tuntisi itseäni arvostettavan jos tilanne on tuonkaltainen. Eikä hän todennäköisesti tule lyömään papereita pöytään, ei ne miehet ajattele noin. Jättää sinun päätöksen varaan koko homman. Ja nämä miehet saattavat olla petturuuden jälkeen tosi ihania ja anteeksipyytäviä, huono omatunto vaivaa ja hyvittelee tekemisiään siten.
Mies tuntee kyllä vaimonsa ja tietää mistä naruista milloinkin kannattaa vetää.
No, kuten jo moneen otteeseen sanoin, on meidän suhdettamme hyvin vaikea tässä kuvailla. Olen kuitenkin varma siitä että hän arvostaa minua. Ei tietenkään kriteerinä voikkaan käyttää tuota epäluottamusta.
#-nimimerkille: Kiitos hyvästä kannanotosta. Tuota olen juuri miettinyt. Ei, minulle ei riitä se, että kulissi on kunnossa. Tarvitsen aitoa rakkautta, sillä annan itsestäni kaiken toiselle kun rakastan. Haluan olla se ainut miehelleni. Ero olisi minulle toinen, joten TIEDÄN selviäväni.
Kyllä puolisoon voi rakastua uudestaa, meille kävi niin. Se luottamuskin tulee, mutta tulee hyvin hyvin hitaasti.
Jos molemmat ovat täysillä mukana luomassa suhdetta parempaan ja rehellisempään tulevaisuuteen sekä halu olla yhdessä ja rakastaa, mielestäni ei ole mitään estettä suhteen onnistumiselle.
Tietysti kaikki eivät onnistu ja he ovat katkeria ja pettyneitä. Siksipä täällä näkee todella pahansuopaisia kirjoituksia.
Kuitenkin aina kannattaa yrittää, sitten ei voi ainakaan sanoa, ettei yritetty ja mikä parasta jos vielä onnistutaan.
Onnea teille ja rakkauden täyteitä kesää!
En minä tiedäkään teidän tilanteestanne mitään, vaan kirjoitan omien kokemusteni perusteella.
Onhan mahdollista, että miehesi vieraissa käytyään ymmärtää tehneensä hairahduksen jota katuu, ja että tilanne ei koskaan toistu. Yhtä lailla mahdollista on se, että hän pettää sinua uudestaan. Kerran petettyä kynnys uusintaan on hieman madaltunut.
Aloitusviestissä minua häiritsi eniten se, että kerroit odottavasi miehesi päätöstä. Siihen tartuin. Tiedän, että parisuhteet ovat paljon monisyisempiä ja monimutkaisempia kuin mitä päällisin puolin näyttää. Niin moni asia vaikuttaa kaikkeen.
Pettämiseen liittyvät faktat, joita ehkä saat, eivät ole koskaan koko totuus. Vaikka miehesi tunnustaisi, niin hän tunnustaa vain sen minkä katsoo sopivaksi. Jos hän rakastaa sinua, hän ei kerro kaikkea suojellakseen sinua. Tai sitten hän suojelee itseään tai sitä toista naista.
Luottamuksen menetys on varmasti se isoin asia, sen olet itsekin oivaltanut. Haluan vielä kannustaa sinua tekemään itse omat ratkaisusi, päädyt sitten mihin tahansa.
Kiitos, ymmärsin kyllä pointtisi ja kiitinkin sinua siitä.
Niinhän se vaan menee, että tälläiset tilanteet elämässä, jossa niinsanotusti piti olla kaikki kohdallaan, aiheuttaa niin paljon kysymyksiä. Miksi ihmeessä? Miksi piti mennä rikkomaan tämä kaikki. Lapset kärsivät varmasti. Tämä vaikuttaa niin moneen ihmiseen. Kyllä on jotenkin halpa olo, että tuollaisen takia menee tämä kaikki mitä olemme yhdessä vuosien varrella rakentaneet. Surullista. Todella surullista.
Yhdessä voi selvitä, jos on halukkuutta, tahtoa, rohkeutta ja rehellisuuttä. Jos haluat selvitä, lopeta tällä palstalla käyminen ja keskity omaan elämääsi. Sinun päätöksesi ovat omiasi, ja vaikeassa tilanteessa niiden jatkuva haukkuminen ei tuo sinulle yhtään mitään hyödyllistä. Selviäminen vaatii aina paljon, ja tarvitset kaikki voimat ja energian itsellesi. Siksi niin harva selviytymistä yrittävä varmaan täällä kirjoittelee, kun he suuntaavat ajan ja energian oikeaan suuntaan. Sitten kun kaikki on ohi, tavalla tai toisella, yhdessä tai erikseen, voit jakaa kokemustasi. Nyt voimat sinne, missä niitä tarvitaan.
Olet oikeassa. En edes ole ihminen, joka näillä palstoilla käy vakituisesti. Laitoin googleen vain hauksi tämän aiheen ja kai minä yritin etsiä vertaistukea, mutta tänne sekaan tosiaan eksyy aina asiattomuuksia.
Kiitos viisaasta ohjeestasi, kyllä tästä selvitään, oli lopputulos mikä tahansa.
Keskustelu aiheesta osaltani päättyy tähän.
Oikein aurinkoista kesää!
Sinulle, Ei jaksa enää!
Jos kaipaat vertaistukea, niin laitappa s-osoite, niin kirjoitellaa.
Itse ollut samassa tilanteessa ja nyt kutakuinkin selvillä vesillä!
Terv. J
Vaikka osaltasi päätitkin keskustelun, kirjoitan silti.
Olethan tietoinen kirjasta "Revitty sydän"? Kannattaa ehdottomasti lukea pikimmiten! Auttaa, kun lukee miten monenlaisia tilanteita ihmisillä on. Siinä on lopussa vielä hyvää tietoa siitä, miten parisuhteen voi pelastaa. Kaikki on tavallaan itsestäänselvää, mutta kun saa lukea mustaa valkoiselta, se vahvistaa a avartaa omia näkemyksiä. Miehesikin voisi lukea sen...?
Elän parhaillaan tilanteessa, jossa miehellä oli muutaman kuukauden suhde, mutta hän valitsi pitkältä tuntuneen mietinnän jälkeen jatkaa kanssani. Minä siis ilmoitin, että tiedän asiasta ja sanoin, että olen valmis jatkamaan, mutta hänen pitää tehdä päätös ja syyt pitää selvittää. Minullakin tässä on nimenomaan suuri suru eikä viha.
Olet oikeassa, että jokainen suhde on erilainen. Ymmärrän näkökantojasi. Jos tuntisimme tosielämässä, yrittäisin tukea sinua. En halua ruotia asia tässä ketjussa, sillä en jaksaisi vastata kaikkiin kommentteihin.
Paljon lämpimiä virtuaaliajatuksia sinulle ketjun aloittaja!
....sinun siis upposi jälleen miehen "oikeasta narusta vetäminen", ai kun mies pääsi taas kuin koira veräjästä. Ei mene kauaa niin taas täällä kirjoittelet, että kun minä uskoin kun mies niin katui mutta nyut se on taas sen nasien luona, tai hänellä on toinen. USKOKAA nyt, pettäjä ei parane, Miten ihmeessä joku nainen voi alentua niin että antaa pettämiset ja VIELÄPÄ suhteen anteeksi? Halloooooooo!
Voin tuttavapiirisäni sanoa, että yksikään avioliitto ei ole kestänyt vaikka on yrietty pettämisen jälkeen, siinä on rakkauden pienetikin rippeet kuolleet, mutta toki yrittää saa ja tuhlata kallsita elinaikaa. Tulet huomaamaan pian, että metsään menee, ja tiedän niin paljon oikeita toisilleen luotuja pareja jotka ovat yrittäneet, mutta ei enää palaa sama luottamus ja hyvä olo, sitä ei tuu enää kuin ehkä hetkittäin jos ollenkaan. Turhaa itsensä kiusaamista. Mitä pikemmin luovuttaa, sitä ennemmin toipuu.
Mikähän oraakkeli tämä "toipumisia" kuvittelee olevansa? Jos on itse kokekenut tai viereltä katsonut pieleen menneitä yrityksiä korjata avioliitto, niin ei se tee siitä yleistä totuutta. Minä ja puolisoni selvittiin, mutta minulle ei suinkaan tulisi edes mieleenikään tulla julistamaan tänne sitä totuutta, että kaikki selviävät. Mutta tiedän, että se on myös mahdollista.
Jokainen valitsee oman tiensä, käy sen loppuun ja katsoo siellä, mikä on itselleen paras ratkaisu. Suurelle osalle se on ero, mutta osalle se on selviäminen. Kumpikin vaatii ihmiseltä paljon, ja on oma ratkaisu kumpi tahansa, pettämisen aiheuttama suru, viha ja muut tunteet on joka tapauksessa kohdattava. Pettämisen jälkeinen myllerrys antaa myös mahdollisuuden tarkastella omaalelämäänsä tavalla, josta voi seurata omaa kasvua ja kehitystä, ja ihminen voi saada rohkeutta toteuttaa asioita, jotka ovat aiemmin olleet vain haaveiden tasolla. Minulle kävi näin. Ylösalaisin ei mennyt vain kaikki parisuhteessa, vaan myös ammatillisesti. Kaikesta, mitä selviäminen vaati ja millaiseen itsetutkiskeluun se pakotti, seurasi se, että vanhaan elämään oli mahdotonta palata. Miltään osin, ja takaraivossa pitkään kytenyt haave muuttui todeksi, kun tiesin selviäväni mistä tähänsä.
Edelliselle luovuttaminen oli varmaan paras ratkaisu. En epäile sitä. Mutta se ei ole sitä kaikille.
Jotkut miehet vaan ovat sellaisia että eivät tunnusta. Ehkä miehesi ajattelee niin että jos tunnustaa on pettänyt ja ero tulee, jos ei tunnusta ei ole pettänyt ja liitto pysyy ja näin ollen pystyy tosiaan venyttämään päätöstään, ihmettelyä aiheuttaa miksi toimia näin? Tosi naiivia mutta miehet välillä ovat, niiden logiikka eräillä on sangen kummallinen... Veikkaanpa että toinen nainen on yhtä erikoisessa asemassa itse, miehesi kenties odottaa sieltä suunnalta jotain viittaa minne mennä? Haluaako toinen nainen hänet.
Joka tapauksessa voimia sulle ap! Itselläni on myös liitto jota kahdehditaan paljon, pitkissä liitoissa ihminen kasvaa koko ajan, kaikki muuttaa kaikkea nin ympäristö kotona, työssä ja vapaalla kuin uudet tuttavuudet. Ajatuksetkin voi muuttua niin elämästä kuin kuolemastakin. Asioita alkaa hoksaamaan ja näkemään eritavalla mitä vanhemmaksi me tulemme.
Ja ennenkaikkea - me kaikki teemme virheitä, jotkut ottavat niistä opiksi jotkut eivät. Mutta se on varmaa, että me jokainen niitä teemme. Miehesi tuntuu sinulle tärkeältä, ja vaikka sinua sattuu varmasti enemmän kuin koskaan, häntäkin varmasti sattuu ja hänen on paha olla. En tarkoita sitä että anteeksi pitäisi antaa tai unohtaa, mutta tietynlainen armollisuus toista ihmistä kohtaan auttaa myös itseään. Se voi olla se avain jolla te avaatte tämän lukkonne.
Jätin ukkomiehen jonkun aikaa sitten. Hän pysyi liitossaan, koska en halunnut jatkaa suhdettamme, muutoin olisi eronnut. Minulla kesti muutaman kuukauden tehdä tuo päätös, ja saman ajan tuo vaimo jotutui odottamaan tietoa päättyykö heidän liittonsa vai ei. Mies ei ehkä totuutta päätöksen venyttämisen syystä vaimolleen kertonut, olisihan se noloa kertoa, että tuli toisen naisen jättämäksi.
En halunnut niin moniin valheisiin kykenevää ihmistä rinnalleni.
Niin parastahan olisi jos saisi tietää totuuden, itse sain aikanani sattuman kautta ja en saanut siis heti alkuun rehellistä vastausta kun asian otin esille. Kuitenkin tilanne meni niin, että asia tuli tavallaan silmille ja sitten keskustelimme. Kaikkihan meni juuri sen kaavan mukaan, hän lupasi ja vannoi ettei merkinnyt mitään, kävimme terapiassa ja kaikki näytti hyvältä. Olisi kuitenkin pitänyt oppia tuntemaan hänet ihmisenä jo ettei oma-aloitteisesti kerro totuutta siis ei kertonut kuitenkaan sitä, että jatkoi suhdetta, ei halunnut loukata niinkuin ei aiemmallakaan kerralla, oli omasta mielestään reilu jne.Jos hänestä olisi alunperin ollut iestä olemaan rehellinen ja kertomaan ettei pysty eroamaan tästä toisestakaan naisesta, olisin eronnut tietenkin, eihän yrittämisellämme ollut mitään merkitystä hänelle sitten kuitenkaan, vain minä luulin niin hän tiesi ettei asia niin ole.Ja olihan hänkin masentunut tietenkin halusi olla muualla ja pakko oli yrittää minun kanssani kyllä sen nyt tajuan minäkin. On oikeasti todella rankkaa elää ihmisen kanssa joka ei puhu suhteessa asioista suoraan, vaan sulkeutuu tai valheen kautta niinkuin itse asian jouduin kokemaan. Elämäni on nyt mennyt eteenpäin ja nykyinen mieheni on suorapuheinen mitä todella arvosta jotkut varmasti pelkäisivät sellaista kumppania, minä arvostan rehellisyys ja se, että uskaltaa asiat suoraan kertoa on ihmisessä hieno ominaisuus.Ei tarvitse elää tiedottomassa tilassa enää, mitä oli edellinen suhteeni.
Pettäjä on ihminen, joka ongelmien työstämisen sijaan menee siitä missä aita on matalin.
Tuo on niin totta. Ja sitten täällä siitä ihmisestä huudetaan kilpaa, että kuka sen saa. Ja ketä se on oikeasti "rakastanut". Ja kun se on jakanut auliisti sitä rakkautta joka suuntaan ja kohteet kuvittelevat olevansa ainoita....
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2004/2004-10-13/ajankohtaista/teema1
Muuten ihan hyvä tuo linkki. Valitettavasti suurin osa jatkaa sitä sivusuhdetta kuitenkin, joten tuo terapeutilla käynti ja asian puiminen ei oikeasti auta mitään. Ehkä hetkiseksi rauhoittaa petetyn, sitten kaikki taas rysähtää kunnolla. Useimmiten pettäjä ei halua muutosta niin kovasti kuin petetty.
Itse petin miestäni, yhden ainoan kerran. Jäin kiinni tekstiviesteistä. En tosin kieltänyt, vaan myönsin suoraan mistä on kyse. Alkujärkytyksen jälkeen asiasta keskusteltiin ihmisiksi, miks näin oli käynyt. Olin kertonut miehelleni olevani onneton jo aikaa sitten, mutta hän ei ollut ottanut sitä kuuleviin korviinsa.. Baari-illan jälkeen törmäsinkin mukavaan mieheen.
Olimme suunnittelilla jo eroamista (olemme avoliitossa), ja se olikin todella lähellä. Kunnes sanoin, että jos hän antaa minulle mahdollisuuden vielä ansaita luottamuksen takaisin, ni lupaan yrittää sitä enemmän kuin koskaan! Rakastan häntä, ja kadun tekoani yli kaiken. Vaikka päätös katkaista välit tähän toiseen mkieheen tuntui kamalalta, enkä aluksi halunnut sitä tehdä, mutta tein sen kuitenkin. Enkä ole päivääkään katunut. Meillä menee tällä hetkellä paremmin kuin koskaan! Uusia syrjähyppyjä ei ole tullut, eikä tule. yritän välttää viimeiseen asti, että joudun samaan tilanteeseen uudestaan. Tämä jää kohdallani ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Kukaanhan ei ikinä sellaista pettäjästä usko, mutta itse tiedän sen sydämessäni.
Tästä tuleekin mieleen, että jos toista vielä aidosti rakastaa, ja katuu tekoaan, pettämisen myöntää ja katkaisee välit kakkoseen. Jos pettämisen tietää varmaksi, mutta toinen ei myönnä, laittaisin puolison kävelemään. Meilläkin pettäminen johtui siitä, että toinen kuvitteli kaiken olevan hyvin, eikä huomannut kuinka huonosti toinen osapuoli voi. Kannattaa nostaa suosiolla kissa pöydälle, puhumalla asiat rtkaistaan. Ei huutamalla ja riitelemällä. Ja jos toinen osapuoli ei halkua keskustella, niin miettisin jo suhteen lopettamista. Joskus täytyy olla itsekäs!
Minua petettiin, mutta ei jätetty. Sivusuhde on kai loppu, mutta en voi varmaksi vannoa sitä. Nyt on koko ajan mielessä että rakastaako puoliso minua enää.
Kurjaa. Ystäväni kertoi, ettei mies vastaa selkeästi heidän parisuhteeseensa liittyviin kysymyksiin ja mm. tuohon rakastatko minua vielä kysymykseen. Mikä siinä on niin vaikeeta vastata ja etenkin jos toinen haluaa sen vastauksen olispa se mikä hyvänsä. En minä ainakaan kysisi jos en haluaisi rehellistä vastausta. Epätietoisena eläminen on raskasta.
Elämä on vaikeata eikä suinkaan mustavalkoista. Läheisiinsä ja suhteisiinsa voi suhtatua niin monin eri tavoin.
Suurin syy aviossa olevalle pettäjälle kieltää sivusuhde on ktiin liittyvät ja sosiaaliset verkostot, joita ei jaksa aloittaa alusta.
Kiintymys riittää usein syyksi jatkaa avioliittoa, ja kyllä siinä voi olla kunnioitusta ja arvostusta puolisoa kohtaan, nekään eivät voi olla riittäviä estämään rakastumisia ja sivusuhteita.
IHMISET JOTKA OVAT VÄLINPITÄMÄTTÖMIÄ ELÄVÄT HARMAATA ELÄMÄÄ. AJATTELITKO NÄIN KUN MENIT NAIMISIIN? AJATTELITKO, ETTÄ OK, EN AJATTELE MUSTA-VALKOISESTI JOS PETETÄÄN?
JOS AJATTELET NOIN, NIIN SILLOIN SINUA MYÖS PETETÄÄN. KYLLÄ AVIOLIITOSSA ON TIETYT RAJAT JA SÄÄNNÖT, JA NIISSÄ ASIOISSA ON MUSTA-VALKOISUUS TODELLA TARPEEN.
HARMAATA ELÄMÄÄ ELÄVÄT EIVÄT VÄLITÄ, EIVÄT RAKASTA OIKEASTI, EIVÄTKÄ KUNNIOITA.
NO, ONHAN NÄITÄ IHMISIÄ JOTKA TEKEVÄT TYÖNSÄKIN HÄLLÄVÄLIÄ, JOTENKIN ,TYYLIIN, JA TOISET TAAS LUOTETTAVASTI JA VARMASTI.
KUMMAN TIEN VALITSET, VÄLITÄTKÖ?
MUISTA, ETTÄ AVIOLLITON TÄRKEIN KÄSKY ON RAKASTA, ÄLÄ TEE HUORIN, SIIS ÄLÄ PETÄ. EI SE NIIN VAIKEAA OLE, JOS VAAN TAJUAT OTTAA SELLAISEN PUOLISON, JA KUNNIOITATTE TOISIANNE, KYLLÄ PYSYY HOUSUT JA MEKKO PÄÄLLÄ.
VAI ONKO MUKA IHAANAA OLLA YHDESSÄ PETTÄVÄN PUOLISON KANSSA? MINÄ SANON:yök, EI MINUN KANSSA, SEKUNDATAVARAA.
Olen pahoillani tilanteestanne. Itse olen toinen nainen. Kerroin pari päivää sitten miehen vaimolle suhteestamme, joka sai alkunsa v 2004.
Kertomasi on tuttua tarinaa minullekin. Mies on aina sanonut, että tulee kieltämään aina kaiken, jos jää kiinni. Nyt hän syyttää minua valehtelijaksi, vaikka itse omalla nimelläni rehellisesti kerroin suhteestamme hänen vaimolleen.
Epäilen, päättyisikö miehesi sivusuhde, vaikka hän lupaisi lopettaa. Mekin yritimme erota lukemattomia kertoja. Aina löysimme toisemme toistemme sylistä. Molemmat rakastimme toisiamme. Uskon, että mies rakastaa myös vaimoaan, varsinkin sitä tuttua ja turvallista kotielämää. Ihmiset pelkää aina muutosta ja yritää välttää sitä viimeiseen asti.
En usko, että heidänkään parisuhde mitenkään niin onneton on ollut, varmaan molemmat ihan kohtuu onnellisiakin ovat olleet. Miksi minä sitten sovin heidän elämäänsä? Joskus aikoinaan heidän seksintarpeet eivät kohdanneet ja mies lopetti kerjäämisen ja alkoi pettämään satunnaisten naisten kanssa. Satunnaisuusotanta osui minuun. Viihdyimme toistemme seurassa, osasimme nauttia samalla tavalla toisistamme. Tapaisemme tiheentyivät ja venyivät. Aloimme jakaa arjen murheitakin toistemme kanssa. Tunteet syvenivät ja rakastuimme toisiimme. Mies kertoi minulle viimeksi aivan hiljattain, että on ihmisiä, joille voi kertoa jotain ja ihminen jolle voi kertoa aivan kaiken. Samanlainen läheisyydentarve ja aito oikea rehellisyys välillämme oli se kantava voima, joka hänen ja vaimonsa suhteesta miehen kertoman mukaan puuttuivat.
Ja sitten minä löin ja kovin vasten hänen kasvojaan. Petin luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla vieläpä. Tunnen siitäkin syyllisyyttä, enkä yhtään sen vähempää siitä, että olen ollut miehen toinen nainen. Lisäksi sydämeni itkee rakkaan ihmisen menettämisestä. Rukoilen, että hänen vaimonsa rakastaisi miestään niin paljon, että kykenisi antamaan anteeksi. Eikö yhden rakkaan naisen hylkääminen ja satuttaminen ole ihan tarpeeksi. Toisaalta ymmärrän, että hirveän vaikea on vaimonsakin osa. Ja onhan se totuus, (ketjussa aikaisemminkin todettu), että heidän suhteessa pitää olla jotain pielessä, kun olen väliin sopinut kaikki nämä vuodet. Ainakin he nyt joutuvat keskustelemaan asiat läpi ja toivottavasti saavat ongelmat ratkottua.
En tiedä, mitä ikinä tästä seuraa, meidän ero, heidän ero(?), yksinäisyyttä (?), uusia parisuhteita (?) joskus aikanaan...kaikki on varmasti kuitenkin parempaa kuin tämä hirveä tuska, mitä me kaikki nyt varmasti elämme. Täytyy vain ajatella, että synkimmänkin sateisen metsän jälkeen tulee aukea niitty ja auringonpaiste. Voimia kaikille, joille nämä asiat ovat ajankohtaisia!
Aivan sama tilanne minulla, juuri noin kuin kuvailit. Ero kuitenkin siinä, että mies todella halusi erota ja valmisteli sitä....
MItä minä en tiennyt, ja tuskissani ja fyysisen ja henkisen pahoinvointimme vuoksi paljastin meidät oli, että vaimo on niin riippuvainen miehestään, että voisi ryöstää hengen, itseltään ja lapselta.
Ymmärrän vaimon katkeruuden, koska pettäminen ei ollut miehen eka tapaus, ja välissä muitakin naisia. Vaimo oli alkanut luottaa mieheen parin vuoden jälkeen, ja nyt kauhea totuus julki, ei mies ollut ollut uskollinen ollenkaan.
Miksi pitää rakentaa oma elämä yhden miehen varaan? Itse olen pitänyt huolta siitä, että elän myös omaa elämää ja säästän esim. myös itselleni kaiken varmuuden vuoksi?!
Olen kärsinyt aivan kamalasti, koska rakastimme toisiamme, oikeasti, ja kaikki oli jo hänen tahdostaan menossa eroa kohti, mutta tiedän, että elämämme olisi yhdessä ollut yhtä helvettiä tuollaisen vaimon vuoksi, kiristystä ja uhkailua.
Ehkä oli parempi näin. Sairaaseen liittoon en itse halua, ja toivon että hakee apua tuo ihminen sekä lasten vuoksi eroavat, jotta kenellekkään ei ole vaaraa kun taas kriisi ja miehen uusi seikkailu tulee julki, koska tiedän että niin tulee käymään. Kun ei rakasteta, voidaan tehdä niin, ja sitä mies ei tee. siinä hän on munaton kun ei tajua tehdä päätöstä. Vaikeaa tietenkin on, kun lasten elämä vaarassa, ehkä.
Tämä varattu mies, jonka kanssa minä olin vuosia suhteessa tuskin koskaan vakavasti harkitsi eroa. Sillä hän oikeasti varmasti rakastaa myös vaimoaan. Sen tiedän, että hän joskus hetkittäin leikki ajatuksella meistä oikeana parina niin yksin kuin minunkin kanssa. Mutta hän tiesi, että tuskin kestäisin hänen alkoholinkäyttöään, sillä se oli yksi syy aikaisempaan omaan avioerooni. Uskon, että hän toivoi, että muuttuisin niin, että voisin hyväksyä asian. Hänen vaimonsa on varmasti hyvä ihminen.
Lopetimme suhteemme viime talvena ja lupasin soittaa miehen vaimolle, jos mies ikinä ottaa minuun enää yhteyttä. Hän soitti ja me tapasimmekin. Olin hetken sitä mieltä, että jatkan elämääni hänen toisena naisenaan. Mutta en halua elää valheessa, ole elänyt siinä nyt ihan tarpeeksi. Olin muutenkin kääntänyt omassa elämässäni vuoden vaihteessa uuden lehden, niin minua alkoi ahdistaa paluu takaisin samaan valheiden verkkoon. Jos en olisi kertonut vaimolleen meistä, ei suhteemme olisi ikinä mihinkään loppunut.
Yksikään mies tai nainen, ei saa kunnioitustani, jos tapailee, soittelee, seurustelee naimisissa olevan henkilön kanssa. Täytyy ymmärtää, että mitään hyvää se ei tuo toisen avioliittoon. Mielestäni ei sellaista syytä löydy, joka tämän oikeuttaa. Ihan sama onko pettävä osapuoli kertonut liiton olevan loppusuoralla tai että on vaikeuksia tai muuta sellaista, täytyy olla vastuu omista valinnoistaan. Minä en ikipäivänä menisi kenenkään liittoa sotkemaan. Eri asia täysin sitten kun ovat jo eronneet, mutta niin kauan kuin asuvat yhdessä, ovat naimisissa, ei kenelläkään ole oikeutta tunkea väliin.
Täällä nuo toiset naiset ja joskus miehetkin, puolustavat rakastumisella tekojaan. Paskanmarjat, tekosyy. Ei voi rakastua ihmiseen, jollei ole paljon tekemisissä hänen kanssaan ja jos kunnioittaa toisen ihmisen liittoa, ei voi olla tekemisissä siten, että rakastuu.
Minun miehelläni oli suhde naiseen, mutta se ei ollut fyysinen, vaan henkinen suhde, satuttaa yhtälailla minua, sillä henkinen yhteys on jopa tärkeämpää mielestäni kuin fyysinen. Tuolla naisella ei ollut oikeutta tulla väliimme, syytön ei tietenkään ole miehenikään, mutta vastuu teoistaan on myös tällä naisella, jota en kunnioita enkä arvosta vähääkään. Miehelläni oli rankka elämänvaihe ja silloin tämä tapahtui. Oli selviämässä alkoholismista ja tämä nainen auliisti tuki häntä, ei siinä mitään, jos se olisi rajoittunut tuohon paranemiseen, mutta hän tarkoituksella päästi sen syvemmälle, jota en hyväksy. Vaimo on sitä varten olemassa.
Selittäkää mitä selitätte tekojenne hyväksymiseksi, mutta ala-arvoisia ihmisiä olette, jotka työnnytte varattujen ihmisten lähelle.
Juupa juu, syytä vaan sitä toista naista liittonne ongelmista. Sun mieheskö oli tosiaan niin alkoholisoitunut ja syyntakeeton, ettei pystynyt puolustautumaan ja torjumaan naista? Oletko kysynyt häneltä, miksi ei uskoutunut sinulle, omalle vaimolleen? Miksi päästi suhteen psyykkisesti läheiseksi? En millään voi uskoa, että nainen väkisin työntyi sun miehes pään sisään. Pakosti on miehesikin sitä halunnut.
Mun mies kun jäi vieraan naisen vokottelusta kiinni, niin en hetkeäkään syyttänyt vierasta naista. Kyllä mies teki sen valinnan ihan itse. Ja oli siinä mullakin peiliin katsomisen paikka.
Mitä kirjoitin?? "syytön ei tietenkään ole miehenikään, mutta vastuu teoistaan on myös tällä naisella"
osaatko lukea? Mieheni oli ns. hauraassa, sairaassa tilassa ja helppo saada mukaan tuollaiseen, uskon aidosti, että oli ensin tarkoitus auttaa miestäni, mutta miksi se meni liian pitkälle ja aiheen ulkopuolelle.
Jos et tajunnut asian ydintä, niin antaapa olla. Se ja sama.