Te, jotka palasitte asumuseron jälkeen uudelleen yhteen, niin miten kävi, onnistuiko? Jos ei, niin kauanko asumisyritys kesti?
Onnistuiko liiton korjaaminen?
Miren kävi?
12487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voi sitä asua yhdessä, vaikkei mitään yhteistä olisikaan. Seksikumppanikin toisaalla. Näinhän se menee. Korkeintaan puoli vuotta (norm. 3 kk) voi sujua jotenkuten, sitten kaikki on taas ohi.
Kai joku pari voi oikeasti onnistuakin? Olis kiva kuulla. En itse tunne ainuttakaan joka olisi oikeasti saanut parisuhteensa toimimaan.
kommenttisi ei ollenkaan ihmettele,
että tuttavapiiriisi ei kuulu onnistujia.
Ei onnistunut paluu yhteen. Kun kerran on lähdetty takaisin ei enää tulla. Puhdas pöytä on monelle se paras vaihtoehto.
Pari-kolme kuukautta meni, kun tajusin ettei mikään ole muuttunut ja oli virhe palata puolen vuoden eron jälkeen takaisin - lasten vuoksi. Silti yhdessä taaplattiin 7 vuotta... ei todellakaan olisi kannattanut. Hukkaan menneet vuodet, jonkun kanssa oltaisiin kumpikin osapuoli voitu olla paljon onnellisempia ja lapsilla olisi ollut iloisempi ilmapiiri kotona. Jos on jo asumuseroon päädytty, niin oman kokemuksen pohjalta sanoisin ettei yhteen kannata palata. Eroon johtaneet syyt eivät katoa minnekkään, vaikka kuinka yrittäisi niitä maton alle lakaista. Korkeampi kynnys vain ottaa lopullinen ero kun meni takaisin palaamaan...
Siinäpä se, maton alle on turha lakaista, kissa pöydälle ja härkää sarvista! Miksi ette ensin selvittäneet mikä mättää ja ottaneet opiksenne?
Aina ei auta kissan pöydälle nosto eikä härän sarvista otto. Sitten sitä yrittää lakasta maton alle, että jospa se auttaisi. Silmät kiinni ongelmista kun kuitenkin lasten takia päätettiin pysyä yhdessä. Kaikki kyllä yritettiin, tai minä yritin. Ex oli ilmeisen tyytyväinen elämäänsä - ei myöntänyt ongelmien olemassaoloa ja keskusteluyritykset kilpisty hänen huutoon ja poistumiseen paikalta. Yhdessä silti halusi pysyä. Ei sitä loputtomiin jaksa yksin yrittää. Joillakin voi onnistua paluu yhteen, mutta se vaatii molemmilta todella paljon työtä suhteen eteen. Yksin ei voi suhdetta parantaa.
Meidän 25 vuotta vanha avioliitto joutui katkolle muutama vuosi sitten. Yli vuosi asuttiin erillään mutta esim. joulu yhdessä. Sitten kun lapsia hain niin mieheni oli aina iloinen minut nähdessään. Siihen sulin ja palasimme kimppaan. Rakastuimme uudelleen ja sen jälkeen on ollut aina niin kivaa yhdessä. Nyt teemme yhdessä asioita joita emme ennen eroa koskaan. Aloitimme aivan kuin tyhjältä pöydältä. Asumusero kannatti. Nyt on yhteisiä vuosia 32. Meillä on 2 lastenlastakin.
Kait se on niin, että jos aikoo palata yhteen, on molempien ymmärrettävä syyt, miksi ero tuli ja miksi juuri minä en ollut onnellinen.
Molempien olisi ymmärrettävä erosta johtuva syy niin, että on itse valmis muuttamaan tapojaan ja tekemään suhteesta toimivamman pysyvästi, ei vain alussa.
Seksi ei korvaa rakkauden puutetta, pari kohteliaisuutta ei korvaa jatkuvaa henkistä kiusaamista. Väkivalta ja juominen ei lopu, jos ei ole valmis sitä lopettamaan ammattiauttajan kanssa, rahahuolet eivät ratkea lisää luottoa ottamalla.
Mieti mihin itse olet siis valmis, kaipuu ja hyvän olon tunne toisen lähellä on myös ystävyyttä ja jakamisen halua. Toisen huomioonottamista ja toiveiden toteuttamista yhdessä tekemistä jne.
Seksi tulee siihen päälle jos on tullakseen.
Mieti syyt miksi haluat yhteen, kannattaako nähdä parisuhteen eteen vaivaa vai onko se vain lasten takia palaamista? Lapset yleensä sopeutuvat aika nopeasti eron jälkeiseen tilanteeseen, jos annetaan siihen tasapainoinen ympäristö. Mitä hyödyttää palata, jos riidat jatkuvat samoista asioista ja myöskään lapset eivät kestä sitä kuulla?
Itse olen asumuserossa ja miettinyt asioita paljon, mieheni ja minun muuttumisprosessi on vielä kesken yli puolen vuoden jälkeen, ja en olisi itse ainakaan nyt valmis palaamaan. Mies olisi. Mutta toivon häneltä edelleen vastuun ottamista omasta elämästään ja esim. raha-asioiden parempaa ja järkevämpää hoitamista, uskollisuutta, omien menojensa ja perheen ajan yhteensovittamista paremmin, ja sen hyväksymistä, että aiempaan olotilaan ei ole paluuta, en aio enää paapoa ja olla vain toista varten, minulla on nyt omat jutut ja minun kiltteyttäni ei kukaan käytä enää hyväksi. Palvelus palveluksesta.
Ota siis selvää ensin toisen toiveet uudelleen aloittamiseen, ole valmis muutoksiin, sitten ehkä voi ajatella paluuta yhteen, jos molemmilla on palo takaisin toisen luo. Puoli vuotta on liian lyhyt aika, vuosi on aikaa yhteensä, se ehkä saattaa jo olla tarpeeksi.
Huom. suhde ei pysy yllä, jos ollaan erossa kokoajan eikä enää missään yhdessä, esim. lasten kanssa leffaan tms. eron jälkeen. Hetken hurma menee ohi, jos järki ei ole ensin selvittänyt, missä mennään. Ja toisen huomioiminen alkaa ystävällisistä sanoista ja kommunikoinnista, suhteen uudelleen rakentamisesta puhtaalle pöydälle myös vanhan kanssa.
Uskon,että ero voi olla joillekin se uusi mahdollisuus,mutta varmasti hyvin
harvoille.Jos eletyssä liitossa ei ole ollut mitään"dramaattista",vaan elämä
on vain kuljettanut isoon kriisiin,josta ei sillä hetkellä ole nähty muuta poispääsyä kuin ero ja jos sitä onnellisuutta arjessa on ennenkin ollut,niin
miksei ne asiat voisi vieläkin toimia uudella tahdolla ja puhtaalta pöydältä,
kuin ensitreffeiltä...vanhaan ei kannata palata,mutta uutta kannattaa rakentaa!!!
En usko,että maailmaan on luotu kovin montaa,jota voi aidosti rakastaa,jos
sellaisen tunnet omistaneesi,mikset tekisi töitä sen eteen!?
Meitä eronneita ja rikkinäisiä on mielestäni maailmassa aivan liian paljon....
Pelkkä kyllästyminen ja tasainen arki eivät saisi olla syitä erota. Sitten jos on oikeita ongelmia, eroa tulee pohtia vakavasti oikeana ratkaisuna. Jos on uskottomuutta, väkivaltaa, alkoholismia, erilaiseksi vuosien myötä tullut elämänkatsomus/-arvot tms. onhan noita "oikeita" syitä erota. Paljon näkee ja kuulee ihmisten eroavan vain siksi kun elämä oli muotoutunut niin tylsäksi, tuttua ja turvallista. Näin alkoholismin, pettämisen ja väkivallan vuoksi eronneena en voi ymmärtää miksi erota jos kaikki on "liiankin hyvin". Itse olisin niin mielellään pysynyt avioliitossa, jos se vain olisi ollut tuttua ja turvallista, tasaisen rauhallista... sitä odotti ja toivoi rakastuneena vaimona, vaan toisin kävi.
Vähän aikaa näytti yhteenpaluu toimivankin, mutta henkinen väkivalta palasi ja tukahdutti suhteen. Parasta oli paeta lopullisella erolla kiusaajaansa.
Kannattaa ehkä kokeilla, jos tunne on vahva. Tosin meillä ei onnistunut. Oltiin aviossa 25 vuotta ja erossa vuosi. Palattiin yhteen kiintymyksestä ja rakkaudesta ja sitä onnea kesti pari vuotta. Mies muuttui kuitenkin entisenlaiseksi (alkoholi ja naissuhteet) enkä itsekään jaksanut enää paluuta vanhaan arkeen, johon suhteemme oli ajautumassa. Olimme kuitenkin vielä kaksi vuotta yhdessä onnistumatta korjaamaan tilannetta. Hukkaan menneitä vuosia joista ei opittu mitään ja jälleen ollaan lähtöpisteessä ja yksin.