Vanha porukka...

juman

Voi, tässä tuntee kaihoisaa nostalgiaa...ihan outoja - näinhän se menee - nickejä täällä.

Itse en ole kirjoittanut tänne mitään pitkään aikaan, harvemmin tulee edes käytyä. Onkohan ketään enää paikalla, yritän muistella henkilöitä:

Arethusa, Pimeää valoa, Pseudohippi, Ramon, Heinis, Tsippe, Rakkaudella, Oplev...mitähän unohtui...

Kumma, miten sitä huomaa puolen - vuoden päästä ikävöivänsä kaihoisasti näiden nickien kanssa kirjoittelua kuin joulua silloin, kun joulu loppui pikkupoikana... tai sitten sitä ikävöi vain menneisyyttä...

[email protected]

69

1822

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tsippe

      Just tulin minäkin tänään tänne kuikuilemaan, ja sinua siteeratakseni "kuin korkeimman johdatuksesta satuin lukemaan viestisi"!
      :)

    • Arethusa

      Tämä on jo ironiaa, joka kerta kun päätän että olkoon viimeinen kerta kun käyn täällä, niin nikkini mainitaan. Jos olisin uskis, miettisin onko tämä Jumala johdatusta (Tisppe), vai sielunvihollisen juonia (Iiwari). Minulla kun ei ole taipumusta edes mystiikkaan, niin en usko että tämä on kohtalo, vaan pelkkää sattumaa, kuten kaikki muukin elämässä.

      Ihmettelin jo minne olit kadonnut, Juman. Sinun kanssasi oli hauska rupatella, ja toivottavasti käyt täällä edes joskus. Toisaalta, alkaa tuntua siltä, että me vanhat (sic!) olemme dinosauruksia, joiden on väistyttävä kehityksen tieltä. Se taas näyttää kulkevan yhä kiivaampaan viestien vaihtoon, ja uusi otsikoita avataan sellaiseen tahtiin, että hitaana pohdiskelijana huomaan aiheen olevan jo kolmannella sivulla ennen kuin saan ajatukseni muotoiluta kirjallisen asuun.

      Näistä vanhoista kamuista: Pseudohippi ja Oplev kirjoittavat vielä, mutta harvakseltaan. Mennä viikkona he ottivat niin rajusti yhteen (naisten tasa-arvokysymyksessä), joten arvelisin kummankin sitovan tällä hetkellä haavojaan, mutta toivon mukaan he vielä palaavat. Ramon on onneksi pysytellyt mukana, kirjoitta kuten ennenkin arkisin päiväsaikaan. Pimeää valoa ei ole näkynyt (ellei ole vaihtanut nikkiä, viestiä tulee päivisin sellaista vauhtia, että vain murto-osa niistä tulee luettua). Rakkaudella on vaihtanut nikkiään sitä mukaan kun hänen henkinen kehityksensä on kohonnut yhä korkeammalle tasolle, viimeisinä on MonaLisa, ellei ole nyt jo ehtinyt vaihtaa sitäkin. No, hänet tunnistaa helposti jäljittelemättömästä kirjoitustyylistään. Listastasi puuttui mm. depiili, joka käväisi vähän aikaa sitten, mutta näyttää taas kadonneen. Hämmästyksekseni huomasin myös Chrystal planetin vilahtavan vanhalla nikillään, jonka oli välillä vaihtanut Loneriksi. Toivottavasti vielä palaa, ellei nyt sure sitä, kuinka hänen vanha taistelukumppaninsa Mikko on palstalla häväisty perin pohjin.

      Jos vielä käyt täällä, Juman, niin lyhyesti uusista mielenkiintoisista kirjoittajista, jotta pääsisit sisään (puutteellinen, sillä kuten jo mainitsin, ajanpuutteesta johtuen joudun harppaamani pitkien keskusteluketjujen yli).

      Tässä ne, jotka ovat osuneet silmään:

      Tomppa, arvelisin agnostikoksi, mutta saatan erehtyä. Lukenut tyyppi, joka tietää mistä kirjoittaa.
      Pasi, uskovainen. Hänen kanssaan olen käynyt mielenkiintoisen keskustelun raamatun polyteismistä ja monoteismistä. Harmikseni huomasin tietäväni asiasta liian vähän, jotta olisin voinut kunnolla väitellä siitä. Kirjoittaa hyvin, ja huumoriakin löytyy.
      K.T.S, uskovainen, joka tuntee raamattunsa etu- ja takaperin, ja teologian laitoksen kirjaston verran tietoa sanojensa tueksi. Fundamentalistien vihaama.
      Ateisti, entinen uskovainen, nikistään huolimatta ei kiihkoäärilaitaan kuuluva (ja yleensä ne, jotka kutsuvat itseään ateistiksi, eivät tiedä hölkkäsen pölähtämää mistä puhuvat).
      Hassan, uskovainen. En ole tosin hyvin perehtynyt hänen ajatuksiinsa, koska hän on ollut mukana niissä megakatujissa, missä 90% on lähetetty tekstiviestien tasoisia kommentteja. Vaikutta kuitenkin siltä, että pyrkii perustelemaan omaa uskoaan muutenkin kuin että ”lue raamattua, siinä on joka sana totta, ja muuta ei elämässä tarvita”.

      Tässä muutama, mutta toivottavasti käväisisit edes joskus, muodostaisit uusista oman mielipiteesi, ja mekin voitaisiin vielä keskustella.

      Hyvää jatkoa toivottaen,

      • Oplev

        Onneksi on tälläkin palstalla asioita, jotka eivät miksikään muutu. Kävin aamupäivällä pikaisesti täällä ja ajattelin tulla tervehtimään Jumania (teretere) sen jälkeen kun olen taas hopeat hiihtänyt ja kullat hypännyt, mutta etkös vain ennättänyt ottaa voiton kotiin ja vielä lähes identtisesti kuten olin sen aikonut tehdä.

        Analyysisi palstan tilasta on taas kohdallaan kuten juttusi aina. Ainoa pieni virhe on se, etten minä ole ollut haavojani parantelemassa (semmoista balsamia ei ole edes keksitty, joka niihin purisi) vaan iltaisin poissa kotoa koko viikon niin, että vähän töissä päivisin olen ennättänyt vilkaista, minkälainen mielenkuohunta jutuistani loppujen lopuksi syntyi. Nyt se keskustelu on tuupattu jo näiden ylivertaisten hengentuotteiden tieltä niin kauas, ettei sitä kannata siellä jatkaa enkä ole uuttakaan aloitusta ainakaan vielä tehnyt. Toisin kuin Pseudo viimeksi väitti, minusta asioista, joista ollaan näin hirvittävän erimieltä, kannattaisi tosiaankin keskustella.

        Esimerkiksi meidän välillä ei tätä keskustelua kovasti voi syntyä kun me taas näytämme olevan niin hirvittävän yhtä mieltä lähes kaikista asioista. Voisinhan minä tietysti ryhtyä sinulle hurraahuutajaksi ja amenen sanojaksi kuten tämä Jeesus Nasaretilainen Juutalaisten Kuningas (nykyinen Eclipse?) täällä aikoinaan IOHlle (Juudas) ja Mikolle (jota kunnioitan saman nimen sitkeästä käytöstä).

        Tuosta tasa-arvosta vielä ajankohtaista täältä lahden takaa, en tiedä, onko sitä siellä uutisoitu. Kaksi kätilöä teki täällä kanteen työtyomioistuimeen tasa-arvopykälän rikkomisesta, kun n 15 vuotta vanhempi miesteknikko, joka hoiti synnytyshuoneen laitteistoja, sai 4000 kr kuussa enemmän palkkaa. Työtuomioistuimen päätös äänin 4(miehet) - 3(naiset): työtehtävät ovat kyllä samanarvoisia, mutta miehelle pitää maksaa ikälisää sekä hyvän miehen lisää, koska hänelle maksettaisiin yksityisellä työnantajalle joka tapauksessa parempaa palkkaa. Se siitä työn arvostuksesta ja oikeasta markkinahinnasta.

        Itseäni edelleenkin rasittaa enemmän asenteet kuin nämä yksittäiset rahakysymykset. Ne ovat niin kytkyksissä moraaliin, etiikkaan ja Jumalaan, että niistä voisi kyllä tällä palstalla ihan rauhassa keskustella. Ehkäpä vielä innostunkin kunhan ensin vähän laskettelen laulellen mäkiä.

        Mutta mukavaa on kuitenkin nähdä että vanha jengi täällä tilannetta seuraa. Toivottavasti saataisiin useampi vastaiskuun tämän läpäläpäjengin nujertamiseksi,joka ei sinänsä liene edes välttämätöntä, säästäisipähän vain vähän puhelinkuluja ja vapaa-aikaa sekä minun hiiriraukkaani, jossa pallo on jo niin kulunut, ettei nuolenpää millään enää halua kädelliseksi muuttua.

        Molempia vanhoja kamuja lämmöllä tervehtien


      • Hassan

        Analyysisi palstasta oli mielenkiintoinen. Melkoiselta chatiltä tämä välillä vaikuttaakin. Ehkä syynä on se, että me tämän palstan uudet käyttäjät olemme olleet niin monilla muilla palstoilla aikaisemmin. Tarkoitan lähinnä palstoja, joiden keskustelun aiheet eivät ole kovin syvällisiä ja joiden tarkoitus on ehkä lähinnä viihdyttää tai pitää yllä kevyttä keskustelua.

        Minuakin häiritsee, että uusia otsikoita tulvii pilvin pimein ja sitten hyvät keskustelut jäävät monen palstan taakse. Ongelma johtuu minun nähdäkseni paljolti siitä, että täällä käy ihmisiä, jotka yrittävät provosoida toisia ja heittävät monta onkea samaan aikaan järveen. Sitten on myös sitä porukkaa, jotka vain tieten tahtoen haluavat häiritä palstan toimintaa ja heitä riittää ikäväkyllä joka palstalle. He ilmaantuvat aina, kun keskustelut alkavat olla kiinnostavia ja jopa hyödyllisiä. Toisaalta nämä tekstiviestitasoiset keskustelut ovat joskus ihan OK ja niissä päästään nopealla temmolla joskus ihan kunnon keskusteluun. Ongelmana on ettei niitä kukaan muu viitsi lukea. En myöskään jaksa näitä, "uskovaiset ovat heikkoja ja tyhmiä, te kaikki tuomitsette muut helvettiin ja raamattu on muuten ristiriitainen, onhan, turha väittää vastaan, olen tätä mieltä ja se on totuus joka ei koskaan muutu", ihmisiä. Monesti, kuitenkin keskustelen heidän kanssaan ja yritän muuttaa keskustelun suutaa ja sisältöä, mutta yleensä se ei onnistu ja täytyy myöntää, että itsekin sorrun aina välillä juupas eipäs väittelyyn.
        Toisaalta myös liian pitkät keskustelun avaukset ovat huonoja, sillä ainakin minusta ne tuntuvat välillä puuduttavilta. Kun mielenkiinto on herännyt, niin silloin jaksan lukea vaikka kuinka pitkän tekstin, mutta jos teksti on pitkä ja sekava, niin kyllä se usein jää lukematta. Ehkä olen liiaksi tämän MTV sukupolven kaltainen, eli virikkeitä pitää olla järjettömästi.

        Mitä tulee kommenteihisi meistä "uusista", olen melko pitkälle samaa mieltä.


      • poikanen

        Tämmöiset keskustelijoiden yhteenvetoarviot ovat
        hyviä. Kun vähälukuinen, paljonylihyppijä törmää
        näihin, niin näistä saa hyviä vinkkejä, kenen
        nimimerkkejä kannattaa availla ja syventyä
        sanomisiin. Nyt on taas jäänyt niin paljon
        etusivuja väliin, että on helpompi loikata ajassa
        taaksepäin ja vilkaista jotain vanhaa


      • poikanen
        poikanen kirjoitti:

        Tämmöiset keskustelijoiden yhteenvetoarviot ovat
        hyviä. Kun vähälukuinen, paljonylihyppijä törmää
        näihin, niin näistä saa hyviä vinkkejä, kenen
        nimimerkkejä kannattaa availla ja syventyä
        sanomisiin. Nyt on taas jäänyt niin paljon
        etusivuja väliin, että on helpompi loikata ajassa
        taaksepäin ja vilkaista jotain vanhaa

        Nyt olen viettänyt puolisen päivää tuolla
        etusivujen maisemissa ja alan olla sitä sinun
        (siis A:n) monesti markkinoimaa mieltä, että
        näiden palstojen täyte on etupäässä roskaa ja
        helmien esiinseulomiseen menee aikaa ja energiaa,
        mitä voisi käyttää hyödyllisemminkin.

        (ei tämä tietokoneen ääressä istuminen ihan
        turhaa koskaan ole, sitä tulee aina haettua
        jotain tiedonmurusia eteentulevista kiinostavista
        asioista, nimistä, sanoista ja helpommalla tällä
        koneella selviää kuin kirjahyllyn
        tietosanakirjojen koluamisella)

        (Toisekseen, tai ties kuinka monennekseen, pidän
        uteliaisuuttani avaruussääsivuja muun ohessa
        samalla silmällä, kun auringossa tapahtui kunnon
        pläjäys taas eilispäivänä ja jotain voi olla
        odotettavissa...

        Jos tässä iltasella aikaa urkenee, kirjoitan
        sinne elukkajuttujen jatkoksi jotain.


      • poikanen
        poikanen kirjoitti:

        Nyt olen viettänyt puolisen päivää tuolla
        etusivujen maisemissa ja alan olla sitä sinun
        (siis A:n) monesti markkinoimaa mieltä, että
        näiden palstojen täyte on etupäässä roskaa ja
        helmien esiinseulomiseen menee aikaa ja energiaa,
        mitä voisi käyttää hyödyllisemminkin.

        (ei tämä tietokoneen ääressä istuminen ihan
        turhaa koskaan ole, sitä tulee aina haettua
        jotain tiedonmurusia eteentulevista kiinostavista
        asioista, nimistä, sanoista ja helpommalla tällä
        koneella selviää kuin kirjahyllyn
        tietosanakirjojen koluamisella)

        (Toisekseen, tai ties kuinka monennekseen, pidän
        uteliaisuuttani avaruussääsivuja muun ohessa
        samalla silmällä, kun auringossa tapahtui kunnon
        pläjäys taas eilispäivänä ja jotain voi olla
        odotettavissa...

        Jos tässä iltasella aikaa urkenee, kirjoitan
        sinne elukkajuttujen jatkoksi jotain.

        >>helmien esiinseulomiseen menee aikaa ja
        energiaa, << Onhan siellä meneillään ExApinan ja
        kirjanoppineen välisiä keskusteluja aika
        monessakin osiossa ja alkavat päästä fraaseista
        asiatasoille

        >>Jos tässä iltasella aikaa urkenee, kirjoitan
        sinne elukkajuttujen jatkoksi jotain.<<
        Elukat on sivulla 340

        >>uteliaisuuttani avaruussääsivuja <<
        Edelleen etupäässä rauhallista.


      • Jokeri
        poikanen kirjoitti:

        >>helmien esiinseulomiseen menee aikaa ja
        energiaa, << Onhan siellä meneillään ExApinan ja
        kirjanoppineen välisiä keskusteluja aika
        monessakin osiossa ja alkavat päästä fraaseista
        asiatasoille

        >>Jos tässä iltasella aikaa urkenee, kirjoitan
        sinne elukkajuttujen jatkoksi jotain.<<
        Elukat on sivulla 340

        >>uteliaisuuttani avaruussääsivuja <<
        Edelleen etupäässä rauhallista.

        Löysin vietisi uusista lähetyksistä.Anteeksi,että
        hortoilen täällä ikäänkuin seuraamassa,mutta etu-
        sivut ovat täynnä soopaa,ettei niitä jalsa edes
        lukea.
        Asiani on ottamtta kantaa sen enempää evo-kuin
        kreationismiinse,että mikään ei ole syntynyt sat-
        tumalta.
        Sensijaan minua on aina ja yhä edelleen askarrut-
        tanut kysymys MIKSI?Miksi kaikki olemassa oleva
        on syntynyt/luotu?Mikä on kaiken tarkoitus.
        Tämä ihmiskunnan ikuinen kysymys,johon mikään
        uskonto,filosofia,aate tms ei anna vastausta.
        Onko sinulla näitä ikuisuusongelmia.Vai olisiko
        paras elää vain tässä hetkessä?


      • poikanen
        Jokeri kirjoitti:

        Löysin vietisi uusista lähetyksistä.Anteeksi,että
        hortoilen täällä ikäänkuin seuraamassa,mutta etu-
        sivut ovat täynnä soopaa,ettei niitä jalsa edes
        lukea.
        Asiani on ottamtta kantaa sen enempää evo-kuin
        kreationismiinse,että mikään ei ole syntynyt sat-
        tumalta.
        Sensijaan minua on aina ja yhä edelleen askarrut-
        tanut kysymys MIKSI?Miksi kaikki olemassa oleva
        on syntynyt/luotu?Mikä on kaiken tarkoitus.
        Tämä ihmiskunnan ikuinen kysymys,johon mikään
        uskonto,filosofia,aate tms ei anna vastausta.
        Onko sinulla näitä ikuisuusongelmia.Vai olisiko
        paras elää vain tässä hetkessä?

        Muistelen sinun määritelleen itseäsi
        agnostikoksi, oliskohan ollut edessä
        vielä "tiedostava" sana.

        Lainaan tähän viipaleen teoreettisen filosofian
        filosofista teologiaa:

        >>C. Teologia - oppi jumalasta

        Filosofinen teologia vs. kristillinen teologia -
        länsimainen filosofia ollut kristillissävytteistä

        Ateisti väittää tietävänsä ettei Jumalaa ole
        Teisti väittää tietävänsä että Jumala on
        Agnostikko väittää ettei Jumalasta voi tietää
        Perinteiset todistukset Jumalan olemassaolosta:
        1. Kausaalinen todistus
        - Jokaisella tapahtumalla on syy, jonka seuraus
        se on
        - Seurauksien ketjun alku ja ensimmäinen syy on
        Jumala
        2. Kosmologinen todistus
        - Oliot ja asiat joko ovat olemassa tai eivät ole
        (ehdollisia)
        - Itse olemassaolo on ehdotonta, siksi
        välttämättä oltava perusta
        - Olemassaolon perusta on Jumala, "liikkumaton
        Liikuttaja"
        3. Ontologinen todistus
        - Täydellisin olento voidaan kuvitella
        - Mikäli se ei ole olemassa, voidaan kuvitella
        vielä täydellisempi olento, jolla on
        ominaisuutena myös olemassaolo
        4. Teleologinen todistus
        - Olemassaolon tarkoituksenmukaisuus ja olioiden
        päämäärähakuinen käyttäytyminen edellyttävät
        Jumalaa, joka on asettanut tarkoituksen ja
        päämäärät
        5. Moraalinen todistus
        - Moraali edellyttää perustaa, jonka avulla hyvä
        ja paha erotetaan
        - Jumala on asettanut sisimpäämme moraalin

        Friedrich Nietzsche: "Jumala on kuollut"
        Blaise Pascalin (ransk, 1623-1662) pelurin
        jumalatodistus: "Ikuisen elämän saa vain, jos
        uskoo Jumalaan; siis kannattaa uskoa."
        Ludwig Wittgenstein: Uskonto on kielipeli ja sen
        takana oleva elämänmuoto. <<

        Tähän tarvittaisiin nyt teistinen Jumalatodistua;
        löytyi teismin määritelmä:

        >>Sana teismi tulee kreikkalaisesta sanasta Theos
        = Jumala. Teismillä tarkoitetaan näkemystä, joka
        korostaa persoonallista Jumalaa maailman luojana
        ja ylläpitäjänä. Täten Jumala ei samaistu
        maailman kanssa kuten panteismissä (josta puhumme
        myöhemmin), mutta ei myöskään ole maailmasta
        piittaamaton kuten deismissä (deismistäkin
        puhumme myöhemmin).
        Teismin mukaan (kolmiyhteinen) Jumala on
        tuonpuoleinen eli transsendenttinen, mutta on
        Kristuksessa tullut myös tämänpuoleiseksi eli
        immanenttiseksi. Jumala on ääretön,
        kaikkitietävä, kaikkivaltias, riippumaton ja
        hyvä, joka on luonut kaiken olevaisen tyhjästä
        (ex nihilo).

        Ihmisen - ja vain ihmisen - Jumala loi omaksi
        kuvakseen. Ihmisen arvo perustuu Jumalaan.
        Ihminen on ihminen, koska Jumala on asettanut
        hänet sellaiseen suhteeseen itsensä kanssa,
        jollaisessa ei mikään muu luomakunnassa ole.
        Jumala on ilmoittanut itsensä ihmiselle yleisessä
        ja erityisessä ilmoituksessa ja on jatkuvassa
        yhteydessä hänen kanssaan.

        Teismi sisältää myös etiikan ja tieto-opin
        perusteet. Molempien perusta on Jumala ja Hänen
        ilmoituksensa. Teismi on täydellinen
        maailmankatsomus. Raamatullinen kristinusko on
        teistinen. <<
        Jos sitten pyörittelisi sitä >Miksi< kysymystä:
        Samoin kuin suhteessa Jumalaan, myös maailmaan
        pätee sama asteikko:

        Ateismi maailma on sattumalta vaan omien lakiensa
        mukaan itsekseen putkahtanut olemaan ilman syitä.

        Agnostismi: Maailman syytä ei voi tietää, onko
        sitä vai ei.

        Teismi: Jumala loi maailman ja Hän tietää miksi.
        Häneen uskova voi yrittää löytää sen luomisen
        syyn Jumalan antamasta ilmoituksesta (mikä on
        Raamattu)

        Eräs kysymystä sivuava vastaus on sivulla 260,
        kohdassa "Henkimaailman juttuja", ketjun toiseksi
        viimeisin lausahdus minulta "Miksi ja sen vastaus"


      • poikanen
        Jokeri kirjoitti:

        Löysin vietisi uusista lähetyksistä.Anteeksi,että
        hortoilen täällä ikäänkuin seuraamassa,mutta etu-
        sivut ovat täynnä soopaa,ettei niitä jalsa edes
        lukea.
        Asiani on ottamtta kantaa sen enempää evo-kuin
        kreationismiinse,että mikään ei ole syntynyt sat-
        tumalta.
        Sensijaan minua on aina ja yhä edelleen askarrut-
        tanut kysymys MIKSI?Miksi kaikki olemassa oleva
        on syntynyt/luotu?Mikä on kaiken tarkoitus.
        Tämä ihmiskunnan ikuinen kysymys,johon mikään
        uskonto,filosofia,aate tms ei anna vastausta.
        Onko sinulla näitä ikuisuusongelmia.Vai olisiko
        paras elää vain tässä hetkessä?

        Lisää valmiiksi kirjoiteltuja likimain
        liki "miksiä" liippaavia pohdiskeluja
        tai "vastauksia", mitä olen kirjoitellut
        aktiivikeskustelun takamaisemissa:

        sivulla 700: "Jeesuksen 2...." .:

        Metafys.miet.II 16.07
        Luojako vai eikö 18.07
        "Ilmoituksesta" 18.07
        ja ehkä
        Hiekkaa ja tähtiä 22.07


      • Jokeri
        poikanen kirjoitti:

        Lisää valmiiksi kirjoiteltuja likimain
        liki "miksiä" liippaavia pohdiskeluja
        tai "vastauksia", mitä olen kirjoitellut
        aktiivikeskustelun takamaisemissa:

        sivulla 700: "Jeesuksen 2...." .:

        Metafys.miet.II 16.07
        Luojako vai eikö 18.07
        "Ilmoituksesta" 18.07
        ja ehkä
        Hiekkaa ja tähtiä 22.07

        Oma termini.Tiedän,että kaikella on syy.Mutt sitä
        en tiedä MIKSI kaikki onluotu/syntynyt/ollut
        olenassa aina.
        Miksi Jumala loi maailman?Halusiko Hän kokea
        toiseuden?Tämä sama kysymys minulla on etusivulla
        otsakkeella Miksi?
        En tiedä onko näihin vastauksia.En tiedä onko
        kuoleman jälkeistä elämää.On niin paljon,mitä
        järki ja oma mieli ei ymmärrä,eikä siksi hyväksy.
        Eihän voi pettää itseään(Samalla pettäisi
        Jumalaa).


      • poikanen
        Jokeri kirjoitti:

        Oma termini.Tiedän,että kaikella on syy.Mutt sitä
        en tiedä MIKSI kaikki onluotu/syntynyt/ollut
        olenassa aina.
        Miksi Jumala loi maailman?Halusiko Hän kokea
        toiseuden?Tämä sama kysymys minulla on etusivulla
        otsakkeella Miksi?
        En tiedä onko näihin vastauksia.En tiedä onko
        kuoleman jälkeistä elämää.On niin paljon,mitä
        järki ja oma mieli ei ymmärrä,eikä siksi hyväksy.
        Eihän voi pettää itseään(Samalla pettäisi
        Jumalaa).

        Vastaan mieluummin tänne vähän syrjemmälle, kuin
        etusivun riekkujaisiin, koska vastaus on sen
        verran raju. Tällaisiin kysymyksiin ainoa pätevä
        vastaus löytyy ainoastaan Raamatusta. Selasin
        Raamattua edestakaisin rukoillen mielessäni
        vastausta, ja odotin vastaukseksi kohtaa, mikä
        puhuisi luomisen syystä...ja annettiinhan se
        vastaus:

        Jumala loi maailmankaikkeuden ja ihmiset Poikansa
        leikkikaluksi ja Raamatunkohta, mistä asiaa voi
        tutkailla: Sananlaskut 8. luku:

        >>22. Herra loi minut töittensä esikoiseksi,
        ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
        23. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan,
        alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
        24. Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä,
        ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
        25. Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen,
        ennen kukkuloita, synnyin minä,
        26. kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei
        mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
        27. Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä,
        kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
        28. kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa,
        kun syvyyden lähteet saivat voiman,
        29. kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet
        eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti
        maan perustukset,
        30. silloin minä hänen sivullansa hoidokkina
        olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja
        leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
        31. leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja
        ihastukseni olivat ihmislapset.


      • poikanen
        poikanen kirjoitti:

        Nyt olen viettänyt puolisen päivää tuolla
        etusivujen maisemissa ja alan olla sitä sinun
        (siis A:n) monesti markkinoimaa mieltä, että
        näiden palstojen täyte on etupäässä roskaa ja
        helmien esiinseulomiseen menee aikaa ja energiaa,
        mitä voisi käyttää hyödyllisemminkin.

        (ei tämä tietokoneen ääressä istuminen ihan
        turhaa koskaan ole, sitä tulee aina haettua
        jotain tiedonmurusia eteentulevista kiinostavista
        asioista, nimistä, sanoista ja helpommalla tällä
        koneella selviää kuin kirjahyllyn
        tietosanakirjojen koluamisella)

        (Toisekseen, tai ties kuinka monennekseen, pidän
        uteliaisuuttani avaruussääsivuja muun ohessa
        samalla silmällä, kun auringossa tapahtui kunnon
        pläjäys taas eilispäivänä ja jotain voi olla
        odotettavissa...

        Jos tässä iltasella aikaa urkenee, kirjoitan
        sinne elukkajuttujen jatkoksi jotain.

        >>pidän
        uteliaisuuttani avaruussääsivuja muun ohessa
        samalla silmällä, kun auringossa tapahtui kunnon
        pläjäys taas eilispäivänä ja jotain voi olla
        odotettavissa... <<

        Sn pläjäyksen puuska osui palloomme reilu tunti
        sitten. Aurinkotuulen lämpötila, tiheys, nopeus
        ja magneettikenttä hyppäsivät reilusti ylöspäin
        voimakkuusasteikoilla, mutta revontulien kannalta
        yhtä toivotonta kuin silloin muutama viikko
        sittenkin, elikkä täyspilvistä.


      • poikanen
        Jokeri kirjoitti:

        Löysin vietisi uusista lähetyksistä.Anteeksi,että
        hortoilen täällä ikäänkuin seuraamassa,mutta etu-
        sivut ovat täynnä soopaa,ettei niitä jalsa edes
        lukea.
        Asiani on ottamtta kantaa sen enempää evo-kuin
        kreationismiinse,että mikään ei ole syntynyt sat-
        tumalta.
        Sensijaan minua on aina ja yhä edelleen askarrut-
        tanut kysymys MIKSI?Miksi kaikki olemassa oleva
        on syntynyt/luotu?Mikä on kaiken tarkoitus.
        Tämä ihmiskunnan ikuinen kysymys,johon mikään
        uskonto,filosofia,aate tms ei anna vastausta.
        Onko sinulla näitä ikuisuusongelmia.Vai olisiko
        paras elää vain tässä hetkessä?

        >>Sensijaan minua on aina ja yhä edelleen
        askarruttanut kysymys MIKSI?Miksi kaikki olemassa
        oleva on syntynyt/luotu?Mikä on kaiken tarkoitus.
        Tämä ihmiskunnan ikuinen kysymys,johon mikään
        uskonto,filosofia,aate tms ei anna vastausta.
        Onko sinulla näitä ikuisuusongelmia.<<

        Olemassaolon mysteeri. ?

        Olen yrittänyt muistella menneisyyden
        mietteitäni, eikä tule mieleen, että olisin
        koskaan miettinyt syvemmin "miksi"-kysymystä,
        (minun mietteeni ovat pyörineet enemmän "miten"-
        kysymyksen ympärillä, missä on riittänyt
        kipuilemista vuosikymmeniksi) miksi kaikki on
        olemassa. Vasta tämän palstan kyselijöiden
        kysymysten edessä olen joutunut paneutumaan
        siihenkin kysymykseen. Hypoteesin kyselyyn tuli
        yksi osavastaus ja sinun kysymykseesi isompi
        vastaus, mikä yllätti minutkin aika tavalla.

        Se juttu, kelpaako vastaus sinulle on toinen
        asia, koska vastauksen lähdemateriaali kuuluu
        siihen kategoriaan, mistä valitsemasi
        maailmankatsomuksen perusteella ei voi saada
        tietoa, tai saadun tiedon pätevyydestä ei voi
        vakuuttua.

        Tässä hetkessä on ihan asiallista elää, muttei
        suuriakaan kysymyksiä kannata pakoilla tai
        kierrellä, vaan kannattaa yrittää selvittää ne
        itselleen mahdollisuuksien puitteissa ja itseään
        tyydyttävällä tavalla.


      • Arethusa
        poikanen kirjoitti:

        Tämmöiset keskustelijoiden yhteenvetoarviot ovat
        hyviä. Kun vähälukuinen, paljonylihyppijä törmää
        näihin, niin näistä saa hyviä vinkkejä, kenen
        nimimerkkejä kannattaa availla ja syventyä
        sanomisiin. Nyt on taas jäänyt niin paljon
        etusivuja väliin, että on helpompi loikata ajassa
        taaksepäin ja vilkaista jotain vanhaa

        Pari päivää takaperin kahlasin tämän viestiketjun
        läpi, jo unohtuneen keskustelun. Tulin niin
        surulliseksi, että kirjoitushalut lopahtivat.
        Olen vain kelaillut etusivuja läpi, ja viestejä
        lukiessani on tuntunut kuin vanne olisi
        kiristänyt ohimoitani.

        Silloin aikoinaan kun löysin palstan tuntui kuin
        taivas olisi auennut; säkenöivää älykkyyttä,
        sosiaalista omatuntoa, suuria persoonallisuuksia,
        ja kaikki tämä ulottuvillani, kunhan aukaisen
        koneen ja hyppään sekaan. Joka kerta odotin
        malttamattomana, ja harvoin petyin. Parhaimmat
        kirjoittivat öisin. Joku teki aina päivän
        avauksen työhän tullessaan, harkitun aloituksen
        jostain kiinnostavasta aiheesta. Käynnissä oli
        aina kolmesta neljään kiinnostavaa keskustelua.
        Väittely oli monesti kiivastakin, mutta yleensä
        toisten mielipiteitä kunnioittavaa.

        Miten kauan tätä kesti? Muistaakseni löysin
        palstan kesäkuussa, häirikkö iski tosivoimin
        marraskuussa. No, ainakin tämä jälleen kerran
        opetti sen, ettei mikään ole pysyvää. Täytyy
        oppia luopumaan, vaikka itsepäisenä olen
        odottanut, että palsta joskus yltäisi edes
        lähelle entistä tasoaan. Taitaa olla turha toive,
        Oplevkin, palstan sosiaalinen omatunto, on jo
        luovuttanut, ja on kuin olisin menettänyt
        ystävän. Tähän mennessä olen surrut näin
        katkerasti vain erään toisen virtuaaliystävän
        katoamista.

        Tällä hetkellä näppis tuntuu raskaalta, eikä
        kirjoittamisessa ole iloa. Ehkä se palautuu parin
        päivän kuluessa, ehkä jo huomenna. Masennus iski,
        mutta yleensä se ei kestä kauan, joten tuskin
        nytkään. Palailen silloin kommentein niihin
        aiheisiin, joista olet kirjoittanut, olen
        kirjannut sivunumerot muistiin.


      • poikanen
        Arethusa kirjoitti:

        Pari päivää takaperin kahlasin tämän viestiketjun
        läpi, jo unohtuneen keskustelun. Tulin niin
        surulliseksi, että kirjoitushalut lopahtivat.
        Olen vain kelaillut etusivuja läpi, ja viestejä
        lukiessani on tuntunut kuin vanne olisi
        kiristänyt ohimoitani.

        Silloin aikoinaan kun löysin palstan tuntui kuin
        taivas olisi auennut; säkenöivää älykkyyttä,
        sosiaalista omatuntoa, suuria persoonallisuuksia,
        ja kaikki tämä ulottuvillani, kunhan aukaisen
        koneen ja hyppään sekaan. Joka kerta odotin
        malttamattomana, ja harvoin petyin. Parhaimmat
        kirjoittivat öisin. Joku teki aina päivän
        avauksen työhän tullessaan, harkitun aloituksen
        jostain kiinnostavasta aiheesta. Käynnissä oli
        aina kolmesta neljään kiinnostavaa keskustelua.
        Väittely oli monesti kiivastakin, mutta yleensä
        toisten mielipiteitä kunnioittavaa.

        Miten kauan tätä kesti? Muistaakseni löysin
        palstan kesäkuussa, häirikkö iski tosivoimin
        marraskuussa. No, ainakin tämä jälleen kerran
        opetti sen, ettei mikään ole pysyvää. Täytyy
        oppia luopumaan, vaikka itsepäisenä olen
        odottanut, että palsta joskus yltäisi edes
        lähelle entistä tasoaan. Taitaa olla turha toive,
        Oplevkin, palstan sosiaalinen omatunto, on jo
        luovuttanut, ja on kuin olisin menettänyt
        ystävän. Tähän mennessä olen surrut näin
        katkerasti vain erään toisen virtuaaliystävän
        katoamista.

        Tällä hetkellä näppis tuntuu raskaalta, eikä
        kirjoittamisessa ole iloa. Ehkä se palautuu parin
        päivän kuluessa, ehkä jo huomenna. Masennus iski,
        mutta yleensä se ei kestä kauan, joten tuskin
        nytkään. Palailen silloin kommentein niihin
        aiheisiin, joista olet kirjoittanut, olen
        kirjannut sivunumerot muistiin.

        Ehdin jo huolestua, minne olet häipynyt ja
        arvella kaikenlaista.
        -kun en ehtinyt muutamaan päivään kirjoittamaan,
        kyllästyit odottamaan
        -kelailin etusivujen juttuja, onko kuka kohdellut
        liian kovalla näppäimistöllä
        -koneväline sanonut poks ja häätänyt pois
        virtuaalisuudesta
        -jne

        Tästä meidän takakomeron jutustelusta tulee
        mieleen "Muumilaakson marraskuu", kun kovana
        talvena kaikki kerääntyivät muumitalon turviin ja
        sitten sinne tuli se kauhea Hemuli, joka
        räikeällä elämöimisellään häiritsi kaikkia, ja
        kansa vetäytyi muumitalon hämäriin uumeniin
        viettämään rauhallista hiljaiseloa.

        Voisiko tänne historian uumeniin houkutella salaa
        muitakin, hyviksi havaittuja keskustelijoita, vai
        odotetaanko, että he löytävät nämä muistojen
        kultaamat laitumet itsekseen?

        Oplev huitaisi jokuaika sitten minua aika kovalla
        näppäimistöllä (olin tosin liikkeelä eri
        nimimerkillä ja vähän eri tyylilläkin...että
        omapa syy)


      • Jokeri
        poikanen kirjoitti:

        >>Sensijaan minua on aina ja yhä edelleen
        askarruttanut kysymys MIKSI?Miksi kaikki olemassa
        oleva on syntynyt/luotu?Mikä on kaiken tarkoitus.
        Tämä ihmiskunnan ikuinen kysymys,johon mikään
        uskonto,filosofia,aate tms ei anna vastausta.
        Onko sinulla näitä ikuisuusongelmia.<<

        Olemassaolon mysteeri. ?

        Olen yrittänyt muistella menneisyyden
        mietteitäni, eikä tule mieleen, että olisin
        koskaan miettinyt syvemmin "miksi"-kysymystä,
        (minun mietteeni ovat pyörineet enemmän "miten"-
        kysymyksen ympärillä, missä on riittänyt
        kipuilemista vuosikymmeniksi) miksi kaikki on
        olemassa. Vasta tämän palstan kyselijöiden
        kysymysten edessä olen joutunut paneutumaan
        siihenkin kysymykseen. Hypoteesin kyselyyn tuli
        yksi osavastaus ja sinun kysymykseesi isompi
        vastaus, mikä yllätti minutkin aika tavalla.

        Se juttu, kelpaako vastaus sinulle on toinen
        asia, koska vastauksen lähdemateriaali kuuluu
        siihen kategoriaan, mistä valitsemasi
        maailmankatsomuksen perusteella ei voi saada
        tietoa, tai saadun tiedon pätevyydestä ei voi
        vakuuttua.

        Tässä hetkessä on ihan asiallista elää, muttei
        suuriakaan kysymyksiä kannata pakoilla tai
        kierrellä, vaan kannattaa yrittää selvittää ne
        itselleen mahdollisuuksien puitteissa ja itseään
        tyydyttävällä tavalla.

        Tämä kysymys,miksi,on siksi vaikea,koska en usko,
        että Jumala pelkästään leikin vuoksi loi kaikkeu-
        den.Ja puhttaessa Jumalan Pojasta minulle tuottaa
        siinä juuri vaikeutta se,että kyseessä on
        kolmiyhtys,jossa kaikkai ikäänkuin ovat yhtä ja
        samaa olemusta(Isä,Poika ja Pyhähenki)Pyhähenki
        siis edustaa Jumaluuden feminiinistä puolta.
        Loiko Jumala tämän kaiken kokeakseen toiseuden?

        Tätä kai kyselin jossain,en muista missä.


      • Jokeri
        Jokeri kirjoitti:

        Tämä kysymys,miksi,on siksi vaikea,koska en usko,
        että Jumala pelkästään leikin vuoksi loi kaikkeu-
        den.Ja puhttaessa Jumalan Pojasta minulle tuottaa
        siinä juuri vaikeutta se,että kyseessä on
        kolmiyhtys,jossa kaikkai ikäänkuin ovat yhtä ja
        samaa olemusta(Isä,Poika ja Pyhähenki)Pyhähenki
        siis edustaa Jumaluuden feminiinistä puolta.
        Loiko Jumala tämän kaiken kokeakseen toiseuden?

        Tätä kai kyselin jossain,en muista missä.

        Olen jossain yhteydessä(useammassakin) nimittänyt
        itseäni kerettiläiseksi agnostikoksi,koska en ole
        ouhdas agnostikko,vaan ehkä etsijä olisi paras
        nimitys.En oikein tiedä uskonko vai olenko epävar-
        ma.Raamattua pidän kirjana,joka vaatii paljon
        tulkintaa ja perehtyneisyyttä,jota ei maallikolla
        ole.Pelkkä usko tuntuu itsestäni epärehelliseltä,
        koska tieto sanoo toisin.Onkohan tämä nyt
        ymmärrettävää.


      • Jokeri
        Jokeri kirjoitti:

        Olen jossain yhteydessä(useammassakin) nimittänyt
        itseäni kerettiläiseksi agnostikoksi,koska en ole
        ouhdas agnostikko,vaan ehkä etsijä olisi paras
        nimitys.En oikein tiedä uskonko vai olenko epävar-
        ma.Raamattua pidän kirjana,joka vaatii paljon
        tulkintaa ja perehtyneisyyttä,jota ei maallikolla
        ole.Pelkkä usko tuntuu itsestäni epärehelliseltä,
        koska tieto sanoo toisin.Onkohan tämä nyt
        ymmärrettävää.

        Kävin sillä Kreationismin apologia palstalla,jossa
        vastasinkin kirjoituseesi uskosta,sisäisenä
        kokemuksena,joka minulla tosin on hyvin epämääräi-
        nen.En osaa sitä oikein kuvailla.
        Löysin muuten sen ensimmäisen vierailusi huhtikuus
        sa evo..jotain palstalta.Siinä oli selkeä vastaus,
        josta otin tulostewen ja lueskelen
        itsekseni.Kiitos.


      • Arethusa
        poikanen kirjoitti:

        Ehdin jo huolestua, minne olet häipynyt ja
        arvella kaikenlaista.
        -kun en ehtinyt muutamaan päivään kirjoittamaan,
        kyllästyit odottamaan
        -kelailin etusivujen juttuja, onko kuka kohdellut
        liian kovalla näppäimistöllä
        -koneväline sanonut poks ja häätänyt pois
        virtuaalisuudesta
        -jne

        Tästä meidän takakomeron jutustelusta tulee
        mieleen "Muumilaakson marraskuu", kun kovana
        talvena kaikki kerääntyivät muumitalon turviin ja
        sitten sinne tuli se kauhea Hemuli, joka
        räikeällä elämöimisellään häiritsi kaikkia, ja
        kansa vetäytyi muumitalon hämäriin uumeniin
        viettämään rauhallista hiljaiseloa.

        Voisiko tänne historian uumeniin houkutella salaa
        muitakin, hyviksi havaittuja keskustelijoita, vai
        odotetaanko, että he löytävät nämä muistojen
        kultaamat laitumet itsekseen?

        Oplev huitaisi jokuaika sitten minua aika kovalla
        näppäimistöllä (olin tosin liikkeelä eri
        nimimerkillä ja vähän eri tyylilläkin...että
        omapa syy)

        eivätkä poissaolon syyt olleet niitä, joita
        luettelit. Se, mikä aika ajoin minuun iskee ei
        ehkä voida luokitella masennukseksi, lähinnä kai
        melankoliaksi. Olen jo oppinut käsittelemään
        tämän toistuvan ilmiön; kirjoitushaluttomuuden.
        Ymmärsin todella hyvin, mistä eräs taannoin
        valitti (otsikko en muista), mutta tiedän jo
        senkin, että jonain aamuna taas herään
        hirvittävän kärsimättömänä pääsemään koneeni
        ääreen naputtamaan tekstiä. On minua täällä
        pariinkin kertaan moitittu näistä häipymisistäni,
        vaikka pisin yhtäjaksoinen poissaoloni on
        muistaakseni kestänyt ainoastaan pari viikkoa.
        Tästä on tosin hyötyäkin; sain kirjavuoren
        hupenemaan. Greenen kirja supersäikeistä oli
        todella mielenkiintoinen.

        Iiwari (joka ei lomansa jälkeen ole enää
        kirjoittanut palstalle) totesi kerran, etteivät
        epävarmat kirjoittajat kestä palstalla. Niihin en
        ymmärtääkseni lukeudu, sillä halutessani tiedän
        kykeneväni vastaamaan kovaankin tekstiin, vaikka
        yleensä jätän ne omaan arvoonsa. Itsestäni tosin
        tuntuu kuin saisin yleensä vain myönteistä
        palautetta. Viimeksi kun innostuin kirjoittamaan
        Xenonin paradoksista (joka minua onkin kiehtonut)
        huomasin hämmästykseni, että keskustelun avaajan
        täytynee olla joku vanha tuttu. Raljeeraus joka
        minuun kohdistui oli taas niitä, josta kovasti
        nautin, siis hyväntahtoista, muttei ilkeää
        sarkasmia.

        Jos oikein arvaan, niin viittasit Oplevin
        vastaukseen keskusteluavaukseen, jossa
        kehotettiin katsomaan taivasta. No, en itse
        yhdistänyt tätä häirikköömme, mutta hänellä on
        tapana julistaa saapuvansa ”kosmisesta
        ulottuvuudesta”, joten erehdys oli inhimillinen.
        Epäilen ettei Oplev enää avannut ketjua, eikä
        siten huomannut erehtyneensä. Tätä häirikköä olen
        miettinyt (tosin kuin annoin kuvata eräässä
        keskustelussa tässä lähistöllä). Olen koonnut
        yhteen palasia sieltä ja täältä (toisestakin
        palstalta), ja palatessani mainittuun
        keskusteluun tulin melko vakuuttuneeksi
        asiastani. Tällä on nimikin, Aspergerin
        syndrooma. Saatan erehtyä, joten en halua viitata
        nimimerkkiin (merkkeihin).

        Tuskin ”vanhaa porukkaa” kannattaa yrittää
        houkutella tänne taakse, eihän heistä (ainakaan
        vanhoilla nikeillään kirjoittavia) ole jäljellä
        kuin Pseudohippi ja Tupakkamies. Jos vain saisi
        etusivulle aikaiseksi älyyn viittaavaa
        kommunikointia, niin ohikulkijat saattaisivat
        pysähtyä, ja vaikka jäädäkin. Muuten tänne
        kerääntyy tapauksia kuten maRIa (tulikohan
        oikein?). Tässä minua eniten ärsytti se, etteivät
        ne, joiden olisi luullut ymmärtävän paremmin,
        huomanneet että Raamatun jutut olivat suoraan
        jostain kopsattuja kaikkineen
        välihuomautuksineen. Jos joku ei saa lyhyeen
        viestiin järjellistä sanomaa, ja ilman hirveitä
        kielioppivirheitä, niin tämähän on aivan selvää
        pässinlihaa. Tästä Oplev olisi huomauttanut
        kipakkaan sävyynsä. Samoin kuin itseäni, niin
        häntäkin aivan alusta lähtien ärsytti Pakana (M),
        sillä samaa toimintaa tämäkin käytti, kaikki
        Raamatun ristiriidat olivat jostain kopsattuja,
        ja kaikki agrumentit muilta lainattuja. Hänen
        intohimoista paneutumista asiaan kyllä vieläkin
        ihmetyttää. No, nythän se on laantunut pieniin
        ilkeisiin kommentteihin.

        Hmm, ihmettelen suuresti, kuinka et aikanasi heti
        luovuttanut tämän palstan kohdalla! Mutta hyvä
        näin.

        Ja nyt siirryn kirjoittamaan vastinetta muihin
        aiheisiin, kun kerran sain purettua ärtymykseni.


      • poikanen
        Jokeri kirjoitti:

        Kävin sillä Kreationismin apologia palstalla,jossa
        vastasinkin kirjoituseesi uskosta,sisäisenä
        kokemuksena,joka minulla tosin on hyvin epämääräi-
        nen.En osaa sitä oikein kuvailla.
        Löysin muuten sen ensimmäisen vierailusi huhtikuus
        sa evo..jotain palstalta.Siinä oli selkeä vastaus,
        josta otin tulostewen ja lueskelen
        itsekseni.Kiitos.

        Vastaan neljään viestiin kerralla.
        >>Tämä kysymys,miksi,on siksi vaikea,koska en
        usko, että Jumala pelkästään leikin vuoksi loi
        kaikkeuden<<
        Maailmankaikkeuden syyn selvittäminen on aika iso
        viipale yhden ihmisen lautaselle. (Tähän tulee
        mieleen William Carver Valittujen Palojen jostain
        muinaiseta jutusta (nimi ja paikkakin saattaa
        olla väärin muistettu). Hän rukoili
        Jumalaa: "Paljasta minulle maailmankaikkeuden
        salaisuus". Jumala vastasi: "se on liian iso asia
        sinulle". William rukoili seuraavaksi: "Paljasta
        minulle maapähkinän salaisuus". Jumala vastasi
        tähän: "Se on sinulle sopivan kokoinen asia"
        Sitten William ryhtyi työhön ja keksi (Jumalan
        avustuksella) loppuelämänsä aikana (kemistinä)
        sadoittain hyödyllisiä ja käyttökelpoisia
        yhdisteitä ja aineita, mitä saadaan maapähkinästä)

        >>kolmiyhtys,jossa kaikkai ikäänkuin ovat yhtä <
        Kolminaisuusoppijuttu on hankala pienelle
        ihmisjärjelle. Jotkut filosofit ovat
        pohdiskelleet asiaa jotenkin siten, että siinä
        ratkeaa jokin ykseyden ja moneuden välisen
        yhteyden ongelmallinen asia, mihin muissa
        uskonnoissa ei ole tyydyttävää ratkaisua.

        >> en ole puhdas agnostikko,vaan ehkä etsijä
        olisi paras nimitys. En oikein tiedä uskonko vai
        olenko epävarma.<<

        Oletko tyytyvänen ja onnellinen ja varma
        osassasi, epävarmana, vai kaipaatko ja haluatko
        enemmän, parempaa, varmempaa ym komparatiiveja?

        Tyytyväisyys olevaan olotilaan pitää paikallaan,
        halu muutokseen ajaa liikkeelle, etsimään, jopa
        ottamaan uhkarohkeita riskejä.

        >>Raamattua pidän kirjana,joka vaatii paljon
        tulkintaa ja perehtyneisyyttä,jota ei maallikolla
        ole<<

        Raamattu on olemassa suomenkielisenä, jota voi
        lukea aivan tavallisilla suomenkielen taidoilla,
        sanasto ja kielioppi täsmäävät suurinpiirtein
        jokapäiväisessä sanomalehdessä käytettyyn.
        Pienet historiallist ja kulttuuriset taustatiedot
        tietenkin auttavat suhteuttamaan kirjan oikeisiin
        syntyaikansa oloihin.

        Eikä Raamattu kaipaa yksinkertaisimmillaan
        tulkintaa, sen voi lukea aivan niinkuin se on
        kirjoitettu. Juuri se asia, mitä Luther
        uskonpuhdistuksessaan korosti: Ihmisten on
        saatava lukea itse raamattua omalla kielellään.

        Jeesus puhui kansalle pelkkiä vertauksia, joita
        eivät edes opetuslapset ymmärtäneet, mutta hän
        selitti opetuslapsilleen vertauksiensa
        merkityksen ja meidän Raamatussamme on sekä
        vertaukset, että niiden selitykset

        >>Pelkkä usko tuntuu itsestäni epärehelliseltä,
        koska tieto sanoo toisin.Onkohan tämä nyt
        ymmärrettävää.<<

        Jos nämä Jumalajutut olisivat pelkän tiedon
        asiaa, ei uskoa mihinkään tarvittaisi. Silloin
        maailmankaikkeuden Luoja olisi aletanut itsensä
        luomansa ihmisen tutkimuskohteeksi, minkä Hän nyt
        jossain määrin Jeesuksen kohdalla tekikin.

        >>uskosta,sisäisenä kokemuksena,joka minulla
        tosin on hyvin epämääräinen<<

        Se usko sisäisenä kokemuksena voisi saada jotain
        epämääräistä selkeämpiä kuvioita, jos sillä olisi
        selkeä objekti. Jos sinun pitäisi määritellä
        uskosi kohde jotenkin, miten tekisit sen?

        >>Uskoontulosta. Miten ylensä tullaan uskoon?
        Tämä asia on minulle henkilökohtaisetsi vieras.
        Jos ihmisellä on jonkilainen usko ilman näitä
        muodollisia puolia, eikö se ole enemmänkin kasvua?
        <<
        Vastaan tähän nettisivulla, missä asia on
        selvitetty pidemmin ja perusteellisemmin. Luin
        sen läpi ja voin suurinpiirtein yhtyä sanomaan:

        http://vastaus.net/forum/read.php?f=8&i=206&t=206


      • poikanen
        Arethusa kirjoitti:

        eivätkä poissaolon syyt olleet niitä, joita
        luettelit. Se, mikä aika ajoin minuun iskee ei
        ehkä voida luokitella masennukseksi, lähinnä kai
        melankoliaksi. Olen jo oppinut käsittelemään
        tämän toistuvan ilmiön; kirjoitushaluttomuuden.
        Ymmärsin todella hyvin, mistä eräs taannoin
        valitti (otsikko en muista), mutta tiedän jo
        senkin, että jonain aamuna taas herään
        hirvittävän kärsimättömänä pääsemään koneeni
        ääreen naputtamaan tekstiä. On minua täällä
        pariinkin kertaan moitittu näistä häipymisistäni,
        vaikka pisin yhtäjaksoinen poissaoloni on
        muistaakseni kestänyt ainoastaan pari viikkoa.
        Tästä on tosin hyötyäkin; sain kirjavuoren
        hupenemaan. Greenen kirja supersäikeistä oli
        todella mielenkiintoinen.

        Iiwari (joka ei lomansa jälkeen ole enää
        kirjoittanut palstalle) totesi kerran, etteivät
        epävarmat kirjoittajat kestä palstalla. Niihin en
        ymmärtääkseni lukeudu, sillä halutessani tiedän
        kykeneväni vastaamaan kovaankin tekstiin, vaikka
        yleensä jätän ne omaan arvoonsa. Itsestäni tosin
        tuntuu kuin saisin yleensä vain myönteistä
        palautetta. Viimeksi kun innostuin kirjoittamaan
        Xenonin paradoksista (joka minua onkin kiehtonut)
        huomasin hämmästykseni, että keskustelun avaajan
        täytynee olla joku vanha tuttu. Raljeeraus joka
        minuun kohdistui oli taas niitä, josta kovasti
        nautin, siis hyväntahtoista, muttei ilkeää
        sarkasmia.

        Jos oikein arvaan, niin viittasit Oplevin
        vastaukseen keskusteluavaukseen, jossa
        kehotettiin katsomaan taivasta. No, en itse
        yhdistänyt tätä häirikköömme, mutta hänellä on
        tapana julistaa saapuvansa ”kosmisesta
        ulottuvuudesta”, joten erehdys oli inhimillinen.
        Epäilen ettei Oplev enää avannut ketjua, eikä
        siten huomannut erehtyneensä. Tätä häirikköä olen
        miettinyt (tosin kuin annoin kuvata eräässä
        keskustelussa tässä lähistöllä). Olen koonnut
        yhteen palasia sieltä ja täältä (toisestakin
        palstalta), ja palatessani mainittuun
        keskusteluun tulin melko vakuuttuneeksi
        asiastani. Tällä on nimikin, Aspergerin
        syndrooma. Saatan erehtyä, joten en halua viitata
        nimimerkkiin (merkkeihin).

        Tuskin ”vanhaa porukkaa” kannattaa yrittää
        houkutella tänne taakse, eihän heistä (ainakaan
        vanhoilla nikeillään kirjoittavia) ole jäljellä
        kuin Pseudohippi ja Tupakkamies. Jos vain saisi
        etusivulle aikaiseksi älyyn viittaavaa
        kommunikointia, niin ohikulkijat saattaisivat
        pysähtyä, ja vaikka jäädäkin. Muuten tänne
        kerääntyy tapauksia kuten maRIa (tulikohan
        oikein?). Tässä minua eniten ärsytti se, etteivät
        ne, joiden olisi luullut ymmärtävän paremmin,
        huomanneet että Raamatun jutut olivat suoraan
        jostain kopsattuja kaikkineen
        välihuomautuksineen. Jos joku ei saa lyhyeen
        viestiin järjellistä sanomaa, ja ilman hirveitä
        kielioppivirheitä, niin tämähän on aivan selvää
        pässinlihaa. Tästä Oplev olisi huomauttanut
        kipakkaan sävyynsä. Samoin kuin itseäni, niin
        häntäkin aivan alusta lähtien ärsytti Pakana (M),
        sillä samaa toimintaa tämäkin käytti, kaikki
        Raamatun ristiriidat olivat jostain kopsattuja,
        ja kaikki agrumentit muilta lainattuja. Hänen
        intohimoista paneutumista asiaan kyllä vieläkin
        ihmetyttää. No, nythän se on laantunut pieniin
        ilkeisiin kommentteihin.

        Hmm, ihmettelen suuresti, kuinka et aikanasi heti
        luovuttanut tämän palstan kohdalla! Mutta hyvä
        näin.

        Ja nyt siirryn kirjoittamaan vastinetta muihin
        aiheisiin, kun kerran sain purettua ärtymykseni.

        Tiedotuksentapainen: minä kirjoittelen näitä omia
        vastauksiani ehkä hieman oudoksuttavaan omaan
        tahtiini, eli silloin kun minulla sattuu olemaan
        aikaa ja vastaus on kypsytelty valmiiksi.

        (vähän samanlainen pätee minuun ihan
        suullisessakin keskustelussa, odottelen kaikessa
        rauhassa,jos sattuisin saamaan muilta
        puheenvuoron ja lausahdan sitten oman
        mietiskellyn ja muotoillun mielipiteeni asiasta,
        mistä toiset keskustelijat ovat lopettaneet
        keskustelun jo kolme aihetta sitten)

        >>sain kirjavuoren
        hupenemaan. Greenen kirja supersäikeistä oli
        todella mielenkiintoinen. <<

        Minulla se kirja on pyöriskellyt tuossa
        uusintalukemista odotellen jo kuukauden ajan. Ne
        loppupuolen kvanttigeometria ja calabiyaut
        tarvitsevat vaikeaselkoisuutensa vuoksi vähän
        lisää kertausta.

        >>Viimeksi kun innostuin kirjoittamaan
        Xenonin paradoksista <<

        Onkohan minulta jäänyt taas joku hyvä juttu
        huomaamatta?

        >>kehotettiin katsomaan taivasta. <<

        Jatkoin sinne muista asioista, mitkä eivät ehkä
        oe niin kiinnostavia. (280, 320)

        >>Tällä on nimikin, Aspergerin
        syndrooma. <<

        Tutustuin aiheeseen silloin joitakin vuosia
        sitten, kun kissarunoilija (Oi nausikaa) Liisa
        Laukkarisen pojalla, Marius Rüfenachtilla
        tunistettiin Aspergerin syndrooma. Kokeilin
        silloin maallikkodiagnoosina samaa erääseen
        tuttavaperheen erikoiseen nuoreen ja tuntui
        sopivan. Tällä palstalla en ole vielä harrastanut
        samaa diagnosointia.

        >>Hmm, ihmettelen suuresti, kuinka et aikanasi
        heti luovuttanut tämän palstan kohdalla<<

        Olin kaipaillut jotain tällaista pidemmän aikaa.
        Mielekäs motiivi kirjoittamiseen.
        Kritiikkikoneisto valmiina puuttumaan heti
        perustelemattomiin heittoihin. Aiheet
        kiinnostavalta sektorilta ja tyylikin saa olla
        aika omintakeinen.

        Toisaalta olen jo alkanut miettiä sitä, että tämä
        vie aikaa omalta vapaa-ajalta, lukemiselta,
        luonto-oleiluilta, marjastukselta, sieniltä,
        tähtien tähyilyltä. Mutta aikansa kutakin ja nyt
        saa olla tämän aika.


      • Arethusa
        poikanen kirjoitti:

        Tiedotuksentapainen: minä kirjoittelen näitä omia
        vastauksiani ehkä hieman oudoksuttavaan omaan
        tahtiini, eli silloin kun minulla sattuu olemaan
        aikaa ja vastaus on kypsytelty valmiiksi.

        (vähän samanlainen pätee minuun ihan
        suullisessakin keskustelussa, odottelen kaikessa
        rauhassa,jos sattuisin saamaan muilta
        puheenvuoron ja lausahdan sitten oman
        mietiskellyn ja muotoillun mielipiteeni asiasta,
        mistä toiset keskustelijat ovat lopettaneet
        keskustelun jo kolme aihetta sitten)

        >>sain kirjavuoren
        hupenemaan. Greenen kirja supersäikeistä oli
        todella mielenkiintoinen. <<

        Minulla se kirja on pyöriskellyt tuossa
        uusintalukemista odotellen jo kuukauden ajan. Ne
        loppupuolen kvanttigeometria ja calabiyaut
        tarvitsevat vaikeaselkoisuutensa vuoksi vähän
        lisää kertausta.

        >>Viimeksi kun innostuin kirjoittamaan
        Xenonin paradoksista <<

        Onkohan minulta jäänyt taas joku hyvä juttu
        huomaamatta?

        >>kehotettiin katsomaan taivasta. <<

        Jatkoin sinne muista asioista, mitkä eivät ehkä
        oe niin kiinnostavia. (280, 320)

        >>Tällä on nimikin, Aspergerin
        syndrooma. <<

        Tutustuin aiheeseen silloin joitakin vuosia
        sitten, kun kissarunoilija (Oi nausikaa) Liisa
        Laukkarisen pojalla, Marius Rüfenachtilla
        tunistettiin Aspergerin syndrooma. Kokeilin
        silloin maallikkodiagnoosina samaa erääseen
        tuttavaperheen erikoiseen nuoreen ja tuntui
        sopivan. Tällä palstalla en ole vielä harrastanut
        samaa diagnosointia.

        >>Hmm, ihmettelen suuresti, kuinka et aikanasi
        heti luovuttanut tämän palstan kohdalla<<

        Olin kaipaillut jotain tällaista pidemmän aikaa.
        Mielekäs motiivi kirjoittamiseen.
        Kritiikkikoneisto valmiina puuttumaan heti
        perustelemattomiin heittoihin. Aiheet
        kiinnostavalta sektorilta ja tyylikin saa olla
        aika omintakeinen.

        Toisaalta olen jo alkanut miettiä sitä, että tämä
        vie aikaa omalta vapaa-ajalta, lukemiselta,
        luonto-oleiluilta, marjastukselta, sieniltä,
        tähtien tähyilyltä. Mutta aikansa kutakin ja nyt
        saa olla tämän aika.

        Tämä hymyilytti:

        …ja lausahdan sitten oman mietiskellyn ja
        muotoillun mielipiteeni asiasta, mistä toiset
        keskustelijat ovat lopettaneet
        keskustelun jo kolme aihetta sitten

        Vilpittömästi, kuulostaa hurjan sympaattiselta.

        Mitä tulee Greenen, niin väärinkäsityksen
        välttämiseksi, en väitä ymmärtäneeni kirjaa
        kokonaisuudessaan, mutta se, mitä siitä käsitin
        oli huikean mielenkiintoista. Tämäkin oli
        kirjastosta lainattu, joten tuskin palaan siihen.
        Kirjat vain ovat niin kalliita, että harvoin
        tulee ostettua, vaikka kiinnostaisikin.

        Xenonin paradoksi: Aihe on otsikon alla Kysymys
        palstalaisille, sivu 160. Kirjoitin
        leikkimielellä, osallistuin koska aihe oli täällä
        tuore, mutta valitettavasti siitä ei kunnon
        keskustelu käynnistynyt.

        Ajankäytöstä olen miettinyt samaa. No, minulta se
        lähinnä on poissa lukemiselta (telkkaria tulee
        muutenkin harvoin avattua). Usein päätän, että
        vain vilkaisen otsikoita, mutta syystä tai
        toisesta jumiudun monta kertaa koneen ääreen.
        Sitä paitsi aiheet alkavat jo toistaa itseään, ja
        harvoin enää löytää mielenkiintoisia uusia
        näkökulmia. Tiedä häntä, ehkä jonain päivänä
        kyllästyn lopullisesti. Kirjoittaminen on
        hauskaa, mutta yhä harvemmin tekee mieli
        osallistua. Eilen kirjoitin Rashaverakille
        otsikon alle Älkää itkekö tällä palstalla. Ei
        siinä mitään mielenkiintoista ole, mutta siitä
        löytyy Pseudon kotisivuilla olevan testin tulos.
        Hämmästyttävä on, että tein tämän testin aika
        päiviä sitten, ja silloin minua lähinnä filosofit
        olivat Jean-Paul Sartre ja Ilkka Niinivaara
        (kolmatta en muista). No, eihän tällainen testi
        ole kuin suuntaa antava.

        Tämä aiheutti inhan kateudenpiston:

        …tähtien tähyilyltä.

        Siis, olen kaupunkilainen, enkä voisi kuvitella
        asuvani muualla, mutta tähtiä täällä ei voi
        tähyillä. Ikkunastani näkyy vain muutama kalpea
        tähti, ja tiedän, miltä tähtitaivas näyttää nyt
        syksyn pimetessä. Mutta, täytyy tyytyä siihen
        mitä on, eikä haikailla turhia.


      • poikanen
        Arethusa kirjoitti:

        Tämä hymyilytti:

        …ja lausahdan sitten oman mietiskellyn ja
        muotoillun mielipiteeni asiasta, mistä toiset
        keskustelijat ovat lopettaneet
        keskustelun jo kolme aihetta sitten

        Vilpittömästi, kuulostaa hurjan sympaattiselta.

        Mitä tulee Greenen, niin väärinkäsityksen
        välttämiseksi, en väitä ymmärtäneeni kirjaa
        kokonaisuudessaan, mutta se, mitä siitä käsitin
        oli huikean mielenkiintoista. Tämäkin oli
        kirjastosta lainattu, joten tuskin palaan siihen.
        Kirjat vain ovat niin kalliita, että harvoin
        tulee ostettua, vaikka kiinnostaisikin.

        Xenonin paradoksi: Aihe on otsikon alla Kysymys
        palstalaisille, sivu 160. Kirjoitin
        leikkimielellä, osallistuin koska aihe oli täällä
        tuore, mutta valitettavasti siitä ei kunnon
        keskustelu käynnistynyt.

        Ajankäytöstä olen miettinyt samaa. No, minulta se
        lähinnä on poissa lukemiselta (telkkaria tulee
        muutenkin harvoin avattua). Usein päätän, että
        vain vilkaisen otsikoita, mutta syystä tai
        toisesta jumiudun monta kertaa koneen ääreen.
        Sitä paitsi aiheet alkavat jo toistaa itseään, ja
        harvoin enää löytää mielenkiintoisia uusia
        näkökulmia. Tiedä häntä, ehkä jonain päivänä
        kyllästyn lopullisesti. Kirjoittaminen on
        hauskaa, mutta yhä harvemmin tekee mieli
        osallistua. Eilen kirjoitin Rashaverakille
        otsikon alle Älkää itkekö tällä palstalla. Ei
        siinä mitään mielenkiintoista ole, mutta siitä
        löytyy Pseudon kotisivuilla olevan testin tulos.
        Hämmästyttävä on, että tein tämän testin aika
        päiviä sitten, ja silloin minua lähinnä filosofit
        olivat Jean-Paul Sartre ja Ilkka Niinivaara
        (kolmatta en muista). No, eihän tällainen testi
        ole kuin suuntaa antava.

        Tämä aiheutti inhan kateudenpiston:

        …tähtien tähyilyltä.

        Siis, olen kaupunkilainen, enkä voisi kuvitella
        asuvani muualla, mutta tähtiä täällä ei voi
        tähyillä. Ikkunastani näkyy vain muutama kalpea
        tähti, ja tiedän, miltä tähtitaivas näyttää nyt
        syksyn pimetessä. Mutta, täytyy tyytyä siihen
        mitä on, eikä haikailla turhia.

        >>Tämä aiheutti inhan kateudenpiston:

        …tähtien tähyilyltä.

        Siis, olen kaupunkilainen, enkä voisi kuvitella
        asuvani muualla, mutta tähtiä täällä ei voi
        tähyillä. Ikkunastani näkyy vain muutama kalpea
        tähti, ja tiedän, miltä tähtitaivas näyttää nyt
        syksyn pimetessä. Mutta, täytyy tyytyä siihen
        mitä on, eikä haikailla turhia.<<

        Turha kadehtia, kaupunkilaisikkuna/parveke
        tähteilijöitä sitä ollaan täälläkin päässä, oltu
        vuosikymmeniä. Maaseudun pimeydestä en ole
        päässyt nauttimaan kuin muutamana vuonna 70-
        luvulla. Silloin tähtiharrastukseen ei ollut kuin
        silmät käytössä.

        Muistan kuinka silloin talvi-iltoina pynttäsin
        kaikki mahdolliset vaatekerrokset päälleni ja
        vaapuin muutaman sadan metrin päähän harvojen
        himmeiden katuvalojen ulottumattomuuteen ison
        pellon laitaan ja kaivauduin lumikuoppaan
        tekemään revontulihavaintoja. (saatoin joskus
        jopa lähettää havaintokirjanpitoani Ursaan)
        Kerran näin jopa Plesetskin rakettilaukaisun.

        Auringonpilkkuhavaintoja tein camera obskura -
        tyyliin: peittämällä ikkunan verhoilla ja vain
        yksi pieni kolo, mistä tuli auringon kuva
        seinälle.

        Kaupunkilaistähtihavainnointi sujuu
        apuvälineillä. Kiikari ja kunnon tähtikartta
        riittää hyvin. Tähtikartan avulla tunnistaa ne
        mutamat kalpeat tähdet ja kiikari kaivaa esiin ne
        näkymättömätkin sieltä valaistulta
        kaupunkitaivaalta. Suurennusta ei tarvita niin
        kovin paljoa, valovoima on käyttökelpoisempaa.
        esimerkiksi tavallinen peruskiikari: 7*50 tai
        10*50 on ihan hyvä. Jos ei sellaista löydy
        nurkista, sellaisia löytyy käytettyinä muutamilla
        satasilla. Kamerajalusta auttaa paljon, kun
        käsien värinä poistuu kuvista.

        Joko tunnet ne ikkunatähtesi? Ilmansuunta vaikka
        puhelinluettelon kartasta ja kellonaika ja
        suunnilleen korkeus, niin pitäisi selvitä nimikin.

        Minulla on yleensä talviksi kirjastosta
        lainattuna ja monesti uusittuna Ursan
        julkaisema "Tähtitivas 2000, kartasto ja
        käsikirja". Siitä pääsee hyvin jyvälle
        perusasioista.


      • Arethusa
        poikanen kirjoitti:

        >>Tämä aiheutti inhan kateudenpiston:

        …tähtien tähyilyltä.

        Siis, olen kaupunkilainen, enkä voisi kuvitella
        asuvani muualla, mutta tähtiä täällä ei voi
        tähyillä. Ikkunastani näkyy vain muutama kalpea
        tähti, ja tiedän, miltä tähtitaivas näyttää nyt
        syksyn pimetessä. Mutta, täytyy tyytyä siihen
        mitä on, eikä haikailla turhia.<<

        Turha kadehtia, kaupunkilaisikkuna/parveke
        tähteilijöitä sitä ollaan täälläkin päässä, oltu
        vuosikymmeniä. Maaseudun pimeydestä en ole
        päässyt nauttimaan kuin muutamana vuonna 70-
        luvulla. Silloin tähtiharrastukseen ei ollut kuin
        silmät käytössä.

        Muistan kuinka silloin talvi-iltoina pynttäsin
        kaikki mahdolliset vaatekerrokset päälleni ja
        vaapuin muutaman sadan metrin päähän harvojen
        himmeiden katuvalojen ulottumattomuuteen ison
        pellon laitaan ja kaivauduin lumikuoppaan
        tekemään revontulihavaintoja. (saatoin joskus
        jopa lähettää havaintokirjanpitoani Ursaan)
        Kerran näin jopa Plesetskin rakettilaukaisun.

        Auringonpilkkuhavaintoja tein camera obskura -
        tyyliin: peittämällä ikkunan verhoilla ja vain
        yksi pieni kolo, mistä tuli auringon kuva
        seinälle.

        Kaupunkilaistähtihavainnointi sujuu
        apuvälineillä. Kiikari ja kunnon tähtikartta
        riittää hyvin. Tähtikartan avulla tunnistaa ne
        mutamat kalpeat tähdet ja kiikari kaivaa esiin ne
        näkymättömätkin sieltä valaistulta
        kaupunkitaivaalta. Suurennusta ei tarvita niin
        kovin paljoa, valovoima on käyttökelpoisempaa.
        esimerkiksi tavallinen peruskiikari: 7*50 tai
        10*50 on ihan hyvä. Jos ei sellaista löydy
        nurkista, sellaisia löytyy käytettyinä muutamilla
        satasilla. Kamerajalusta auttaa paljon, kun
        käsien värinä poistuu kuvista.

        Joko tunnet ne ikkunatähtesi? Ilmansuunta vaikka
        puhelinluettelon kartasta ja kellonaika ja
        suunnilleen korkeus, niin pitäisi selvitä nimikin.

        Minulla on yleensä talviksi kirjastosta
        lainattuna ja monesti uusittuna Ursan
        julkaisema "Tähtitivas 2000, kartasto ja
        käsikirja". Siitä pääsee hyvin jyvälle
        perusasioista.

        näköjään joskus kannattaa, sillä koskaan ei ole
        juolahtanut mieleeni, että kiikareista vois olla
        hyötyä täällä kaupungissa. Jätein kaiken silleen,
        ja lähdin ostamaan niitä ( Panora 7x50, hinta
        170,- ) ja hain kirjastosta sen tähtikartan. Nyt
        odottelen malttamattoman että taivas selkeytyisi,
        tällä hetkellä se on paksussa pilvessä.

        Joitain vuosia sitten oli jonkin lehden liitteenä
        tähtikartta, sellainen pyöritettävä kiekko, mutta
        en saanut siitä mitään tolkkua. Tietenkin
        paljailla silmillä tähtiäkin näkee liian vähän,
        mutta ainoan tähtijoukon jonka tunnistan, Otavan,
        näytti olevan väärässä paikassa. No, nyt
        lukaistuani tästä kirjasta, kuinka karttaa
        luetaan, niin tajuan tähyilleeni väärään
        suuntaan. En minä suurta siivua taivaasta näe
        kotoani, mutta onpahan tyhjää parempaa.

        Jos minusta ei kuulu, niin olen uppoutunut
        tähtiin.


      • Arethusa
        poikanen kirjoitti:

        >>Tämä aiheutti inhan kateudenpiston:

        …tähtien tähyilyltä.

        Siis, olen kaupunkilainen, enkä voisi kuvitella
        asuvani muualla, mutta tähtiä täällä ei voi
        tähyillä. Ikkunastani näkyy vain muutama kalpea
        tähti, ja tiedän, miltä tähtitaivas näyttää nyt
        syksyn pimetessä. Mutta, täytyy tyytyä siihen
        mitä on, eikä haikailla turhia.<<

        Turha kadehtia, kaupunkilaisikkuna/parveke
        tähteilijöitä sitä ollaan täälläkin päässä, oltu
        vuosikymmeniä. Maaseudun pimeydestä en ole
        päässyt nauttimaan kuin muutamana vuonna 70-
        luvulla. Silloin tähtiharrastukseen ei ollut kuin
        silmät käytössä.

        Muistan kuinka silloin talvi-iltoina pynttäsin
        kaikki mahdolliset vaatekerrokset päälleni ja
        vaapuin muutaman sadan metrin päähän harvojen
        himmeiden katuvalojen ulottumattomuuteen ison
        pellon laitaan ja kaivauduin lumikuoppaan
        tekemään revontulihavaintoja. (saatoin joskus
        jopa lähettää havaintokirjanpitoani Ursaan)
        Kerran näin jopa Plesetskin rakettilaukaisun.

        Auringonpilkkuhavaintoja tein camera obskura -
        tyyliin: peittämällä ikkunan verhoilla ja vain
        yksi pieni kolo, mistä tuli auringon kuva
        seinälle.

        Kaupunkilaistähtihavainnointi sujuu
        apuvälineillä. Kiikari ja kunnon tähtikartta
        riittää hyvin. Tähtikartan avulla tunnistaa ne
        mutamat kalpeat tähdet ja kiikari kaivaa esiin ne
        näkymättömätkin sieltä valaistulta
        kaupunkitaivaalta. Suurennusta ei tarvita niin
        kovin paljoa, valovoima on käyttökelpoisempaa.
        esimerkiksi tavallinen peruskiikari: 7*50 tai
        10*50 on ihan hyvä. Jos ei sellaista löydy
        nurkista, sellaisia löytyy käytettyinä muutamilla
        satasilla. Kamerajalusta auttaa paljon, kun
        käsien värinä poistuu kuvista.

        Joko tunnet ne ikkunatähtesi? Ilmansuunta vaikka
        puhelinluettelon kartasta ja kellonaika ja
        suunnilleen korkeus, niin pitäisi selvitä nimikin.

        Minulla on yleensä talviksi kirjastosta
        lainattuna ja monesti uusittuna Ursan
        julkaisema "Tähtitivas 2000, kartasto ja
        käsikirja". Siitä pääsee hyvin jyvälle
        perusasioista.

        näköjään joskus kannattaa, sillä koskaan ei ole
        juolahtanut mieleeni, että kiikareista vois olla
        hyötyä täällä kaupungissa. Jätein kaiken silleen,
        ja lähdin ostamaan niitä ( Panora 7x50, hinta
        170,- ) ja hain kirjastosta sen tähtikartan. Nyt
        odottelen malttamattoman että taivas selkeytyisi,
        tällä hetkellä se on paksussa pilvessä.

        Joitain vuosia sitten oli jonkin lehden liitteenä
        tähtikartta, sellainen pyöritettävä kiekko, mutta
        en saanut siitä mitään tolkkua. Tietenkin
        paljailla silmillä tähtiäkin näkee liian vähän,
        mutta ainoan tähtijoukon jonka tunnistan, Otavan,
        näytti olevan väärässä paikassa. No, nyt
        lukaistuani tästä kirjasta, kuinka karttaa
        luetaan, niin tajuan tähyilleeni väärään
        suuntaan. En minä suurta siivua taivaasta näe
        kotoani, mutta onpahan tyhjää parempaa.

        Jos minusta ei kuulu, niin olen uppoutunut
        tähtiin.


      • Sama
        Arethusa kirjoitti:

        Tämä hymyilytti:

        …ja lausahdan sitten oman mietiskellyn ja
        muotoillun mielipiteeni asiasta, mistä toiset
        keskustelijat ovat lopettaneet
        keskustelun jo kolme aihetta sitten

        Vilpittömästi, kuulostaa hurjan sympaattiselta.

        Mitä tulee Greenen, niin väärinkäsityksen
        välttämiseksi, en väitä ymmärtäneeni kirjaa
        kokonaisuudessaan, mutta se, mitä siitä käsitin
        oli huikean mielenkiintoista. Tämäkin oli
        kirjastosta lainattu, joten tuskin palaan siihen.
        Kirjat vain ovat niin kalliita, että harvoin
        tulee ostettua, vaikka kiinnostaisikin.

        Xenonin paradoksi: Aihe on otsikon alla Kysymys
        palstalaisille, sivu 160. Kirjoitin
        leikkimielellä, osallistuin koska aihe oli täällä
        tuore, mutta valitettavasti siitä ei kunnon
        keskustelu käynnistynyt.

        Ajankäytöstä olen miettinyt samaa. No, minulta se
        lähinnä on poissa lukemiselta (telkkaria tulee
        muutenkin harvoin avattua). Usein päätän, että
        vain vilkaisen otsikoita, mutta syystä tai
        toisesta jumiudun monta kertaa koneen ääreen.
        Sitä paitsi aiheet alkavat jo toistaa itseään, ja
        harvoin enää löytää mielenkiintoisia uusia
        näkökulmia. Tiedä häntä, ehkä jonain päivänä
        kyllästyn lopullisesti. Kirjoittaminen on
        hauskaa, mutta yhä harvemmin tekee mieli
        osallistua. Eilen kirjoitin Rashaverakille
        otsikon alle Älkää itkekö tällä palstalla. Ei
        siinä mitään mielenkiintoista ole, mutta siitä
        löytyy Pseudon kotisivuilla olevan testin tulos.
        Hämmästyttävä on, että tein tämän testin aika
        päiviä sitten, ja silloin minua lähinnä filosofit
        olivat Jean-Paul Sartre ja Ilkka Niinivaara
        (kolmatta en muista). No, eihän tällainen testi
        ole kuin suuntaa antava.

        Tämä aiheutti inhan kateudenpiston:

        …tähtien tähyilyltä.

        Siis, olen kaupunkilainen, enkä voisi kuvitella
        asuvani muualla, mutta tähtiä täällä ei voi
        tähyillä. Ikkunastani näkyy vain muutama kalpea
        tähti, ja tiedän, miltä tähtitaivas näyttää nyt
        syksyn pimetessä. Mutta, täytyy tyytyä siihen
        mitä on, eikä haikailla turhia.

        >>Xenonin paradoksi: Aihe on otsikon alla Kysymys
        palstalaisille, sivu 160. Kirjoitin
        leikkimielellä, osallistuin koska aihe oli täällä
        tuore, mutta valitettavasti siitä ei kunnon
        keskustelu käynnistynyt. <<

        Luin ketjun ja aloin mielessäni sorvailla
        aiheeseen kommenttia, missä Einstein vanhana
        homekorvana olisi saanut kyytiä ja supersäikeet
        ja Planck ja kymmentuhantinen calabien
        peilikuvaparvi olisi ratkaissut ongelmanasettelun
        repäisemällä koko avaruusjatkumon riekaleiksi...

        Sitten tulin ajattelupäälle ja arvioin, että
        olisin jokatapauksessa reilun viikon myöhässä ja
        mikään nimimerkkimuunnoskaan ei olisi palauttanut
        ohimennyttä keskustelua aktuelliksi

        Koita vihjaista jotenkin, jos jossain on menossa
        jotain mielenkiintoista, että ehdin ajoissa
        geimeihin. Heitä vaikka vinkki jollekin näistä
        kahdellakymmellä jaolliselle kolmelletuhannelle
        sivulle. Hyvin todennäköisesti löydän sen.


      • poikanen
        Arethusa kirjoitti:

        näköjään joskus kannattaa, sillä koskaan ei ole
        juolahtanut mieleeni, että kiikareista vois olla
        hyötyä täällä kaupungissa. Jätein kaiken silleen,
        ja lähdin ostamaan niitä ( Panora 7x50, hinta
        170,- ) ja hain kirjastosta sen tähtikartan. Nyt
        odottelen malttamattoman että taivas selkeytyisi,
        tällä hetkellä se on paksussa pilvessä.

        Joitain vuosia sitten oli jonkin lehden liitteenä
        tähtikartta, sellainen pyöritettävä kiekko, mutta
        en saanut siitä mitään tolkkua. Tietenkin
        paljailla silmillä tähtiäkin näkee liian vähän,
        mutta ainoan tähtijoukon jonka tunnistan, Otavan,
        näytti olevan väärässä paikassa. No, nyt
        lukaistuani tästä kirjasta, kuinka karttaa
        luetaan, niin tajuan tähyilleeni väärään
        suuntaan. En minä suurta siivua taivaasta näe
        kotoani, mutta onpahan tyhjää parempaa.

        Jos minusta ei kuulu, niin olen uppoutunut
        tähtiin.

        >>Joitain vuosia sitten oli jonkin lehden
        liitteenä tähtikartta, sellainen pyöritettävä
        kiekko, <<

        Sellainen pyöriteltävä kiekko (päällä läpinäkyvä
        epäkesko pyörivä asteikko ja alla tähtikartta) on
        planisfääri ja erinomaisen käyttökelpoinen, jos
        näkyy vain muutama tähti. Jos jossain näet
        sellaisen niin kahmaise vaan itsellesi. Minulla
        on sellainen Tieteen Kuvalehden liitteenä joskus
        tulleena.

        >>En minä suurta siivua taivaasta näe
        kotoani, mutta onpahan tyhjää parempaa. <<

        Sen siivun läpi vaeltaa talven mittaan koko
        täällä näkyvä tähtitaivas (jos siivu ulottuu
        taivaanrannasta keskitaivaalle)
        Ursa on ainakin joskus myynyt sellaisia


      • poikanen
        Arethusa kirjoitti:

        näköjään joskus kannattaa, sillä koskaan ei ole
        juolahtanut mieleeni, että kiikareista vois olla
        hyötyä täällä kaupungissa. Jätein kaiken silleen,
        ja lähdin ostamaan niitä ( Panora 7x50, hinta
        170,- ) ja hain kirjastosta sen tähtikartan. Nyt
        odottelen malttamattoman että taivas selkeytyisi,
        tällä hetkellä se on paksussa pilvessä.

        Joitain vuosia sitten oli jonkin lehden liitteenä
        tähtikartta, sellainen pyöritettävä kiekko, mutta
        en saanut siitä mitään tolkkua. Tietenkin
        paljailla silmillä tähtiäkin näkee liian vähän,
        mutta ainoan tähtijoukon jonka tunnistan, Otavan,
        näytti olevan väärässä paikassa. No, nyt
        lukaistuani tästä kirjasta, kuinka karttaa
        luetaan, niin tajuan tähyilleeni väärään
        suuntaan. En minä suurta siivua taivaasta näe
        kotoani, mutta onpahan tyhjää parempaa.

        Jos minusta ei kuulu, niin olen uppoutunut
        tähtiin.

        No nyt näyttää ensimmäistä kertaa kirkkaalta
        taivaalta näin ilta-aikaan moneen päivään, joten
        arvelen että olet juuri parhaillaan tutustumassa
        niihin tähtiin.

        Juolahtipa tässä tänään mieleen sellainenkin
        asia, että koska olet niin innolla ottamassa
        tietoa kirjoista, mitäs jos menisit kuuntelemaan
        yliopiston luentoja. Ainakin silloin, kun minä
        siellä pyörin, oli sellainen "avoimuuskäytäntö",
        että periaatteessa yliopistoluennot olivat
        avoimia kaikille kiinnostuneille (tilojen
        puitteissa tietenkin), niin että vaikka ei ole
        yliopiston kirjoissa opiskelijana, voi istua
        kuuntelemassa.

        Ainakin tähtitieteen peruskurssin luennoilla
        istui kiinnostunutta väkeä peruskoululaisista
        pikku naperoista eläkeläisvaareihin ja mummuihin
        asti.

        Kurssiesite vastaavasta nykyisestä:
        >>Maailmankaikkeus nyt (2 ov). Dos. Heikki Oja,
        ti 12-14, Chemicum, sali A110 (iso sali).
        Vauhdikas tutustumiskurssi kaikille
        opiskelijoille. Tähtitieteen kiintoisimmat aiheet
        maapallolta avaruuden rajoille: aurinkokunnan
        uudet maailmat, tähtien synty ja kuolema, mustat
        aukot, maailmankaikkeuden rakenne ja kohtalo.
        Runsaasti diakuvia uusimmista löydöistä, mm.
        avaruusteleskooppi Hubblen silmin. Kurssi
        soveltuu mainiosti kaikkien tiedekuntien
        opiskelijoille. Suoritus: lopputentti.
        Ensimmäinen luento 11.9. <<

        http://www.astro.helsinki.fi/opinto-opas/01-
        02.html

        (ja sitten jos rohkenet mennä yhdelle, menet pian
        kaikille muillekin kiinnostaville)


      • Arethusa
        poikanen kirjoitti:

        No nyt näyttää ensimmäistä kertaa kirkkaalta
        taivaalta näin ilta-aikaan moneen päivään, joten
        arvelen että olet juuri parhaillaan tutustumassa
        niihin tähtiin.

        Juolahtipa tässä tänään mieleen sellainenkin
        asia, että koska olet niin innolla ottamassa
        tietoa kirjoista, mitäs jos menisit kuuntelemaan
        yliopiston luentoja. Ainakin silloin, kun minä
        siellä pyörin, oli sellainen "avoimuuskäytäntö",
        että periaatteessa yliopistoluennot olivat
        avoimia kaikille kiinnostuneille (tilojen
        puitteissa tietenkin), niin että vaikka ei ole
        yliopiston kirjoissa opiskelijana, voi istua
        kuuntelemassa.

        Ainakin tähtitieteen peruskurssin luennoilla
        istui kiinnostunutta väkeä peruskoululaisista
        pikku naperoista eläkeläisvaareihin ja mummuihin
        asti.

        Kurssiesite vastaavasta nykyisestä:
        >>Maailmankaikkeus nyt (2 ov). Dos. Heikki Oja,
        ti 12-14, Chemicum, sali A110 (iso sali).
        Vauhdikas tutustumiskurssi kaikille
        opiskelijoille. Tähtitieteen kiintoisimmat aiheet
        maapallolta avaruuden rajoille: aurinkokunnan
        uudet maailmat, tähtien synty ja kuolema, mustat
        aukot, maailmankaikkeuden rakenne ja kohtalo.
        Runsaasti diakuvia uusimmista löydöistä, mm.
        avaruusteleskooppi Hubblen silmin. Kurssi
        soveltuu mainiosti kaikkien tiedekuntien
        opiskelijoille. Suoritus: lopputentti.
        Ensimmäinen luento 11.9. <<

        http://www.astro.helsinki.fi/opinto-opas/01-
        02.html

        (ja sitten jos rohkenet mennä yhdelle, menet pian
        kaikille muillekin kiinnostaville)

        Eilen kiikaroin tähtiä, mutta ensin ne tuottivat
        pettymyksen. Silmässäni on hajataitteisuutta, ja
        kiikareilla alkuillasta ne harvat tähdet, jotka
        erottuivat olivat epämääräisiä värähteleviä
        läiskiä. Mutta parin tunnin kuluttua linsseihin
        sattui aivan selvä tähtirykelmä, jota en olisi
        muuten erottanut. Harmi vain, että pilviä oli
        kerääntynyt, joten en saanut vertailukohdetta,
        vaikka olen tähtikartan avulla melko varma, minkä
        tähtijoukkoon kuului. (Heräsin muuten kolmen
        maissa yöllä ja satuin vilkaisemaan ulos,
        ikkunani avautuu itään, ja siellä näkyi kirkkaana
        loistava tähti, ilmeisesti planeetta. Mikä se
        mahtoi olla?).

        Otava on todella ainoa, minkä tunnistan, sillä
        sen joku näytti kun olin pikkupentu. Tällä
        vähäisellä tiedollakin voi brassailla. Muutama
        vuosi sitten Kreikassa yhden seurueen mukana
        odotin taksia kirkkaana yön, ja joku kysäisi,
        kuka tunnistaa Otavan. Pyörähdin ympäri ja
        osoitin sen taivaalta, ja tämä teki kysyjään
        aikamoiseen vaikutuksen :).

        Ehkä en vielä uskalla lähteä yliopiston kurssille
        (hirveetä, siinähän on loppukoekin), nyt ensi
        alkuun yritän löytää tähtikuviot. Tähtitaivas on
        kiehtonut lapsesta lähtien, avasin jopa aiheesta
        otsikon viime vuoden lopulla, siis silloin kun
        palsta oli häiriköity kuoliaaksi. Otsikoin sen
        muistaakseni Yksinpuheluako? (parissa viikossa ei
        ollut avattu keskusteluaihetta, ja yritin
        epätoivoisesti käynnistää keskustelun), mutta
        kirjoitus on hävinnyt eikä se ole itsellänikään
        tallessa. Toisen kerran olen viitannut aiheeseen,
        silloin juttelin leikkimiellä ystäväni (Harald
        Kettusen) kanssa joskus kesäkuussa, mutta kesken
        kirjoituksen lähdinkin seuraamaan eri polkua, eli
        Intiaan. Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
        katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta.
        Mikä silloin oudoksutti oli se, että tähdet
        olivat niin erilaiset kuin nämä jo tutuksi
        tulleet.

        Nyt taas kerääntyy pilviä, mutta onhan edessä
        pitkä talvi. Jospa hankkisin parvekkeelleni
        infrapunalämmittimen ja teen sinne viihtyisän
        kolon oleskella ja kiikaroida taivasta.


      • poikanen
        Arethusa kirjoitti:

        Eilen kiikaroin tähtiä, mutta ensin ne tuottivat
        pettymyksen. Silmässäni on hajataitteisuutta, ja
        kiikareilla alkuillasta ne harvat tähdet, jotka
        erottuivat olivat epämääräisiä värähteleviä
        läiskiä. Mutta parin tunnin kuluttua linsseihin
        sattui aivan selvä tähtirykelmä, jota en olisi
        muuten erottanut. Harmi vain, että pilviä oli
        kerääntynyt, joten en saanut vertailukohdetta,
        vaikka olen tähtikartan avulla melko varma, minkä
        tähtijoukkoon kuului. (Heräsin muuten kolmen
        maissa yöllä ja satuin vilkaisemaan ulos,
        ikkunani avautuu itään, ja siellä näkyi kirkkaana
        loistava tähti, ilmeisesti planeetta. Mikä se
        mahtoi olla?).

        Otava on todella ainoa, minkä tunnistan, sillä
        sen joku näytti kun olin pikkupentu. Tällä
        vähäisellä tiedollakin voi brassailla. Muutama
        vuosi sitten Kreikassa yhden seurueen mukana
        odotin taksia kirkkaana yön, ja joku kysäisi,
        kuka tunnistaa Otavan. Pyörähdin ympäri ja
        osoitin sen taivaalta, ja tämä teki kysyjään
        aikamoiseen vaikutuksen :).

        Ehkä en vielä uskalla lähteä yliopiston kurssille
        (hirveetä, siinähän on loppukoekin), nyt ensi
        alkuun yritän löytää tähtikuviot. Tähtitaivas on
        kiehtonut lapsesta lähtien, avasin jopa aiheesta
        otsikon viime vuoden lopulla, siis silloin kun
        palsta oli häiriköity kuoliaaksi. Otsikoin sen
        muistaakseni Yksinpuheluako? (parissa viikossa ei
        ollut avattu keskusteluaihetta, ja yritin
        epätoivoisesti käynnistää keskustelun), mutta
        kirjoitus on hävinnyt eikä se ole itsellänikään
        tallessa. Toisen kerran olen viitannut aiheeseen,
        silloin juttelin leikkimiellä ystäväni (Harald
        Kettusen) kanssa joskus kesäkuussa, mutta kesken
        kirjoituksen lähdinkin seuraamaan eri polkua, eli
        Intiaan. Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
        katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta.
        Mikä silloin oudoksutti oli se, että tähdet
        olivat niin erilaiset kuin nämä jo tutuksi
        tulleet.

        Nyt taas kerääntyy pilviä, mutta onhan edessä
        pitkä talvi. Jospa hankkisin parvekkeelleni
        infrapunalämmittimen ja teen sinne viihtyisän
        kolon oleskella ja kiikaroida taivasta.

        >>Eilen kiikaroin tähtiä, mutta ensin ne
        tuottivat
        pettymyksen. Silmässäni on hajataitteisuutta, ja
        kiikareilla alkuillasta ne harvat tähdet, jotka
        erottuivat olivat epämääräisiä värähteleviä
        läiskiä<<

        Siinä kiikarissa pitäisi olla muutamia
        säätömahdollisuuksia kuvan tarkentamiseksi.
        Olennaisin on "normaaliotteella" (?) oikean
        etusormen alla oleva etäisyydensäätökiekko, jota
        saa aina hyvin pienin liikein pyöritellä
        edestakaisin sen parhaimman tarkkuuden
        löytämiseksi. Sitten ainakin toinen niistä silmä
        vasten tulevista jutuista pyörii,jolla voi
        tarkentaa, jos silmät ovat vähän eri taitteiset

        MInun ikkunani tuosta tietokoneen yli katsoen on
        hieman idästä koillisen suuntaan, joten melkein
        sama näkymä.

        Nyt suunnieen kymmenen aikoihin (on pilvistä)
        mutta itakoillisessaon Perseus ja siitä
        vasemmalle Ajomies noin koillisessa ja koko
        maiseman kirkkain tähti on Capella. Perseuksen
        alta nousevat plejadit (taivaan kauneimpia
        kiikarikohteita)
        sivuvinkki Seitsemään Sisarukseen:
        http://www.ras.ucalgary.ca/~gibson/pleiades/
        (älä pety, jos ne eivät näytä aivan yhtä upeilta
        omalla kiikarilla)

        Olaneetoista Jupiter on aika korkealla idässä
        kolmelta ja Venus on nousemassa taivaanrannasta
        joskus kolmen tienoissa


      • poikanen
        Arethusa kirjoitti:

        Eilen kiikaroin tähtiä, mutta ensin ne tuottivat
        pettymyksen. Silmässäni on hajataitteisuutta, ja
        kiikareilla alkuillasta ne harvat tähdet, jotka
        erottuivat olivat epämääräisiä värähteleviä
        läiskiä. Mutta parin tunnin kuluttua linsseihin
        sattui aivan selvä tähtirykelmä, jota en olisi
        muuten erottanut. Harmi vain, että pilviä oli
        kerääntynyt, joten en saanut vertailukohdetta,
        vaikka olen tähtikartan avulla melko varma, minkä
        tähtijoukkoon kuului. (Heräsin muuten kolmen
        maissa yöllä ja satuin vilkaisemaan ulos,
        ikkunani avautuu itään, ja siellä näkyi kirkkaana
        loistava tähti, ilmeisesti planeetta. Mikä se
        mahtoi olla?).

        Otava on todella ainoa, minkä tunnistan, sillä
        sen joku näytti kun olin pikkupentu. Tällä
        vähäisellä tiedollakin voi brassailla. Muutama
        vuosi sitten Kreikassa yhden seurueen mukana
        odotin taksia kirkkaana yön, ja joku kysäisi,
        kuka tunnistaa Otavan. Pyörähdin ympäri ja
        osoitin sen taivaalta, ja tämä teki kysyjään
        aikamoiseen vaikutuksen :).

        Ehkä en vielä uskalla lähteä yliopiston kurssille
        (hirveetä, siinähän on loppukoekin), nyt ensi
        alkuun yritän löytää tähtikuviot. Tähtitaivas on
        kiehtonut lapsesta lähtien, avasin jopa aiheesta
        otsikon viime vuoden lopulla, siis silloin kun
        palsta oli häiriköity kuoliaaksi. Otsikoin sen
        muistaakseni Yksinpuheluako? (parissa viikossa ei
        ollut avattu keskusteluaihetta, ja yritin
        epätoivoisesti käynnistää keskustelun), mutta
        kirjoitus on hävinnyt eikä se ole itsellänikään
        tallessa. Toisen kerran olen viitannut aiheeseen,
        silloin juttelin leikkimiellä ystäväni (Harald
        Kettusen) kanssa joskus kesäkuussa, mutta kesken
        kirjoituksen lähdinkin seuraamaan eri polkua, eli
        Intiaan. Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
        katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta.
        Mikä silloin oudoksutti oli se, että tähdet
        olivat niin erilaiset kuin nämä jo tutuksi
        tulleet.

        Nyt taas kerääntyy pilviä, mutta onhan edessä
        pitkä talvi. Jospa hankkisin parvekkeelleni
        infrapunalämmittimen ja teen sinne viihtyisän
        kolon oleskella ja kiikaroida taivasta.

        >>Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
        katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta. <<

        Onko jossakin matkakertomuksia retkestä
        luettavana? Jos ei ole, kirjailetko joskus? Olin
        melkein koko kesäkuun poissa netistä, enkä ole
        availlut niitä sen ajan keskusteluja kuin aivan
        paikoittain jälkeenpäin. Onko siellä jotain
        mielenkiintoista? Lähdenkö etsimään?


      • Arethusa
        poikanen kirjoitti:

        >>Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
        katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta. <<

        Onko jossakin matkakertomuksia retkestä
        luettavana? Jos ei ole, kirjailetko joskus? Olin
        melkein koko kesäkuun poissa netistä, enkä ole
        availlut niitä sen ajan keskusteluja kuin aivan
        paikoittain jälkeenpäin. Onko siellä jotain
        mielenkiintoista? Lähdenkö etsimään?

        Opleville, kuinka yöllä iski vatsapöpö, ja tällä
        hetkellä aivon ovat kuin pumpulia, ja voimat veks.

        En jaksa muistaa, oliko kesäkuussa
        mielenkiintoisia keskusteluja (ilkeää
        rasismikeskustelua kylläkin), mutta Harald
        Kettusen ja minun viestinvaihto alkaa sivulla
        1180, otsikko Arethusalle aivan uskon-asian
        vierestä, ja jatkuu sivulla 1160 Arethusalle
        pikaisesti. Sieltä löytyy pätkä Intian-
        kokemuksestani.

        Palailen sitten, kun voimat palautuvat, myös
        siihen uneen.


      • poikanen
        Arethusa kirjoitti:

        Eilen kiikaroin tähtiä, mutta ensin ne tuottivat
        pettymyksen. Silmässäni on hajataitteisuutta, ja
        kiikareilla alkuillasta ne harvat tähdet, jotka
        erottuivat olivat epämääräisiä värähteleviä
        läiskiä. Mutta parin tunnin kuluttua linsseihin
        sattui aivan selvä tähtirykelmä, jota en olisi
        muuten erottanut. Harmi vain, että pilviä oli
        kerääntynyt, joten en saanut vertailukohdetta,
        vaikka olen tähtikartan avulla melko varma, minkä
        tähtijoukkoon kuului. (Heräsin muuten kolmen
        maissa yöllä ja satuin vilkaisemaan ulos,
        ikkunani avautuu itään, ja siellä näkyi kirkkaana
        loistava tähti, ilmeisesti planeetta. Mikä se
        mahtoi olla?).

        Otava on todella ainoa, minkä tunnistan, sillä
        sen joku näytti kun olin pikkupentu. Tällä
        vähäisellä tiedollakin voi brassailla. Muutama
        vuosi sitten Kreikassa yhden seurueen mukana
        odotin taksia kirkkaana yön, ja joku kysäisi,
        kuka tunnistaa Otavan. Pyörähdin ympäri ja
        osoitin sen taivaalta, ja tämä teki kysyjään
        aikamoiseen vaikutuksen :).

        Ehkä en vielä uskalla lähteä yliopiston kurssille
        (hirveetä, siinähän on loppukoekin), nyt ensi
        alkuun yritän löytää tähtikuviot. Tähtitaivas on
        kiehtonut lapsesta lähtien, avasin jopa aiheesta
        otsikon viime vuoden lopulla, siis silloin kun
        palsta oli häiriköity kuoliaaksi. Otsikoin sen
        muistaakseni Yksinpuheluako? (parissa viikossa ei
        ollut avattu keskusteluaihetta, ja yritin
        epätoivoisesti käynnistää keskustelun), mutta
        kirjoitus on hävinnyt eikä se ole itsellänikään
        tallessa. Toisen kerran olen viitannut aiheeseen,
        silloin juttelin leikkimiellä ystäväni (Harald
        Kettusen) kanssa joskus kesäkuussa, mutta kesken
        kirjoituksen lähdinkin seuraamaan eri polkua, eli
        Intiaan. Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
        katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta.
        Mikä silloin oudoksutti oli se, että tähdet
        olivat niin erilaiset kuin nämä jo tutuksi
        tulleet.

        Nyt taas kerääntyy pilviä, mutta onhan edessä
        pitkä talvi. Jospa hankkisin parvekkeelleni
        infrapunalämmittimen ja teen sinne viihtyisän
        kolon oleskella ja kiikaroida taivasta.

        Jos satut lukusille lähitunteina, pidä kiikari
        käden ulottuvilla, taivaalla menee kapea kaistale
        sinistä taivasta, josta voi nähdä tähden tai pari.


      • poikanen
        Arethusa kirjoitti:

        Eilen kiikaroin tähtiä, mutta ensin ne tuottivat
        pettymyksen. Silmässäni on hajataitteisuutta, ja
        kiikareilla alkuillasta ne harvat tähdet, jotka
        erottuivat olivat epämääräisiä värähteleviä
        läiskiä. Mutta parin tunnin kuluttua linsseihin
        sattui aivan selvä tähtirykelmä, jota en olisi
        muuten erottanut. Harmi vain, että pilviä oli
        kerääntynyt, joten en saanut vertailukohdetta,
        vaikka olen tähtikartan avulla melko varma, minkä
        tähtijoukkoon kuului. (Heräsin muuten kolmen
        maissa yöllä ja satuin vilkaisemaan ulos,
        ikkunani avautuu itään, ja siellä näkyi kirkkaana
        loistava tähti, ilmeisesti planeetta. Mikä se
        mahtoi olla?).

        Otava on todella ainoa, minkä tunnistan, sillä
        sen joku näytti kun olin pikkupentu. Tällä
        vähäisellä tiedollakin voi brassailla. Muutama
        vuosi sitten Kreikassa yhden seurueen mukana
        odotin taksia kirkkaana yön, ja joku kysäisi,
        kuka tunnistaa Otavan. Pyörähdin ympäri ja
        osoitin sen taivaalta, ja tämä teki kysyjään
        aikamoiseen vaikutuksen :).

        Ehkä en vielä uskalla lähteä yliopiston kurssille
        (hirveetä, siinähän on loppukoekin), nyt ensi
        alkuun yritän löytää tähtikuviot. Tähtitaivas on
        kiehtonut lapsesta lähtien, avasin jopa aiheesta
        otsikon viime vuoden lopulla, siis silloin kun
        palsta oli häiriköity kuoliaaksi. Otsikoin sen
        muistaakseni Yksinpuheluako? (parissa viikossa ei
        ollut avattu keskusteluaihetta, ja yritin
        epätoivoisesti käynnistää keskustelun), mutta
        kirjoitus on hävinnyt eikä se ole itsellänikään
        tallessa. Toisen kerran olen viitannut aiheeseen,
        silloin juttelin leikkimiellä ystäväni (Harald
        Kettusen) kanssa joskus kesäkuussa, mutta kesken
        kirjoituksen lähdinkin seuraamaan eri polkua, eli
        Intiaan. Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
        katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta.
        Mikä silloin oudoksutti oli se, että tähdet
        olivat niin erilaiset kuin nämä jo tutuksi
        tulleet.

        Nyt taas kerääntyy pilviä, mutta onhan edessä
        pitkä talvi. Jospa hankkisin parvekkeelleni
        infrapunalämmittimen ja teen sinne viihtyisän
        kolon oleskella ja kiikaroida taivasta.

        >>Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
        katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta. <<

        Himalajasta haaveillen. Olen kenties jossakin
        määrin vuorifani, nykyisin tosin vain netin,
        kirjojen ja matkakuvausten nautitsijan kannalta.

        Pienempänä Suomea reissatessa, kipeilin valtaosan
        Suomen merkittävimmistä mäistä. Mikä mäessä
        sitten kiinnostaa? Kaikki siihen liittyvä,
        kallioperä, kasvillisuus, ajan jäljet, korkeuden
        mukana vaihtuva ilmasto, eri korkeuksien
        merenrantajäljet, mitä vain keksiä ja kuvitella
        saattaa. Sitten kotona, ennen ja jälkeen,
        kirjoista selville kaikkea asiaan liittyvää.

        Jos hyviä mäkiä pitäisi luetella, niitähän
        löytyisi, alkaen Suomenlahden uloimpien luotojen
        eksotiikasta Saanan mahtavaan
        erikoiskasviflooraan.

        Suomen jälkeen tulivat Norjan tunturit. Ne vain
        alkoivat olla jo niin isoja, että tievarteen
        auton pysäyttämällä ja siitä huipulle
        kipaisemiseen menikin jo niin paljon aikaa, ettei
        jokaiselle mielenkiintoiselle mäelle enää voinut
        kiivetä.

        Menneiden aikakausien massaturismiaikoina
        Kanarialla, muut painuivat kaupunkiin hummaamaan
        tai rannalle käristymään, minä painelin vuoria ja
        kanjoneita ylöspäin. Sadevesivirrat ovat
        leikanneet niin mahtavia kanjoneita tulivuoren
        rinteisiin, että hyvin nopeasti siellä olisi
        tarvinnut parempia kiipeilyvälineitä, kuin
        yksinään kuluneilla lenkkitossuilla uhkarohkeilu.

        Kiinnostaako geologian kirjavinkit?


      • poikanen
        Arethusa kirjoitti:

        Eilen kiikaroin tähtiä, mutta ensin ne tuottivat
        pettymyksen. Silmässäni on hajataitteisuutta, ja
        kiikareilla alkuillasta ne harvat tähdet, jotka
        erottuivat olivat epämääräisiä värähteleviä
        läiskiä. Mutta parin tunnin kuluttua linsseihin
        sattui aivan selvä tähtirykelmä, jota en olisi
        muuten erottanut. Harmi vain, että pilviä oli
        kerääntynyt, joten en saanut vertailukohdetta,
        vaikka olen tähtikartan avulla melko varma, minkä
        tähtijoukkoon kuului. (Heräsin muuten kolmen
        maissa yöllä ja satuin vilkaisemaan ulos,
        ikkunani avautuu itään, ja siellä näkyi kirkkaana
        loistava tähti, ilmeisesti planeetta. Mikä se
        mahtoi olla?).

        Otava on todella ainoa, minkä tunnistan, sillä
        sen joku näytti kun olin pikkupentu. Tällä
        vähäisellä tiedollakin voi brassailla. Muutama
        vuosi sitten Kreikassa yhden seurueen mukana
        odotin taksia kirkkaana yön, ja joku kysäisi,
        kuka tunnistaa Otavan. Pyörähdin ympäri ja
        osoitin sen taivaalta, ja tämä teki kysyjään
        aikamoiseen vaikutuksen :).

        Ehkä en vielä uskalla lähteä yliopiston kurssille
        (hirveetä, siinähän on loppukoekin), nyt ensi
        alkuun yritän löytää tähtikuviot. Tähtitaivas on
        kiehtonut lapsesta lähtien, avasin jopa aiheesta
        otsikon viime vuoden lopulla, siis silloin kun
        palsta oli häiriköity kuoliaaksi. Otsikoin sen
        muistaakseni Yksinpuheluako? (parissa viikossa ei
        ollut avattu keskusteluaihetta, ja yritin
        epätoivoisesti käynnistää keskustelun), mutta
        kirjoitus on hävinnyt eikä se ole itsellänikään
        tallessa. Toisen kerran olen viitannut aiheeseen,
        silloin juttelin leikkimiellä ystäväni (Harald
        Kettusen) kanssa joskus kesäkuussa, mutta kesken
        kirjoituksen lähdinkin seuraamaan eri polkua, eli
        Intiaan. Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
        katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta.
        Mikä silloin oudoksutti oli se, että tähdet
        olivat niin erilaiset kuin nämä jo tutuksi
        tulleet.

        Nyt taas kerääntyy pilviä, mutta onhan edessä
        pitkä talvi. Jospa hankkisin parvekkeelleni
        infrapunalämmittimen ja teen sinne viihtyisän
        kolon oleskella ja kiikaroida taivasta.

        Tähtivinkki tältä illalta, jos satut lukusille.
        Sateen puhtaaksi lakaisema ilma on tavattoman
        kirkasta, "hyvä seeing", että sikäli kuin
        pilvissä enenevästi on aukkoja, kannattaa niitä
        osoitella kiikarilla. Nytkin tietokoneen
        valaistun ruudun yli vilkaisemalla näkyy
        koillisessa kirkas tähti ihan silmin.

        Revontulitarkkailuun sivu
        http://sec.noaa.gov/pmap/gif/pmapN.gif
        Näyttää noin kymmenen minuutin (tai alle)
        takaisen revontuliovaalin pohjoisella
        pallonpuoliskolla. Silloin kun vasemman puolen
        activity level on kympissä, ja punainen väri
        eteläsuomen päällä, pitäisi niitä näkyä ikkunasta
        pimeän aikaan selkeällä ilmalla jopa kaupungissa.


      • Arethusa
        poikanen kirjoitti:

        >>Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
        katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta. <<

        Himalajasta haaveillen. Olen kenties jossakin
        määrin vuorifani, nykyisin tosin vain netin,
        kirjojen ja matkakuvausten nautitsijan kannalta.

        Pienempänä Suomea reissatessa, kipeilin valtaosan
        Suomen merkittävimmistä mäistä. Mikä mäessä
        sitten kiinnostaa? Kaikki siihen liittyvä,
        kallioperä, kasvillisuus, ajan jäljet, korkeuden
        mukana vaihtuva ilmasto, eri korkeuksien
        merenrantajäljet, mitä vain keksiä ja kuvitella
        saattaa. Sitten kotona, ennen ja jälkeen,
        kirjoista selville kaikkea asiaan liittyvää.

        Jos hyviä mäkiä pitäisi luetella, niitähän
        löytyisi, alkaen Suomenlahden uloimpien luotojen
        eksotiikasta Saanan mahtavaan
        erikoiskasviflooraan.

        Suomen jälkeen tulivat Norjan tunturit. Ne vain
        alkoivat olla jo niin isoja, että tievarteen
        auton pysäyttämällä ja siitä huipulle
        kipaisemiseen menikin jo niin paljon aikaa, ettei
        jokaiselle mielenkiintoiselle mäelle enää voinut
        kiivetä.

        Menneiden aikakausien massaturismiaikoina
        Kanarialla, muut painuivat kaupunkiin hummaamaan
        tai rannalle käristymään, minä painelin vuoria ja
        kanjoneita ylöspäin. Sadevesivirrat ovat
        leikanneet niin mahtavia kanjoneita tulivuoren
        rinteisiin, että hyvin nopeasti siellä olisi
        tarvinnut parempia kiipeilyvälineitä, kuin
        yksinään kuluneilla lenkkitossuilla uhkarohkeilu.

        Kiinnostaako geologian kirjavinkit?

        heti virheen, kun olin postannut jutun; en ollut
        Himalajan vuorilla, vaan niiden juurella, Pohjois-
        Intiassa. Tosin sieltä oli hyvä näkyvyys
        Himalajan vuoriston huipuille.

        Eräs mielenkiintoisimmista paikoista, jossa olen
        kävellyt oli Kreetalla, Samarian rotkon läpi.
        Tämä oli turistiryhmän mukana, ja vaikka yritin
        kävellä sen omassa rauhassa, niin reitin varrella
        oli paikallisia oppaita tarkkailemassa turisteja,
        maasto on paikoittain vaikea. Harmitti, kun
        kerran pysähdyin halutessani katsella
        ympärilleni, ja opas oli heti hätistelemässä
        eteenpäin, vakuuttaen että kohta on paikka, missä
        voi levätä. Reitti oli 18 km pitkä, ja toisella
        puolella odotti lautta viemässä vaeltajat
        Haniaan. Joskus olen haaveillut, että palaisin,
        kävelisin reitin hiljaisena aikana, yöpyisin
        reitin toisella puolella olevassa kylässä, ja
        jatkaisin lautalla vasta seuraavana iltapäivänä.
        Sillä kertaa oli kiidettävä puolihölkkää rotkon
        läpi kuudessa tunnissa.

        Toinen, ei vaikea, mutta elämys, on ollut muutama
        vuosi takaperin, kun erään ystävättäreni kanssa
        lähdimme lautalla Lefkadasta Ithakaan, ja
        kävelimme sen halki saaren toiselle puolelle.
        Tämän hiljaisen tien varrella oli taikuutta.

        Yksi toteutumaton haaveeni on ollut päästä
        vaeltamaan Lappiin ruska-aikaan, ja ajan kanssa.
        Ei minua vuoret niinkään kutsu, vaan vaeltaminen
        hiljaisuudessa, vaihtelevissa maisemissa, mutta
        tietenkin avaruus ja näköalat lisäävät elämystä.


      • Arethusa
        poikanen kirjoitti:

        Tähtivinkki tältä illalta, jos satut lukusille.
        Sateen puhtaaksi lakaisema ilma on tavattoman
        kirkasta, "hyvä seeing", että sikäli kuin
        pilvissä enenevästi on aukkoja, kannattaa niitä
        osoitella kiikarilla. Nytkin tietokoneen
        valaistun ruudun yli vilkaisemalla näkyy
        koillisessa kirkas tähti ihan silmin.

        Revontulitarkkailuun sivu
        http://sec.noaa.gov/pmap/gif/pmapN.gif
        Näyttää noin kymmenen minuutin (tai alle)
        takaisen revontuliovaalin pohjoisella
        pallonpuoliskolla. Silloin kun vasemman puolen
        activity level on kympissä, ja punainen väri
        eteläsuomen päällä, pitäisi niitä näkyä ikkunasta
        pimeän aikaan selkeällä ilmalla jopa kaupungissa.

        pilvien raosta ei näy paljonkaan taivasta, mutta
        tarkkaillen tilannetta.


      • poikanen
        poikanen kirjoitti:

        Ehdin jo huolestua, minne olet häipynyt ja
        arvella kaikenlaista.
        -kun en ehtinyt muutamaan päivään kirjoittamaan,
        kyllästyit odottamaan
        -kelailin etusivujen juttuja, onko kuka kohdellut
        liian kovalla näppäimistöllä
        -koneväline sanonut poks ja häätänyt pois
        virtuaalisuudesta
        -jne

        Tästä meidän takakomeron jutustelusta tulee
        mieleen "Muumilaakson marraskuu", kun kovana
        talvena kaikki kerääntyivät muumitalon turviin ja
        sitten sinne tuli se kauhea Hemuli, joka
        räikeällä elämöimisellään häiritsi kaikkia, ja
        kansa vetäytyi muumitalon hämäriin uumeniin
        viettämään rauhallista hiljaiseloa.

        Voisiko tänne historian uumeniin houkutella salaa
        muitakin, hyviksi havaittuja keskustelijoita, vai
        odotetaanko, että he löytävät nämä muistojen
        kultaamat laitumet itsekseen?

        Oplev huitaisi jokuaika sitten minua aika kovalla
        näppäimistöllä (olin tosin liikkeelä eri
        nimimerkillä ja vähän eri tyylilläkin...että
        omapa syy)

        Yritin houkutella tänne taustalle, pois aikovan
        Tupakkamiehen ja Iiwarin ja Oplevin. Ensimmäinen
        sivuvinkki siellä 80:llä ei ole ihan vielä oikea,
        vaan vasta edellinen, mutta saapa nähdä pureeko
        syötti ja ketä saadaan saaliiksi.


      • Pseudohippi
        poikanen kirjoitti:

        Yritin houkutella tänne taustalle, pois aikovan
        Tupakkamiehen ja Iiwarin ja Oplevin. Ensimmäinen
        sivuvinkki siellä 80:llä ei ole ihan vielä oikea,
        vaan vasta edellinen, mutta saapa nähdä pureeko
        syötti ja ketä saadaan saaliiksi.

        Kun täpaat täällä arkistojen kätköissä pyöriä, niin ajattelin mainita yhden seikan, joka helpottaa viestien löytymistä.

        Viesteihin voi nimittäin viitata osoitteessa suoraan, poistamalla osoiterivin lopusta merkit "&ofs=XXX", jossa XXX on viestiketjun järjestysnumero uusimmasta lähtien.

        Olen huomannut ihmisten yleensä viittaavan tuohon ketjun järjestysnumeroon, mutta siinä on se ongelma, että se kasvaa jatkuvasti sitä mukaa kun uusia ketjuaja avataan. Itse olen käyttänyt kirjoitelmieni viittauksissa aina tuota viestin kantaid:tä (se pitkä numerosarja), jolla viesti löytyy, oli se sitten millä etäisyydellä etusivusta tahansa.

        Esim. tämä sinun viestisi osoite: http://keskustelu.suomi24.fi/?ac=show&id=E8F096E1FAG153

        Suomi24:n keskustelusofta on toiminnallisesti hieno, mutta suorituskyvyssä on toivomisen varaa.


      • Sissinpoikanen
        Pseudohippi kirjoitti:

        Kun täpaat täällä arkistojen kätköissä pyöriä, niin ajattelin mainita yhden seikan, joka helpottaa viestien löytymistä.

        Viesteihin voi nimittäin viitata osoitteessa suoraan, poistamalla osoiterivin lopusta merkit "&ofs=XXX", jossa XXX on viestiketjun järjestysnumero uusimmasta lähtien.

        Olen huomannut ihmisten yleensä viittaavan tuohon ketjun järjestysnumeroon, mutta siinä on se ongelma, että se kasvaa jatkuvasti sitä mukaa kun uusia ketjuaja avataan. Itse olen käyttänyt kirjoitelmieni viittauksissa aina tuota viestin kantaid:tä (se pitkä numerosarja), jolla viesti löytyy, oli se sitten millä etäisyydellä etusivusta tahansa.

        Esim. tämä sinun viestisi osoite: http://keskustelu.suomi24.fi/?ac=show&id=E8F096E1FAG153

        Suomi24:n keskustelusofta on toiminnallisesti hieno, mutta suorituskyvyssä on toivomisen varaa.

        Ahaa! Siis niinkuin näin:

        http://keskustelu.suomi24.fi/?
        ac=show&id=E8FA2B090AG7F7

        http://keskustelu.suomi24.fi/?
        ac=show&id=E8F50C1EE9G268

        http://keskustelu.suomi24.fi/?
        ac=show&id=E8DC0A912DGB05

        Ongelmia näkyy tulevan vain käyttämäni ruudun
        tarkkuuden kanssa. (2048 by 1536 pixels)
        Osoiterivin kirjaimet sun muut merkit ovat niin
        pieniä, ettei yksittäisistä kirjaimista oikein
        saa selvää. Ja jos kesken jutun vaihtaa
        resoluutiota jotain nähdäkseen, ruudulle hyvin
        asetellut 20-30 ikkunaa menevät keskinäiseen
        epäjärjestykseen, minkä jälkeen ne on lomitettava
        tarkkaan uudelleen.

        Toinen hankaluus tulee jossakin vaiheessa
        kahdelta riviltä kopioidessa, sinne voi unohtua
        tyhjiä välejä väliin ja osoiterivin arkisto-
        osuudesta hyppää sekaan ylimääräisiä
        osoitteenpätkiä. Tulee vähän mieleen, kuin
        yrittäisi ontuvan hiiren hampailla operoida
        kirpun jalkojen keskinäistä asemaa ja sitä varten
        kokoaa nenälle ison kasan Tiimarin
        halpalukelaseja.

        Muuten systeemi vaikuttaa lupaavalta
        arkistointimenetelmältä omiin varastoihin.


      • poikanen
        Arethusa kirjoitti:

        Eilen kiikaroin tähtiä, mutta ensin ne tuottivat
        pettymyksen. Silmässäni on hajataitteisuutta, ja
        kiikareilla alkuillasta ne harvat tähdet, jotka
        erottuivat olivat epämääräisiä värähteleviä
        läiskiä. Mutta parin tunnin kuluttua linsseihin
        sattui aivan selvä tähtirykelmä, jota en olisi
        muuten erottanut. Harmi vain, että pilviä oli
        kerääntynyt, joten en saanut vertailukohdetta,
        vaikka olen tähtikartan avulla melko varma, minkä
        tähtijoukkoon kuului. (Heräsin muuten kolmen
        maissa yöllä ja satuin vilkaisemaan ulos,
        ikkunani avautuu itään, ja siellä näkyi kirkkaana
        loistava tähti, ilmeisesti planeetta. Mikä se
        mahtoi olla?).

        Otava on todella ainoa, minkä tunnistan, sillä
        sen joku näytti kun olin pikkupentu. Tällä
        vähäisellä tiedollakin voi brassailla. Muutama
        vuosi sitten Kreikassa yhden seurueen mukana
        odotin taksia kirkkaana yön, ja joku kysäisi,
        kuka tunnistaa Otavan. Pyörähdin ympäri ja
        osoitin sen taivaalta, ja tämä teki kysyjään
        aikamoiseen vaikutuksen :).

        Ehkä en vielä uskalla lähteä yliopiston kurssille
        (hirveetä, siinähän on loppukoekin), nyt ensi
        alkuun yritän löytää tähtikuviot. Tähtitaivas on
        kiehtonut lapsesta lähtien, avasin jopa aiheesta
        otsikon viime vuoden lopulla, siis silloin kun
        palsta oli häiriköity kuoliaaksi. Otsikoin sen
        muistaakseni Yksinpuheluako? (parissa viikossa ei
        ollut avattu keskusteluaihetta, ja yritin
        epätoivoisesti käynnistää keskustelun), mutta
        kirjoitus on hävinnyt eikä se ole itsellänikään
        tallessa. Toisen kerran olen viitannut aiheeseen,
        silloin juttelin leikkimiellä ystäväni (Harald
        Kettusen) kanssa joskus kesäkuussa, mutta kesken
        kirjoituksen lähdinkin seuraamaan eri polkua, eli
        Intiaan. Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
        katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta.
        Mikä silloin oudoksutti oli se, että tähdet
        olivat niin erilaiset kuin nämä jo tutuksi
        tulleet.

        Nyt taas kerääntyy pilviä, mutta onhan edessä
        pitkä talvi. Jospa hankkisin parvekkeelleni
        infrapunalämmittimen ja teen sinne viihtyisän
        kolon oleskella ja kiikaroida taivasta.

        Taivaantähyilyvinkkejä tulee. Koska ikkunasi on
        itään, siitä voisi nähdä Andromedan galaksin
        ytimen. Se on suoraan idässä ja aika korkealla,
        noin 50 astetta korkealla kello 22 illalla.
        Katsoin eilen omasta ikkunastani omalla
        kiikarillani 10*50 ja näkyi, 7*50:llä pitäisi
        näkyä vielä paremmin.

        Kartastosta sivu 45, kartta 14, oikea ylänurkka
        ja sieltä kiintopisteeksi Andromedan tähdistön
        Mirach ja sama taivaalta ja sitten kiikarisi
        näkökenttä 6,5 astetta kaksi kertaa yläoikealle,
        niin näkyvissä pitäisi olla himmeä läiskä ja näet
        2,12 miljoonan vuoden taakse ja noin 3 kertaa 10
        potenssiin 24 kilometrin päähän.


      • Arethusa
        poikanen kirjoitti:

        Taivaantähyilyvinkkejä tulee. Koska ikkunasi on
        itään, siitä voisi nähdä Andromedan galaksin
        ytimen. Se on suoraan idässä ja aika korkealla,
        noin 50 astetta korkealla kello 22 illalla.
        Katsoin eilen omasta ikkunastani omalla
        kiikarillani 10*50 ja näkyi, 7*50:llä pitäisi
        näkyä vielä paremmin.

        Kartastosta sivu 45, kartta 14, oikea ylänurkka
        ja sieltä kiintopisteeksi Andromedan tähdistön
        Mirach ja sama taivaalta ja sitten kiikarisi
        näkökenttä 6,5 astetta kaksi kertaa yläoikealle,
        niin näkyvissä pitäisi olla himmeä läiskä ja näet
        2,12 miljoonan vuoden taakse ja noin 3 kertaa 10
        potenssiin 24 kilometrin päähän.

        täytyy tarkkailla jospa pilvet häipyisivät.
        Silloin kun luin viestisi oli taivas
        täyspilvinen, mutta nyt näyttää taas rakoilevan.

        Kiikaroidaan!


      • A.
        poikanen kirjoitti:

        Taivaantähyilyvinkkejä tulee. Koska ikkunasi on
        itään, siitä voisi nähdä Andromedan galaksin
        ytimen. Se on suoraan idässä ja aika korkealla,
        noin 50 astetta korkealla kello 22 illalla.
        Katsoin eilen omasta ikkunastani omalla
        kiikarillani 10*50 ja näkyi, 7*50:llä pitäisi
        näkyä vielä paremmin.

        Kartastosta sivu 45, kartta 14, oikea ylänurkka
        ja sieltä kiintopisteeksi Andromedan tähdistön
        Mirach ja sama taivaalta ja sitten kiikarisi
        näkökenttä 6,5 astetta kaksi kertaa yläoikealle,
        niin näkyvissä pitäisi olla himmeä läiskä ja näet
        2,12 miljoonan vuoden taakse ja noin 3 kertaa 10
        potenssiin 24 kilometrin päähän.

        Oletko huomannut sissi-iskusuunnitelmamme muutan
        otsikon takana, nyt seuraavalla sivulla. Otsikko
        Ikäkysely..


      • Jokeri
        poikanen kirjoitti:

        Taivaantähyilyvinkkejä tulee. Koska ikkunasi on
        itään, siitä voisi nähdä Andromedan galaksin
        ytimen. Se on suoraan idässä ja aika korkealla,
        noin 50 astetta korkealla kello 22 illalla.
        Katsoin eilen omasta ikkunastani omalla
        kiikarillani 10*50 ja näkyi, 7*50:llä pitäisi
        näkyä vielä paremmin.

        Kartastosta sivu 45, kartta 14, oikea ylänurkka
        ja sieltä kiintopisteeksi Andromedan tähdistön
        Mirach ja sama taivaalta ja sitten kiikarisi
        näkökenttä 6,5 astetta kaksi kertaa yläoikealle,
        niin näkyvissä pitäisi olla himmeä läiskä ja näet
        2,12 miljoonan vuoden taakse ja noin 3 kertaa 10
        potenssiin 24 kilometrin päähän.

        Eikä maailma muuttunut ainakaan paremmaksi.
        Sitä on vatvottu etusivuilla,joten se siitä.
        Poikaselle yritän vastata jälleen niihin
        vaikeisiin kysymyksenaiheisiin.Uskon ydin on
        minulle hyvin sisäinen asia.Se tarkoittaa etten
        ole mikään kokoontumisystävällinen(sanahirviö)
        Sisäinen rauha,siihenhän sitä pyrkii.Muuten usko
        on enemmänkin kompurointia kivistä polkua vuorta
        ylös.Näin minun kohdallani.En luule koskaan
        olevani nin valmis,kuten uskoon tulleet.Minulle
        usko on jatkuvaa etsimistä,pyrkimystä olla parempi
        löytää ylempi ulottuvuus niin sanoakseni.
        Kuolema taas ei ole pelottava ollenkaan.En tiedä
        edes onko silläkään merkitystä,onko kuoleman jäl-
        keistä elämää.Minulle se jääköön arvoitukseksi.
        Itse elämä on jo sinänsä arvo,jota pitäisi vaalia
        ja pyrkiä ylevämpään(hieman juhlava sana) henkis-
        tyneempään ajatteluun.


      • poikanen
        poikanen kirjoitti:

        Lisää valmiiksi kirjoiteltuja likimain
        liki "miksiä" liippaavia pohdiskeluja
        tai "vastauksia", mitä olen kirjoitellut
        aktiivikeskustelun takamaisemissa:

        sivulla 700: "Jeesuksen 2...." .:

        Metafys.miet.II 16.07
        Luojako vai eikö 18.07
        "Ilmoituksesta" 18.07
        ja ehkä
        Hiekkaa ja tähtiä 22.07

        Kysyit tänään "oplevin lista"n alla noista
        numeroista, mitä olen pitkän aikaa käyttänyt
        ohjeina, ja olin melkein vastannut sinulle sinne,
        kun tuli keskeytys ja heitin tekstin jonnekin
        aukiolevaan ikkunaan, eikä se mennyt edes
        kokonaisena.

        Tässä on se teksti asianomaisine korjauksineen
        kokonaisena:

        >>Se ohje oli sillä sivulla mihin viittasin
        sivunumerolla. Eli kehäpäätelmäketjua tässäkin
        kuten noissa tärkeämmissäkin asioissa.

        Mutta kunhan nostat katseesi kohti korkeuksia,
        näet jossakin ylhäällä "address" eli osoiterivin,
        joka on kaikille nettisivuille kullekin omansa.

        Näissä Suomi24:n osoitteissa käyttökelpoisin
        numero toimii sillä "pääsivulla", missä on
        kahdenkymmenen keskustelun avausotsikot.
        Pääsivujen otsikot kasvavat kutakin sivua kohden
        kahdellakymmenellä, nyt tämän pääsivun numero on
        2720. Vaihtamalla sen numeron johonkin 20:llä
        jaolliseen, pääsee asianomaiselle pääsivulle.
        Numerot kasvavat sitä mukaa, kun uusia otsikoita
        avataan, esim tässä ylläolevassa kommentoimassani
        viestissä:<<
        >>Lisää valmiiksi kirjoiteltuja likimain
        liki "miksiä" liippaavia pohdiskeluja
        tai "vastauksia", mitä olen kirjoitellut
        aktiivikeskustelun takamaisemissa:

        sivulla 1120: "Jeesuksen 2...." .:


        Metafys.miet.II 16.07
        Luojako vai eikö 18.07
        "Ilmoituksesta" 18.07
        ja ehkä
        Hiekkaa ja tähtiä 22.07<<


        (mikäli et sattunut löytämään sitä silloin)

        Pala mietelmistäsi:

        >>miten esim Jeesuksen puheet on sanatarkasti
        voitu muistaa, koska aikalaiset eivät olleet
        kirjoittajina. Opetuslapset tuskin edes osasivat
        kirjoittaa. <<

        Joskus kuulemani selitys tuohon kohtaan: Jeesus
        opetti oppilailleen tärkeimmät
        oppinsa "resitoiden" psalmilaulun tapaan monesti
        kerraten, kunnes opppilaat osasivat ne ulkoa
        kuin "paljon veisatut virret"


      • Jokeri
        poikanen kirjoitti:

        Kysyit tänään "oplevin lista"n alla noista
        numeroista, mitä olen pitkän aikaa käyttänyt
        ohjeina, ja olin melkein vastannut sinulle sinne,
        kun tuli keskeytys ja heitin tekstin jonnekin
        aukiolevaan ikkunaan, eikä se mennyt edes
        kokonaisena.

        Tässä on se teksti asianomaisine korjauksineen
        kokonaisena:

        >>Se ohje oli sillä sivulla mihin viittasin
        sivunumerolla. Eli kehäpäätelmäketjua tässäkin
        kuten noissa tärkeämmissäkin asioissa.

        Mutta kunhan nostat katseesi kohti korkeuksia,
        näet jossakin ylhäällä "address" eli osoiterivin,
        joka on kaikille nettisivuille kullekin omansa.

        Näissä Suomi24:n osoitteissa käyttökelpoisin
        numero toimii sillä "pääsivulla", missä on
        kahdenkymmenen keskustelun avausotsikot.
        Pääsivujen otsikot kasvavat kutakin sivua kohden
        kahdellakymmenellä, nyt tämän pääsivun numero on
        2720. Vaihtamalla sen numeron johonkin 20:llä
        jaolliseen, pääsee asianomaiselle pääsivulle.
        Numerot kasvavat sitä mukaa, kun uusia otsikoita
        avataan, esim tässä ylläolevassa kommentoimassani
        viestissä:<<
        >>Lisää valmiiksi kirjoiteltuja likimain
        liki "miksiä" liippaavia pohdiskeluja
        tai "vastauksia", mitä olen kirjoitellut
        aktiivikeskustelun takamaisemissa:

        sivulla 1120: "Jeesuksen 2...." .:


        Metafys.miet.II 16.07
        Luojako vai eikö 18.07
        "Ilmoituksesta" 18.07
        ja ehkä
        Hiekkaa ja tähtiä 22.07<<


        (mikäli et sattunut löytämään sitä silloin)

        Pala mietelmistäsi:

        >>miten esim Jeesuksen puheet on sanatarkasti
        voitu muistaa, koska aikalaiset eivät olleet
        kirjoittajina. Opetuslapset tuskin edes osasivat
        kirjoittaa. <<

        Joskus kuulemani selitys tuohon kohtaan: Jeesus
        opetti oppilailleen tärkeimmät
        oppinsa "resitoiden" psalmilaulun tapaan monesti
        kerraten, kunnes opppilaat osasivat ne ulkoa
        kuin "paljon veisatut virret"

        Kiitos tuosta vinkistä.erityinen kiitos tuostans.
        resitatiivisesta esityksestä.Kumma,ettei sellainen
        tietämys ole esiintynyt lukemissani eksegetiisissä
        teksteisä,mutta eiväthän ne ole oleetkaan kuin
        pikku paloja.Pitäisi olla paljon perehtyneempi
        Raamatun tutkimukseen,kuten olen jo todennut
        omalta kohdaltani.Löydät kiitokseni myös
        alkusivulta.Arvoitus on edelleenkin Jeesuksen
        olemus;ihminen vai Jumala.En ymmärrä kaksinaista
        Jumalihmiskäsitettä.Ei kai se ole ihan
        oikeaoppistakaan.


      • poikanen
        Jokeri kirjoitti:

        Kiitos tuosta vinkistä.erityinen kiitos tuostans.
        resitatiivisesta esityksestä.Kumma,ettei sellainen
        tietämys ole esiintynyt lukemissani eksegetiisissä
        teksteisä,mutta eiväthän ne ole oleetkaan kuin
        pikku paloja.Pitäisi olla paljon perehtyneempi
        Raamatun tutkimukseen,kuten olen jo todennut
        omalta kohdaltani.Löydät kiitokseni myös
        alkusivulta.Arvoitus on edelleenkin Jeesuksen
        olemus;ihminen vai Jumala.En ymmärrä kaksinaista
        Jumalihmiskäsitettä.Ei kai se ole ihan
        oikeaoppistakaan.

        Jonkinasteisen filosofis-teologis-loogisen
        ajatteluketjun tuloksena jotkut jumaluusoppineet
        ovat päätyneet siihen tulokseen, että
        Jumalaperäisten ihmisiä koskevien oikeustoimien
        kannalta on välttämätöntä, että Jeesuksen
        persoonassa yhdistyvät täydellinen ihminen ja
        täydellinen Jumala. Ihmismittakaavaisen
        järkevyyslogiikan mukaan moinen on mahdottomuus:
        Kuinka luomakunnan puolelle kuuluva rajallinen
        ihminen voisi "sisältää" Luojajumaluuden kaikki
        äärettömyydet.

        Jeesuksen kromosomistot ja genetiikan ongelmat
        tällä kohtaa sivuuttaen selityksessäni, Jeesus
        syntyi äitinsä munasolun Jumalallisen mystisestä
        hedelmöityksestä alkunsa saaneena ihmisenä, jossa
        täysi Jumalallisuus oli koko ajan salattuna
        läsnä. >>35 Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee
        sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut
        varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on
        pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. <<

        Toisaalta inhimillsille yhteenlaskusäännöille käy
        kalpaten jälleen kohdassa:>>myöskin Jeesus oli
        saanut kasteen ja rukoili, niin tapahtui, että
        taivas aukeni
        22. ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä
        ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja
        taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas
        Poikani; sinuun minä olen mielistynyt". <<

        Täydellinen ihmisyys Jeesuksessa oli
        edellytyksenä, että hän saattoi olla ihmikunnan
        täysivaltainen edustaja Jumalallisessa
        oikeustoimessa.

        Toisaalta Täydellinen Jumaluus Jeesuksen
        persoonassa oli edellytyksenä, että hänellä oli
        äärettömyysresurssit itsessään Jumala-asteikon
        äärettömyysvaateille kyseisessä oikeutoimessa.


      • Jokeri
        Jokeri kirjoitti:

        Eikä maailma muuttunut ainakaan paremmaksi.
        Sitä on vatvottu etusivuilla,joten se siitä.
        Poikaselle yritän vastata jälleen niihin
        vaikeisiin kysymyksenaiheisiin.Uskon ydin on
        minulle hyvin sisäinen asia.Se tarkoittaa etten
        ole mikään kokoontumisystävällinen(sanahirviö)
        Sisäinen rauha,siihenhän sitä pyrkii.Muuten usko
        on enemmänkin kompurointia kivistä polkua vuorta
        ylös.Näin minun kohdallani.En luule koskaan
        olevani nin valmis,kuten uskoon tulleet.Minulle
        usko on jatkuvaa etsimistä,pyrkimystä olla parempi
        löytää ylempi ulottuvuus niin sanoakseni.
        Kuolema taas ei ole pelottava ollenkaan.En tiedä
        edes onko silläkään merkitystä,onko kuoleman jäl-
        keistä elämää.Minulle se jääköön arvoitukseksi.
        Itse elämä on jo sinänsä arvo,jota pitäisi vaalia
        ja pyrkiä ylevämpään(hieman juhlava sana) henkis-
        tyneempään ajatteluun.

        Kun olin nuori,mielin palavin
        koin tutustusa pyhiih,viisaihin
        ja kuuntelin---mut aina palasin
        samasta ovesta kuin meninkin.

        Tämä on pätkä Omar Khaijamin teoksesta
        Teltantekijä ja Viisaan viini.
        Ovat vain valitettavasti loppuunmyytyjä.
        Täytynee etsiskellä divareista.Ajatukset ovat
        iättömä.


      • yxpeeceevirittelijä
        Sissinpoikanen kirjoitti:

        Ahaa! Siis niinkuin näin:

        http://keskustelu.suomi24.fi/?
        ac=show&id=E8FA2B090AG7F7

        http://keskustelu.suomi24.fi/?
        ac=show&id=E8F50C1EE9G268

        http://keskustelu.suomi24.fi/?
        ac=show&id=E8DC0A912DGB05

        Ongelmia näkyy tulevan vain käyttämäni ruudun
        tarkkuuden kanssa. (2048 by 1536 pixels)
        Osoiterivin kirjaimet sun muut merkit ovat niin
        pieniä, ettei yksittäisistä kirjaimista oikein
        saa selvää. Ja jos kesken jutun vaihtaa
        resoluutiota jotain nähdäkseen, ruudulle hyvin
        asetellut 20-30 ikkunaa menevät keskinäiseen
        epäjärjestykseen, minkä jälkeen ne on lomitettava
        tarkkaan uudelleen.

        Toinen hankaluus tulee jossakin vaiheessa
        kahdelta riviltä kopioidessa, sinne voi unohtua
        tyhjiä välejä väliin ja osoiterivin arkisto-
        osuudesta hyppää sekaan ylimääräisiä
        osoitteenpätkiä. Tulee vähän mieleen, kuin
        yrittäisi ontuvan hiiren hampailla operoida
        kirpun jalkojen keskinäistä asemaa ja sitä varten
        kokoaa nenälle ison kasan Tiimarin
        halpalukelaseja.

        Muuten systeemi vaikuttaa lupaavalta
        arkistointimenetelmältä omiin varastoihin.

        Suuri tehtävä vaatii suuret rahkeet, eli jotta
        saa sullottua ruudulle riittävän määrän ikkunoita
        sujuvaa työskentelyä silmälläpitäen, on
        katsottava mihin koneen kyvyt ja kkortit
        riittävät. Windowsissa kun lähdetään alarivin
        vasemmanlaidan startista ylös ja settings
        kontrolpanel ja sieltä display ja settings ja
        vänkää sen screen arean ääri more laitaan ja
        sitten parit kerrat ok ja yes ja sitten tutkailee
        ruutua saako siitä mitään selvää.

        (Ohje saattaa olla tarpeeton, jos hallitset
        hommat jo täysin ilman neuvojakin)

        Sitten kokeilemaan: avaa vaan yhä uusia ikkunoita
        ruudulle alusta pitäen eikä kopioiden ja eri
        poluilta ja kohdistaa kaikki samaan
        polttopisteeseen ja kokeilee aina uuden
        ikkunanavauksen jälkeen uuteen kohteeseen, joko
        saa siihen polttopisteeseen riittävästi
        tulivoimaa, että tuhoutuminen alkaa. Jatkossa
        ylimääräisiä voi suljeskella tarpeettomina pois
        ja pitää vaan tehoisan määrän työssä.

        Ja jälkeä syntyy kertasarjalaakista ja se
        vaatiikin sitten jo protokollanmukaista
        täsmäharkintaa, mihin sen kohdistaa; mistä
        jatkanen lähitulevaisuudessa
        filosofisluontoisella pohdiskeluosiolla
        etelämerenlämpimällä tulevaisuuden aamu-
        uintipaikalla (kunhan löydän sen).


      • Jokeri
        yxpeeceevirittelijä kirjoitti:

        Suuri tehtävä vaatii suuret rahkeet, eli jotta
        saa sullottua ruudulle riittävän määrän ikkunoita
        sujuvaa työskentelyä silmälläpitäen, on
        katsottava mihin koneen kyvyt ja kkortit
        riittävät. Windowsissa kun lähdetään alarivin
        vasemmanlaidan startista ylös ja settings
        kontrolpanel ja sieltä display ja settings ja
        vänkää sen screen arean ääri more laitaan ja
        sitten parit kerrat ok ja yes ja sitten tutkailee
        ruutua saako siitä mitään selvää.

        (Ohje saattaa olla tarpeeton, jos hallitset
        hommat jo täysin ilman neuvojakin)

        Sitten kokeilemaan: avaa vaan yhä uusia ikkunoita
        ruudulle alusta pitäen eikä kopioiden ja eri
        poluilta ja kohdistaa kaikki samaan
        polttopisteeseen ja kokeilee aina uuden
        ikkunanavauksen jälkeen uuteen kohteeseen, joko
        saa siihen polttopisteeseen riittävästi
        tulivoimaa, että tuhoutuminen alkaa. Jatkossa
        ylimääräisiä voi suljeskella tarpeettomina pois
        ja pitää vaan tehoisan määrän työssä.

        Ja jälkeä syntyy kertasarjalaakista ja se
        vaatiikin sitten jo protokollanmukaista
        täsmäharkintaa, mihin sen kohdistaa; mistä
        jatkanen lähitulevaisuudessa
        filosofisluontoisella pohdiskeluosiolla
        etelämerenlämpimällä tulevaisuuden aamu-
        uintipaikalla (kunhan löydän sen).

        Tutu nikit auttavat lukemaan juttuja.Muuten taitaa
        jäädä hyvätkin kommentit väliin.Mikä saisi
        riehujat aisoihin?tai parmminkin asioihin.


      • Me
        Jokeri kirjoitti:

        Tutu nikit auttavat lukemaan juttuja.Muuten taitaa
        jäädä hyvätkin kommentit väliin.Mikä saisi
        riehujat aisoihin?tai parmminkin asioihin.

        Me


    • MonaLisa

      Tosiaan, täällä ei paljon nykyään ole enää aikaa tullut vieteltyä.
      Väittely sinällään ei kiinnosta, vaan "ahaa, noinkinko tuon asian voi nähdä" ajatuksen herättävät keskustelut ennemminkin.
      "Tylsää tietävänä kumota tyhmien tietämättömyyttä", mielummin käyn keskustelua ikäänkuin "avoimin-mielin" ja se on aika vähissä täällä.
      Ei tosin täysin hukassa, vaan vähissä...

      Aika paljon on junnaava keskustelua ja väittelyä samoista asoista loputtomiin. Ja niitä iänikuisia todiste vaatimuksia.....v ä s y t t ä v i ä ,,,näinkin vanhalle "sielulle".....hoh hoh hoo...

      >Rakkaudella on vaihtanut nikkiään sitä mukaan kun hänen henkinen kehityksensä on kohonnut yhä korkeammalle tasolle, viimeisinä on MonaLisa, ellei ole nyt jo ehtinyt vaihtaa sitäkin. No, hänet tunnistaa helposti jäljittelemättömästä kirjoitustyylistään. >

      Tämän luettuani nauroin todella ääneen lähes kyyneleet silmissäni ja tuli nostalginen tunnelma.......oi niitä aikoja....;=)

      Mikään ei ole sattumaa, eikä kohtaloa, vaan korkeimman johdatusta!!

    • Onko hän liian peloissaan tullakseen esiin...

      Toinen tulemiseni on ehkä pelästyttänyt hänet hengiltä.











































































































































      Palvokaa minua, epäuskoiset!

    • Hevoinen

      Kuinka kauan meidän pitää kestää niitä jotka itsensä erottavat muista ja nostavat itsensä jalustalle? Etkö usko edes hienoon ideaan, "joka on suurin se palvelkoon muita"? Miksi siis et laskeutuisi hienosta ja laadukkaasta seurastasi (tämän kaipuusta) ja tekisi miehen työtä, rakentaisi tämän hienon ja laadukkaan seuran ihmisten ympärille etkä itsesi ympärille?

    • Apostoli Pyöveli

      ex Pimeää Valoa. Kyllähän se sinun olisi pitänyt kirjoitustyylistä huomata :)

    • juman

      Tasapuolinen terveys kaikille ja erityiskiitos Arethusalle aina yhtä perusteellisesta vastauksesta ja "sisäänajosta" palstan nykytilanteeseen.

      Minulla on jo useamman kuukauden ollut päällä netmission-vaihe eli kailotan Totuutta siellä. Jahka se alkaa kyllästyttää, painotun tänne. Netmission-palstan viihdearvo on kyllä melkoinen: on miellyttävää seurata, kun ääriluterilainen ja äärihellari paukuttaa toisiaan itselleen läheisillä raamatunsitaateilla päähän....halvat on mullakin huvit.

      • Pseudohippi

        Vai että Netmissionissa pyörit. Enpä ole itse siellä käynyt kun muutaman kerran. Ja totuudenkin olet löytänyt, mikäs se on? :-)

        Kirjoittelu on meikäläisen kohdalla harventunut, samoja aiheita kun ei jaksa kerta toisensa jälkeen jauhaa. Uskonnolliset kysymykset vähän aihepiirinäkin kyllästyttävät. Monen hyvn nimimerkin poistuminen on laskenut keskustelun tasoa. Turhautuminen on johtanut vähän tarpeettomaan sävyn kovenemiseenkin, Pseudohipistä on tullut entistä pirullisempi.

        On vähän sellainen olo, että tältä palstalta on sen huvin, ilon ja hyödyn saanut mitä täältä saatavissa on. Tasa-arvoasioistakaan ei voi puhua, vaikka pitäisi :-).

        Olen koostanut joistakin keskusteluista kotisivut. Käy katsomassa, jos kiinnostaa: http://www.sunpoint.net/~Pseudohippi/


      • juman
        Pseudohippi kirjoitti:

        Vai että Netmissionissa pyörit. Enpä ole itse siellä käynyt kun muutaman kerran. Ja totuudenkin olet löytänyt, mikäs se on? :-)

        Kirjoittelu on meikäläisen kohdalla harventunut, samoja aiheita kun ei jaksa kerta toisensa jälkeen jauhaa. Uskonnolliset kysymykset vähän aihepiirinäkin kyllästyttävät. Monen hyvn nimimerkin poistuminen on laskenut keskustelun tasoa. Turhautuminen on johtanut vähän tarpeettomaan sävyn kovenemiseenkin, Pseudohipistä on tullut entistä pirullisempi.

        On vähän sellainen olo, että tältä palstalta on sen huvin, ilon ja hyödyn saanut mitä täältä saatavissa on. Tasa-arvoasioistakaan ei voi puhua, vaikka pitäisi :-).

        Olen koostanut joistakin keskusteluista kotisivut. Käy katsomassa, jos kiinnostaa: http://www.sunpoint.net/~Pseudohippi/

        "Ja totuudenkin olet löytänyt, mikäs se on? :-)"

        Netmissionissa just olen oppinut, että Totuus on hyvin subjektiivinen juttu. Olkoon se tänään vaikka, että kärsimys on Saatanasta. Ja huomenna vuorostaan Jumalan armosta :). Kumpikin on Varma.

        "Tasa-arvoasioistakaan ei voi puhua, vaikka pitäisi :-)."

        Ja syntisiä ei saisi nuhdella, heti ollaan syyttämässä tuomitsemisesta... ;)

        Sivut on tsekattu ja Sophia-testit tehty, taisit unohtaa...


      • Egeria
        Pseudohippi kirjoitti:

        Vai että Netmissionissa pyörit. Enpä ole itse siellä käynyt kun muutaman kerran. Ja totuudenkin olet löytänyt, mikäs se on? :-)

        Kirjoittelu on meikäläisen kohdalla harventunut, samoja aiheita kun ei jaksa kerta toisensa jälkeen jauhaa. Uskonnolliset kysymykset vähän aihepiirinäkin kyllästyttävät. Monen hyvn nimimerkin poistuminen on laskenut keskustelun tasoa. Turhautuminen on johtanut vähän tarpeettomaan sävyn kovenemiseenkin, Pseudohipistä on tullut entistä pirullisempi.

        On vähän sellainen olo, että tältä palstalta on sen huvin, ilon ja hyödyn saanut mitä täältä saatavissa on. Tasa-arvoasioistakaan ei voi puhua, vaikka pitäisi :-).

        Olen koostanut joistakin keskusteluista kotisivut. Käy katsomassa, jos kiinnostaa: http://www.sunpoint.net/~Pseudohippi/

        olisivat minusta aivan sopivia käsiteltäväksi tälläkin palstalla. Vaarana on kuitenkin, että jos keskustelua käydään provosoivasti, niin yhteisymmärryksen sijasta kuilu entisestään syvenee kun vanhoja sotakirveitä kaivetaan esiin. Feministeillä kun ei ole taustatukenaan edes herätyksen saaneiden uskovaisten pyhää henkeä.

        Mitä mieltä asiasta on Oplev ja Arethusa (tai mitä nimimerkkiä nykyään käyttääkään).


      • Iiwari (hämillään)
        Egeria kirjoitti:

        olisivat minusta aivan sopivia käsiteltäväksi tälläkin palstalla. Vaarana on kuitenkin, että jos keskustelua käydään provosoivasti, niin yhteisymmärryksen sijasta kuilu entisestään syvenee kun vanhoja sotakirveitä kaivetaan esiin. Feministeillä kun ei ole taustatukenaan edes herätyksen saaneiden uskovaisten pyhää henkeä.

        Mitä mieltä asiasta on Oplev ja Arethusa (tai mitä nimimerkkiä nykyään käyttääkään).

        tai sitten ei - tuo alla oleva toinen vastineeni sinulle (siis kuka on sinä?).


    • Tupakkamies

      Terve vaan Juman. Olenkin jo pitkään ihmetellyt, missä miestä on pidetty? Epäilin jo, onko Aadamin pelkäämä sensuurikoneisto sittenkin olemassa.

      Guess who?

      • juman

        Hei, muistan kyllä sinutkin. Guess who? Onko tuon tupakki-nickin takana jotain vielä tutumpaa?

        Jos Aadmin sensuurikoneisto olisi olemassa, niin minähän olisin heidän leivissään ja rikas mies! Merkillistä on, että Aadamin viestejä ei sensuroida, vaikka hän on paljastanut Isonveljen ;).


      • Tupakkamies
        juman kirjoitti:

        Hei, muistan kyllä sinutkin. Guess who? Onko tuon tupakki-nickin takana jotain vielä tutumpaa?

        Jos Aadmin sensuurikoneisto olisi olemassa, niin minähän olisin heidän leivissään ja rikas mies! Merkillistä on, että Aadamin viestejä ei sensuroida, vaikka hän on paljastanut Isonveljen ;).

        "Onko tuon tupakki-nickin takana jotain vielä tutumpaa?"

        En rohkene paljastaa enempää ettei Iiwari sekoa lopullisesti sukupuun nikkaroinnissaan.

        "Jos Aadmin sensuurikoneisto olisi olemassa, niin minähän olisin heidän leivissään ja rikas mies! Merkillistä on, että Aadamin viestejä ei sensuroida, vaikka hän on paljastanut Isonveljen ;)."

        Toisaalta tämä Jumanin nimissä minulle lähetetty viesti saattaa olla pelkkää hämäystä ja on todellisuudessa sensuurikoneiston propagandaa. Oikea Juman on vaiennettu todennäköisesti suurella rahalla. Hmmm....., aika ovelaa.


      • juman
        Tupakkamies kirjoitti:

        "Onko tuon tupakki-nickin takana jotain vielä tutumpaa?"

        En rohkene paljastaa enempää ettei Iiwari sekoa lopullisesti sukupuun nikkaroinnissaan.

        "Jos Aadmin sensuurikoneisto olisi olemassa, niin minähän olisin heidän leivissään ja rikas mies! Merkillistä on, että Aadamin viestejä ei sensuroida, vaikka hän on paljastanut Isonveljen ;)."

        Toisaalta tämä Jumanin nimissä minulle lähetetty viesti saattaa olla pelkkää hämäystä ja on todellisuudessa sensuurikoneiston propagandaa. Oikea Juman on vaiennettu todennäköisesti suurella rahalla. Hmmm....., aika ovelaa.

        Sensuurikoneisto tekisi itse asiassa tyhmästi, jos se järjestään poistaisi Aadamin kirjoitukset pienellä viiveellä niin, että aina muutama ehtisi ne lukea...nythän me tosiaan kuvittelemme, että mitään koneistoa ei ole, koska Aadam saa kirjoittaa...hmm...

        Olen kyllä "oikea" juman, mutta kytkökseni Isoonveljeen...juu parempi olla hiljaa...


    • Iiwari (edelleenkin)

      tulevat väistämästtä mieleen kun nämä kaikki nimimerkkien muutokset tulevat ilmi. Tästähän saisi jo kohta rakennettua oikean sukupuun - sillä erotuksessa, että kaikki ovat sukua vain itsensä kanssa.

      Crystal Planet = Loner
      Pimeää Valoa = Apostoli Pyöveli
      ? = Tupakkamies
      Aadam = Heidi -79
      Esko = -Arttu-
      PEEWEE = n. 174 nimimerkkiä
      jne...

      ... mutta tämä olikin hänen pitkään kadoksissa ollut velipuolensa.

      • Egeria

        sielunvihollinen pitää siis edelleen Iiwaria tukevasti hyppysissään.

        Mutta ei mitään niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin.


      • Iiwari (kaikilla mausteilla)
        Egeria kirjoitti:

        sielunvihollinen pitää siis edelleen Iiwaria tukevasti hyppysissään.

        Mutta ei mitään niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin.

        sukupuuhun uusi oksa?

        Luulin tuntevani historian kohtuullisen hyvin ja edellinen nimimerkkisi soitti joitain kaukaisia kelloja Grimbergin Kansojen Historian pölyisiltä sivuilta. Egeriasta ei kylläkään tule mieleen muuta kuin Helsingin Energia.

        Täytyypä kai liittyä ASUP (Anonyymit Sirkuksen Uskontopalstalaiset)ryhmään tai sitten kutsua manaaja paikalle. Siksi vaikea on päästä irti varsinkin kun vanhoja ja uusvanhoja partoja ilmaantuu takaisin.

        Synnikseni tunnustan myös käyttäneeni nimimerkkiä "Toisinaan ajattelija" ihka ensimmäisellä kerralla kun tänne kirjoitin. Silloinen kirjoitukseni nostatti vastalauseiden myrskyn näytön päällä olleessa kahvikupissani, mutta muistan edellisen minäsi ainoana ymmärtäneen juttuni ytimen. Sinäänsä harmi, että tuosta pelästyneenä vaihdon nimimerkkini, koska "Toisinaan ajattelija" aika hyvin kuvaa persoonaani.

        Noh - joka tapauksessa täällä sitä taas ollaan ja edelleen Iiwarina.


    • Fellow-man

      Tervehdys kaikille dinoille!

      Nostalgista tosiaan tavata vanhoja tuttuja nimimerkkejä rupattelemassa Sirkuksen kätköissä.

      En ole juuri poikennut sisään viimeisen puolen vuoden aikana.


      Pietari (nykyinen Fellow-man)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ketä tietää

      Missä ammuttiin pyssyllä.
      Kotka
      56
      5982
    2. Ei tunnu, että välität yhtään

      Tuntuu, että et edes muista minua koko ihmistä. 😢
      Ikävä
      57
      5442
    3. Onko kaipaamallasi

      Naisella silikonit 🤔
      Ikävä
      54
      3792
    4. Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?

      Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise
      Vimpeli
      111
      3763
    5. Näytitpä taas niin hyvältä!

      Nautit tilanteesta täysin rinnoin. Sinä olet kuin
      Tunteet
      14
      3735
    6. Veikeä Satu

      Tuu jutteleen, kaipaan sua. Oot kuuma nainen.
      Ikävä
      31
      3166
    7. Oletko nyt

      Onnellinen mies naisesi kanssa?
      Ikävä
      59
      2914
    8. Rakastatko?

      Ala kertomaan se ja heti
      Ikävä
      59
      2806
    9. Mikä haluat olla kaivatullesi?

      1. Kaveri 2. Ystävä 3. Panokaveri 4.puoliso 5 jokin muu
      Ikävä
      64
      2507
    10. Kosiako meinasit?

      Voi sua rakas ❤️
      Ikävä
      47
      1920
    Aihe