Vanha porukka...

Onneksi on tälläkin palstalla asioita, jotka eivät miksikään muutu. Kävin aamupäivällä pikaisesti täällä ja ajattelin tulla tervehtimään Jumania (teretere) sen jälkeen kun olen taas hopeat hiihtänyt ja kullat hypännyt, mutta etkös vain ennättänyt ottaa voiton kotiin ja vielä lähes identtisesti kuten olin sen aikonut tehdä.

Analyysisi palstan tilasta on taas kohdallaan kuten juttusi aina. Ainoa pieni virhe on se, etten minä ole ollut haavojani parantelemassa (semmoista balsamia ei ole edes keksitty, joka niihin purisi) vaan iltaisin poissa kotoa koko viikon niin, että vähän töissä päivisin olen ennättänyt vilkaista, minkälainen mielenkuohunta jutuistani loppujen lopuksi syntyi. Nyt se keskustelu on tuupattu jo näiden ylivertaisten hengentuotteiden tieltä niin kauas, ettei sitä kannata siellä jatkaa enkä ole uuttakaan aloitusta ainakaan vielä tehnyt. Toisin kuin Pseudo viimeksi väitti, minusta asioista, joista ollaan näin hirvittävän erimieltä, kannattaisi tosiaankin keskustella.

Esimerkiksi meidän välillä ei tätä keskustelua kovasti voi syntyä kun me taas näytämme olevan niin hirvittävän yhtä mieltä lähes kaikista asioista. Voisinhan minä tietysti ryhtyä sinulle hurraahuutajaksi ja amenen sanojaksi kuten tämä Jeesus Nasaretilainen Juutalaisten Kuningas (nykyinen Eclipse?) täällä aikoinaan IOHlle (Juudas) ja Mikolle (jota kunnioitan saman nimen sitkeästä käytöstä).

Tuosta tasa-arvosta vielä ajankohtaista täältä lahden takaa, en tiedä, onko sitä siellä uutisoitu. Kaksi kätilöä teki täällä kanteen työtyomioistuimeen tasa-arvopykälän rikkomisesta, kun n 15 vuotta vanhempi miesteknikko, joka hoiti synnytyshuoneen laitteistoja, sai 4000 kr kuussa enemmän palkkaa. Työtuomioistuimen päätös äänin 4(miehet) - 3(naiset): työtehtävät ovat kyllä samanarvoisia, mutta miehelle pitää maksaa ikälisää sekä hyvän miehen lisää, koska hänelle maksettaisiin yksityisellä työnantajalle joka tapauksessa parempaa palkkaa. Se siitä työn arvostuksesta ja oikeasta markkinahinnasta.

Itseäni edelleenkin rasittaa enemmän asenteet kuin nämä yksittäiset rahakysymykset. Ne ovat niin kytkyksissä moraaliin, etiikkaan ja Jumalaan, että niistä voisi kyllä tällä palstalla ihan rauhassa keskustella. Ehkäpä vielä innostunkin kunhan ensin vähän laskettelen laulellen mäkiä.

Mutta mukavaa on kuitenkin nähdä että vanha jengi täällä tilannetta seuraa. Toivottavasti saataisiin useampi vastaiskuun tämän läpäläpäjengin nujertamiseksi,joka ei sinänsä liene edes välttämätöntä, säästäisipähän vain vähän puhelinkuluja ja vapaa-aikaa sekä minun hiiriraukkaani, jossa pallo on jo niin kulunut, ettei nuolenpää millään enää halua kädelliseksi muuttua.

Molempia vanhoja kamuja lämmöllä tervehtien

Analyysisi palstasta oli mielenkiintoinen. Melkoiselta chatiltä tämä välillä vaikuttaakin. Ehkä syynä on se, että me tämän palstan uudet käyttäjät olemme olleet niin monilla muilla palstoilla aikaisemmin. Tarkoitan lähinnä palstoja, joiden keskustelun aiheet eivät ole kovin syvällisiä ja joiden tarkoitus on ehkä lähinnä viihdyttää tai pitää yllä kevyttä keskustelua.

Minuakin häiritsee, että uusia otsikoita tulvii pilvin pimein ja sitten hyvät keskustelut jäävät monen palstan taakse. Ongelma johtuu minun nähdäkseni paljolti siitä, että täällä käy ihmisiä, jotka yrittävät provosoida toisia ja heittävät monta onkea samaan aikaan järveen. Sitten on myös sitä porukkaa, jotka vain tieten tahtoen haluavat häiritä palstan toimintaa ja heitä riittää ikäväkyllä joka palstalle. He ilmaantuvat aina, kun keskustelut alkavat olla kiinnostavia ja jopa hyödyllisiä. Toisaalta nämä tekstiviestitasoiset keskustelut ovat joskus ihan OK ja niissä päästään nopealla temmolla joskus ihan kunnon keskusteluun. Ongelmana on ettei niitä kukaan muu viitsi lukea. En myöskään jaksa näitä, "uskovaiset ovat heikkoja ja tyhmiä, te kaikki tuomitsette muut helvettiin ja raamattu on muuten ristiriitainen, onhan, turha väittää vastaan, olen tätä mieltä ja se on totuus joka ei koskaan muutu", ihmisiä. Monesti, kuitenkin keskustelen heidän kanssaan ja yritän muuttaa keskustelun suutaa ja sisältöä, mutta yleensä se ei onnistu ja täytyy myöntää, että itsekin sorrun aina välillä juupas eipäs väittelyyn.
Toisaalta myös liian pitkät keskustelun avaukset ovat huonoja, sillä ainakin minusta ne tuntuvat välillä puuduttavilta. Kun mielenkiinto on herännyt, niin silloin jaksan lukea vaikka kuinka pitkän tekstin, mutta jos teksti on pitkä ja sekava, niin kyllä se usein jää lukematta. Ehkä olen liiaksi tämän MTV sukupolven kaltainen, eli virikkeitä pitää olla järjettömästi.

Mitä tulee kommenteihisi meistä "uusista", olen melko pitkälle samaa mieltä.

Tämmöiset keskustelijoiden yhteenvetoarviot ovat
hyviä. Kun vähälukuinen, paljonylihyppijä törmää
näihin, niin näistä saa hyviä vinkkejä, kenen
nimimerkkejä kannattaa availla ja syventyä
sanomisiin. Nyt on taas jäänyt niin paljon
etusivuja väliin, että on helpompi loikata ajassa
taaksepäin ja vilkaista jotain vanhaa

poikanen kirjoitti:

Tämmöiset keskustelijoiden yhteenvetoarviot ovat
hyviä. Kun vähälukuinen, paljonylihyppijä törmää
näihin, niin näistä saa hyviä vinkkejä, kenen
nimimerkkejä kannattaa availla ja syventyä
sanomisiin. Nyt on taas jäänyt niin paljon
etusivuja väliin, että on helpompi loikata ajassa
taaksepäin ja vilkaista jotain vanhaa

Lue lisää

Nyt olen viettänyt puolisen päivää tuolla
etusivujen maisemissa ja alan olla sitä sinun
(siis A:n) monesti markkinoimaa mieltä, että
näiden palstojen täyte on etupäässä roskaa ja
helmien esiinseulomiseen menee aikaa ja energiaa,
mitä voisi käyttää hyödyllisemminkin.

(ei tämä tietokoneen ääressä istuminen ihan
turhaa koskaan ole, sitä tulee aina haettua
jotain tiedonmurusia eteentulevista kiinostavista
asioista, nimistä, sanoista ja helpommalla tällä
koneella selviää kuin kirjahyllyn
tietosanakirjojen koluamisella)

(Toisekseen, tai ties kuinka monennekseen, pidän
uteliaisuuttani avaruussääsivuja muun ohessa
samalla silmällä, kun auringossa tapahtui kunnon
pläjäys taas eilispäivänä ja jotain voi olla
odotettavissa...

Jos tässä iltasella aikaa urkenee, kirjoitan
sinne elukkajuttujen jatkoksi jotain.

poikanen kirjoitti:

Nyt olen viettänyt puolisen päivää tuolla
etusivujen maisemissa ja alan olla sitä sinun
(siis A:n) monesti markkinoimaa mieltä, että
näiden palstojen täyte on etupäässä roskaa ja
helmien esiinseulomiseen menee aikaa ja energiaa,
mitä voisi käyttää hyödyllisemminkin.

(ei tämä tietokoneen ääressä istuminen ihan
turhaa koskaan ole, sitä tulee aina haettua
jotain tiedonmurusia eteentulevista kiinostavista
asioista, nimistä, sanoista ja helpommalla tällä
koneella selviää kuin kirjahyllyn
tietosanakirjojen koluamisella)

(Toisekseen, tai ties kuinka monennekseen, pidän
uteliaisuuttani avaruussääsivuja muun ohessa
samalla silmällä, kun auringossa tapahtui kunnon
pläjäys taas eilispäivänä ja jotain voi olla
odotettavissa...

Jos tässä iltasella aikaa urkenee, kirjoitan
sinne elukkajuttujen jatkoksi jotain.

Lue lisää

>>helmien esiinseulomiseen menee aikaa ja
energiaa, << Onhan siellä meneillään ExApinan ja
kirjanoppineen välisiä keskusteluja aika
monessakin osiossa ja alkavat päästä fraaseista
asiatasoille

>>Jos tässä iltasella aikaa urkenee, kirjoitan
sinne elukkajuttujen jatkoksi jotain.<<
Elukat on sivulla 340

>>uteliaisuuttani avaruussääsivuja <<
Edelleen etupäässä rauhallista.

poikanen kirjoitti:

>>helmien esiinseulomiseen menee aikaa ja
energiaa, << Onhan siellä meneillään ExApinan ja
kirjanoppineen välisiä keskusteluja aika
monessakin osiossa ja alkavat päästä fraaseista
asiatasoille

>>Jos tässä iltasella aikaa urkenee, kirjoitan
sinne elukkajuttujen jatkoksi jotain.<<
Elukat on sivulla 340

>>uteliaisuuttani avaruussääsivuja <<
Edelleen etupäässä rauhallista.

Lue lisää

Löysin vietisi uusista lähetyksistä.Anteeksi,että
hortoilen täällä ikäänkuin seuraamassa,mutta etu-
sivut ovat täynnä soopaa,ettei niitä jalsa edes
lukea.
Asiani on ottamtta kantaa sen enempää evo-kuin
kreationismiinse,että mikään ei ole syntynyt sat-
tumalta.
Sensijaan minua on aina ja yhä edelleen askarrut-
tanut kysymys MIKSI?Miksi kaikki olemassa oleva
on syntynyt/luotu?Mikä on kaiken tarkoitus.
Tämä ihmiskunnan ikuinen kysymys,johon mikään
uskonto,filosofia,aate tms ei anna vastausta.
Onko sinulla näitä ikuisuusongelmia.Vai olisiko
paras elää vain tässä hetkessä?

Jokeri kirjoitti:

Löysin vietisi uusista lähetyksistä.Anteeksi,että
hortoilen täällä ikäänkuin seuraamassa,mutta etu-
sivut ovat täynnä soopaa,ettei niitä jalsa edes
lukea.
Asiani on ottamtta kantaa sen enempää evo-kuin
kreationismiinse,että mikään ei ole syntynyt sat-
tumalta.
Sensijaan minua on aina ja yhä edelleen askarrut-
tanut kysymys MIKSI?Miksi kaikki olemassa oleva
on syntynyt/luotu?Mikä on kaiken tarkoitus.
Tämä ihmiskunnan ikuinen kysymys,johon mikään
uskonto,filosofia,aate tms ei anna vastausta.
Onko sinulla näitä ikuisuusongelmia.Vai olisiko
paras elää vain tässä hetkessä?

Lue lisää

Muistelen sinun määritelleen itseäsi
agnostikoksi, oliskohan ollut edessä
vielä "tiedostava" sana.

Lainaan tähän viipaleen teoreettisen filosofian
filosofista teologiaa:

>>C. Teologia - oppi jumalasta

Filosofinen teologia vs. kristillinen teologia -
länsimainen filosofia ollut kristillissävytteistä

Ateisti väittää tietävänsä ettei Jumalaa ole
Teisti väittää tietävänsä että Jumala on
Agnostikko väittää ettei Jumalasta voi tietää
Perinteiset todistukset Jumalan olemassaolosta:
1. Kausaalinen todistus
- Jokaisella tapahtumalla on syy, jonka seuraus
se on
- Seurauksien ketjun alku ja ensimmäinen syy on
Jumala
2. Kosmologinen todistus
- Oliot ja asiat joko ovat olemassa tai eivät ole
(ehdollisia)
- Itse olemassaolo on ehdotonta, siksi
välttämättä oltava perusta
- Olemassaolon perusta on Jumala, "liikkumaton
Liikuttaja"
3. Ontologinen todistus
- Täydellisin olento voidaan kuvitella
- Mikäli se ei ole olemassa, voidaan kuvitella
vielä täydellisempi olento, jolla on
ominaisuutena myös olemassaolo
4. Teleologinen todistus
- Olemassaolon tarkoituksenmukaisuus ja olioiden
päämäärähakuinen käyttäytyminen edellyttävät
Jumalaa, joka on asettanut tarkoituksen ja
päämäärät
5. Moraalinen todistus
- Moraali edellyttää perustaa, jonka avulla hyvä
ja paha erotetaan
- Jumala on asettanut sisimpäämme moraalin

Friedrich Nietzsche: "Jumala on kuollut"
Blaise Pascalin (ransk, 1623-1662) pelurin
jumalatodistus: "Ikuisen elämän saa vain, jos
uskoo Jumalaan; siis kannattaa uskoa."
Ludwig Wittgenstein: Uskonto on kielipeli ja sen
takana oleva elämänmuoto. <<

Tähän tarvittaisiin nyt teistinen Jumalatodistua;
löytyi teismin määritelmä:

>>Sana teismi tulee kreikkalaisesta sanasta Theos
= Jumala. Teismillä tarkoitetaan näkemystä, joka
korostaa persoonallista Jumalaa maailman luojana
ja ylläpitäjänä. Täten Jumala ei samaistu
maailman kanssa kuten panteismissä (josta puhumme
myöhemmin), mutta ei myöskään ole maailmasta
piittaamaton kuten deismissä (deismistäkin
puhumme myöhemmin).
Teismin mukaan (kolmiyhteinen) Jumala on
tuonpuoleinen eli transsendenttinen, mutta on
Kristuksessa tullut myös tämänpuoleiseksi eli
immanenttiseksi. Jumala on ääretön,
kaikkitietävä, kaikkivaltias, riippumaton ja
hyvä, joka on luonut kaiken olevaisen tyhjästä
(ex nihilo).

Ihmisen - ja vain ihmisen - Jumala loi omaksi
kuvakseen. Ihmisen arvo perustuu Jumalaan.
Ihminen on ihminen, koska Jumala on asettanut
hänet sellaiseen suhteeseen itsensä kanssa,
jollaisessa ei mikään muu luomakunnassa ole.
Jumala on ilmoittanut itsensä ihmiselle yleisessä
ja erityisessä ilmoituksessa ja on jatkuvassa
yhteydessä hänen kanssaan.

Teismi sisältää myös etiikan ja tieto-opin
perusteet. Molempien perusta on Jumala ja Hänen
ilmoituksensa. Teismi on täydellinen
maailmankatsomus. Raamatullinen kristinusko on
teistinen. <<
Jos sitten pyörittelisi sitä >Miksi< kysymystä:
Samoin kuin suhteessa Jumalaan, myös maailmaan
pätee sama asteikko:

Ateismi maailma on sattumalta vaan omien lakiensa
mukaan itsekseen putkahtanut olemaan ilman syitä.

Agnostismi: Maailman syytä ei voi tietää, onko
sitä vai ei.

Teismi: Jumala loi maailman ja Hän tietää miksi.
Häneen uskova voi yrittää löytää sen luomisen
syyn Jumalan antamasta ilmoituksesta (mikä on
Raamattu)

Eräs kysymystä sivuava vastaus on sivulla 260,
kohdassa "Henkimaailman juttuja", ketjun toiseksi
viimeisin lausahdus minulta "Miksi ja sen vastaus"

Jokeri kirjoitti:

Löysin vietisi uusista lähetyksistä.Anteeksi,että
hortoilen täällä ikäänkuin seuraamassa,mutta etu-
sivut ovat täynnä soopaa,ettei niitä jalsa edes
lukea.
Asiani on ottamtta kantaa sen enempää evo-kuin
kreationismiinse,että mikään ei ole syntynyt sat-
tumalta.
Sensijaan minua on aina ja yhä edelleen askarrut-
tanut kysymys MIKSI?Miksi kaikki olemassa oleva
on syntynyt/luotu?Mikä on kaiken tarkoitus.
Tämä ihmiskunnan ikuinen kysymys,johon mikään
uskonto,filosofia,aate tms ei anna vastausta.
Onko sinulla näitä ikuisuusongelmia.Vai olisiko
paras elää vain tässä hetkessä?

Lue lisää

Lisää valmiiksi kirjoiteltuja likimain
liki "miksiä" liippaavia pohdiskeluja
tai "vastauksia", mitä olen kirjoitellut
aktiivikeskustelun takamaisemissa:

sivulla 700: "Jeesuksen 2...." .:

Metafys.miet.II 16.07
Luojako vai eikö 18.07
"Ilmoituksesta" 18.07
ja ehkä
Hiekkaa ja tähtiä 22.07

poikanen kirjoitti:

Lisää valmiiksi kirjoiteltuja likimain
liki "miksiä" liippaavia pohdiskeluja
tai "vastauksia", mitä olen kirjoitellut
aktiivikeskustelun takamaisemissa:

sivulla 700: "Jeesuksen 2...." .:

Metafys.miet.II 16.07
Luojako vai eikö 18.07
"Ilmoituksesta" 18.07
ja ehkä
Hiekkaa ja tähtiä 22.07

Lue lisää

Oma termini.Tiedän,että kaikella on syy.Mutt sitä
en tiedä MIKSI kaikki onluotu/syntynyt/ollut
olenassa aina.
Miksi Jumala loi maailman?Halusiko Hän kokea
toiseuden?Tämä sama kysymys minulla on etusivulla
otsakkeella Miksi?
En tiedä onko näihin vastauksia.En tiedä onko
kuoleman jälkeistä elämää.On niin paljon,mitä
järki ja oma mieli ei ymmärrä,eikä siksi hyväksy.
Eihän voi pettää itseään(Samalla pettäisi
Jumalaa).

Jokeri kirjoitti:

Oma termini.Tiedän,että kaikella on syy.Mutt sitä
en tiedä MIKSI kaikki onluotu/syntynyt/ollut
olenassa aina.
Miksi Jumala loi maailman?Halusiko Hän kokea
toiseuden?Tämä sama kysymys minulla on etusivulla
otsakkeella Miksi?
En tiedä onko näihin vastauksia.En tiedä onko
kuoleman jälkeistä elämää.On niin paljon,mitä
järki ja oma mieli ei ymmärrä,eikä siksi hyväksy.
Eihän voi pettää itseään(Samalla pettäisi
Jumalaa).

Lue lisää

Vastaan mieluummin tänne vähän syrjemmälle, kuin
etusivun riekkujaisiin, koska vastaus on sen
verran raju. Tällaisiin kysymyksiin ainoa pätevä
vastaus löytyy ainoastaan Raamatusta. Selasin
Raamattua edestakaisin rukoillen mielessäni
vastausta, ja odotin vastaukseksi kohtaa, mikä
puhuisi luomisen syystä...ja annettiinhan se
vastaus:

Jumala loi maailmankaikkeuden ja ihmiset Poikansa
leikkikaluksi ja Raamatunkohta, mistä asiaa voi
tutkailla: Sananlaskut 8. luku:

>>22. Herra loi minut töittensä esikoiseksi,
ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
23. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan,
alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
24. Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä,
ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
25. Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen,
ennen kukkuloita, synnyin minä,
26. kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei
mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
27. Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä,
kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
28. kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa,
kun syvyyden lähteet saivat voiman,
29. kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet
eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti
maan perustukset,
30. silloin minä hänen sivullansa hoidokkina
olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja
leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
31. leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja
ihastukseni olivat ihmislapset.

poikanen kirjoitti:

Nyt olen viettänyt puolisen päivää tuolla
etusivujen maisemissa ja alan olla sitä sinun
(siis A:n) monesti markkinoimaa mieltä, että
näiden palstojen täyte on etupäässä roskaa ja
helmien esiinseulomiseen menee aikaa ja energiaa,
mitä voisi käyttää hyödyllisemminkin.

(ei tämä tietokoneen ääressä istuminen ihan
turhaa koskaan ole, sitä tulee aina haettua
jotain tiedonmurusia eteentulevista kiinostavista
asioista, nimistä, sanoista ja helpommalla tällä
koneella selviää kuin kirjahyllyn
tietosanakirjojen koluamisella)

(Toisekseen, tai ties kuinka monennekseen, pidän
uteliaisuuttani avaruussääsivuja muun ohessa
samalla silmällä, kun auringossa tapahtui kunnon
pläjäys taas eilispäivänä ja jotain voi olla
odotettavissa...

Jos tässä iltasella aikaa urkenee, kirjoitan
sinne elukkajuttujen jatkoksi jotain.

Lue lisää

>>pidän
uteliaisuuttani avaruussääsivuja muun ohessa
samalla silmällä, kun auringossa tapahtui kunnon
pläjäys taas eilispäivänä ja jotain voi olla
odotettavissa... <<

Sn pläjäyksen puuska osui palloomme reilu tunti
sitten. Aurinkotuulen lämpötila, tiheys, nopeus
ja magneettikenttä hyppäsivät reilusti ylöspäin
voimakkuusasteikoilla, mutta revontulien kannalta
yhtä toivotonta kuin silloin muutama viikko
sittenkin, elikkä täyspilvistä.

Jokeri kirjoitti:

Löysin vietisi uusista lähetyksistä.Anteeksi,että
hortoilen täällä ikäänkuin seuraamassa,mutta etu-
sivut ovat täynnä soopaa,ettei niitä jalsa edes
lukea.
Asiani on ottamtta kantaa sen enempää evo-kuin
kreationismiinse,että mikään ei ole syntynyt sat-
tumalta.
Sensijaan minua on aina ja yhä edelleen askarrut-
tanut kysymys MIKSI?Miksi kaikki olemassa oleva
on syntynyt/luotu?Mikä on kaiken tarkoitus.
Tämä ihmiskunnan ikuinen kysymys,johon mikään
uskonto,filosofia,aate tms ei anna vastausta.
Onko sinulla näitä ikuisuusongelmia.Vai olisiko
paras elää vain tässä hetkessä?

Lue lisää

>>Sensijaan minua on aina ja yhä edelleen
askarruttanut kysymys MIKSI?Miksi kaikki olemassa
oleva on syntynyt/luotu?Mikä on kaiken tarkoitus.
Tämä ihmiskunnan ikuinen kysymys,johon mikään
uskonto,filosofia,aate tms ei anna vastausta.
Onko sinulla näitä ikuisuusongelmia.<<

Olemassaolon mysteeri. ?

Olen yrittänyt muistella menneisyyden
mietteitäni, eikä tule mieleen, että olisin
koskaan miettinyt syvemmin "miksi"-kysymystä,
(minun mietteeni ovat pyörineet enemmän "miten"-
kysymyksen ympärillä, missä on riittänyt
kipuilemista vuosikymmeniksi) miksi kaikki on
olemassa. Vasta tämän palstan kyselijöiden
kysymysten edessä olen joutunut paneutumaan
siihenkin kysymykseen. Hypoteesin kyselyyn tuli
yksi osavastaus ja sinun kysymykseesi isompi
vastaus, mikä yllätti minutkin aika tavalla.

Se juttu, kelpaako vastaus sinulle on toinen
asia, koska vastauksen lähdemateriaali kuuluu
siihen kategoriaan, mistä valitsemasi
maailmankatsomuksen perusteella ei voi saada
tietoa, tai saadun tiedon pätevyydestä ei voi
vakuuttua.

Tässä hetkessä on ihan asiallista elää, muttei
suuriakaan kysymyksiä kannata pakoilla tai
kierrellä, vaan kannattaa yrittää selvittää ne
itselleen mahdollisuuksien puitteissa ja itseään
tyydyttävällä tavalla.

poikanen kirjoitti:

Tämmöiset keskustelijoiden yhteenvetoarviot ovat
hyviä. Kun vähälukuinen, paljonylihyppijä törmää
näihin, niin näistä saa hyviä vinkkejä, kenen
nimimerkkejä kannattaa availla ja syventyä
sanomisiin. Nyt on taas jäänyt niin paljon
etusivuja väliin, että on helpompi loikata ajassa
taaksepäin ja vilkaista jotain vanhaa

Lue lisää

Pari päivää takaperin kahlasin tämän viestiketjun
läpi, jo unohtuneen keskustelun. Tulin niin
surulliseksi, että kirjoitushalut lopahtivat.
Olen vain kelaillut etusivuja läpi, ja viestejä
lukiessani on tuntunut kuin vanne olisi
kiristänyt ohimoitani.

Silloin aikoinaan kun löysin palstan tuntui kuin
taivas olisi auennut; säkenöivää älykkyyttä,
sosiaalista omatuntoa, suuria persoonallisuuksia,
ja kaikki tämä ulottuvillani, kunhan aukaisen
koneen ja hyppään sekaan. Joka kerta odotin
malttamattomana, ja harvoin petyin. Parhaimmat
kirjoittivat öisin. Joku teki aina päivän
avauksen työhän tullessaan, harkitun aloituksen
jostain kiinnostavasta aiheesta. Käynnissä oli
aina kolmesta neljään kiinnostavaa keskustelua.
Väittely oli monesti kiivastakin, mutta yleensä
toisten mielipiteitä kunnioittavaa.

Miten kauan tätä kesti? Muistaakseni löysin
palstan kesäkuussa, häirikkö iski tosivoimin
marraskuussa. No, ainakin tämä jälleen kerran
opetti sen, ettei mikään ole pysyvää. Täytyy
oppia luopumaan, vaikka itsepäisenä olen
odottanut, että palsta joskus yltäisi edes
lähelle entistä tasoaan. Taitaa olla turha toive,
Oplevkin, palstan sosiaalinen omatunto, on jo
luovuttanut, ja on kuin olisin menettänyt
ystävän. Tähän mennessä olen surrut näin
katkerasti vain erään toisen virtuaaliystävän
katoamista.

Tällä hetkellä näppis tuntuu raskaalta, eikä
kirjoittamisessa ole iloa. Ehkä se palautuu parin
päivän kuluessa, ehkä jo huomenna. Masennus iski,
mutta yleensä se ei kestä kauan, joten tuskin
nytkään. Palailen silloin kommentein niihin
aiheisiin, joista olet kirjoittanut, olen
kirjannut sivunumerot muistiin.

Arethusa kirjoitti:

Pari päivää takaperin kahlasin tämän viestiketjun
läpi, jo unohtuneen keskustelun. Tulin niin
surulliseksi, että kirjoitushalut lopahtivat.
Olen vain kelaillut etusivuja läpi, ja viestejä
lukiessani on tuntunut kuin vanne olisi
kiristänyt ohimoitani.

Silloin aikoinaan kun löysin palstan tuntui kuin
taivas olisi auennut; säkenöivää älykkyyttä,
sosiaalista omatuntoa, suuria persoonallisuuksia,
ja kaikki tämä ulottuvillani, kunhan aukaisen
koneen ja hyppään sekaan. Joka kerta odotin
malttamattomana, ja harvoin petyin. Parhaimmat
kirjoittivat öisin. Joku teki aina päivän
avauksen työhän tullessaan, harkitun aloituksen
jostain kiinnostavasta aiheesta. Käynnissä oli
aina kolmesta neljään kiinnostavaa keskustelua.
Väittely oli monesti kiivastakin, mutta yleensä
toisten mielipiteitä kunnioittavaa.

Miten kauan tätä kesti? Muistaakseni löysin
palstan kesäkuussa, häirikkö iski tosivoimin
marraskuussa. No, ainakin tämä jälleen kerran
opetti sen, ettei mikään ole pysyvää. Täytyy
oppia luopumaan, vaikka itsepäisenä olen
odottanut, että palsta joskus yltäisi edes
lähelle entistä tasoaan. Taitaa olla turha toive,
Oplevkin, palstan sosiaalinen omatunto, on jo
luovuttanut, ja on kuin olisin menettänyt
ystävän. Tähän mennessä olen surrut näin
katkerasti vain erään toisen virtuaaliystävän
katoamista.

Tällä hetkellä näppis tuntuu raskaalta, eikä
kirjoittamisessa ole iloa. Ehkä se palautuu parin
päivän kuluessa, ehkä jo huomenna. Masennus iski,
mutta yleensä se ei kestä kauan, joten tuskin
nytkään. Palailen silloin kommentein niihin
aiheisiin, joista olet kirjoittanut, olen
kirjannut sivunumerot muistiin.

Lue lisää

Ehdin jo huolestua, minne olet häipynyt ja
arvella kaikenlaista.
-kun en ehtinyt muutamaan päivään kirjoittamaan,
kyllästyit odottamaan
-kelailin etusivujen juttuja, onko kuka kohdellut
liian kovalla näppäimistöllä
-koneväline sanonut poks ja häätänyt pois
virtuaalisuudesta
-jne

Tästä meidän takakomeron jutustelusta tulee
mieleen "Muumilaakson marraskuu", kun kovana
talvena kaikki kerääntyivät muumitalon turviin ja
sitten sinne tuli se kauhea Hemuli, joka
räikeällä elämöimisellään häiritsi kaikkia, ja
kansa vetäytyi muumitalon hämäriin uumeniin
viettämään rauhallista hiljaiseloa.

Voisiko tänne historian uumeniin houkutella salaa
muitakin, hyviksi havaittuja keskustelijoita, vai
odotetaanko, että he löytävät nämä muistojen
kultaamat laitumet itsekseen?

Oplev huitaisi jokuaika sitten minua aika kovalla
näppäimistöllä (olin tosin liikkeelä eri
nimimerkillä ja vähän eri tyylilläkin...että
omapa syy)

poikanen kirjoitti:

>>Sensijaan minua on aina ja yhä edelleen
askarruttanut kysymys MIKSI?Miksi kaikki olemassa
oleva on syntynyt/luotu?Mikä on kaiken tarkoitus.
Tämä ihmiskunnan ikuinen kysymys,johon mikään
uskonto,filosofia,aate tms ei anna vastausta.
Onko sinulla näitä ikuisuusongelmia.<<

Olemassaolon mysteeri. ?

Olen yrittänyt muistella menneisyyden
mietteitäni, eikä tule mieleen, että olisin
koskaan miettinyt syvemmin "miksi"-kysymystä,
(minun mietteeni ovat pyörineet enemmän "miten"-
kysymyksen ympärillä, missä on riittänyt
kipuilemista vuosikymmeniksi) miksi kaikki on
olemassa. Vasta tämän palstan kyselijöiden
kysymysten edessä olen joutunut paneutumaan
siihenkin kysymykseen. Hypoteesin kyselyyn tuli
yksi osavastaus ja sinun kysymykseesi isompi
vastaus, mikä yllätti minutkin aika tavalla.

Se juttu, kelpaako vastaus sinulle on toinen
asia, koska vastauksen lähdemateriaali kuuluu
siihen kategoriaan, mistä valitsemasi
maailmankatsomuksen perusteella ei voi saada
tietoa, tai saadun tiedon pätevyydestä ei voi
vakuuttua.

Tässä hetkessä on ihan asiallista elää, muttei
suuriakaan kysymyksiä kannata pakoilla tai
kierrellä, vaan kannattaa yrittää selvittää ne
itselleen mahdollisuuksien puitteissa ja itseään
tyydyttävällä tavalla.

Lue lisää

Tämä kysymys,miksi,on siksi vaikea,koska en usko,
että Jumala pelkästään leikin vuoksi loi kaikkeu-
den.Ja puhttaessa Jumalan Pojasta minulle tuottaa
siinä juuri vaikeutta se,että kyseessä on
kolmiyhtys,jossa kaikkai ikäänkuin ovat yhtä ja
samaa olemusta(Isä,Poika ja Pyhähenki)Pyhähenki
siis edustaa Jumaluuden feminiinistä puolta.
Loiko Jumala tämän kaiken kokeakseen toiseuden?

Tätä kai kyselin jossain,en muista missä.

Jokeri kirjoitti:

Tämä kysymys,miksi,on siksi vaikea,koska en usko,
että Jumala pelkästään leikin vuoksi loi kaikkeu-
den.Ja puhttaessa Jumalan Pojasta minulle tuottaa
siinä juuri vaikeutta se,että kyseessä on
kolmiyhtys,jossa kaikkai ikäänkuin ovat yhtä ja
samaa olemusta(Isä,Poika ja Pyhähenki)Pyhähenki
siis edustaa Jumaluuden feminiinistä puolta.
Loiko Jumala tämän kaiken kokeakseen toiseuden?

Tätä kai kyselin jossain,en muista missä.

Lue lisää

Olen jossain yhteydessä(useammassakin) nimittänyt
itseäni kerettiläiseksi agnostikoksi,koska en ole
ouhdas agnostikko,vaan ehkä etsijä olisi paras
nimitys.En oikein tiedä uskonko vai olenko epävar-
ma.Raamattua pidän kirjana,joka vaatii paljon
tulkintaa ja perehtyneisyyttä,jota ei maallikolla
ole.Pelkkä usko tuntuu itsestäni epärehelliseltä,
koska tieto sanoo toisin.Onkohan tämä nyt
ymmärrettävää.

Jokeri kirjoitti:

Olen jossain yhteydessä(useammassakin) nimittänyt
itseäni kerettiläiseksi agnostikoksi,koska en ole
ouhdas agnostikko,vaan ehkä etsijä olisi paras
nimitys.En oikein tiedä uskonko vai olenko epävar-
ma.Raamattua pidän kirjana,joka vaatii paljon
tulkintaa ja perehtyneisyyttä,jota ei maallikolla
ole.Pelkkä usko tuntuu itsestäni epärehelliseltä,
koska tieto sanoo toisin.Onkohan tämä nyt
ymmärrettävää.

Lue lisää

Kävin sillä Kreationismin apologia palstalla,jossa
vastasinkin kirjoituseesi uskosta,sisäisenä
kokemuksena,joka minulla tosin on hyvin epämääräi-
nen.En osaa sitä oikein kuvailla.
Löysin muuten sen ensimmäisen vierailusi huhtikuus
sa evo..jotain palstalta.Siinä oli selkeä vastaus,
josta otin tulostewen ja lueskelen
itsekseni.Kiitos.

poikanen kirjoitti:

Ehdin jo huolestua, minne olet häipynyt ja
arvella kaikenlaista.
-kun en ehtinyt muutamaan päivään kirjoittamaan,
kyllästyit odottamaan
-kelailin etusivujen juttuja, onko kuka kohdellut
liian kovalla näppäimistöllä
-koneväline sanonut poks ja häätänyt pois
virtuaalisuudesta
-jne

Tästä meidän takakomeron jutustelusta tulee
mieleen "Muumilaakson marraskuu", kun kovana
talvena kaikki kerääntyivät muumitalon turviin ja
sitten sinne tuli se kauhea Hemuli, joka
räikeällä elämöimisellään häiritsi kaikkia, ja
kansa vetäytyi muumitalon hämäriin uumeniin
viettämään rauhallista hiljaiseloa.

Voisiko tänne historian uumeniin houkutella salaa
muitakin, hyviksi havaittuja keskustelijoita, vai
odotetaanko, että he löytävät nämä muistojen
kultaamat laitumet itsekseen?

Oplev huitaisi jokuaika sitten minua aika kovalla
näppäimistöllä (olin tosin liikkeelä eri
nimimerkillä ja vähän eri tyylilläkin...että
omapa syy)

Lue lisää

eivätkä poissaolon syyt olleet niitä, joita
luettelit. Se, mikä aika ajoin minuun iskee ei
ehkä voida luokitella masennukseksi, lähinnä kai
melankoliaksi. Olen jo oppinut käsittelemään
tämän toistuvan ilmiön; kirjoitushaluttomuuden.
Ymmärsin todella hyvin, mistä eräs taannoin
valitti (otsikko en muista), mutta tiedän jo
senkin, että jonain aamuna taas herään
hirvittävän kärsimättömänä pääsemään koneeni
ääreen naputtamaan tekstiä. On minua täällä
pariinkin kertaan moitittu näistä häipymisistäni,
vaikka pisin yhtäjaksoinen poissaoloni on
muistaakseni kestänyt ainoastaan pari viikkoa.
Tästä on tosin hyötyäkin; sain kirjavuoren
hupenemaan. Greenen kirja supersäikeistä oli
todella mielenkiintoinen.

Iiwari (joka ei lomansa jälkeen ole enää
kirjoittanut palstalle) totesi kerran, etteivät
epävarmat kirjoittajat kestä palstalla. Niihin en
ymmärtääkseni lukeudu, sillä halutessani tiedän
kykeneväni vastaamaan kovaankin tekstiin, vaikka
yleensä jätän ne omaan arvoonsa. Itsestäni tosin
tuntuu kuin saisin yleensä vain myönteistä
palautetta. Viimeksi kun innostuin kirjoittamaan
Xenonin paradoksista (joka minua onkin kiehtonut)
huomasin hämmästykseni, että keskustelun avaajan
täytynee olla joku vanha tuttu. Raljeeraus joka
minuun kohdistui oli taas niitä, josta kovasti
nautin, siis hyväntahtoista, muttei ilkeää
sarkasmia.

Jos oikein arvaan, niin viittasit Oplevin
vastaukseen keskusteluavaukseen, jossa
kehotettiin katsomaan taivasta. No, en itse
yhdistänyt tätä häirikköömme, mutta hänellä on
tapana julistaa saapuvansa ”kosmisesta
ulottuvuudesta”, joten erehdys oli inhimillinen.
Epäilen ettei Oplev enää avannut ketjua, eikä
siten huomannut erehtyneensä. Tätä häirikköä olen
miettinyt (tosin kuin annoin kuvata eräässä
keskustelussa tässä lähistöllä). Olen koonnut
yhteen palasia sieltä ja täältä (toisestakin
palstalta), ja palatessani mainittuun
keskusteluun tulin melko vakuuttuneeksi
asiastani. Tällä on nimikin, Aspergerin
syndrooma. Saatan erehtyä, joten en halua viitata
nimimerkkiin (merkkeihin).

Tuskin ”vanhaa porukkaa” kannattaa yrittää
houkutella tänne taakse, eihän heistä (ainakaan
vanhoilla nikeillään kirjoittavia) ole jäljellä
kuin Pseudohippi ja Tupakkamies. Jos vain saisi
etusivulle aikaiseksi älyyn viittaavaa
kommunikointia, niin ohikulkijat saattaisivat
pysähtyä, ja vaikka jäädäkin. Muuten tänne
kerääntyy tapauksia kuten maRIa (tulikohan
oikein?). Tässä minua eniten ärsytti se, etteivät
ne, joiden olisi luullut ymmärtävän paremmin,
huomanneet että Raamatun jutut olivat suoraan
jostain kopsattuja kaikkineen
välihuomautuksineen. Jos joku ei saa lyhyeen
viestiin järjellistä sanomaa, ja ilman hirveitä
kielioppivirheitä, niin tämähän on aivan selvää
pässinlihaa. Tästä Oplev olisi huomauttanut
kipakkaan sävyynsä. Samoin kuin itseäni, niin
häntäkin aivan alusta lähtien ärsytti Pakana (M),
sillä samaa toimintaa tämäkin käytti, kaikki
Raamatun ristiriidat olivat jostain kopsattuja,
ja kaikki agrumentit muilta lainattuja. Hänen
intohimoista paneutumista asiaan kyllä vieläkin
ihmetyttää. No, nythän se on laantunut pieniin
ilkeisiin kommentteihin.

Hmm, ihmettelen suuresti, kuinka et aikanasi heti
luovuttanut tämän palstan kohdalla! Mutta hyvä
näin.

Ja nyt siirryn kirjoittamaan vastinetta muihin
aiheisiin, kun kerran sain purettua ärtymykseni.

Jokeri kirjoitti:

Kävin sillä Kreationismin apologia palstalla,jossa
vastasinkin kirjoituseesi uskosta,sisäisenä
kokemuksena,joka minulla tosin on hyvin epämääräi-
nen.En osaa sitä oikein kuvailla.
Löysin muuten sen ensimmäisen vierailusi huhtikuus
sa evo..jotain palstalta.Siinä oli selkeä vastaus,
josta otin tulostewen ja lueskelen
itsekseni.Kiitos.

Lue lisää

Vastaan neljään viestiin kerralla.
>>Tämä kysymys,miksi,on siksi vaikea,koska en
usko, että Jumala pelkästään leikin vuoksi loi
kaikkeuden<<
Maailmankaikkeuden syyn selvittäminen on aika iso
viipale yhden ihmisen lautaselle. (Tähän tulee
mieleen William Carver Valittujen Palojen jostain
muinaiseta jutusta (nimi ja paikkakin saattaa
olla väärin muistettu). Hän rukoili
Jumalaa: "Paljasta minulle maailmankaikkeuden
salaisuus". Jumala vastasi: "se on liian iso asia
sinulle". William rukoili seuraavaksi: "Paljasta
minulle maapähkinän salaisuus". Jumala vastasi
tähän: "Se on sinulle sopivan kokoinen asia"
Sitten William ryhtyi työhön ja keksi (Jumalan
avustuksella) loppuelämänsä aikana (kemistinä)
sadoittain hyödyllisiä ja käyttökelpoisia
yhdisteitä ja aineita, mitä saadaan maapähkinästä)

>>kolmiyhtys,jossa kaikkai ikäänkuin ovat yhtä <
Kolminaisuusoppijuttu on hankala pienelle
ihmisjärjelle. Jotkut filosofit ovat
pohdiskelleet asiaa jotenkin siten, että siinä
ratkeaa jokin ykseyden ja moneuden välisen
yhteyden ongelmallinen asia, mihin muissa
uskonnoissa ei ole tyydyttävää ratkaisua.

>> en ole puhdas agnostikko,vaan ehkä etsijä
olisi paras nimitys. En oikein tiedä uskonko vai
olenko epävarma.<<

Oletko tyytyvänen ja onnellinen ja varma
osassasi, epävarmana, vai kaipaatko ja haluatko
enemmän, parempaa, varmempaa ym komparatiiveja?

Tyytyväisyys olevaan olotilaan pitää paikallaan,
halu muutokseen ajaa liikkeelle, etsimään, jopa
ottamaan uhkarohkeita riskejä.

>>Raamattua pidän kirjana,joka vaatii paljon
tulkintaa ja perehtyneisyyttä,jota ei maallikolla
ole<<

Raamattu on olemassa suomenkielisenä, jota voi
lukea aivan tavallisilla suomenkielen taidoilla,
sanasto ja kielioppi täsmäävät suurinpiirtein
jokapäiväisessä sanomalehdessä käytettyyn.
Pienet historiallist ja kulttuuriset taustatiedot
tietenkin auttavat suhteuttamaan kirjan oikeisiin
syntyaikansa oloihin.

Eikä Raamattu kaipaa yksinkertaisimmillaan
tulkintaa, sen voi lukea aivan niinkuin se on
kirjoitettu. Juuri se asia, mitä Luther
uskonpuhdistuksessaan korosti: Ihmisten on
saatava lukea itse raamattua omalla kielellään.

Jeesus puhui kansalle pelkkiä vertauksia, joita
eivät edes opetuslapset ymmärtäneet, mutta hän
selitti opetuslapsilleen vertauksiensa
merkityksen ja meidän Raamatussamme on sekä
vertaukset, että niiden selitykset

>>Pelkkä usko tuntuu itsestäni epärehelliseltä,
koska tieto sanoo toisin.Onkohan tämä nyt
ymmärrettävää.<<

Jos nämä Jumalajutut olisivat pelkän tiedon
asiaa, ei uskoa mihinkään tarvittaisi. Silloin
maailmankaikkeuden Luoja olisi aletanut itsensä
luomansa ihmisen tutkimuskohteeksi, minkä Hän nyt
jossain määrin Jeesuksen kohdalla tekikin.

>>uskosta,sisäisenä kokemuksena,joka minulla
tosin on hyvin epämääräinen<<

Se usko sisäisenä kokemuksena voisi saada jotain
epämääräistä selkeämpiä kuvioita, jos sillä olisi
selkeä objekti. Jos sinun pitäisi määritellä
uskosi kohde jotenkin, miten tekisit sen?

>>Uskoontulosta. Miten ylensä tullaan uskoon?
Tämä asia on minulle henkilökohtaisetsi vieras.
Jos ihmisellä on jonkilainen usko ilman näitä
muodollisia puolia, eikö se ole enemmänkin kasvua?
<<
Vastaan tähän nettisivulla, missä asia on
selvitetty pidemmin ja perusteellisemmin. Luin
sen läpi ja voin suurinpiirtein yhtyä sanomaan:

http://vastaus.net/forum/read.php?f=8&i=206&t=206

Arethusa kirjoitti:

eivätkä poissaolon syyt olleet niitä, joita
luettelit. Se, mikä aika ajoin minuun iskee ei
ehkä voida luokitella masennukseksi, lähinnä kai
melankoliaksi. Olen jo oppinut käsittelemään
tämän toistuvan ilmiön; kirjoitushaluttomuuden.
Ymmärsin todella hyvin, mistä eräs taannoin
valitti (otsikko en muista), mutta tiedän jo
senkin, että jonain aamuna taas herään
hirvittävän kärsimättömänä pääsemään koneeni
ääreen naputtamaan tekstiä. On minua täällä
pariinkin kertaan moitittu näistä häipymisistäni,
vaikka pisin yhtäjaksoinen poissaoloni on
muistaakseni kestänyt ainoastaan pari viikkoa.
Tästä on tosin hyötyäkin; sain kirjavuoren
hupenemaan. Greenen kirja supersäikeistä oli
todella mielenkiintoinen.

Iiwari (joka ei lomansa jälkeen ole enää
kirjoittanut palstalle) totesi kerran, etteivät
epävarmat kirjoittajat kestä palstalla. Niihin en
ymmärtääkseni lukeudu, sillä halutessani tiedän
kykeneväni vastaamaan kovaankin tekstiin, vaikka
yleensä jätän ne omaan arvoonsa. Itsestäni tosin
tuntuu kuin saisin yleensä vain myönteistä
palautetta. Viimeksi kun innostuin kirjoittamaan
Xenonin paradoksista (joka minua onkin kiehtonut)
huomasin hämmästykseni, että keskustelun avaajan
täytynee olla joku vanha tuttu. Raljeeraus joka
minuun kohdistui oli taas niitä, josta kovasti
nautin, siis hyväntahtoista, muttei ilkeää
sarkasmia.

Jos oikein arvaan, niin viittasit Oplevin
vastaukseen keskusteluavaukseen, jossa
kehotettiin katsomaan taivasta. No, en itse
yhdistänyt tätä häirikköömme, mutta hänellä on
tapana julistaa saapuvansa ”kosmisesta
ulottuvuudesta”, joten erehdys oli inhimillinen.
Epäilen ettei Oplev enää avannut ketjua, eikä
siten huomannut erehtyneensä. Tätä häirikköä olen
miettinyt (tosin kuin annoin kuvata eräässä
keskustelussa tässä lähistöllä). Olen koonnut
yhteen palasia sieltä ja täältä (toisestakin
palstalta), ja palatessani mainittuun
keskusteluun tulin melko vakuuttuneeksi
asiastani. Tällä on nimikin, Aspergerin
syndrooma. Saatan erehtyä, joten en halua viitata
nimimerkkiin (merkkeihin).

Tuskin ”vanhaa porukkaa” kannattaa yrittää
houkutella tänne taakse, eihän heistä (ainakaan
vanhoilla nikeillään kirjoittavia) ole jäljellä
kuin Pseudohippi ja Tupakkamies. Jos vain saisi
etusivulle aikaiseksi älyyn viittaavaa
kommunikointia, niin ohikulkijat saattaisivat
pysähtyä, ja vaikka jäädäkin. Muuten tänne
kerääntyy tapauksia kuten maRIa (tulikohan
oikein?). Tässä minua eniten ärsytti se, etteivät
ne, joiden olisi luullut ymmärtävän paremmin,
huomanneet että Raamatun jutut olivat suoraan
jostain kopsattuja kaikkineen
välihuomautuksineen. Jos joku ei saa lyhyeen
viestiin järjellistä sanomaa, ja ilman hirveitä
kielioppivirheitä, niin tämähän on aivan selvää
pässinlihaa. Tästä Oplev olisi huomauttanut
kipakkaan sävyynsä. Samoin kuin itseäni, niin
häntäkin aivan alusta lähtien ärsytti Pakana (M),
sillä samaa toimintaa tämäkin käytti, kaikki
Raamatun ristiriidat olivat jostain kopsattuja,
ja kaikki agrumentit muilta lainattuja. Hänen
intohimoista paneutumista asiaan kyllä vieläkin
ihmetyttää. No, nythän se on laantunut pieniin
ilkeisiin kommentteihin.

Hmm, ihmettelen suuresti, kuinka et aikanasi heti
luovuttanut tämän palstan kohdalla! Mutta hyvä
näin.

Ja nyt siirryn kirjoittamaan vastinetta muihin
aiheisiin, kun kerran sain purettua ärtymykseni.

Lue lisää

Tiedotuksentapainen: minä kirjoittelen näitä omia
vastauksiani ehkä hieman oudoksuttavaan omaan
tahtiini, eli silloin kun minulla sattuu olemaan
aikaa ja vastaus on kypsytelty valmiiksi.

(vähän samanlainen pätee minuun ihan
suullisessakin keskustelussa, odottelen kaikessa
rauhassa,jos sattuisin saamaan muilta
puheenvuoron ja lausahdan sitten oman
mietiskellyn ja muotoillun mielipiteeni asiasta,
mistä toiset keskustelijat ovat lopettaneet
keskustelun jo kolme aihetta sitten)

>>sain kirjavuoren
hupenemaan. Greenen kirja supersäikeistä oli
todella mielenkiintoinen. <<

Minulla se kirja on pyöriskellyt tuossa
uusintalukemista odotellen jo kuukauden ajan. Ne
loppupuolen kvanttigeometria ja calabiyaut
tarvitsevat vaikeaselkoisuutensa vuoksi vähän
lisää kertausta.

>>Viimeksi kun innostuin kirjoittamaan
Xenonin paradoksista <<

Onkohan minulta jäänyt taas joku hyvä juttu
huomaamatta?

>>kehotettiin katsomaan taivasta. <<

Jatkoin sinne muista asioista, mitkä eivät ehkä
oe niin kiinnostavia. (280, 320)

>>Tällä on nimikin, Aspergerin
syndrooma. <<

Tutustuin aiheeseen silloin joitakin vuosia
sitten, kun kissarunoilija (Oi nausikaa) Liisa
Laukkarisen pojalla, Marius Rüfenachtilla
tunistettiin Aspergerin syndrooma. Kokeilin
silloin maallikkodiagnoosina samaa erääseen
tuttavaperheen erikoiseen nuoreen ja tuntui
sopivan. Tällä palstalla en ole vielä harrastanut
samaa diagnosointia.

>>Hmm, ihmettelen suuresti, kuinka et aikanasi
heti luovuttanut tämän palstan kohdalla<<

Olin kaipaillut jotain tällaista pidemmän aikaa.
Mielekäs motiivi kirjoittamiseen.
Kritiikkikoneisto valmiina puuttumaan heti
perustelemattomiin heittoihin. Aiheet
kiinnostavalta sektorilta ja tyylikin saa olla
aika omintakeinen.

Toisaalta olen jo alkanut miettiä sitä, että tämä
vie aikaa omalta vapaa-ajalta, lukemiselta,
luonto-oleiluilta, marjastukselta, sieniltä,
tähtien tähyilyltä. Mutta aikansa kutakin ja nyt
saa olla tämän aika.

poikanen kirjoitti:

Tiedotuksentapainen: minä kirjoittelen näitä omia
vastauksiani ehkä hieman oudoksuttavaan omaan
tahtiini, eli silloin kun minulla sattuu olemaan
aikaa ja vastaus on kypsytelty valmiiksi.

(vähän samanlainen pätee minuun ihan
suullisessakin keskustelussa, odottelen kaikessa
rauhassa,jos sattuisin saamaan muilta
puheenvuoron ja lausahdan sitten oman
mietiskellyn ja muotoillun mielipiteeni asiasta,
mistä toiset keskustelijat ovat lopettaneet
keskustelun jo kolme aihetta sitten)

>>sain kirjavuoren
hupenemaan. Greenen kirja supersäikeistä oli
todella mielenkiintoinen. <<

Minulla se kirja on pyöriskellyt tuossa
uusintalukemista odotellen jo kuukauden ajan. Ne
loppupuolen kvanttigeometria ja calabiyaut
tarvitsevat vaikeaselkoisuutensa vuoksi vähän
lisää kertausta.

>>Viimeksi kun innostuin kirjoittamaan
Xenonin paradoksista <<

Onkohan minulta jäänyt taas joku hyvä juttu
huomaamatta?

>>kehotettiin katsomaan taivasta. <<

Jatkoin sinne muista asioista, mitkä eivät ehkä
oe niin kiinnostavia. (280, 320)

>>Tällä on nimikin, Aspergerin
syndrooma. <<

Tutustuin aiheeseen silloin joitakin vuosia
sitten, kun kissarunoilija (Oi nausikaa) Liisa
Laukkarisen pojalla, Marius Rüfenachtilla
tunistettiin Aspergerin syndrooma. Kokeilin
silloin maallikkodiagnoosina samaa erääseen
tuttavaperheen erikoiseen nuoreen ja tuntui
sopivan. Tällä palstalla en ole vielä harrastanut
samaa diagnosointia.

>>Hmm, ihmettelen suuresti, kuinka et aikanasi
heti luovuttanut tämän palstan kohdalla<<

Olin kaipaillut jotain tällaista pidemmän aikaa.
Mielekäs motiivi kirjoittamiseen.
Kritiikkikoneisto valmiina puuttumaan heti
perustelemattomiin heittoihin. Aiheet
kiinnostavalta sektorilta ja tyylikin saa olla
aika omintakeinen.

Toisaalta olen jo alkanut miettiä sitä, että tämä
vie aikaa omalta vapaa-ajalta, lukemiselta,
luonto-oleiluilta, marjastukselta, sieniltä,
tähtien tähyilyltä. Mutta aikansa kutakin ja nyt
saa olla tämän aika.

Lue lisää

Tämä hymyilytti:

…ja lausahdan sitten oman mietiskellyn ja
muotoillun mielipiteeni asiasta, mistä toiset
keskustelijat ovat lopettaneet
keskustelun jo kolme aihetta sitten

Vilpittömästi, kuulostaa hurjan sympaattiselta.

Mitä tulee Greenen, niin väärinkäsityksen
välttämiseksi, en väitä ymmärtäneeni kirjaa
kokonaisuudessaan, mutta se, mitä siitä käsitin
oli huikean mielenkiintoista. Tämäkin oli
kirjastosta lainattu, joten tuskin palaan siihen.
Kirjat vain ovat niin kalliita, että harvoin
tulee ostettua, vaikka kiinnostaisikin.

Xenonin paradoksi: Aihe on otsikon alla Kysymys
palstalaisille, sivu 160. Kirjoitin
leikkimielellä, osallistuin koska aihe oli täällä
tuore, mutta valitettavasti siitä ei kunnon
keskustelu käynnistynyt.

Ajankäytöstä olen miettinyt samaa. No, minulta se
lähinnä on poissa lukemiselta (telkkaria tulee
muutenkin harvoin avattua). Usein päätän, että
vain vilkaisen otsikoita, mutta syystä tai
toisesta jumiudun monta kertaa koneen ääreen.
Sitä paitsi aiheet alkavat jo toistaa itseään, ja
harvoin enää löytää mielenkiintoisia uusia
näkökulmia. Tiedä häntä, ehkä jonain päivänä
kyllästyn lopullisesti. Kirjoittaminen on
hauskaa, mutta yhä harvemmin tekee mieli
osallistua. Eilen kirjoitin Rashaverakille
otsikon alle Älkää itkekö tällä palstalla. Ei
siinä mitään mielenkiintoista ole, mutta siitä
löytyy Pseudon kotisivuilla olevan testin tulos.
Hämmästyttävä on, että tein tämän testin aika
päiviä sitten, ja silloin minua lähinnä filosofit
olivat Jean-Paul Sartre ja Ilkka Niinivaara
(kolmatta en muista). No, eihän tällainen testi
ole kuin suuntaa antava.

Tämä aiheutti inhan kateudenpiston:

…tähtien tähyilyltä.

Siis, olen kaupunkilainen, enkä voisi kuvitella
asuvani muualla, mutta tähtiä täällä ei voi
tähyillä. Ikkunastani näkyy vain muutama kalpea
tähti, ja tiedän, miltä tähtitaivas näyttää nyt
syksyn pimetessä. Mutta, täytyy tyytyä siihen
mitä on, eikä haikailla turhia.

Arethusa kirjoitti:

Tämä hymyilytti:

…ja lausahdan sitten oman mietiskellyn ja
muotoillun mielipiteeni asiasta, mistä toiset
keskustelijat ovat lopettaneet
keskustelun jo kolme aihetta sitten

Vilpittömästi, kuulostaa hurjan sympaattiselta.

Mitä tulee Greenen, niin väärinkäsityksen
välttämiseksi, en väitä ymmärtäneeni kirjaa
kokonaisuudessaan, mutta se, mitä siitä käsitin
oli huikean mielenkiintoista. Tämäkin oli
kirjastosta lainattu, joten tuskin palaan siihen.
Kirjat vain ovat niin kalliita, että harvoin
tulee ostettua, vaikka kiinnostaisikin.

Xenonin paradoksi: Aihe on otsikon alla Kysymys
palstalaisille, sivu 160. Kirjoitin
leikkimielellä, osallistuin koska aihe oli täällä
tuore, mutta valitettavasti siitä ei kunnon
keskustelu käynnistynyt.

Ajankäytöstä olen miettinyt samaa. No, minulta se
lähinnä on poissa lukemiselta (telkkaria tulee
muutenkin harvoin avattua). Usein päätän, että
vain vilkaisen otsikoita, mutta syystä tai
toisesta jumiudun monta kertaa koneen ääreen.
Sitä paitsi aiheet alkavat jo toistaa itseään, ja
harvoin enää löytää mielenkiintoisia uusia
näkökulmia. Tiedä häntä, ehkä jonain päivänä
kyllästyn lopullisesti. Kirjoittaminen on
hauskaa, mutta yhä harvemmin tekee mieli
osallistua. Eilen kirjoitin Rashaverakille
otsikon alle Älkää itkekö tällä palstalla. Ei
siinä mitään mielenkiintoista ole, mutta siitä
löytyy Pseudon kotisivuilla olevan testin tulos.
Hämmästyttävä on, että tein tämän testin aika
päiviä sitten, ja silloin minua lähinnä filosofit
olivat Jean-Paul Sartre ja Ilkka Niinivaara
(kolmatta en muista). No, eihän tällainen testi
ole kuin suuntaa antava.

Tämä aiheutti inhan kateudenpiston:

…tähtien tähyilyltä.

Siis, olen kaupunkilainen, enkä voisi kuvitella
asuvani muualla, mutta tähtiä täällä ei voi
tähyillä. Ikkunastani näkyy vain muutama kalpea
tähti, ja tiedän, miltä tähtitaivas näyttää nyt
syksyn pimetessä. Mutta, täytyy tyytyä siihen
mitä on, eikä haikailla turhia.

Lue lisää

>>Tämä aiheutti inhan kateudenpiston:

…tähtien tähyilyltä.

Siis, olen kaupunkilainen, enkä voisi kuvitella
asuvani muualla, mutta tähtiä täällä ei voi
tähyillä. Ikkunastani näkyy vain muutama kalpea
tähti, ja tiedän, miltä tähtitaivas näyttää nyt
syksyn pimetessä. Mutta, täytyy tyytyä siihen
mitä on, eikä haikailla turhia.<<

Turha kadehtia, kaupunkilaisikkuna/parveke
tähteilijöitä sitä ollaan täälläkin päässä, oltu
vuosikymmeniä. Maaseudun pimeydestä en ole
päässyt nauttimaan kuin muutamana vuonna 70-
luvulla. Silloin tähtiharrastukseen ei ollut kuin
silmät käytössä.

Muistan kuinka silloin talvi-iltoina pynttäsin
kaikki mahdolliset vaatekerrokset päälleni ja
vaapuin muutaman sadan metrin päähän harvojen
himmeiden katuvalojen ulottumattomuuteen ison
pellon laitaan ja kaivauduin lumikuoppaan
tekemään revontulihavaintoja. (saatoin joskus
jopa lähettää havaintokirjanpitoani Ursaan)
Kerran näin jopa Plesetskin rakettilaukaisun.

Auringonpilkkuhavaintoja tein camera obskura -
tyyliin: peittämällä ikkunan verhoilla ja vain
yksi pieni kolo, mistä tuli auringon kuva
seinälle.

Kaupunkilaistähtihavainnointi sujuu
apuvälineillä. Kiikari ja kunnon tähtikartta
riittää hyvin. Tähtikartan avulla tunnistaa ne
mutamat kalpeat tähdet ja kiikari kaivaa esiin ne
näkymättömätkin sieltä valaistulta
kaupunkitaivaalta. Suurennusta ei tarvita niin
kovin paljoa, valovoima on käyttökelpoisempaa.
esimerkiksi tavallinen peruskiikari: 7*50 tai
10*50 on ihan hyvä. Jos ei sellaista löydy
nurkista, sellaisia löytyy käytettyinä muutamilla
satasilla. Kamerajalusta auttaa paljon, kun
käsien värinä poistuu kuvista.

Joko tunnet ne ikkunatähtesi? Ilmansuunta vaikka
puhelinluettelon kartasta ja kellonaika ja
suunnilleen korkeus, niin pitäisi selvitä nimikin.

Minulla on yleensä talviksi kirjastosta
lainattuna ja monesti uusittuna Ursan
julkaisema "Tähtitivas 2000, kartasto ja
käsikirja". Siitä pääsee hyvin jyvälle
perusasioista.

poikanen kirjoitti:

>>Tämä aiheutti inhan kateudenpiston:

…tähtien tähyilyltä.

Siis, olen kaupunkilainen, enkä voisi kuvitella
asuvani muualla, mutta tähtiä täällä ei voi
tähyillä. Ikkunastani näkyy vain muutama kalpea
tähti, ja tiedän, miltä tähtitaivas näyttää nyt
syksyn pimetessä. Mutta, täytyy tyytyä siihen
mitä on, eikä haikailla turhia.<<

Turha kadehtia, kaupunkilaisikkuna/parveke
tähteilijöitä sitä ollaan täälläkin päässä, oltu
vuosikymmeniä. Maaseudun pimeydestä en ole
päässyt nauttimaan kuin muutamana vuonna 70-
luvulla. Silloin tähtiharrastukseen ei ollut kuin
silmät käytössä.

Muistan kuinka silloin talvi-iltoina pynttäsin
kaikki mahdolliset vaatekerrokset päälleni ja
vaapuin muutaman sadan metrin päähän harvojen
himmeiden katuvalojen ulottumattomuuteen ison
pellon laitaan ja kaivauduin lumikuoppaan
tekemään revontulihavaintoja. (saatoin joskus
jopa lähettää havaintokirjanpitoani Ursaan)
Kerran näin jopa Plesetskin rakettilaukaisun.

Auringonpilkkuhavaintoja tein camera obskura -
tyyliin: peittämällä ikkunan verhoilla ja vain
yksi pieni kolo, mistä tuli auringon kuva
seinälle.

Kaupunkilaistähtihavainnointi sujuu
apuvälineillä. Kiikari ja kunnon tähtikartta
riittää hyvin. Tähtikartan avulla tunnistaa ne
mutamat kalpeat tähdet ja kiikari kaivaa esiin ne
näkymättömätkin sieltä valaistulta
kaupunkitaivaalta. Suurennusta ei tarvita niin
kovin paljoa, valovoima on käyttökelpoisempaa.
esimerkiksi tavallinen peruskiikari: 7*50 tai
10*50 on ihan hyvä. Jos ei sellaista löydy
nurkista, sellaisia löytyy käytettyinä muutamilla
satasilla. Kamerajalusta auttaa paljon, kun
käsien värinä poistuu kuvista.

Joko tunnet ne ikkunatähtesi? Ilmansuunta vaikka
puhelinluettelon kartasta ja kellonaika ja
suunnilleen korkeus, niin pitäisi selvitä nimikin.

Minulla on yleensä talviksi kirjastosta
lainattuna ja monesti uusittuna Ursan
julkaisema "Tähtitivas 2000, kartasto ja
käsikirja". Siitä pääsee hyvin jyvälle
perusasioista.

Lue lisää

näköjään joskus kannattaa, sillä koskaan ei ole
juolahtanut mieleeni, että kiikareista vois olla
hyötyä täällä kaupungissa. Jätein kaiken silleen,
ja lähdin ostamaan niitä ( Panora 7x50, hinta
170,- ) ja hain kirjastosta sen tähtikartan. Nyt
odottelen malttamattoman että taivas selkeytyisi,
tällä hetkellä se on paksussa pilvessä.

Joitain vuosia sitten oli jonkin lehden liitteenä
tähtikartta, sellainen pyöritettävä kiekko, mutta
en saanut siitä mitään tolkkua. Tietenkin
paljailla silmillä tähtiäkin näkee liian vähän,
mutta ainoan tähtijoukon jonka tunnistan, Otavan,
näytti olevan väärässä paikassa. No, nyt
lukaistuani tästä kirjasta, kuinka karttaa
luetaan, niin tajuan tähyilleeni väärään
suuntaan. En minä suurta siivua taivaasta näe
kotoani, mutta onpahan tyhjää parempaa.

Jos minusta ei kuulu, niin olen uppoutunut
tähtiin.

poikanen kirjoitti:

>>Tämä aiheutti inhan kateudenpiston:

…tähtien tähyilyltä.

Siis, olen kaupunkilainen, enkä voisi kuvitella
asuvani muualla, mutta tähtiä täällä ei voi
tähyillä. Ikkunastani näkyy vain muutama kalpea
tähti, ja tiedän, miltä tähtitaivas näyttää nyt
syksyn pimetessä. Mutta, täytyy tyytyä siihen
mitä on, eikä haikailla turhia.<<

Turha kadehtia, kaupunkilaisikkuna/parveke
tähteilijöitä sitä ollaan täälläkin päässä, oltu
vuosikymmeniä. Maaseudun pimeydestä en ole
päässyt nauttimaan kuin muutamana vuonna 70-
luvulla. Silloin tähtiharrastukseen ei ollut kuin
silmät käytössä.

Muistan kuinka silloin talvi-iltoina pynttäsin
kaikki mahdolliset vaatekerrokset päälleni ja
vaapuin muutaman sadan metrin päähän harvojen
himmeiden katuvalojen ulottumattomuuteen ison
pellon laitaan ja kaivauduin lumikuoppaan
tekemään revontulihavaintoja. (saatoin joskus
jopa lähettää havaintokirjanpitoani Ursaan)
Kerran näin jopa Plesetskin rakettilaukaisun.

Auringonpilkkuhavaintoja tein camera obskura -
tyyliin: peittämällä ikkunan verhoilla ja vain
yksi pieni kolo, mistä tuli auringon kuva
seinälle.

Kaupunkilaistähtihavainnointi sujuu
apuvälineillä. Kiikari ja kunnon tähtikartta
riittää hyvin. Tähtikartan avulla tunnistaa ne
mutamat kalpeat tähdet ja kiikari kaivaa esiin ne
näkymättömätkin sieltä valaistulta
kaupunkitaivaalta. Suurennusta ei tarvita niin
kovin paljoa, valovoima on käyttökelpoisempaa.
esimerkiksi tavallinen peruskiikari: 7*50 tai
10*50 on ihan hyvä. Jos ei sellaista löydy
nurkista, sellaisia löytyy käytettyinä muutamilla
satasilla. Kamerajalusta auttaa paljon, kun
käsien värinä poistuu kuvista.

Joko tunnet ne ikkunatähtesi? Ilmansuunta vaikka
puhelinluettelon kartasta ja kellonaika ja
suunnilleen korkeus, niin pitäisi selvitä nimikin.

Minulla on yleensä talviksi kirjastosta
lainattuna ja monesti uusittuna Ursan
julkaisema "Tähtitivas 2000, kartasto ja
käsikirja". Siitä pääsee hyvin jyvälle
perusasioista.

Lue lisää

näköjään joskus kannattaa, sillä koskaan ei ole
juolahtanut mieleeni, että kiikareista vois olla
hyötyä täällä kaupungissa. Jätein kaiken silleen,
ja lähdin ostamaan niitä ( Panora 7x50, hinta
170,- ) ja hain kirjastosta sen tähtikartan. Nyt
odottelen malttamattoman että taivas selkeytyisi,
tällä hetkellä se on paksussa pilvessä.

Joitain vuosia sitten oli jonkin lehden liitteenä
tähtikartta, sellainen pyöritettävä kiekko, mutta
en saanut siitä mitään tolkkua. Tietenkin
paljailla silmillä tähtiäkin näkee liian vähän,
mutta ainoan tähtijoukon jonka tunnistan, Otavan,
näytti olevan väärässä paikassa. No, nyt
lukaistuani tästä kirjasta, kuinka karttaa
luetaan, niin tajuan tähyilleeni väärään
suuntaan. En minä suurta siivua taivaasta näe
kotoani, mutta onpahan tyhjää parempaa.

Jos minusta ei kuulu, niin olen uppoutunut
tähtiin.

Arethusa kirjoitti:

Tämä hymyilytti:

…ja lausahdan sitten oman mietiskellyn ja
muotoillun mielipiteeni asiasta, mistä toiset
keskustelijat ovat lopettaneet
keskustelun jo kolme aihetta sitten

Vilpittömästi, kuulostaa hurjan sympaattiselta.

Mitä tulee Greenen, niin väärinkäsityksen
välttämiseksi, en väitä ymmärtäneeni kirjaa
kokonaisuudessaan, mutta se, mitä siitä käsitin
oli huikean mielenkiintoista. Tämäkin oli
kirjastosta lainattu, joten tuskin palaan siihen.
Kirjat vain ovat niin kalliita, että harvoin
tulee ostettua, vaikka kiinnostaisikin.

Xenonin paradoksi: Aihe on otsikon alla Kysymys
palstalaisille, sivu 160. Kirjoitin
leikkimielellä, osallistuin koska aihe oli täällä
tuore, mutta valitettavasti siitä ei kunnon
keskustelu käynnistynyt.

Ajankäytöstä olen miettinyt samaa. No, minulta se
lähinnä on poissa lukemiselta (telkkaria tulee
muutenkin harvoin avattua). Usein päätän, että
vain vilkaisen otsikoita, mutta syystä tai
toisesta jumiudun monta kertaa koneen ääreen.
Sitä paitsi aiheet alkavat jo toistaa itseään, ja
harvoin enää löytää mielenkiintoisia uusia
näkökulmia. Tiedä häntä, ehkä jonain päivänä
kyllästyn lopullisesti. Kirjoittaminen on
hauskaa, mutta yhä harvemmin tekee mieli
osallistua. Eilen kirjoitin Rashaverakille
otsikon alle Älkää itkekö tällä palstalla. Ei
siinä mitään mielenkiintoista ole, mutta siitä
löytyy Pseudon kotisivuilla olevan testin tulos.
Hämmästyttävä on, että tein tämän testin aika
päiviä sitten, ja silloin minua lähinnä filosofit
olivat Jean-Paul Sartre ja Ilkka Niinivaara
(kolmatta en muista). No, eihän tällainen testi
ole kuin suuntaa antava.

Tämä aiheutti inhan kateudenpiston:

…tähtien tähyilyltä.

Siis, olen kaupunkilainen, enkä voisi kuvitella
asuvani muualla, mutta tähtiä täällä ei voi
tähyillä. Ikkunastani näkyy vain muutama kalpea
tähti, ja tiedän, miltä tähtitaivas näyttää nyt
syksyn pimetessä. Mutta, täytyy tyytyä siihen
mitä on, eikä haikailla turhia.

Lue lisää

>>Xenonin paradoksi: Aihe on otsikon alla Kysymys
palstalaisille, sivu 160. Kirjoitin
leikkimielellä, osallistuin koska aihe oli täällä
tuore, mutta valitettavasti siitä ei kunnon
keskustelu käynnistynyt. <<

Luin ketjun ja aloin mielessäni sorvailla
aiheeseen kommenttia, missä Einstein vanhana
homekorvana olisi saanut kyytiä ja supersäikeet
ja Planck ja kymmentuhantinen calabien
peilikuvaparvi olisi ratkaissut ongelmanasettelun
repäisemällä koko avaruusjatkumon riekaleiksi...

Sitten tulin ajattelupäälle ja arvioin, että
olisin jokatapauksessa reilun viikon myöhässä ja
mikään nimimerkkimuunnoskaan ei olisi palauttanut
ohimennyttä keskustelua aktuelliksi

Koita vihjaista jotenkin, jos jossain on menossa
jotain mielenkiintoista, että ehdin ajoissa
geimeihin. Heitä vaikka vinkki jollekin näistä
kahdellakymmellä jaolliselle kolmelletuhannelle
sivulle. Hyvin todennäköisesti löydän sen.

Arethusa kirjoitti:

näköjään joskus kannattaa, sillä koskaan ei ole
juolahtanut mieleeni, että kiikareista vois olla
hyötyä täällä kaupungissa. Jätein kaiken silleen,
ja lähdin ostamaan niitä ( Panora 7x50, hinta
170,- ) ja hain kirjastosta sen tähtikartan. Nyt
odottelen malttamattoman että taivas selkeytyisi,
tällä hetkellä se on paksussa pilvessä.

Joitain vuosia sitten oli jonkin lehden liitteenä
tähtikartta, sellainen pyöritettävä kiekko, mutta
en saanut siitä mitään tolkkua. Tietenkin
paljailla silmillä tähtiäkin näkee liian vähän,
mutta ainoan tähtijoukon jonka tunnistan, Otavan,
näytti olevan väärässä paikassa. No, nyt
lukaistuani tästä kirjasta, kuinka karttaa
luetaan, niin tajuan tähyilleeni väärään
suuntaan. En minä suurta siivua taivaasta näe
kotoani, mutta onpahan tyhjää parempaa.

Jos minusta ei kuulu, niin olen uppoutunut
tähtiin.

Lue lisää

>>Joitain vuosia sitten oli jonkin lehden
liitteenä tähtikartta, sellainen pyöritettävä
kiekko, <<

Sellainen pyöriteltävä kiekko (päällä läpinäkyvä
epäkesko pyörivä asteikko ja alla tähtikartta) on
planisfääri ja erinomaisen käyttökelpoinen, jos
näkyy vain muutama tähti. Jos jossain näet
sellaisen niin kahmaise vaan itsellesi. Minulla
on sellainen Tieteen Kuvalehden liitteenä joskus
tulleena.

>>En minä suurta siivua taivaasta näe
kotoani, mutta onpahan tyhjää parempaa. <<

Sen siivun läpi vaeltaa talven mittaan koko
täällä näkyvä tähtitaivas (jos siivu ulottuu
taivaanrannasta keskitaivaalle)
Ursa on ainakin joskus myynyt sellaisia

Arethusa kirjoitti:

näköjään joskus kannattaa, sillä koskaan ei ole
juolahtanut mieleeni, että kiikareista vois olla
hyötyä täällä kaupungissa. Jätein kaiken silleen,
ja lähdin ostamaan niitä ( Panora 7x50, hinta
170,- ) ja hain kirjastosta sen tähtikartan. Nyt
odottelen malttamattoman että taivas selkeytyisi,
tällä hetkellä se on paksussa pilvessä.

Joitain vuosia sitten oli jonkin lehden liitteenä
tähtikartta, sellainen pyöritettävä kiekko, mutta
en saanut siitä mitään tolkkua. Tietenkin
paljailla silmillä tähtiäkin näkee liian vähän,
mutta ainoan tähtijoukon jonka tunnistan, Otavan,
näytti olevan väärässä paikassa. No, nyt
lukaistuani tästä kirjasta, kuinka karttaa
luetaan, niin tajuan tähyilleeni väärään
suuntaan. En minä suurta siivua taivaasta näe
kotoani, mutta onpahan tyhjää parempaa.

Jos minusta ei kuulu, niin olen uppoutunut
tähtiin.

Lue lisää

No nyt näyttää ensimmäistä kertaa kirkkaalta
taivaalta näin ilta-aikaan moneen päivään, joten
arvelen että olet juuri parhaillaan tutustumassa
niihin tähtiin.

Juolahtipa tässä tänään mieleen sellainenkin
asia, että koska olet niin innolla ottamassa
tietoa kirjoista, mitäs jos menisit kuuntelemaan
yliopiston luentoja. Ainakin silloin, kun minä
siellä pyörin, oli sellainen "avoimuuskäytäntö",
että periaatteessa yliopistoluennot olivat
avoimia kaikille kiinnostuneille (tilojen
puitteissa tietenkin), niin että vaikka ei ole
yliopiston kirjoissa opiskelijana, voi istua
kuuntelemassa.

Ainakin tähtitieteen peruskurssin luennoilla
istui kiinnostunutta väkeä peruskoululaisista
pikku naperoista eläkeläisvaareihin ja mummuihin
asti.

Kurssiesite vastaavasta nykyisestä:
>>Maailmankaikkeus nyt (2 ov). Dos. Heikki Oja,
ti 12-14, Chemicum, sali A110 (iso sali).
Vauhdikas tutustumiskurssi kaikille
opiskelijoille. Tähtitieteen kiintoisimmat aiheet
maapallolta avaruuden rajoille: aurinkokunnan
uudet maailmat, tähtien synty ja kuolema, mustat
aukot, maailmankaikkeuden rakenne ja kohtalo.
Runsaasti diakuvia uusimmista löydöistä, mm.
avaruusteleskooppi Hubblen silmin. Kurssi
soveltuu mainiosti kaikkien tiedekuntien
opiskelijoille. Suoritus: lopputentti.
Ensimmäinen luento 11.9. <<

http://www.astro.helsinki.fi/opinto-opas/01-
02.html

(ja sitten jos rohkenet mennä yhdelle, menet pian
kaikille muillekin kiinnostaville)

poikanen kirjoitti:

No nyt näyttää ensimmäistä kertaa kirkkaalta
taivaalta näin ilta-aikaan moneen päivään, joten
arvelen että olet juuri parhaillaan tutustumassa
niihin tähtiin.

Juolahtipa tässä tänään mieleen sellainenkin
asia, että koska olet niin innolla ottamassa
tietoa kirjoista, mitäs jos menisit kuuntelemaan
yliopiston luentoja. Ainakin silloin, kun minä
siellä pyörin, oli sellainen "avoimuuskäytäntö",
että periaatteessa yliopistoluennot olivat
avoimia kaikille kiinnostuneille (tilojen
puitteissa tietenkin), niin että vaikka ei ole
yliopiston kirjoissa opiskelijana, voi istua
kuuntelemassa.

Ainakin tähtitieteen peruskurssin luennoilla
istui kiinnostunutta väkeä peruskoululaisista
pikku naperoista eläkeläisvaareihin ja mummuihin
asti.

Kurssiesite vastaavasta nykyisestä:
>>Maailmankaikkeus nyt (2 ov). Dos. Heikki Oja,
ti 12-14, Chemicum, sali A110 (iso sali).
Vauhdikas tutustumiskurssi kaikille
opiskelijoille. Tähtitieteen kiintoisimmat aiheet
maapallolta avaruuden rajoille: aurinkokunnan
uudet maailmat, tähtien synty ja kuolema, mustat
aukot, maailmankaikkeuden rakenne ja kohtalo.
Runsaasti diakuvia uusimmista löydöistä, mm.
avaruusteleskooppi Hubblen silmin. Kurssi
soveltuu mainiosti kaikkien tiedekuntien
opiskelijoille. Suoritus: lopputentti.
Ensimmäinen luento 11.9. <<

http://www.astro.helsinki.fi/opinto-opas/01-
02.html

(ja sitten jos rohkenet mennä yhdelle, menet pian
kaikille muillekin kiinnostaville)

Lue lisää

Eilen kiikaroin tähtiä, mutta ensin ne tuottivat
pettymyksen. Silmässäni on hajataitteisuutta, ja
kiikareilla alkuillasta ne harvat tähdet, jotka
erottuivat olivat epämääräisiä värähteleviä
läiskiä. Mutta parin tunnin kuluttua linsseihin
sattui aivan selvä tähtirykelmä, jota en olisi
muuten erottanut. Harmi vain, että pilviä oli
kerääntynyt, joten en saanut vertailukohdetta,
vaikka olen tähtikartan avulla melko varma, minkä
tähtijoukkoon kuului. (Heräsin muuten kolmen
maissa yöllä ja satuin vilkaisemaan ulos,
ikkunani avautuu itään, ja siellä näkyi kirkkaana
loistava tähti, ilmeisesti planeetta. Mikä se
mahtoi olla?).

Otava on todella ainoa, minkä tunnistan, sillä
sen joku näytti kun olin pikkupentu. Tällä
vähäisellä tiedollakin voi brassailla. Muutama
vuosi sitten Kreikassa yhden seurueen mukana
odotin taksia kirkkaana yön, ja joku kysäisi,
kuka tunnistaa Otavan. Pyörähdin ympäri ja
osoitin sen taivaalta, ja tämä teki kysyjään
aikamoiseen vaikutuksen :).

Ehkä en vielä uskalla lähteä yliopiston kurssille
(hirveetä, siinähän on loppukoekin), nyt ensi
alkuun yritän löytää tähtikuviot. Tähtitaivas on
kiehtonut lapsesta lähtien, avasin jopa aiheesta
otsikon viime vuoden lopulla, siis silloin kun
palsta oli häiriköity kuoliaaksi. Otsikoin sen
muistaakseni Yksinpuheluako? (parissa viikossa ei
ollut avattu keskusteluaihetta, ja yritin
epätoivoisesti käynnistää keskustelun), mutta
kirjoitus on hävinnyt eikä se ole itsellänikään
tallessa. Toisen kerran olen viitannut aiheeseen,
silloin juttelin leikkimiellä ystäväni (Harald
Kettusen) kanssa joskus kesäkuussa, mutta kesken
kirjoituksen lähdinkin seuraamaan eri polkua, eli
Intiaan. Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta.
Mikä silloin oudoksutti oli se, että tähdet
olivat niin erilaiset kuin nämä jo tutuksi
tulleet.

Nyt taas kerääntyy pilviä, mutta onhan edessä
pitkä talvi. Jospa hankkisin parvekkeelleni
infrapunalämmittimen ja teen sinne viihtyisän
kolon oleskella ja kiikaroida taivasta.

Arethusa kirjoitti:

Eilen kiikaroin tähtiä, mutta ensin ne tuottivat
pettymyksen. Silmässäni on hajataitteisuutta, ja
kiikareilla alkuillasta ne harvat tähdet, jotka
erottuivat olivat epämääräisiä värähteleviä
läiskiä. Mutta parin tunnin kuluttua linsseihin
sattui aivan selvä tähtirykelmä, jota en olisi
muuten erottanut. Harmi vain, että pilviä oli
kerääntynyt, joten en saanut vertailukohdetta,
vaikka olen tähtikartan avulla melko varma, minkä
tähtijoukkoon kuului. (Heräsin muuten kolmen
maissa yöllä ja satuin vilkaisemaan ulos,
ikkunani avautuu itään, ja siellä näkyi kirkkaana
loistava tähti, ilmeisesti planeetta. Mikä se
mahtoi olla?).

Otava on todella ainoa, minkä tunnistan, sillä
sen joku näytti kun olin pikkupentu. Tällä
vähäisellä tiedollakin voi brassailla. Muutama
vuosi sitten Kreikassa yhden seurueen mukana
odotin taksia kirkkaana yön, ja joku kysäisi,
kuka tunnistaa Otavan. Pyörähdin ympäri ja
osoitin sen taivaalta, ja tämä teki kysyjään
aikamoiseen vaikutuksen :).

Ehkä en vielä uskalla lähteä yliopiston kurssille
(hirveetä, siinähän on loppukoekin), nyt ensi
alkuun yritän löytää tähtikuviot. Tähtitaivas on
kiehtonut lapsesta lähtien, avasin jopa aiheesta
otsikon viime vuoden lopulla, siis silloin kun
palsta oli häiriköity kuoliaaksi. Otsikoin sen
muistaakseni Yksinpuheluako? (parissa viikossa ei
ollut avattu keskusteluaihetta, ja yritin
epätoivoisesti käynnistää keskustelun), mutta
kirjoitus on hävinnyt eikä se ole itsellänikään
tallessa. Toisen kerran olen viitannut aiheeseen,
silloin juttelin leikkimiellä ystäväni (Harald
Kettusen) kanssa joskus kesäkuussa, mutta kesken
kirjoituksen lähdinkin seuraamaan eri polkua, eli
Intiaan. Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta.
Mikä silloin oudoksutti oli se, että tähdet
olivat niin erilaiset kuin nämä jo tutuksi
tulleet.

Nyt taas kerääntyy pilviä, mutta onhan edessä
pitkä talvi. Jospa hankkisin parvekkeelleni
infrapunalämmittimen ja teen sinne viihtyisän
kolon oleskella ja kiikaroida taivasta.

Lue lisää

>>Eilen kiikaroin tähtiä, mutta ensin ne
tuottivat
pettymyksen. Silmässäni on hajataitteisuutta, ja
kiikareilla alkuillasta ne harvat tähdet, jotka
erottuivat olivat epämääräisiä värähteleviä
läiskiä<<

Siinä kiikarissa pitäisi olla muutamia
säätömahdollisuuksia kuvan tarkentamiseksi.
Olennaisin on "normaaliotteella" (?) oikean
etusormen alla oleva etäisyydensäätökiekko, jota
saa aina hyvin pienin liikein pyöritellä
edestakaisin sen parhaimman tarkkuuden
löytämiseksi. Sitten ainakin toinen niistä silmä
vasten tulevista jutuista pyörii,jolla voi
tarkentaa, jos silmät ovat vähän eri taitteiset

MInun ikkunani tuosta tietokoneen yli katsoen on
hieman idästä koillisen suuntaan, joten melkein
sama näkymä.

Nyt suunnieen kymmenen aikoihin (on pilvistä)
mutta itakoillisessaon Perseus ja siitä
vasemmalle Ajomies noin koillisessa ja koko
maiseman kirkkain tähti on Capella. Perseuksen
alta nousevat plejadit (taivaan kauneimpia
kiikarikohteita)
sivuvinkki Seitsemään Sisarukseen:
http://www.ras.ucalgary.ca/~gibson/pleiades/
(älä pety, jos ne eivät näytä aivan yhtä upeilta
omalla kiikarilla)

Olaneetoista Jupiter on aika korkealla idässä
kolmelta ja Venus on nousemassa taivaanrannasta
joskus kolmen tienoissa

Arethusa kirjoitti:

Eilen kiikaroin tähtiä, mutta ensin ne tuottivat
pettymyksen. Silmässäni on hajataitteisuutta, ja
kiikareilla alkuillasta ne harvat tähdet, jotka
erottuivat olivat epämääräisiä värähteleviä
läiskiä. Mutta parin tunnin kuluttua linsseihin
sattui aivan selvä tähtirykelmä, jota en olisi
muuten erottanut. Harmi vain, että pilviä oli
kerääntynyt, joten en saanut vertailukohdetta,
vaikka olen tähtikartan avulla melko varma, minkä
tähtijoukkoon kuului. (Heräsin muuten kolmen
maissa yöllä ja satuin vilkaisemaan ulos,
ikkunani avautuu itään, ja siellä näkyi kirkkaana
loistava tähti, ilmeisesti planeetta. Mikä se
mahtoi olla?).

Otava on todella ainoa, minkä tunnistan, sillä
sen joku näytti kun olin pikkupentu. Tällä
vähäisellä tiedollakin voi brassailla. Muutama
vuosi sitten Kreikassa yhden seurueen mukana
odotin taksia kirkkaana yön, ja joku kysäisi,
kuka tunnistaa Otavan. Pyörähdin ympäri ja
osoitin sen taivaalta, ja tämä teki kysyjään
aikamoiseen vaikutuksen :).

Ehkä en vielä uskalla lähteä yliopiston kurssille
(hirveetä, siinähän on loppukoekin), nyt ensi
alkuun yritän löytää tähtikuviot. Tähtitaivas on
kiehtonut lapsesta lähtien, avasin jopa aiheesta
otsikon viime vuoden lopulla, siis silloin kun
palsta oli häiriköity kuoliaaksi. Otsikoin sen
muistaakseni Yksinpuheluako? (parissa viikossa ei
ollut avattu keskusteluaihetta, ja yritin
epätoivoisesti käynnistää keskustelun), mutta
kirjoitus on hävinnyt eikä se ole itsellänikään
tallessa. Toisen kerran olen viitannut aiheeseen,
silloin juttelin leikkimiellä ystäväni (Harald
Kettusen) kanssa joskus kesäkuussa, mutta kesken
kirjoituksen lähdinkin seuraamaan eri polkua, eli
Intiaan. Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta.
Mikä silloin oudoksutti oli se, että tähdet
olivat niin erilaiset kuin nämä jo tutuksi
tulleet.

Nyt taas kerääntyy pilviä, mutta onhan edessä
pitkä talvi. Jospa hankkisin parvekkeelleni
infrapunalämmittimen ja teen sinne viihtyisän
kolon oleskella ja kiikaroida taivasta.

Lue lisää

>>Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta. <<

Onko jossakin matkakertomuksia retkestä
luettavana? Jos ei ole, kirjailetko joskus? Olin
melkein koko kesäkuun poissa netistä, enkä ole
availlut niitä sen ajan keskusteluja kuin aivan
paikoittain jälkeenpäin. Onko siellä jotain
mielenkiintoista? Lähdenkö etsimään?

poikanen kirjoitti:

>>Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta. <<

Onko jossakin matkakertomuksia retkestä
luettavana? Jos ei ole, kirjailetko joskus? Olin
melkein koko kesäkuun poissa netistä, enkä ole
availlut niitä sen ajan keskusteluja kuin aivan
paikoittain jälkeenpäin. Onko siellä jotain
mielenkiintoista? Lähdenkö etsimään?

Lue lisää

Opleville, kuinka yöllä iski vatsapöpö, ja tällä
hetkellä aivon ovat kuin pumpulia, ja voimat veks.

En jaksa muistaa, oliko kesäkuussa
mielenkiintoisia keskusteluja (ilkeää
rasismikeskustelua kylläkin), mutta Harald
Kettusen ja minun viestinvaihto alkaa sivulla
1180, otsikko Arethusalle aivan uskon-asian
vierestä, ja jatkuu sivulla 1160 Arethusalle
pikaisesti. Sieltä löytyy pätkä Intian-
kokemuksestani.

Palailen sitten, kun voimat palautuvat, myös
siihen uneen.

Arethusa kirjoitti:

Eilen kiikaroin tähtiä, mutta ensin ne tuottivat
pettymyksen. Silmässäni on hajataitteisuutta, ja
kiikareilla alkuillasta ne harvat tähdet, jotka
erottuivat olivat epämääräisiä värähteleviä
läiskiä. Mutta parin tunnin kuluttua linsseihin
sattui aivan selvä tähtirykelmä, jota en olisi
muuten erottanut. Harmi vain, että pilviä oli
kerääntynyt, joten en saanut vertailukohdetta,
vaikka olen tähtikartan avulla melko varma, minkä
tähtijoukkoon kuului. (Heräsin muuten kolmen
maissa yöllä ja satuin vilkaisemaan ulos,
ikkunani avautuu itään, ja siellä näkyi kirkkaana
loistava tähti, ilmeisesti planeetta. Mikä se
mahtoi olla?).

Otava on todella ainoa, minkä tunnistan, sillä
sen joku näytti kun olin pikkupentu. Tällä
vähäisellä tiedollakin voi brassailla. Muutama
vuosi sitten Kreikassa yhden seurueen mukana
odotin taksia kirkkaana yön, ja joku kysäisi,
kuka tunnistaa Otavan. Pyörähdin ympäri ja
osoitin sen taivaalta, ja tämä teki kysyjään
aikamoiseen vaikutuksen :).

Ehkä en vielä uskalla lähteä yliopiston kurssille
(hirveetä, siinähän on loppukoekin), nyt ensi
alkuun yritän löytää tähtikuviot. Tähtitaivas on
kiehtonut lapsesta lähtien, avasin jopa aiheesta
otsikon viime vuoden lopulla, siis silloin kun
palsta oli häiriköity kuoliaaksi. Otsikoin sen
muistaakseni Yksinpuheluako? (parissa viikossa ei
ollut avattu keskusteluaihetta, ja yritin
epätoivoisesti käynnistää keskustelun), mutta
kirjoitus on hävinnyt eikä se ole itsellänikään
tallessa. Toisen kerran olen viitannut aiheeseen,
silloin juttelin leikkimiellä ystäväni (Harald
Kettusen) kanssa joskus kesäkuussa, mutta kesken
kirjoituksen lähdinkin seuraamaan eri polkua, eli
Intiaan. Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta.
Mikä silloin oudoksutti oli se, että tähdet
olivat niin erilaiset kuin nämä jo tutuksi
tulleet.

Nyt taas kerääntyy pilviä, mutta onhan edessä
pitkä talvi. Jospa hankkisin parvekkeelleni
infrapunalämmittimen ja teen sinne viihtyisän
kolon oleskella ja kiikaroida taivasta.

Lue lisää

Jos satut lukusille lähitunteina, pidä kiikari
käden ulottuvilla, taivaalla menee kapea kaistale
sinistä taivasta, josta voi nähdä tähden tai pari.

Arethusa kirjoitti:

Eilen kiikaroin tähtiä, mutta ensin ne tuottivat
pettymyksen. Silmässäni on hajataitteisuutta, ja
kiikareilla alkuillasta ne harvat tähdet, jotka
erottuivat olivat epämääräisiä värähteleviä
läiskiä. Mutta parin tunnin kuluttua linsseihin
sattui aivan selvä tähtirykelmä, jota en olisi
muuten erottanut. Harmi vain, että pilviä oli
kerääntynyt, joten en saanut vertailukohdetta,
vaikka olen tähtikartan avulla melko varma, minkä
tähtijoukkoon kuului. (Heräsin muuten kolmen
maissa yöllä ja satuin vilkaisemaan ulos,
ikkunani avautuu itään, ja siellä näkyi kirkkaana
loistava tähti, ilmeisesti planeetta. Mikä se
mahtoi olla?).

Otava on todella ainoa, minkä tunnistan, sillä
sen joku näytti kun olin pikkupentu. Tällä
vähäisellä tiedollakin voi brassailla. Muutama
vuosi sitten Kreikassa yhden seurueen mukana
odotin taksia kirkkaana yön, ja joku kysäisi,
kuka tunnistaa Otavan. Pyörähdin ympäri ja
osoitin sen taivaalta, ja tämä teki kysyjään
aikamoiseen vaikutuksen :).

Ehkä en vielä uskalla lähteä yliopiston kurssille
(hirveetä, siinähän on loppukoekin), nyt ensi
alkuun yritän löytää tähtikuviot. Tähtitaivas on
kiehtonut lapsesta lähtien, avasin jopa aiheesta
otsikon viime vuoden lopulla, siis silloin kun
palsta oli häiriköity kuoliaaksi. Otsikoin sen
muistaakseni Yksinpuheluako? (parissa viikossa ei
ollut avattu keskusteluaihetta, ja yritin
epätoivoisesti käynnistää keskustelun), mutta
kirjoitus on hävinnyt eikä se ole itsellänikään
tallessa. Toisen kerran olen viitannut aiheeseen,
silloin juttelin leikkimiellä ystäväni (Harald
Kettusen) kanssa joskus kesäkuussa, mutta kesken
kirjoituksen lähdinkin seuraamaan eri polkua, eli
Intiaan. Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta.
Mikä silloin oudoksutti oli se, että tähdet
olivat niin erilaiset kuin nämä jo tutuksi
tulleet.

Nyt taas kerääntyy pilviä, mutta onhan edessä
pitkä talvi. Jospa hankkisin parvekkeelleni
infrapunalämmittimen ja teen sinne viihtyisän
kolon oleskella ja kiikaroida taivasta.

Lue lisää

>>Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta. <<

Himalajasta haaveillen. Olen kenties jossakin
määrin vuorifani, nykyisin tosin vain netin,
kirjojen ja matkakuvausten nautitsijan kannalta.

Pienempänä Suomea reissatessa, kipeilin valtaosan
Suomen merkittävimmistä mäistä. Mikä mäessä
sitten kiinnostaa? Kaikki siihen liittyvä,
kallioperä, kasvillisuus, ajan jäljet, korkeuden
mukana vaihtuva ilmasto, eri korkeuksien
merenrantajäljet, mitä vain keksiä ja kuvitella
saattaa. Sitten kotona, ennen ja jälkeen,
kirjoista selville kaikkea asiaan liittyvää.

Jos hyviä mäkiä pitäisi luetella, niitähän
löytyisi, alkaen Suomenlahden uloimpien luotojen
eksotiikasta Saanan mahtavaan
erikoiskasviflooraan.

Suomen jälkeen tulivat Norjan tunturit. Ne vain
alkoivat olla jo niin isoja, että tievarteen
auton pysäyttämällä ja siitä huipulle
kipaisemiseen menikin jo niin paljon aikaa, ettei
jokaiselle mielenkiintoiselle mäelle enää voinut
kiivetä.

Menneiden aikakausien massaturismiaikoina
Kanarialla, muut painuivat kaupunkiin hummaamaan
tai rannalle käristymään, minä painelin vuoria ja
kanjoneita ylöspäin. Sadevesivirrat ovat
leikanneet niin mahtavia kanjoneita tulivuoren
rinteisiin, että hyvin nopeasti siellä olisi
tarvinnut parempia kiipeilyvälineitä, kuin
yksinään kuluneilla lenkkitossuilla uhkarohkeilu.

Kiinnostaako geologian kirjavinkit?

Arethusa kirjoitti:

Eilen kiikaroin tähtiä, mutta ensin ne tuottivat
pettymyksen. Silmässäni on hajataitteisuutta, ja
kiikareilla alkuillasta ne harvat tähdet, jotka
erottuivat olivat epämääräisiä värähteleviä
läiskiä. Mutta parin tunnin kuluttua linsseihin
sattui aivan selvä tähtirykelmä, jota en olisi
muuten erottanut. Harmi vain, että pilviä oli
kerääntynyt, joten en saanut vertailukohdetta,
vaikka olen tähtikartan avulla melko varma, minkä
tähtijoukkoon kuului. (Heräsin muuten kolmen
maissa yöllä ja satuin vilkaisemaan ulos,
ikkunani avautuu itään, ja siellä näkyi kirkkaana
loistava tähti, ilmeisesti planeetta. Mikä se
mahtoi olla?).

Otava on todella ainoa, minkä tunnistan, sillä
sen joku näytti kun olin pikkupentu. Tällä
vähäisellä tiedollakin voi brassailla. Muutama
vuosi sitten Kreikassa yhden seurueen mukana
odotin taksia kirkkaana yön, ja joku kysäisi,
kuka tunnistaa Otavan. Pyörähdin ympäri ja
osoitin sen taivaalta, ja tämä teki kysyjään
aikamoiseen vaikutuksen :).

Ehkä en vielä uskalla lähteä yliopiston kurssille
(hirveetä, siinähän on loppukoekin), nyt ensi
alkuun yritän löytää tähtikuviot. Tähtitaivas on
kiehtonut lapsesta lähtien, avasin jopa aiheesta
otsikon viime vuoden lopulla, siis silloin kun
palsta oli häiriköity kuoliaaksi. Otsikoin sen
muistaakseni Yksinpuheluako? (parissa viikossa ei
ollut avattu keskusteluaihetta, ja yritin
epätoivoisesti käynnistää keskustelun), mutta
kirjoitus on hävinnyt eikä se ole itsellänikään
tallessa. Toisen kerran olen viitannut aiheeseen,
silloin juttelin leikkimiellä ystäväni (Harald
Kettusen) kanssa joskus kesäkuussa, mutta kesken
kirjoituksen lähdinkin seuraamaan eri polkua, eli
Intiaan. Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta.
Mikä silloin oudoksutti oli se, että tähdet
olivat niin erilaiset kuin nämä jo tutuksi
tulleet.

Nyt taas kerääntyy pilviä, mutta onhan edessä
pitkä talvi. Jospa hankkisin parvekkeelleni
infrapunalämmittimen ja teen sinne viihtyisän
kolon oleskella ja kiikaroida taivasta.

Lue lisää

Tähtivinkki tältä illalta, jos satut lukusille.
Sateen puhtaaksi lakaisema ilma on tavattoman
kirkasta, "hyvä seeing", että sikäli kuin
pilvissä enenevästi on aukkoja, kannattaa niitä
osoitella kiikarilla. Nytkin tietokoneen
valaistun ruudun yli vilkaisemalla näkyy
koillisessa kirkas tähti ihan silmin.

Revontulitarkkailuun sivu
http://sec.noaa.gov/pmap/gif/pmapN.gif
Näyttää noin kymmenen minuutin (tai alle)
takaisen revontuliovaalin pohjoisella
pallonpuoliskolla. Silloin kun vasemman puolen
activity level on kympissä, ja punainen väri
eteläsuomen päällä, pitäisi niitä näkyä ikkunasta
pimeän aikaan selkeällä ilmalla jopa kaupungissa.

poikanen kirjoitti:

>>Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta. <<

Himalajasta haaveillen. Olen kenties jossakin
määrin vuorifani, nykyisin tosin vain netin,
kirjojen ja matkakuvausten nautitsijan kannalta.

Pienempänä Suomea reissatessa, kipeilin valtaosan
Suomen merkittävimmistä mäistä. Mikä mäessä
sitten kiinnostaa? Kaikki siihen liittyvä,
kallioperä, kasvillisuus, ajan jäljet, korkeuden
mukana vaihtuva ilmasto, eri korkeuksien
merenrantajäljet, mitä vain keksiä ja kuvitella
saattaa. Sitten kotona, ennen ja jälkeen,
kirjoista selville kaikkea asiaan liittyvää.

Jos hyviä mäkiä pitäisi luetella, niitähän
löytyisi, alkaen Suomenlahden uloimpien luotojen
eksotiikasta Saanan mahtavaan
erikoiskasviflooraan.

Suomen jälkeen tulivat Norjan tunturit. Ne vain
alkoivat olla jo niin isoja, että tievarteen
auton pysäyttämällä ja siitä huipulle
kipaisemiseen menikin jo niin paljon aikaa, ettei
jokaiselle mielenkiintoiselle mäelle enää voinut
kiivetä.

Menneiden aikakausien massaturismiaikoina
Kanarialla, muut painuivat kaupunkiin hummaamaan
tai rannalle käristymään, minä painelin vuoria ja
kanjoneita ylöspäin. Sadevesivirrat ovat
leikanneet niin mahtavia kanjoneita tulivuoren
rinteisiin, että hyvin nopeasti siellä olisi
tarvinnut parempia kiipeilyvälineitä, kuin
yksinään kuluneilla lenkkitossuilla uhkarohkeilu.

Kiinnostaako geologian kirjavinkit?

Lue lisää

heti virheen, kun olin postannut jutun; en ollut
Himalajan vuorilla, vaan niiden juurella, Pohjois-
Intiassa. Tosin sieltä oli hyvä näkyvyys
Himalajan vuoriston huipuille.

Eräs mielenkiintoisimmista paikoista, jossa olen
kävellyt oli Kreetalla, Samarian rotkon läpi.
Tämä oli turistiryhmän mukana, ja vaikka yritin
kävellä sen omassa rauhassa, niin reitin varrella
oli paikallisia oppaita tarkkailemassa turisteja,
maasto on paikoittain vaikea. Harmitti, kun
kerran pysähdyin halutessani katsella
ympärilleni, ja opas oli heti hätistelemässä
eteenpäin, vakuuttaen että kohta on paikka, missä
voi levätä. Reitti oli 18 km pitkä, ja toisella
puolella odotti lautta viemässä vaeltajat
Haniaan. Joskus olen haaveillut, että palaisin,
kävelisin reitin hiljaisena aikana, yöpyisin
reitin toisella puolella olevassa kylässä, ja
jatkaisin lautalla vasta seuraavana iltapäivänä.
Sillä kertaa oli kiidettävä puolihölkkää rotkon
läpi kuudessa tunnissa.

Toinen, ei vaikea, mutta elämys, on ollut muutama
vuosi takaperin, kun erään ystävättäreni kanssa
lähdimme lautalla Lefkadasta Ithakaan, ja
kävelimme sen halki saaren toiselle puolelle.
Tämän hiljaisen tien varrella oli taikuutta.

Yksi toteutumaton haaveeni on ollut päästä
vaeltamaan Lappiin ruska-aikaan, ja ajan kanssa.
Ei minua vuoret niinkään kutsu, vaan vaeltaminen
hiljaisuudessa, vaihtelevissa maisemissa, mutta
tietenkin avaruus ja näköalat lisäävät elämystä.

poikanen kirjoitti:

Tähtivinkki tältä illalta, jos satut lukusille.
Sateen puhtaaksi lakaisema ilma on tavattoman
kirkasta, "hyvä seeing", että sikäli kuin
pilvissä enenevästi on aukkoja, kannattaa niitä
osoitella kiikarilla. Nytkin tietokoneen
valaistun ruudun yli vilkaisemalla näkyy
koillisessa kirkas tähti ihan silmin.

Revontulitarkkailuun sivu
http://sec.noaa.gov/pmap/gif/pmapN.gif
Näyttää noin kymmenen minuutin (tai alle)
takaisen revontuliovaalin pohjoisella
pallonpuoliskolla. Silloin kun vasemman puolen
activity level on kympissä, ja punainen väri
eteläsuomen päällä, pitäisi niitä näkyä ikkunasta
pimeän aikaan selkeällä ilmalla jopa kaupungissa.

Lue lisää

pilvien raosta ei näy paljonkaan taivasta, mutta
tarkkaillen tilannetta.

poikanen kirjoitti:

Ehdin jo huolestua, minne olet häipynyt ja
arvella kaikenlaista.
-kun en ehtinyt muutamaan päivään kirjoittamaan,
kyllästyit odottamaan
-kelailin etusivujen juttuja, onko kuka kohdellut
liian kovalla näppäimistöllä
-koneväline sanonut poks ja häätänyt pois
virtuaalisuudesta
-jne

Tästä meidän takakomeron jutustelusta tulee
mieleen "Muumilaakson marraskuu", kun kovana
talvena kaikki kerääntyivät muumitalon turviin ja
sitten sinne tuli se kauhea Hemuli, joka
räikeällä elämöimisellään häiritsi kaikkia, ja
kansa vetäytyi muumitalon hämäriin uumeniin
viettämään rauhallista hiljaiseloa.

Voisiko tänne historian uumeniin houkutella salaa
muitakin, hyviksi havaittuja keskustelijoita, vai
odotetaanko, että he löytävät nämä muistojen
kultaamat laitumet itsekseen?

Oplev huitaisi jokuaika sitten minua aika kovalla
näppäimistöllä (olin tosin liikkeelä eri
nimimerkillä ja vähän eri tyylilläkin...että
omapa syy)

Lue lisää

Yritin houkutella tänne taustalle, pois aikovan
Tupakkamiehen ja Iiwarin ja Oplevin. Ensimmäinen
sivuvinkki siellä 80:llä ei ole ihan vielä oikea,
vaan vasta edellinen, mutta saapa nähdä pureeko
syötti ja ketä saadaan saaliiksi.

poikanen kirjoitti:

Yritin houkutella tänne taustalle, pois aikovan
Tupakkamiehen ja Iiwarin ja Oplevin. Ensimmäinen
sivuvinkki siellä 80:llä ei ole ihan vielä oikea,
vaan vasta edellinen, mutta saapa nähdä pureeko
syötti ja ketä saadaan saaliiksi.

Lue lisää

Kun täpaat täällä arkistojen kätköissä pyöriä, niin ajattelin mainita yhden seikan, joka helpottaa viestien löytymistä.

Viesteihin voi nimittäin viitata osoitteessa suoraan, poistamalla osoiterivin lopusta merkit "&ofs=XXX", jossa XXX on viestiketjun järjestysnumero uusimmasta lähtien.

Olen huomannut ihmisten yleensä viittaavan tuohon ketjun järjestysnumeroon, mutta siinä on se ongelma, että se kasvaa jatkuvasti sitä mukaa kun uusia ketjuaja avataan. Itse olen käyttänyt kirjoitelmieni viittauksissa aina tuota viestin kantaid:tä (se pitkä numerosarja), jolla viesti löytyy, oli se sitten millä etäisyydellä etusivusta tahansa.

Esim. tämä sinun viestisi osoite: http://keskustelu.suomi24.fi/?ac=show&id=E8F096E1FAG153

Suomi24:n keskustelusofta on toiminnallisesti hieno, mutta suorituskyvyssä on toivomisen varaa.

Pseudohippi kirjoitti:

Kun täpaat täällä arkistojen kätköissä pyöriä, niin ajattelin mainita yhden seikan, joka helpottaa viestien löytymistä.

Viesteihin voi nimittäin viitata osoitteessa suoraan, poistamalla osoiterivin lopusta merkit "&ofs=XXX", jossa XXX on viestiketjun järjestysnumero uusimmasta lähtien.

Olen huomannut ihmisten yleensä viittaavan tuohon ketjun järjestysnumeroon, mutta siinä on se ongelma, että se kasvaa jatkuvasti sitä mukaa kun uusia ketjuaja avataan. Itse olen käyttänyt kirjoitelmieni viittauksissa aina tuota viestin kantaid:tä (se pitkä numerosarja), jolla viesti löytyy, oli se sitten millä etäisyydellä etusivusta tahansa.

Esim. tämä sinun viestisi osoite: http://keskustelu.suomi24.fi/?ac=show&id=E8F096E1FAG153

Suomi24:n keskustelusofta on toiminnallisesti hieno, mutta suorituskyvyssä on toivomisen varaa.

Lue lisää

Ahaa! Siis niinkuin näin:

http://keskustelu.suomi24.fi/?
ac=show&id=E8FA2B090AG7F7

http://keskustelu.suomi24.fi/?
ac=show&id=E8F50C1EE9G268

http://keskustelu.suomi24.fi/?
ac=show&id=E8DC0A912DGB05

Ongelmia näkyy tulevan vain käyttämäni ruudun
tarkkuuden kanssa. (2048 by 1536 pixels)
Osoiterivin kirjaimet sun muut merkit ovat niin
pieniä, ettei yksittäisistä kirjaimista oikein
saa selvää. Ja jos kesken jutun vaihtaa
resoluutiota jotain nähdäkseen, ruudulle hyvin
asetellut 20-30 ikkunaa menevät keskinäiseen
epäjärjestykseen, minkä jälkeen ne on lomitettava
tarkkaan uudelleen.

Toinen hankaluus tulee jossakin vaiheessa
kahdelta riviltä kopioidessa, sinne voi unohtua
tyhjiä välejä väliin ja osoiterivin arkisto-
osuudesta hyppää sekaan ylimääräisiä
osoitteenpätkiä. Tulee vähän mieleen, kuin
yrittäisi ontuvan hiiren hampailla operoida
kirpun jalkojen keskinäistä asemaa ja sitä varten
kokoaa nenälle ison kasan Tiimarin
halpalukelaseja.

Muuten systeemi vaikuttaa lupaavalta
arkistointimenetelmältä omiin varastoihin.

Arethusa kirjoitti:

Eilen kiikaroin tähtiä, mutta ensin ne tuottivat
pettymyksen. Silmässäni on hajataitteisuutta, ja
kiikareilla alkuillasta ne harvat tähdet, jotka
erottuivat olivat epämääräisiä värähteleviä
läiskiä. Mutta parin tunnin kuluttua linsseihin
sattui aivan selvä tähtirykelmä, jota en olisi
muuten erottanut. Harmi vain, että pilviä oli
kerääntynyt, joten en saanut vertailukohdetta,
vaikka olen tähtikartan avulla melko varma, minkä
tähtijoukkoon kuului. (Heräsin muuten kolmen
maissa yöllä ja satuin vilkaisemaan ulos,
ikkunani avautuu itään, ja siellä näkyi kirkkaana
loistava tähti, ilmeisesti planeetta. Mikä se
mahtoi olla?).

Otava on todella ainoa, minkä tunnistan, sillä
sen joku näytti kun olin pikkupentu. Tällä
vähäisellä tiedollakin voi brassailla. Muutama
vuosi sitten Kreikassa yhden seurueen mukana
odotin taksia kirkkaana yön, ja joku kysäisi,
kuka tunnistaa Otavan. Pyörähdin ympäri ja
osoitin sen taivaalta, ja tämä teki kysyjään
aikamoiseen vaikutuksen :).

Ehkä en vielä uskalla lähteä yliopiston kurssille
(hirveetä, siinähän on loppukoekin), nyt ensi
alkuun yritän löytää tähtikuviot. Tähtitaivas on
kiehtonut lapsesta lähtien, avasin jopa aiheesta
otsikon viime vuoden lopulla, siis silloin kun
palsta oli häiriköity kuoliaaksi. Otsikoin sen
muistaakseni Yksinpuheluako? (parissa viikossa ei
ollut avattu keskusteluaihetta, ja yritin
epätoivoisesti käynnistää keskustelun), mutta
kirjoitus on hävinnyt eikä se ole itsellänikään
tallessa. Toisen kerran olen viitannut aiheeseen,
silloin juttelin leikkimiellä ystäväni (Harald
Kettusen) kanssa joskus kesäkuussa, mutta kesken
kirjoituksen lähdinkin seuraamaan eri polkua, eli
Intiaan. Muistelin kuinka Himalajan vuorilla
katselin vilttiin kääriytyneenä tähtitaivasta.
Mikä silloin oudoksutti oli se, että tähdet
olivat niin erilaiset kuin nämä jo tutuksi
tulleet.

Nyt taas kerääntyy pilviä, mutta onhan edessä
pitkä talvi. Jospa hankkisin parvekkeelleni
infrapunalämmittimen ja teen sinne viihtyisän
kolon oleskella ja kiikaroida taivasta.

Lue lisää

Taivaantähyilyvinkkejä tulee. Koska ikkunasi on
itään, siitä voisi nähdä Andromedan galaksin
ytimen. Se on suoraan idässä ja aika korkealla,
noin 50 astetta korkealla kello 22 illalla.
Katsoin eilen omasta ikkunastani omalla
kiikarillani 10*50 ja näkyi, 7*50:llä pitäisi
näkyä vielä paremmin.

Kartastosta sivu 45, kartta 14, oikea ylänurkka
ja sieltä kiintopisteeksi Andromedan tähdistön
Mirach ja sama taivaalta ja sitten kiikarisi
näkökenttä 6,5 astetta kaksi kertaa yläoikealle,
niin näkyvissä pitäisi olla himmeä läiskä ja näet
2,12 miljoonan vuoden taakse ja noin 3 kertaa 10
potenssiin 24 kilometrin päähän.

poikanen kirjoitti:

Taivaantähyilyvinkkejä tulee. Koska ikkunasi on
itään, siitä voisi nähdä Andromedan galaksin
ytimen. Se on suoraan idässä ja aika korkealla,
noin 50 astetta korkealla kello 22 illalla.
Katsoin eilen omasta ikkunastani omalla
kiikarillani 10*50 ja näkyi, 7*50:llä pitäisi
näkyä vielä paremmin.

Kartastosta sivu 45, kartta 14, oikea ylänurkka
ja sieltä kiintopisteeksi Andromedan tähdistön
Mirach ja sama taivaalta ja sitten kiikarisi
näkökenttä 6,5 astetta kaksi kertaa yläoikealle,
niin näkyvissä pitäisi olla himmeä läiskä ja näet
2,12 miljoonan vuoden taakse ja noin 3 kertaa 10
potenssiin 24 kilometrin päähän.

Lue lisää

täytyy tarkkailla jospa pilvet häipyisivät.
Silloin kun luin viestisi oli taivas
täyspilvinen, mutta nyt näyttää taas rakoilevan.

Kiikaroidaan!

poikanen kirjoitti:

Taivaantähyilyvinkkejä tulee. Koska ikkunasi on
itään, siitä voisi nähdä Andromedan galaksin
ytimen. Se on suoraan idässä ja aika korkealla,
noin 50 astetta korkealla kello 22 illalla.
Katsoin eilen omasta ikkunastani omalla
kiikarillani 10*50 ja näkyi, 7*50:llä pitäisi
näkyä vielä paremmin.

Kartastosta sivu 45, kartta 14, oikea ylänurkka
ja sieltä kiintopisteeksi Andromedan tähdistön
Mirach ja sama taivaalta ja sitten kiikarisi
näkökenttä 6,5 astetta kaksi kertaa yläoikealle,
niin näkyvissä pitäisi olla himmeä läiskä ja näet
2,12 miljoonan vuoden taakse ja noin 3 kertaa 10
potenssiin 24 kilometrin päähän.

Lue lisää

Oletko huomannut sissi-iskusuunnitelmamme muutan
otsikon takana, nyt seuraavalla sivulla. Otsikko
Ikäkysely..

poikanen kirjoitti:

Taivaantähyilyvinkkejä tulee. Koska ikkunasi on
itään, siitä voisi nähdä Andromedan galaksin
ytimen. Se on suoraan idässä ja aika korkealla,
noin 50 astetta korkealla kello 22 illalla.
Katsoin eilen omasta ikkunastani omalla
kiikarillani 10*50 ja näkyi, 7*50:llä pitäisi
näkyä vielä paremmin.

Kartastosta sivu 45, kartta 14, oikea ylänurkka
ja sieltä kiintopisteeksi Andromedan tähdistön
Mirach ja sama taivaalta ja sitten kiikarisi
näkökenttä 6,5 astetta kaksi kertaa yläoikealle,
niin näkyvissä pitäisi olla himmeä läiskä ja näet
2,12 miljoonan vuoden taakse ja noin 3 kertaa 10
potenssiin 24 kilometrin päähän.

Lue lisää

Eikä maailma muuttunut ainakaan paremmaksi.
Sitä on vatvottu etusivuilla,joten se siitä.
Poikaselle yritän vastata jälleen niihin
vaikeisiin kysymyksenaiheisiin.Uskon ydin on
minulle hyvin sisäinen asia.Se tarkoittaa etten
ole mikään kokoontumisystävällinen(sanahirviö)
Sisäinen rauha,siihenhän sitä pyrkii.Muuten usko
on enemmänkin kompurointia kivistä polkua vuorta
ylös.Näin minun kohdallani.En luule koskaan
olevani nin valmis,kuten uskoon tulleet.Minulle
usko on jatkuvaa etsimistä,pyrkimystä olla parempi
löytää ylempi ulottuvuus niin sanoakseni.
Kuolema taas ei ole pelottava ollenkaan.En tiedä
edes onko silläkään merkitystä,onko kuoleman jäl-
keistä elämää.Minulle se jääköön arvoitukseksi.
Itse elämä on jo sinänsä arvo,jota pitäisi vaalia
ja pyrkiä ylevämpään(hieman juhlava sana) henkis-
tyneempään ajatteluun.

poikanen kirjoitti:

Lisää valmiiksi kirjoiteltuja likimain
liki "miksiä" liippaavia pohdiskeluja
tai "vastauksia", mitä olen kirjoitellut
aktiivikeskustelun takamaisemissa:

sivulla 700: "Jeesuksen 2...." .:

Metafys.miet.II 16.07
Luojako vai eikö 18.07
"Ilmoituksesta" 18.07
ja ehkä
Hiekkaa ja tähtiä 22.07

Lue lisää

Kysyit tänään "oplevin lista"n alla noista
numeroista, mitä olen pitkän aikaa käyttänyt
ohjeina, ja olin melkein vastannut sinulle sinne,
kun tuli keskeytys ja heitin tekstin jonnekin
aukiolevaan ikkunaan, eikä se mennyt edes
kokonaisena.

Tässä on se teksti asianomaisine korjauksineen
kokonaisena:

>>Se ohje oli sillä sivulla mihin viittasin
sivunumerolla. Eli kehäpäätelmäketjua tässäkin
kuten noissa tärkeämmissäkin asioissa.

Mutta kunhan nostat katseesi kohti korkeuksia,
näet jossakin ylhäällä "address" eli osoiterivin,
joka on kaikille nettisivuille kullekin omansa.

Näissä Suomi24:n osoitteissa käyttökelpoisin
numero toimii sillä "pääsivulla", missä on
kahdenkymmenen keskustelun avausotsikot.
Pääsivujen otsikot kasvavat kutakin sivua kohden
kahdellakymmenellä, nyt tämän pääsivun numero on
2720. Vaihtamalla sen numeron johonkin 20:llä
jaolliseen, pääsee asianomaiselle pääsivulle.
Numerot kasvavat sitä mukaa, kun uusia otsikoita
avataan, esim tässä ylläolevassa kommentoimassani
viestissä:<<
>>Lisää valmiiksi kirjoiteltuja likimain
liki "miksiä" liippaavia pohdiskeluja
tai "vastauksia", mitä olen kirjoitellut
aktiivikeskustelun takamaisemissa:

sivulla 1120: "Jeesuksen 2...." .:


Metafys.miet.II 16.07
Luojako vai eikö 18.07
"Ilmoituksesta" 18.07
ja ehkä
Hiekkaa ja tähtiä 22.07<<


(mikäli et sattunut löytämään sitä silloin)

Pala mietelmistäsi:

>>miten esim Jeesuksen puheet on sanatarkasti
voitu muistaa, koska aikalaiset eivät olleet
kirjoittajina. Opetuslapset tuskin edes osasivat
kirjoittaa. <<

Joskus kuulemani selitys tuohon kohtaan: Jeesus
opetti oppilailleen tärkeimmät
oppinsa "resitoiden" psalmilaulun tapaan monesti
kerraten, kunnes opppilaat osasivat ne ulkoa
kuin "paljon veisatut virret"

poikanen kirjoitti:

Kysyit tänään "oplevin lista"n alla noista
numeroista, mitä olen pitkän aikaa käyttänyt
ohjeina, ja olin melkein vastannut sinulle sinne,
kun tuli keskeytys ja heitin tekstin jonnekin
aukiolevaan ikkunaan, eikä se mennyt edes
kokonaisena.

Tässä on se teksti asianomaisine korjauksineen
kokonaisena:

>>Se ohje oli sillä sivulla mihin viittasin
sivunumerolla. Eli kehäpäätelmäketjua tässäkin
kuten noissa tärkeämmissäkin asioissa.

Mutta kunhan nostat katseesi kohti korkeuksia,
näet jossakin ylhäällä "address" eli osoiterivin,
joka on kaikille nettisivuille kullekin omansa.

Näissä Suomi24:n osoitteissa käyttökelpoisin
numero toimii sillä "pääsivulla", missä on
kahdenkymmenen keskustelun avausotsikot.
Pääsivujen otsikot kasvavat kutakin sivua kohden
kahdellakymmenellä, nyt tämän pääsivun numero on
2720. Vaihtamalla sen numeron johonkin 20:llä
jaolliseen, pääsee asianomaiselle pääsivulle.
Numerot kasvavat sitä mukaa, kun uusia otsikoita
avataan, esim tässä ylläolevassa kommentoimassani
viestissä:<<
>>Lisää valmiiksi kirjoiteltuja likimain
liki "miksiä" liippaavia pohdiskeluja
tai "vastauksia", mitä olen kirjoitellut
aktiivikeskustelun takamaisemissa:

sivulla 1120: "Jeesuksen 2...." .:


Metafys.miet.II 16.07
Luojako vai eikö 18.07
"Ilmoituksesta" 18.07
ja ehkä
Hiekkaa ja tähtiä 22.07<<


(mikäli et sattunut löytämään sitä silloin)

Pala mietelmistäsi:

>>miten esim Jeesuksen puheet on sanatarkasti
voitu muistaa, koska aikalaiset eivät olleet
kirjoittajina. Opetuslapset tuskin edes osasivat
kirjoittaa. <<

Joskus kuulemani selitys tuohon kohtaan: Jeesus
opetti oppilailleen tärkeimmät
oppinsa "resitoiden" psalmilaulun tapaan monesti
kerraten, kunnes opppilaat osasivat ne ulkoa
kuin "paljon veisatut virret"

Lue lisää

Kiitos tuosta vinkistä.erityinen kiitos tuostans.
resitatiivisesta esityksestä.Kumma,ettei sellainen
tietämys ole esiintynyt lukemissani eksegetiisissä
teksteisä,mutta eiväthän ne ole oleetkaan kuin
pikku paloja.Pitäisi olla paljon perehtyneempi
Raamatun tutkimukseen,kuten olen jo todennut
omalta kohdaltani.Löydät kiitokseni myös
alkusivulta.Arvoitus on edelleenkin Jeesuksen
olemus;ihminen vai Jumala.En ymmärrä kaksinaista
Jumalihmiskäsitettä.Ei kai se ole ihan
oikeaoppistakaan.

Jokeri kirjoitti:

Kiitos tuosta vinkistä.erityinen kiitos tuostans.
resitatiivisesta esityksestä.Kumma,ettei sellainen
tietämys ole esiintynyt lukemissani eksegetiisissä
teksteisä,mutta eiväthän ne ole oleetkaan kuin
pikku paloja.Pitäisi olla paljon perehtyneempi
Raamatun tutkimukseen,kuten olen jo todennut
omalta kohdaltani.Löydät kiitokseni myös
alkusivulta.Arvoitus on edelleenkin Jeesuksen
olemus;ihminen vai Jumala.En ymmärrä kaksinaista
Jumalihmiskäsitettä.Ei kai se ole ihan
oikeaoppistakaan.

Lue lisää

Jonkinasteisen filosofis-teologis-loogisen
ajatteluketjun tuloksena jotkut jumaluusoppineet
ovat päätyneet siihen tulokseen, että
Jumalaperäisten ihmisiä koskevien oikeustoimien
kannalta on välttämätöntä, että Jeesuksen
persoonassa yhdistyvät täydellinen ihminen ja
täydellinen Jumala. Ihmismittakaavaisen
järkevyyslogiikan mukaan moinen on mahdottomuus:
Kuinka luomakunnan puolelle kuuluva rajallinen
ihminen voisi "sisältää" Luojajumaluuden kaikki
äärettömyydet.

Jeesuksen kromosomistot ja genetiikan ongelmat
tällä kohtaa sivuuttaen selityksessäni, Jeesus
syntyi äitinsä munasolun Jumalallisen mystisestä
hedelmöityksestä alkunsa saaneena ihmisenä, jossa
täysi Jumalallisuus oli koko ajan salattuna
läsnä. >>35 Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee
sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut
varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on
pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. <<

Toisaalta inhimillsille yhteenlaskusäännöille käy
kalpaten jälleen kohdassa:>>myöskin Jeesus oli
saanut kasteen ja rukoili, niin tapahtui, että
taivas aukeni
22. ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä
ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja
taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas
Poikani; sinuun minä olen mielistynyt". <<

Täydellinen ihmisyys Jeesuksessa oli
edellytyksenä, että hän saattoi olla ihmikunnan
täysivaltainen edustaja Jumalallisessa
oikeustoimessa.

Toisaalta Täydellinen Jumaluus Jeesuksen
persoonassa oli edellytyksenä, että hänellä oli
äärettömyysresurssit itsessään Jumala-asteikon
äärettömyysvaateille kyseisessä oikeutoimessa.

Jokeri kirjoitti:

Eikä maailma muuttunut ainakaan paremmaksi.
Sitä on vatvottu etusivuilla,joten se siitä.
Poikaselle yritän vastata jälleen niihin
vaikeisiin kysymyksenaiheisiin.Uskon ydin on
minulle hyvin sisäinen asia.Se tarkoittaa etten
ole mikään kokoontumisystävällinen(sanahirviö)
Sisäinen rauha,siihenhän sitä pyrkii.Muuten usko
on enemmänkin kompurointia kivistä polkua vuorta
ylös.Näin minun kohdallani.En luule koskaan
olevani nin valmis,kuten uskoon tulleet.Minulle
usko on jatkuvaa etsimistä,pyrkimystä olla parempi
löytää ylempi ulottuvuus niin sanoakseni.
Kuolema taas ei ole pelottava ollenkaan.En tiedä
edes onko silläkään merkitystä,onko kuoleman jäl-
keistä elämää.Minulle se jääköön arvoitukseksi.
Itse elämä on jo sinänsä arvo,jota pitäisi vaalia
ja pyrkiä ylevämpään(hieman juhlava sana) henkis-
tyneempään ajatteluun.

Lue lisää

Kun olin nuori,mielin palavin
koin tutustusa pyhiih,viisaihin
ja kuuntelin---mut aina palasin
samasta ovesta kuin meninkin.

Tämä on pätkä Omar Khaijamin teoksesta
Teltantekijä ja Viisaan viini.
Ovat vain valitettavasti loppuunmyytyjä.
Täytynee etsiskellä divareista.Ajatukset ovat
iättömä.

Sissinpoikanen kirjoitti:

Ahaa! Siis niinkuin näin:

http://keskustelu.suomi24.fi/?
ac=show&id=E8FA2B090AG7F7

http://keskustelu.suomi24.fi/?
ac=show&id=E8F50C1EE9G268

http://keskustelu.suomi24.fi/?
ac=show&id=E8DC0A912DGB05

Ongelmia näkyy tulevan vain käyttämäni ruudun
tarkkuuden kanssa. (2048 by 1536 pixels)
Osoiterivin kirjaimet sun muut merkit ovat niin
pieniä, ettei yksittäisistä kirjaimista oikein
saa selvää. Ja jos kesken jutun vaihtaa
resoluutiota jotain nähdäkseen, ruudulle hyvin
asetellut 20-30 ikkunaa menevät keskinäiseen
epäjärjestykseen, minkä jälkeen ne on lomitettava
tarkkaan uudelleen.

Toinen hankaluus tulee jossakin vaiheessa
kahdelta riviltä kopioidessa, sinne voi unohtua
tyhjiä välejä väliin ja osoiterivin arkisto-
osuudesta hyppää sekaan ylimääräisiä
osoitteenpätkiä. Tulee vähän mieleen, kuin
yrittäisi ontuvan hiiren hampailla operoida
kirpun jalkojen keskinäistä asemaa ja sitä varten
kokoaa nenälle ison kasan Tiimarin
halpalukelaseja.

Muuten systeemi vaikuttaa lupaavalta
arkistointimenetelmältä omiin varastoihin.

Lue lisää

Suuri tehtävä vaatii suuret rahkeet, eli jotta
saa sullottua ruudulle riittävän määrän ikkunoita
sujuvaa työskentelyä silmälläpitäen, on
katsottava mihin koneen kyvyt ja kkortit
riittävät. Windowsissa kun lähdetään alarivin
vasemmanlaidan startista ylös ja settings
kontrolpanel ja sieltä display ja settings ja
vänkää sen screen arean ääri more laitaan ja
sitten parit kerrat ok ja yes ja sitten tutkailee
ruutua saako siitä mitään selvää.

(Ohje saattaa olla tarpeeton, jos hallitset
hommat jo täysin ilman neuvojakin)

Sitten kokeilemaan: avaa vaan yhä uusia ikkunoita
ruudulle alusta pitäen eikä kopioiden ja eri
poluilta ja kohdistaa kaikki samaan
polttopisteeseen ja kokeilee aina uuden
ikkunanavauksen jälkeen uuteen kohteeseen, joko
saa siihen polttopisteeseen riittävästi
tulivoimaa, että tuhoutuminen alkaa. Jatkossa
ylimääräisiä voi suljeskella tarpeettomina pois
ja pitää vaan tehoisan määrän työssä.

Ja jälkeä syntyy kertasarjalaakista ja se
vaatiikin sitten jo protokollanmukaista
täsmäharkintaa, mihin sen kohdistaa; mistä
jatkanen lähitulevaisuudessa
filosofisluontoisella pohdiskeluosiolla
etelämerenlämpimällä tulevaisuuden aamu-
uintipaikalla (kunhan löydän sen).

yxpeeceevirittelijä kirjoitti:

Suuri tehtävä vaatii suuret rahkeet, eli jotta
saa sullottua ruudulle riittävän määrän ikkunoita
sujuvaa työskentelyä silmälläpitäen, on
katsottava mihin koneen kyvyt ja kkortit
riittävät. Windowsissa kun lähdetään alarivin
vasemmanlaidan startista ylös ja settings
kontrolpanel ja sieltä display ja settings ja
vänkää sen screen arean ääri more laitaan ja
sitten parit kerrat ok ja yes ja sitten tutkailee
ruutua saako siitä mitään selvää.

(Ohje saattaa olla tarpeeton, jos hallitset
hommat jo täysin ilman neuvojakin)

Sitten kokeilemaan: avaa vaan yhä uusia ikkunoita
ruudulle alusta pitäen eikä kopioiden ja eri
poluilta ja kohdistaa kaikki samaan
polttopisteeseen ja kokeilee aina uuden
ikkunanavauksen jälkeen uuteen kohteeseen, joko
saa siihen polttopisteeseen riittävästi
tulivoimaa, että tuhoutuminen alkaa. Jatkossa
ylimääräisiä voi suljeskella tarpeettomina pois
ja pitää vaan tehoisan määrän työssä.

Ja jälkeä syntyy kertasarjalaakista ja se
vaatiikin sitten jo protokollanmukaista
täsmäharkintaa, mihin sen kohdistaa; mistä
jatkanen lähitulevaisuudessa
filosofisluontoisella pohdiskeluosiolla
etelämerenlämpimällä tulevaisuuden aamu-
uintipaikalla (kunhan löydän sen).

Lue lisää

Tutu nikit auttavat lukemaan juttuja.Muuten taitaa
jäädä hyvätkin kommentit väliin.Mikä saisi
riehujat aisoihin?tai parmminkin asioihin.

Jokeri kirjoitti:

Tutu nikit auttavat lukemaan juttuja.Muuten taitaa
jäädä hyvätkin kommentit väliin.Mikä saisi
riehujat aisoihin?tai parmminkin asioihin.

Me

Vai että Netmissionissa pyörit. Enpä ole itse siellä käynyt kun muutaman kerran. Ja totuudenkin olet löytänyt, mikäs se on? :-)

Kirjoittelu on meikäläisen kohdalla harventunut, samoja aiheita kun ei jaksa kerta toisensa jälkeen jauhaa. Uskonnolliset kysymykset vähän aihepiirinäkin kyllästyttävät. Monen hyvn nimimerkin poistuminen on laskenut keskustelun tasoa. Turhautuminen on johtanut vähän tarpeettomaan sävyn kovenemiseenkin, Pseudohipistä on tullut entistä pirullisempi.

On vähän sellainen olo, että tältä palstalta on sen huvin, ilon ja hyödyn saanut mitä täältä saatavissa on. Tasa-arvoasioistakaan ei voi puhua, vaikka pitäisi :-).

Olen koostanut joistakin keskusteluista kotisivut. Käy katsomassa, jos kiinnostaa: http://www.sunpoint.net/~Pseudohippi/

Pseudohippi kirjoitti:

Vai että Netmissionissa pyörit. Enpä ole itse siellä käynyt kun muutaman kerran. Ja totuudenkin olet löytänyt, mikäs se on? :-)

Kirjoittelu on meikäläisen kohdalla harventunut, samoja aiheita kun ei jaksa kerta toisensa jälkeen jauhaa. Uskonnolliset kysymykset vähän aihepiirinäkin kyllästyttävät. Monen hyvn nimimerkin poistuminen on laskenut keskustelun tasoa. Turhautuminen on johtanut vähän tarpeettomaan sävyn kovenemiseenkin, Pseudohipistä on tullut entistä pirullisempi.

On vähän sellainen olo, että tältä palstalta on sen huvin, ilon ja hyödyn saanut mitä täältä saatavissa on. Tasa-arvoasioistakaan ei voi puhua, vaikka pitäisi :-).

Olen koostanut joistakin keskusteluista kotisivut. Käy katsomassa, jos kiinnostaa: http://www.sunpoint.net/~Pseudohippi/

Lue lisää

"Ja totuudenkin olet löytänyt, mikäs se on? :-)"

Netmissionissa just olen oppinut, että Totuus on hyvin subjektiivinen juttu. Olkoon se tänään vaikka, että kärsimys on Saatanasta. Ja huomenna vuorostaan Jumalan armosta :). Kumpikin on Varma.

"Tasa-arvoasioistakaan ei voi puhua, vaikka pitäisi :-)."

Ja syntisiä ei saisi nuhdella, heti ollaan syyttämässä tuomitsemisesta... ;)

Sivut on tsekattu ja Sophia-testit tehty, taisit unohtaa...

Pseudohippi kirjoitti:

Vai että Netmissionissa pyörit. Enpä ole itse siellä käynyt kun muutaman kerran. Ja totuudenkin olet löytänyt, mikäs se on? :-)

Kirjoittelu on meikäläisen kohdalla harventunut, samoja aiheita kun ei jaksa kerta toisensa jälkeen jauhaa. Uskonnolliset kysymykset vähän aihepiirinäkin kyllästyttävät. Monen hyvn nimimerkin poistuminen on laskenut keskustelun tasoa. Turhautuminen on johtanut vähän tarpeettomaan sävyn kovenemiseenkin, Pseudohipistä on tullut entistä pirullisempi.

On vähän sellainen olo, että tältä palstalta on sen huvin, ilon ja hyödyn saanut mitä täältä saatavissa on. Tasa-arvoasioistakaan ei voi puhua, vaikka pitäisi :-).

Olen koostanut joistakin keskusteluista kotisivut. Käy katsomassa, jos kiinnostaa: http://www.sunpoint.net/~Pseudohippi/

Lue lisää

olisivat minusta aivan sopivia käsiteltäväksi tälläkin palstalla. Vaarana on kuitenkin, että jos keskustelua käydään provosoivasti, niin yhteisymmärryksen sijasta kuilu entisestään syvenee kun vanhoja sotakirveitä kaivetaan esiin. Feministeillä kun ei ole taustatukenaan edes herätyksen saaneiden uskovaisten pyhää henkeä.

Mitä mieltä asiasta on Oplev ja Arethusa (tai mitä nimimerkkiä nykyään käyttääkään).

Egeria kirjoitti:

olisivat minusta aivan sopivia käsiteltäväksi tälläkin palstalla. Vaarana on kuitenkin, että jos keskustelua käydään provosoivasti, niin yhteisymmärryksen sijasta kuilu entisestään syvenee kun vanhoja sotakirveitä kaivetaan esiin. Feministeillä kun ei ole taustatukenaan edes herätyksen saaneiden uskovaisten pyhää henkeä.

Mitä mieltä asiasta on Oplev ja Arethusa (tai mitä nimimerkkiä nykyään käyttääkään).

Lue lisää

tai sitten ei - tuo alla oleva toinen vastineeni sinulle (siis kuka on sinä?).

Hei, muistan kyllä sinutkin. Guess who? Onko tuon tupakki-nickin takana jotain vielä tutumpaa?

Jos Aadmin sensuurikoneisto olisi olemassa, niin minähän olisin heidän leivissään ja rikas mies! Merkillistä on, että Aadamin viestejä ei sensuroida, vaikka hän on paljastanut Isonveljen ;).

juman kirjoitti:

Hei, muistan kyllä sinutkin. Guess who? Onko tuon tupakki-nickin takana jotain vielä tutumpaa?

Jos Aadmin sensuurikoneisto olisi olemassa, niin minähän olisin heidän leivissään ja rikas mies! Merkillistä on, että Aadamin viestejä ei sensuroida, vaikka hän on paljastanut Isonveljen ;).

Lue lisää

"Onko tuon tupakki-nickin takana jotain vielä tutumpaa?"

En rohkene paljastaa enempää ettei Iiwari sekoa lopullisesti sukupuun nikkaroinnissaan.

"Jos Aadmin sensuurikoneisto olisi olemassa, niin minähän olisin heidän leivissään ja rikas mies! Merkillistä on, että Aadamin viestejä ei sensuroida, vaikka hän on paljastanut Isonveljen ;)."

Toisaalta tämä Jumanin nimissä minulle lähetetty viesti saattaa olla pelkkää hämäystä ja on todellisuudessa sensuurikoneiston propagandaa. Oikea Juman on vaiennettu todennäköisesti suurella rahalla. Hmmm....., aika ovelaa.

Tupakkamies kirjoitti:

"Onko tuon tupakki-nickin takana jotain vielä tutumpaa?"

En rohkene paljastaa enempää ettei Iiwari sekoa lopullisesti sukupuun nikkaroinnissaan.

"Jos Aadmin sensuurikoneisto olisi olemassa, niin minähän olisin heidän leivissään ja rikas mies! Merkillistä on, että Aadamin viestejä ei sensuroida, vaikka hän on paljastanut Isonveljen ;)."

Toisaalta tämä Jumanin nimissä minulle lähetetty viesti saattaa olla pelkkää hämäystä ja on todellisuudessa sensuurikoneiston propagandaa. Oikea Juman on vaiennettu todennäköisesti suurella rahalla. Hmmm....., aika ovelaa.

Lue lisää

Sensuurikoneisto tekisi itse asiassa tyhmästi, jos se järjestään poistaisi Aadamin kirjoitukset pienellä viiveellä niin, että aina muutama ehtisi ne lukea...nythän me tosiaan kuvittelemme, että mitään koneistoa ei ole, koska Aadam saa kirjoittaa...hmm...

Olen kyllä "oikea" juman, mutta kytkökseni Isoonveljeen...juu parempi olla hiljaa...

sielunvihollinen pitää siis edelleen Iiwaria tukevasti hyppysissään.

Mutta ei mitään niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin.

Egeria kirjoitti:

sielunvihollinen pitää siis edelleen Iiwaria tukevasti hyppysissään.

Mutta ei mitään niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin.

sukupuuhun uusi oksa?

Luulin tuntevani historian kohtuullisen hyvin ja edellinen nimimerkkisi soitti joitain kaukaisia kelloja Grimbergin Kansojen Historian pölyisiltä sivuilta. Egeriasta ei kylläkään tule mieleen muuta kuin Helsingin Energia.

Täytyypä kai liittyä ASUP (Anonyymit Sirkuksen Uskontopalstalaiset)ryhmään tai sitten kutsua manaaja paikalle. Siksi vaikea on päästä irti varsinkin kun vanhoja ja uusvanhoja partoja ilmaantuu takaisin.

Synnikseni tunnustan myös käyttäneeni nimimerkkiä "Toisinaan ajattelija" ihka ensimmäisellä kerralla kun tänne kirjoitin. Silloinen kirjoitukseni nostatti vastalauseiden myrskyn näytön päällä olleessa kahvikupissani, mutta muistan edellisen minäsi ainoana ymmärtäneen juttuni ytimen. Sinäänsä harmi, että tuosta pelästyneenä vaihdon nimimerkkini, koska "Toisinaan ajattelija" aika hyvin kuvaa persoonaani.

Noh - joka tapauksessa täällä sitä taas ollaan ja edelleen Iiwarina.