kamala keskenmenon pelko

Itselläni oli hyvin samankaltainen lähtökohta, keskenmeno alkuraskaudessa, yksi onnistunut raskaus ennemmin.. kakkonen antoi odottaa itseään muutaman vuoden ja lopulta sai alkunsa inseminaatiolla. Pelkäsin kuollakseni keskenmenoa n.rv 17 asti. Harmitti jotten osannut nauttia kun vihdoin olin raskaana, mutta toisaalta onko sen väliä? Pääasia on jotta elämä kantaisi ja lapsi saataisiin syliin asti. Rv tällähetkellä 30 ja keskenmenoa en enää pelkää :)

tiedän hyvn tunteen yritettiin lasta reilu vuosi melkein kaksikin ja siinä välissä sain keskenmenoja kaksi viikoilla 6 ja toinen huomattiin ekassa ultrassa 8 4 ja olin todella lähellä luovuttamista ja itkin kun olin kolmatta kertaa raskaana en osannut nauttia ollenkaan raskaudesta,mutta tämä raskaus menikin yliajalle ja tyttö tuli ja tämän jälkeen taas keskenmeno *2 ja näillä näkymin tämä menee loppuun.

olin ihan hirveä,peloissani,etsin tietoa keskenmenoista,pelkäsin juuri tuota että aiheutan sen itse vielä.

ole huoleti et itse voi aiheuttaa keskenmenoa ja luonto korjaa heikot pois heti alkuun.se on parempi kun se tapahtuu noin alussa vaikka kipeää se tekee.nauti nyt tästä raskaudesta me emme näille asioille voi mitään.ilmoittele miten eka ultra meni,se on todella ihana hetki :)

Aika sama tilanne täällä, eka raskaus meni kesken rv 7 3 ja nyt toinen menossa rv 14 1. Hirveä huoli koko ajan mut kyllä se on helpottanut ajan myötä ja varsinkin ultrien jälkeen olo oli pitkästä aikaa kevyt, mut varsinkin toi alkuaika oli ihan hysteeristä, koko ajan töissäkin juoksin vessassa vaan tarkistamassa ja nyt kun viime ultrasta on 2 viikkoo eikä potkuja tule tuntumaan vielä muutamaan viikkoon on taas epävarma olo, nyt sikiö onkin jo niin iso, kaikki tietää asiasta ja itsekkin jo kiintynyt sikiöön niin tuntuis VIELÄ kamalammalta jos sattuis keskenmeno, romahtaisin täysin, siksi pelko on taas nyt vähän yltynyt. Itse olen kelannut vaan että eihän se stressi auta eikä sikiö tykkää, et sikiön hyvinvointia ajattelen ja yritän parhaani mukaan stressailla vähemmän... sit kun potkuja rupee tuntumaan niin että saa konkreettisen varmuuden sikiön hyvinvoinnista voisin kuvitella et pelko väistyy aikalailla...

Olen myös kokenut keskenmenon rv:lla 7. Nyt toista kertaa raskaana, viikkoja kasassa 30, ja kaikki mennyt hyvin. Silti olen lähes koko raskausajan miettinyt, että mitä jos menee kesken... En oikein sinulle neuvoja osaa antaa. Kenelle auttaa mikäkin...Minulle apuna toimivat tietyt "etapit". Eli rv 12, jonka jälkeen keskenmenon riski on jo huomattavasti pienempi. Nyt vähän aikaa sitten laskeskelin, että jos lapsi syntyisi jo nyt, niin olisi suht hyvät mahdollisuudet selvitä hengissä. Ajan kuluessa on koko ajan varmempi tunne siitä, että kaikki menee hyvin. Mutta en osaa hihkua innosta ennen kuin lapsi on minun sylissä. Niin se vaan menee...

Sinun pitäisi vaan jotenkin yrittää rentoutua. Yritä vaikka olla paljon liikenteessä, ulkoile, tapaa ystäviä...Pahinta on, kun itsekseen kotona pähkäilee koko ajan raskautta. Kun totuus on se, että jos raskaus menee kesken, ei sille voi mitään. Meillä yritettiin lasta yli 5 vuotta, keskenmenon jälkeen pari vuotta. Sitä on vaan sitten yritettävä uudestaan ja uudestaan. Vaikka tiedän kyllä, että se on mielettömän rankkaa.

Toivottavasti pääset pelostasi eteenpäin ja kaikki menee hyvin.

Hei, sain keskenmenon rv 8 ja stressasin plussan jälkeen keskenmenoa aivan h*lvetisti. Tulin raskaaksi melkein heti perään, lopetin stressaamisen ja nyt ollaan jo rv 30. En voi antaa muuta neuvoa, kuin LOPETA SE STRESSAAMINEN, KOSKA ET VOI VAIKUTTAA SIIHEN MENEEKÖ SE KESKEN VAI EI.

Jiihaa, tosi onnellista ihanaa aikaa tää raskaus, kun mikään muu ei onnistu kun pelkääminen!!! Syynä siihen vauvan niskaturvotus, joka nousi kahdessa päivässä 4.1mm:stä 5.3mm:n. Plus oikein tosi kiva lääkäri, joka sitten uhkaili että jos turvotus tota vauhtia lisääntyy niin todennäköisesti menee kesken. Nyt rv 11 6, ja lääkäri tosiaan totesi tämän asian toissapäivänä, siitä asti mieletön stressaaminen. Eikä se todellakaan lopu, vaikka mulle sanottais: "älä stressaa". No en toki, kun ilo ja odotus on muuttunut paniikinomaiseksi pikkuhousujen tarkastamiseksi viiden minuutin välein...

meillä yksi terve 3 v. tyttö. ennen häntä 2 keskenmenoa ja jälkeen 4 keskenmenoa. nyt raskaana ja olen lähes varma että kesken on menossa, mietin vaan koko ajan että pitäis olla selkeitä raskaus oireita jatkuvasti. pelkään tulla raskaaksi, ja ei se testin plussa enään mikään riemuittava asia. tutkimuksia on tehty ja mitään ei löydy. js kun tämä lapsen saanti tuntuu olevan melko vaikeaa, niin sen myötä on muutenkin tullut kauhee menettämisen pelko. ainoa hyvä neuvo muille, on niin kun ei oliskaan, ja yrittää vaan tehdä kaikkea semmosta että saa ajatukset muualle. pettymykset on kärsittävä, mutta ei pidä luovuttaakkaa.