Tein sen taas, uudestaan. Sä olet ainoa, joka on saanut mut tuntemaan näin, vaikka olen elänyt parisuhteessa toisen kanssa jo monta vuotta. Monestin olen sinut jättänyt, mutta luoksesi päätynyt uudelleenl. EN HALUA ENÄÄ SATUTTAA MIESTÄNI! Kerran olemme tämän asian jo hänen kanssaan selvittäneet ja minusta tuntuu taas pahalta. Rakastan miestäni vielä ja haluasin niin kovin asua vastaisuudessakin yhdessä, mutta aina kun olen yksinäinen tai surullinen, en välitä enää mistään ja tulen taas sinun luoksesi. Ja kaikki alkaa taas, pienet tunteet nousevat pintaan. Olen todella yrittänyt olla hyvä ihminen, en olisi ikinä uskonut että pystyisin tähän. Aina arvostanut uskollisuutta, rehellisyyttä. Miten voin enää olla rehellinen miehelleni, jos en itsekään voi käsittää itseäni?
Minun pitäisi puhua mieheni kanssa suhteestamme. Kaikissa suhteissa on huonoja hetkiä, tiedän sen. Haluan päästä irti, todella, mutta olet kuin huumetta. Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Olen kohta aivan loppu tämän asian kanssa! Tarvitsen neuvoja, en moralisointia. Tiedän tekeväni väärin ja olen siitä saanut paljon kuulla. Ja rakastan miestäni vielä vaikka siltä ei näyttäisikään. Haluaisin vaan kuulla muiden kokemuksia, en kai voi olla ainoa? :(
Minun pitäisi puhua mieheni kanssa suhteestamme. Kaikissa suhteissa on huonoja hetkiä, tiedän sen. Haluan päästä irti, todella, mutta olet kuin huumetta. Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Olen kohta aivan loppu tämän asian kanssa! Tarvitsen neuvoja, en moralisointia. Tiedän tekeväni väärin ja olen siitä saanut paljon kuulla. Ja rakastan miestäni vielä vaikka siltä ei näyttäisikään. Haluaisin vaan kuulla muiden kokemuksia, en kai voi olla ainoa? :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi että kun olen itse aivan samassa tilanteessa,kovin on vaikeeta...kun toisaalta haluisin yrittää oman miehen kanssa,mutta silti löydän itseni toisesta sylistä kokoajan ja vähän liiankin usein..En tiiä mitä teen ,mutta ei kai kannata tehdä mitään hätiköityä,jota sitten katuisi myöhemmin!Vihaan toisaalta itseäni,että kuinka pystyn tähän mutta näköjään sitä kykenee!
sanonpa vain että olet paska huora. jätä miehesi, et ansaitse häntä, etkä ketään muutakaan
Laita (Tolua) tavarasi sisään ja vähän sen ympärille niin lähtee ylimääräinen kutina vekx.
Se rahoitaa kummasti,luulisin.
Kiitos Delia, tuntuu hyvältä tietää että on joku muukin..
Mies: Tiedän kyllä ja olen ajatellut samaa itsekin. Tosin siihen mun täytyy puuttua, että en pidä itseäni huorana. Ikinä ei kukaan muu mies oman mieheni lisäksi ole sytyttänyt kuin tämä yksi. Eli en ole sellainen ihminen, joka kiertää kaikki miehet jne. Mua ei ole voinut vähempää kiinnostaa.
eli mulla on ollut samanlainen tilanne ja olen antanut vain ajan kulua kuitenkin hän elää sydämmessäni salaisena....rakkautena ...haaveena,joka kerta kun olemme kohdanneet on sama alkanut alusta,oikeastaan siinä on kärsinyt eniten oma sydämmeni,joku sanoo ettei kahta voi rakastaa mutta minä rakastan,minkäs sille voi,mutta kuitenkin se laimenee ajan myötä ja jos en tuota miestä nää.Tsemppiä sinulle ja iloista kesän jatkoa=)
Kuulostaa tutulta...täytyy myöntää.Käyn saman tyylistä hommaa itsekin juuri läpi...Jotenkin se toinen ihminen, mies saa mut tuntemaan itseni onnelliseksi..eri tavalla kuin avopuolisoni.
Monesti olemme yrittäneet Hänen kanssan lopettaa juttuamme, mutta emme pysty siihen..syytä en tiedä miksi..
...mulle myös. Eli mä olen se kolmas lenkki. Tai ainakin olin, kai!
No meillä oli aina onnellinen olo, kun toisten seurassa omat itsemme oltiin. Nautittiin toistemme seurasta tosi paljon.
Mutta eihän tässä voi minun asemassa, kuin antaa aikaa...suurin todennäköisyys on, että unohdun. Enhän minä tavallaan pysty hirveästi enää vaikuttamaan. Pyörin hänen mielessään ehkä vain salaisena ihastuksena/rakkautena, minkä sai matkallaan kohdata...
Olin kai väärässä paikassa väärään aikaan.
Ehkä me löydämme toisessa elämässä toisemme...parempana ajankohtana. Vaikka toivoisin, että saisin hänet itselleni NYT JO TÄHÄN ELÄMÄÄN. Ja pienillä teoilla häntä suuremmin ahdistelematta minä yritän häntä saada.
Mutta kysymys teille naiset ja tietty miehet myös saavat vastata: Onko teidän suhteenne sitten täydellinen, jos näin teette? Ja mitäpä, jos huomaatkin...että nykyinen suhde, joka esim. on solmittu nuorena 15-19vuotiaana. Ei ehkä olekkaan ajatus ollut kypsä solmimaan pitkää suhdetta ja se on sitä ns. kulissia. Nuorena huumassa tehtyä juttua ja sitten tapaatkin ns. sen oikean. Kenen seurassa sylissä on lämpöinen, iloinen, turvallinen olo...ajatukset samanlaiset ja sinun on kaikin puolin tyytyväinen raukea olo. Eikö silloin ole kohdannut jotain suurta sinulle tarkoitettua. Miksi se pitäisi jättää salaiseksi haaveeksi. Elämä on liian lyhyt pistämään tuollaiset tunteet syrjään.
Tietty elämään voi olla tyytyväinen monella eri tavalla. Jokaisella on se oma juttunsa mihin on tyytyväinen.
Minä ainakin kuuntelen sydämeni ääntä. Olkoon sitten päälläni vaikka risu maja, kunhan sisältäni olen onnellinen! Teenpä kuinka rumasti tahansa esim. vaikka viemällä toisen naisen...mutta en saisi enkä huolisi häntä, jos ei hän tuntisi sydämmessään samanlailla! Kyllähän tollaisesta paha olo tulee itsellekkin, mutta minkäs sille mahtaa, jos tiemme on määrätty ehkä kohdattavaksi ja sitten jaettavaksi!
Nämä on niin monimutkaisia asioita, että eipä taida ihminen niitä selvittää. Jokainen meistä tekee tavallaan.
Mikä se sitten on se täydellinen rakkaus. Minä ainakin pystyn vannomaan etten tuolta tieltä oikene muualle, jos sen pääsisin kyseisen ihmisen kanssa jakamaan. Kyllä minun mielestäni, kun sen kultaisen tien löytää, niin siellä ei tällaisia tilanteita tule eteen! Mutta niinhän sitä on joskus se nainen/mieskin ajatellut, joka tieltä "harhautuu"...ja voin kuvitella miten sydän itkee kyseisellä ihmisellä. Ja kysymys MITÄ MINÄ TEKISIN...on joka päiväinen! Ja itselläni sydän itkee sen takia myös mukana. Nytten joku kysyisi miksi sitten teet niin...mikset anna hänen olla onnellinen tähän hetkeen. Niin miksi...? Siksi koska rakastuin.
Kaikille lämmintä kesää! Rakastakaa ja osoittakaa se kumppanillenne, jotta näin ei pääse tapahtumaan!
-"Sika"-
Kiitos koskettavasta kirjoituksestasi.
Tunteiden ja sydämen ääntä ei ole aina helppoa seurata, kun ei itsekään tiedä mitä haluaa.
Nyt olen toisen miehen kanssa loppusuoralla. Tämä on ollut todella vaikeaa, mutta kyllä mä uskon että kaikki vielä järjestyy.
... ja itse petetyksi tulleena ja sen seurauksena samat kuviot läpikäyneenä (paljastumisen jälkeen soudettu ja huovattu, rakastettu/ei rakastettu, aina tilanteen mukaan) voin sanoa, että kaikkein suurin todennäköisyys on se, että te kaikki kolme olette lopulta yksin ja jokainen tahollaan pohtii ahdistuneena elämän raadollisuutta...
Petetty osapuoli selviää onneksi lopulta kuitenkin vähemmällä tuskalla, koska hänen ei tarvitse tuntea syyllisyyttä,joka nakertaa ihmistä hirvittävällä tavalla.
Joten , jos tunnet, että rakastat miestäsi enemmän, niin lopeta tuo sivuriippuvuussuhde (sillä huumettahan se on, ja kuten tunnettua, huumeet ovat aina loppujen lopuksi pahasta)HETI kun siihen vielä on mahdollisuus.
Ne mahdollisuudet käyvät vähemmäksi joka kerta, kun annat periksi sairaalloiselle riippuvuudellesi.
Sinusta tuntuu joka kerta entistä pahemmalta, menetät mielenrauhasi täysin, ja elämä on silloin tosi tuskallista.
Olen itse joutunut aikoinani (ja yhä vieläkin, vaikka olemme eronneet ja kolme vuotta sitten) seuraamaan pettäjän tuskaa, itsesyytöksiä ja siitä seuraavaa rauhattomuutta ja se on kauheaa katsottavaa!
Mitä pitempään jatkat sivusuhdettasi, sitä vähemmiksi käyvät mahdollisuutesi korjata vielä olemassa oleva suhde aviopuolisoosi.
Joten sydämestäni tuleva neuvoni Sinulle on: Jos Sinulla on kunnollinen aviomies,niin kuin kirjoituksesi perusteella olettaisin, niin anna kaikki rakkautesi hänelle ja saat nähdä, että elämäsi suunta muuttuu paremmaksi!
Kiitos todella paljon kaikille, jotka on jaksanu lukea ja antaa hyviä neuvoja. Ootte tuoneet asiaan hyviä näkökantoja :)