Ei ei hyvät immeiset!! Kun olen täällä jo reilun vuoden palstoja lueskellut ja treffisivustoja seuraillut niin täytyy todeta että ihan turhaa koko homma....
Ok, varmasti on niitä onnellisia poikkeuksia jotka tosiaan löytävät tätä kautta eli virtuaalimaailmasta kumppanin ja varsinkin ne jotka ovat vielä lapsettomia itse!
Itsellänikin oli profiili mutta poistin sen koska sain ehdottelevia viestejä vanhemmilta varatuilta ukoilta, joten ei kiitos...
Törmäsin useaan otteeseen siihen että teksteistä huokui läpi että kyseessä oli joko pelimies tai varattu henkilö. Kurjaa. Eikös ihmisillä muuta tekemistä ole kuin vongata vierasta kumppania?
Itseäni harmittaa se etten oikein löydä sellaista "seuraa" kuin haen, eli itselläni on pieniä lapsia liuta ja kun kaiken arjen pyörityksen hoidan ja lapset ja kodin ja työtkin vielä niin aikani on tosiaan kortilla. Mutta. Olisi silti mukava käydä joskus yhdessä jonkun yh-isukin ja tämän lapsien kanssa vaikka retkillä tms. Katsoa kaikessa rauhassa miten jonkun kanssa "synkkaa" eli ihan kaveripohjalta...tämä on kaiketi ihan mahdotonta nykypäivänä?
En itse halua alkaa elättelemään mitään turhaa toivoa enkä varsinkaan ala leikkimään lasten tunteilla että äidillä on joka viikko eri seuralainen, vaan ihan tuttavaksi ja seuraksi leikkipuistoon, korkeasaareen tai vaikka uimaan tai kävelylenkille illalla.
Tokihan lapset varmasti olisivat kummissaan mutta kun tajuavat että aikuiset voivat olla ihan kavereitakin ja viettää yhdessä aikaa ilma että tarvitaan "uusioperhekuviota"ja koska en oleta tapaamisen olevan jokapäiväistä.
En tiedä, ehkä haen väärillä perusteilla sitten tai noh niin....
Ehkä olen epäluuloinen koska meitä yh-äitejä aina morkataan rumiksi ja tuhdeiksi nipottajiksi jotka eivät pärjää omillaan ja "antavatkin"vielä niiiiiin helposti? Hmmm....en allekirjoita tuosta yhtäkään väittämää ja on kurja lukea tuollaisia väittämiä - ei sillä, etteikö meitä ole joka junaan ja osa jää vielä asemallekkin, mutta...
Totuus vain on ettei tuolla leikkipuistossa kovin usein törmäile yh-isiin joiden kanssa voisi istuskella ja tehdä hiekkakakkuja :)))
Tai kirjastoretkellä käydessä nähdä kuinka joku iskä uutterasti opettaa tytärtään ajamaan polkupyörällä....olisihan se mukavaa jutella siinä päivän kuulumisia :)
Vai uskallanko väittää että ne yh-isät sitten hakevat vain sellaista seuraa jossa ollaan nassu totisena ja hampaat irvessä hakemassa vakisuhdetta tässä nyt ja heti?...Eivät halua pitkiä sähköposteja kirjoitella tai jutella puhelimessa tai nähdä vain silloin tällöin?
Pitääkö heittää kirves kaivoon ja pyyhe kehään ja todeta että tässäkö tämä elämä oli?
Ok, varmasti on niitä onnellisia poikkeuksia jotka tosiaan löytävät tätä kautta eli virtuaalimaailmasta kumppanin ja varsinkin ne jotka ovat vielä lapsettomia itse!
Itsellänikin oli profiili mutta poistin sen koska sain ehdottelevia viestejä vanhemmilta varatuilta ukoilta, joten ei kiitos...
Törmäsin useaan otteeseen siihen että teksteistä huokui läpi että kyseessä oli joko pelimies tai varattu henkilö. Kurjaa. Eikös ihmisillä muuta tekemistä ole kuin vongata vierasta kumppania?
Itseäni harmittaa se etten oikein löydä sellaista "seuraa" kuin haen, eli itselläni on pieniä lapsia liuta ja kun kaiken arjen pyörityksen hoidan ja lapset ja kodin ja työtkin vielä niin aikani on tosiaan kortilla. Mutta. Olisi silti mukava käydä joskus yhdessä jonkun yh-isukin ja tämän lapsien kanssa vaikka retkillä tms. Katsoa kaikessa rauhassa miten jonkun kanssa "synkkaa" eli ihan kaveripohjalta...tämä on kaiketi ihan mahdotonta nykypäivänä?
En itse halua alkaa elättelemään mitään turhaa toivoa enkä varsinkaan ala leikkimään lasten tunteilla että äidillä on joka viikko eri seuralainen, vaan ihan tuttavaksi ja seuraksi leikkipuistoon, korkeasaareen tai vaikka uimaan tai kävelylenkille illalla.
Tokihan lapset varmasti olisivat kummissaan mutta kun tajuavat että aikuiset voivat olla ihan kavereitakin ja viettää yhdessä aikaa ilma että tarvitaan "uusioperhekuviota"ja koska en oleta tapaamisen olevan jokapäiväistä.
En tiedä, ehkä haen väärillä perusteilla sitten tai noh niin....
Ehkä olen epäluuloinen koska meitä yh-äitejä aina morkataan rumiksi ja tuhdeiksi nipottajiksi jotka eivät pärjää omillaan ja "antavatkin"vielä niiiiiin helposti? Hmmm....en allekirjoita tuosta yhtäkään väittämää ja on kurja lukea tuollaisia väittämiä - ei sillä, etteikö meitä ole joka junaan ja osa jää vielä asemallekkin, mutta...
Totuus vain on ettei tuolla leikkipuistossa kovin usein törmäile yh-isiin joiden kanssa voisi istuskella ja tehdä hiekkakakkuja :)))
Tai kirjastoretkellä käydessä nähdä kuinka joku iskä uutterasti opettaa tytärtään ajamaan polkupyörällä....olisihan se mukavaa jutella siinä päivän kuulumisia :)
Vai uskallanko väittää että ne yh-isät sitten hakevat vain sellaista seuraa jossa ollaan nassu totisena ja hampaat irvessä hakemassa vakisuhdetta tässä nyt ja heti?...Eivät halua pitkiä sähköposteja kirjoitella tai jutella puhelimessa tai nähdä vain silloin tällöin?
Pitääkö heittää kirves kaivoon ja pyyhe kehään ja todeta että tässäkö tämä elämä oli?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moikka.onhan täällä yh-iskä joka tottunut olemaan suurennuslasin alla kun pojan kans asutaan.naiset kertovat ihannoivansa yh-isiä,totuus aivan toinen.kaikkemme teemme jopa paremmin kun normaaliperheissä mut nykyajan naiselle ei tunnu riittävän mikään.t:yh-isi 41v
Hienoa kuulla että joku uskalikko tunnustautuu ylpeänä yh-iskäksi! :))
Kyllä itse ainakin ihannoin isiä jotka oikeasti haluavat viettää lastensa kanssa aikaa ja tehdä yhdessä kaikenlaista. Lapset kun ovat pieniä niin vähän aikaa ja kunhan murkkuikään tulevat niin johan mennään ovet paukkuen aamusta iltaan :D
Maltan tuskin itse odottaa "innolla"miten meillä mennäänkään kun tuohon vaiheeseen pääsen...noh,huumoria on otettava kehiin tässä vaiheessa vaikkei ehkä silloin naurata kun on tosi kyseessä...
Nyt on kuitenkin nyt ja lapset pieniä ja äiti heille tärkeä. Haluan nauttia heistä ja touhuistaan, mutta kyllä se aikuis seurakin mukavaa on. Ja yhdessä koetut jutut, olivatpa sitten pieniä tai suuria...
Kuinkahan lämmin tästä kesästä tulee...jospa "haastaisin" yh:t tänä kesänä korkeasaareen lapsineen... :))))
T. Sokerikirppu76
Todella hyvin kirjoitettu :) ihan samoilla linjoilla täälläkin ollaan...33v mittarissa ja sutinat minimissä :(( kovasti on pistänyt mietityttämään tää tilanne..
Ainahan sitä sanotaan,että pitäis rohkeasti tutustua uusiin ihmisiin,mutta missä ja milloin? jos meidän elämä rajoittuu työ- ja päiväkotimatkoihin ja tohon omille nurkille,ni aika hiljasta on!Ravintolassa niitä(miehiä) kuulemma on pilvin pimein,mutta kun en itsekään juuri alkoholia naukkaile, niin miksi hakisin baarista semmoisen ketä siellä alvariinsa istuu...
ja vaikka yksinhuoltaja olenkin,ei se minusta millään lailla tee epätoivoista tän asian suhteen...pakko ajatella,että vielä joskus joku löytää minut...vaikka sitten tosta meidän kotipihasta :D
Jep,tähänkin on pakko kommentoida...itselläni myös sama tilanne, baareista varmaan löytyy jos minkälaista vipeltäjää mutta kun itse en sinne suuntaa niin enpä tarjonnasta tiedä :)
Ei muuta kuin ootellaan siis tosiaan hiekkiksen reunalla sitkeästi josko joku muukalainen sieltä meidät löytää.....! ;DD