työpaikallani on mies, joka iässä lähentelee kolmeakymmentä. jostain syystä hänen käytöksensä on kuitenkin välillä kuin viisivuotiaan; äkilliset raivonpuuskat, neuvottelukyvyttömyys, yhteistyöhaluttomuus, äkkipikaisuus; siinä joitakin luonteenpiirteitä joilla kuvastaa tämän miehen käytöstä. esim. eräänä päivänä hän paiskasi kaikki paperit lattiaan ja alkoi raivota pienestä vastoinkäymisestä.
kysyisinkin siis, tuleeko tämä ihminen joskus kasvamaan aikuisemmaksi, vai joudunko seuraavat vuodet kestämään hänen lapsellista käytöstään ja äkillisiä vihanpurkauksia. entä jos joskus itse suutun, päädymmekö tukkanuottaislle?
kysyisinkin siis, tuleeko tämä ihminen joskus kasvamaan aikuisemmaksi, vai joudunko seuraavat vuodet kestämään hänen lapsellista käytöstään ja äkillisiä vihanpurkauksia. entä jos joskus itse suutun, päädymmekö tukkanuottaislle?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sieltä ne syyt usein löytyvät.
Usein asia on päinvastoin, eli vastoinkäymisistä töissä kärsii muu kotiväki.
olet varmaan oikeassa...mutta minullakin on ollut vastoinkäymisiä ja kaikkea ikävää...en jaksaisi hänen lapsellista käytöstään enää töissä. voisi kasvaa aikuiseksi ja lopettaa uhonsa...
Kuvailemasi kaltainen työtoveri on varmasti kieltämättä aika epämiellyttävä. Henkilö purkaa fustraationsa aina negatiivisesti, joka saattaa johtua siitä, etteivät hänen keinonsa riitä niiden hallintaan. Työtoverisi on liian ahdistunut kyetäkseen jäsentelemään tilannetta ja toimimaan tarkoituksenmukaisesti. Tällöin hän käyttäytyy ulkopuolisen silmin järjettömästi, juuri kuvailemallasi tavalla. Hänen toimintansa ei tähtää enää esteen poistamiseen, vaan epämiellyttävästä emotionaalisesta tilasta pakenemiseen.
Olet oikeilla jäljillä sanoessasi, että mies on viisivuotiaan tasolla. Lapsihan purkaa turhaumansa kirkumalla, huitomalla käsiään ja tömistelemällä jalkojaan. Normaalisti lapsi oppii hillitsemään vaistovaraiset ns. "primitiivireaktiot" ehdollistumisen kautta, eli aggressiivisuudesta rangaistaan. On mielenkiintoista, miten kyseinen työtoverisi silti harjoittaa tätä nimenomaista käytöstä alituisesti ja jokapäiväisissä tilanteissa.
Aggressiivisuus ei itsessään ole negatiivinen, se vain tulee oppia suuntaamaan oikein ja hyödyllisesti. Kuka tahansa meistä saattaa reagoida epätarkoituksenmukaisella tavalla fustraatioon. Tilanne on huolestuttava kuitenkin vasta silloin kun epätarkoituksenmukaiset reaktiot toistuvat niin voimakkaina ja pitkäaikaisina, että henkilö ei enää kykene ratkaisemaan ongelmiaan. On silti vaikeaa antaa minkäänlaista analyysia kyseisen henkilön psyykkisestä tilasta ilman tarkempaa tutkimusta. Ohjeena voisin antaa vain, että kehotatte häntä hakemaan itselleen apua käyttäytymiseensä. Mikäli työtoverisi ei kehotuksesta huolimatta hakeudu esim. työterveyslääkärille ja hän edelleen jatkaa aggressiivista toimintaansa, voitte kääntyä esimiehenne puoleen. Työsuojelulaki velvoittaa työnantajan huolehtimaan työturvallisuudesta. Työpaikallanne on työsuojelun toimintaohjelma, joka tähtää ennaltaehkäisevään toimintaan. Työtovereilleen tai työpaikalleen vaaraksi luokiteltava työntekijä on ohjattava tarpeenmukaiseen hoitoon.
Toivottavasti saatte asiat vielä järjestykseen, sekä työpaikkanne ilmapiirin taas kohoamaan!
Kiitos paljon neuvoista!
..me se voidaan tietää?? Älytön kysymys!