Onko kenelläkään ollut niin, että ensimmäisinä päivinä kaikki on tuntunut mahdottomalta ja on vain tehnyt mieli luovuttaa? Olen muutama päivä sitten saapunut tänne, ja perheessä ei ole itsessään vikaa, mutta tuntuu vaan että olen mahdottoman tehtävän edessä. Perheellä on pieni lapsi, jolla on erittäin pikkutarkat rutiinit monissa asioissa ja pelkään koko ajan virheitä. Tuntuu myös että minua arvioidaan jatkuvasti (minkä kyllä myös ymmärrän), mutta koska itseluottamukseni ei ole mitenkään korkea tunnen itseni usein melko tyhmäksi. Ensimmäiset päivät ovat tuntuneet todella pitkiltä ja väsyttäviltä kaiken informaatiotulvan takia, mikä on varmasti ihan normaalia. Tuntuu vaan että mietin jatkuvasti ettei minusta ole tähän, mutta en myöskään voi/halua luovuttaa.
Kun tekisi mieli luovuttaa
sekamelska
11479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ota iisisti!!!
varmaan melkein kaikista tuntuu tolta eka päivänä ja vielä parina ekana viikkona... kuukauden päästä jo naurahdat noille tunneille ja työstä tulee rutiinia ja tutustut uusiin mahtaviin ihmisiin ja sulla tulee olemaan hauska ja ikimuistoinen vuosi!
vaikka aina huonompiakin päiviä tulee mutta älä luovuta vielä
Älä missään tapauksessa luovuta! Muistan kyllä kuinka lähdin itse kauan sitten au pairiksi ja ensimmäiset päivät ja viikot tuntuivat haastavilta. Loppujen lopuksi vietinkin ihanan ajan au pairina ja jäin vielä perheeseen toiseksi vuodeksi! :) Sain mahtavia ystäviä ajan kanssa joihin pidän edelleenkin yhteyttä kuten entiseen host-perheenikin kanssa. :)
Olen samaa mieltä, ÄLÄ LUOVUTA! Sä jaksat kyllä, usko pois. Jos perhe on suht hyvä eikä mikään diktaattori-isä-nalkuttaja-äiti-hirviö-lapsi-tyyppinen, sä selviät varmasti, ku rutinoidut! Usko ittees! Sä pärjäät.:)
Asun just tollasessa diktatoori-isä-nalkuttaja-äiti-perheessä au pairina, mutta luojan kiitos oon täällä vaan kesän. Jos oot sitoutunut koko vuodeksi, niin mieti se siltä kantilta, että oot ensin yhden kuukauden. Sitten toisen. Ja jos kahden kuukauden jälkeen haluat palata kotiin, olet luultavasti oikeassa. Ota kuukausi kerrallaan. Ymmärrän kyllä tosi hyvin miten rankkaa on pikkulasten kanssa, mulla 1,5v ja 4v hoidettavana ja kymmenentuntisia päiviä laittavat tekemään. Että sellasta.
HUHHUH. Ihana kesä, tosiaan. Ja arvaan, että olet pettynyt, kyllähän nyt varmasti oot oottanu tätä kesää. Ja kymmentuntisia päiviä?!!?!!! Ei kukaan täysjärkinen jaksa, varsinkin jos on huono ilmapiiri kaiken lisäks. Ootko yrittäny jutella vanhempien kans? Toivotan sulle jaksamusta! On niitä perheitä monenlaisia..
Toki oon pettynyt, mutta tunnen tietynlaista alemmuuskompleksia ja vähän pelkoakin vanhempia kohtaan, kun tuollaisen vahvan luonteen omaavat. Kyllähän mä teen oikeitakin virheitä, viimeksi tänään sain kuulla siitä kuinka tusseihin pitää laittaa korkit aina heti paikoilleen (yksi tussi oli räjähtänyt penaaliin ja puolet penaalista on nyt sinisen peitossa:D). Kuuntelin hiljaa vieressä, vaikka tiesin etteivät tussit toimineet silloinkaan kun alotin työt. Ja jätän joskus vaatteita ulos puolihuolimattomuudesta leikin jälkeen, kuten hatun pihalle. Enkä jaksa silittää lasten alusvaatteita. Enkä laittaa leluja takaisin juuri niinkuin ne olivat, minulle riittää että on siistiä.
Joka päivä täällä on haaste, mutta onneksi olen vain kesän, eikä ylpeys anna luovuttaa. Ja tiesin tullessani olevani au-pair , tosin en tiennyt että se merkitsisi näin paljon työtä. Oon tän perheen eka au-pair, aiemmin ollut kokopäiväinen nanny, joten se ehkä syynä mikseivät hoksaa virheitään.
Ja, tällähetkellä työskentelen pienessä kuumeessa, viidettä päivää. Eivät ilmeisesti tajua miten rankkaa se minulle on, nainen vain tokaisi minulle että "meilläpäin kuumeeksi lasketaan vasta 40 astetta"! Hohhoijaa...
"meilläpäin kuumeeksi lasketaan 40 astetta"
HOHHOIJJAA tosiaan. Ootappa sitte ku sulle tulee se 40 astetta ja joudut lääkäriin ja lääkäri saa tietää että ne on teettäny sulla töitä kuumeessa, oottakoon vaan. Huhhuijaa. Uskon että ei kiva. Au pair vuoden pitäis olla mukava, mieleenpainuva vuosi... Tai joo, tämä vuosi on varmasti MIELEENPAINUVA. Jos ei muuta. Missäpäi maailmaa oot?
Pariisin ympäristössä...kiitos tukevista kommenteista! hyvä tietää etten ole yksin mielipiteitteni kanssa. Pitää alkaa pitää puoliani täällä tai käy kalpaten. Tänään nostin esille lasten nukkumaanmenoajat, kun yleensä puolitoistavuotias ja nelivuotias menevät reilusti kymmenen jälkeen nukkumaan. En tiedä johtiko keskustelu mihinkään, toivottavasti. Perheen äiti, joka muuten työskentelee käsittämättömän paljon, tulee kotiin vasta kymmenen jälkeen, herättää lapset uudelleen, ja alkaa jostain syystä leikkiä näiden kanssa vielä! Mutta alan laittaa vastaan, eihän tätä muuten kestä.
Lapsellista ajatella että perheelle jotain tapahtuu kun on töitä teettänyt, vaikka kuumeessa; ei heille tapahdu yhtään mitään vaikka lääkäri saisikin tietää ;)
Parasta vaihtaa paikkaa vaan, jos kaltoin kohdellaan, tai lähteä kotiin.
Ei välttis tapahu ei. Mut inha perhe silti..... ..... ....
Hyvä! Niin sitä pitää! Ei kannata jäähä tossun alle....:)