Kuinka saada murkut ymmärtämään asumuseron tarve?

En pysty ohjeistamaan positiivisesti. Olen ollut vuosia sitten samassa tilanteessa. Tosin vanhimmainen oli juuri avioitunut ja nuorikko odotti lasta.

Meilläkin lapset - 2 murkkua ja yksi aikuinen - nostivat äläkän, koska he kokivat, että heillä on hyvä ja turvallinen koti. Emme edes juurikaan riidelleet. Syy eroaikeisiin oli, että mies oli löytänyt toisen, mitä lapsille oli tosi vaikea kertoa.

Vanhin varsinkin oli tiukkana, ettei meillä ole oikeutta viedä hänen lapseltaan mummilaa. Nuoremmat tytöt sanoivat melkein samoin sanoin kuin teilläkin eli "miksi teidän pitää pilata tämä perhe".

Niinpä me odottelimme hiljalleen muutaman kuukauden, pari vuottakin. Ja yllätys yllätys! Ei tullut eroa, mistä kaikki osapuolet ovat nykyisin tyytyväisiä.
Että näinkin.
Mikähän teillä on eron syy, jos ette edes paljon riitele? Anteeksi että kyselen. Kiinnostaa tuosta ylläolevasta syystä.

Upeaa että saitte asianne kuntoon! Niin mekin aikoinamme ja vaikeuksien jälkeen voitto oli paras palkinto niin aikuisille kuin lapsillekin. Voi kuinka toivon että erottaisiin vähemmän. Vaikka sanotaan että lapset eivät kärsi niin nehän siitä kärsivät kaikkein eniten ja asialla voi olla kauankantoisia seurauksia.

Sanotte likoille vain että nyt aikuiset ovat jo päätöksensä tehneet. Koska eivät enää jaksa pitää onnellisuuskulissia yllä lasten mieliksi. Ovatko tytöt kovin hemmoteltuja, tottuneita saamaan tahtonsa läpi?
Sanonpa vaan, että muutamassa viikossa tytöt hämmästyksekseen huomaavat sekä isin että äidin muuttuneen iloiseen , virkeään suuntaan.
Älkää nyt ainakaan teineiltä ruvetko kyselemään, että "saadaanko me kokeilla asumuseroa", kuten sanottu aikuiset päättävät ja lapset sopeutuvat. Toivottavasti löytyy mummolaa ym. vanhoja tuttuja paikkoja ja ihmisiä lasten kesää pelastamaan. Ja tietysti sekä isän että äidin jakamatonta kiinnostusta.
Oletteko muuten esim. seurakunnan tms. parisuhdetyössä yrittäneet korjata liittoanne? Mikä tekee tilanteestanne parina sekavan, en oikein ymmärtänyt??

Puhukaa tunteistanne murkuille. Liittonne todellisesta tilasta, ahdistuksesta, sekavuudesta. Sekä myös siitä miten inhottavalta tuntuu murkkujen syyttäminen "perheen pilaamisesta". Ette eroa huviksenne, vaan siihen on vakavat syyt. Kyllä he lopulta ymmärtävät.

Varoitan kuitenkin tuosta lasten kanssa vuoroviikoin asumisesta. Käytännössähän tuossa systeemissä ei lapsilla ole kotia kummankaan vanhempansa luona. Tuo on vähän "lastenkoti" -tyyppinen ratkaisu, jossa hoitajat vuorottelevat. Toivottavasti se on teille tilapäistä, sillä kovin kauaa tuo ei toimi. Viimeistään sitten, kun teistä vanhemmista jompikumpi löytää uuden kumppanin tai edes ehdokkaan sellaisesta, koko juttu on ajateltava uusiksi.

irina hyvä, kyllä monet eroavat jokseenkin pienestäkin syystä nykyisin. Ja 3-4 alaikäistä lasta eivät yleensä kiitä vanhempiaan.

Mikäs ap on eron syy, jos lapset eivät ilmeisesti tiedä? Ei lasten ole pakko sopeutua tai ymmärtää aikuisia. Aikuisten on suojeltava lapsia ja oltava turvana.

Olen kokenut avioeron,sen olisi pitänyt tapahtua kauan sitten,mutta lasten vastustus oli valtava,ja alkoivat oireilemaan.Jätin asiat sikseen,sitä olen katunut rankasti.
Erosin myöhemmin lasten oltua poissa jo kauan.En kuitenkaan ymmärtänyt kertoa totuutta avioliitosta.Lapaset suhtautuivat ensin ymmärtävästi,mutta kun mies ei olisi halunnut eroa,alkoivat lapset syytellä minua.On kulunut vuosia,olen lasten hylkäämä.
Minun tarinani on pitkä,ja ruma,tosi ruma.
Sen eron olisi pitänyt tapahtua silloin aikoinaan,kun se oli esillä.Lapset olisivat toipuneet,tottuneet muutokseen,koska elämä on muuttuvaista lajia muutenkin.

Sinulla on miehen kanssa puheyhteys,se on suuri asia,voitte suunnitella ja tehdä pelisäännöt.Perheen yhteiset pelisäännöt.Lapsen lapselta ei mene mummola,ei isovanhempien koti.Olette vuoroasumisella sen varmistaneet.Myös lapset saavat olla kotonaan,teidän vuorotellessa.Esim.vuosi on pitkä aika sopeutumiseen lapsilla ja teillä vanhemmilla muutoksiin,mihin päin ne sitten vievätkään.Lasten kohdalla näyttäisi turvalliselta tuo tilanne.Ehkä lapset eivät nää teitä iloisena,onnellisena muutosvaiheessa,koska asioihin liittyy niin paljon tunteita vanhemmillakin.Lapsetkaan eivät varmasti ole heti iloisia,heillä on oma surunsa,jolle on annettava lupa,annettava lupa murjottaa.Vanhemmillakin siihen on lupa,kun lapsille kerrotaan uudestaan ja uudestaan,etteivät ole syyllisiä tilanteeseen,koska he tuntevat syyllisyyttä kuten tuntevat vanhemmatkin,lapsiinsa nähden.
Kaikki muutokset elämässä tuntuvat pelottavilta,lapsista erityisesti,mutta heillä on vanhempiensa turva,johon näytte panostavan.