Olen seurustellut avopuolisoni kanssa reippaat kaksi vuotta. Muutimme yhteen keväällä.
Taloudellisen tilanteen vuoksi päätimme odottaa vähän aikaa ja mieheni muutti minun luokseni.
Minulla on 10- ja 8-vuotiaat tytöt. Miehelläni on pian 5-vuotias poika, joka asuu kyllä muutamia kuukausia vuodessa ulkomailla äitinsä luona.
Tilan puute on valtava. Tytöillä on oma huone eivätkä he pitkän suostuttelun jälkeenkään suostu ottaamaan mieheni poikaa samaan huoneeseen.
Mieheni yritti ehdottaa, että poika nukkuisi meidän kanssa samassa huoneessa, mutta itse olen aina ollut sitä mieltä, että lapsethan eivät samaassa huoneessa nuku! Omatkaan lapseni eivät ole koskaan niin tehneet.
Lopulta jouduimme tekemään pojalle petin käytävälle. Avomieheni oli tietenkin hyvin loukkaantunut ja syyttää minua ties mistä. Minä kuulemma vihaan hänen lastaan ja olen omillekin lapsilleni aivan liian lepsu äiti, kun en osannut pakottaa tyttöjä jakamaan huonettaan.
Poika itse ei ole moksiskaan, hänelle on aivan sama missä itse kukin nukkuu, mutta isukki se on varsinainen ongelma.
Taloudellisen tilanteen vuoksi päätimme odottaa vähän aikaa ja mieheni muutti minun luokseni.
Minulla on 10- ja 8-vuotiaat tytöt. Miehelläni on pian 5-vuotias poika, joka asuu kyllä muutamia kuukausia vuodessa ulkomailla äitinsä luona.
Tilan puute on valtava. Tytöillä on oma huone eivätkä he pitkän suostuttelun jälkeenkään suostu ottaamaan mieheni poikaa samaan huoneeseen.
Mieheni yritti ehdottaa, että poika nukkuisi meidän kanssa samassa huoneessa, mutta itse olen aina ollut sitä mieltä, että lapsethan eivät samaassa huoneessa nuku! Omatkaan lapseni eivät ole koskaan niin tehneet.
Lopulta jouduimme tekemään pojalle petin käytävälle. Avomieheni oli tietenkin hyvin loukkaantunut ja syyttää minua ties mistä. Minä kuulemma vihaan hänen lastaan ja olen omillekin lapsilleni aivan liian lepsu äiti, kun en osannut pakottaa tyttöjä jakamaan huonettaan.
Poika itse ei ole moksiskaan, hänelle on aivan sama missä itse kukin nukkuu, mutta isukki se on varsinainen ongelma.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mistä lähtien 8- ja 10-vuotiaat lapset ovat saaneet päättää, jakavatko he huoneensa jonkun kanssa vai eivät?
Meillä sen ikäiset lapset tekevät niin, kuin vanhemmat sanovat. Tietysti tyttösi tekevät juuri kuten haluavat, jos annat heidän tehdä niin. Sen ikäisillä tytöillä ei ole vielä kyse edes murrosiästä, jonka takia he tarvitsisivat omaa rauhaa/intimiteettisuojaa. 5-vuotias poika sopisi siihen huoneeseen siis hyvin. Poikahan on vielä pienen pieni lapsi.
Ymmärrän miehesi loukkaantumisen. Minä olisin luultavasti etsinyt ne puuttuvat neliöt itselleni ja pojalleni omasta asunnosta..
Oletko ajatellut minkälainen elmänmuutos tämmönen uusperhe-ratkaisu voi lapsille olla?
Minä ainakin olen miettinyt pääni puhki.
Sen jälkeen, kun lapset ensin hangoittelivat avomieheni ja tämän pojan muuttoa vastaan monta kuukautta olisi mielestäni aivan liikaa vaadittua, että tämä outo lapsi nukkuisi vielä heidän huoneessaan.
Eihän tätä kaikkea voi repästä kehiin yhtäaikaa, siksi pyrin kuuntelemaan myös tyttöjen mielipiteitä. Liika on liikaa. Olen pyrkinyt ajattelemaan asioita myös heidän kantiltaan.
Totta kai tytöt ovat muuten tottelevaisia, tekevät kotiaskareita, eivätkä kiusaa uutta "veljeään".
Eroamista emme mieheni kanssa ole harkinneet, pitää vain odottaa, että tilanne rauhottuu.
Miten teillä muilla, nukkuvatko eri vanhempien lapset samassa huoneessa?
Minulla on aivan loistava käsitys uusioperheen kuvioista. Meitä on ollut parhaillaan 4 lasta ja 2 aikuista 39,5 m2 asunnossa...
Lapsille pitää mielestäni sanoa suoraan, kuinka asia on. Tuolla alhaalla oli hyvä ehdotus: luopukaa te miehenne kanssa omasta huoneestanne ja antakaa se pojalle. Tosin tällöin tyttösi alkanevat kiukuta siitä, että miksi poika saa oman huoneen ja he eivät..
Totesit, että liika on liikaa. Mitähän se on 5-vuotiaalle, joka tulee vieraaseen taloon vieraiden ihmisten keskelle, ja hän ei saa olla edes lähellä isäänsä?
Mutta 5-vuotiaan nukuttaminen käytävällä on todella törkeää syrjimistä ja hylkimistä, ja säälin tätä miehesi poikaa oikein todella. Edes pojan isällä ei tunnu olevan kanttia suojella lastaan. Minun lapselleni ei tehtäisi koskaan niin.
Mietihän asia toisin päin: Mikä olisi tilanne, jos miehesi olisi pistänyt toisen tytöistäsi käytävälle nukkumaan..?
olen sitä mieltä, että olet toiminut lastesi parasta ajatellen ja täysin oikein, kun lapset ovat saaneet pitää oman yhteisen huoneensa edelleen.
On hyvä kunnioittaa lastenkin mielipidettä ja omaa reviiriä. Noin isot osaavat jo nimetä sen. HE eivät ole valmiita jakamaan tämän enempää. Vielä. Ehkä joskus myöhemmin. Mutta voi olla että ei, koska miehesi kiukuttelee.
Jokainen vanhempi pitää oman lapsensa puolta. Sinä pidät omien lastesi, mies pitää omansa. Kompromissia ei löydy joten joku luopuu. Olen sitä mieltä, että se joka joustaa ja luopuu on -valitettavasti - se tai ne, jotka eivät kokoaikaisesti uusperheessä asu.
Minua moitittiin täällä nettipalstalla, koska teini-ikäinen poikani sai toisen makuuhuoneen eikä miehen viikonloppulapsille ole siis omaa huonetta ollenkaan. He nukkuvat meidän aikuisten kanssa samassa huoneessa.
Meilläkin on siis 3 huonetta = kaksi makuuhuonetta vain.
Täällä olevien mielestä aikuistuvan pojan olisi pitänyt nukkua olohuoneessa sohvalla, ja tämä toinen makuuhuone pitää viikonloppulasten käytössä. 2 viikkoa se olisi siis ollut tyhjillään ja sitten käytössä 2 päivää.
Poika olisi tehnyt läksynsä olohuoneen lattialla kait.
Ihmisillä nyt tuntuu olevan jokin kumma käsitys, että syrjisin ja vihaisin poikapuoltani. Näin ei tietenkään ole. En suinkaan ole täysin välinpitämätön pojan suhteen. Siinä samassa missä omatkin lapset syötetään, juotetaan ja nukutetaan niin huolehdin kyllä myös pikkupojasta.
Asumme pienessä kolmiossa, eikä ylimääräisen makuuhuoneen puuttuessa se olohuonekaan olisi ollut paras ratkaisu. Me aikuiset varsinkin katsomme tv:tä ja vietämme aikaa olohuoneessa usein hyvinkin myöhään, ja 5-vuotiaan nukkumamenoajat vain häiriintyisivät.
Erilaisten väliaikaisratkaisujen jälkeen pojalle on tehty makuuhuoneen ulkopuolelle parvi. Poika itse oli kyllä ihastunut, vuodekatos muistuttaa telttaa ja mikäs onkaan sen hauskempaa kuin räpiköidä tikkaita pitkin omaan suojattuun telttaan nukkumaan. :)
Tytöiltäni en vaadi mitään. Kunnioitan heitä ja minun silmissä he ovat jo isoja koululaisia, jotka harrastavat ja osaavat olla lomallansa jo yksinkin kotona. Ei kukaan voi olettaa, että jo parin kuukauden yhdessäasumisen jälkeen kaikki sujuisi niin kuin ydinperheissä.
Miksi te aikuiset ette voisi nukkua olohuoneessa kun kuitenkin siellä vietätte paljon aikaa? Siis mikäli olohuone on kohtalaisen kokoinen niin sinne voi helposti rajata vaikka kirjahyllyn avulla nukkumasopen. Tiedän monia, jotka ovat jossain vaiheessa nukkuneet olohuoneessa, jotta lapset saisivat huoneet.
Minä olen itse 14-vuotiaaksi asti nukkunut samassa huoneessa pikkusiskoni ja pikkuveljeni kanssa ja ei mitään ongelmia ollut. Myöhemmin nukuin siskon kanssa samassa huoneessa. Minulla ei koskaan ole ollut omaa huonetta, nykyään samassa huoneessa nukkuu avomies :)
Meillä on sattuneista syista kiva tilanne, asumme siis 6 ihmistä 80 neliön kolmiossa. Isot pojat on 10 ja 8 vuotta, tyttö 5 ja lisäksi vielä vauva 7 kk. Olemme ratkaisseet ongelman siten että pojat nukkuvat yhdessä makkarissa (toinen parvella, toinen tavallisessa sängyssä), tyttö nukkuu parvella olohuoneessa. Parven alla oleva tila on hänen "huoneensa", joka joskus oli kirjahyllylläkin erotettuna olkkarista, ei tosin tällä hetkellä. Me aikuiset ja vauva olemme vallanneet toisen makuuhuoneen.
Jatkossa, vauvan hiukan kasvettua, olisi tarkoitus siirtää tyttö vauvan kanssa makuuhuoneeseen ja meidät aikuiset olohuoneeseen, kirjahyllyn taakse.
Täytyy sanoa että minä olisin myös suuttunut sinulle jos olisin sinun miehesi asemassa.
Poika käytävälle nukkumaan,kun ei mahdu saamaan huoneeseen sinun kanssa.
Olisin ottanut heti kimpsuni ja kamsuni ja muuttanut pois sinun luotasi.
Yksi asia on minkä olisitte voineet tehdä heti kun yhteen aioitte muuttaa,hommata isompi asunto.
Miksi ette sitä hommanneet ihmettelen kun neliöt näyttää käyvän teille pieniksi.
Jakakoon tytöt sen yhden makuuhuoneen keskenään ja te annatte sille pojalle sen oman makuuhuoneenne ja siirrytte nukkumaan olohuoneeseen.
Pitäähän pojalle on paikka muuallakin kun käytävällä.Jos aiot pitkäänkin nukuttaa poikaa käytävällä niin sinun miehesi kannattaa muuttaa pois sinun tyköä,ethän näytä yhtään välittävän tästä pikkupojasta.
Itsellä on myös saman ikäinen lapsi,ja vaikka tuollainen nukkumapaikka näyttää poikaa tyydyttävän niin voin kuvitella mitä poika rukka mielessään miettiin kun ei ole paikkaa missään omaa.Ihan tarpeeksi on pojalla surua kun oma äiti on kaukana,ja sitten isän uusi vaimo ei anna mitään arvoa pojalle.
Hävetä saisin !!!
Olen täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa!!! Mene vähän itseesi ja ajattele poikaakin eläkä vain niitä rakkaita tyttöjäs!! Haloo, laittaa nyt poika nukkuun käytävälle!! Kaikkea sitä ihminen kuuleeki!! Häpeä!
että kysymyksessä on väliaikainen ratkaisu! nämä aikovat hankkia isomman asunnon taloudellisen tilanteen kohennuttua ja poika nukkuu mielellään "teltassaan". miettiää miten paljon aikuisten parisuhde kärsii, kun lapsia nukkuu samassa huoneessa. sukupuolinen kanssakäyminen on tärkeä osa parisuhdetta ja milloin siihen sitten on mahdollisuus, jos samassa huoneessa nukkuu lapsi? minusta on lasten etu, että perhe pysyy kasassa. kun parisuhteesta kuolee seksi, kuolee siitä kaikki muukin.
taidat olla todella ilkeä-äitipuoli. MUISTA KOHDELLA MIEHESI LASTA NIIN,KUIN TOIVOISIT OMAASI KOHDELTAVAN. järkeä päähän..
"...mutta itse olen aina ollut sitä mieltä, että lapsethan eivät samaassa huoneessa nuku! Omatkaan lapseni eivät ole koskaan niin tehneet. "
Olisikohan nyt sopiva aika tehdä muutos mielipiteisiin...?!
Hei teille kaikille jotka moititte kipaa.
Kun tilat on ahtaat, niin olisi se mieskin voinut miettiä tilaratkaisuja ennenkuin muuttaa yhteen "lapsellisen" ihmisen kanssa!!! Juuri miehen tehtävä isänä olisi ollut ensin miettiä, onko pojalle tilaa ja paikkaa ja vasta sitten muuttaa tai olla muuttamatta yhteen!
Isomman asunnon osto ei aina ole mahdollista. Ei ole rahaa. Eikä se aina ole muutenkaan järkevä ratkaisu: 8 ja 10 vuotiailla on jo tuttu kaveri- ja koulupiiri enkä suosittele niiden vaihtamista tosta noin vaan! Omat lapseni ovat muuttojen myötä joutuneet vaihtamaan koulua, ja kavereita, ja se on ollut tosi rankkaa.
Mutta totta on, että jos poika periaatteessa asuu teidän luonanne ja on poissa vain muutamia kuukausia vuodessa, hänellekin pitäisi löytyä jokin oma paikka missä olla.
Ikäero on melkoinen ja minusta ainakin on ihan hyvä, että tytöt (kohta jo nuoret neidit) saavat pitää oman huoneensa keskenään. Minusta et ole itsekäs tai lepsukaan. Olet järkevä ja aJAT omien lastesi etua. Pidä siitä kiinni AINA!
Pojalle pitäisi kuitenkin raivata jonkinlainen oma nurkka. Onko mahdollista jakaa olohuonetta?
Tai sitten juuri sinä joudut joustamaan ja luopumaan ja ottamaan lapsen makuuhuoneeseesi. Parin vuoden kuluttua poika aloittaa koulunkäynnin ja hän tarvitsee senkin takia tilaa enemmän ja eri lailla.
Tai sitten mies voi muuttaa poikansa kanssa omilleen.
En tiennyt että sitä suhtaudutaan näin erottelevasti uusperheissä. Sinusta ei tule koskaan hyvä äitipuolta tuolla asenteella, sääli sillä tarkoitushan olisi teidän kaikkien tulevan toimeen. Oletko ajatellut että suhtautumalla näin välinpitämättömästi miehesi lapseen luot tyttärillesi käytösnormin häntä kohtaan. Taitaa olla aika nynny mies toi nykyinen miehesi.
Kun kerran odotitte taloudellisen tilanteen vuoksi vähän aikaa yhteen muuttoa, niin miksette samantien hommanneet isompaa asuntoa? Asunnossanne on tyttöjen huone ja sinun makkarisi... entäs olohuone? Vai onko asuntonne kaksio?
Uusioperhe on aina haaste ja haastavammaksi se muuttuu mikäli lapsia erotellaan sun ja mun lapsiksi...
Poika itse ei ole moksiskaan... sinun nähtesi, mutta kenties itkee hiljaa nukkumaan mennessään ja kaipaa aikaa, jolloin sai olla isänsä kanssa onnellisena.
aikuiset olohuoneeseen ja antakaa pojalle huone vaikka kyllä minun mielestä sinun pitää tehdä omille muksuille selväksi että menevät samaan huoneeseen tai sitten saavat pojan huonekaverikseen! On toi tosi paskamaista toisen lasta kohtaan!! Itse olen uusperheen äiti ja meillä on yhteensä 6 lasta =) ellei ole yhdelle huonetta niin sitten ei kellään.
Kyllä tuon ikäisillä tytöillä on jo jotain sananvaltaa huoneensa suhteen. Ei 10-vuotias ole enää niin pieni, että haluaisi pojan omaan makkariinsa. Hänelle voi vaikka alkaa menkat vuoden sisällä. Kyllä intimeettisuojaa jo tarvitaan.
Jos aikuiset perustelevat uusioperheitään, pitäisi miettiä ennen yhteenmuuttamista, mistä tila kaikille löytyy.
Minä olen maksanut kolmioni YKSIN omilla tuloillani. Vielä puuttuu noin kymppitonni. Kuinka moni kahden lapsen yksinhuoltajaäiti pystyy samaan?
Ota huomioon, ettei minulla koskaan ollut suunnitelmissakaan hankkia kolmatta lasta, joten asunto on ollut meille kolmelle ihan sopiva.
En koskaan kuvitellutkaan, että tulevalla miehelläni olisi lapsi. Vai pitäisikö mielestäsi hankkia asunto aina mahdollisia perheenlisäyksiä silmällä pitäen?
Yhteenmuuttokaan ei ollut itsestäänselvyys, mieheni piti ensin löytää paikkakunnaltani työpaikka ja lopettaa sitten vanha työ. Täällä hänen tulonsa pienenivät kuitenkin lähes puolella, joten eiköhän jätetä ne lukaalit ostamatta!
Hei kipa.
Toivotan sinut tervemenneeksi sivustolle www.suomenuusperheellistenliitto.fi
Se on meidän uusperheellisten oma kanava keskustella. Keskustelut ovat vain ja ainoastaan rekisteröityjen käyttäjien välisiä ja vaikka sielläkin välillä tunteet käy kuumana, se ei karakaa tämmöseksi anonyymien kaikkitietävien kivittämiskentäksi, jossa sinäkin nyt olet.
Voit vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia toisten uusperheellisten kanssa ja saat hyviä ideoita, neuvoja, tukea, ystäviä, vertaistukea - ja ennekaikkea huomaat, ettet ole ainoa ja yksin asioittesi kanssa.
Tervetuloa SUPLIin!!
sä aika itsekäs ihminen ja miehesi nynny,kun luopui hyvästä palkasta ja toi poikansa sun käytävälle.Siis mieti ny ihan oikeesti.Sinä se vaan et luovu mistään,mut sitähän se yhdes asuminen on kaikki luopuu jostain.Kasva aikuseks.Ei pitemmän päälle toimi noin,mut onneks ei mun elämä!
ps.meil mutsi maksoi yksin 4-HUONETTA,et ole ainut.
Olen melkein samassa tilanteessa. Kolmen lapseni kanssa omassa talossa johon on nyt mies tulossa kovaa vauhtia ottamaan ohjat käsiin ja tuo tullessaan kaksi lastaan. toinen on jo jonkun viikonlopun ollut majoitettuna minun makuuhuoneen lattialle. Miehen ehdotus.... en ole asiasta kovin innoissani. Omat lapseni ovat jo sen verran isoja, murros-teini-ikäisiä ettei heidän huoneisiin ole menemistä. Suhde on nyt katkolla, koska minä en pysty ottamaan omaan kotiini vieraita ihmisiä... liekkö vika minussa vai ??? En vaan halua että joku muu alkaa minun kodissani määräillä ja suunnitella asioita. Mielestäni olen kuitenkin se joka asioista päättää omassa kodissani. En ole velvollinen elättämään ketään vierasta - omissakin on tarpeeksi tekemistä. Mies ei kuitekaan pysty osallistumaan kaikkiin menoihin tasapuolisesti, eli asuinkulut on jatkossakin minun hotteilla. Eli jatkan varmaan yksin lasteni kanssa tai sitten yritämme löytää jonkun ratkaisun jossa mies pitää oman asuntonsa jossa viettää aikaa lastensa kanssa.
Olen lukenut kaikki vastaukset ja olen suoraan sanottuna järkyttynyt kummallisista kommenteista. Kahden nuoren tytön kanssa ei pientä poikaa voi enää asuttaa, jokin intimiteettisuoja pitää tytöilläkin olla. Toisaalta teidän seksielämänne saattaisi kärsiä hiukan liikaa, jos pikkuinen nukkuisi teidän huoneessanne. (Ja entä pojalle aiheutuvat traumat, jos hän näkisi?) Käytävä kuulostaa rankalta, mutta emmehän tiedä, minkälaisesta "käytävätilasta" on kysymys. 5-vuotias ei todellakaan tarvitse omaa huonetta, pikemminkin on parempi, että hän nukkuu jossain yleisessä tilassa. On kuitenkin järkevästi ehdotettu myös olohuoneen muuttamista makuuhuoneeksi - jos kerran kuitenkin vietätte siellä illalla aikaa. Tai sitten pojalle voisi erottaa olohuoneesta osan vaikkapa kirjahyllyllä, jos se on mahdollista. Toisaalta käytävällä oleva parvi on varmaan yhtä hyvä vaihtoehto kuin olohuoneessa oleva parvi. Onko enemmänkin ongelmana se, että mies kokee poikaa syrjittävän, ei niinkään se, että poika varsinaisesti tarvitsisi tai haluaisi enemmän tilaa?
Tosin parin vuoden kuluttua teidän on pakko muuttaa asioita. 7-vuotias alkaa jo tarvita, ellei vallan omaa huonetta, niin ainakin oman tilan sängylle...
Mä olen myös lukenut kaikki tähän astiset kommentit, jotka ovat osittain aika omituisia.
Nuo sun ehdotukset on mun kanssa samoilla linjoilla. Enkä mä muuten itse tähän mennessä ole huomannut että meillä muksut vastaavasta järjestelystä kärsisi. Tai tustisi itseään syrjityksi.
"Tyttöjen huoneesta" kirjoitettaessa ei kukaan ole tullut huomoineeksi sitä, ettei ko huoneessa ehkä ole tilaa enää yhdelle sängylle. On aika kohtuutonta kuvitella että tämä huone olisi pelkkää sänkyä, kyllä sinne kai pitää mahtua koulupöydät ja vaatekaapit myös. Ja mahdollisesti muutakin tavaraa. Ja jos pieneen huoneeseen on tungettuna monta ihmistä, loppuu sieltä yöllä happi, ja kaikki ovta kiukkuisia ja kipeitä aamulla. Näin ainakin meillä olisi jos poikien huneeseen edes yritettäisiin lisää porukkaa tunkea. Ei mahdu, ei kertakakikkiaan.
Jokaisen, myös ap:n mielestä ideaalitilanne tietysti olisi iso talo jossa jokaisella olisi oma huone ja lisäksi vieras- ja työhuoneet, jne... mutta Oikeassa Elämässä ei se aina toteudu. Sen ovat muutamat kirjoittajat unohtaneet.
Lapset yleensä viihtyy yhdessä. Jos luonteet vaihtelevat suuresti soi tulla hankaumaa, eli jos joku on pikkutarkka ja siisti kun toiset taas heittelee tavaraoitaan miten sattuu. Aikuiset päättäköön miten asiat on ja tyytyköön muut siihen ei sitä tarvitse täältä netistä kysellä.
huomioida se tosiasia, että nuo kaksi tyttöä olivat jo tottuneet asumaan huoneessaan kahden. heillä on paljon sopeutumista jo siinä, että 2 muuta ihmistä muuttaa hidän kotiinsa. lisäksi heidän pitäisi yhtäkkiä jakaa huoneensa, jonka he ovat saaneet pitää omanaan ties miten kauan. lisäksi heillä ei käsittääkseni ole veljiä. meille tyttölapsille, jotka emme ole totuneet isoihin tai pikkuveljiin, jopa 5-vuotias toisen sukupuolen edustaja on siinä määrin vieras, että tämän nähden riisutuminen ja pukeminen saattavat hämmentää. 10-vuotias on sitäpaitsi jo fyysisesti pikkuhiljaa kehittymässä naiseksi.
Eiköhän tytöt joudu totutteleen muutenkin että perheessä on nyt uusi isä pikkuveljen lisäksi! Kaikenlaisia uusia juttuja tulee ja jokaisen täytyy oppia venymään, muutenkin kun nukkumapaikan suhteen!
Musta tuntuu kummalta ettei pikkupojalle hankita omaa tilaa.
Itse tuntisin huonoa omaatuntoa jos syrjisin jotain perheen lapsista vastaavasti.
Epäilenkin että kirjoittaja on feikki!
teidän asumisjärjestelynne on väliaikainen (käsitin, ettäolette hankkimassa isompaa asuntoa, mutta haluatte ensin kohentaa taloudellista tilannettanne) niin minusta se on ihan ok. jos tytöt ovat tottuneet omaan huoneeseensa, olisi väärin riistää se heiltä, koska heillä todellakin on tilanteeseen jo muutenkin sopeutumista. sopeutumista on toki pojallakin, mutta mikäli tämä ei tuota nukkumisjärjestelyään koe ongelmaksi, niin mikäs siinä!
lapsen nukkuminen samassa huoneessa aikuisten kanssa syö aikuisten parisuhdetta! (seksi) minusta toimit tämän asian suhteen koko perheenne parhaaksi.
meillä oli aikanaan seuraavanlainen tilanne, kun muutimme entisen avomieheni kanssa yhteen. olimme ostamassa kolmiota, mutta lapsen äiti oli sitten ex-miehelleen todennut, että mitä te kolmiolla teette, kuneihän tyttö ole teillä, kuin joka toisen viikonlopun ja vähän lomia. päädyimme sitten kaksioon, mutta se kadutti jälkeenpäin. tein tytölle sängyn aina tapaamisajankohdiksi olohuoneeseen (levitttävästä vuodenojatuolista). olohuoneestamme yksi ulkoseinä oli käytännössä kokonaan ikkunaa ja vaikka sälekaihtimet olivat kiinni, tyttöä pelotti nukkua siinä. tuo vuodenojatuoli oli muutenkin aika epämukava. siinä oli helppo nukkua yö tai kaksi, mutta ei pidempään. olohuoneemme oli sen verran pieni, ettei sinne voinut sijoittaa oikeaa sänkyä (ja koska tyttö ei edes ollut meillä, kuin 2 viikonloppua kuukaudessa ja hieman enemmän lomilla olisi tuo sänky ollut turha aina muulloin). tyttö alkoi pikkuhiljaa nukkua meidän vuoteessamme (makuuhuoneemme oli pieni ja sinne mahtui vain yksi sänky) ja minä kiehuin! meitä nukkui siis samassa sängyssä 2 aikuista, 10-vuotias tyttö sekä 2 kissaa (nyt joku sanoo, ettei kissan paikka ole sängyssä, mutta lisään, että nämä ovat tottuneet siihen pennusta asti ja ja ko. rodulle on luonteenomaista nukkua sängyssä vieläpä peiton alla). olen tottunut nukkumaan alasti, mutta kun miehen lapsi nukkui samassa vuoteessa, en voinut. minun olisi mitä ilmeisimmin pitänyt siis siirtyä nukkumaan olohuoneeseen tuohon vuodenojatuoliin. se olisi jo tappanut parisuhteemme! sitäpaitsi tyttö oli aina ensimmäisenä aamulla hereillä (ryntäsi lauantai- ja sunnuntaiaamuisin jo klo.7 olohuoneeseen tietokoeelle pelaamaan ja tietenkin äänten kera, niin olisin joutunut aamulla taas vaihtamaan nukkumaaikkaani viimeisiksi pariksi tunniksi).
nämä asumisjärjestelyt ovat toisinaan hyvin ongelmallisia. etenkin silloin, kun tilaa on todella vähän.
miehesi on sitäpaitsi poikansa kanssa muuttanut sinun ja tytärtesi kotiin, joten minun mielestäsi se on sinun sanasi, jonka pitäisi painaa.
Aika järkyttävää, jos saan sanoa..
Ajattele tilanne toisinpäin; miehesi muksut jakaa oman huoneen, mies ei halua lastasi teidän huoneeseen.
En yhtään ihmettele ettei poika sano mitään, mitä tohon pieni sanoisi?? Tykkäisitkö sinä laittaa oman lapsesi käytävään nukkumaan, tai nukkua siinä itse? Joo, siinä vastaus -mene käytävään nukkumaan ja perheen miehet saa oman huoneen!
Vaihtoehto; vanhempina meette makkariin nukkumaan ja poika saa oman huoneen JOS sulla ei ole pokkaa pakottaa tyttöjä nieleen ylpeytensä ja ottaan poikaa samaan huoneeseen.
Isä ei ole tässä ongelma, vaan sun kapea näkökulma!
Ei sitten tullut mieleen pohtia ja sopia näitä asioita ENNEN kuin muutitte saman katon alle.