Tylsä ja tavallinen

Mistä kaikki parisuhteet sitten tulevat, kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin tavallisia?

Joo. En lyö sinua enkä ketää muutakaan kuin pakon edessä, kohtelen sinua hyvin, en dokaa, käyn töissä, minulla ei ole vakavia mielenterveyden häiriöitä nyt eikä historiassa eikä edes suvussa, olen kohtalaisen komea, pitkä ja minulla on lihaksiakin, osaan myös olla aika hauska, harrastelen liikuntaakin. Ja sitä rataa.

Riittäisikö nuo siihen, että saisi olla arkinen ihminen.

Tuntuu että ei riitä.

Puhumattakaan siitä, että naiselle on sallittua olla tylsä ja hän voi heittäytyä "mies vie"-rooliin, mutta miehen kuuluu olla se jännittävä ohjelmaa, elämyksiä ja kokemuksia järjestävä viihdekone.

Saman olen huomannut. Pitää olla todellakin jotenkin ihmeellinen jotta herättää kiinnostusta. Jossain treffisivuilla ei tarvitse taviksen edes haaveilla mitään kunnollista.

Tuosta sun viimeisestä kappaleesta näkyy selvästi se toinen tämän ajan tyypillinen ongelma. Tavallista pidetään tylsänä kuin myös että yllätyksetön meno olisi jotenkin negatiivista. Kaiken pitäisi olla jotain elämysretkeilyä ja/tai extremeä, myös suhteiden.

Sen vuoksi nykyään ei oikein suhteetkaan kestä, kun alkuihastuksen jälkeen astuu arki kuvioihin, niin eihän se riitä elämysnarkeille vaan silloin täytyy aloittaa homma alusta uuden jännittävän kanssa. Ei myöskään oikein pysähdytä ja yritetä aidosti saada hommaa toimimaan. Aina myös ollaan varpaillaan ja katsellaan ympärille, josko joku vielä "parempi" uutuuttaan kiihottavampi osuu näköpiiriin.

Itse kuulun tavallisiin joka on myös tyytyväinen arkiseen menoon ja yllätyksettömiin hetkiin parisuhteessa. Ne, joilla on pitkä ja onnellinen parisuhde takana, ovat sisäistäneet muutaman perusjutun.
-Arki ja tuttuus on hyviä juttuja.
-Kaikkea ei tarvi panna mitä eteen tulee tarjolle.
-Uutuudenviehätys uudenkin kanssa loppuu aina ja sama arki on edessä.
-Jos ei mitään perustavanlaatuista vikaa ole (esim. juopponarkkihakkaaja), niin ei se vaihtamalla parane. Uutuuden viehätys loppuu myös uudesta ja uudessakin on aina omat vikansa. Tässä puolisossa voi olla tämä vikana mitä uudessa ei ole, ja toistepäin.

Mitään persoonallisuutta ei ole olemassakaan. Kaikki ihmiset on rakennettu samoista palikoista. Kaikki ihmiset haluavat ihan samoja asioita. Se jännittävyys tarkoittaa yleensä sitä tai itse asiassa se on puhdasta kusetusta jolla reppana miehet yrittää esittää parempaa mitä ne on.

En voi sietää ns. "arki-ihmisiä". En tarvitse sitä että nainen innostuu joka hetki jostain mutta jatkuva kurnutus arkiasioista ja täysin omien ajatuseten sekä tekemisten puutos on aivan uskomattoman tylsää.

Asiat hoidetaan ja elämää yritetään ottaa huumorilla. Loppu on sitten vapaata jolloin keksitään jotain joka kiinnostaa.

En yleensäkään pidä ihmisistä jotka leimaavat ittensä tavallisiksi. Ei se tarkotia että erityisesti pitäisi erikoinen olla vaan sitä että omaa jotain omaa eikä itteään sulauta sinne massaan joksikin hyönteismieleksi pörräämään muiden pörriäisten keskelle. Hivemind busy-little-bee, fuck it all.

Eniten huolettaa se että jos ihminen ei osaa kuvailla itteään, elämäänsä tai maailmansa muuta kuin "tavallisena". Mitä vittua se edes on?
Eihän sellaisesta ihmisest äsaa mitään irti edes. Keskustelut jankkaa samaa rataa kuin jotain kasettinauhuria pyörittäis edestakaisn.

Sitten jos otetaan naiset ja miksei miehetkin niin Suomessa ittensä "tavalliseksi" kuvailu lähinnä ajatuttaa että kyseinen nainen on hieman pullero fyysisestikin ja pukeutuu sen mukaan mitä nyt kaupasta sattuu löytymään.

Ei mitään persoonaa, ei mitään omaa ja Järvenpäästä kotoisin.
Joo, ei kiinnosta.

Joskus tuntee ittensä friikiksi täällä Suomessa vaikken kuvittele olevani erikoinen tai edes ole kovin epänormaali. En vain siedä tätä harmaan massaan sulautumista jota ihmiset ihan väkisin tekee.

Ja tuon tylsyyden ja tavallisuuden kammoaminen ei edes riitä. Jos on jotain erikoista, niin sitä erikoista pitää olla juuri oikealla tavalla ja vain tietyt jutut ovat hyväksyttäviä ja kiinnostavia

Mä oon huomannu et oon kuulemma liian erikoinen :( Kuulostaa tyhmältä ku kumminki ittestä tuntuu niin tavalliselta mut silti saa semmosen kuvan ihmisten puheista/teksteistä et olisin jotain hyvin omituista. Mystistä...

Olen tavallinen mutten tylsä, en itseni enkä monen muunkaan mielestä. Toki parin tämän palstan tyypin mielestä olen tylsä mutta sehän ei ole kaikkien mielipide. Kylläpä minuun on halunnu moni tutustua, koska olen kuulemma persoonallinen ja hauska. Mutta se on ku livenä näkee paremmin, eihän näin kirjoitellen voi oikeen kenestäkään kovin kummoista kuvaa muodostaa.