Hei kaikki niin naiset kuin miehetkin, mitä teidän mielessä avioliitossa voi vaatia? Olen ollut kohta 12 vuotta naimisissa ja avioliitto on mielestäni ollut todella haastava. Miehellä oli alkoholin kanssa ongelmaa ja hän kävi hoidossa sen jälkeen kun kerroin, että en voi elää pienten lasten kanssa tämmöistä elämää. Alkoholin käytön jälkeen hänelle tuli mielenterveysongelmia, joita yritettiin hoitaa lääkkeillä. Hänellä on ollut kaksi sairaalajaksoa. Kuulostaa tietysti kauhealta, mutta asioilla, kuten aina, on toinen puoli. Mies on hyvännäköinen, hauska, tulemme jostain ihmeellisestä syystä hyvin taloudellisesti toimeen ja hän on hyvä isä. Toisaalta hänen pinnansa on lyhyt. Hän ei kestä vastoinkäymisiä. Jos ja kun meillä on niitä ollut, niin minä olen se, joka tsemppaan miestä, että kyllä me tästä selviämme. Minulla on hyvät välit ystäviini ja sukulaisiin, miehellän erityisesti välit omiin sukulaisiinsa ovat ongelmalliset. Eniten minua harmittaa se, että mies ei oikeastaan haluaisi, että meillä käy vieraita, jos meidän pitää lähteä jonnekin, on se hirveän tappelun paikka tai sitten menen yksin. Useimmiten niin, koska en jaksa tapella. Kaipaisin sosiaalista elämää, jossa nähdään ystäviä, käydään syömässä ehkä matkustetaan jonnekin yhdessä. Minä teen kyllä näitä yksin ja lasten kanssa, mutta en puolison kanssa? Voiko tällaista sosiaalista kanssakäymistä vaatia avioliitolta? Sosiaalisen elämän puuttuminen ja henkisen tuen puuttuminen vaikeissa tilanteissa saavat minut miettimään eroa. Tuntuu, että olen yksin muutenkin. Miehelläni on myös ongelmia temperamentin kanssa, Hän on välillä tosi v:mäinen (suoraan sanottuna). Esim. viime viikolla sanoin hänen käyttäytyvän kusipäisesti, jolloin hän tarttui kädessäni olevaan kassiin ja heitti sen kaaressa keskelle tietä. Toki on väärin sanoa niin, mutta hänen reaktionsa tuntuvat minusta kohtuuttomilta ja se aiheuttaa sen, että pyrin välttämään myös negatiivisia tunteita. Voiko toiselta vaatia myös, että hänen pitäisi kestää minunkin kiukun puuskat joskus?
Mitä avioliitossa voi vaatia?
Anoy
8256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuntuu typerältä kliseeltä mutta minä olen kokenut avioliitossa elämisen antamiseksi.
Vähintään saman verran olen saanut vastakaikua.
Sinun tapauksessasi antaminen vaikuttaa yksipuoliselta.
Kai tuossa tilanteessa täytyy tehdä arvio miten pitkälle joustamisessa ja antamisessa on syytä mennä.
Vaatia ei voi, tai ei saisi!
Minusta sosiaalista kanssakäymistä ei pitäisi vaatia jos toinen kokee sen vastenmieliseksi.
Alkoholin kanssa läträämiseen täytyy tulla oma tolkku.
Läträäjän on itse syytä laittaa elämänarvot järjestykseen.
Läträäminen jättää jälkensä ja pitemmän päälle vie elämästä ilon ja kalun.
Kuka arvostaa mitäkin.
Mun mielestäni ei voi vaatia mitään.
Lähtökohtainen oletus on, että annetaan. Jos ei ole mitään annettavaa, (-> saatavaa) pitää miettiä riittääkö se vai pitääkö erota.
onhan toi hyvä pointti, että suhteet ovat antamista.. Eli siinä tilanteessa ei auta sitten kun ottaa avioero? Millä sen suhteen saa korjattua, jos ei ole tyytyväinen? Eikö todellakaan avioliitolta voi vaatia mitään? Eikö voi vaatia, että käydään yhdessä esimerkiksi sukulaistapaamisissa? Kovin yksipuoliseksi jää minusta elämä.
Mielestäni ei voi vaatia, tuskin kukaan pitää "pakottamisesta" ja vaatimuksista. Luonteiden eroavaisuuksia löytyy aina, joka liitosta. Olen kokenut, että ymmärtämällä toisen erilaisuutta sopu säilyy parhaiten. Ei kukaan ihan kaikkea voi saada avioliitossakaan (pitkällä tähtäimellä ainakaan), jostain täytyy tinkiä. Jos eroaa ja löytää uuden, niin ns. huonot puolensa on hänelläkin, tai erilaisuutensa. Uskon, että hyvässä liitossa joutuu myös joustamaan, varsinkin jos on esim. sairautta. Oletko ehdottanut, että miehesi keskustelisi temperamentti-ongelmistaan lääkärin kanssa, jos ne ovat siis ongelma?
Listasit aika hyvin, hyvät puolet: komea, hauska, hyvätuloinen (?).
hyvä isä.
Vähemmän hyvää: impulssikontrollin puute (kassin heittäminen), sosiaalisista kontakteista vetäytyminen,lyhytpinnaisuus.
Miehelläsi siis 2 sairaalajaksoa takana. Olit varmaan mukana mukana hoitokokouksessa ja tiedät hoitolinjoista, esim.jatkoterapiasta. Tiedät myös onko mukana masennusta, jos on tarvitsee se hoitoa.
Olet miettinyt eroa. Kyllähän sinunkin jaksamisella on rajansa.Jos minkäänlaista muutosta ei ole luvassa asioihin joita kaipaat," henkinen tuki,sosiaalisen kanssakäyminen aktivoituminen", voi tilanne sinunkin kohdallasi johtaa ala-kuloisuuteen.
Ehkä kannattaa katsoa ensin perheterapia, vaikka yksin jos mies ei lähde. Jotain muutoksia kannattaa tehdä, mutta eron mahdollisuus on kuitenkin äärikeino jonka vaikutus lapsiinkin on käsiteltävä. Myöskin se vaatii huomionsa, milloin miehen "oirehtiminen" alkoi, nämä A- riippuvuusongelmat.
Teidän avioliittonne ehkä kaipaa sinultakin itsenäisyyttä. Kyllä miehelle pitää antaa tilaa. Eikä häntä voi pakottaa tilanteisiin, joista hän ei nauti. Alkoholi on asia erikseen, koska se vaikuttaa talouteen ja turvallisuuteen. Alkoholismi ja mielenterveysonglemat kulkevat käsi kädessä. Mutta alkoholismi on erityisesti älykkäiden ihmisten ongelma. Muista vain mitkä ovat miehesi hyvät puolet. En suosittele eroa vaan sinun itsenäistymistäsi. Jos miehesi ei halua lähteä seurapiiririentoihin, ei mielestäni tarvitse. Itsenäisyytesi myös pätee miehesi impulsiivisuuteen. Älä ota sitä liian rankasti. Impulsiivinen rauhoittuu myös nopeasti, jos ei toinen lähde tappelemaan. Tilanteenne kuulostaa vähän samalta kuin meillä, paitse ehkä astetta pahemmalta. Miehen juominen väheni ihan puhumalla, ja hän jopa joskus lähtee kyläilemään.
Ehkä vuodatuksestani sai väärän kuvan? ongelmana kun ei ole se, että en olisi itsenäinen, vaan se, että meilä ei ole yhteistä elämää. Teen kaikki asiat ja varsinkin sosiaaliset asiat yksin. Mielestäni elämään kuuluu juhlat esimerkiksi sukulaisten ja ystävien kanssa, niitä on kiva muistella yhdessä jälkeenpäin. On vaan aika turhauttavaa, että meillä ei juuri tämmöisiä muistoja ole. Ja pliis olemme käyneet perheterapiassa, yhdessä ja eriksen.
"Mielestäni elämään kuuluu juhlat..." Ymmärrän sen hyvin, mutta miehelläsi on erilainen mielipide, hänenkin mielipidettään tulisi kunnioittaa. Sitä(kin) on joustaminen.