Sattuu sattuu stna...

öö en nyt ymmärrä. Rakkautta on tunnusteltu suuntaan ja toiseen. Pyöritte yhdessä. Miten tuota sit ei sun mielestä lasketa seurusteluks? Ei kai sitä ny häitä tarvi alkaa jo vuoden jälkeen suunnittelemaan? Ymmärrä mikä ihme sulle aiheuttaa epätietoisuuden tunnetta, kun luettelit just että lähes kaikki on hyvin teidän parisuhteessa.

Ei lasketa seurusteluksi sen takia koska kyseinen ihminen on suoraan mulle sanonut kysyttäessä että ei seurustella.

En mitään häitä odottaisikaan, enkä 24/7 yhdessäoloa, ymmärrän hyvin että oma tila on tärkeää ja sitä pitää myös saada kun siltä tuntuu.

Näyttäisi vaan siltä että aina kun kaikki on loistavasti ja hyvin tämä mies vetää jarrut pohjaan ja ikäänkuin säikähtää tilannetta ja ottaa takapakkia, häviää muutamiksi päiviksi vastaamatta puheluihin ja jälkeenpäin taas kaikki on hyvin enkä koskaan ymmärrä että mitä välissä tapahtui.

Luotan kyllä häneen, eikä minulla ole mitään vastaan jos lähtee jonnekin liikenteeseen, mun on vaan vaikea ymmärtää että minkä takia asiasta ei voi ilmoittaa, puheluihin vastata ja jälkeenpäin kun otetaan yhteyttä asiasta ei oikeen edes puhuta ja aina on joku ihmeellinen syy minkä takia ei ole puheluihin vastattu tai takaisin soitettu.

En tahdo ahdistaa häntä, ja tuntuu vahvasti että hän ahdistuu koko tästä läheisyyden määrästä meidän välillä.. ja on hyvin vaikea nähdä itseäni onnellisena suhteessa missä mies saattaa kaverin luokse kahville lähtiessään hävitä päiviksi sulkien puhelimensa.

Olen keskustellut hänen kanssa asiasta ja sanonut että ilmoittaa suoraan vaan kun lähtee liikkeelle, ei tarvitse salailla tms... inhoan epätietoisuutta ja hän on suoraan myöntänyt keskusteltaessa valehdelleensa minulle menoistaan.. ja syytä en tosiaan tajua.. olen viimeinen ihminen mikä suuttuisi siinä kohtaa kun toinen tahtoo omaa aikaa olla ja mennä.

Sano sille miehelle että rakastat sitä, oot ihan tyytyväinen teidän järjestelyihin ja yhteiseen aikaan MUTTA TIEDOTTUMUUDEN TUNNE SAA LOPPUA HETI. Sano että alatte tästä lähin puhumaan tiedottomuutta aiheuttavista asioista tai lähet meneen. Se sujuu siitä sit paremmin.

Itsellä on päällä vähän samanlainen tilanne. Tunteita ollaan molemmin puolin tunnustettu ja huomattu, että kumpikaan ei ole ennen tällaista kokenut. Silti hän ei suostu ajattelemaan tätä päivää pidemmälle. En kaipaa mitään virallista seurustelustatusta tai lupausta mistään tulevasta, mutta tietynlainen vakaus olisi tärkeää. Että tietäisi edes huomisesta. En ymmärrä, miten jokin näin ihana asia voi olla niin pirun vaikeaa. En tiedä, kuinka kauan jaksan enää taistella tämän puolesta. Mutta en myöskään haluaisi päästää irti.

Kuulostaa tutulta!

Mies paljastui lopulta varsinaiseksi pelimieheksi, flirttaili jokaista naista ja sillä oli virityksiä joka puolella.

Kielsi kaiken, vaikka totuus paljastui. Jäi kiinni valheistaan, puheet oli muuta kuin teot... Oli muka niin rakastunut, ei omien sanojensa mukaan tarvinnut muita kuin minut. Yhdessä olo oli taivaallista, mies oli aivan täydellinen minulle. Erossa olo oli helvettiä. Hän halusi nimenomaan seurustella, mutta emme koskaan tavanneet hänen tuttaviaan, siis ainuttakaan. Tapasimme aina jotenkin piilossa kaikelta hänen elämältään.

Kun kerroin epäilyistäni, mies jopa syytti minua vainoharhaiseksi joka kerta. Hän piti soittojanikin kyttäämisenä eikä vastannut läheskään aina. Soitin siis vain muutaman kerran kuukaudessa hänelle päin, hän soitteli muuten minulle. Jäi lähes aina kiinni valehtelusta reissuiltaan, ja lopulta kokonaisuus oli valmis.

Aloin saamaan suhteen aikana fyysisiä oireita, ja sen jälkeen tajusin olevani masentunut. Oloni oli niin ahdistunut ja kamala, että se suhde oli ihan pakko lopettaa. Lopetimme aikaisemmin useammankin kerran, mutta aina palasimme yhteen. Tämä on nyt viimeinen kerta. Pakko, jos haluan löytää elämäniloni ja- haluni uudestaan. Käyn juttelemassa terapeutin kanssa, mutta ainakaan vielä ei helpotusta ole löytynyt. Lääkkeitä en halua. Päästin tilanteen liian pahaksi, olisi pitänyt ymmärtää lähteä ajoissa! Halusin vaan niin kovasti olla rakastettu ja tärkeä jollekin, että olin ihan sokea tilanteelle. Tuota on-off suhdetta kesti lähes 2 vuotta.

Nyt eroa on kestänyt 3 kuukautta, ja siis edellenkin tuntuu pahalta! Ristiriitaisia tunteita, vihaa ja kovaa ikävää... Ja tiedän ettei siihen suhteeseen ole paluuta. Laastarisuhde on hiukan pyöristänyt ikävää, mutta korostanut miehen hyviä puolia entisestään. Vertailen näitä miehiä keskenään. En koskaan löydä yhtä hyvää miestä kuin hän niine parhaine puolineen. Ja tuskin löydän enää koskaan yhtä huonoa miestä kuin hän niine huonoinen puolineen.

Täytyy vain toivoa, että aika parantaa!